Näin menetin uskoni evoluutioteoriaan, osa 3
Professori Tapio Puolimatkan Tiedekeskustelun avoimuuskoe-kirjan lukeminen etenee. Vihdoinkin kirjasta löytyy materiaalia joka on tuttua aikaisemmista seikkailuistani. Puolimatka esittelee evoluutioteorian ammottavan suuret puutteet. Makrotason muutoksille ei löydy yhtikäs mitään vakuuttavaa näyttöä. Hän luettelee seitsemän evoluution kuolemansyntiä. Kansalla paljastetaan fossiiliston olevan kaikkea muuta kuin evoluution puolella. Paleontologien ammattisalaisuus on se, että fossiilit kertovat muuttumattomuudesta - eikä jatkuvasta ja tasaisesta kehityksestä. Tämä todistetaan lainauksilla usealta eri tutkijalta. Jotka ovatkin ihan päteviä lainauksia, sillä kyseiset paleontologit painottavat sitä, ettei vallalla ollut käsitys lajien tasaisesta kehityksestä pidä paikkaansa.
Esim. lainatessaan George Gaylord Simpsonin kirjoittamia havaintoja vuodelta 1944 Puolimatka havainnollistaa miten jopa evoluutioon uskovat myöntävät nämä asiat: Lajit ilmestyvät fossiilistoon äkisti. Lajien epäjatkuvuus on sääntö eikä poikkeus. Fossiilistossa on suuria aukkoja. Sitten lukijalle tehdään selväksi, että fossiilistossa olevat aukot eivät ole näennäisiä, vaan ihan oikeita aukkoja. Siellä ei edes ole puuttuvia lenkkejä. Darwinistit laativat viimeisenä pelastuksena punktualismin, jonka mukaan lajit kehittyvät niin nopeasti ettei välimuodoista jää fossiileja. Niles Eldredge ja Stephen Jay Gould kertovat miten lajit pysyvät samoina miljoonien vuosien ajan eikä asteittaista kehitystä näy kallioiden sisällä. Puolimatka selittää tarkemmin punktualismin sisällöstä (s. 381):
Punktualismin mukaan evoluutio tapahtui vain lyhyinä jaksoina historiassa. Muutas tapahtui useimmiten niin nopeasti ja maantieteellisesti rajatulla alueella, ettei meidän pirstaleinen fossiiliaineistomme sitä havaitse. Näin ollen tutkijat voivat kuvitella noiden rajatuilla ja syrjäisillä alueilla tapahtuneiden muutosten olleen miten nopeita ja hyppäyksellisiä tahansa, koska kukaan ei koskaan näe niitä. Tällä tavalla darwinistinen evoluutioteoria suojataan sellaisilta kumoamisyrityksiltä, joissa vedotaan fossiiliseen todistusaineistoon.
Lukijalle mainitaan, että Gouldin ja Eldredgen mielestä darwinistinen evoluutio sisältää oletuksen kehityshyppäyksistä.
"Samalla on helppo ymmärtää, miksi joidenkin mielestä tähän teoriaan sisältyvä hyppäyksellisyys ei sovi hyvin yhteen darwinismin asteittaisiin muutoksiin perustuvan teorian kanssa. Hyppäyksellistä kehitystä puolustavan näkökannan ongelma on, että lähemmin tarkasteltuna se sijoittuu evoluution ja luomisen välimaastoon tavalla, jossa se voidaan tulkita kumman tahansa ehdoilla."Lisäksi Puolimatka vielä tarkentaa hyppäyksellisyyden merkitystä.
"Fossiiliaineistossa hyppäyksellisyys merkitsee yksinkertaisesti sitä, että uusi muoto ilmaantui tyhjästä eikä meillä ole mitään käsitystä, mistä se tuli."
Kuin naula darwinistien ristiriitaiseen arkkuun Puolimatka vielä lainaa Richard Dawkinsia, joka torjuu hyppäyksellisyyden. Auts ja oh snap, darwinistit! Mites nyt suu pannaan? Aloitetaan helposta. Edellä mainittu George Gaylord Simpson totesi vuonna 1953 Major Features of Evolution kirjassaan, että nyt paleontologeilla on kehityssarjoja jopa lajitasolla. Ne ovat todella harvinaisia, mutta ovat olemassa. Kuitenkin vallitseva trendi (muuttumattomuus) vaatii kunnollisen selityksen ja on evoluutioteorian suurimpia ongelmia.
Toiseksi, Richard Dawkins totesi aivan oikein, ettei hyppäyksellisyys kuulu darwinistiseen evoluutioteoriaan. Mutta *drum roll* Gouldin ja Eldredgen esittämä punktualismi kuuluu darwinistiseen evoluutioteoriaan. The Blind Watchmaker kirjassaan hän kirjoitti (s. 251):
What needs to be said now, loud and clear, is the truth: that the theory of punctuated equilibrium lies firmly within the neo-Darwinian synthesis. It always did. It will take time to undo the damage wrought by overblown rhetoric, but it will be undone. The theory of punctuated equilibrium will come to be seen in proportion, as an interesting but minor wrinkle on the surface of neo-Darwinian theory.
Kolmanneksi, jokainen kaivaa nyt esiin Stephen Jay Gouldin viimeiseksi järkäleeksi jääneen The Structure of Evolutionary Theoryn sivulta... mitäh? Sinulla ei ole sitä valmiina? You fail at life, eli äkkiä kirjakauppaan! Sivistyneet, seksikkäät ja paremmat ihmiset pääsevät heti jatkamaan. Oikeastaan tämä vaatisi useamman sivun pituisia lainauksia.
Sivulta 756 eteenpäin Gould selittää mitä evoluutioteorian osia tai käsityksiä punktualismi oikeasti haastoi. Charles Darwinin käsitys siitä, että kehitys etenisi tasaisen hitaasti ei pidä aina paikkaansa (kuten fossiilisto todistaa). Darwin kirjoitti Lajien synty-kirjassaan, että lajien kehitysvauhtia voisi ehkä käyttää jopa geologisten aikakausien kellona. Punktualismi pyrkii osoittamaan, että kehitystahti muuttuu. Punktualismia ei parsittu kasaan äärimmäisillä ideoilla lajiutumisesta.
Gould toteaa punktualismin olevan vain ja ainoastaan teoria lajien ja lajiutumisen makroevoluutiosta geologisilla aikaväleillä, eli siitä miltä fossiiliston pitäisi näyttää. Se ei vaadi uusia lajiutumisen mekanismeja (s. 781). Se ei vaadi Richard Goldschmidtin "Toiveikkaita hirviöitä" tai muita hyppäyksiin perustuvia ilmiöitä (joita ei ole havaittu). Luonnonvalinta toimii samalla tavalla kuin gradualismissa.
Ja tässä outo asia. The Structure of Evolutionary Theory esittelee eri esimerkkejä fossiilistosta. Niistä nähdään miten lajiutumisen havaitseminen kerroksista riippuu useasta eri tekijästä. Jos sedimenttejä muodostuu tiheään tahtiin (erään Afrikkalaisen pleistoseenikauden järjen pohjassa) niin fossiiliston "resoluutio" on hyvä. Merirokkolajien muoto, elinpaikka ja ikä ovat selkeästi esillä. Ideaalit olosuhteet paljastavat, että lajien variaatiot ilmestyvät ja leviävät nopeasti. Fossiilistoon tallentunut punktualistinen jälki ei vaadi hyppäyksiä (s. 770 ->).
Punctuated equilibrium affirms, as a primary statement, that ordinary biological speciation , when properly scaled into geological time, produces the characteristic punctuational pattern of our fossil record.s. 796 Gould toteaa useaan otteeseen, että punktualismin kriitikot ovat turhaan nostaneet älämölöä saltationismin möröstä.
Sivulla 986 Gould korjaa kreationistien levittämiä väärinkäsityksiä. Punktualismi ei ole saltationismia, eli se ei oleta/vaadi lajien välisiä biologisia aukkoja. Punktualismi ei tarkoita sitä ettei välimuotoja ole olemassa. Kirjassa verrataan gradualistisia kehityslinjoja punktualistisiin. Molempia löytyy.
Gould kertaa miten hän on kirjoittanut selkärankaisten siirtymisestä maalle ja lintujen, nisäkkäiden, valaiden sekä ihmisten kehityksestä. Niissä on käytetty välimuodoiksi luokiteltavia fossiileja. Josta pääsen siihen miten Puolimatka murskaa yhden tunnetuimmista välimuotofossiileista. Hän on todennut, ettei evoluutioteorian olettamien makrotason muutosten tueksi löydy sopivia fossiileja. Darwistien tyrkyttämät esimerkit eivät kelpaa. Sivulta 375:
"Coyne esittää kirjassaan (2009) muutamia esimerkkejä mahdollisista välimuodoista. Välimuotojen käsitteellä näyttäisi olevan erilainen sisältö darwinistien teorian kannattajille ja sen vastustajille. Coynen kaltaiselle vakaumukselliselle darwinistille kelpaa välimuodoksi liskolinnun (Archaeopteryx) kaltainen "mosaiikki". Sen sijaan, että liskolinnun jokainen elin olisi kehittynyt puoliväliin lintujen ja matelijoiden elimistöstä, jotkut sen elimistä ovat linnun kaltaisia kun taas toiset elimet ovat matelijoiden kaltaisia."
"Archaeopteryx, the first bird, is as pretty an intermediate as paleontology could ever hope to find."Darwinisteilla ja kreationisteilla on kuin onkin eri määritelmät välimuodoille. Tehtävä lukijoille: Mitä ongelmia Puolimatkan välimuodon määritelmällä on?
16 comments:
Kait se ongelma 1/2-matkan määrittelemälle välimuodolle on se, että sellainen olento ei taitaisi olla kovin elinkelpoinen.
Koko punktualismi käsitteestä olisi hyvä luopua. Se hämää vain ihmisiä, ja on helppo tahallaan väärin ymmärtää.
Kreationistit eivät halua ymmärtää, että punktualismin ja gradualismin välillä ei ole eroa, vaan punktualismi on vain nopeaa gradualismia.
Puolimatkan välimuotoilussa on outoa myös vaatimus kaikkien elimien samanaikaisesta puolivälitilasta.
Mutta miksi?
Puolimatka kuvittelee, että evoluutiolla pitäisi olla päämäärä, että sen oletetaan olevan "suunnittelemassa", eli muuttamassa dinoa linnuksi.
Jos sattuisin olemaan apina, minua ärsyttäisi suunnattomasti tulla kutsutuksi sellaisen rodun "esi-isäksi", johon kuuluu näin yksinkertaisia yksilöitä.
Olin elänyt käsityksessä, että kritiikin esittäjän tulisi jossain määrin tuntea kritisoimansa kohde. Se, että klassisia ja levinneitä kreationismivirheitä, jotka ovat toistettu vuosia (jo Dawkins liitti sen "Sokeaan Kelloseppäänsä" siksi että tekivät krisselit sitä jo silloin, 1980 -luvulla.)
Sokea kelloseppä taas on kreationistien vastustuslistalla, joten luulisi heidän tuntevan sisällön ja korjanneet omia virheitään sitäkin kautta. Mitä evoluutikot väittävät lienee oikein vetää evolutionistien aineistosta, riippumatta siitä ovatko "evolutionistit" oikeassa.
Kliseisten krisselivirheiden teko tuskin lisää sen sanoman voimaa, että Intelligent Design ei ole kreationismia. Ja että evoluutiokritiikki on perusteltua. Eikä se vahvista sitäkään, että Puolimatkalle naureskelun todellinen syy on vaino ja vastustus. Tämä taas lienee Puolimatkan tämän kirjan perusväitteen kanssa oleellinen seikka.
Jos kliseevirheiden toistaja, joka näyttää kirjoissaan asti evoluutioteorian sisällön ymmärtämisessä näin vakavia puutteita, on syytä uskoa että avoimuus ei olekaan naureskelun syynä. Vaan se, että tyyppi tosissaan heittää argumentteja, joiden levinneisyys on ollut pitkään valtava. Ja jotka on virheiksi ja valheiksi osoitettu jo vuosikymmenten ajan.
PA miten muuten jaksoit lukea ko. sepustuksen ?
Itselläni on ollut tuo kirja lähes vuoden ja olen päässyt vain reiluun puoleen väliin, on se sellaista tuubaa.
Ei tuo puolinaisten elinten käsitys ole mulle vieras. Matemaatikkona olen usein joutunut interpoloimaan ja putosin itsekin ns. helppoon nuorempana että myös fossiilien pitäisi olla puolivälistä monessa kohdin. Ei ole kauan kun Gouldin mosaiikkikäsitys tuli mulle ylläriuutisena.
Miksi siis elinten ei pidä/tarvi olla puolivälistä ? Oma heittoni:
1.Carrollin Loputtoman kauniit muodot on kesken mutta perimän säätelysysteemi on täynnä kytkimiä, joten ne voi naksahdella itsenäisesti eri aikoina muuttaen eri elimiä ja elinten osia itsenäisesti.
2. Käyttötarkoitus-optimit on enempi diskreetimpiä huippuja, niihin naksahdellaan tai valutaan itsenäisesti elin kerrallaan.
3. Mutaatiot ja muutokset tuppaa tulemaan vähitellen kasautuen eikä yhtäaikaa (joka on kreationistien olkiukko) joka taas vaadittaisiin eri elimille jos puoliväliin kaikki menisi.
4. Luonnonvalinnan lokeroiden vaatimukset eri elimille vaihtelee eri tavoin eri aikoina, ravinto, sää, viholliset, maantiede, sukupuolivalinnan "muodit".. joten eri elimille optimit ja vaateet ei kohdistu yhtäaikaa.
Kuvitteellinen skenaario:
Jos lisko menee kylmälle ylängölle, sille kehittyy karvaiset untuvat, lämpöeristeoptimi. Naaraat alkaa tykätä värikkäistä untuvista. Kehittyy höyhenet, pitkät värikkäät höyhenet.
Jos ylängöllä kasvaa puita, niin nousee niihin ja liitelee alas, ja naaraille tulee muotivaade ,että soidinliitely on oltava pitkä, joten kehittyy liitotaito. Vielä räpyttelee jne. Näin naaraiden oikkujen mukaan erikseen kehittyy. eri osa-alueet.
Sitten jos liitelee laaksoon, jossa vaaditaan eri ravinto, niin hampaisto häippäisee ja syntyy linnun nokka.
Puolivälielinten vaatimus olisi sama kuin maantiede ja naaraiden vaateet ja ravinto olisi kauniissa jatkuvasti muuttuvassa jonossa puolivälissä pisteestä A pisteeseen B.
Mutta luonto, lajit, ravinto, maantiede jne. on pääosin melko diskreettejä, erillisiä, saarekkeita. Lajien on suojauduttava läheisiltä lajeilta risteytysestein ja läheislajien loisilta ja vihollisilta erottautumalla jne.
Hyvä tapa oppia siitä mitä suomalaisille kreationisteille saarnataan seuraavina vuosina. Ei toistaiseksi mitään uutta.
Selasin äsken läpi Evoluutio - Miten elämä kehittyy-kirjaa (Otava, 1986). Siinä selitetään jaksottaisen tasapainon periaatteet selkeästi ja aivan oikein. Olen satavarma siitä, että Puolimatka on hakenut evoluutioteorian oppeja lähinnä vain Evoluutio - kriittinen analyysi-kirjasta.
MrrKAt:Ei tuo puolinaisten elinten käsitys ole mulle vieras.
Mutta keksitkö miksi *jokaisen* elimen olisi oltava samalla tavalla puolivälissä jotakin maalia kohti?
PA:"Mutta keksitkö miksi *jokaisen* elimen olisi oltava samalla tavalla puolivälissä jotakin maalia kohti?"
Nähtävästi ainoa syy on se, että tällöin evoluutiteoriasta tulisi naurettavuudessa mahdoton ja luominen ainoana vaihtoehtona (tietenkin kristillinen versio) jäisi jäljelle.
BINGO!
Eli Puolimatka valehtelee ja olkiukkoilee. Ei mitään uutta siis.
S.J.Gould 1977:
"But, as modern evolutionary theory developed during the 1930s, this objection to Australopithecus disappeared. Natural selection can work independently upon adaptive traits in evolutionary sequences, changing them at different times and rates. Frequently, a suite of characters undergoes a complete transformation before other characters change at all. Paleontologists refer to this potential independence of traits as "mosaic evolution." (p. 58)
-t.o Quote mine project Quote #3.3
Onko nyt niin että Puolimatka on tukkinut(/tukkii faniensa) korvat ja silmät 1900-luvun evoluutioteorian kehittymiseltä ja parannuksilta, koska pitää niitä vain seliseli-tekosyynä pelastaa "fossiilien murskaama evoluutio" ?
"Squirrellin" blogiin jo naputtelin että Puolimatkan ed. evoluutiokirjassa ei löydy suom. Lokin tai Laihosen evoluutio-kirjojen viitteitä, mutta löytyy Gould viitteitä jopa "Gould: punctuated equilibria" mutta siinä on jotain hämärää..
Ei ole lukenut tai ei ole oppinut/tajunnut tai ei uskonut tai muistanut lukemaansa tai 2.n ID-käden kautta suodatettuna.. monia mahiksia ilman valehtelua. (Tyhmyys ei ole synti ?;)
ID uskovaiselle on yhtä vaikeaa selittä darvininismiä, sen eri muodoissa, kuin Aadamille pythagorian teoreemat, puhumattakaan suhtiksesta.
Post a Comment