Antin nettikirjoittelua ja haastatteluja seuranneet ovat luonnollisesti tietoisia, ettei kirja sisältänyt asiavirheitä. Niin monta kertaa Antti painotti, ettei hänen kirjastaan oltu löydetty asiavirheitä.
Uusimaa-lehden haastattelussa (12.1.2019) Antilta kysyttiin näistä kriitikoiden löytämistä virheistä:
Mitä sanottavaa sinulla on niistä kirjastasi löytyneistä virheistä? Niitä on perattu usealla eri taholla, esimerkiksi Valtsun terveysblogissa yhteisöpalvelu Facebookissa?
– Tuo blogin pitäjä on vainonnut minua jo kymmenkunta vuotta. Väitteet ovat hänen mutta kukaan todellinen asiantuntija, proffat jne., eivät ole voineet yksilöidä mitään virhettä, Heikkilä puolustautuu.
Antti ei millään tahtonut hyväksyä Vladimir Heiskasen sekä Olli Haatajan löytämiä virheitä. Esim. Antin väite "kolmannes potilaista kuolee sytostaattihoitihin ensimmäisen kuukauden aikana" pysyisi ortopedin puherepertuaarissa kuin herpes-virus hermosoluissa. Hyväksyntä tapahtuisi vain, jos Antin silmissä tarpeeksi arvovaltainen ihminen kertoisi niistä hänelle.
Sama uskomus toistui Helsingin Uutiset sivuston haastattelussa (16.1.2019):
Heikkilä vastaa kritiikkiin todeten, että kirjasta ei ole pystytty osoittamaan virhettä.
Toistuvasti Antti väitti, ettei hänen kirjassaan ole asiavirheitä.
Tietenkin Heikkilä oli väärässä tuolloin. Asiavirheet pystyi jokainen utelias itse tarkistamaan. Arvoitukseksi jäi vain se aikooko Antti korjata ne virheet jossain tulevassa painoksessa.
Tapahtuipa niin oudosti, että Antti ihan oikeasti meni poistamaan virheitään kirjasta! YES! Juuri tätä kriitikot olivat odottaneet tapahtuvan alusta asti. Mutta Antin uppiniskainen denialismi piti aiheen otsikoissa ja kriitikot saivat vain lisää jauhoa myllyynsä. Kohu ei olisi koskaan noussut niihin mittoihin joihin päädyttiin, jos Antti olisi vain suhtautunut virheiden löytämiseen kuten faktoja arvostavat ihmiset suhtautuvat.
Lääkäri Antti Heikkilä taipui ja korjaili kohukirjaansa uuteen painokseen
Vladimir Heiskanen kävi läpi uutta painosta. Virhelistalta oli poistettu yli 40 virhettä, eli about puolet löydetyistä. Eli Antti lopulta käänsi takkinsa oikeaan suuntaan. Siitä hän ansaitsee kiitosta. Juuri sitä häneltä odotettiin. Yli viisi kuukautta.
Tietenkään Antti ei ole julkisesti puhunut tai myöntänyt, että kirjasta olisi korjattu näitä löydettyjä virheitä. Onneksi hän sentään osaa korjata ne sieltä verhonsa takaa.
AH ehkä toivoi, että kukaan ei huomaisi, ja voisi sitten sanoa että kattokaa nyt, ei ole asiavirheitä, ihan omasta päästään ovat vainoajat ne keksineet. Sopisi kuvaan.
ReplyDeleteSopii hyvin denialistin persoonaan.
ReplyDeleteAjatus asian vierestä:
ReplyDeleteOnko kirjalla takuuta?
Jos ostan kodinkoneen, joka osoittautuu virheelliseksi, joutuu myyjä takuun puitteissa korjaamaan tai vaihtamaan tuotteen.
Mikä on ostajan oikeus niillä, jotka hurahtivat ostamaan alkuperäisen virheitä vilisevän kirjan. Entä uusi painos, jossa osa virheistä on korjattu. Jos leivänpaahdin olisi korjattu vain osittain, ei myyjä vapautuisi vastuusta. Entä Otava, jos joku huijatuksi itsensä tunteva haluaisi rahansa takaisin?
Entäs jos ostaa dekkarin ja lopussa on että "luulitteko luuserilukijat että kerron sen murhaajan teille?" ja lopussa keskisormen näyttökuva.. ;D
ReplyDelete(Haastatteluissa voisi selittää kirjailijan väsymystä tai turhautumista.)
Mitenkäs tämä nyt sopii Heikkilä-fanien maailmankuvaan, kun tähän asti olivat vimmatusti puolustaneet idoliaan "vainoa" vastaan ostamiinsa kirjoihin kynsin hampain takertuen?
ReplyDeletePitääkö nyt käydä ostamassa uusi kirja, kun Suuri Guru sellaisen julkaisi, ja heittää vanha painos menemään? Vai jakautuvatko seuraajat eri koulukuntiin: klassikko-antistit ja reformi-antistit? Seuraako uskonsota?
Luulisi, että opetuslapsilla on lähinnä sellainen olo kuin joku olisi kirjoittanut raamatun puoliksi uusiksi. Voi sitä hämmennyksen ja kognitiivisen dissonanssin määrää.