Huumepolitiikka toimivaksi huumepolitiikaksi, sitten joskus

Kauan siinä kesti. Vain pari vuosikymmentä on kulunut siitä, kun useimpien maiden aggressiivinen huumepoliitikka todettiin epäonnistuneeksi. Huumeiden saatavuus ei ole laskenut. Huumeiden käyttö ei ole laskenut. Vankilat kyllä täytettiin ihmisillä. Veronmaksajien rahoja kuluu huumeiden valvontaan käsittämättömiä summia. Kuuluisa sota huumeita vastaan ei ainoastaan hävitty, vaan sitä soditaan siviilejä vastaan. Tällä vuosituhannella asiasta uskalletaan kirjoittaa avoimesti lehdistössä ja jopa sillöin tällöin puhua politiikassa. Muutos on erittäin tarpeellinen. Näillä näkymin oletan, että huumelakeja päivitetään toimivampaan suuntaan joskus muutaman vuosikymmenen kuluttua. Toivottavasti huomattavasti aikaisemmin. Poliitikot kun sattuvat olemaan erittäin arkoja olentoja tässä asiassa. Heitä huolestuttaa enemmän poliittinen maine ja äänisaalus, kuin se miten huumeiden vastainen sota on tuhonnut yhteisöjä ja tappanut ihmisiä.

Kukaan ei ole kieltämässä sitä tosiasiaa, että huumeilla on haittavaikutuksia. Haittavaikutuksiin pitäisi vain reagoida tavalla, joka johtaa haittavaikutuksista kärsivien auttamiseen. Eikä heidän rankaisemiseen. Olemme jo kokeilleet vuosikymmenten ajan sitä rankaisuun perustuvaa tapaa. Eikä tietääkseni osapuolista löydy sellaista tahoa, joka vaatii huumeita lailliseksi lapsille. Ikärajat olisivat samalla linjalla tupakan ja alkoholin kanssa. Meidän pitäisi tutkia entistä paremmin huumeiden haittavaikutuksia. Se on paras tapa selvittää minkälainen apu toimii. Tätä varten mm. kannabiskäyttäjien ongelmiin ja mielenterveyteen perehdytään. Silloin laillinen käyttö saadaan rajoitettua ja valistustyötä tehdään samalla tavalla kuin teemme nykyään alkoholin ja tupakan kohdalla. Kumpikin laillisia ja tappavia aineita, joita aikuiset käyttäjät voivat ostaa kaupoista. Käyttäjät vain sattuvat tuotteiden takia haisemaan pahalta, tuhoavat hermosolujaan ja lisäävät syöpäriskiään, mutta juuri tätä varten niistä ostoksista menee veroa. Verotuotoilla maksetaan niitä kustannuksia, joita alkoholin ja tupakan käyttäjät aiheuttavat yhteiskunnalle. Paitsi se röökaajien tuottama lemu, josta me tupakoimattomat joudumme kärsimään.

Merkittäviä edistysaskeleita on viime vuosina otettu monien maiden lehdistössä. Tänä vuonna muutos näyttäisi vain kiihtyvän. Suomessa Yle kertoi suoraan mistä on kyse. Tänään alkanut YK:n yleiskokous käsittelee huumesodan lopettamista.

Avaus huumepolitiikan suunnan muuttamiseen on tullut ensisijaisesti Latinalaisen Amerikan mailta, jotka ovat kärsineet ehkä eniten epäonnistuneesta huumepolitiikasta. Nyt alkanutta YK:n huumepoliittista erikoisistuntoa ehdotti Meksikon hallitus vuonna 2012.

Myös Euroopassa käydään kriittistä keskustelua nykypolitiikasta. Sen sijaan Aasian maat ja Lähi-itä sekä Venäjä pitkälti kannattavat nykyistä sotaisaa ajattelutapaa huumeita ja huumeiden käyttäjiä vastaan.

Niinpä asiantuntijat arvioivat, että YK:n erityisistunto tuskin vielä tässä vaiheessa löytää yhteisymmärrystä uudesta yhteisestä huumepolitiikan suunnasta. Todennäköisempänä pidetään, että globaali huumepolitiikka hajoaa, ja eri maat etsivät oman tiensä.

Yli tuhat vaikuttajaa ympäri maailmaa allekirjoitti julkilausuman huumepolitiikan muuttamisesta. Mukana vihdoinkin merkittäviä poliitikkoja. Joista tällä hetkellä kuumimpana tähtenä demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivä senaattori Bernie Sanders. Sanders on useasti puheissaan puhunut kannabiksen laillistamisen puolesta. Eikä se ole aiheuttanut poliittista skandaalia. Hillary Clinton ei ole uskaltanut pitää vastaavia puheita. Hän on enemmän odottavalla kannalla mm. kannabiksen laillistamisen kohdalla, eikä suostu antamaan selkeitä vastauksia tuoreissa haastatteluissa. Clinton haluaa odottaa tuloksia, jotta laillistaneiden osavaltioiden kohtalosta opittaisiin jotain.

Vetoomuksen allekirjoittaneiden joukossa on nykyisiä ja entisiä senaattoreita, presidenttejä, pääministereitä,  ministereitä, tuomareita, syyttäjiä, poliisipäälliköitä, terveysviranomaisia, ja talousvaikuttajia. Muutosta eivät ole siis vaatimassa pelkästään has-been hippipössyttelijät. Huumepolitiikan toimimattomuudesta on kertynyt liian kauan liian paljon todisteita.

Entinen YK:n pääsihteeri Kofi Annan kirjoitti asiallisen kirjeen, jossa hän vaati huumepolitiikan muuttamista. Kiellot eivät toimi. Virkavalta kohdistaa huumeidenkäyttäjiin toimia, jotka usein tuhoavat käyttäjien elämän jopa pahemmin kuin itse huume. Ongelmakäyttäjät eivät saa apua. Heidät passitetaan vankilaan. Annan kirjoittaa:

Huumepolitiikan nykyinen linja on johtanut valtavien, rikollisten huumemarkkinoiden syntyyn.

Kansainvälinen huumekauppa ruokkii väkivaltaa, korruptiota ja epävakautta. Vuonna 2013 pelkästään Meksikossa tehtiin 16 000 murhaa, ja niistä huomattava osa kytkeytyi suoraan huumeisiin. Huumeiden vastainen sota ei ole ollut menestys missään päin maailmaa. 

On arvioitu, että yleismaailmallisen huumekielto maksaisi vuosittain vähintään 80 miljardia euroa. Huumeidenkäyttäjiä on maailmassa jo 300 miljoonaa, ja laittoman huumekaupan arvo nousee lähes 300 miljardiin euroon vuodessa. Huumeet muodostavatkin yhden maailman suurimmista hyödykemarkkinoista.

Ja:

Kiellot eivät ole juuri vähentäneet huumeiden käyttöä, mutta huumeiden käyttäjien leimaaminen rikollisiksi ja heidän rankaiseminensa on täyttänyt vankilat. Huumeiden vastaisesta sodasta on tullut sotaa huumeiden käyttäjiä – siis ihmisiä – vastaan.

 Osasimme muuttaa alkoholin kieltolain järkevään suuntaan. Ehkä joskus opimme muuttamaan lakeja myös huumeiden kohdalla. Tosin henkilökohtaisesti olen (ilman todisteita) sitä mieltä, että nykyisten huumelakien poliittiset puolestapuhujat ovat huumeliigojen palkkalistoilla. En keksi muuta selitystä sille, että he eivät ole muuttaneet huumepolitiikkaa aikaisemmin. Tietenkin on mahdollista, etteivät he tiedä tai ymmärrä tai välitä siitä miten nykyinen huumeiden vastainen sota tuottaa tuhoa.