Tapsan tahdit ja Sensuuri-jenkka

Professori Tapio Puolimatka ei luovuta helpolla. Uusi Suomi sivusto on pitänyt tämän perusarvopuolustajan kirjoituksia piilossa niistä tehtyjen valitusten jälkeen.

En lähtenyt kirjoittelemaan US -blogeihin, vaikka sieltä tulikin kutsu. Käyttöehdoissa olevat rajoitukset kirjoitusteni sisällöstä eivät innostaneet minua. Haluan olla vapaa kuin taivaalla liitävä töyhtölunni. Puolimatka kokee juuri niitä ongelmia joita tuollainen suosittu yhteisö välttämättä kohtaa. En hyväksy professorin kirjoituksista tehtyjä valituksia. En niinkään Puolimatkalle aiheutuvien ongelmian takia. Vaan paljon tärkeämmän syyn: niiden MINÄ takia en päässyt heti lukemaan Puolimatkan kirjoituksia. Jos et diggaa Tapsan tuotoksista, niin älä lue niitä. Moni muukin jättää ne lukematta.

Tapsan tuorein tarina kertoo miten perusarvofanien sananvapautta on kavennettu. Heidän puheensa ja kirjoituksensa tasa-arvoisesta avioliittolaista ovat joutuneet vähättelyn, vaimentamisen ja sensuroinnin kohteeksi.

Uusi Suomi on ollut yksi kaikkein vapaimmista medioista Suomessa, joten täällä toteutuvat ilmaisun vapauden rajoitukset antanevat kuvaa yleisestä kehityssuuntauksesta. Yhtenä pienenä konkreettisena esimerkkinä vallitsevasta kehityssuunnasta voi ehkä olla sekin, että blogini ”Sukupuolineutraali yhteiskuntakoe: riskinottoa lasten kustannuksella” on edelleen toimituksen tarkastelussa kolme päivää sen jälkeen kun se poistettiin lukijoiden ulottuvilta. 

 En voi puhua toimituksen puolesta, mutta tiedän Puolimatkalla olevan useampia kanavia kirjoitustensa levittämiseen. Mielipidekirjoitukset sanomalehtiin, haastattelut kristillisiin tv-ohjelmiin, blogikirjoitukset Patmos, Seurakuntalainen ja miehen omalle kotisivulle ovat ne helposti löydettävät paikat. Nobody puts Tapio in the corner!

Blogini ideana oli pohtia niitä yhteiskunnallisia seuraamuksia, joita olemassa olevan tietämyksen valossa voimme olettaa sukupuolineutraalilla avioliittolailla olevan. Jos tällainen pohdinta kielletään tai sitä olennaisesti rajoitetaan, joudumme yhteiskunnallisesti ongelmalliseen tilanteeseen. 

Onneksi sellaista tilannetta ei ole vielä tapahtunut Suomessa. Jopa minä - toistuvasti Puolimatkan tuotoksia kritisoinut homosaatio-advokaatti - olen valmis puolustamaan Tapsan soidintanssin jatkumista.

Avioliittolaki ja sen liitännäislait ovat ihmisten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin kannalta keskeisiä. Jos näiden lakien epäkohdista ei saa julkisesti keskustella, epäkohtia ei ole mahdollista korjata. Tällaisen keskustelun rajoittaminen lienee täysin demokratian hengen vastaista.

Ja niinhän se olisi. Jos sellaista tapahtuisi Suomessa. Mutta toistaiseksi Puolimatkan kirjoja julkaistaan ja myydään ihan avoimesti. Kirjoituksia voi lukea ympäri kotimaisia nettisivuja ja jopa paperisina sanomalehtien sivuilla. Puolimatkan lausunnot kelpasivat ihan eduskuntaan asti oikeina asiantuntijalausuntoina. Aito avioliitto -yhdistys saa jatkaa toimintaansa ja peräti tehdä kansalaisaloitteen loppuun asti. Mutta jostain kumman syystä he ovat jälleen lämäisseet uhriutumisvaihteen ääriasentoon.

Miksi poikkeavia mielipiteitä sensuroidaan?

Miksi poikkeavien mielipiteiden ilmaisua rajoitetaan huolimatta siitä, että valtamedioiden lähes yksituumaisen kannan pitäisi taata ”oikean opin” valta-asema? Yksi syy voi olla se, että tehokaskaan propaganda ei poista sitä, että isän ja äidin merkitys lapselle on osa jokaisen ihmisen peruskokemusta. Koska tämä biologinen tosiasia on osa ihmisluontoa, tulee tärkeäksi eliminoida äänet, jotka kyseenalaistavat vallitsevan aikuiskeskeisen ajattelun.

Näitä ääniä on kyllä käsitelty julkisessa keskustelussa. Ja ne äänet on päätelty huonoiksi vastalauseiksi. Lapsia ei ole unohdettu minnekään. Ei ole sattumaa, että tasa-arvoisen avioliittolain puolesta annettiin asiantuntijalausuntoja lastensuojelujärjestöiltä. Kättä on väännetty niin aikuisten kuin lastenkin oikeuksien suhteen. Jostain syystä tämä kiistaton fakta näyttää unohtuvan joka ikinen kerta Tapsan tahtien tansseissa.

Jotta voitaisiin puolustaa ihmisen perustavan moraalitajun vastaista käsitystä aikuisten oikeuksien asettamisesta lasten oikeuksien edelle, itse keskustelun reunaehtoja ja mielipiteen vapautta on alettu rajoittaa. Tunneperäisessä ilmapiirissä kieltäydytään käsittelemästä vastapuolen järkeviä perusteluja ja ne sivuutetaan vähätellen

Ainakin omasta puolestani olen parhaani mukaan yrittänyt kantaa kritiikkikorteni kekoon. Puolimatkan asiantuntijalausunto lakivaliokunnalle ja muut pro-AA tuotokset saivat nyrkkeilysäkkikohtelua useaan otteeseen blogissani. Puolimatkan esittämät avioliittolain haittavaikutukset eivät ole mielestäni millään tavalla realistisia. Ne jäivät toistuvasti vaille perusteluja. Hän esitti useita väittämiä haittavaikutuksista, mutta ei vaivautunut selittämään miten ne olisivat edes mahdollisia toteutumaan.

Muistellaan mitä Tapsa kirjoitti asiantuntijalausunnossaan:

Taloustieteen professori Douglas Allen (2010) argumentoi, että jos laitamme heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen parisuhteen samaan juridiseen viitekehykseen olettaen, että niissä vallitsee sama dynamiikka, emme pysty tekemään oikeutta kummallekaan.  Tällöin avioliiton ympärille kehittyvät juridiset ja sosiaaliset normit suosivat tai syrjivät yhtä näistä parisuhteen muodoista.

 Miten ja missä nämä syrjinnät sitten ilmenesivät Suomessa? Ketkä kärsisivät ja miten? Aivan, Puolimatkan tekstissä ei löydy vastausta. Päättely jää tasolle: Se nyt vain olisi niin.

Ja niin edelleen aivan liian monen sanan verran.

  En ole ainoa tasa-arvoisen avioliittolain puolustaja. Voin melko suurella varmuudella kirjoittaa, ettei Puolimatkan ja kumppaneiden perusteluja ole sivuutettu heppoisasti.

Palaan aiheeseen seuraavan kerran, kun se AA-väen kansalaisaloite on eduskunnan käsittelyssä.