Nuorten kristittyjen maine vanhempien kristittyjen uhreina

Helsingin sanomat julkaisi Nuorten ääni-toimituksessa toimivan Emma Kilpisen Helsingissä uskontoni on asia, jota on turvallista pilkata kirjoituksen. Se tuo esille ilmiön johon monet nuoret kristityt törmäävät elämänsä aikana. Uskontoja ei enää kunnioiteta.

Olen liberaali uskonnol­linen nuori ja asun Helsingissä. Istun tunnilla ja kuuntelen, kun muut nuoret nauravat Jeesuksen kuolemalle ja heittävät läppää uskonnosta. Harrastuksessani kommentoidaan uskonnollisten typeryyttä. Itse en uskalla sanoa mitään.

Kilpinen tiedostaa, että kirkon imago on huono. Hän on myös perillä siitä mistä löytyvät syylliset uskonnon huonoon maineeseen.

Kirkosta on syntynyt kuva, että se hyväksyy ainoastaan tietynlaiset ihmiset. Jos et ole sellainen, et ole tervetullut kirkkoon. Mediassa nostetaan esille ihmisiä, jotka pyrkivät määrittelemään, millaisia uskonnollisten kuuluisi olla ja mitkä arvot kirkolla yleisesti on. Uskonto näyttäytyy politiikkana, joka on täynnä ristiriitoja.

Kilpinen ei ole syyllinen uskonnon asemaan niin monen vitsin nyrkkeilysäkkinä. Syyllisiä ovat vanhemman sukupolven kristittyjen puheet, kirjoitukset ja teot. He ovat saaneet aikaan sen, että niin moni ei-kristitty mieltää kristinuskon olevan sitä mitä Päivi Räsänen, Leo Meller, Pekka Reinikainen ja Tapani Puolimatka ovat siitä tehneet. Nämä nimet nostan vain omien kokemustieni takia. He ovat tulleet minulle toistuvasti vastaan. Sillain huonossa valossa valaistuna. Ihmisoikeuksien ja tasa-arvon vastustamista. Hyväuskoisten rahojen viemistä herätyshurmoksessa. Nuoria tieteen parista huhaan ja salaliittojen pariin houkuttelua.

Kilpisen kaltaiset uskovaiset eivät saa palstatilaa. Henkilökohtainen suhde Jumalaan on yleistä, mutta ei dramaattista. Kun kristitty rukoilee kuten Jeesus opetti rukoilemaan (ohje löyty Raamatusta), eikä julkisissa mielenosoituksissa, niin se rukous ei päädy uutiskuviin. Ihan tavalliset uskovaiset ilman mitään hihhulointia ja Raamatulla lyömisiä eivät ylitä uutiskynnystä. Tapauskovaiset jotka ovat kirkon jäseniä, koska he ajattelevat kirkoon kuulumisen kuuluvan suomalaiseen elämäntapaan eivät herätä suuria tunteita somessa.

Yksi hyvä tapa parantaa tilannetta olisi opettaa olennaisempia asioita uskonnonopetuksessa.

Kouluissa uskonnonopetus on pinnallista ja antaa liian vähän tilaa omalle pohdinnalle. Uskonnon tunneille täytyisi luoda ympäristö, jossa jokaisella on mahdollisuus puhua vapaasti omista uskonnollisista ajatuksistaan ja tunteistaan.

Kyllä. Tosin samalla se tarkoittaa sitä, että jokaisen on valmistauduttava siihen, ettei hänen uskomuksiaan ja maailmankatsomuksiaan oteta vakavasti. Rakentavaan keskusteluun on pyrittävä. Ei kannata tuhlata aikaansa ihmisiin, jotka eivät sellaiseen kykene.

Meidän täytyisi oppia elämään sopusoinnussa muiden uskontojen ja niiden edustajien kanssa, koska uskonto on niin vahvassa osassa globaalissa maailmassa. Jos lapsesta asti oppisimme ymmärtämään uskontoja ja uskoa, ne eivät aiheuttaisi enää niin paljon inhoa.

 Myös samaa mieltä. Olisi kaikkien eduksi, jos kaikki uskovaiset ja uskonnottomat tiedostaisivat miten monipuolisia tulkintoja ja uskomuksia kunkin ison uskonnon sisällä on. Silloin ei ehkä yleistettäisi niin helposti kaikki siihen stereotyyppiseen muottiin uskovaisesta.