RayGuardin resonoinnilla elektromagneettista savusumua vastaan

Kännyköiden säteily huolestuttaa erilaisia ihmisiä. Kännyköiden säteilyä vastaan yritetään suojautua erilaisilla tavoilla. Käytännöllisin tapa on vähentää kännykän käyttöä pään vieressä, jos käyttäminen oikeasti pelottaa ihmisistä. Markkinoille on tuotu myös useita perinteisiä huuhaa-maakareidein viritelmiä. Selkein esimerkki sellaisesta on vaikkapa Lootuskaupassa myytävä SAR Shield. Kiinnitä epämääräinen tarra matkapuhelimeesi, niin haitallinen säteily loppuu.

Entäpä jos kaipaat hieman paremmin perusteltua ja markkinoitua säteilysuojaa? RayGuard on puskemassa Suomeen asti. Todennäköisesti verkostomarkkinoinnin muodossa. Käyttäjiä löytyy ja kehuja riittää. Tässä lainaus anonyymiltä käyttäjältä.

"mikroaallot resonoi. tämä rayguard muuttaa tämän resonanssin harmoniseksi sinun kehosi kanssa. täten resonanssista tulee luonnollisempi. ilman rayguardia saat kännykän resonanssia ja solusi eivät tykkää. rayguard korjaa tämän luonnollisesti."

RayGuard ei ole pelkkä tarra. Se on kokoelma laitteita, jotka tarjoavat monipuolisemman suojan. Pelkän kännykän sijaan ne suojaavat aivan kaikelta haitalliselta sähkömagneettiselta säteilyltä. Epäileviä asiakkaita voidaan kosiskella tutkitulla tiedolla! Videoissa havainnollistetaan miten laitteen vaikutuksia on testattu ennen ja jälkeen käyttöä. Kiinalaisen lääketieteen suosima käsitys meridiaaneista saa kunnian toimia terveydentilan mittaamisessa. Videolla pyörii monenlaista elektronista aparaattia, joilla mittaillaan havaittavaa säteilyä.



Jostain syystä mittauksissa ei mitata miten RayGuard-laitteet vähentäisivät säteilyn määrää. Eli heidän mainitsemaansa elektronista savusumua. Mittareita ei käytetä näyttämään säteilymäärän muutoksia. Niillä vain demonstroidaan, että säteilyä on huoneessa. Jos RayGuard voisi mitenkään vaikuttaa säteilyn määrään, niin se olisi liian helposti ja ihan oikeasti testattavissa.

Sen sijaan he mittailevat ihmisten meridiaanien muutoksia. Ehkä vertailut tehdään tuolla tavalla, koska RayGuard ei näytä mitenkään muuttavan säteilyn määrää. Siksi mainospuheissa puhutaan miten laitteet muuttavat säteilyn laatua turvallisemmaksi. Laitteet imevät tuon säteilyn itseensä, joten ihmisiin kohdistuu vähemmän säteilyä.

Toki RayGuardin valmistajilla on valikoimissaan myös RayChip, eli se pelkkä tarra kännykkään. Vain 30 euroa. RayChip sisältää mineraaleja, jotka reagoivat positiivisella tavalla skalaari- ja tesla-aaltoihin. Siruun on myös istutettu "shamaanisella menetelmällä" informaatiota, joka ohjaa sirua suojamaan käyttäjää elektroniselta savusumulta. Näin ainakin valmistajat väittävät.

Joten älä viivyttele vaan suojaa itsesi, perheesi ja kummitussirkkasi tietokoneen, kännykän, langattoman modeemin ja vedenkeittimen lähettämältä sähkösaasteelta. RayGuardin tuotevalikoimasta löytyy jotakin jokaisen budjetille. Halvimmat riipuksena kannettavat suojapalikat kustantavat vain 129 euroa kpl. Kalleimmat luxus suojat tyylikkäällä puukuorella edullisesti 898 euroa.

Nyt vain tarkkailemaan pureeko RayGuardin verkostomarkkinointi laajemmin kotimaiseen asiakaskuntaan.

Tuore tutkimus sähköyliherkkyydestä

Muistatko mitä tapahtui kun Etelä-Afrikkalainen iBurst -teleoperaattori piti huoltotaukoa erään radiomastonsa kohdalla kuusi vuotta sitten? Huoltoa kesti kuusi viikkoa. Mastossa ei kiertänyt sähköä, mutta tuolta ajalta ympäristön asukkaista löytyi ihmisiä jotka raportoivat sähköallergialle ominaisia oireita. Radiomaston purkua vaatineet protestoijat olivat kirjanneet oireensa tarkasti. Samoin olivat huoltoa tehneet teknikot siitä miten masto ei ollut toiminnassa. Ihmisten kokema ahdistus, päänsärky, väsymys ja pahoinvointi oli varmasti kurjaa ja totta. Se ei vain ollut radiomaston tuottaman mikroaaltosäteilyn aiheuttamaa.

Tismalleen sama ilmiö näyttäisi toistuneen Hollantilaisessa tutkimuksessa, josta kertoo Kansan Uutiset -verkkolehti:

Hollantilais-uusiseelantilainen tutkijaryhmä testasi suurjännitelinjojen vaikutusta ihmisten havaitsemiin terveyshaittoihin. Tutkijat haastattelivat 18 kuukauden aikana Hollannissa ihmisiä, jotka asuivat rakenteilla olevan suurjännitelinjan lähellä.

Noin 300 metrin säteellä jännitelinjasta asuvat ihmiset kertoivat terveyshaittojensa lisääntyneen linjan rakentamisen jälkeen. Terveyshaitoista tosin raportoitiin jo ennen kuin linja otettiin käyttöön.

Terveyshaittojen kokeminen yhdistyi uskomukseen, jonka mukaan haitat johtuisivat jännitelinjasta.

Valitettavasti koko Environmental Research -julkaisussa julkaistu paperi on maksumuurin ($41.95) takana ScienceDirect.comin sivulla. Ainakin pintapuolisesti siinä on kiinnitetty huomiota nimenomaan ihmisten raportoimiin oireisiin voimalinjojen lähellä. On varmasti mielenkiintoista seurata miten tätä paperia kommentoidaan sähköyliherkkyydestä varoittavien parissa.

Radiomastojen lähettämän säteilyn sijaan pahoinvointia näyttäisi aiheuttavan ajatus radiomastojen lähettämästä säteilystä.

Anekdootteja sähköyliherkkyydestä

Aamulehden paikallisuutisissa kerrottiin päiväkotia uhkaavasta telemastosta. Huolestuneet vanhemmat eivät tykkää siitä miten rakennuksen viereen pystytetään Elisan telemasto. Lapset altistuvat ylimääräiselle säteilylle. Meneillään on nimienkeruu mastohanketta vastaan. Melko varmasti luvassa on anekdootteja siitä miten tukiaseman säteily on aiheuttanut ihottumaa, päänsärkyä ja muita oireita joita on vaikea erottaa psykosomaattisista oireista.

Tätä ennakoiden haluan mainostaa paria vasta-anekdoottia. Skeptoid-podcastissa oli silloin joskus juttua telemastosta, joka pystytettiin erään yliopiston viereen. Paikallisen sanomalehden toimittaja kävi kyselemässä ihmisiltä kokemuksia tuosta mastosta.

We had an interesting incident near Humboldt State University. A new cell tower went up and the local newspaper asked a number of people what they thought of it. Some said they noticed their cell phone reception was better. Some said they noticed the tower was affecting their health. To paraphrase the bottom line: "think about how much more pronounced these effects will be once the tower is actually operational."

Eikä se ole ainoa netissä kiertävä juoru. Etelä-Afrikan iBurst teleoperaattori pystytty maston Craigavonin kaupunkiin 2009. Niitä kyllä riitti muualla maisemassa, mutta tämän maston kohdalla asukkaiden raja tahtoi tulla vastaan. He järjestivät työryhmän, jolla vaadittiin iBurstin poistavan mastonsa. Lapset altistuivat mikroaaltosäteilylle. Ihmisten iho punotti ja hilseili säteilevän tornin varjossa. Päänsärkyä ja keskittymisvaikeuksia työpaikoilla. Oireet helpottivat, kun väki pääsi pois maston luota. Yhteys oli selvä ja yleinen Craigavonissa.

Kunnes...

iBurstin toimitusjohtaja kertoi eräässä kokouksessa asukkaille, että kyseinen telemasto oli ollut suljettuna lokakuusta lähtien kuuden viikon ajan. Teleoperaattoreiden huoltotiedot vahvistivat tämän. Protestiryhmällä oli kuitenkin dokumentoituna tuolta ajalta useita telemaston haittavaikutuksia. Onneksi asukkaat jaksoivat valittaa, sillä myöhemmin masto purettiin. Se oli pystytetty ilman kaikkia vaadittavia rakennuslupia.

Sähköyliherkkyys Hesarissa

Helsingin sanomat laittoi pihalle jutun sähköherkkyydestä. Se on mielestäni ihan keskiverto selostus ilmiöstä, jossa aidot ihmiset kokevat oikeasti haitallisia asioita. Ongelmat ilmenevät silloin, kun pitäisi selvittää mikä lopulta aiheuttaa ne negatiiviset oireet. Hesarin tekstissä ei näytetä kuitenkaan ymmärtävän, että tutkimusten tavoitteet ja tasot voivat ovat erilaisia.

Turun ammattikorkeakoulussa on tutkittu yli 200 sähkölle herkistyneen suomalaisen oireilua. Turussa on myös kehitetty tietokoneen suojalaatikko, sillä sähkölle yliherkät reagoivat voimakkaimmin tietokoneisiin, matkapuhelimiin ja loisteputkivalaisimiin.

On kyllä tutkittu, mutta tutkimuksessa selvitettiin kyselyn kautta minkälaisia oireita ja milloin sähköherkille on ilmennyt. Siinä ei vertailtu kaksoissokkona oliko oireilla edes tilastollinen yhteys sähkökenttiin. Sellainen olisi hyvä alku ilmiön tutkimisessa. Kommenteissa onkin menossa virtuaalinen kädenvääntö todistusaineistosta.

Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Eeva Salminen kertoo miksi tutkimuskenttä on melko haastava.

Salmisen mukaan sähköherkkyys on hankala asia, sillä toisin kuin hometta, sähköherkkyyttä ei voida mitata ja dokumentoida.