Uutta tietoa RNA maailmasta

Scientific Americanissa on juttua RNA:n erikoisuudesta. Gerald F. Joycen löysi muutaman lyhyen ja tehokkaan RNA-jakson, jotka kykenevät kopioitumaan. Nämä pätkät sekoitettiin yksinkertaisempien RNA-jaksojen sekaan. Sekasotku tuplaantui lukumäärältään. Yhä uudelleen ja uudelleen, kunhan raaka-aineita ja tilaa löytyy. Muutamassa tunnissa RNA-materiaalia oli kymmenkertaisesti.
Yksinkertainen koe oli vielä helppo tehdä. Mutta Joyce ei ollut tyytyväinen. Hän suunnitteli uuden kokeen opiskelija Tracey Lincolnin kanssa. Nyt kopioitumiseen yhdistettäisiin valintapaineita.

Alussa koeputkissa oli 24 RNA:n variaatiota. Jotkut kopioituivat nopeammin kuin toiset, riippuen ympäristön olosuhteista. Jokainen "molekyylilaji" kilpaili rakennusmateriaaleista. Kopioituminen oli epätäydellistä, joten rekombinaatiot ilmestyivät mukaan kuvioihin. Koeputkien annettiin kuhista 100 tunnin ajan. Alkuperäiset kannat kuolivat pois. Tialle tulleet rekombinaatiot eivät kuitenkaan osanneet tehdä mitään mitä uutta.
Koe kuitenkin osoitti, että RNA-maailmassa on evoluution kannalta oleelliset asiat. Informaatio säilyi seuraavalle sukupolvelle. Se muuttui sukupolvien aikana. Perinnöllisyys voi toimia yksinkertaisissa RNA-molekyyleissä. RNA-entsyymit eivät kuitenkaan ole eläviä.

Joycen ja Lincolnin tekemässä kokeessa käytettiin mahdollisimman yksinkertaisia RNA-paloja (50 kemiallista kirjainta), mutta ne olivat kuitenkin liian monimutkaisia lilluakseen "alkuliemessä." Kokeessa ei ilmestynyt uusia geenejä. Kyseessä oli vain valmiin toiminnan optimointia. Aikaisemmin on kutenkin todistettu kuinka RNA-entsyymi muuttuu DNA-entsyymiksi. RNA-maailma on vielä täynnä ongelmia elämän synnyn selittämisen kannalta, mutta mahdottomat esteet eivät näytä niin mahdottomilta tiedon lisääntyessä. Joyce sanookin, että vasta sitten kun koeputkessa ilmestyy uusia funktioita, ovat he nähneet elämän syntyä vastaavan tapahtuman.

Seuraavaksi Joyce ja Lincoln aikovat löytää RNA-jaksoja jotka hoitavat sekä monistumisen että jonkinlaisen aineenvaihdunna.

Mitäs sieltä pakastimesta löytyi

Tiedeuutissa kohistaan melkein muinaishistoriasta. Vuonna 1953 tehdyt Miller-Ureyn kokeet alkuilmakehillä ja ensimmäisillä aminohapoilla. Kokeita tehtiin useampi, eikä kahden tuloksia koskaan julkaistu lehdissä, yksi kun tuotti merkittävämpiä tuloksia. Unohdetuissa kokeissa oli aavistuksen verran erilainen lavastus olosuhteille. Niissä ilmakiersi suuremmalla teholla. Näistä kokeista talteen laitetut jämät kaivettiin esiin. Ehkä niihin ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota 50-luvulla, sillä silloin ei ollut niin tarkkoja analyysilaitteita. Nyt on saatu selville mitä kaikkea nämä kaksi koetta tuottivat. Niissä oli paljon enemmän orgaanista materiaalia kuin Stanley Miller oli arvannut. Jopa 22 erilaista aminohappoa ja viisi amiinia oli muodostunut oikeissa olosuhteissa. Millerin alkuperäinen julkaistu koe oli myös tuotteliaampi kuin luultu, mutta kuitenkin vähemmän kuin julkaisemattomissa.

Jos kaapeista löytyy pölyisiä välimuotofossiileja, niin kannattaa olla tarkkana. Ei koskaan tiedä mistä löytyy vanhoja tuloksia mullistavia kamoja.

Elämän synnystä

PandasThumbissa on erinomainen kuvaus elämän syntyyn liittyvistä teorioista. Teksti on pitkä, mutta onneksi Turkana on nostanut suomi24-palstan tasoa useamman pykälän. Hän käänsi suomeksi tekstin olennaiset kohdat. Äkkiä lukemaan ne!