Scientists Find a Crucial New Role For DNA We Once Considered Junk
Mitä sitten selvisi?
Professori Yukiko Yamashitan ryhmä testasi mitä tapahtuu, kun satelliitti-DNA:ta poistetaan perimästä. Drosophila melanogaster sai toimia koekärpäsenä, kun tutkijat poistivat D1 pätkiä. D1 on proteiini, joka sitoo satelliitti-DNA:n kohtia. Kun satelliitti-DNA ei päässyt muodostumaan entiseen tahtiin, niin kärpäsen itusolut kuolivat aikaisessa vaiheessa. Tuman rakenne hajaantui.
Tutkijat toistivat tällä periaatteella kokeen myös hiirien soluilla. Tapahtui samanlaista solujen aikaista kuolemista.
Tiheästi ja aivan helvetin paljon toistuva satelliitti-DNA (tai mikrosatelliitti) osiot mahdollistavat kromosomin pysymisen sopivalla tavalla kasassa. Vaikka niissä ei ole koodia geeneille. Satelliitti-DNA on siis olennainen solujen jatkuvuuden kannalta. Satelliitti-DNA:lla on tärkeä funktio!
Professori Yamashita sanoi satelliitti-DNA:sta näin:
If we don't actively need it, and if not having it would give us an advantage, then evolution probably would have gotten rid of it. But that hasn't happened.
Mikä onkin varmasti täysin totta.
Mutta ei myöskään roska-DNA:n kannalta sellaista mitä ScienceAlert sivuston uutisointi antaa ymmärtää.
Until fairly recently, scientists believed this so-called "junk" or "selfish" DNA did not serve any real purpose.
Ei. Väärin. Yrittäkää uudelleen, ScienceAlert.
Miksi uutinen on väärässä tuon suhteen? Laittakaa turvavyöt silmillenne, sillä ne lähtevät elämänsä kyytiin. Vastaus kirjoitettiin Genomicron blogissa vuonna 2008. Biologi T. Ryan Gregory kaivoi esiin mitä tutkijat olivat pähkäilleet roska-DNA:sta. Ja mukana on näyte 1970-luvulta, joka on vain yksi esimerkki monien joukosta.
Se mistä Michiganin yliopiston tutkijat raportoivat tänä vuonna oli jo pohdinnan kohde vuonna 1971. Origin of Satellite DNA paperi julkaistiin Nature-lehdessä. Siinä P.M.B. Walker arveli satelliitti-DNA:lla (niillä osioilla jotka olivat selkeästi levinneet laajalle eläin- ja kasvikunnassa) olevan jonkinlainen etu kromosomien rakenteen kannalta.
40 vuotta sitten satelliitti-DNA:lle pääteltiin jonkinlaisia perimän rakenteen kannalta olennaisia toimintoja. Tutkijat ovat siitä lähtien etsineet sitkeästi säilyvien roska-DNA:n kohdille toimintoja. Hyvällä tuurilla joskus joku satunnainen tiedeuutisia kirjoittava Homo sapiens muistaa tämän.
Luonnolleen ominaisesti kreationistit ovat levittämässä tätä uutista esimerkkinä evolutionistien/darwinistien virheestä ja kreationistien onnistuneesta ennustuksesta.
Luonnolleen ominaisesti kreationistit ovat levittämässä tätä uutista esimerkkinä evolutionistien/darwinistien virheestä ja kreationistien onnistuneesta ennustuksesta.
http://ihmisluonto.blogspot.fi/2018/03/paljonko-dnasta-on-romua.html
ReplyDeleteLinkissä on aiheeseen liittyvä kirja-arvio. Siinä puolustetaan ajatusta roska-DNA:n suuresta määrästä.
Taas moititaan kreationisteja!
ReplyDeleteMelkein aiheesta kuin aiheesta tieteessä voi löytää kirjoituksen 30, 40 tai 50 vuoden takaa, jossa joku on oikeassa jälkäkäteen katsottuna. Ja ihan yhtä lailla tieteelliset julkaisut 30, 40 ja 50 vuoden takaa, joissa joku on ihan totaalisesti väärässä. Tieteellisiä julkaisuja tulee nykyään joitain kymmeniä miljoonia vuodessa. Se, että joku yksittäinen kirjoitus on sanonut ei kerro vielä sitä, mikä tutkijoiden enemmistön kanta milloinkin on ollut. Sitä on itse asiassa todella vaikea jäljittää, mitä tutkijat ovat menneisyydessä jostain ajatelleet. Monessa asiassa ei ole ollut olemassa edes mitään yhtä kantaa, vaan joukko tutkijoita, joista osa on ollut jotain mieltä, osa toista, osa kolmatta ja enemmistö tutkijoista ei ole menneisyydessäkään edes ajatellut kyseistä asiaa, kun on ollut kiinnostunut jostain ihan muusta.
ReplyDelete