Lumevaikutus = Jumala on olemassa

Huffington Postin nettitoimittaja Richard Schiffman on kirjoittanut radikaalin jumaltodisteen. Schiffman kertoo lumevaikutuksen hämmästyttävistä ominaisuuksista. Sairas ihminen nielaisee sokeripillerin, ja seuraavaksi hän onkin parantunut. Siinä ilmiö erittäin rankasti yksinkertaistettuna. Ihmismieli aiheuttaa mitattavia ja ihan oikeita muutoksia paranemisprosessissa. Schiffmanin mielestä tuo mielen vaikutus on näyttöä Jumalan olemassa olon puolesta. Tosin hän ensin määrittelee tuota jumaluutta hieman erilaiseksi kuin kristinuskon perinteinen Jumala, ja muut antropomorfiset jumalolennot.

God is not some grey bearded white guy sitting on a throne in the sky. God is not the reclusive author of just one immemorial bestseller, the Hebrew Bible, now retired from writing. He is not the ghostly father of just one son, Jesus. He is neither a male nor a female, a person nor a nonperson, physical nor nonphysical, old nor young... the list goes on.

Schiffmanin Jumala on lähempänä universaalia tietoisuutta, joka on läsnä meissä kaikissa. Se on sinällään mysteeri. Ja niin on myös lumevaikutuksen mekanismi. Mieli vaikuttaa fyysiseen kehoon, kaikkea logiikkaa uhmaten. Samoin rukouksen vaikutus ihmisiin on salaperäinen. Joten loogisesti ajattellen:

And that is what prayer is all about. Prayer is based upon the conviction that the immaterial is more powerful than matter itself. Whether we call this immaterial force "God," "the ground of our being," "Spirit," or "higher consciousness" doesn't matter. The point is-- there is an uncanny power (which all of us without exception have got access to) which performs miracles. The sick can be cured, the broken can feel whole again.

And the greatest miracle of all is that this power can connect us to a place within ourselves of boundless love, peace and well being. Do we need any other proof for the existence of God?

Yes, Mr. Schiffman, you do.

Hän on kirjoittanut artikkelin siitä, että tiedon puute on todiste Jumalan olemassaololle. Lumevaikutus on ilmiönä paljon monipuolisempi kuin pelkkä "sokeripilleri parantaa joitakin ihmisiä." Siihen vaikuttavat terapian monimuotoisuudet, lääkärien käytös, potilaan ennakko-olettamukset, jaettavan lääkkeen väri, koko, jne. Lumevaikutuksen tehoa voidaan mitata. Se on ihan oikea ilmiö, tosin enimmäkseen subjektiivisesti mitattavissa oireissa (kipu ja väsymys yleisimpinä). Virukset, syöpä ja katkenneet luut eivät sinällään välitä siitä mitä ihminen ajattelee niistä. Vaikka sen tarkka mekanismi aivokemioissa on - toistaiseksi - tuntematon, ei sitä kannata välittömästi mainostaa toisen tuntemattoman asian todisteeksi.

Homeopaatit ja kadonneen tutkimuksen metsästys

David Colquhoun kyseli erään tutkimuksen perään. Hän oli seurannut pitkään miten Bristolin homeopaattisessa sairaalassa tutkittiin homeopatian tehoa. Vuonna 2005 tohtori Elizabeth Thompson selvitti miten hyvin homeopatialla voidaan täydentää lääketieteellistä astmahoitoa lapsille. Kaikki merkit olisivat siihen suuntaan, että tutkimuksen lopputulos olisi homeopatian kannalta suotuisa. Kaikkien yllätykseksi BBC siteerasi julkaistua tiedotetta tutkimuksesta vuonna 2006 epämääräisesti. Homeopaatit tekisivät jatkotutkimuksia astmahoidosta, mutta missä olivat itse tutkimuksen tarkat tiedot ja tulokset?

Thompson ilmoitti tiedustelijoille, että tutkimus julkaistaisiin pian, vuoden 2007 alkupuolella. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Uudet utelut eivät tuottaneet tuloksia. Homeopaattisen sairaalan lakimiehet ilmoittivat tutkimuksen julkaisun olevan niin lähellä, ettei papereita postiteta erikseen niitä kyseleville.

Colquhoun ei luovuttanut helpolla. Useampi skeptikko lähetti tiedusteluja tohtori Thompsonille ennen julkaisua. Kirjeenvaihto sai heti kärttyisän sävyn. Vuonna 2007 Colquhoun sai vastakysymyksen, kun Thompson kysyi millä auktoriteetillä häneltä vaaditaan tietoja tutkimuksesta.

University College of Londonin johtaja sai sähköpostia Thompsonilta. Colquhoun työskentelee UCL:lle.

"As yet I have not received a reply from Professor Colquhoun as to the authority he is using to make direct enquiries to me about my research. I would be grateful if you could reassure me th~t UCL have really thought through the implications of having someone, with such strong opinions that seem to extend beyond reason, promoting their opinions at such a high profile".
Dr. E. A. Thompson, BA Oxon, MBBS, MRCP, FFHom,
Lead Clinician/Consultant Homeopathic Physician &
Honorary Senior Lecturer in Palliative Medicine

Johon UCL:n johtaja totesi tyynesti takaisin Thompsonille:

“I have looked at the email that you copied to me, and I must say that it seems an entirely proper and reasonable request. It is not clear to me why Professor Colquhoun should require some special authority to make such direct enquiries”.

Thompsonin kireä mielentila on ymmärrettävissä, kun tarkastelemme tänä vuonna julkaistua tutkimusta. Aivan, siinä julkaisemisessa kesti hieman pidempään. Tämän vuoden kesällä Homeopathy julkaisi viipyneen tutkimuksen tulokset (pdf).

Vuodesta 2005 vuoteen 2007 kestänyt koe suoritettiin ilman sokkouttamista. Siihen osallistui pieni määrä ihmisiä (39 lasta). Paperissa on laskettu hyvän otannan kooksi n. 50 - 80 koehenkilöä, joten tavoiteesta jäätiin. Yksi ryhmä sai lääketieteellistä astmahoitoa. Toinen ryhmä sai samaa hoitoa plus homeopaattisia sokeripillereitä. Ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja. Homeopaattista hoitoa saaneet eivät saaneet edes lumevaikutuksen boostausta.

An intention to treat analysis was carried out and although differences between groups were observed for asthma contro and asthma quality of life differences across the range of outcome measures were close to null and 95% CI were wide suggesting any evidence for differences between groups was lacking.

Eikä täydentävä hoitomuoto tuonut edes hoitokustannusten pienennyksiä. Kustannukset nousivat ilman havaittavia hyötyjä. Tavallista hoitoa saaneet lapset kustansivat keskimäärin 323 puntaa. Homeopatiaa saaneilla kustannukset olivat yhteensä keskimäärin 937 puntaa.

Tutkimuspaperin lopussa voivotellaan tutkimusmenetelmän puutteita. Tunnustan, että Discussion ja Conclusion osuuksien lukeminen tuottivat minulle nautinnollisen virnuilun. Tutkijat huomauttava, että homeopatian monimuotoisuuden vuoksi sitä ei pystytä pätevästi tutkimaan samalla tavalla kuin lääketieteellisiä hoitomuotoja.

A further limitation was the length of the study period which may have needed to be longer in order for homeopathic treatment to make an impact in a complex disease with high variability through the year.

Kuten David Colquhoun kirjoitti, tuo on homeopaattien tavallinen puolustus. Sokeripillereitä viljellään asiakkaan suuhun kunnes kunto paranee. Silloin julistetaan, että paraneminen johtui sokeripilleristä. Post hoc ergo propter hocailkaa helvettiin!

Näin lumevaikutusta lobataan

Orac bloggasi tuoreesta astmatutkimuksesta, jossa testattiin eri hoitomuotojen tehoja. The New England Journal of Medicine julkaisi paperin, jossa vertailtiin lääketieteellistä albuterol-astmahoitoa, vastaavaa lumelääkettä inhalaattorissa, valeakupunktiota ja hoitamatta jättämistä keskenään. Kaikilla tutkimukseen otetuilla henkilöillä oli vain mieto astma. Näin vältettiin eettiset esteet, sillä olisi edesvastuutonta evätä joltakin ryhmältä heidän tarvitsemansa pätevä hoito. Miedoissa tapauksissa kukaan ei ole hengenvaarassa, ja mittaus hoitojen tehosta pitäisi olla mahdollista. Tutkijaryhmän tarkoituksena oli lumevaikutuksen tehon mittaaminen, sikäli kun tarkoitus on pääteltävissä paperin sisällöstä. Aiheeseen liittyen; Ben Goldacre suositteli Bad Science -kirjassaan, että ennen tutkimusten aloittamista niiden tavoitteet olisi kirjattava julkiseen rekisteriin, jotta jälkeenpäin tehty päätösten taivuttelu ei onnistuisi.

Ryhmien vertailussa paljastui melko ennakoidulla tavalla, että albuterolia käyttäneet saivat objektiivisesti mitattuna suurimman hyödyn keuhkoahtaumien hoitamisessa. Spirometrinen mittaus hoituu mekaanisella laitteella. Näin mitattiin jokaisen ryhmän erot. Lääkettä hengittäneiden keuhkot olivat muita terveemmät. Mutta subjektiivissa mittauksissa, eli potilaiden omat arviot kunnon paranemisesta, laittoivat albuterolin lähettyville niin lumehengityslääkkeen kuin valeakupunktionkin. Jopa hoitoa vaille jääneet ilmoittivat hieman parantuneita olotiloja.

Ratkaisevia eroja ilmeni myös siinä miten potilaat reagoivat usean hoitokerran aikana saamaansa hoitoon. Albuterolia saaneet reagoivat enemmän positiivisesti kaikilla hoitokerroilla, kun lumehoitoa saaneissa ryhmissä vähemmistö reagoi hoitoon positiivsesti jokaisella hoitokerralla. Se kertoo siitä, että albuterol on ihan aikuisten oikeasti vaikuttava lääkeaine. Oikea lääke tuottaa oikeita tuloksia. Ei mikään ihmeellinen tulos.

Tulokset ovat melko selkeitä, mutta paperissa niistä on onnistuttu vetämään kyseenalaiset johtopäätökset. Lumehoidosta onkin hyötyä kliinisessä hoidossa.

Although albuterol, but not the two placebo interventions, improved FEV1 [PA: Se objektiivinen tapa mitata] in these patients with asthma, albuterol provided no incremental benefit with respect to the self-reported outcomes [PA: Se subjektiivinen tapa mitata]. Placebo effects can be clinically meaningful and can rival the effects of active medication in patients with asthma. However, from a clinical-management and research-design perspective, patient self-reports can be unreliable. An assessment of untreated responses in asthma may be essential in evaluating patient-reported outcomes.

Eli vaikka vain lääkeainetta käyttäneiden keuhkot olivat selkeästi terveemmät kuin lumehoitoja saaneiden, niin potilaiden tuntemusten perusteella hoitomuodoiksi kannattaisi ottaa lumelääkkeitä.

Ongelmia ilmenee juuri siinä, että ihmiskeho ei välttämättä välitä ihmisen subjektiivisista kokemuksista. Orac havainnollistaa periaatteen riskit äärimmäisellä esimerkillä.

Consider an epidural hematoma. If you crack your head hard enough, it can sheer or damage one of the epidural arteries. The typical clinical course is that the patient will be knocked unconscious due to head trauma. Later, he will regain consciousness and experience what is known in the biz as a "lucid interval" that can last several hours. What's happening during that "lucid interval" is that the blood is still accumulating, but the hematoma hasn't reached a large enough size yet to cause damage, but when it does the patient deteriorates rapidly. Frequently, one of those "objective findings" is a CT scan that shows a little epidural hematoma, which may or may not blossom into a life threatening epidural hematoma that can squash the brain against the inside of the skull. That's an "objective" finding. Even though the patient feels well; that hematoma could expand and kill him in a few hours.

Samoin astma voi pahentua, jos keuhkoahtautumia ei hoideta ajoissa. Suomessa astmaan kuolee vuosittain toistasataa henkeä. Siinä missä lumehoito voi kyllä antaa paremman olon, antaa albuterol paremman olon ja oikeasti parantaa keuhkojen suoritusta.

Lumevaikutusta on lobattu melko menestyksekkäästi esim. akupunktion kautta.

Lumelääkettä lääkäreiltä

Lumevaikutus, lumelääkkeet ja plasebo. Mitä tahansa lääkäri tekeekään potilaalle on se jollakin tapaa altis lumevaikutukselle. Pelkästään lääkärille puhuminen ja satunnaisen diagnoosin saaminen riittää parantamaan potilaan oloa jonkin verran. Lääketieteellisissä tutkimuksissa pyritään erottamaan toisistaan testattavan lääkkeen ja hoitomuodon teho kaikkialla vaanivasta plasebosta. Siksi tutkimusmenetelmiin ollaan laatimassa standardit lumelääkkeille.

Tekniikka & Talous -lehdessä kerrotaan kuinka paljon Saksassa määrätään lumelääkkeitä. Noin puolet lääkäreistä on antanut potilaille lumelääkkeitä.

Saksan eteläisessä osavaltio Baijerissa jopa 88 prosenttia lääkäreistä on määrännyt plaseboa potilailleen.

Lumelääkkeinä käytetään vitamiinipillereitä, homeopatiaa ja valeleikkauksia. Ne toimivat omalla tavallaan, sillä potilaat kertovat oireiden lieventyneen. Paras apu niistä saadaan tavallisen lääkekuurin tukemisessa. Uusi raportti suosittelee lääkäreiden ja opiskelijoiden opetusmateriaaleihin tietoja lumelääkkeiden käytöstä.

Kiitos vinkistä Timo M:lle, joka laittaa miettimään lumelääkkeiden käytön eettisyyttä. Onko oikein johtaa potilaita harhaan siitä miten heitä hoidetaan? Onko harhautuksella mitään väliä, jos potilaan vatsavaivat helpottuvat ja kiputilat lievenevät? Pitäisikö potilaiden saada kaikki tieto hoitokeinoista ja tehdä ratkaiseva päätös?

Useimmat lääkärit eivät täysin tuomitse lumelääkkeitä, kunhan lääketieteellistä hoitoa ei ohiteta pelkkään lumevaikutukseen turvautuen - vaikka se onkin hyvä vaikutus. Pelkkään sokeri- tai kalkkipilleriin turvautuminen ei aina riitä. Kuten kaikki tärkeät asiat myös tämä täytyy ratkaista nettikyselyn avulla. Laitan sellaisen pystyyn tuonne oikeaan yläkulmaan.

PowerBalance kontrolloidussa testissä

21 koehenkilöä osallistui PowerBalance-tasapainorannekkeen tupla-sokkoon testiin Wisconsinin yliopistossa. Puolet saivat ranteeseen aidon ja alkuperäisen hologrammirannekkeen (FUCK YEAH!). Loput joutuivat tyytymään halpaan ja yksinkertaiseen muovirannekkeeseen (hinta 30 cent), ilman high tech super ultraplus hologrammiteknologiaa (Buuu HISSSS!). Rannekkeet peitettiin mustalla kankaalla, jotta koehenkilöt ja heidän tasapainoa & notkeutta mittaavat henkilöt eivät tienneet missä hologrammit luuraavat.

Kuinkas sitten kävikään?

Tulokset eivät ole ollenkaan mairittelevia jopa n. 30 miljoonaa dollaria vuodessa tahkoavalle PowerBalance-rannekkeelle.

ESPN-urheilukanavan asiaohjelma kertoo yksityiskohdat.



PowerBalance toimii yhtä hyvin halpa muoviranneke.

Plasebot ja Suuri Salaliitto

Kirjoitin jokin aika sitten lumelääkkeisiin liittyvästä tiedeuutisesta. Lääketutkimuksissa käytettäville lumelääkkeille suositellaan standardeja. Se on ihan järkevä suositus, kun ottaa huomioon miten monenlaista lumelääkettä tutkimuksissa joudutaan käyttämään: pilleriä kerran päivässä tai tunnin välein, hajusteeton voide iholle tai hajustettu, annetaanko lumelääke injektioneulalla vai nesteenä suuhun, jne. Lumelääkkeen pillereillä täytyy olla sama väri kuin testattavalla pillerille. Yksi lumelääke ei sovi kaikkiin tutkimuksiin. Tämän takia yhtenäinen systeemi käytettyjen lumelääkkeiden sisällöstä muuttaisi lääketieteellisen tutkimuksen entistä tarkemmaksi. Lumevaikutuksen mittaaminen olisi entistä varmempaa. Nykyisissä tutkimuksissa lumelääke valitaan mahdollisimman pienten vaikutuksen perusteella. Näin testattavan lääkeaineen vaikutukset on helppo erotella "olemattomasta" lumevaikutuksesta.

Eli kaiken kaikkiaan fiksu ehdotus. Mutta jotenkin arvasin, että tuo plasebouutinen päätyy jonkun vaihtoehtofanittajan tulkitsemaksi ja siitä seuraa hupailua. Voi kuinka väärässä olin.

Siitä ei seurannut hupailua vaan hermoratoja raastavaa typeryyttä. Rikkihappoa silmänvalkuaisiin. Porakone pääkopan läpi. Reijo Taipaletta korville. Katastrofaalinen virhepäätelmä sekoitettuna paranoidin miehen salaliittoteorioihin. NaturalNews.comin Mike Adams luki saman tiedeuutisen ja teki omat johtopäätelmät.

You know all those thousands of clinical trials conducted over the last few decades comparing pharmaceuticals to placebo pills? Well, it turns out all those studies must now be completely thrown out as utterly non-scientific. And why? Because the placebos used in the studies weren't really placebos at all, rendering the studies scientifically invalid.

Tiedäthän ne tuhannet kliiniset kokeet joita on tehty viime vuosikymmenten aikana joissa vertaillaan lääkkeitä plasebo-pillereihin? No, on paljastunut että nuo kaikki tutkimukset pitää nyt heittää kokonaan pois täysin epä-tieteellisinä. Ja miksi? Koska tutkimuksissa käytetyt plasebot eivät olleenkaan plaseboja, tehden tutkimuksista tieteellisesti mitättömiä.

Mike Adams on täysin unohtanut miten lääketieteellisiä kontrolloituja tutkimuksia on tehty vuosikymmenten aikana. Vaikka yksittäisten lumelääkkeiden välillä on eroja, niin itse lumelääke on valittu mahdollisimman pienen kemiallisen reaktion perusteella. Adamsilla ei ole rahkeita käsitellä oikeita tutkimuspapereita joissa on käytetty lumelääkettä, muuten kuin toteamalla ettei tutkimusmenetelmä toimi, jos siinä ei paljastu lumevaikutusta suurempaa tehoa vaihtoehtoterapialle.

Mutta tälläkin kertaa Adamsilla on selitys sille miten Iso Lääketeollisuus väärentää tutkimustuloksia lumelääkkeen avulla.

Big Pharma and the FDA have based their entire system of scientific evidence on a placebo fraud! And if the placebo isn't a placebo, then the scientific evidence isn't scientific.

Oh, but wait. They'll call it science because they wish the placebo to be a placebo. Yep -- the clinical researchers are now psychics, mediums and fortune tellers who simply decree that little pill of olive oil to "be a placebo!" while waving their hands over it in a gesture borrowed from David Copperfield.

Iso Pharma ja FDA ovat perustaneet koko tieteellisen näytön plasebo-väärennökselle! Ja jos plasebo ei ole plasebo, niin tieteellinen näyttö ei ole tieteellistä.

Hetkinen. He kutsuvat sitä tieteeksi koska toivovat plasebon olevan plasebota. Jep -- kliiniset tutkijat ovat nyt psyykikoita, meediota ja ennustajia jotka pelkästään määräävät pienen oliiviöljypillerin "olevan plasebo!" samalla heiluttaen käsiään pillerin päällä kuin David Copperfield.

Miten Iso Lääketiede valitsee lumelääkkeen? Näin.

Step 1 - Find something shaped like a pill. It could be a pill full of olive oil, white sugar, palm oil, fluoridated water, chalk dust, synthetic chemicals or just about anything you can imagine.

Step 2 - Close your eyes and get ready to concentrate.

Step 3 - This is the important part - Repeat out loud five times while turning counter-clockwise, "I am a scientific researcher practicing evidence-based medicine!" You must say this until you really, truly believe it. If you don't believe it strongly enough, the placebo effect will be ruined.

Step 4 - Thrust your palm in the direction of the placebo pills and shout, at the top of your voice, "You are now placebo!" You may feel a shiver of energy coursing through your body. That's the power of placebo reaching out to the pills.

Jokainen saakoon itselle arvailla onko Adamsin kuvailema menetelmä tarkka vai ei.

Totuus on kuitenkin se, ettei Yhdysvaltojen FDA toistaiseksi määrää mitään siitä minkälaisia plaseboja tutkimuksissa pitäisi käyttää. Tiedot käytetyistä lumelääkkeistä pidetään tallessa tutkimuksia tehneissä laitoksissa, joten mahdollisten vilppiepäilyjen tarkistus on mahdollista. Tiedeuutisessa oleva plasebojuttu - joka tutki vain sitä onko plasebon sisältö lisätty tutkimuksen tietoihin, eikä sitä onko käytetty plasebo sopiva vai ei - suosittelee tämän menettelyn virtaviivaistamista.

Mutta väittää tämän tarkoittavan sitä, että kaikki - KAIKKI - lääketieteen tutkimukset ovatkin Ison Lääketeollisuuden suorittamia huijauksia?

FUUUUUUUUUU-

Eikä siinäkään vielä kaikki. Adams ei malta jättää skeptikoita rauhaa, sillä hän ihmettelee miksi skeptikot eivät uskalla vaeltaa turva-aitojen ulkopuolelle. Miksi skeptikot eivät kritisoi lääketiedettä?

That's why I'm skeptical about the skeptics. If a skeptic doesn't question the loosey goosey pseudoscience practiced by Big Pharma, then they really have no credibility as a skeptic. You can't be selectively skeptical about some things but then a fall-for-anything fool on other scams just because they're backed by drug companies.

Siksi olen skeptinen skeptikoita kohtaan. Jos skeptikko ei kyseenalaista Ison Pharman epämääräistä pseudotiedepraktiikkaa, niin heillä ei ole ollenkaan uskottavuutta skeptikkona. Et voi olla valikoivasti skeptinen joitakin asiata kohtaan mutta seuraavaksi helppouskoinen hölmö muita huijauksia kohtaan, vain sen takia että ne ovat lääkeyhtiöiden tukemia.

Adamsin teksistä voimme päätellä, että hänen täytyy hyväksyä huuhaahoitojen kovimmat kriitikot päteviksi ja uskottaviksi skeptikoiksi. Homeopatiaa kritisoiva tohtori Ben Goldacre ampuu täyslaidallisia huonon lääketieteellisen tutkimuksen niskaan Bad Science-kirjassa. Kotimainen Markku Myllykangas on raivonnut puoskareita vastaan, mutta samalla raahaa medikalisaation ongelmia päivänvaloon Pharmageddon-kirjassa. Jopa epäpätevät nettiskeptikot uskaltavat esitellä pahaa lääketeollisuutta.

Lumelääkkeille standardit

Annals of Internal Medicine julkaisi artikkelin, jossa vaaditaan parempaa tietoa lumelääkkeiden käytöstä lääketutkimuksissa: Plaseboilla ei standardeja?

Lähes kaikki lumelääkkeet sisältävät jotain aineita, jotka vaikuttavat jollakin tavalla. Vaikka ne olisivat suhteessa testattavan lääkeaineeseen mahdollisimman voimatonta kemiallisesti, niin lumelääkkeiden valikoima erilaisissa tutkimuksissa voi sotkea asteikkoja. Tutkimuspapereissa ei aina edes kerrota minkälaista lumelääkettä käytettiin, ainoastaan mainitaan, että lääkettä verrattiin lumelääkkeeseen. Käytetyistä plaseboista ei ole määräyksiä.

Tohtori Beatrice Golomb huomautti puutteista 15 vuotta sitten. Hän johti ryhmää joka kävi läpi tuoreimpien tutkimuspaperien metodologiaa. Alle 10 % papereista kertoi mitä lumelääkettä käytettiin. Kontrollien käyttö oli useammin mainitsemisen arvoinen asia, kun hoitomuodossa käytettiin ruiskeita, akupunktiota tai kirurgiaa. Silloin ihmiset kysyvät useammin mitä "plasebo" tarkoittaa.

Golomb toteaa, ettei toistaiseksi ole kunnollista tutkimustietoa siitä miten plasebojen erot vaikuttavat tutkimuksiin - vai vaikuttavatko ne ollenkaan - sillä niiden käytöstä ei ole tarpeeksi tietoa.

Positiivisen vaihtoehtohoitotutkimuksen metsästys

Snake Oil Science-kirjan arvostelussa kävin läpi erittäin yksinkertaistetun kuvauksen R. Barker Bausellin matkasta vaihtoehtohoitojen arviointiin. Johtopäätös vaihtoehtohoitojen tehosta oli siis se, että ne ovat yhtä tehokkaita kuin lumevaikutus. Mutta mitä tutkimuksia Bausell kävi läpi? Miten ne valittiin arvioitavaksi? Mitä tutkimuksissa havaittiin?

Bausell perusteli kirjan alkupuolella tutkimusten luotettavuuteen liittyviä eroja. Tutkimusmetodologia on ratkaiseva, sillä asioita voidaan selvittää hyvin tai huonosti. Varsinkin lääketieteellisten tutkimusten luotettavuus nousee selvästi lumekontrollin lisäyksellä. Muistutuksena mainitaan tieteellisten julkaisujen puolueellisuus, joka ei aina ole tietoista. Julkaisut suosivat positiviisista tuloksista kertovia tutkimuksia. Varsinkin sen omaan alaan liittyvistä. Siksi akupunktio- ja homeopatiajulkaisut suosivat positiivisia tutkimuksia negatiivisten kustannuksella. Ongelma on oikea ja vaikuttaa samalla tavalla perinteisen lääketieteen julkaisuissa. Kaksi tutkimusmetodologiaan perehtynyttä tutkijaa laati kaksi keinotekoista koetta. Toiseen laadittiin positiiviset tulokset, toiseen negatiiviset. Molemmissa tutkittiin samaa asiaa samoilla menetelmillä. Ne olivat identtiset vain lopputulosta lukuun ottamatta. Kuitenkin vain positiivinen versio pääsi julkaisuprosessista läpi. Ongelma vaivaa kaikkia julkaisuja.

Kun tämä yhdistetään kokemuksiin vajaalla menetelmällä suoritettuihin vaihtoehtohoitotutkimuksiin (ei plasebokontrollia, pienet ryhmät, jne), niin välttämättä julkaisujen arkistoihin kertyy positiivisten tulosten röykkiö. Mutta se on välttämättä tilastollinen harha.

Siksi Bausell laati seuraavanlaiset kriteerit vaihtoehtohoitojen selaamiseen julkaisujen arkistoista:

High-quality, large (involving more than one research site if possible, which helps reduce experimenter bias), placebo-controlled RCTs verified by independent investigators (which is far and away our best protection against bias).

1) Plaseboryhmä

2) Tuplasokko ja satunnaistettu

3) Tarpeeksi suuret ryhmät (100 per ryhmä)

4) Riippumaton julkaisu

Bausell ymmärtää, että tuo on aivan liian tiukka määritelmä vaihtoehtohoitojen arviointiin. Enemmistö niistä tutkimuksista on liian vanhoja, pieniä, ilman pätevää tutkimusmenetelmää ja julkaistu vain kunkin vaihtoehtohoidon julkaisuissa. Siksi hän muuttaa seulaa isoreikäisemmäksi.

1) Potilasryhmät on satunnaistettu ja mukana on luotettava plaseboryhmä.

2) Tutkimuksessa on vähintään 50 potilasta per ryhmä.

3) Tutkimus ei menetä yli 25 % osallistujistaan sen aikana.

4) Tutkimus julkaistu arvostetussa, korkealaatuisessa ja vertaisarvioidussa julkaisussa.

Näiden muutosten jälkeen Bausellin seulaan pitäisi jäädä hieman tavallista enemmän positiivisia tutkimustuloksia, mutta se on hyväksyttävää. Positiivinen tulos olisi lumehoitoa merkittävästi suurempi vaikutus. Pakostakin yksi tutkimus kahdestakymmenestä on positiivinen, sillä tutkimuksissa haetaan tilastollisesti merkittävää eroa.

Bausell aloitti tutkimusten tarkastelun vuodesta 2000. Perusteluna mm. yleinen tutkimusten laadun paraneminen CONSORT-lausuman takia. Sillä laadittiin yhteiset säännöt RCT-tutkimusten suorittamiseen. Lausumaa noudattavat julkaisut ymmärtävät tarpeellisten kontrollien päälle. Kaksi arvostetuinta lääketieteellistä julkaisua pääsi Bausellin selattavaksi: Journal of American Medical Association ja New England Journal of Medicine. Ne ovat lääketieteen Science ja Nature.

Julkaistuja tutkimuspapereita selattaisiin aikaväliltä 2000 - 2007. Bausell selasi kaikki läpi. Kriteerien läpi tulisi varmasti jotain tutkimuksia.

JAMA:n arkistosta löytyi kymmenen tutkimusta. Niissä tutkittiin mm. akupunktion käyttöä kokaiiniriippuvuuden hoidossa, mäkikuismaa masennukseen, Ginkgo-yrttiä muistin parantamiseen, Echinacea lasten flunssan oireisiin. magneetteja kantapääkipuun, akupunktiota migreenin hoidossa.

NEJM julkaisi vain neljä tutkimusta.

Echinacea rinoviruksen hoitoon, kelaatioterapiaa lapsille, Saw Palmetto-yrttiä eturauhasen hoitoon ja glukosamiini-ravintolisää polven nivelrikkoon.

Lopputulos oli melko selvä. Kaikki neljätoista tutkimusta olivat negatiivisia.

Bausell oli ehkä valinnut liian kriittiset julkaisut. Hän päätti hakea vielä kolmannesta julkaisusta tarpeeksi hyvin tehtyjä tutkimuksia. Se oli Annals of Internal Medicine. Annals on korkealaatuinen ja kolmanneksi arvostetuin lääketieteellinen julkaisu. Se on myös julkaissut omassa osiossa vaihtoehtohoitoihin keskittyviä artikkeleita. Annals on ilmoittanut käsittelevänsä lääketiedettä mahdollisimman laajalla näkökulmalla. Samalta 2000-2007 aikaväliltä löytyi vain neljä tutkimusta. Kaikissa muissa oli unohdettu laatia plasebokontrolli.

Echinacea flunssaan, akupunktiota krooniseen niskakipuun, akupunktiota polven nivelrikkoon ja viimeisenä Black Cohosh-yrttiä (Tähkäkimikki) vaihdevuosien oireiden hoitoon.

Tulos: kaikki negatiivisia.

Bausell alkoi huolestua. Jos hän ei löytäisi yhtään positiivista tutkimusta, niin häntä väitettäisiin ennakkoluuloiseksi. Archives of Internal Medicinen arkistoa joutui pengottavaksi. Archives on joustava kriteereissään. Eräässä vaihtoehtohoitotutkimuksessa ei tarvinnut mainita, ettei sen CAM vs CAM vs ei mitään menetelmässä ollut plasebokontrollia. Onneksi Bausell löysi neljä tarpeeksi hyvää tutkimusta.

Echinacea flunssan oireiden hoitoon, akupunktiota alaselän krooniseen kipuun, akupunktiota lievän halvauksen jälkihoitona, vihreä tee kolesterolilääkkeenä.

Löytyikö nyt positiivinen tulos? LÖYTYI! Vihreän teen parantava voima nousi pinnalle.

Methods Double-blind, randomized, placebo-controlled, parallel-group trial set in outpatient clinics in 6 urban hospitals in China. A total of 240 men and women 18 years or older on a low-fat diet with mild to moderate hypercholesterolemia were randomly assigned to receive a daily capsule containing theaflavin-enriched green tea extract (375 mg) or placebo for 12 weeks.

Conclusion The theaflavin-enriched green tea extract we studied is an effective adjunct to a low-saturated-fat diet to reduce LDL-C in hypercholesterolemic adults and is well tolerated.

Tässä vaiheessa ei kannata kiinnittää huomiota siihen, että päätutkija on Nashai Biotechin konsultti, toinen tutkimuksen kirjoittaneista on Nashai Biotechin varajohtaja, ja kolmas on saman firman tutkimusyksikön johtaja. Kyseinen firma myy testattua teetä.

22 tutkimusta myöhemmin peli oli 21-1 vaihtoehtohoitojen harmiksi. Pelkkä sattuma antaisi meidän odottaa yhtä positiivista tulosta 20:stä. Arvioitavien tutkimusten määrä oli kuitenkin todella pieni. Mitä erikoisimpien julkaisujen arkistoissa pölyttyy yhteensä satoja tuhansia vaihtoehtohoitoihin keskittyviä tutkimuksia, joissa on todella vaihtelevia tutkimusmenetelmiä. Bausell tiesi ettei hän voisi millään käydä niitä kaikkia läpi.

Niiden arviointiin tarvitaan meta-analyysejä. Se onkin oma seikkailu. Bausell kävi läpi 98 Cochrane Collaborationin meta-analyysiä.

Siitä lisää sitten joskus. Sitä ennen ladon tähän (yleisön pyynnöstä) viitteet niistä laadukkaista akupunktiotutkimuksista jotka Bausell löysi.

Akupunktiota kokaiiniriippuuvuuteen.

Akupunktiota migreeniin.

Akupunktiota krooniseen niskakipuun.

Akupunktiota polven nivelrikkoon.

Akupunktiota krooniseen alaselän särkyyn.

Akupunktiota lievän halvauksen jälkihoitona.

Snake Oil Science

Snake Oil Science - The Truth about Complementary and Alternative Medicine, kirjoittanut R. Barker Bausell.

Biotilastotieteilijä. Siinäpä harvinaisempi ammatti. Tämä lähes ainutlaatuinen ura on R. Barker Bausellin elämän sisältö. Kovin moni ei tajua mitä mies tekee ammatikseen. Bausell on erikoistunut lääketieteellisten tutkimusten tarkkaan arviointiin. Tutkimuksia voi tehdä hyvin, keskinkertaisesti tai huonosti. Siksi ei ole niin itsestään selvää, että jokin asia "on tutkittu juttu." Snake Oil Science-kirjaa voisi kutsua placebon raamatuksi. Bausell käy läpi eri tutkimusten pätevyydet, eli millä tavalla suoritettu koe on missäkin tapauksessa luotettava. Aina ei ole mahdollista tehdä täydellistä tutkimusta. Aina ei voi tehdä sokkona, tai kontrolliryhmällä. Vaikka päällisin puolin kaikki olisi kunnossa, niin tutkijoiden ja koehenkilöiden ennakkoluulot, mielikuvat ja päättelyt voivat muokata lopputulosta. Monet eri tekijät sujahtavat huomaamatta mukaan ja luovat vääriä positiivisia tuloksia. Bausell käy ne kaikki läpi. Arvostetussa julkaisussa julkaistu satunnaistettu, tuplasokko- ja placebokontrolloitu tutkimus tarpeeksi suurilla ryhmillä (joista ei häivy liikaa väkeä kesken tutkimuksen) on sieltä pätevimmästä päästä. Tätä faktaa vastaan ei kenenkään kannata ruinata. Jotkut kuitenkin nostavat henkilökohtaiset kokemukset tutkimuksia tärkeämmiksi.

Hyvää tarkoittavat lääkärit/vaihtoehtoterapeutit eivät ymmärrä miksi heidän keräämät positiiviset potilaskokemukset eivät ole merkittäviä.

Kun eritasoisten tutkimusten perusteet on tehty selviksi syventyy Bausell lumevaikutukseen. Erittäin perinpohjaisesti. Ilmiön historia ja nykyinen tietämys tulevat tutuiksi. Plaseboa voidaan mitata yllättävän tarkasti, kuten myös päätellä sen toimintamekanismeja (aivan älyttömän monimutkaisilla potilasryhmäjärjestelyillä). Rankan tieteellisen työn tuloksena on selvinnyt mm. että plasebon selvin biokemiallinen mekanismi on endogeenisten opioidien tuottaminen. Lumevaikutuksen vahvin tuotos onkin kivun lievitys.

Ilmiön lähtölaukaus on psykologinen. Ihminen on ehdollistettu odottamaan paranemista, kun hänelle annetaan hoitoa. Mitä vahvempi usko hoidon tehoon, sitä suurempi lumevaikutus. Ihmisten kipureaktioida voidaan ohjelmoida lumelääkkeiden avulla. Lumevaikutus ei toimi tajuttomilla ihmisillä.

Lumevaikutusta tarkastelemalla Bausell päätyy ennustamaan tiettyjä asioita.

1) Plasebon selvin vaikutus on hyvä kivunlievitys (toisena masennuksen hoito).

2) Jos vaihtoehtohoidon selvin vaikutus on kivunlievitys (toisena masennuksen hoito), niin taustalla on todennäköisesti plasebo.

Lisäksi toinen havainto lumevaikutuksesta:

A) Potilaan muisti plasebosta antaa aina liioitellun kuvan sen tehosta.

A) Jos vaihtoehtohoidon tehoa muistetaan liian hyväksi kuin se oikeasti oli, niin taustalla on todennäköisesti plasebo.

Näyttää yksinkertaiselta noin kirjoitettuna, mutta Blausell käy perustelut läpi monen tutkimuksen ja loogisen johtopäätöksen kautta. Näin varustettuna lukija opastetaan vaihtoehtohoitojen arvioinnin sekaan.

Bausell toimi viiden vuoden ajan Center for Integrative Medicinen tutkimusjohtajana. Laitos perustettiin vaihtoehtohoitojen tieteellistä arviointia varten. Urakan aikana hän suunnitteli monta vaihtoehtohoitojen tutkimusta. Akupunktiotutkimukset olivat Bausellin alaisia. Siksi hän keskittyy kirjassa teoriansa testaamiseen enimmäkseen akupunktion avulla. Btw, 98 % Aasiassa ja 97 % Venäjällä tehdyistä akupunktiotutkimuksista on positiivisia, mutta luku on n. 30 % Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tehdyissä akupunktiotutkimuksissa. Suomessa luku on 55 %.

Käytyään - jälleen perinpohjaisesti - läpi tasokkaimmat vaihtoehtohoitojen tutkimukset on tuomio tyly. Meta-analyysit ja laskelmat ovat armottomia. Summa summarum: Vaihtoehtohoidot toimivat samalla teholla kuin lumevaikutus.

CAM therapies are nothing more than cleverly packaged plasebos.

- R. Barker Bausell.

Kirjan lukeminen vaatii keskittymistä. Onneksi Blausell osaa olla tarpeeksi kepeällä tuulella alustaessaan monimutkaisia selvityksiä. Snake Oil Science on pakollista luettavaa kaikille vaihtoehtohoidoista kiinnostuneille. Niin skeptikoille kuin vaihtoehtoterapeuteille.

Plasebon tarkastelua

Lumevaikutuksen toimivuus on faktaa, mutta toistaiseksi ei tiedetä mitä mihin sen toiminta perustuu. Ilmiö on jatkuvan tutkimisen kohteena. Viimeksi on seurattu miten selkäydin reagoi lumehoidon aikana.

13 vapaaehtoiselle valehdeltiin. Heille uskoteltiin, että kipukokeen aikana annetaan helpotusta puudutusainetta sisältävän voiteen avulla. Samalla kerrottiin, että kokeella testattaisiin voiteen tehoa. Tutkijat kertoivat, että puolet saisivat lumelääkettä.

Oikeasti kaikki saivat tehotonta tahnaa iholleen.

Kipua stimuloitiin lämmöllä. Ensimmäisellä kerralla se säädettiin pienemmälle teholle. Kun testattiin väitettyä kontrollivoidetta, niin lämpötilaa nostettiin ylemmäs.

Lämpötilojen säätelyllä vapaaehtoisia ohjattiin ajattelemaan, että voide oikeasti toimii. Näin vapaaehtoiset ehdollistettiin uskomaan voiteen tehoon.

Myöhemmin suoritettiin selkärangan fMRI skannaus, kun voiteita levitettiin kahteen eri kohtaan. Kohtiin laitettiin lämpöä saman verran 15 kertaa.

Tekaistu kipuvoide toimi. Vapaaehtoiset sanoivat, että heillä oli 26 % vähemmän kipua siinä kädessä, toisin kuin kontrollivoidetta saaneessa kädessä.

Ihmisten hermoradat reagoivat eritavalla kipuun. Kontrollivoidetta saaneiden reaktiot ilmenivät alaniskan vasemmalla puolella. Nämä hermotoiminnan signaalit katosivat "kipuvoiteen" käytössä.

Tutkijaryhmä ei tiedä mikä aiheutti eron tuloksissa. Nyt on kuitenkin paikallistettu kipureaktoiden lumevaikutus. Lumetehon hallinta olisi todella lupaava hoitokeino. Etsintä jatkuu.

Plaseboefekti hämmentää

Lume-efekti, plasebo, tuo lääkäreitä hämmentävä ilmiö. Ihmisen mieli kykenee vaikuttaamaan kivunrekistöröimiseen ja lääkkeiden tehoon. New Scientist-lehdessä kerrottiin kuinka plasebo on monimutkaisempi ilmiö kuin aluksi vaikuttaa. Michael Brooks tutustui eri tutkijoiden tutkimuksiin, joissa plasebo sekoittaa kuvioita. Hän joutui kipukokeeseen. Tohtori Luana Colloca sitoi häneen elektrodeja. Edessä oli tietokoneruutu. Heikoin sähkövirta tuotaisi heikoimman kivun. Ruudulla näkyvä vihreä valo tarkoittaisi, että tulossa on heikko virta. Punainen valo tarkoittaisi, että vuorossa on sähköaitaa vastaava kipu. Brooksin pitäisi arvioida kipuastetta asteikolla yhdestä kymmeneen, heikosta rankkaan.

Vartin jälkeen takana oli satoja shokkeja. Koe päättyi sarjaan heikkoja iskuja. Tai niin Brooks luuli, kunnes Colloca paljasti, että viimeiset iskut olivat oikeasti kovimmasta päästä. Brooks oli tuntenut sähkön heikkona, sillä hänen aivonsa olivat jo ehdollistuneet vihreän valon antamaan ohjeeseen. Plaseboefekti oli päässyt vaikuttamaan.

Jos Brooksille olisi kerrottu, että lopussa häntä huijataan, niin kipu olisi tuntunut väärältä verrattuna vihreään valoon.

Kyseessä oli erittäin yksinkertainen koe, jossa plasebo on helposti erotettavissa. Kun ihmiset uskovat saavansa hyvää lääketieteellistä hoitoa - sokeripilleristä ystävälliseen vastaanottoon - niin he tuntevat olonsa paremmaksi ilman sen enempää lääketieteellistä huomiota. Mutta placeboefektin on huomattu sekoittavan kuviota lääkekokeisssa.

"Toimimaton lääke voi olla parempi kuin plasebo standardi kokeessa," sanoo Fabrizio Benedetti Turinin yliopistosta. Myös vastakkainen voi olla totta. Toimiva lääke voi olla samalla tasolla plasebon kanssa tavallisessa kokeessa, vaikka voimme olla varmoja siitä että lääke oikeasti toimii. Ristiriitaiset tulokset ovat muuttamassa tutkijoiden käsitykisä. Koko plasebo-sana pitäisi korvata jollakin tarkemmalla. Kliinisissä kokeissa pyritään päästä eroon plasebosta, joten jonkun pitää muuttua.

Normaalissa kipulääkkeen testauksessa asiat hoidetaan näin:

Värvätään koehenkilöt. Sitten heidät jaetaan sattumanvaraisesti kahteen samankaltaiseen ryhmään. Toinen ryhmä saa kipulääkettä. Toinen saa lumelääkettä. Sitten vain verrataan minkälaisia eroja löydetään ryhmien kesken.

Asia ei ole niin yksinkertainen. Jos lumelääkettä nielevät odottavat sen toimivan, niin he saavat jotain positiivisia reaktioita siitä. Mutta samoin testattavaa kipulääkettä saavat odottavat sen toimivan. Jos kontrolliryhmä tietää saavansa lumepillereitä ja toinen ryhmä tietää saavansa "oikeita" pillereitä, niin testattava kipulääke voi näyttää toimivan paremmin kuin verokki. Oikeasti ero johtuu vain plaseboefektistä.

Eli ryhmille ei pidä kertoa mitä he saavat. Eikä ryhmiä tarkkailevien pitäisi tietää, sillä tieto vaikuttaa epäsuorasti tulkintoihin ja voi antaa vinkkejä koehenkilöille. Näin voidaan eliminoida plasebo tuloksista. Perinteisen tietämyksen mukaan jäljelle jäävät erot johtuvat testattavan lääkkeen vaikutuksista.

Kaikki lääkkeet eivät kuitenkaan toimi samalla periaatteella. Benedetti on testannut kipulääkettä nimeltään CCK-antagonisti. Perinteissä double-blind kokeessa CCK-a toimi paremmin kuin lumelääke. Perinteinen tulkinta: CCK-a on tehokas kipulääke.

Kun Benedetti antoi lääkettä vapaaehtoisille, kertomatta mitä oli tekemässä, lääkkeellä ei ollut vaikutuksia. Se ei sopinut perinteiseen käsitykseen. Jos CCK-a oli tehokas kipulääke, niin sen pitäisi toimia riippumatta mitä potilaille kerrotaan. CCK-a ei helpottanut kipua, jos potilaat eivät tienneet mitä nielivät.

Uudet kokeet ovat osoittaneet, että CCK-a:n toimimiseen vaikuttaa potilaiden odotukset yhdistettynä lääkkeeseen. CCK-antagonisti stimuloi luonnollisten kipulääke-endorfiinien tuotantoa. Jo 70-luvulta asti on tiedetty, että plasebo vaikuttaa kipuun tällä tavalla. Benedetti on löytänyt tavan, jolla lääkkeen ja plasebon vuorovaikutukset ovat monimutkaisia. CCK-a ei ole perinteinen kipulääke, vaan enemmänkin "plasebon vahvistaja." Ja sama voi olla totta monen muun lääkkeen kohdalla.

Pelkkään lääkkeen antaminen alkaa vaikuttamaan potilaissa. He kokevat biokemiallisia reaktioita aivoissaan. Lääke reagoi näiden molekyylien kanssa, vaikeuttaen tulosten tulkintaa. Keskushermostoon vaikuttava rauhoittava lääke Diazepam ei helpota leikkauspotilaiden ahditusta leikkauksen jälkeen, jos he eivät tiedä saavansa sitä. Diazepamin toimiminen edellyttää plaseboefektiä. Toistaiseksi ei tiedetä onko asia samalla tavalla muiden Diazepamin vaikutusten kanssa.

Jos potilaalle ei kerrota, että hän on saamassa morfiinia, niin annos joudutaan nostamaan 12 milligrammaan jotta kipu helpottaa. Vähempi riittää jos potilaalle kerrotaan, että "this is the good shit."

Benedetti on ryhmineen suunnittelemassa kokeita, joissa potilaille kerrotaan oikean lääkkeen ja plasebon saamiset väärinpäin. Valehtelu ja huijaus eivät kuitenkaan sovi kaikille lääkäreille. Potilaita ei saisi huijata, mutta huijauksen määrä määrää mitä saa tehdä ja mitä ei.

Kaptchuk oli mukana kokeessa jossa testattiin miten akupunktio vaikuttaa eri tavoilla. Yksi ryhmä sai väärää akupunktiota ja paljon huomiota. Toinen ryhmä sai myös väärää akupuntiota, mutta ei yhtään huomiota. Kolmas ryhmä jäi "odotuslistalle."

Molemmat väärää hoitoa saavat ryhmät kokivat saavansa jonkinlaista apua verrattuna odotuslistalla oleviin. Mutta se ryhmä joka sai huomiota, sai myös parempia tuloksia. Se olisi voitu tulkita jopa positiiviseksi tulokseksi vastaavien lääkkeiden testaamisessa.

Koe osoittaa, että plasebo-efektiä voidaan lisätä eri tekijöillä. Pelkästään sanat riittävät saamaan aikaan huomattavan eron. Myös ehdollistaminen voi vahvistaa, kuten Brooksin kipukokeessa selvisi. Tutkijoiden ei pidä vain erottaa plasebo lääkkeistä. Heidän pitää oppia miten sitä voidaan hallita.

Monet tutkijat ja lääkärit eivät näe plasebolla olevan muuta kuin erittäin rajattua hyötyä. Itse plasebo tarkoittaa eri asioita eri lääkäreille. Kliiniisiä kokeita tekevät tutkijat taas tuntuvat yliarvioivan plasebon voiman. Jos kontrolliryhmä paranee, niin kunnia annetaan plaseboefektille. Itseasiassa monet muut tekijät voivat vaikuttaa kontrolliryhmään. Jotta näennäinen plasebo voidaan erottaa sen oikeasta vaikutuksesta, täytyy verrata plasebohoitoa olemattomaan hoitoon, kuten Kaptchukin kokeessa tehtiin.

Metatutkimuksissa on yritetty selvittää kuinka suurta apua pelkä plasebo voi lopulta antaa. 130 tutkimusta läpikäynyt ruotsalainen metatutkimus selvitti, että 7500 potilasta - jotka kärsivät n. 40 erilaisesta taudista/oireesta - ei saanut mitään merkittävää apua plasebosta. Kaksi vuotta myöhemmin sama ryhmä vertasi uusimpia tuloksia edellisiin. Metatutkimuksen tulokset julkaistaan muutaman kuukauden sisällä. 11737 potilasta, mutta "tulokset ovat melko samat," sanoo tutkimukseen osallistunut Hróbjartsson.

Plasebon edut tuntuvat jäävän kivunlievitykseen. Tulevina vuosina lumehoidot keskittyvät vain tiettyille alueille, mutta niistä saatavat hyödyt voivat lisääntyä.