Professori hylkäsi Darwinismin

Tämä tapahtui jo kesällä, mutta vasta äskettäin Seurakuntalainen uutisoi tietotekniikan professorin hylänneen darwinismin. David Gelernter ei ole opiskellut biologiaa, mutta päätti tutustua IDeistien uusiin kirjoihin. Ja ne toimivat aivan kuten IDeistit haluavat niiden toimivan.

Yalen yliopiston professori David Gelernter on hylännyt darwinismin ja irtisanoutuu evoluutioteoriasta epätodennäköisenä tieteellisenä teoriana. Älykäs suunnittelu ansaitsee hänen mukaansa syvemmän tarkastelun.

Mikä sai professori pudottamaan modernin biologian kattavimman ja selitysvoimaisimman tieteellisen teorian? No tietenkin Discovery Instituten tuottamat kirjat. Stephen Meyerin Darwin’s Doubt vakuutti professorin siitä, että evoluutioteoriassa on puutteita. Hän luki myös The Deniable Darwin and Other Essays ja Debating Darwin’s Doubt kokoelmat. Niiden perusteella professori päätti Darwinin epäonnistuneen.

Hän kirjoitti tästä ajatusmaailman muutoksesta Claremont instituutin kirja-arvioiden julkaisuun.


Älykkään suunnitelman idea on professorin mielestä hyvä, mutta hän ei näe sitä evoluutioteorian korvaajana. Olen iloinen siitä, että hän tunnisti ID-teorian olevan toimimaton biologisen monimutkaisuuden selittäjänä. Mutruilua saan siitä, että Gelernter tulkitsee evoluutioteorian olevan pelkästään Darwiniin keskittyviä teorioita. Darwin sitä ja Darwin ajatteli tätä. Hän on aivan oikeassa siinä, että Darwin oli väärässä monessa asiassa. Biologia onkin mennyt huimasti eteenpäin Darwinin aikaisten luonnontieteilijoiden. Näitä asioita ei käsitellä Gelernterin kirjoituksessa.

Darwinismin kannattajia professori kuvailee uuden uskonnollisuuden kannattajina. Darwinismia hän kuvailee uskonnon korvaajana, jota epätoivoiset sielut tarvitsevat. Ei siitä sen enempää.

Argumentit evoluutioteorian heikkouksista eivät ole niin huonoja mitä kreationistit ovat toistelleet vuosikymmenien ajan. Professori osaa sentään esitellä ne ihan ok tavalla. Esillä on tietenkin IDeistien suosikki aihe Kambrikauden räjähdys. Kambrikauden edeltäjien fossiilien vähyys nähdään tietenkin evoluutioteorian heikkoutena.

Kambrikauden jälkeiset fossiilisarjat elämän siirtymisestä maalta merelle, takaisin mereen ja maalta ilmaan jätetään mainitsematta. Ne jätetään mainitsematta, koska ne osoittavat lajien yhteisen polveutumisen ja uusien lajien sekä rakenteiden ilmestymisen. Keskittymällä pelkästään Kambrikauden räjähdykseen annetaan mielikuva fossiilistosta, joka ei muka sovi evoluutioteorian ennusteisiin.  Siinä samassa hän toistaa sen oudon väärinkäsityksen evoluutiosta, jota myös kotimaiset luomisopin kannattajat ovat esitelleet:

"most species enter the evolutionary order fully formed and then depart unchanged"

Mikä voisikaan olla täysin muodostuneen eliön vastakohta? No tietenkin ns. puolivalmis eliö. Ongelmaa yritettiin selittää mm. Tapio Puolimatkalle, joka ei tuntunut ymmärtävän mitä itse tarkoitti höpistessään "puolivalmiista" elimistä.

Molekyylibiologia on paljastanut solujen uskomattoman monimutkaisuuden. Missä monimutkaisuutta siellä IDeisti päättelemässä suunnittelua. Professori näkee, ettei neodarwinismi (kyllä, hän pääsee lopulta Darwinin jälkeiseen tieteeseen) kykene selittämään uusien proteiinien ilmestymistä. Tosin tekstissään hän kuvailee evoluution tarvitsevan uuden geenin/proteiinin. Todennäköisyydet sellaisen ilmestymistä vastaan ovat IDeistien laskelmissa järjettömän suuret. Joten evoluutio ei voi kehittää uusia proteiineja. Aminohappojen järjestyksissä on niin paljon toimimattomia mahdollisuuksia, ettei sattuma + mutaatio kykene pitämään toimivien aminohappojen järjestyksiä kasassa.

Nuo laskelmat perustuvat Douglas Axen arvioihin tarvittavista mutaatioista.  Niiden ongelma on siinä, ettei evoluutiossa ole jotain tiettyä kohdetta, johon mutaatioiden olisi tähdättävä. Eikä näissä tapauksissa proteiinien lähtökohtana ole pelkkä sekamelska, vaan jokin toinen toimiva proteiini tai mutaatiolla toimimattomaksi muuttunut proteiini. Nämä realistisemmat ja luonnosta havaitut tekijät eivät vain anna niitä IDeistien haluamia todennäköisyyksiä.

Hän esittää myös ne kysymykset, jotka jättävät älykkään suunnitelman idean ontoksi:

An intelligent designer who interferes repeatedly, on the other hand, poses an even harder problem of explaining why he chose to act when he did. Such a cause would necessarily have some sense of the big picture of life on earth. What was his strategy? How did he manage to back himself into so many corners, wasting energy on so many doomed organisms? Granted, they might each have contributed genes to our common stockpile—but could hardly have done so in the most efficient way. What was his purpose? And why did he do such an awfully slipshod job? Why are we so disease prone, heartbreak prone, and so on? An intelligent designer makes perfect sense in the abstract. The real challenge is how to fit this designer into life as we know it. Intelligent design might well be the ultimate answer. But as a theory, it would seem to have a long way to go.

Kirjoituksessaan professori ei viittaa vertaisarvioituihin julkaisuihin.

Jäin kyllä tyytyväisenä myhäilemään erään faktan äärelle. Gelernter ei edes mainitse William Dembskin matemaattisia juttuja. Olisin olettanut, että tietotekniikan professori olisi ensimmäisenä tutustunut Dembskin selityssuodattimeen tai laskelmiin täsmällisestä monimutkaisesta informaatiosta. Dembski on muuttunut täysin irrelevantiksi. Mikä ei kyllä ole kovin iso muutos edelliseen tilanteeseen tämän informaatiotieteen Paris Hiltonin kanssa.

Eikä edes Michael "redusoimaton monimutkaisuus" Behe ei saa nimeään Gelernterin tekstiin.

Lopuksi oli ilo huomata, että Seurakuntalainen kommentoi tuota uutista ihan asiallisella tavalla. Eero Junkkaala kirjoittaa:

Nyt siis on syytä laittaa hiukan jäitä hattuun niiden, jotka ajattelevat evoluutioteorian kumoutuneen muutama päivä sitten. Näin ei ole tapahtunut. Tieteellinen keskustelu on jatkunut Darwinin päivistä saakka ja jatkuu edelleen. Pitkä kehityskaari vuosimiljoonineen on niin hyvin perusteltu, että sitä ei voi hujauttaa nurin muutamalla kriittisellä kommentilla. Keskustelussa on hyvä muistaa Thomas Kuhnin tunnettu lause: ”Jos mikä tahansa ja jokainen yhteensopimattomuus olisi teorian hylkäämisen peruste, kaikki teoriat olisi hylättävä aina.”

Emme vielä tiedä kuinka paljon professori Gelernter on perehtynyt paleontologien ja biologien vastineisiin. Jokaiselle IDeistien väittämälle kun löytyy selitys. Stephen Meyerin kirjat väitteet fossiiliston ongelmista on käyty läpi netin keskustelupalstoilla moneen kertaan. Niitä on käyty läpi yös blogissani. Kambrikauden 20 miljoonaa vuotta kestänyttä räjähdystä edeltäviä fossiileja on olemassa. Yhä useampien fossiilien löytyessä Ediacarakaudelta onkin alettu Kabrikauden räjähdyksen sijasta puhumaan Kambrikauden diversifikaatiosta. Räjähdys on toki seksikkäämpi sana.

Valitettavasti en vielä tiedä kuinka perinpohjaisesti Gelernter on osannut perustella IDeistien väittämiä itselleen. Ainakin se miten hän kuvailee IDeistien kirjoissa olleita väitteitä antaa ymmärtää, ettei hän ole kovin hyvin perillä siitä mitä moderni evoluutioteoria oikeasti sisältää. Mm. mikroevoluutiota kuvaillaan erilaiseksi prosessiksi kuin makroevoluutio. Hän on niellyt IDeistien materiaalia ja unohtanut maustaa ateriansa lähdekritiikillä. Onneksi hänellä on mahdollisuus oppia jotain uutta. On eri asia käyttääkö hän sitä mahdollisuutta.

Skepsiksen kamala voima ja Jättämättä sanomisen jalo taito

Ennustan, että puoskarilaki ilmestyy ihan oikeasti eduskunnan käsittelyyn vielä elinaikani aikana. Merkit ovat nimittäin sellaiset. CAM- ja luontaishoitojen etujärjestöjen fanit hyökkäävät rajusti lääkäriliittoa erilaisissa nettikirjoituksissa. Varsinkin "uskomushoito" sanan käyttöä vastustetaan kovin sanankääntein. Osansa sulkutulesta saavat myös skepsismi ja sen järjestöt. Pitkä ja aikaa vievä lukuelämys havainnollistaa parhaiten mistä on kyse.

Kiinalaisen lääketieteen terapeutti Elina Hytönen tuotti pitkän sarjan väittämiä siitä mitä skepsismi on. Sekä siitä mitä kaikkia kamaluuksia skepsis-järjestöt ovat tehneet ympäri maailmaa. Jos et ole kuullut niistä aikaisemmin, ja nielet Hytösen väittämän ilman lähdekritiikkiä, niin saat aivan varmasti huonon vaikutelman skeptikkojen järjestöistä.

Skepsis ry ja muut samaa aihepiiriä kannattavat järjestöt Hytönen nipottaa saman Skepsis termin alaiseksi. Käytän kyseistä sanaa samalla tavalla tässä bloggauksessa. En millään jaksa käydä läpi kaikkea esitettyä. Saatte luvan tyytyä vain niihin kohtiin, jotka kiinnostivat minua.

"Moni tutkija on Skepsiksen vainon ansiosta menettänyt uransa, rahoituksensa, maineensa, jopa joutunut vankilaan. Luonteenomaisesti Skepsis ei perustele hyökkäyksiään kohteen tieteellisen työn asiakritiikillä, vaan käy työn tekijän kimppuun kyseenalaistamalla hänet henkilönä ja tutkijana."

 Nimiä näiden vainojen uhreille ei anneta, joten tyydyn vain ohittamaan tuon vihjailun. Nähtävästi Hytösellä on jäänyt useampi skeptikkojen kirjoittama kritiikki lukematta. Skeptical Enquirer ja monet muut skeptikkojen lehdet, sekä tietenkin kirjoittaman kirjat, sisältävät puuduttavuuteen asti kuivan asiapitoista kritiikkiä vaikka minkälaista huuhaa-jutuista. Aivan kuin Hytönen ei olisi koskaan vaivautunut avaamaan tuollaisten lehtien sivuja.

"Skepsiksen ei liene koskaan nähty kyseenalaistavan biomedisiinisen lääketieteen premissejä, mitä voi pitää vain ideologisena valintana tieteellisen skeptisismin sijaan. Eikä se koskaan kritisoi lääketeollisuuden tai yleensä suuryritysten toimintatapoja tai korporatiivista tiedettä."

Tuo on yleinen valhe, jota levitään skepsiksestä. Valhe on erittäin helppo kumota. Kaivetaan vain esiin ne skeptikot, jotka ovat kritisoineet lääketeollisuuden korruptiota ja lääketutkimuksen heikkoiksia. Tunnetuin heistä on tohtori Ben Goldacre, jonka Bad Science ja Bad Pharma kirjat ovat pakollista luettavaa kaikille skeptisesti ajatteleville ihmisille. Vaatimattomasti muistutan myös omista Paha lääketeollisuus bloggauksistani vuosien varrelta. Lääketeollisuuden kritisoiminen ei ole kiellettyä skepsiksessä. Myöhemmin Hytönen voivottelee myös väärennettyjen tutkimusten yleisyydestä ja lääkeyritysten vaikutusvallasta positiivisten tulosten julkaisemisessa. Juuri niitä asioita joista Goldacre on kirjoittanut ja luennoinut ahkerasti. Ja skeptikot ovat kampanjoideen ClinicalTrials sekä AllTrials sivustojen puolesta. Niillä pyritään pitämään julkaisematta jätetyt tutkimukset (joiden tulokset eivät miellytä lääketeollisuutta) valkokeilassa. Näin negatiiviset tulokset eivät katoa, ja näin kokonaisuus pysyy tarkempana. Tällä tavalla pätevä tieteellinen tutkimut täytyisi suorittaa, mutta järkyttävän moni negatiivisen tuloksen tutkimuspaperi jätetään keräämään pölyä.

Aivan kuin hän ei olisi tietoinen mistään näistä kirjoituksista. Se ei kuitenkaan estä Hytöstä toistuvasti väittämästä, ettei skepsiksessä muka kyseenalaisteta huonosti tehtyä tiedettä.

Hytönen vetoaa tutulla tavalla luontais- ja uskomushoitojen huonojen tutkimustulosten puolesta. Hän väittää, ettei niitä pystytä tutkimaan ja mittaamaan samalla tavalla kuin lääketieteellisiä hoitoja.

"Hoitotuloksia on vaikea mitata pitoisuuksina tai rajattuina reaktioina, ne ovat usein subjektiivisia ja yksilöllisiä eivätkä helposti toistettavissa samankaltaisina, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia." [...] "Luontaishoitoja onkin tutkittava toisin tieteellisin menetelmin kuin luonnontieteiden käyttämät satunnaistetut kaksoissokkokokeet."

Väärin. Tätä yritetään käyttää mm. homeopatian suojaamisessa niiltä huonoilta tutkimustuloksilta, kun satunnaistetut kaksoissokkokokeet antavat hoitotehoksi vain lumevaikutuksen. Yksilöistetyille uskomushoidoille pystytään suunnittelemaan päteviä tutkimusmetodeja. Niiden tulokset eivät vain kelpaa uskomushoitojen kannattajille.

Hytönen vetoaa luontaishoitojen puolesta muistuttamalla, että lääketeollisuus hyökkää sen kimppuun vain ahneuttaan.

"Luontaishoitojen harjoittamisella ei voi kerätä voittoa niin kuin lääkkeiden myynnillä. Sairauden ennaltaehkäisy, sairauden alkuperän ymmärtäminen eivät ole siirrettävissä voiton maksimointiin. Monet hoidoissa käytetyt yrttirohdokset tai hoitoaineet eivät ole patentoitavissa. Luontaishoidot ovat vain menestyksekkään liiketoiminnan haitallisia kilpailijoita, jotka vievät lääkeyrityksiltä asiakkaita. Siksi ne ovat joutuneet lääketeollisuuden hävitettävien listoille, homeopatia peräti jo 1800-luvulla."

Minun on hyvin vaikea uskoa, että Hytönen ei muka pysty käsittämään miten helposti terveysbisnes pystyy muuttamaan terveystrendit voittojen maksimoimisen suuntaan. Luontaishoitojen myyminen ei edes edellytä vastaavalla tavalla valvottua ja säänneltyä lääke- ja turvallisuustutkimusta.

Taikuri James Randin temppuja nostetaan esille. Niistä eniten närkästymistä näyttäisi aiheuttaneen immunologi Jaques Benvenisten kohtalo. Hytösen versiossa Benveniste joutui katalan Randin epärehellisyyden uhriksi, ja siksi immunologin hämmästyttävät havainnot veden muistista jäivät akateemisen maailman unholaan.

Benveniste oli julkaissut Nature-tiedelehdessä artikkelin viiden vuoden tutkimuksestaan, joka osoitti, että suurinakin laimennoksina vasta-aineliuoksissa ilmeni biologista aktiviteettia, jota ei ollut pelkässä vedessä. Tutkimus viittasi siis homeopaattisten lääkkeiden vaikutustapaan. Artikkelin julkaisun ehtona oli ollut, että Benveniste päästäisi retkikunnan tarkkailemaan laboratorioonsa. Hyväuskoinen Benveniste luuli skeptikkoja tiedemiehiksi ja päästi heidät mellastamaan laboratorioonsa muutamaksi päiväksi ilman valvontaa. Tuona aikana ryhmä väärensi Benvenisten tutkimusprotokollan (jolloin tulosta ei enää voitu todistaa) ja julkaisi sitten Naturessa löydöksensä: Benvenisten tutkimus oli huijaus ja hän poti harhoja. Skeptikkomyönteinen The Guardian julkaisi samat tulokset ja leimasi tutkimuksen törkeäksi väärennökseksi. Benveniste menetti työpaikkansa, rahoituksensa ja maineensa eikä enää voinut jatkaa tutkimustyötään. 

Tässä on vain pienen pienenä ongelmana se, että Benvenisten tutkimusprotokollan olisi voinut toistaa kuka tahansa, missä tahansa ympäri maailmaa, milloin tahansa. Voisi toistaa tänäänkin. Vieläpä entistä paremmin, koska teknologia on vain kehittynyt 1980-luvulta. Miten toistaminen muka tehtiin mahdottomaksi? Hytönen ei jostain syystä muista Benvenisten itse haudanneen uraansa kunnianloukkaussyytteillään, kun hän hyökkäsi muita tutkijoita vastaan. Benvenistellä oli kiistoja muidenkin kuin Randin kanssa. Siksi on hieman outoa keskittyä pelkästään Randiin.

 Immunologi päätyi lopulta yksityisesti rahoitetun ranskalaisen Digital Biology Laboratoryn johtajaksi. Rahoitusta ja resursseja löytyi. Jostain syystä se kuitenkin muka esti miestä jatkamasta tutkimuksiaan veden muistista. Siis jos uskomme Hytösen versiota tapahtumista. Minä en usko.

Simon Singhin ja kiropratikoiden välinen oikeuskiista vuodelta 2009 saa Hytösen tekstissä erittäin valikoidun tulkinnan.

"Vuonna 2008 Singh oli kirjoittanut herjaavan jutun kiropraktikoista The Guardianiin, ja kiropraktikkojen yhdistys veti hänet oikeuteen alan maineen mustaamisesta ja kunnianloukkauksesta. Singh voitti jutun ”tiedeyhteisön” eli Skepsiksen, Sense About Science –järjestön ja korporatiivisten bloggaajien taloudellisella ja aatteellisella tuella."

Mainitsematta jätetään mikä oli se Singhin kirjoitus ja mikä sana siinä sai aikaan oikeusjutun. Tärkeä sanomatta jättäminen on se, ettei Singh ns. voittanut juttua. Kiropraktikot luopuivat siitä kahden vuoden jälkeen. Ehkä Hytönen tarkoitti luovutusvoitta?

 Singhin Beware the spinal tap kirjoituksessa oli tällainen pätkä:

“the British Chiropractic Association claims that their members can help treat children with colic, sleeping and feeding problems, frequent ear infections, asthma and prolonged crying, even though there is not a jot of evidence. This organisation is the respectable face of the chiropractic profession and yet it happily promotes bogus treatments.”

Kiropraktiikkayhdistys vaati Singhiä perumaan sanansa. Hän ei suostunut. Tämä sai kiropraktiikkayhdistyksen soittamaan lakimiehilleen. Oikeudessa väännettiin kättä "bogus" sanasta. Tuomari David Eady totesi, että Singh syyllistyi herjaukseen käyttäessään "bogus" sanaa. Sir Eadyn mielestä "bogus" sana itsessään tarkoittaa, että mukana on tietoista vilunkia. Tämä vihjaisi, että kiropraktiikkayhdistys toimii tietoisesti epärehellisesti antaessaan hoitoa mainittuihin tauteihin ja oireisiin. Singh on erimieltä; "Vaihtoehtoterapeutit jotka tarjoavat hoitoja ilman tukevaa, järkevää näyttöä, ovat harhaisia eivätkä tarkoituksella epärehellisiä." Singh oli myös alunperin määritellyt mitä hän tarkoittaa sanalla alkuperäisessä Guardian-lehden Beware the spinal tap artikkelissaan:

I can confidently label these treatments as bogus because I have co-authored a book about alternative medicine with the world's first professor of complementary medicine, Edzard Ernst. He learned chiropractic techniques himself and used them as a doctor. This is when he began to see the need for some critical evaluation. Among other projects, he examined the evidence from 70 trials exploring the benefits of chiropractic therapy in conditions unrelated to the back. He found no evidence to suggest that chiropractors could treat any such conditions.

Tuomari Eady ei nähtävästi ollut lukenut artikkelia kokonaisuudessaan. Päätös päätyi kiropraktiikoiden puolelle, josta tehtiin tietenkin valitus. Uusi tuomari vaivautui lukemaan koko artikkelin. Hän totesi, ettei Singhin tarvitse puolustaa oikeudessa termejä, joita ei edes käyttänyt kirjoituksessaan. Oikeudessa alettiin vihdoinkin vääntämään kättä asioista, joita Singh oli oikeasti kirjoittanut. Kas kummaa. Kiropraktiikkayhdistys luopui oikeuskäsittelystä Singhiä vastaan. Luonnollisesti he kertoivat olevansa kiitollisia Singhin sanoista oikeudessa. Siellä Singh kertoi, ettei ajatellut kiropraktiikkayhdistyksen toimineen vilpillisesti. Se kuulemma riitti kiropraktikoille. Singh vaati hänen oikeuskulujensa maksamista (yli 100 000 puntaa). Kiropraktiikkayhdistys tiesi ennakkotapausten perusteella, ettei kannata kieltäytyä.


Ja niin edelleen. En tällä kertaa jaksa tämän enempää. Hytösen tapa esitellä asioitaan on toistuvasti samalla tavalla puutteellista. Tyyliin; "Kyllä mutta." Jos luet hänen kirjoituksiaan, niin pidä jatkuvasti mielessäsi se. Suosittelen suhtautumaan kaikkiin kirjoituksiin...

SKEPTISESTI!

Muhaha!