16.3.16
Moskeijat hunnun takana
Tanskanmaalla tapahtui jänniä. Pakolaisvirran jatkuessa kansalaisia luonnollisesti huolestuttaa miten integraatio onnistuu pienessä pohjoismaassa. Pakolaisilla ja maahanmuuttajilla on yhteisiä ongelmia. Uuteen kotimaahan on vaikea tottua, jos vastaan kävelee Odinin tarkkailuluokan kaltaisia kansalaisia.
Integraatio on entistä vaikeampaa, kun maahan saapuneet ihmiset eivät halua kotoutua uuteen kotimaahansa. Juuri näin on käynyt Tanskassa. Siellä on ihmisiä, jotka näkevät itsensä ensin muslimeina ja sitten ehkä tanskalaisina. He haluaisivat sekulaarien lakien tilalle Koraaniin perustuvia lakeja. Viime vuoden tammikuussa oli kohua moskeijasta, jossa julistettiin voittoa ISIS-kusipäille, kalifaatin perustamista Tanskaan ja tietenkin he nyrpistivät nenäänsä demokratialle. Äänessä oli Oussama El-Saadi. Juuri sellaista puhetta, joka saa minut rapisuttamaan sanomalehteä tuohtuneena teekupposen äärellä.
Oikeasti hyvää elämää tanskalaisittain viettävät muslimit joutuvat heidän takiaan entistä ahtaammalle, kun yleistäjät näkevät heidätkin islamisteina. Vaikka he oikeasti haluavat elää hyvää elämää perheensä kanssa ja osaavat arvostaa demokratiaa, sananvapautta ja turvallisuutta. Vaikka nämä ns. maltilliset muslimit joutuvat islamistien hampaisiin. Kotouttamisen solmu muuttuu vain entistä hankalammaksi avata mitä enemmän islamistit saarnaavat.
Mitä sitten äskettäin tapahtui Tanskassa?
Televisiokanava TV2 teki soluttautumistyötä moskeijoihin. He palkkasivat kaksi eurooppalaista muslimia. Miehen ja naisen. Heidät varustettiin piilokameroilla ja mikrofoneilla. Kohteiksi valittiin kahdeksan suosittua moskeijaa kolmessa eri kaupungissa. Tavoitteena oli selvittää minkälaisia neuvoja muslimit antavat muslimeille. Olisiko moskeijoissa niitä ääritulkintoja oikeutetuista teloituksista, naisten aseman alentamisesta, suvaitsematonta lasten kasvatusta, tai peräti jonkinlaista sharialain käyttämistä? Julkisuudessa moni imaami on puhunut moderni maailman hyväksymisestä, tanskalaisten kanssa elämisestä ja muutenkin asennoitunut leppoisasti.
Katsoin kolme jaksoa YouTubesta. Kolmisen tuntia siinä meni. Ja löytyihän sieltä suljettujen ovien takaa karmeaa seurattavaa. Tuttu Oussama El-Saadi on vieläkin Tanskassa julistamassa Tanskan syntisyyttä. Myös pari muuta yhteisöjen arvostettua miestä opettaa muslimeja elämään heidän mielestään ainoalla oikealla tavalla. Näihin oppeihin lukeutuvat juuri ne asiat joiden takia islamistit ovat uhka sanan- ja uskonnonvapaudelle sekä ihmisoikeuksille.
Puheissa on mukana tietenkin järjestäytyneille uskonnoille tunnusomainen kestämätön moraalioppi. Miehet valistavat moraalisista ohjenuorista. He puhuvat siitä mitä Koraani opettaa ja miten vääristä teoista pitäisi rankaista, mutta näin ei saa tehdä Tanskan lakien mukaan. Uskostaan luopunut muslimi kuuluu tappaa, mutta ei Tanskassa. Aviorikoksen tehnyt nainen kuuluu kivittää, mutta ei Tanskassa. 10-vuotias lapsi ei rukoile? Hakkaa kunnes oppii rukoilemaan. Miehesi pahoinpitelee sinua? Älä mene poliisin puheille. Miehesi haluaa lisää vaimoja? Siihen hänellä on oikeus, mutta et saa kertoa tästä viranomaisille.
Lapsille annetaan oppikirjoja, joissa on Najasat/Njassa-oppia. Siihen lukeutuvat eritteiden syntisyys, sekä tietenkin vääräuskoisten ja ateistien välttäminen. Taputtaminen ja musiikin kuuntelu on kiellettyä. 4 -5-vuotiaita tyttöjä puetaan koraanikouluissa kaapuihin.
Yhteiskuntaan sopeutumisesta annetaan myös vinkkejä. Kuffareista on pysyttävä erossa. Muslimien eristetty yhteistö on se paikka josta haetaan tuki, ystävät ja elämä. Ei ei-muslimien parista. Integraatiota vastustetaan näiden muslimien suunnalta. Tanskan yhteiskunnasta halutaan kuitenkin ottaa kaikki hyöty irti. Soluttauneet muslimit tekeytyivät tuoreiksi pakolaisiksi. He pyytävät neuvoa siitä miten pärjätä uudessa maassa. Heitä neuvotaan antamaan vääriä tietoja ja menemään mahdollisimman pian naimisiin. He saavat kuulla millä puheilla kunta saadaan maksamaan aviopareille asunnot.
Kolmannen jakson lopussa näytetään miten sharia-paneelit toimivat. Käytäntö näyttäisi olevan vakiintunut moskeijoissa. Avioparit tulevat puhumaan ongelmistaan. Paneelin miehet neuvovat islamin mukaisin neuvoin. Soluttautunut nainen kertoo aviomiehensä pahoinpitelevän häntä. Nainen haluaa avioeron. Miehet kertovat, ettei hänellä ole oikeutta avioeroon. Yhteisössä avioerot myönnetään vain sharia-paneelin päätöksellä.
Jaksoja on esitetty Tanskan televisiossa. Ohjelmien seuraukset olivat radikaaleja ja ripeitä. Tilanne oli PR-katastrofi näille moskeijoille. Poliitikot suuttuivat, sillä videoilla näkyvät imaamit olivat puhuneet julkisissa tilaisuuksissa aivan toisenlaisesta asenteesta Tanskaan. Varsinkin sosiaalietujen väärinkäyttöön neuvominen herätti suuria tunteita. Pääministeri Lars Løkke Rasmussen ilmoitti hallituksen etsivän keinoja radikalismin kitkemiseksi Tanskasta. Aarhusin pormestari Jacob Bundsgaard ilmoitti, ettei kaupunki enää tue sinne suunniteltua megamoskeijaa.
Ehkä kaikkein merkittävin muutos oli ohjelmassa paljastuneen sharia-neuvoston kohtalo. Imaamit ilmoittivat lopettavansa sharia-paneelin toiminnan, kunnioituksesta tanskalaisia arvoja kohtaan. Se on hyvä juttu, sillä sellainen meno ei kuulu sivistysvaltioon. Toisaalta on erittäin todennäköistä, että samat partamiehet jatkavat saarnojaan entiseen tahtiin. Mutta useamman suljetun oven takana.
Kohu jatkuu vieläkin Tanskassa. Ehkä tilanteesta saadaan apua niille muslimeille ja entisille muslimeille, jotka haluavat elää tällä vuosituhannella. Nyt he ovat jäämässä islamisaation, radikalisaation, muukalaisvihan, poliittisten palopuheiden ja yleistyksien jyräämäksi. Toisaalta tilanne tarjoaa tilaisuuden mm. Kööpenhaminassa avatun naisten johtaman moskeijan nousulle. Valtion pitäisi tukea vain niitä moskeijoita, joissa tehdään työtä integraation eteen.
Ongelma tässä on Islam, jonka perusperiaatteisiin kuuluu jyrkkä erottelu muslimiyhteisön ja muiden välillä. Niin jyrkkä, että muslimien katsotaan olevan automaattisesti sodassa kaikkia muita vastaan, ilman mitään erityisiä sodanjulistuksia. Muhammed itse julisti aikoinaan sodan muuta maailmaa vastaan, määritellen myös ehdot rauhalle: rauha on mahdollinen vasta kun koko maailma alistuu Allahin tahtoon.
ReplyDeleteSiis imaami, ei imaani.
ReplyDeleteKiitos! Imaanit imamisoitu.
ReplyDeleteTänään lehdessä oli kuinka lestadiolaismies sai tuomion lapsen useampivuotisesta hyväksikäytöstä. Taustalla uskonnollinen periaate, että kerran anteeksiannettu teko unohdetaan. Ilmeisesti kotimaisissakin lahkoissa toimitaan lainvastaisesti täysin tietoisesti. Eikö näihin pystytä tai haluta puuttua pakkotoimin? Miksi suvaitaan sitä, että uskonnon perusteella rajoitetaan yhteisön jäsenien ihmisoikeuksia?
ReplyDeleteTäysin uskonnon ja lainvastaista toimintaa sairaalta ihmiseltä.
ReplyDeleteTurkkulaanen, tiedäthän, että tuo jyrkkä erottelu toimii kaikissa ääriuskonnollisissa ryhmissä, koska ei haluta, että "vääräuskoiset" tulevat kyseenalaistamaan oppeja.
ReplyDeleteLue vaikka "Vartiotornin varjossa", niin huomaat, että jehovantodistajat tekevät täysin samaa kuin artikkelissa kuvatut muslimit. Löytyy omat salaiset tuomioistuimet, joissa vanhat miehet kertovat kuinka ihmisten tulee elää ja rikoksia peitellään, ettei aiheuteta yhteisölle ongelmia.
Jehovantodistajilla ei ole niin jyrkkiä rangaistuksia, kuin muslimeilla, mutta se taitaa johtua enemmänkin siitä, että länsimaiset jehovantodistajat ovat asuneet pitkään maassa jossa ihmisten tappaminen uskonnon takia on ollut kielletty.
Jossain muussa maassa asiat voisivat olla toisin, sillä olemmehan me maailmalliset tuhoon tuomittuja ja kuolemme kuitenkin tuomionpäivänä.
Sanomattakin selvää, että asiaan tulee puuttua, jos joku kehoittaa rikkomaan lakia, oli kyseessä sitten muslimi tai joku muu.
Kysymys siitä, voiko uskonnollinen rymittymä "rajoittaa ihmisoikeuksia" on hieman hankala. Suurin osa jäsenistä on mukana enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan. Toki moniin yhteisöihin kasvetaan lapsesta asti ja poistuminen on käytännössä hyvin vaikeaa. Jehovan todistajien ja monien karismaattisten liikkeiden jäsenet taidetaan kastaa virallisesti uskoon vasta teini-ikäisinä (korjatkaa, jos olen väärässä), millä vapaaehtoisuutta usein perustellaan. Lailla on vaikea estää esimerkiksi asianomistajarikosten selvittelyä maan alla.
ReplyDeleteLestadiolaisetkin toimivat osin päällekäin evankelis-luterilaisen valtionkirkon kanssa. Vaikka osa Rauhanyhdistysten porukasta on ainakin ulospäin väittänyt tuovansa jatkossa rikosten selvittelyä paremmin oikeusjärjestelmän piiriin, sitä on käytännössä hyvin vaikea todistaa tai valvoa. Sama pätee näihin moskeijoissa toimiviin mystisiin ryhmiin. Paljastusten jälkeen nuo ryhmät sulkeutuvat ja piiloutuvat entistä paremmin, mutta todennäköisesti jatkavat samaa linjaa - entistä paranoidimpana. Länsimaisia uskonnollisia ääriliikkeitä hyväksytään helpommin, koska niiden sisällä ei enää useinkaan värvätä sotilaita konfliktialueille tai käytetä väkivaltaa poliittisena välineenä. Ne ovat myös monet niin vakiintuneita, että niiden outoihin piirteisiin on totuttu, sillä edustajia on yhteiskunnan ylemmillä tasoilla, nyt esimerkiksi pääministerinä.
Ainoa ratkaisu näihin ongelmiin pidemmällä ajalla on sivistää ihmisiä sen verran, että eivät anna uskonnollisten tai poliittisten liikkeiden viedä omaa vapauttaan ja altistaa aivopesulle. Jopa Suomessa on tällä hetkellä ihan julkisessakin keskustelussa äänessä ryhmiä, jotka valtaan päästessään haluaisivat Taleban-henkistä hallintoa ja totalitarismia. Ihminen saattaa kuitenkin pohjimmiltaan olla halukas lauma-ajatteluun ja sokeaan auktoriteettiuskoon, joten sivistyskään ei välttämättä auta. Tiedä sittten.
Kirjavinkkejä:
ReplyDelete- Iloisen talon kellareissa, Kristiina Kouros(toim),Into,2011
- Vartiotornin varjossa, Aila Ruoho, Atena kustannus, 2015 (JT:stä)
- Nykyajan Baabelin orjat,Herrick Åberg, Kirjaneliö, 1976 (JT:stä)
- Usko toivo ja raskaus, Ilola+Ruoho, Atena kustannus, 2014 (lestadiolaisista)
- Exit - Irti Natsismin kahleista, Kent Lindahl, 2002
- Exit Hells Angels, Søren Baastrup, Tanska, 2013 (tansk.kielinen)