Rushdie ja väliaikakatsaus puukottajaan

 Yksi modernin maailman järjettömistä ihmeistä on kirjailijoihin kohdistetut tappouhkaukset. Tapat kirjailijan vaikka et ole lukenut hänen kirjaansa? Se on säälittävää. Tapat kirjailijan luettuasi hänen kirjansa? Vähemmän säälittävämpää ja herättää enemmän mielenkiintoa siitä mitä kirja sisältää. Maailman kuuluisin ajankohtainen tapaus tällaisesta vainoamisesta on Salman Rushdie.

Salman Rushdien kirjoittama Saatanalliset säkeet kirja julkaistiin 1988. Tarina on fantasiaa siitä miten intialaisten siirtolaisten sopeutumien länsimaihin ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. 

Julkaisun seuraamukset kuuluvat yleissivistykseen. Kerrataan nopeasti. Joidenkin muslimien parissa kirjan sisällön tulkittiin olevan jumalanpilkkaa. Jotkut heistä jopa vaivautuivat lukemaan mitä kirja sisältää. Tästä nostatettiin isompaa julistamista islamin ja profeetan pilkkaamisesta. Sehän on iso synti islamistien silmissä. Iranilainen ajatollah Khomeini julisti Rushdielle ja kirjan julkaisijoille kuolemantuomion. Liittyikö siihen se, että kirjassa on samanlaisella taustalle oleva karkotettu ajatollah, josta ei anneta mairittelevaa kuvaa? Kukapa tietää. Kohun juju on kuitenkin siinä, että islamin pyhyyttä pilkkaavat kirjoitukset haluttiin kieltää tappouhkausten voimalla. Ison uskonnollisen auktoriteetin siunaamana. Verenhimoiset mielenosoitukset ja kirjaroviot toistuvat useissa islamilaisissa maissa.

Tuo julistus johti kärsimyksiin ja ihmishenkien menetykseen.

Hitoshi Igarashi käänsi Saatanalliset säkeet japanin kielelle. Hänet puukotettiin toimistonsa eteen 1991.

Aziz Nesin oli aikeissa kääntää Saatanalliset säkeet turkin kielelle. Hän vältti täpärästi kuolemansa, kun  Madimak hotelli joutui islamistien tuhopolton kohteeksi Turkissa 1993. Iskussa paloi hengiltä 34 ihmistä.

Willian Nygaard oli yksi Saatanalliset säkeet kirjan julkaisijoista Norjassa. Häntä ammuttiin kotinsa edessä 1993. Onneksi Nygaard selvisi hengissä. Syyllisiksi paljastuivat entinen iranilainen diplomaatti ja libanonilainen mies.

Salman Ruhshdie joutui puukotuksen uhriksi New Yorkissa 12.8. kuluvaa vuotta. Luentotilaisuuden valmistelujen aikana hänen luokseensa saapui Hadi Matar. Hän puukotti kirjailijaa useita kertoja. Rushdie selvisi ja toipuu sairaalassa.

Hadi Matar odottaa oikeudenkäyntiä Chautauquan piirikunnan vankilassa. Iranilaisissa lehdissä Mataria kerittiin ylistämään urheaksi ja velvollisuudentunnolliseksi mieheksi. Iran se sama maa joka heittää hunnuttumat naiset vankilaan, joten käsitykset urheudesta poikkeavat olennaisella tasolla länsimaisista arvoista.

New York Post lehti haastatteli puukottajaa. Hän kertoi ihailevansa ajatollah Khomeinia. 24-vuotias Matar on shiialaisten tulkintojen kannattaja. Saatanalliset säkeet kirjasta hän luki vain pari sivua. Matarin mielestä Rushdie oli hyökännyt islamia vastaan. Pelkästään usko siihen, että Rushdie ansaitsee kuolla kirjan takia riitti syyksi puukottaa häntä.

Matarin matka tapaamaan isäänsä Lähi-itään vuonna 2018 muutti miestä. Matarin äidin mukaan poika oli palattuaan uskonnollisempi. Hän eristäytyi huoneeseensa. Matar ei puhunut äidilleen tai siskoilleen kuukausiin. Ehkä seuraavissa haastatteluissa selviää minkälainen syventyminen islamiin tuolla matkalla tapahtui.

Karmiva tapaus todisti jälleen pari asiaa, joita ei ole syytä unohtaa.

Sananvapaus ei ole itsestäänselvyys.

Uskonnonvapaus ei ole itsestäänselvyys.

Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat rajoittaa ja poistaa nämä vapaudet. Siksi näitä asioita oikeasti vaalivan kulttuurin on sallittava rienaus ja jumalanpilkka. Jokaisella on oikeus loukkaantua tällaisesta rieunauksesta. He saavat loukkaantua vaikka kuinka monta kertaa ja kuinka pitkäksi aikaa. Siinä loukkaantumisen lomassa he voisivat yrittää selittää mikä kirjoituksissa on se loukkaava osio. Ja miksi se muka on loukkaavaa luettavaa. Ja kaikkein tärkeimpänä kohtana heidän pitäisi osata selittää miksi heillä on oikeus tappaa toinen ihminen oman loukkaantumisensa takia.

Lady of Heaven elokuva VS Sananvapaus

Sumuisen saaren syvyyksistä kuuluu mielenkiintoisia uutisia sananvapaudesta. Lady of Heaven elokuva herättää suuria tunteita ja saa väkeä protestoimaan. Onko tapaus tämän sukupolven Life of Brian?

Fatima Al-Zahran elämästä kertova tarina on arvostelujen mukaan ollut väkevä ja toiveikkaita tunteita herättävä. Sanoma on väkivaltaa ja terrorismia vastaan. Fatima tunnetaan profeetta Muhammadin tyttärenä. Tarina on yhdistelmä nykyaikaa ja menneisyyttä. Aikahyppelyä tapahtuu menneisyyden Fatiman ja nykypäivän Laithin välillä. Ruudulle saadaan kohtauksia Fatiman elämästä. Käsikirjoitus on šiia muslimi Yasser Al-Habibin kynästä. 

 

Elokuvan tekemisessä otettiin huomioon myös islamilaiset perinteet. Ovathan kirjoittaja Al-Habib ja tuottaja Malik Shlibak itse muslimeja.

In accordance with Islamic tradition, during the making of this film no individual represented a Holy Personality.

The performances of the Holy Personalities were achieved through a unique synthesis of actors, in-camera effects, lighting and visual effects.

 Elokuva-arvosteluissa kerrontaa kuvaillaan paikoitellen kliseiseksi eikä oikein vakuuttavaksi kokonaisuudeksi. Dialogi tökkii ja Fatiman rooli jää lopulta aika pieneksi. Eikä Fatiman kasvoja edes näytetä. Ei siis mitenkään erikoinen tai mullistava elokuva. Mutta elokuva muiden elokuvien joukossa.

Valitettavasti elokuvan aihe on uskonnollinen, joten se aiheuttaa uskonnollisia vastalauseita. Jo ennakkoesityksiä ennen esitettiin syytöksiä jumalanpilkasta. Bradford, Bolton, Birmingham, Blackburn ja Sheffield kaupungeissa elokuvateattereiden edessä osoitettiin mieltä. Tai oikeastaan uskonnollisia tunteita. Niitä oli onnistuttu loukkaamaan. Jotkut jopa väittivät elokuvan olevan vihapuhetta muslimeja kohtaan. Kirjallisissa vastalauseissa sentään kerrottiin tarinan olevan heidän mielestään historiallisesti epätarkka. 

Vastalauseissa on nostettu esiin sananvapauden ongelmallisuus.  Mielenosoituksia järjestäny Ali kommentoi brittien sanomalehdille:

"When someone openly expresses their views against, let's say, gay people, then it's homophobia, or someone openly expresses their views of negativity against Jewish people or their religion, it's antisemitism. When it's against Black people, it is racism. But when it comes to Muslims, it's freedom of speech. And Muslims are really fed up."

 

Minulle jäi epäselväksi, tietääkö Ali että elokuva on muslimien tekemä. Mistä pääsemmekin tilanteen solmukkaaseen kohtaan. Muslimeja on montaa sorttia. Lady of Heaven on enemmän šiia muslimien perinteitä mukaileva. Sunni muslimit ovat aivan toisesta koulukunnasta, ja tulkitsevat elokuvaa heidän oppejaan pilkkaavana. Profeetta Muhammadin kuoleman jälkeinen valtataistelu tuotti tämän kahtiajaon, kun seuraajille tuli erimielisyyttä johtajuuden periytymisestä.

Nykyisen Englanissa asuvan muslimiyhteisön aseman ja yhteisöllisyyden tähden muslimien neuvostot ovat vedonneet, ettei elokuvasta aleta tekemään vääriä johtopäätöksiä. Ja samalla he ovat todenneet, että olisi parempi jos elokuvaa ei esitettäisi. Jotta rauha säilyy yhteisössä. Sensuuria rauhan tähden.

 Onneksi mielenosoitukset ovat olleet rauhallisia. Britannialainen elokuvaketju UK Cinema päätti poistaa uuden Lady of Heaven elokuvan esityksistään. Firma vetosi työntekijöidensä turvallisuuteen. Kilpaileva Vue Cinemas pitää elokuvan esityslistallaan. Lady of Heaven elokuvan esittäminen on kielletty Egyptissä, Iranissa ja Pakistanissa.

Tämän vuosikymmenen kulttuuripaniikkia näyttääkin olevan uskonnollisten islamia käsittelevien elokuvien asema eurooppalaisessa kulttuurissa. Olin vielä nuori poika kun VHS-kauden kauhuelokuvien paniikki ja sensuurivoimat olivat valloillaan. Pääsemme seuraamaan toistuuko sama ilmiö muslimiyhteisöjen sisällä.

Sudan hylkäsi islamismin

Sudanin lainsäädäntö pääsi kovan väännön jälkeen eroon monista merkittävistä kahleista. Helsingin sanomat uutisoi vahvistetuista lakimuutoksista. Niistä nostettiin pinnalle tyttöjen sukupuolielinten silpomisen kieltämisen.

Aiemmin tänä vuonna Sudanin hallinto hyväksyi maan rikoslakiin muutoksia, joiden myötä silpomisesta voidaan rangaista nyt kolmen vuoden vankeustuomiolla ja sakolla, kertoo AFP. Tuolloin luvattiin myös, että silpomista tarjoavat sairaalat, klinikat ja muut paikat suljetaan.

Erittäin hieno laki. Toivottavasti naisten oikeudet lähtevät parempaan suuntaan. Tuohon suuntaan päästin heti kun entinen presidentti Omar al-Bashir menetti valtansa. Naisten johtamat mielenosoitukset ajoivat al-Bashirin pihalle. Nykyinen pääministeri Abdalla Hamdok on luvannut uudistusten jatkuvan, sillä Sudan tavoittelee vapautta, rauhaa ja oikeutta.

Ne muut uudistukset ovat myös merkittäviä. 1980-luvulla lakeihin nimittäin otettiin mukaan islamistien vaatimat säännöt. Nykyään Sudanin väestöstä n. 97 prosenttia on muslimeja (koska kristityt siirtyivät uuteen Etelä-Sudaniin). Siksi oli poliittisesti helppoa laittaa kaikki kansalaiset islamistien moraalisääntöjen alaiseksi. Uskonnon ja lain yhdistämisellä oli täysin ennakoitavissa olevat seuraamukset.

Alkoholin juominen kiellettiin. Kaikissa muodoissaan. Ei enää viiniä ruokajuomaksi kotona illallisen aikana. Rangaistus juomisesta on yleensä ollut fyysistä pahoinpitelyä raipan muodossa. Tämän vuoden lakiuudistuksen ansiosta Sudanissa asuvat ei-muslimit saavat halutetaan juoda alkoholia. Ei tietenkään julkisilla paikoilla. Muslimit ovat vielä rajoitusten piirissä.

Uskosta luopuminen on jälleen laillista. Islamistien silmissä islamista luopuminen on karmeimpia asioita joita ihminen voi tehdä. Siksi Sudanissa oli laki kuolemantuomiosta tällaisille hulttioille. Kuuluisin, mutta ei missään nimessä ainoa, sudanilainen henkilö tähän lakiin liittyen oli Meriam Yehya Ibrahim Ishag. Meriam sai hirttotuomion vuonna 2014. Mistäs muusta syystä kuin kristityn miehen kanssa naimisiin menosta, eli oli julkisesti kristityksi kääntynyt ex-muslimi. Kansainvälisen kampanjoinnin ansiosta hänet vapautettiin. Meriam kerkisi synnyttämään tyttärensä vankeutensa aikana.

Vuonna 2017 julkisuudessa oli Mohamed Salih, joka pidätettiin apostasiasta syytettynä. Salih oli kirjoittanut sudanilaiselle oikeudelle, että haluaisi vaihtaa virallisen uskontonsa islamista "uskonnottomaksi". Oikeuskäsittelyssä oltiin menossa kohti kuolemantuomiota, mutta onneksi joku keksi tehdä miehelle mielentilatutkimuksen. Sen perusteella Salih todettiin kyvyttömäksi toimia oikeudessa, joten käsittelyt keskeytettiin. Se oli poliittisesti vähiten draamaa aiheuttava tapa pyyhkiä tapaus pois päivänvalosta. Sudanin hallinto muisti vielä edellisten vuosien kansainväliset painostukset.

Sudan korvasi apostasia-lakinsa pykälällä, joka kieltää takfir käytännön. Eli musli syyttää toista muslimia uskostaluopumisesta. Maan viranomaiset huomasivat, että naapuririitoja ja muita kaunoja alettiin selvittämään perättömillä ex-muslimi syytöksillä. Kuka olisi voinut arvata!

Apostasia-lait ovat perseestä, jos asia ei vielä tullut selväksi. Maailmassa on vielä jäljellä 11 valtiota, joissa uskostaluopumisesta voi saada kuolemantuomion.

Sudan sallii nykyään myös naisten matkustavan yksin ulkomaille ilman aviomiestensä lupaa. Kaiken kaikkiaan upea askel maan historiassa. Toivottavasti muutoksia vastustavat islamistit osataan pitää aisoissa. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että naisten oikeudet ja uskonnonvapaus jatkavat eteenpäin. Muutos toiseen suuntaan on vain yhden vallankaappauksen päässä.

Rintamaito VS Islamistit

Järjestäytyneet uskonnot, nuo ihmiskunnan vitsaukset. Ne aiheuttavat ongelmia monilla eri tavoilla. Ihmisten elämää pyritään kontrolloimaan pienintä yksityiskohtaa myöten. Tietenkin uskonnollisilla rajoituksilla ja määräyksillä.

Tämä tuli äskettäin ilmi Bangladeshin sairaaloissa, kun muslimioppineiden islamistiset määräykset rintamaidon käyttämistä tulivat ilmi. On nimittäin niin, että näiden partaisten miesten mielestä ei ole yksinkertaista ja suoraviivaista antaa maitoa vauvoille. Edes orvoille ja köyhien perheiden lapsille. Moraalisena ongelmana on rintamaidon maagiset voimat. Yhden naisen luovuttama rintamaito voisi päätyä tytölle ja pojalle. Ja nämä voisivat aikuistuessaan mennä naimisiin keskenään. Ja silloin he olisivat jakaneet saman naisen rintamaitoa. Miksi se on ongelma? No koska perinteet ja šaria.

Dhakan kaupungissa piti tässä kuussa avata rintamaitoa jakava maitopankki. Se pelastaisi ja auttaisi useita sairaaloissa hoidettavia lapsia. Tai ainakin näin piti avautua. Mutkia tuli matkaan, kun Bangladeshin islamistit ottivat asiaan kantaa.

Bangladeshilainen Islami Andolan puolue otti ongelman vakavasti. Puolueen edustaja Gazi Ataur Rahman ilmoitti, että rintamaidon jakaminen tuolla tavalla "tekisi avioliitosta sekä sukulinjoista laittomia" jos aviopari on juonut saman naisen rintamaitoa. Islamisti Ahmed Abdul Kaiym sanoi, ettei šaria salli maitopankkeja. Hän suositteli viranomaisia ottamaan ensin tälläisen päätösten tekemistä yhteyttä papistoon. Aihe on kuulemma "herkkä". Rintamaidon hämmästyttäville voimille varmasti löytyisi myös jonkinlainen perustelu, mutta kuka helvetti oikeasti jaksaa ottaa näitä enää tässä vaiheessa nykyistä kalenteria vakavasti?

Noh, jos lapsi juo rintamaitoa kolmesta viiteen kertaan saman naisen rinnoista, niin hän kuuluu tuon naisen maidon ns. maitosisaruksiin. Näitä samaa maitoa jakaneiden maitosisarusten on kiellettyä avioitua keskenään. Se olisi jonkinlaista maitoinsestiä. Rintamaito on muuttanut heidät lähisukulaisiksi.

On myös uskomuksia synnin siirtymisestä huonoista naisista heidän tuottamaan rintamaitoon. Tällaista huonoa maitoa pitäisi välttää.

Dhakan maitopankki suljettiin selvityksen ajaksi. Jos olet Bangladeshissa asuva orpo vauva tai sairaalassa hoitoa saava vauva ilman äitiä, niin tough luck, kid. Saat jatkaa maassa sitkeästi ilmenevää lasten aliravitsemusta sekä lyhytkasvuisuutta.

Muissa muslimienemmistöjen valtioissa (Pakistan, Iran, Irak ja Malesia) ei koeta tarpeelliseksi asettaa samanlaisia rajoituksia rintamaidolle. Siksi Bangladeshin oppineista lähetetäänkin sovittelevaan sävyyn lähettiläitä ottamaan selvää, miten nämä muut islamilaiset valtiot pystyvät juottamaan rintamaitoa maitopankkien kautta.

Tietenkin voisin suhtautua tähän jonkinlaisella vakavuudella. Tietenkin voisimme keskustella uskonnon ja perinteiden merkityksestä näinkin erikoisssa ihmisten elämään liittyvässä asiassa. Tietenkin voisimme keskustella siitä mitä tekevät ne bangladeshilaiset vähemmistöt, jotka eivät ole muslimeja, mutta joutuvat näin epäsuoralla tavalla noudattamaan šariaa.

En kuitenkaan tee niin. Vaikka jokin on perinne,niin se ei tee siitä kunnoittamisen arvoista.

Al-Holin ongelma

Al-Holin leirin naiset ja lapset herättävät suuria tunteita Suomessa asti. Tiedämme, että leirillä on vankina myös Suomesta islamilaisen kalifaatin tukijoiksi lähteneitä. Kalifaatin romahdettua he jäivät vangeiksi ja pakolaisleirille siirretyiksi. Miehet pidetään erillään vahvemmin vartioidulla leirillä. Se ei estä kalifaatin naisia pitämässä kuria naisten leirillä. He ovat murhanneet muita naisia, jos nämä on tuomittu toimivan islamia vastaan. Tai yrittäneen päästä eroon kalifaatin periaatteista. Radikalisaation eri asteista se lievempi kärsii kovempien painostuksesta. Jihadisti ei epäröi tappaa liian maltilliseksi tuomittua muslimia. Entinen kalifaatti on jäänyt eloon minikalifaattina al-Holin sisällä.

Lapset saa ja pitää hakea Suomeen. Tässä on helppo olla samaa mieltä mm. Saku Timosen kanssa. Lapset ovat tilanteen uhreja. Heitä on jo aivopesty julistamaan vääräuskoisten kuolemaa. Syyllisiä lasten ahdinkoon ovat islamistit itse. Leirillä kärsivien lasten äidit ovat tietenkin aivan toisenlainen tarina. Heihin ei pidä suhtautua tilanteen uhreina. He ansaitsevat tutkintavankeuden. Tässä olen täysin samaa mieltä naisia haastatelleen lääkäri Nemam Ghafouri kanssa. Turvallisuusselvitysten jälkeen entisinä terroristeina/terrorismin tukijoina he saisivat asua Suomessa. Asiaan kuuluvan valvonnan alaisena vapaana tai vankilassa.

 Daeshin tappion seurauksena naiset ovat ymmärrettävistä syistä vakuuttamassa, etteivät osallistuneet rikoksiin. He olivat vain kotiäitejä. Anelevat puheet Suomeen paluusta eivät kuitenkaan ole johdonmukaisia. Ylen uutisessa anonyymi nainen sanoi mm. näin:

– Elät Yhdysvaltojen alaisuudessa, etkä voi vaikuttaa heidän politiikkaansa. Meidän tilanne on vastaava. Meitä rangaistaan siitä, että elimme islamilaisen valtion alaisuudessa. Miten me olisimme voineet vaikuttaa islamilaisen valtion toimintaan.

Erona on tietenkin se, että Isis-terroristien tekemät teloitukset olivat kaikkien tiedossa, kun naiset pakkasivat laukkunsa ja lähtivät Suomesta Syyriaa kohti. Niitä leviteltiin Isis-järjestön julkaisemissa propaganda videoissa ja lehdissä. Juuri näillä materiaaleilla yritettiin houkutella Euroopassa asuvia radikaali muslimeita auttamaan Isistä Syyriassa. Päätös lähteä Suomesta tukemaan kalifaattia on aivan eri kuin muuttaa johonkin länsimaiseen valtioon.

Kalifaatin aikana suoritetuista karmeuksista on lähes mahdotonta saada enää todisteita, joten Suomessa tapahtuvat oikeudenkäynnit eivät tuottaisi tuloksia.

Suomen Suojelupoliisi on tietoinen naisten vaarallisuudesta:

Viestintäasiantuntija Minna Passi kertoo Supon pitävän todennäköisenä, että Isis-äitien paluu lisäisi Suomeen kohdistuvaa terrorismin uhkaa. Äidit saattavat jatkaa terroristista toimintaa ja verkostoitua keskenään toimiakseen Suomen jihadistisissa piireissä.

Supon mukaan naisten kotiinpaluutoiveet eivät perustune aitoon vapaaehtoisuuteen, vaan siihen, että Isis on menettänyt voimansa ja naiset ovat joutuneet al-Holin leirille.

– Naiset ovat viettäneet konfliktialueella pitkän ajan. He ovat matkustaneet alueelle vapaaehtoisesti tarkoituksenaan oleskella alueella pysyvästi. He ovat matkustaneet alueelle tietoisin Isil-järjestön toiminnan luonteesta ja osa on ilmaissut myös medialle antamissaan haastatteluissa hyväksyvänsä ”sharia-tuomioistuinten” langettamat julmat tuomiot, Passi kirjoittaa IL:lle.

Ei pidä unohtaa, että kalifaattiin matkustaneet naiset tiesivät mitä siellä tapahtuu. Syyriaan ei lähdetty parempien koulujen tai päiväkotien toivossa. Sota-alueelle ei matkustettu, jotta pääsisi eksoottiseen lomakohteeseen. Kalifaatiin ei kävelty vain hyvästä säästä nauttimisen takia.

 On naisten älykkyyttä loukkaavaa väittää, etteivät he muka kyenneet tiedostamaan mitä varten kalifaatti perustettiin. He olivat joko ympäristöstään ja maailmasta täysin tiedostamattomia typeryksiä tai tiesivät mitä Isis tekee. Absoluuttinen sharian noudattaminen, sen järjettömine rangaistuksineen, oli heidän mielestään tavoiteltava ja hyvä asia. He ihan oikeasti uskovat uskonnon määräämään kuolemanrangaistukseen. Homot on heitettävät alas talojen katoilta. Kalifaattia vastaan taistelleet on teloitettava. Islamin hylänneet on tapettava. Kaikki nämä nähdään moraalisesti hyvinä tekoina. Näin he vieläkin vastaavat haastatteluissa al-Holin leiriltä.

 He matkustivat Euroopasta kalifaatin rajojen sisälle, jotta pääsisivät nauttimaan näistä opeista. Se oli hijrah, eli muutto "oikeaoppisten maalle". Hijrahin ansiosta he pääsivät elämään puhtaampaa elämää. Sellainen elämä oli mahdotonta Euroopassa. Euroopassa heidän lapsensa altistuisivat maallistuneille kouluille.

Britannian sisäministeriö ja Kristinuskon väkivaltaisuus

National Secular Society kertoo hämmentävästä tapauksesta. Tapauksesta joka sai jopa minun kaltaisen ateistin ja järjestäytyneitä uskontoja vihaavan miehen ihmettelemään maailman menoa.

Britannian sisäministeriön virkailija sai päätettäväkseen iranilaisen turvapaikkahakijan turvapaikkahakemuksen. Hakemuksessa oli kyse entisestä muslimista, joka oli kääntynyt kristityksi. Yksi turvapaikanhakijan perusteluista uskon vaihtoon oli kristinuskon rauhanomaisuus. Hän ilmoitti suosivansa kristinuskon ilmoitusta rauhasta, anteeksiannosta ja ystävällisyydestä.

Tämä ei kelvannut sisäministeriön virkailijalle. Hän perusteli kielteistä päätöstä laittamalla vastauskirjeeseen lainauksia Raamatusta. Hän siteerasi kohtia Vanhasta- ja Uudesta testamentista. Ne lainaukset liittyivät sotaan, kuolemaan, kostoon ja kärsimykseen. Joten kristinusko ei ole rauhanomainen uskonto. Ja täten turvapaikanhakijan päätös vaihtaa rauhanomaiseen uskontoon ei voi olla uskottava perustelu, joten turvapaikkahakemus hylättiin.

Turvapaikkahakemuksen alulle pannut virkailija Nathan Stevens tyrmistyi päätöksestä. Hän laittoi otteita sisäministeriön kirjeestä kaikkien luettavaksi Twitteriin.

Sisäministeriön virkailija onkin tehnyt pahan virheen, jonka seurauksia tullaan vatvomaan myös isoimmissa poliittisissa piireissä. Ellei päätöstä peruta nopeasti.

Ensinnäkin, kristinusko on onnistunut erittäin hyvin ottamaan etäisyyttä kaikkeen pahaan ja moraalittomaan menoon Raamatun sivuilta. Tämä teologinen taival kohti ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavaa versiota kristinuskosta on perusteltavissa kiitettävän johdonmukaisesti. Ne moraalisesti hyvät kansanmurhat joista yritän muistuttaa evankelisia ääniä eivät ole mikään ongelma niille kristityille, jotka ymmärtävät jättää ne hyvät kansanmurhat uskonpilareitensa ulkopuolelle.

Toiseksi, uskonnon vaihtaminen ei edellytä kokonaisvaltaista perehtymistä koko teologian hienouksiin. Eihän enemmistö esim. suomalaisista kristityistä (tai sanotaanko kirkon jäsenistä) ole perehtynyt kristinuskon kirkkohistoriaan ja teologisten tuulahdusten vivahteikkaisiin tulkintaeroihin. Useat voivat jopa uskoa samanaikaisesti vaikka mihin muuhun henkiseen suuntaukseen muista valta- tai vähemmistöuskonnoista. Ja kuitenkin heitä pidetään virallisissa papereissa kristittyinä.

On täysin mahdollista, että muslimi tutustuu tuollaiseen moderniin versioon kristinuskosta. Se on erittäin helposti myös tulkittavissa rauhanomaisemmaksi uskonnoksi. Jos vertaamme sitä niihin islamin suuntauksiin, jotka ovat ristiriidassa ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kanssa. Koraanista voidaan poimia useita väkivaltaisia episodeja, suoraan profeetan määräminä tapahtumina, joita täytyy erehtymättömyyden nimessä tulkita moraalisesti hyväksi väkivallaksi. Aivan kuten kristityt ovat tehneet niiden Vanhan testamentin hyvien kansanmurhien kohdalla.

Esim. Muhammadin hyökkäysretkien aikana tehdyt vihollisheimojen mestaamiset sekä lasten ja naisten orjuuttamiset. Näille löytyy muslimioppineiden puolustuspuheita, joissa juutalaisheimojen teloittamisille keksitään moraalisia perusteluja, tai Muhammadin harteilta siirretään vastuuta pois nähtävästi moraalittomista päätöksistä.

Sisäministeriön edustajalta kyseltiin tapauksesta. Hän vastasi, ettei tuollainen uskonnon vaihtoon perustuva päätös ole yhteneväinen ministeriön linjausten kanssa. Päätöksentekoa luvattiin parantaa. Teologiset osuudet eivät sopisi sisäministeriön päätöksiin. Englannin kirkko vaati näkyvästi parannuksia sisäministeriön menoon, sillä ministeriön virkailijat eivät selvästikään ole perillä siitä millaisia uskonnollisia ulottuvuuksia ihmisten elämässä voi olla. Virkailijat eivät tiedä (tai hyväksy sitä) miten joustavia ja moneen suuntaan venyviä ihmisten uskonnot voivat oikeasti olla.

Stevens on näyttänyt myös toisesta päätöksestä miten toinen sisäministeriön virkailija oli epäileväinen kristinuskoon kääntymisen aitoudesta. Iranista pakoon pyrkivä nainen ei voinut olla aito kristitty, sillä hän oli turvapaikkahakemuksessaan kertonut, ettei usko Jeesuksen pystyvän pelastavan häntä Iranin hallinnolta. Islamin hylkäämisestä on seurauksena hyvällä tuurilla vain vankilaa ja katumuksen jälkeen vapautus. Huonossa tapauksessa hallinto teloittaa islamin hylänneet kansalaisensa. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kristittyjen ja muiden vähemmistöuskontojen asema on entistä vaikeampi Iranissa.

Britanniassa uskonnollista närästystä kouluja vastaan, osa 2

Birminghamin kaduilla on protestoitu kaduilla asti sitä mitä kouluissa opetetaan.  Ihmissuhde ja sukupuolivalistus sai kouluissa uuden No Outsiders ohjelman. Siinä keskustelun aiheina ovat sukupuoleen, rotuun, ikään, uskontoon sekä invaliditeettiin liittyvät syrjinnän muodot. Koululaisille kerrotaan miksi ihmisiä ei saa syrjiä. Monipuolinen ja suvaitsevaisuuttasekä tasa-arvoa tukeva projekti on saanut kiitosta valtiossa. Mutta Birminghamissa se herätti vastalauseita. Koulujen yhteisöt kun ovat pääosin muslimien yhteisöjä, joten uskonnollisuus on vahvasti läsnä koululaisten elämässä.

Näiden vastalauseiden joukossa oli myös sitä suvaitsemattomuutta, jota vastaan kouluissa on yritetty valistaa. BirminghamLive kertoo paikallispoliitikkojen olleen pöyristyneitä siitä mitä vastustajat olivat päästäneet suustaan koulun edessä.

Vanhempien huutojen perusteella he tietävät, ettei homoseksuaalisuuden olemassaoloa saa tiedostaa kouluissa. Samoin homoseksuaalisuuden hyväksymistä pidetään heidän uskontonsa vastaisena. Heidän mukaansa ei voi olla sekä muslimi että homo. Vaikka sellaisia asukkaita asuu Birminghamissa. Väkijoukko saadaan huutamaan "Häpeä" sanaa.

Väkijoukko ja useat vanhemmat eivät halua opettaa lapsilleen, että ei-heterona eläminen olisi hyväksyttävää. Valistuksen vastustajat ilmoittivat myös aloittaneensa kampanjoinnin No Outsiders ohjelman lopettamiseksi koko maassa.

Koululaisista jopa 80 % jäi pois Parkfieldin koulusta, koska heidän ei haluttu kuuntelevan suvaitsevaisuuden vaarallista sanomaa Vanhemmat väittävät, että lapset ovat liian nuoria oppimaan sellaisista asioista.

On tässä episodissa myös jotain positiivista. Uskontojen välinen ekumenia yleistyi. Vanhoilliset kristityt liittyivät muslimien joukkoon vastustamaan No Outsiders ohjelmaa. Sekä tietenkin ortodoksijuutalaiset ovat ilmoittaneet vastustavansa opetusta. Jos tasa-arvon ja hyväksynnän opetus ei lopu, niin haredijuutalaiset ovat valmiita muuttamaan pois maasta. Myös he ajattelevat, että on homoseksuaalisuuden tyrkyttämistä, jos koululaisille kerrotaan seksuaalivähemmistöjen syrjinnän olevan väärin.

Parkfieldin koulu tapui tilapäisesti vanhempien vaatimuksiin. Ohjelma on tauolla pääsiäiseen asti. Koulu yrittää keskustella vanhempien kanssa siitä miten valistusta annetaan jatkossa. Koulun kanssa vuoropuheluun suostuneet vanhemmat ovatkin onneksi osoittautuneet asialliseksi väeksi.

Koulutuksesta vastaavan Excelsior Multi Academy Trustin johtaja kertoi joidenkin Parkfieldin koululaisten vanhempien osalistuneen tunneille. He olivat päässeet itse näkemään mitä No Outsiders ohjelma sisältää ja miten sitä annetaan koululaisille. Kun tieto siitä levisi eteenpäin, niin vastalauseet vähentyivät. Mikä ei tietenkään vielä vaikuta mitenkään niihin, jotka ovat kaduilla vastustaneet ohjelmaa tietämättä mitä se sisältää. Heitä ei kiinnosta mitä No Outsiders sisältää.

Sananvapaus ja profeetta Muhammedin köyrimiset

Euroopan ihmisoikeusistuin muistutti olevansa vielä toiminnassa. Vuosikausia käsittelyssä ollut päätös julkaistiin. Itävaltalainen nainen oli kymmenen vuotta sitten luennoinut islamista ja profeetta Muhammedista. Luentojen aikana nainen oli kuvaillut Muhammedin ja alaikäisen Aisha morsiammen avioliittoa. Islamin perimätiedoissa on useita kuvauksia profeetan avioliitoista.

Seminaarissa nainen oli puhunut profeetta Muhammedin ja Aishan välisestä avioliitosta. Islamilaisen perimätiedon mukaan profeetta Muhammed avioitui Aishan kanssa tämän ollessa kuusi- tai seitsemänvuotias. Pari oli perimätiedon mukaan sukupuoliyhteydessä Aishan ollessa yhdeksän- tai kymmenenvuotias.

Ja:

Nainen oli seminaarissa sanonut muun muassa, että profeettaa Muhammed ”tykkäsi tehdä sitä lasten kanssa” ja jatkanut: ”Millä nimellä kutsumme sitä, ellei se ole pedofiliaa?”

Pedofiiliksi nimittäminen onkin sinällään väärin, sillä nykyisessä kontekstissa Muhammed eli arabiyhteisön normien mukaisesti. Hänellä oli myös aikuisia naisia vaimoina. Eikä voida sanoa, että hän erityisesti himoitsi lapsia, mikä olisi lähempänä nykyistä pedofiilin määritelmää. Lapsiavioliitot olivat hyväksyttyjä. Ne samat lapsiavioliitot joita yritetään vieläkin erikseen kieltää lain voimin jopa Suomessa. Siksi aikuinen mies panemassa alaikäistä tyttöä ei silloin ollut moraalisesti tuomittavaa. Nykyään se on. Ainakin useimmissa valtioissa. Siksi muslimiyhteisössä on erilaisia tulkintoja perimätiedosta.

Hadith kirjoituksissa kuvaillaan miten, missä ja minkä ikäisenä Muhammed pyysi Aishaa vaimokseen Abu Bakrilta. Avioliitto oli tuossa mielessä poliittisesti merkittävä liitto, kun kasvava muslimiyhteisö haki tukiverkkoja muslimeiksi kääntyvistä heimojohtajista.

Niiden aitoudesta on kiistely vuosisatoja. Siksi niistä on olemassa eri koulukuntia. Jotkut tulkitsevat, että Aisha oli modernin moraalin suhteen tarpeeksi vanhassa iässä (eli huomattavasti vanhempi kuin 9 vuotta), kun Muhammed ensimmäisen kerran yhtyi häneen. Toisissa tulkinnoissa Aishan nuori ikä otetaan totena, mutta sitä ei nähdä moraalisesti tuomittavana asiana. Se vain oli silloinen arabilainen tapa. Samoin ympäri maailmaa on ajateltu, että tyttö on valmis sex bätängiin heti kun kuukautiset ovat alkaneet.

Islamissa profeetta Muhammed ei tehnyt mitään moraalisesti väärin. Joten tästä johdonmukaisesti ajatellen alaikäisen kanssa köyriminen ei voinut olla moraalisesti väärin. Tällaista apologiaa kaikista näistä tulkinnoista löytyy pätevistä ja arvostetuista lähteistä. Niistä on käyty ja käydään väittelyitä uskonoppineiden kesken. Aishan nuorella iällä on myös perusteltu lapsiavioliittojen jatkamista. Kaikilla tulkinnoilla pyritään pitämään profeetan maine puhtoisena. Vaikka mukaan astuisi relativistinen moraali. Mikä on aivan ymmärrettävää toimintaa uskovaisilta.

Mikä ei tietenkään vaikuta nykyisenä vuonna lasten oikeuksia ajavien tulkintoihin siitä mitä Muhammed teki. Samalla tavalla kun tuomitsemme orjuuden, vaikka sitä ei erikseen kielletty Raamatussa (jossa orjien pitämisestä ja kurittamisesta annettiin omat ohjeensa), niin voimme tuomita modernista näkökulmasta Muhammedin tekoja. Niin valloitussodista joissa tapetaan siviilejä, tai yllätyshyökkäyksistä kaupunkeihin, viholliskansojen orjuuttamisesta aina siihen millaisiin avioliittoihin profeetta astui. Modernista näkökulmasta profeetta oli kaikkea muuta kuin moraalisesti täydellinen mies. Mikä ei tietenkään ole mikään yllätys tai poikkeuksellista uskonnollisten johtohahmojen kohdalla. Sen toteamisessa ei ole mitään skandaalimaista.

Kokonaisuuden kannalta uutisoinnissa ei muisteta painottaa, että Euroopan ihmisoikeusistuin käytännössä vain toteaa päätöksessään Itävallan tuomioistuimen päätöksen olleen oikea. Muissa Euroopan maissa ei välttämättä edes lähdettäisi vastaavaan taisteluun oikeudessa aivan samoista puheista. Joissain lähdettäisiin. Itävaltalaiset tuomarit halusivat suojella maan uskonnollista rauhaa. 

The Court found in conclusion that in the instant case the domestic courts carefully balanced the applicant’s right to freedom of expression with the rights of others to have their religious feelings protected, and to have religious peace preserved in Austrian society.

Uskontoja kritisoivien kannalta päätös oli erittäin huolestuttava. Päätös nimittäin toteaa, ettei saisi pyhien hahmojen pyhyyttä saisi kyseenalaistaa.

The Court noted that the domestic courts comprehensively explained why they considered that the applicant’s statements had been capable of arousing justified indignation; specifically, they had not been made in an objective manner contributing to a debate of public interest (e.g. on child marriage), but could only be understood as having been aimed at demonstrating that Muhammad was not worthy of worship.

 Koko vapaa-ajattelun, kritiikin ja kyseenalaistamisen tarkoitus on osoittaa, ettei joku pyhäksi ja palvonnan arvoiseksi mielletty henkilö ole pyhä ja palvomisen arvoinen. Euroopan ihmisoikeusistuin kirjoitti, ettei sellaista saisi tehdä. Mielestäni Muhammed ei ole palvomisen arvoinen arvojohtaja.

Kesäkuun suuri sharia hässäkkä

Helsingin sanomat kertoi islamilaisen oikeuden asiantuntija Asifa Quraishi-Landesin ajatuksista. Sharia-laille pitäisi antaa länsimaissa tilaa, sanoo Suomessa vieraillut professori – ”Uskon, että se saataisiin toimimaan” artikkeli herätti valtavasti keskustelua, mielipidekirjoituksia ja vastineita. Minua paljon fiksummat (siihen ei tarvita paljoa) ovat käyneet keskustelua läpi. Saavun myöhässä mukaan leikkiin, joten tyydyn vain huomauttamaan parista kohdasta täältä läppärini takaa.

Virheellisti moni somettaja alkoi ihmettelemään miksi tuollainen professori vaatii sharia-lakia länsimaihin. Ei vaadi laiksi, mutta se on sellainen uhkakuva, jolle tietyt ihmiset välttämättä haluavat panikoida. He eivät nähtävästi vaivautuneet lukemaan kritisoimaansa kirjoitusta. Professori Quraishi-Landes toteaa suoraan:

Shariaa ei siksi kuuluisi hakata kiveen tai ottaa ainoaksi laiksi, Quraishi-Landes toteaa, mutta harva muslimi muistaa tätä.

Silti, kun Quraishi-Landes esittää moskeijoissa ajatuksiaan maallisten lakien ja sharian erottamisesta, vastaanotto on positiivinen.

”En voi sanoa, että ajatteluni olisi tavallista muslimien keskuudessa, mutta kun selitän asiani koraanin kautta, ihmiset kyllä oivaltavat ja sanovat: ’Oho, tämä käy järkeen!’”

Kun tuo on alta pois, niin voin kommentoida loppuja Quraishi-Landesin sanomisista.

Tietenkin muslimilla on uskonnonvapauden nimessä ja kotimaansa lakien rajoissa kaikki oikeus noudattaa sellaista shariaa kuin haluaa noudattaa. Täsmennän, että noudattaa itsensä kohdalla. Koska sharialla ei ole lainvoimaa - eikä missään nimessä pitäisikään antaa - niin sen noudattaminen on muslimin oman uskonnollisen vakaumuksen mukaista. Sekä se minkälaista sharian versiota hän haluaa noudattaa. Quraishi-Landes itsekin sanoo, ettei lakien tule perustua shariaan.

Shariassa on tulkintaeroja, kuten muslimien erilaiset yhteisöt todistavat. Vanhoillisista tulkinnoista vapaamielisempiin. Abortti voidaan nähdä kiellettynä tai tietyissä olosuhteissa sallittuna toimenpiteenä. Monta eri tapaa joilla muslimi määrittelee miten tekee arkisia asioita elämässään. Sekä siitä millaisia valintoja hän saa tehdä. Uskonoppineet ovat jopa pohtineet, että naisella on oikeus orgasmiin seksissä. Tällainen orgasmimyönteinen ajattelu voi aiheuttaa vastalauseita SuomiEnsin-porukoissa, joissa Suomi tulee ensin ja sitten ehkä vasta naiset.

Yleisimmät ongelmakohdat näissä sharia tilanteissa ja länsimaissa liittyvät naisten asemaan. Kun ympäröivässä yhteiskunnassa naisilla olisi enemmän oikeuksia mm. aviomiehen valitsemisessa (saisi mennä naimisiiin ei-muslimin kanssa, mutta vanhoillinen suku vastustaa), tytär saisi periä enemmän, mutta veljet saavat miehinä suuremman osan, miten avioeroja myönnetään, jne. Jos nainen haluaa rajoittaa elämäänsä tällaisilla sääntökokoelmilla, joilla ei ole lainvoimaa, niin mielestäni hänellä on siihen kaikki oikeus. Tietyissä tilanteissa historiassa sharia on jopa antanut naisille enemmän oikeuksia kuin ei-muslimeille.  Samoin on täysin oikein, jos mies haluaa elää tuollaisten ohjeiden mukaan.

Ymmärrän täysin, että sharian noudattamisella muslimi kokee elävänsä hurskasta hengellistä elämää, tai kunnioittavansa perinteitään, tai jotain muuta periaatetta. Eikä minulla ole mitään sellaisia vastaan.

Kunhan muslimilla on oikeus itse valita ja päättää, jotta uskonnon- ja sananvapauden sekä tasa-arvon periaatteet toteutuvat. Kansalaisella on oikeus itse päättää miten hän rajoittaa omaa elämäänsä. Ja se  vapaampi vaihtoehto on oltava valittavissa näissä tapauksissa.

Mutta luonnollisesti useimmille muslimeille sharia on moraalisesti täydellinen oppi Se nähdään oikeudenmukaisuuden parhaana mittarina, joka on saneltu suoraan Allahin twitter-tililtä ihmiskunnalle. Varsinkin se versio shariasta, jota juuri he seuraavat. Ja siitä seuraa pientä sokeutta, jos pitäisi tarkastella onko se oikeasti täydellinen oppi. Koska se edellyttää omien ennakko-olettamuksien kyseenalaistamista. Tätä oli aistittavissa esim. kotimaisen Anas Hajjarin puheissa, kun hän ei millään saanut sanotuksi naisten hakkaamisen olevan väärin.

Washington Post lehdessä Asifa Quraishi-Landes kirjoittaa shariaan liittyvistä myyteistä. Se on ihan mielenkiintoista luettavaa. Varsinkin siinä mielessä, että mielestäni se osoittaa miten jopa Quraishi-Landesin näkövinkkelissä on pari moraalista sokeaa kohtaa sharian ongelmista.

Varsinkin ne kuuluisimmat ongelmakohdat saavat hänen kirjoituksessaan siloittelua. Myytti nro 4 kohdalla hän tiedostaa mm. varkaudesta annettavat käsien amputaatioit ja niiden yhteyden shariaan. Mutta se ei ole niin moraalisesti perseestä kuin tällainen sekulaari vapaamielinen ihmisoikeuksien puolustaja voisi luulla.

Miksi? Quraishi-Landes huomauttaa, ettei Hands off varkaudeksi lueta nälkään anastettua ruokaa tai vähäarvoisten esineiden näpistämistä. Noh hyvä, mutta se kuitenkin jättää sharian jossa on moraalisesti hyväksyttyä tietyissä tilanteissa hakata käsiä irti. Vaikka sen toteuttamisen ehdot ovat tarkat. Samoin aviorikoksista jaettavat tuomiot ovat minun näkökulmastani äärimmäisen barbaarisia, vaikka niitä jaetaan vain täsmällisesti määriteltyjen ehtojen toteutuessa.

Ehkä Quraishi-Landes on jossain kirjoittanut ja sanonut, että tuollainen käsien leikkaaminen ei enää sovi shariaan. En vain löydä sellaista kohtaa mistään.

Ongelmaksi jää tämä vanhojen moraalioppien päivittämättä jättäminen. On erittäin hienoa, että ne tiedostetaan yhteensopimattomaksi sen maan lakeihin joissa muslimi sattuu asumaan. Mutta ne jäävät ongelmakohtina jäljelle sinne taustalle, jos niistä ei suostuta luopumaan tai muokkaamaan inhimillisempään suuntaan.

Jihad ja terrori

Atte Kalevan uutuus Jihad ja terrori -kirja päätyi luettavakseni, koska siihen liittyvä somekohu vilahti syötteessäni. Kerrankin voin suoraan myöntää pelkän somekohun vaikuttaneen ostopäätökseeni, kun uteliaisuuteni heräsi siitä mitä itse kirja sisältää. Melkein voisi luulla, että somekohu oli tarkkaan harkittu mainoskampanja.

Suomessa radikalisoituneen marokkolaisen Abderrahman Bouananean oikeinkäynnin myötä aihe on myös äärimmäisen ajankohtainen. Turussa vastaanottokeskuksessa asuva Bouananean kuunteli Isis-propagandaa ja alkoi puhumaan niin huolestuttavalla tavalla shiiamuslimeista ja muista vääräuskoisiksi mieltämistään, että miehen tunteneet turvapaikanhakijat tekivät hänestä ilmoituksen poliisille. Vääräuskoiset täytyi tappaa. Hän jätti huoneeseensa marttyyrivideon ja kirjoituksen, jossa selitti aikeitaan uskonnollisin perustein. Sitten Bouananean lähti torille puukottamaan ihmisiä.

 Meidän täytyy ymmärtää mistä nykyinen jihadismi on tullut ja mitä se pyrkii saavuttamaan, jotta yhteiskuntana voimme taistella sitä vastaan. Se mitä on koettu Euroopan maaperällä on vain kevyitä laineita kaikesta siitä väkivallasta jota jihadismi aiheuttaa Lähi-idässä. Jihadismin ensimmäinen ja yleisin uhri on toinen muslimi. Irakin valtarakenteiden hajottua Saddam Husseinin poiston jälkeen areenalle marssineet jihadistit teurastivat valtavasti shiiamuslimeita. Jopa niin väkivaltaisesti, että jopa Al-Qaida huolestui siitä aiheutavasta huonosta mainoksesta jihadismin nimelle. Vaikka hekin näkivät shiiojen tappamisen moraalisesti hyväksyttävänä. Kunhan ensin karkoitetaan Irakista USA:n joukot. Sitten voidaan puhdistaa Irak muista vääräuskoisista.

Vain kahden sadan sivun pituinen kirja on nopeasti luettu, sillä Kaleva osaa keskittyä olennaiseen. Aiheet eivät lähde haarautumaan vaan lukija pidetään punaisen langan päällä. Kansantajuisesti kirjoittu Jihad ja terrori selittää sunnalaisen islamin sisällä kehittyneen salafismin vaiheet jihadismin alustana. Salafismia on myös montaa muotoa; lähetystyöhön keskittyvää dawa-työtä, poliittisesti vaikuttamaan pyrkivää salafismia (esim. Muslimiveljeskunta), sekä jihadistinen salafismi. Tämä jälkimmäinen on antanut maailmalle mm. Al-Qaidan sekä Isis-järjestön Aziz the combat fighterit.

Väkivaltaan turvautuvat ja itseään hurskaina muslimeina pitävät jihadistit ovat olleet aina avoimia siitä miksi tekevät sitä mitä tekevät. 1960-luvulta lähtien tapahtunut jihadismiopin muutos on ollut omalla tavallaan johdonmukaista sopeutumista maailmalla käytyihin suurvaltojen siirtomaavaltojen valtapeliin, paikallishallintojen korruptioon, sekä sisällissotien seuraamuksiin. Tämä kehitys voidaan jakaa klassiseen, globaaliin ja kalifaatin jihadismiin. Joka on tällä hetkellä Isis-kalifaatin hajoamisen jälkeen sirpaloitunut useaan eri verkostoon. Mikä tekee niiden valvomisesta entistä vaikeampaa.

Jihad ja terrori on kaikesta turhasta riisuttu katsaus jihadismin historiasta. Jihadismi on mukautunut muuttuvaan maailmaan. Oppiriidat eri ryhmittymien välillä käydään läpi johdonmukaisesti. Kaikessa pyritään noudattamaan profeetta Muhammadin elämää. Tulkinnat vain sattuvat menevään joskus jopa tappavalla tavalla ristiin. Tavoitteena on tuoda maailmaan yhtenäinen muslimien oikeaoppineiden yhteisö, jota johtaa messiashahmo nimeltään mahdi. Tämän takia yritetään perustaa niitä kalifaatteja.

Kiistoja on käyty siitä missä hurskas muslimi saa käydä aseellista jihadia. Puolustamassa islamilaisen valtion rajoja ulkopuoliselta valloittajalta, muslimikansaa alistavaa valtion hallintoa vastaan, vai vääräuskoisten mailla hyökäten siviilien kimppuun? Jihadista on tietenkin eri muotoja, joista yleisin on henkilökohtainen uskonelämän kamppailu elämän haasteita vastaan. Otsikoihin päätyy tietenkin  se versio jihadista, jossa kamppailua käydään automaattiasein ja itsemurhapommein.

Oppikiistoina on väännetty kättä myös siitä milloin muslimi on vääräuskoinen, jolloin hänet julistetaan olevan takfir. Siitä seuraa rangaistuksena kuolema. Liian helposti tehty takfir nähdään muslimien yhtenäisyyttä hajauttavana. Liian suuri arkailu saman julistamisessa nähdään heikkoutena aidon uskon puolustamisessa. Sotaan yllyttävällä jihadismilla ei ole täyttä kannatusta muslimimaailmassa, joten jihadistit joutuvat punnitsemaan minkälainen väkivalta on kannattavaa PR-toimintaa. Itse näen melkein koomisena sen miten helposti eritavalla uskovia muslimeja ollaan syyllistetty profeetan hylkäämisestä. Puritaanien opetuksissa annetaan ohjeet jopa siitä kummalla jalalla täytyy astua vessaan mentäessä ja sieltä poistuttaessa.

Voin suositella Atte Kalevan tuotosta kaikille niille, jotka haluavat hyvän askeleen kohti ymmärrystä yhdestä maailman sitkeimmäksi jääväst vitsausta. Jihadismin kaltaista kiihkouskovaista paloa on vaikea poistaa maailmasta.

Pakistan ja jumalanpilkka, osa: vieläkin lisää liian montaa

Pakistan on niitä maita joissa uskonto otetaan vakavasti. Aivan liian vakavasti. Maan hallinto nöyristelee, ellei peräti polvistu, uskonnollisten painostusryhmien edessä. Jumalanpilkasta jaetut tuomiot ovat nousseet kansainvälisiin uutisiin vuodesta toiseen. Allahista ja profeesta vitsailua valvotaan modernin maailman työkaluin myös internetissä, joten pakistanilaiset joutuvat olemaan entistä tarkempia siitä mitä uskaltava puhua ja kirjoittaa ystävilleen.

Valvontakoneista näyttäisi muuttuvan entistä pahemmaksi. Tuore korkeimman oikeuden päätös nimittäin määrää Pakistanin väestörekisterin luovuttamaan kansalaisten uskontoon liittyviä tietoja tuomareille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Ahmadiyya-muslimiyhteisöön liittyneiden nimet saadaan tietoon. Tällaisia kansalaisia arvioidaan olevan n. 10 000 kappaletta. Kyseistä muslimiyhteisöä pidetään sunnalaisuuden (jotka ovat enemmistö Pakistanissa) parissa kerettiläisten yhteisönä.

Oikeiden päätöstä perusteltiin myös Punjabin yliopistosta saapuneen professorin lausunnolla. Professori Hafiz Hassan Madni totesi aivan oikein, että islamista toiseen uskontoon vaihtanut on apostata. Sen päälle Madni sanoi tuollaisten ihmisten ansaitsevan rangaistuksen, mistä voimme päätellä professori Madnin olevan kusipää. Hän suositteli myös tuomarien nimitysten rajoitettavan pelkästään muslimeille.

Eli Pakistanin viranomaiset ovat valmiina jahtamaan maan virallisesta kirjakerhosta toiseen kirjakerhoon vaihtaneita kansalaisia. Mahdollisesti karkuun yrittävien kansalaisten kannattaa olla tarkkoja, sillä sama oikeuden päätös vaatii väestörekisterin luovuttavan oikeudelle myös tiedot kansalaisten matkailuhistoriasta. Pakoreittejä siis valvotaan.

Vasenkätisyys syntiä Turkissa

Turkin muutos ja marssi poispäin Eurooppalaisista ideoista näyttää vain jatkuvan. Sekulaaria tasavaltaa ollaan hautaamassa avoimesti ja maan parempaa tulevaisuutta toitottaen. Maalla on virallinen uskonnollisten asioiden hallinto Diyanet İşleri Başkanlığı, tai kavereiden kesken pelkkä Diyanet, jonka toimistopöytien äärellä tehdään tärkeitä uskonnollsia päätöksiä. Heille lähetetään kansalaisia vaivaavia kysymyksiä.

Lauantaina hallinnolta näytti pärähtävän vanhoihin taikauskoihin perustuvaa virallisuutta. Diyanetilta oli tiedusteltu onko vasemmalla kädellä syömisessä mitään väärää?

Mielestäni vastaus on selkeästi: no ei tietenkään. Vasemman käden syömisessä olisi ehkä jotain epäilyttävää, mutta makunsa kullakin.

Mutta Turkissa on vanhoillisemmat tuulet tapulissa. Viraston julkaisussa julistettiin vasenkätisten ihmisten kävelevän heikoilla moraalisilla jäillä. Periaatetta perustellaan luonnollisesti profeetta Muhammadin tottumuksien seuraamisella. Profeetta kun oli mennyt jossain vaiheessa kuulemma vitsailemaan, että hänen mielestään vasemman käden käyttäminen syödessä on epämiellyttävää. Tätä profeetta perusteli muistuttamalla, että demonit juovat ja syövät vasemmalla kädellään.

Eli kunnollinen muslimi ei saisi syödä vasemmalla kädellään. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että hänen oikea kätensä ei jostain syystä toimi syömiseen sopivalla tavalla. Ei ole mitään järkeä tehdä aivan hölmöjä uskonnollisia julistuksia. Diyanetin julistus sentään jättää vielä vasemman käden käyttämisen sallituksi syömisen ulkopuolisissa aktiviteeteissa.

Hurriyet Daily News

Dawkins ja Berkeleyn peruutus

Richard Dawkins on maailman tunnetuimpia ateisteja, evoluutioteorian puolestapuhujia ja uskontokriitikoita. Sen lisäksi hän on Twitter-käyttäjä, mikä on vuorostaan nostanut miehen mainetta setämiehenä plus Elevatorgate. Sekä islamia kritisoidessaan hän sai mainetta kauhistuttavana islamofoobikkona. Esim. tällaiset twiittaukset saivat ihmisiä pudistelemaan päätään Dawkinsin suuntaan.

"Islam is the greatest force for evil in the world today"

Minuakin on kutsuttu islamofobisia tekstejä syytäväksi ja vuorostaan islamin apologiaa kirjoittavaksi bloggaajaksi. Jopa saman viikon aikana, joten opin hyvin pian olemaan välittämättä siitä millaisia leimakirveitä viskotaan suuntaani. En käytä Twitteriä aktiivisesti tai osallistu siellä keskusteluihin, koska mielestäni se ei toimi mitenkään alustana keskustelulle. Enemmänkin uutisvinkkien selaamiseen menee aikani siellä.

Aiheeseen palatessani vuorostaan sanoisin, että islamismi on on erittäin suuri pahuuden voima ja ihmisoikeuksien polkija maailmassa. Ja yleensäkin mikä tahansa fundamentalistinen uskonto on uhka ihmisille. Ei sinällään mitään erikoista ateistin näppäimistöltä tai suusta. Vastaanväittäjät päätyvätkin hyvin helposti puolustamaan ihmisten teloittamista ja naisten käyttöä omaisuutena. Keskustelu lähtee nopeasti siihen missä ihmiset puhuvat vain toistensa ohi.

Dawkinsin puheissa kesäkuulta ennen tämän kuukauden kohua on selitetty hieman tarkemmin mitä hän tarkoittaa ja ne ovat erittäin hyviä asiayhteiden hahmottamisessa.

“It’s tempting to say all religions are bad, and I do say all religions are bad, but it’s a worse temptation to say all religions are equally bad because they’re not,”“If you look at the actual impact that different religions have on the world it’s quite apparent that at present the most evil religion in the world has to be Islam. "It’s terribly important to modify that because of course that doesn’t mean all Muslims are evil, very far from it. Individual Muslims suffer more from Islam than anyone else. “They suffer from the homophobia, the misogyny, the joylessness which is preached by extreme Islam, Isis and the Iranian regime.“So it is a major evil in the world, we do have to combat it, but we don’t do what Trump did and say all Muslims should be shut out of the country. That’s draconian, that’s illiberal, inhumane and wicked. I am against Islam not least because of the unpleasant effects it has on the lives of Muslims.”

 Noh, kohut laantuivat hieman. Dawkins kirjoitti uuden kirjan Science in the Soul: Selected Writings of a Passionate Atheist. Tuskin kerkiän koskaan lukemaan sitä. Sitten tapahtui käänne, josta olen saanut useamman uutisvinkin sähköiseen pululaatikkooni.

Berkeleyn yliopiston KPFA radio kutsui Dawkinsin puhumaan kirjakiertueensa aikana myös edistyksellisenä tunnettuun oppilaitokseen. Saliin myytiin lippuja, mutta pian lippuja ostaneet saivatkin sähköpostia, jossa kerrottiin tilaisuuden perumisesta. Syy?

We regret to inform you that KPFA has canceled our event with Richard Dawkins. We had booked this event based entirely on his excellent new book on science, when we didn’t know he had offended and hurt — in his tweets and other comments on Islam, so many people.

KPFA does not endorse hurtful speech. While KPFA emphatically supports serious free speech, we do not support abusive speech. We apologize for not having had broader knowledge of Dawkins views much earlier. We also apologize to all those inconvenienced by this cancellation. Your ticket purchases will automatically be refunded by Brown Paper Tickets.

KPFA pyysi anteeksi sitä, ettei ollut aikaisemmin tietoinen Dawkinsin näkemyksistä.  Valitettavasti KPFA ei täsmennä mitkä Dawkinsin kommentit olivat satuttavaa ja vahingoittavaa puhetta, joten joudumme spekuloimaan.

Dawkins kirjoitti avoimen kirjeen KPFA radiolle. Josta olennainen taitaa kohta olla tämä.

My memory of KPFA is that you were unusually scrupulous about fact-checking. I especially admired your habit of always quoting sources. You conspicuously did not quote a source when accusing me of “abusive speech”. Why didn’t you check your facts – or at least have the common courtesy to alert me – before summarily cancelling my event? If you had consulted me, or if you had done even rudimentary fact-checking, you would have concluded that I have never used abusive speech against Islam. I have called IslamISM “vile” but surely you, of all people, understand that Islamism is not the same as Islam. I have criticised the ridiculous pseudoscientific claims made by Islamic apologists (“the sun sets in a marsh” etc), and the opposition of Islamic “ scholars” to evolution and other scientific truths. I have criticised the appalling misogyny and homophobia of Islam, I have criticised the murdering of apostates for no crime other than their disbelief. Far from attacking Muslims, I understand – as perhaps you do not – that Muslims themselves are the prime victims of the oppressive cruelties of Islamism, especially Muslim women.

Johon KPFA kirjoitti lausunnon. Vihdoinkin he selittivät miten Dawkins on loukannut muslimeja twiiteillään. Kuten nämä joissa ensimmäisessä vastataan miehellä joka väitti ettei Dawkins ole kritisoinut islamia.

@ToddKincannon I think Islam is the greatest force for evil in the world today. I've said so, often and loudly.What are you talking about?

Ja Dawkins kyseenalaisti saarnajia jotka esiintyivät islamin uskonoppineina, mutta olivat selkeästi kaikkea muuta. He ovat juuri niitä joiden puheissa julistetaan mm. evoluution olevan valhetta.

Suggest always put Islamic "scholar" in quotes, to avoid insulting true scholars. True scholars have read more than one book.

Yhteys muslimien vainoon ei ole suora. Sen ilmaistaan olevan yleiseen ilmapiiriin vaikuttava yhteys. KPFA:n lausunnossa alleviivataan tarvetta suojella muslimiyhteisöä, johon kohdistuu vainoa ja väkivaltaa.

We serve a broad and diverse community, including many Muslims living under threat of persecution and violence in the current political context. Islamophobic rhetoric stokes that threat. While Mr. Dawkins has every right to express his views, KPFA has every right not to sponsor and profit from an event spreading them. That is what we’ve done.

Tuo on ihailtava periaate, sillä kyseiseen yhteisöön kohdistuu oikeasti vihaa. Yhdysvalloissa heihin kohdistuu fyysistä väkivaltaa. Maasta löytyy poliitikkoja, jotka kampanjoivat sharian kieltolakeja, vaikka sharia ei ole (eikä voisikaan olla) lainvoimainen missään Yhdysvalloissa. Mutta valitettavasti koko Dawkins/Berkeley episodi on heittänyt vain lisää bensaa liekkeihin. Nyt palstoilla ihmetellään ivaavaan säävyyn sitä miksi kristinuskoa saa kritisoida, mutta islamille annetaan suojamuuri. Aivan kuin islamin kritisoiminen olisi tehty huonoksi asiaksi. Sitähän se ei ole. Muslimin ennakko-olettaminen huonoksi ihmiseksi on huono asia, sillä pelkkä muslimina eläminen kun ei vielä kerro kannattaako kyseinen muslimi tasa-arvoa, sananvapautta ja demokratiaa vai ei. Koska - hämmästyttävä paljastus joillekin rasisteille - muslimit eivät ole yhtä identtistä massaa tässä maailmassa.

Islamiin, islamismiin ja jihadismiin liittyen Dawkinsin sijaan kannattaa seurata Maajid Nawazia. Dialogi on ainakin minun korvissani oikein herkullista. Hänen puhettaan ja kirjoituksia olen seurannut n. kahden vuoden verran. Nawaz osaa käsitellä vaimojen hakkaamista puolustavia muslimeja.



Sekä puhuu juuri oikealla tavalla muslimille, joka väittää ettei homo voi olla muslimi.

Ibn Rushd-Goethe moskeija

Berliiniin avattiin liberaali Ibn Rushd-Goethe moskeija. Se on mitä mainioin uutinen, sillä modernin maailman modernit muslimit tarvitsevat äänensä kuuluviin. Vapaassa yhteiskunnassa yhteisöjen sisäinen moniäänisyys saa olla monipuolista. Tasa-arvolle ja suvaitsevaisuudelle omistaunut moskeija on tärkeä merkkipaalu reformia läpikäyvälle islamille. Uskonnolliset konfliktit jätetään taakse, kun saarnaamaan pääsevät myös naiset ja salissa ei erotella sukupuolten mukaan. Huivia ei tarvitse käyttää. Kasvot peittävät burkat ja niqabit on kielletty, koska ne mielletään nykyilmastossa poliittiseksi lausunnoksi. Vihasaarnoista tunnetut henkilöt eivät pääse sinne saarnaamaan. Uudessa moskeijassa Allah on armon ja rakkauden jumala.

Ibn Rushd-Goethen kaltaisia moskeijoita tulee hyvin varmasti lisää ympäri Eurooppaa. Ja Euroopan täytyy tukea niiden perustamista. Kööpenhaminaan avattiin ensimmäinen naisimaamin johtama Mariam-moskeija. Vanhoilliset tietävät maailman muuttuvan hitaasti mutta varmasti. Siksi vastalauseet liberaalin moskeijan olemassa oloon ovatkin rajuja. Uusi moskeija nähdään uhkana Yhdelle Ainoalle Aidolle Uskonnolle ja sen Yhdelle Ainoalla Oikealla Tulkinnalle. Jos erilaisuus sallitaan, niin se tarkoittaa näiden vanhojen jehujan nykyisen vallan heikkenemistä..

Egyptin uskonasioiden instituutti Dar al-Ifta al-Masriyyah tuomitsi naisten ja miesten rinnakkaisen rukoilun epäislamilaiseksi. Samassa valtiossa Kairossa toimiva sunnien arvostetuin opinahjo Al-Azhar -yliopisto meni jopa julistamaan fatwan liberaalien moskeijojen perustamista vastaan. Kuten myös heristi sormeaan naisten johtamille rukoushetkille, sillä heidän mukaansa Allah määräsi kiveksillä varustetut ihmiset johtamaan rukouksia.

Turkissa sanomalehdet kuvailivat kirkon sivurakennuksessa toimivaa moskeijaa absurdiksi. Samoin Turkin uskonnollisten asioiden hallinto Diyanet (jolla on toimipiste myös Suomessa) julisti berliiniläisen moskeijan islamin perusteiden ja perinteen vastaiseksi. Pakistanissa kauhisteltiin hunnuttomien musliminaisten modernia menoa. Luonnollisesti islamin liberaali tulkinta tulkittiin sosiaalisessa mediassa myös länsimaiden salaliitoksi tuhota profeetan perintö.

Vastalauseet pitävätkin suurilta osin paikkansa. Nuo uskonoppineet pitävät niin helposti sitä omaa versiotaan islamista ainoana oikeana islamina. Joten poikkeamat ovat automaattisesti epäislamilaista oppia. Ibn Rushd-Goethe moskeijan kun on tarkoitus olla vaihtoehto nimenomaan noiden uskonnollisten laitosten opeille. Tarkoituksena on olla koti niille muslimeille, jotka uskovat eri tavalla kuin mitä jotkut uskonoppineet opettavat. Ja sekös on pelottavaa uskonoppineille. Tarkoituksena on luoda laajasti käytetty versio islamista, jossa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Tarkoituksena on tulkita Koraania ja muita islamin uskonnollisia tekstejä tämän  Jos koet sellaisen tasa-arvon pahan asiana, niin tietenkin koet liberaalin moskeijan uhkaksi.

Oikeasti pelottavaa on se minkälaista palautetta moskeija saa. Se on joutunut palkkaamaan turvamiehiä. Työntekijöiden sähköpostiin tulvii palautetta. Jokaista kehua kohden tulee sata vihaviestiä. Mukana myös tappouhkauksia. Joten liberaalin tulkinnan tulevaisuus on vielä kivinen jopa länsimaissa. Juuri siksi se tarvitsee tukea meiltä kaikilta. Jos siis olet niitä ihmisiä jotka tykkäävät uskonnonvapaudesta.

Katsaus jihadistien propagandaan

Kotimaisessa uutisoinnissa mainitaan terrori-iskun suunnittelun paljastuminen. Keskusrikospoliisi kertoi toistaiseksi ohitse olevan tilanteen jälkipyykistä. Erilaisista vihjeista ja vinkeistä oli saatu selville, että Temppeliaukion kirkko oli mahdollisesti iskun kohteena sunnuntaina.  Uutisissa mainittiin myös terroristijärjestön propagandalehti Dabiq. Lukaisin kyseisen numeron läpi.


Kalifaatista kajahtaa melko säännöllisesti lehtinen, joka on huomattavasti repäisevämpää luettavaa kuin Herätkää!-lehti. Kyseinen Daeshin jäsenlehti ja propagandapläjäys Dabiq numero 15 sisältää Suomessa varttuneen muslimin muistelmia. How I came to Islam otsikolla alkava kirjoitus on mielenkiintoista luettavaa. Nimenä käytetään Umm Khalid al-Finlandiyyah, mutta voimme olettaa sen olevan pseudonyymi. Hän on nainen. Umm kuvailee miten täällä pohjoisessa käydään koulussa ja miten yhteiskuntamme suhtautuu uskontoihin. Hän varttui tyypillisessä tapauskovaisessa perheessä. Rippileirien opit kristinuskon perusasioista eivät vakuuttaneet. Kolminaisuusopin selittäminen esiteinille ei tehnyt vaikutusta. Mutta Umm uskoi luojaan. Hän rukoili Jumalan suuntaan, mutta ei Kristuksen taajuudella.

Sitten koulussa opetettiin evoluutioteoriaa ja universumin alkuräjähdystä. Se sai Ummin entistä enemmän hämmentyneeksi. Lopulta hän menee naimisiin islamitaustaisen miehen kanssa, joka ei harjoita uskontoaan. Umm on kuitenkin kiinnostunut kyseisestä uskonnosta. He saavat lapsia. Eroavat. Umm jatkaa islamiin perehtymistä. Apuna toimi naapurissa asuva nainen, joka käänsi Koraanista kohtia suomeksi. Lopullinen niitti uskoon kääntymisessä on helvetin ja kuoleman jälkeisen tuomion pelko. Hän mainitsee sen yllättävän avoimesti. Suomesta löytyy harras muslimi aviomieheksi. Joka myöhemmin pidätetään tutkintavankeuteen terrorismi-syytteiden perusteella.

Ummin artikkelia kuvitetaan myös Temppeliaukion kirkon sisäkuvalla. Kuvatekstinä on "A pagan church in Finland". Eli hänen mielestään kristityt ovat pakanoita? Jälleen yksi monista esimerkeistä siitä miten Dabiq ei ole johdonmukainen läpyskä.

Umm suosittelee kaikille Aidoille muslimeille [tm] muuttoa kalifaatin rajojen sisälle. Epäuskoisten parissa asuminen kun on vastoin profeetan opetuksia. Siksi tehdään hijrah, eli muutto oikeaoppisten maaperälle. Umm ja hänen miehensä asuvat nykyään tuolla kalifaatin rajojen sisällä. Hän kuvailee, että se on koittelemusten tie. Ja perillä odottavat suuremmat haasteet. Kaikkien uhrausten jälkeen joudut taistelemaan tauteja, ruokapulaa ja pommeja vastaan. Umm kuvailee tuollaista elämää "Puhtaaksi". Saatana ei pääse houkuttelemaan uskovaisia pois uskostaan.

Neljä kuukautta kalifaattiin saapumisen jälkeen Ummin poika muuttui marttyyriksi. Sekin on naisen silmissä siunaus. Jos perhe olisi jäänyt vääräuskoisten maahan, niin poika olisi voinut lipsahtaa ajattelemaan ja uskomaan sellaisia asioita jotka ovat äidin mielestä moraalittomia. Nyt pojan sielu pelastui!

Noita propagandalehtiä lukemalla valistuu kyllä erittäin hyvin tuon terrori-ideologian synkkyydestä. Meidän täytyy tutustua niihin, jotta ymmärrämme miksi aikuiset ja nuoret lähtevät vapaaehtoisesti kohti kuolemaa. Ja ovat sen lisäksi täysin vakuuttuneita siitä, että on hyväksyttävää teloittaa viattomia ihmisiä. Heidän vain määritellään syntisiksi, koska eivät ole terroristien riveissä.

Materiaalia siitä miten nämä Suomea iskun arvoisena näkevät tahot perustelevat Suomeen iskemistä löytyy ihan netistä. Ystävällisesti terroristi-terot julkaisevat propagandaan niin videoina kuin nettilehtinä. Niitä selaamalla saat selville miksi Isis haluaa teloittaa, surmata ja murhata viattomia ihmisiä Euroopassa. Heidän silmissään länsimaat edustavat rappiota, syntisyyttä, uskosta luopumista, korruptiota, hedonismia, taikauskoa, sekularismia, evoluutioteorian hyväksymistä ja paljon muita asioita jotka tuomitaan mitä jyrkimmällä tavalla. Vihollisia ovat niin kristinusko, feminismi, ateismi ja liberalismi. Ja varmasti myös kofeiiniton kahvi.

Minua aina hymyilyttää se miten he tuotoksissaan tuomitsevat taikauskoja, mutta eivät näe minkälaisia taikatemppuja ja selkeästi satuja Koraani ja profeetan perimätieto sisältää. Propagandaa ei voi syyttää johdonmukaisuudesta. Siviilien silmitön ja tarkoituksenmukainen tappaminen on heidän mielestään hyväksyttävää. Ja heti seuraavalla sivulla kehutaan miten täydellinen ja armollinen moraali heillä on. Siteerauksia viljellään runsaasti, aivan kuin ne itsessään perustelisisvat yhtään mitään niille jotka eivät usko heidän versioonsa islamista. Allah raikaa ja suurat sihisevät. Todella puuduttavaa luettavaa.

 Perusteluissa vilisevät profeetta Muhammadin höpinät ja häntä seuranneiden johtajien kommentit, aina tänä päivänä seikkailevien heimojohtajien mielipiteisiin saakka. Näistä punotaan kerronta, jonka mukaan maailman on alistuttava kalifaatin versioon islamista. Ja tietenkin juuri heidän versionsa on se ainoa oikea islam, joten automaattisesti kaikki muut tulkinnat ovat harhaoppia. Klassinen temppu järjestäytyneiden uskontojen arsenaalissa.

Sivuilla on myös kreationismia, kun Koraanin sisältämän luomiskertomuksen kanssa ristiriidassa oleva todellisuus täytyy tuomita.  Ne ovat surullisen säälittävää kehäpäättelyä. Skientologeillakin on opettavaisempaa kamaa.

Tässä pieni näyte siitä miten luomisoppia perustellaan:

Imagine yourself – O denier – sitting before a sleek  supercomputer designed to manage an advanced fac - tory  producing  suitcase-sized  hydrogen  bombs.  The   raw materials are brought to the production line and  assembled  by  intricate  androids  in  a  uniformly  pre - cise fashion. While you are goofing off playing video  games  on  the  supercomputer,  someone  sends  you  a   message  saying  that  your  computer  –  both  its  hard - ware and software – as well as the factory, its produc - tion  line,  its  androids,  the  raw  materials,  the  video   game, the message, its author, and even you yourself  were the result of distinct, chaotic events resulting in  your mouse-clicking inside this meticulously ordered  factory! The fitrah does not accept such an argument,  and yet the atheist claims it!

 Sitä tuttua kamaa elämän monimutkaisuudesta, joten elämä on suunniteltua. Suunnittelija on Allah. Ja niin edelleen. Artikkelit on selvästi laadittu sellaisille ihmisille, jotka eivät osaa etsiä tieteellistä tietoa biologiasta.

Propagandaa tarvitaankin reippaasti, sillä kalifaatin on maalattava tappavaksi viholliseksi Euroopan valtiot. Ne samat valtiot, jotka ottavat vastaan laumoittain pakolaisia. Ja sitten majoittavat, ruokkivat ja tarjoavat koulutusta ja terveydenhoitoa. Siksi Isis propaganda saa otteeseensa pääasiassa niitä ihmisiä, joiden päättelykyky on jollakin tapaa halvaantunut. Jatkossa ehkä osaamme tehdä parempaa suomalaista vastalääkettä jihadistien levittämälle värväysmateriaaleille. Länsimaista lähtee jatkuvasti nuoria innokkaita ihmisiä taistelemaan kalifaatin riveihin. Olisi ihan jees, jos sellaiselle saataisiin jotenkin stoppi.

Kuunteluvinkki: Mahadura & Özberkan

Tänään YLE:n puheohjelma Mahadura & Özberkan sisälsi puhetta ex-muslimeista. Ja hieman muistakin kyseiseen uskontoon liittyvistä jutuista.

Voiko ex-muslimi ja muslimi käydä dialogia Islamista? Miten maahanmuuttajayhteisöissä suhtaudutaan entisiin muslimeihin? Onko islamkriittisyys islamofobiaa?

Mahadura&Özberkanissa käytiin kiivasta keskustelua Islamista luopuneen ateistin ja huivia käyttävän muslimin välillä.

Miksi Islamista luovutaan? Sopiiko islam moderniin yhteiskuntaan? Mikä on fundamentalistin ja maltillisen muslimin ero?
 
Vieraina Habiba Ali sekä islamkriittinen Anter Yasa. Lähetyksessä soitetaan myös entiselle muslimille, jonka päätös luopua islamista katkaisi perhesuhteet.

 Puhe on nopeaa ja paikoitellen päällekkäistä. Aiheista päästään parissa kohtaa hyvin vauhtiin. Toisaalta mennään ohi juuri niistä ongelmakohdista, jotka kiinnostaisivat minua. Kerran mainitaan islamin olevan täydellinen uskonto. Toki kaikki ovat lopulta samaa mieltä siitä, että islamista on useita erilaisia tulkintoja. Ei vain päästä sen äärelle ovatko kaikki noista tulkinnoista hyviä. 

Varsinainen pääaihe tuntui hautautuvan piiloon. Ex muslimeilla kun on paljon sanottavaa. Ja he tarvitsevat tukea.

Kuuntelisin mielelläni lisää Habiba Alin ja Anter Yasan välistä väittelyä. Jos siinä päästäisiin syvällisemmin kiinni ongelmakohtiin.

Ihmisoikeuksien edistystä Marokossa

Afrikkalaisen pohjoisen rajavaltion lakikäytännössä tapahtui iso edistysaskel ihmisoikeuksien kannalta. Se tapahtui Casablancassa. Maan korkein uskonnollinen komitea teki päätöksen siitä mitä tapahtuu islaminuskonsa jättäneille ihmisille. He eivät enää syyllisty kuolemantuomion arvoiseen rikokseen. Kyllä! Enää maan oikeusjärjestelmä ei käsittelisi ja tuomitse uskoaan vaihtavia tai ateismiin siirtyviä muslimeja. Itsestäänselvyys kaikille sivistysvaltioille.

Vielä vuonna 2012 sama komitea julkaisi kirjan, jossa se määritteli apostasian olevan kuoleman arvoinen rikos. Kirjassa vedottiin mm. maan oikeustieteen perinteisiin.

Uskonnollisen komitean uudet perustelut on toistettu MoroccoWorldNews sivulla. Suosittelen lukaisemaan ne läpi. Kuolemantuomio oli paikallaan vain profeetta Muhammedin aikana, sillä silloin se toimi vasta alkutekijöissään olevan uskonnon vastineena petturien tuomitsemiselle. Uskonsa jättäneet kun kävivät kertomassa sisäpiiritietoa sotakomentajana toimivan Muhammedin vihollisille. Sittemmin profeetta ja kumppanit tekivät sopimuksia, joiden jälkeen julistettiin ettei uskonsa jättäneet muslimit täytyi päästä lähtemään. Jopa silloisen vahvimman Quraish-vihollisleirin hallitseman Mekan alueelle.

Tätä uskonnollisen komitean korostamaa jälkimmäistä vaihetta apostasian historiassa islaminuskossa ei tietenkään muistella joiden modernien islamilaisten suuntausten parissa. Vaikka uskonnollinen komitea siteerasi suoraan Koraanista löytyviä kohtia, joiden mukaan apostasiasta annetaan rangaistus vasta tuonpuoleisessa. Ei täällä telluksen päällä.

Kuolemanrangaistus uskostaan luopumisesta on siis islamin historiassa ollut poliittinen, ei uskonnollinen, manööveri. Mutta miten tämä tieto saadaan kuolemanrangaistusta kannattavien muslimien tietoon? Tietenkin keskustelemalla aiheesta mahdollisimman monessa paikassa.

Ottaen huomioon Marokon aseman ja kannan moneen muuhunkin asiaan, on paikallaan tukea kyseisen maan vakautta mahdollisimman monella tavalla. Marokko onkin avoimesti mainostanut itseään maltillisen islamin tyyssijana. Juuri heitä maailma tarvitsee.

Monipuolisesti yksipuolinen uutisointi islamista

Islam tuntuu olevan jossain muodossa uutissa kuukaudesta toiseen. Kirjoitan siitä pari ajatusta. Uutisoinnin ongelma on yksipuolisuus. Tarkemmin kirjoitettuna, uutisointi on ollut monipuolisella tavalla yksipuolista. Eli muslimien elämästä on kyllä kerrottu valistavasti, mutta muslimimaailman monimuotuisuus on jäänyt liian usein mainitsematta. Kaivan esiin esimerkin tältä vuodelta.

YLE kertoi olympialaisten aikaan erään uutisen, josta melkein kirjoitin sen ilmestyessä. Se liittyi musliminaiseen Ibtihaj Muhammadiin, joka urheili hijabia käyttäen. Se oli ja on aiheellinen uutinen siinä mielessä, että Donald Trumpin puheet muslimeista saivat lehdet esittelemään aivan tavallisten muslimien elämää. Kuten pitääkin, sillä muslimeihin kohdistuu ennakkoluuloja ja selkeää syrjintää. Toisessa mielessä YLE:n uutinen jäi pahalla tavalla vajaaksi. Siinä annetaan vahingossa ymmärtää, että muslimityttöjen ja -naisten on käytettävä huivia.

Muslimien kokema syrjintä on oikea ilmiö ja täysin väärin. Mutta sitä vastaan taistellessa auta, jos julkisuudessa muslimeja käsitellään yhden muotokuvan varassa.

YLE:n uutisessa Muhammad kuvailee menneisyyttään ja haluaan olla esimerkkinä muille.

Lapsena Ibtihaj Muhammad kokeili useita urheilulajeja, joissa käytettävien asujen muokkaaminen islamin sääntöjen mukaisiksi aiheutti vaivaa hänen vanhemmilleen.

Hän aloitti 13-vuotiaana miekkailun, koska laji salli vartalon peittämisen islamin oppien mukaisesti.

Nyt Muhammad kertoo haluavansa toimia esikuvana urheilusta kiinnostuneille muslimitytöille.

 Mikä onkin hienoa ja nyökkäilen hyväksyvästi. Ehkä haastattelut on pätkitty, sillä YLE lainailee Muhammadin antamia puheita toisille lehdille. Mutta samalla YLE:n uutisessa jäi sanomatta, että samoissa olympialaisissa otteli useita musliminaisia. Jotka eivät käyttäneet hijabia tai muita peitteitä päässään. Esim. myös USA:n riveissä urheillut Dalilah Muhammad repäisi maalleen kultamitalin samoissa olympialaisissa 400 metrin aidoissa. Hiukset paljaana. Mic-sivusto esittelee lisää musliminaisia, jotka urheilevat. Useimmat heistä eivät käytä hijabia tai muita vastaavia peitteitä.

Musliminaisen ei ole pakko peittää päätään ollakseen hyvä muslimi. Hijab on vain yksi kulttuurisidonnainen tapa pukeutua muslimimaailman kirjossa. Monet tahot kyllä yrittävät opettaa sellaisen käytännön pakollisuutta. Juuri he haluavat, että huiveja käyttävät musliminaiset esitellään esimerkkeinä ns. hyveellisistä ja aidoista musliminaisista. Aivan kuin muita vaihtoehtoja ei olisi.

Lähtökohta Suomessa on se, että musliminaisella - kuten kaikilla ihmisillä - täytyy olla vapaus valita käyttääkö huivia vai ei. Kaikki muslimit eivät käytä. Samalla tavalla Suomessa ei pidä mennä siihen mitä Ranskassa yritettiin, eli huivikieltoa. Siinäkin ulkopuolinen taho määrää naisen pukeutumista. Toki jotkut huomauttavat, että naisten huivit ja kaavut edustavat naisten sortamista tietyissä Lähi-idän piireissä. Mikä onkin totta, mutta samalla periaatteella vapaus käyttää niitä on sellaista mitä haluan suojella Suomessa ja Euroopassa.

Useimmilla uskonnoilla on kyllä selittämätön fiksaatio päähineisiin ja niiden valvontaan. Joulutonttujen ja -pukkien päähineet julistettiin fatwalla Indonesiassa kielletyiksi muslimien päähineiksi. Tonttuilu ei ole soveliasta touhua. En edes pysty heittämään tuosta mitään humoristista läppää, sillä todellisuus onnistui menemään hassummaksi. Aikuiset uskonoppineet oikeasti välittävät tuollaisista asioista tällä vuosituhannella.

Esimerkkejä musliminaisista ilman huiveja löytyy urheilumaailman ulkopuolelta ja mm. politiikasta. Romanian uusi pääministeri on naismuslimi nimeltään Sevil Shhaideh. Hän ei käytä huiveja, sillä pään peittäminen ei ole pakollista musliminaisille.

Joten ole tarkkana, kun joku väittää islamin olevan yhden totuuden ja suuntauksen uskonto. Hän on joko tietoisesti tai vahingossa veistelemässä puutaheinää. Ja jättänyt lukematta Aikamme monta islamia (toimittanut Joonas Maristo ja Andrei Sergejeff) kirjan. Kyseinen kirja oli vaatimattomasta mielestäni vuoden 2015 tietokirja.

Käännynnäisiä Irakista

Yle kertoi pari päivää sitten muslimeista, jotka olivat luopuneet islaminuskostaan. Kolmen miehen kertomukset kokemuksistaan eivät ole kovin uusia. Olen lukenut Irakissa ja Iranissa asuneista ateisteista. Uskostaan luopuminen tai uskonnon vaihtaminen toiseen uskontoon ovat niin arkipäivisiä ilmiöitä täällä Suomessa, ettemme ehkä aina tajua miten valtava riski sellainen teko on toisissa kulttuureissa.

Uutisessa kerrotaan miten ex-muslimit ovat tutustuneet Bagdadin seuduilla asuneisiin kristittyihin.  Samalla he altuistuivat niille muslimeille, jotka haluavat määrätä toisen elämää ja uskoa. Abedin kokemukset ovat tyypillisiä niille, jotka ovat joutuneet elämään fundamentalistien ja islamistien ympäröimänä.

Muslimit pitävät itseään islamin sanansaattajina. Monet yrittivät tuputtaa uskontoaan minulle. Eräs ystäväni kysyi, "miksi et rukoile, miksi et paastoa, miksi et tule moskeijaan perjantaisin"? Mutta kun näin, miten muslimit Irakissa tappoivat toisiaan, oli vaikea uskoa siihen, mihin he uskoivat.

Tuntui, että juuri uskonnollisimmat tekivät kaikista pahimpia asioita. Ja kaiken he oikeuttivat uskonnollaan tai koska toinen ei ollut "uskovainen". Sanoin heille, etten halua olla tappaja kuten te. Sanoin, etten hyväksy heidän jumalaansa. Oikea Jumala ei halua lastensa tappavan toisiaan.

Nämä Ylen uutisessa mainitut kolme irakilaista lähtivät karkuun uskonnollista painostusta. Sota, kärsimys ja epäoikeus yhteiskunnassa eivät edistä ihmisten käsityksiä rauhaa rakastavasta jumalolennosta, mutta on täysin ymmärrettävää miksi sellaisen perään haikaillaan. Yhteiseloa ja rakkautta julistavat ihmiset ovat houkuttelevampia niille ihmisille, jotka arvostavat turvallisuutta ja parempaa elämää ennen kuolemaa. Hyvällä tuurilla islaminuskosta luopuneiden perhe hyväksyy asian. Huonolla tuurilla sellainen päätös aiheuttaa kaiken yhteydenpidon katkeamisen.

Pienenä nippelitietona lainaus. Irakilainen sosiologi Ali Al-Wardi kirjoitti "Jos arabit voisivat valita sekulaarin ja uskonnollisen valtion väliltä, he äänestäisivät uskonnollista ja pakenisivat sekulaariin valtioon."

Imaami Anas Hajjarin vastuulle tuli jälleen edustaa uutisissa islamia. Hän on vain yhden suuntauksen imaami, mutta toistuvien haastattelujen ansiosta moni voi luulla häntä koko muslimiyhteisön edustajaksi. Onneksi hän on ollut usein asiallinen kommentaattori. Olen aikaisemmin kommentoinut Hajjarin puheita, joten käärin hihani ylös lattialta ja heitän paidan pesukoneeseen. Pyykkien pyöriessä naputtelen parisen sanaa Hajjarin tuoremmista viisauksista.

Hajjar on heti muistuttamassa, etteivät miesten kokemukset edusta oikeaa puolta islamista.

– Väitteet edustavat tyypillisiä stereotyyppisiä puheita. Ne edustavat selkeästi puhujan vähäistä tietoa historiasta, kristinuskosta, kristinuskon velvoitteesta, Islamista ja sen velvoitteista ja muslimina olemisesta, Hajjar sanoo.

Tavallaan ymmärrän Hajjaria tässä. Emme tarkalleen tiedä minkälaisen uskonnollisen koulutuksen miehet saivat ollessaan vielä muslimeja. Tietenkin miesten kokema painostus ja uhkailu uskonnon vaihtamisen takia on ristiriidassa sen kanssa mitä Hajjar opettaa täällä Suomessa. Löytyy imaameja joiden mielestä uskosta luopuminen on kauheus. Toisten imaamien mielestä se voi olla moraalisesti väärin mutta ei rangaistavaa, sillä Allah sitten joskus päättää mikä on oikein tai väärin. Ja niin edelleen. Missä järjestäytynyt uskonto, siellä useampi tulkinta uskonnosta. Islamin sisällä on monta tulkintaa oikeusoppineiden kesken siitä mikä edes on apostasiaa (edellyttääkö se tiettyjä julkisia lausumia ja tekoja vai ei), ja mikä olisi siinä tapauksessa oikea rangaistus. Kuolemanrangaistus on kuuluisin seuraamusta islaminuskosta luopumisesta. Kaikki ne joiden mielestä apostasia edellyttää jonkinlaista rangaistusta ovat mielestäni yhtä pöljiä.

1,8 miljardin rauhanomaisen muslimin uskontoa ei voi, eikä saa pelkistää Isisiin ja sen tekoihin. Ideologia on marginaalinen ja sitä on nykyään paisuteltu ja yleistetty leimaavalla tavalla.

Myös totta. Moni islamofobi maalailee leveällä pensselillä Isistä muslimimaailman edustajaksi. Aivan kuten Isis haluaakin tulla nähdyksi. Periaate on sama kuin kristittyjen fundamentalisteilla politiikassa. He haluavat omia koko kristikunnan omien sanojensa taustalle. Mutta näiden ja monen muun kääntyneen tarinoissa väkivaltaa ja uhkailua ei tullut Isis-järjestön suunnalta. Uskostaluopuminen on rikoslakiin kirjattu rikos monessa islamilaisessa valtiossa. Niistä jopa jaellaan rangaistuksia, joten kyseessä ei ole mikään lakikirjoihin unohtunut pölyinen pykälä.

 Väitteen siitä, ettei islam suvaitsisi muita uskontoja tai uskosta luopumista, Hajjar kumoaa.

– Muslimien tehtävänä on toimia ilmoituksen eteenpäin viejinä, eli kertoa eteenpäin muille ihmisille ja kutsua heitä, muttei voi koskaan pakottaa uskomaan tai käännyttää. Uskon on oltava aina vapaaehtoista ja henkilöstä lähtöisin olevaa. “Sinut on lähetetty ilosanoman tuojaksi ja varoittajaksi“, ja “et voi pakottaa heitä uskomaan”, Hajjar sanoo Koraania siteeraten.

Todellakin. Vielä 50- ja 60-luvuilla monessa Lähi-idän valtiossa oli sekulaari valtiovalta. Asiat muuttuivat ja valtaan pääsi livahtamaan poliittisia islamisteja. Ja uskonto muuttui kansalaisten yksityisestä kannasta valtion turvallisuuden kannalta relevantiksi asiaksi. On ilo huomata, että Hajjar on niitä imaameja jotka selkeästi vastustavat niitä tulkintoja joissa uskostaluopumisesta annetaan kuolemanrangaistus. Siksi on hyvä, että hän on usein uutisissa kommentoimassa näitä ilmiöitä. Toivottavasti jotkut toimittajat kysäisevät häneltä joskus noista valtioista, joissa jaetaan rikoslain mukaisia rangaistuksia apostasiasta.

– Pitäisi syventyä ilmiön taustoihin, sekä motiiveihin, ja vertailuksi katsottava, miksi ilmiö ei ole samalla tavalla näkyvissä muitten maahanmuuttajien joukossa? Kuinka paljon heidän (käännynnäisten) kotimaassaan kokemansa totalitarismi on ollut vaikuttamassa, ja suoraan tuottamassa heidän esittämiään väittämiä ja uskomuksia, eikä Islam itse?

 Kannatan tuollaista perehtymistä. Näiden ihmisten elämä on tutustumisen arvoista. Samalla on muistettava, että usein kyseessä on ollut uskonnon ja totalitarismin sekoitus. Pahimmat ongelmat alkavat, kun uskonnollista vakaumusta (kuten myös poliittisia vakaumuksia) tuetaan rynnäkkökivääreillä. Vain kokonaiskuvan tarkastelulla voimme päästä parantamaan niiden elämää, jotka joutuvat fundamentalismin uhreiksi. Vain siten voimme rakentaa maailmaa, jossa eri uskontojen erilaiset suuntaukset pystyvät elämään sovussa.

Valinnanvaraa Saksan muslimeille

Reuters-uutispalvelun kautta tulee vastaan silloin tällöin mielenkiintoisia artikkeleita. Perjantaina siellä kerrottiin siitä miten Saksaan saapuneet syyrialaispakolaiset hämmästelevät joidenkin moskeijoiden äärikonservatiivisuutta. Ongelma johtuu siitä miten Saksassa hoidetaan moskeijoiden rahoitus. Reuters muistuttaa, että Saksassa on veromaksu katolilaisille, protestanteille ja juutalaisille. Näillä veroilla valtio tukee kristinuskon suuntauksia ja juutalaisuutta. Mutta toistaiseksi muslimien uskonsuuntaukset eivät ole päässeet mukaan.

Yksinkertaisesti siitä syystä, että muslimeilla on Saksassa neljä pääjärjestöä, mutta ne eivät pääse tarpeeksi yhteisymmärrykseen keskenään. Suuntauksia on tietetenkin enemmän kuin yksi, sillä kyseessä on järjestäytynyt uskonto. Yhteinen kattojärjestö mahdollistaisi samasta verotusjärjestelmästä hyötymisen kuin muut valtauskonnot. Se puolestaan jättäisi moskeijoiden rahoituksen ja imaamien palkkaamisen riippumattomaksi Saudi-Arabiasta annetusta rahavirrasta. Joka puolestaan jättäisi moskeijat riippumattomaksi samasta ilmansuunnasta saapuvien wahhabistien ja salafistien ääritulkinnoista. Niihin tulkintoihin jotka järkyttävät ja yllättävät Saksaan saapuneita pakolaisia.

Järkyttyneitä jopa sen verran, että he menevät mieluummin turkkilaista alkuperää olevien moskeijoiden sisään. Vaikka eivät ymmärtäisi edes siellä puhuttua kieltä. Jotkut ovatkin aloittaneet rukoilemaan pelkästään kotonaan, kun he eivät jaksa kuunnella tiukkoja tulkintoja imaameilta. On nimittäin ihan normaalia ja jokapäivästä, että muslimit eivät ole yhtä mieltä siitä miten muslimien pitäisi elää. Ne jotka eivät innostu konservatiivien puheista vaihtavat maisemaa moskeijoihin jossa osataan olla osa tätä vuosikymmentä.

Syyrialaiset pakolaiset ja Turkissa varttuneet maahanmuuttajat kommentoivat Reutersille sitä millaista puhetta he ovat kuulleet arabien rahoittamissa moskeijoissa. Turkkilaisissa moskeijoissa ei välitetä minkälaisia vaatteita miehillä on päällään, mutta joissain salafistien pyörittämissä saksalaisissa moskeijoissa huomautetaan heti, jos sinne saapuvilla miehillä on vaikkapa shortsit jalassa kesällä. Jos moskeijaan saapuva mies tervehtii imaamia kesken tämän saarnan, niin imaami huomauttaa, ettei miehen rukoilusta ole enää mitään hyötyä sinä päivänä.

Kokemukset Saksasta kannattaa sisäistää, kun pohdimme miten täällä Suomessa hoidettaisiin suurmoskeijan rahoitus. Radikalisoitumisen estäminen on olennainen osa parempaa kotouttamispolitiikkaa.