Systeemin voisi tehdä yksinkertaisemmaksi. Uskonnolliset yhteisöt saavat antaa seurakuntalaisilleen uskonnollista opetusta. Koulut antaisivat yleiskatsauksen maailman uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Tietoa siitä mihin kaikkeen maailmalla enimmäkseen uskotaan ja miksi niihin uskotaan. Yleissivistystä? Kouluissa?
Jo nyt on eroja päiväkotien tarjoamassa uskontokasvatuksessa. Joissain lausutaan ruokarukouksia, joissain ei. Kouluissa tunnustukseton opetus vaihtelee vähän opettajien mukaan. Jotkut uskonnonopettajat (onneksi vähemmistö) eivät muista, ettei koululuokissa saisi enää saarnata.
Kaikille yhteinen opetus ja standardit tekisivät elämästä helpompaa. Paineet muutokselle kasvavat vuosi vuodelta. Sekulaarit ihmiset heräävät uskonnottoman elämän olemassaoloon. Maahanmuuttajat tuovat omia uskontoja. Kouluihin pitäisi alkaa säätää monien eri uskontotuntien ja sen yhden elämänkatsomustietotaidon-mikähittosenytoli-opetusta.
Ehdotetulla muutoksella lukujärjestyksen suunnittelu tulisi yksinkertaisemmaksi. Koulujen ei tarvitsisi kuljettaa paria oppilasta pitkin lääniä sellaisiin kouluihin joissa voidaan järjestää sopivaa uskontotuntia.
Mutta uskonnonopettajat eivät ole innostuneita status quon heiluttelusta.
Suomen uskonnonopettajain liiton puheenjohtajan Hannu Koskisen mukaan opettajat pitävät hyvin vahvasti kiinni nykyisestä mallista, joka on syntynyt pitkien neuvottelujen tuloksena. Hänen mukaansa on tärkeää, että jokaisella oppilaalla on oikeus oman uskontonsa opetukseen.
Koskinen varmasti tarkoitti, että oppilailla on oikeus vanhempien valitsemaan uskonnonopetukseen. Niinhän asia enimmäkseen on; kristityillä vanhemmilla on kristityt lapset, ei muslimilapset. Lapsi oppisi oman uskontonsa perusteet koulussa, joten sitä ennen hän oppinut oman uskontosta olevan... Niin. Miten lapsi oppii oman uskontonsa kaikkien uskontojen joukosta? Olkoon se jonkun toisen bloggauksen pohdintaa.
Koskinen kannattaa nykyistä mallia. Asiasta keskuteleminen on toistaiseksi turhaa, sillä emme tiedä mitä tuo uskontotieto oikein sisältäisi. Mitä ja miten lapsille opetettaisiin uskonnoista? Kopioitaisiinko uskontotietojen opit suoraan Ruotsin mallista? Annettaisiinko evankelis-luterilaiselle kristinuskolle selvä laadullinen ja määrällinen etuasema? Pääseekö Lentävä Spagettihirviö lukion kirjoituksiin?
Asia selvinnee kunhan ehdotuksen ympärille laaditaan enemmän sisältöä. Vasta silloin voi itse keskustelu alkaa.
Useampi henkilö on arvannut, että kaikkien uskontojen tasapuolinen opettaminen faktapohjalta on uskonnollisille piireille huono juttu. Se saisi oppilaan pohtimaan niin helposti sitä vaarallista kysymystä: miksi juuri minun uskonto on se ainoa oikea, kun toisella oppilaalla on oma uskonto, johon hän uskoo yhtä suurella vakaumuksella? Kun havaitaan, että maailma on pullollaan Ainoita Oikeita Uskontoja, niin mieleen voi hiipiä epäilys.
Se ei tunnu yhtään kivalta.
