Nunnia, konnia ja lasten joukkoraiskauksia, osa 2

 Helmikuussa kansainvälisiin otsikoihin nousi yksi monista syistä polttaa katolinen kirkko poroksi. Tai ehkä minun pitäisi muotoilla sanani hieman diplomaattisemmin. Tarkoitan, että katolisen kirkon rakennukset, varallisuus ja osakesalkut pitäisi takavarikoida kansainvälisen rikostutkinnan ajaksi. Myös kaikkien katolisen kirkon edustajien pitäisi pitää suunsa supussa sekä poistua paikalta, kun puhutaan moraaliin liittyvistä asioista. Jos he eivät suostu heti poistumaan, niin läiskitään poskelle, odotetaan toisen posken kääntämistä, ja läiskitään sille poskelle, ja sitten klassisella niskaperse-otteella tyyppi pihalle. Huh, teki hyvää kirjoittaa tuosta tällainen rauhallinen ja hillitty versio. Alkuperäinen teksti oli julkaisukelvoton.

Kirkon taipumus suojella raiskaajia ja salailla pappien tekemiä rikoksia on tullut tutuksi useissa eri valtioissa tapahtuneiden kauheuksien takia. Katolisen kirkon salitaan pitävän sisäisiä tutkintoja ja selvityksiä, kun sivistysvaltioissa kutsuttaisiin poliisit selvittämään raiskauksia.

Suomen Kuvalehti kertoi toukokuussa Saksan  katolisen kirkon käänteistä. Kölnin arkkihiippakunnan tilaama selvitys vuosikymmenistä hyväksikäytöistä ja raiskauksista on saanut saksalaisia eroamaan kirkosta.Vuonna 2019 katolisen kirkon kirjoilta lähti hieman alle 300 000 jäsentä. Pandemiavuoden koronauutiset olivat siunaus kirkolle, sillä se piti isoimmat skandaaliotsikot pois lehdistä.

SK:n artikkelissa nostetaan esille se suuri ongelma kirkon sisäisen selvityksen logiikassa. Kirkon kannalta ongelma ei ole siinä, että pappi raiskaa lapsia. Ongelma on kirkon mielestä vain siinä, että pappi on rikkonut selibaattivalaansa. Siksi selvityksissä mainitut raiskatut lapset eivät ole teksteissä rikosten uhreja. He ovat vain todistajia sille, kun pappi on rikkonut selibaattinsa. Ja niinhän se menee kirkkolain kannalta.

Kölnin käytännöistä paljastui myös entisen hiippakunnan piispan salainen arkisto. Piispa Joachim Meisner keräsi tietoja papeista, jotka olivat syyllistyneet tuhmiin juttuihin alaikäisten kanssa. Tiedoilla pystyi kiristämään, jotta seurakunnan paimenet pysyvät ruodussa. Eikä se edes ole ainoa salainen arkisto, jolla kirkon jehut pitävät kirjaa alaistensa rikoksista.

 Katolisen kirkon maine on huonossa jamassa myös Kanadassa. Kirkon sisäoppilaitoksissa ei pidetty kovin hyvää huolta alkuperäiskansan lapsista. Koulujen kurja toiminta johti joukkohautoihin. Yhden katolisen kirkon läheisyydestä löydettiin 215 lapsen nimettömät haudat. Katolinen kirkko ei ole aikaisemmin pyytänyt anteeksi vastaavia löytöjä. Lasten joukkohautojen löytämiset saivat tunteet kuumiksi. Useampi katolisen kirkon kirkko sytytettiin tuleen.

Harmillista.

Nunnia, konnia ja lasten joukkoraiskauksia

 Katolisen kirkon mädännäisyys, korruptio ja rikokset ovat aina silloin tällöin otsikoissa. Vuosikymmeniä vanhat rikokset päätyvät viiveellä päivänvaloon. 2018 tällaisista rikoksista nousi iso kansainvälinen kohu. Tuolloin kirkko lupasi laatia ja julkaista niistä kattavan raportin. Ja sitä katolinen kirkko tekikin. Materiaalia ja tutkittavaa kertyi runsaasti. Raportin edistymistä seurattiin uhrien laatiman komitean suunnalta. Näin varmistettiin, ettei kirkko pääse hautaamaan raporttia.

 Mutta kirkon suunnalta tehtiin ovela temppu. Raporttia laativa kardinaali Rainer Woelki ei halunnut julkaista raporttiin päätyviä tapauksia. Hän halusi tietenkin vain suojella uhreja, jotka olivat hyväksikäytön aikana lapsia mutta nyt aikuisia. Vuoden 2020 loppupuolella raporttia laativa hiippakunta tapasi näitä uhreja. Raporttia kuvailtiin oikeuteen kelpaamattomaksi, joten oliko sen julkaisulle edes tarvetta? Jokaiselta uhrilta kysyttiin erikseen haluaisivatko he raportin sisältöä julkiseksi. He halusivat pitää sisällöt pois julkisuudesta.

Näin kirkkoa sai moraalisen leiman raporttinsa päälle. Sitä ei tarvitsisi julkaista. Paitsi kohu tuosta uhrien saamasta "neuvonnasta" nosti salailusyytteet uusin lukemiin. Karl Haucke oli yksi uhreista, joka nosti syytteen Kölnin hiippakuntaa kohtaan. He halusivat samanlaisen erillisen raportin heihin kohdistuneista rikoksista. He olivat olleet järjestäytyneen hyväksikäytön uhreja orpoina 60- ja 70-luvuilla. Painostus toimi.

Tämä vuosi alkaa tapahtuneen viihdyn avaamisella, kun Haucken ja kumppaneiden vaatima raportti vihdoinkin virallisesti valmistui. Tuo vyyhti sisältää niin rajuja rikoksia, että siitä kertova raporttia suojellaan lakimiesten voimin. Kirkon edustajat ovat julkisesti puhuneet sen sisällön karmeudesta. Raportin lukenut piispa Karl-Heinz Wiesmann kertoi katolisen kirkon uutislehdelle, että tarvitsi lomaa toipuakseen prosessista. Tällä kertaa julkaisemisen lykkäämistä perustellaan raportin liian shokeeraavalla sisällöllä. Toimittajat eivät saa lukea papereita, jos eivät allekirjoita salassapitosopimuksia. Useampi toimittaja marssi tämän takia pois raporttia käsittelevästä konferenssista.

DailyBeast sivustolla käydään läpi tuon yhden luostarin rikoksia. Orpolapsia ei annettu adoptoitavaksi. Nunnilla oli liiketaloudellisesti parempaa käyttöä orvoille. Luostari myi lapsia raiskaajille. Heitä myytiin orjiksi. Lapsia huumattiin kuljetusten ajaksi. Joskus heitä vietiin jopa useampi yhteen tilaisuuteen. Luostariin palautettuja lapsia nuhdeltiin, jos heidän vaatteensa olivat menneet ryppyyn tai likaiseksi erilaisista eritteistä.

Raportissa nimetään useita saksalaisia bisnesmiehiä ja papiston jäseniä, jotka "vuokrasivat" lapsia 60- ja 70-luvulla. Uhreja löydettiin 175 kappaletta. He olivat tuolloin 8 - 14-vuotiaita. Enemmistö uhreista oli poikia. 

Selvityksessä paljastui, että n. 80 % nimetyistä raiskaajista oli jo kuollut. Useat uhreista olivat edellisinä vuosina sopineet rahallisista korvauksista kirkolta, joten he eivät osallistuneet muiden uhrien nostamaan syytteeseen.

Kölnin hiippakunta lupaa julkaista uuden version raportista maaliskuussa. Ellei sen viivästymiselle keksitä uusia syitä. Siitä on todennäköisesti siistitty pois pahimmat yksityiskohdat.

Chilen katoliset skandaalit

Muistatko vielä Chilen ja siellä muhineen skandaalimuhennoksen, jota tarjoiltiin katolisen kirkon pöydässä? Lueppa tuolta miten mausteet oli heitelty muhennokseen vielä vuoden alkupuoliskolla.

Lyhyesti:

1) Katolisen kirkon kaapumiehet olivat tuttuun tyyliin salailleet toisten kaapumiesten epäsopivia lapsiin kohdistuvia kosketteluja ja penetraatioita.

2) Tästä nousi kohua ja viranomaisetkin heräilivät tutkimaan syytöksiä.

3) Tämä nostatti pelkoa Vatikaanissa asti siitä, että viranomaiset voisivat löytää jotain mikä satuttaisi kirkkoa enemmän kuin katolinen kirkko sallii.

Suurimman synnin harteilleen sai piispa Barros, joka on kerännyt vastalauseita nimitykselleen paikallisten pappien suista. Paavin reaktiot Chilestä nousseisiin kohuihin olivat PR-katastrofi. Pian Franciscus myönsikin, että hänen möläyksensä johtuivat luotettavan tiedon puutteesta.

 Paavi lähetti omat tutkijansa selvittämään mitä oikeasti oli tapahtunut Chilen kirkon kulissien takana menneinä vuosina. Heillä oli lupakirjat sellaisiin haastatteluihin ja arkistojen selaamiseen joista poliisit voivat vain unelmoida. He saivat parhaimman kuvan siitä miten laajaa lasten hyväksykäyttö on ollut ja miten paljon se on ollut paikallisten hiippakuntien pomojen tiedossa. He keräsivät aineistoa ja laativat raporttinsa. Yli 2000 sivuinen raportti luettiin huolella Vatikaanissa.

Varmasti se johtaisi siihen tuttuun reaktioon, jolla odotellaan kohun laantumista. Eli pahin syntipukki vedetään lomailemaan eläkepäivilleen jonnekin toiseen valtio-

Eiku perkele sentään, kaikki Chilen roomalaiskatolisen kirkon piispaa tarjoutuivat eroamaan. Sen pitäisi kertoa tavalliselle maallikolle miten paha tilanne maassa on ollut. Se oli ensimmäinen kerta, kun jonkin maan roomalaiskatolinen johto osoittaa omistavansa moraalista selkärankaa tässä aiheessa.

Paavin saama raportti sisälsi aineistoa, jonka perusteella piispat ja heidän alaisensa ovat tuhonneet todistusaineistoa. Heille ilmoitettuja hyväksikäyttöjä ei alettu tutkimaan. Vaikka uhreilla oli tarjolla ihan oikeaa todistusaineistoa rikoksista. Todistajia ja uhreja oli pyydetty olemaan hiljaa, lupaamalla tehdä jotain asian eteen. Eikä sitten tehty mitään. Epäiltyjä hyväksikäyttäjiä on siirrelty seurakunnasta toiseen sitä mukaan kun he ovat aiheuttaneet ongelmia. Paavi totesi, että on hämmentynyt ja häpeissään siitä mitä maassa on annettu tapahtua.

Lopulta Franciscus hyväksyi kolme näistä piispojen eropyynnöistä. Onhan se enemmän kuin yksi ja ne ovat ihan oikeita eroamisia. Niistä merkittävin oli salailuskandaalin keulakuvaksi päässyt piispa Juan Barros. Kaksi muuta olivat piispa Cristián Caro Cordero ja Gonzalo Duarte García de Cortázar. He olivat sopivasti ylittäneet eläkeiän, joten pihalle potkiminen ei sinällään ole suuri menetys Chilen katolisen kirkon toiminnalle.

Se mitä kirkko tekee omille kaapumiehilleen on tietenkin erilaista mitä maan rikospoliisi aikoo tehdä. Tänä kesänä Chilen poliisit ovat murtaneet hiippakuntien ovia. He aloittivat rankemmat tutkinnat yllätysratsioiden muodossa. On ihan hienoa, että tässä vaiheessa virkavaltakin tekee jotain, kun ovat saaneet uutisista lukea todisteiden tuhoamisesta ja lasten raiskausten salailusta. Pelkästään yhdessä hiippakunnassa syytetään 14 pappia lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Ehkä tällä kertaa kardinaalien paperisilppurit sekä kovalevynuotiot eivät ylikuumene yön pitkinä tunteina.

Chilestä raikuvat katoliset skandaalit eivät siis ole vieläkään loppuneet.

Paavi höpisi Chilessä ja Skandaalia pukkaa

Paavi Franciscus käväisi Chilessä ylistämässä uskovaisia, pussaamassa soveliaalla tavalla uskovaisia, sekä kehumassa kirkkoaan. Sekä siinä sivussa muistuttamassa, ettei kirkon sisällä tapahtuneita lasten raiskaamisia kannata muistella liikaa. Paavi tapasi näitä uhreja. Hän sanoi ongelmien olevan ohitse. Joten nykyisiä jäljelle jääneitä piispoja ei kannata enää syytellä. Franciscus ilmoitti suoraan, että nykyinen piispa on puhdas pulmunen.

"Sinä päivänä kun he tuovat minulle todisteita piispa Barrosia vastaan, silloin kommentoin asiaa. Barrosia vastaan ei ole lainkaan todisteita. Kaikki se on herjausta, onko selvä?"

Johon vastaisin räikeän kovaäänisellä naurulla päin paavin naamaa.

Katolinen kirkko menetti viimeisetkin rippeet moraalisesta pääomastaan pari vuosikymmentä sitten. Se on se hinta joka kirkon on maksettava lapsia raiskanneiden pappien suojelemisesta. Sanoisin myös monia muita sanoja paaville, mutta internet on jo tarpeeksi ruma paikka.

Chilessä on toistunut se sama kuvio kuin muissakin maissa. Katolinen kirkko on aluksi salannut pappiensa tekosia. Kunnes julkinen painostus pakottaa paikallisen hiippakunnan tekemään jotain konkreettista rikollisten poistamiseksi palveluksesta. Näin tapahtui 2010, kun uhrit nostivat 1980-luvulla alkaneet hyväksikäytöt julkisuuteen. Sitä ennen he olivat luottaneet kirkon tekevän jotain kaikille niille valituskirjeille, joita uhrit olivat lähettäneet hiippakuntansa konttoriin. Mutta katolinen kirkko ei reagoinut mitenkään kirjeisiin.

Uhrit kertoivat pappi Fernando Karadima suorittaneen alaikäisiin kohdistuvaa laitonta aktiviteettia. Karadima saarnasi Chilen eliitille ja osasi pyöriä rikkaiden parissa Santiagon varakkaiden lähiössä. Chilen syyttäjänvirasto ja Vatikaanin tutkijat haastattelivat uhreja.

Katolinen kirkko aloitti selvityksen tekemisen vasta kun uhrit tulivat julkisuuteen.

 Tammikuussa 2015 paavi Franciscus lähetti Chileen kirjeen katolisen kirkon paikalliselle johtoportaalle. Sen perusteella Vatikaani oli tietoinen aiheen kiistanalaisuudesta. Paavin lähettiläs Monsignor Ivo Scapolo oli yrittänyt pitää kirkolle tapahtuvat vahingot minimissä, ennen kuin tieto hyväksikäytöistä pääsisi tiedotusvälineiden riepoteltavaksi. Scapolo oli vuonna 2014 pyytänyt Barrosia eroamaan toimestaan puolustusvoimien piispana ja ottamaan vuoden verran sapattia.

Nykyinen piispa Barros nostattaa vieläkin protesteja. Nimityksen aikana jopa hiippakunnan papistosta löytyi pappeja, jotka julkisesti osoittivat mieltään Barrosia vastaan. Uhrien antamissa lausunnoissa Barros (silloin Karadiman alaisuudessa) oli nähnyt ja muutenkin tietoinen siitä mitä pappi Karadima teki lapsille. Samoin pari muuta silloista pappia nimettiin. He olivat päätyneet jopa silminnäkijöiksi hyväksikäytölle. Samoin uhrit syyttivät heitä rikosten salaamisesta.

Jumala armahti katolista kirkkoa, sillä Chilen syyttäjänvirasto totesi lainsäädännön perusteella rikosten vanhentuneen. Vaikka syyttäjät olivat saaneet kerättyä todistusaineistoa alaikäisiin kohdistuvasta hyväksikäytöstä, ei materiaalilla voinut haastaa pappi Karadimaa oikeuteen. Samalla periaatteella jäi syyttämättä pappeja Karadiman rikosten salaamisesta. Vatikaani määräsi Karadiman katumaan tekojaan.

So that's something.

Katolinen kirkko on vieläkin enemmän huolissaan maineestaan kuin uhreista. Noh. Maineestaan ja rahastaan. Siihen on syynsä miksi kirkon sisällä annetaan uusille piispoille ohjeita rikosten ilmoittamatta jättämisestä. Ilmi tulleet syytökset lapsia raiskaavista ja ahdistelevista papeista täytyy käsitellä kirkon sisällä. Toki paikallisia lakeja on noudettava, mutta piispoille ei ole välttämätöntä tehdä ilmoitusta viranomaisille. Katolisen kirkon sisällä on jääräpäitä, jotka suuttuvat jos joku piispa tai paavi menee tapamaan ja puhumaan näille uhreille. Mitä vahvempi ote ja vanhempi perinne kirkolla on missäkin valtiossa, sitä helpommin sen näyttää onnistuvan pappien suojelemisessa.

BishopAccountability tietokannan perusteella Chilessä on toistaiseksi paljastettu n. 80 pappia näistä rötöksistä.

Katolinen kirkko ja jesuiitta Geisinger

Katolisen kirkon maine on haudattu likakaivon pohjalle. Ja toivottavasti sadoiksi vuosiksi. Syynä tälle moraalikadolle kirkon sisällä on lapsiin kohdistuneet kauheudet. Kauheudet joita kirkko aktiivisesti ja sitkeästi salasi. Esimerkkejä löytyy ympäri maailmaa ja usealta vuosikymmeneltä. Korvauksia ja sovittelumaksuja on maksettu yhteensä aivan järjettömiä määriä. Pelkästään Yhdysvalloissa on hiippakuntia, jotka ovat taloudellisissa vaikeuksissa rahojen loputtua.

Vuonna 2014 pystytettiin merkkipaalu paavi Franciscuksen toimien johdosta. Tai oikeastaan hänen nimittämänsä Vatikaanin seksirikosten syyttäjä on noussut uutisiin. Paavi nimitti jesuiitta Robert Geisingerin. Chicagon arkkihiippakunnan johtopiireissä toiminut Geisinger oli vastuussa monien syytösten käsittelystä. Sellaisten syytösten joissa pappia syytetään lasten raiskaamisesta. Pappeja kuten jesuiitta Donald McGuire.

McGuire istuu 25-vuoden pituista tuomiota. Oikeudenkäynti käytiin vuonna 2006. Oikeudenkäynnissä selvisi, että papista tehtiin ensimmäiset valitukset jo 60-luvulla. Katolisella kirkolla ja jesuiitoilla oli tiedot ja arkistot siitä mistä lapsien vanhimmat syyttivät McGuirea. En viitsi toistaa yksityiskohtia, mutta useampi poika joutui McGuiren uhriksi. Näitä valituksia ei kirkon toimesta viety eteenpäin lastensuojeluviranomaisille tai poliisille. Joitain vuosia sitten jesuiitat vielä väittivät vakavalla naamalla, etteivät he olleet edes tietoisia McGuiren aiheuttamista ongelmista. Eli he joko valehtelivat tai olivat tuhonneet todisteita.

Geisinger tuli tietoiseksi näistä syytöksistä 1995. Eikä hänkään jostain syystä tajunnut, että kyseessä oli poliisiasia. Voimme vain toivoa, että nykyisessä pestissään Geisinger haluaa sovittaa syntinsä. Eli oikeasti ajattelee ensin lasten oikeuksia ja oikeuden toteumista. Vasta sen jälkeen hän ajattelee kirkkonsa mainetta. Ennakkotapausten perusteella lasten oikeudet eivät ole prioriteetti.

Hei me manataan, nyt myös englanniksi

Katolisen kirkon kouluttamat manaajat ovat yhä aktiivinen ammattikunta. Mikä on hieman kulmakarvaa käyristyttävä uutinen tällä vuosituhannella. Mutta uuden aikakauden uudet tarpeet muokkavat myös tuon perinteitä kunnioittavan pirukarkotusprikaatin käytäntöjä.

Nimittäin nyt erikoiskoulutetut papit eivät ole kielimuurin rajaamia. Latinaksi liruteltu sanoitus voi kuulostaa hienolta, mutta nykyisin ihmiset eivät ehkä enää osaa arvostaa sitä. Yhdysvalloissa katolisen kirkon piispoille jaettiin ensimmäistä kertaa manausten rituaalikirja englannin kieleksi käännettynä. Satoja vuosia käytössä ollut teksti on nyt siis tulossa paholaisten korviin myös englanniksi puhuttuna. Näin helpotetaan riivatuiksi epäiltyjen ohjaamista manausten kohteeksi. Enää riivausta suorittavan papin ei tarvitse hallita muinaista kieltä niin suurella taidolla. Hän pystyy keskittymään rukouksiin ja rituaaliin ilman pelkoa oikean kieliopin unohtamisesta. Romani ite domum, kuten muinaiset juutalaiset sanoivat.

Ehkä joskus Suomessa tullaan kuulemaan manauksia, joissa pappi sanoo: "Nyt helvettiin sieltä, Saatana!" Manausta suorittaneet kommentoivat englanniksi käännetyn puheen hyötyjä. Kun ihminen ymmärtää mitä hänen sisällä asustavalle demonille puhutaan, niin hän saa jonkinlaista varmuutta ja turvallisuuden tunnetta. Rukouksien tunnistaminen auttaa riivattua rauhoittumaan.

Sitten hieman täydentävää tietoa manauksen hienouksista.

Catholic News Agency haastatteli huipputason manaajaa. Meksikolainen Francisco Lopez Sedano on 80-vuotias pappi, joka on suorittanut n. 6000 manausta. Siksi hänellä on ensikäden tietoa suuren vastustajan metkuista. Isä Sedano muistuttaa, että paholainen on henkilö eikä mikään epämääräinen voima. Näin kertoo myös Raamattu, jossa Jeesus rupatteli paholaisen kanssa autiomaassa.

Paholainen haluaa ennen kaikkea erottaa ihmiset Jumalasta. Pelottelemalla ja uhkailemalla. Väittäisin, että tuossa isä Sedano lähes loukkaa paholaista, jos hän väittää paholaisen alentuvan noin yksinkertaisiin ja brutaaleihin keinoihin. Tehokkaampia keinoja löytyy. Sedano on myös tietoinen Saatanan vähemmän näyttävistä metkuista:

“He brings us laziness, fatigue, sleepiness, distrust, desperation, hate; everything negative.”

Suomeksi sanottuna hän kuvailee sosiaalista mediaa. Internet on ollut erittäin tehokas keino harhauttaa kasvavat nuoret pois Jumalan seuraamisesta.

Sedano sanoo myös, että heidän työnsä olisi täysin tarpeetonta, jos ihmiset eivät suostuisi päästämään paholaistan päänsä sisään. Piru livahtaa sisään, jos mieli on liian avoin. Tämän takia Jumala kieltää taikuuden, noituuden, astrologian, loitsut ja muut ei-raamatulliset yliluonnolliset temput.

Riivatuista ihmisistä jaetaan myös kokemuksia. Nuorille pojille ilmestyy kymmenen miehen voimat. Riivatut jopa kiipeävät pitkin seiniä. Jotkut lentävät. Lentolupakirjalla vai ilman, sitä ei kerrota.

Riivatuksi tulemisen oireista varoitetaan. Valtavat selkäkivut joihin lääkäri ei löydä aiheuttajaa voivat olla merkki kehoon asettuvasta paholaisesta. Saatanan aiheuttamat vammat ovat lääketieteen ulottumattomissa. Sedano mainitsee mm. sitkeästi jatkuvan ripulin tai silmäkivun olevan pappia huolestuttavista merkeistä.

Kardinaali Pell ja Australian kuumotukset

Kardinaali George Pell sai nimensä jälleen kansainvälisiin uutisiin. Kyseinen katolilainen herrasmies on tuttu Australian hiippakunnissa tapahtuneiden rikosten salailusta. Tai tarkemmin sanottuna, vuosina 2012 ja 2013 antamistaan lausunnoista. Silloinen Sydneyn ja Melbournen arkkipiispa Pell todisti parlamentin aloittamalle tutkinnalle avoimesti siitä, että katolinen kirkko oli salannut lapsiin kohdistuneita raiskauksia, ja kirkko oli suojellut näitä lapsia raiskanneita pappeja, ja kirkko oli tuhonnut rikoksiin liittyvää todistusaineistoa. Ilmiö on toistunut ympäri maailmaa katolisen kirkon sisällä. Arkkipiispa Pell esiintyi miehenä, joka kantoi edeltäjiensä synnit harteillaan. Pell olisi se kaapuun pukeutunut mies, joka pyytäisi anteeksi uhreilta ja rakentaisi uuden luotettavan katolisen kirkon korpuiksi kohussa palaneen kirkon tilalle. Hän hoitaisi korvaukset uhrien perheille. Historian virheitä ei toistettaisi.

Tai sitten taisi tapahtua aivan toisenlaista.

Australian parlamentin tutkinnan edetessä he halusivat uusia lausuntoja Pelliltä. Pell taisi arvata mitä tutkinnassa on paljastunut. Vuonna 2014 hänet kutsuttiin pikaisesti kuin sattumalta Vatikaaniin täyttämään hänelle avattua virkaa kirkon talouden selvittämisessä. Kuin sattumalta Pell muuttui samalla omien sanojensa mukaan liian sairaaksi lentääkseen takaisin Australiaan. Vaikka sittemmin hänet nähtiin kävelevän ihan normaalilla tyylillä Vatikaanin kaduilla. Kuin sattumalta Vatikaanilla ja Australialla ei ole keskenään luovutussopimusta, joten Pelliä ei voida pidättää ja postittaa Australiaan. Hän antoi tutkijoille lausuntoja videopuhelun välityksellä.

Kaikki vastaukset eivät tyydyttäneet uteliaita. Toimittajat kaivelivat lisää Pellin historiasta. He haastattelivat uhreiksi joutuneita lapsia ja heidän perheitään. Pinnalle nousi tarinoita jotka nostattivat raivoa kansalaisten parissa. Australian televisiossa näytettiin 60 Minutes ohjelmassa miten Pell kiemurtelee ja valehtelee siitä mitä hänelle on näytetty todistusaineistona uhrien kärsimyksistä. Vaatimukset saada Pell takaisin Australiaan vastaamaan uusiin kysymyksiin lisääntyivät. Miksi Pell näytti tutkinnassa paljastuneiden paperien mukaan enemmänkin varjelleen kirkkonsa rahavaroja kuin auttaneen uhreja? Miksi Pellin perustaman ja riippumattomaksi tutkintaelimeksi tarkoitetun Melbourne Responce tutkintakomission jäsenet saivat ohjeensa katolisen kirkon lakimieheltä?

Australian parlamentin nimittämä tutkinta ei voi syyttää yksittäisiä pappeja. Oikeastaan tutkinnalla ei ole oikeutta nostaa mitään syytteitä. Se tutkii pelkästään instituutioita. Siksi Pelliin kohdistuvat syytteet tulevat tuoreeltaan poliisien ja syyttäjän päätöksellä. Poliisit lensivät Vatikaaniin asti haastattelemaan Pelliä viime vuoden syksyllä. Uudet syytteet liittyvät suoraan kardinaali Pellin tekoihin. Häntä syytetään useisiin lapsiin kohdistuneisiin hyväksikäyttöistä. Pell vastasi olevansa syytön. Ja olevansa kiitollinen siitä, että asia voidaan vihdoinkin puida läpi oikeudessa. Mikä olisikin aivan mahtavaa, jotta teoriassa syytön mies saa maineensa puhtaaksi. Syytteiden yksityiskohtia ei ole vielä paljastettu. Mediassa (mm. ABC-uutiskanavalla) on kuitenkin keritty kertomaan Ballaratin kaupungissa 1970-luvulla tapahtuneista tapauksista, joissa Pellin sanotaan kosketelleen lapsia.

Edelliset papin julistamat muutokset lasten hyväksikäyttöskandaaleista ovat jääneet puolitiehen. Vatikaanin sisällä vallitsee kulttuuri, jossa uhrit ovat jääneet toissijaiseksi kirkon maineen varjelemisen sijasta. Kun uhrit ja heidän perheensä kertovat, etteivät hiippakuntien johtajat edes halunneet tavata heitä, niin he puhuvat totta. Korvauksia vaativat perheet nähdään kirkon vihollisina.

Esim. Vatican Insider lehdessä puolustettiin tuoreita paaveja skandaalin käsittelyssä, mutta samalla paljastettiin ehkä jotain mitä ei olisi haluttu myöntää:

 “It should not be forgotten the last two Popes’ personal testimony, who repeatedly and courageously – even at the cost of creating discontent among the curia and clergy – have met victims.  Benedict and Francis have met them, have listened to them and have wept with them”

Seuraamme jännittyneinä uskaltaako Pell matkustaa takaisin Australiaan. Ja saadaanko oikeudenkäyntiä koskaan edes aloitettua. Sitä odottaessa suosittelen katsomaan Netflixistä The Keepers tv-ohjelman. Se kertoo miten Baltimoren kaupungissa tapahtui vähintäänkin järisyttävän karmeita asioita. Ja miten niitä salattiin jopa poliisien toimesta.

Katolinen kirkko ja huoli lapsista eiku rahasta

Katolisen kirkon pääpomo Franciscus on tehnyt melkein merkittäviä parannuksia siihen miten hänen firmansa kohtelee johtotason työntekijöitään. Tuoreessa paavillisessa asetuksessa neuvottiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön ilmoituksesta epäonnistuneiden pappien olevan erotettavissa. Ehtona erottamiselle tietenkin se, että pappi on laiminlyönyt velvollisuutensa hyvin vakavasti. Näillä parannuksilla yritetään päästä eroon tilanteista, joissa arkkipiispa kertoo poliiseille, ettei tiennyt lasten raiskaamisen olevan laitonta. Ehkä tämän vuosituhannen aikana katolinen kirkko saa sääntönsä päivitettyä sille tasolle, että koko laitos on oikeasti huolehtimassa lapsien turvallisuudesta. Siis enemmän kuin pappiensa tulevaisuudesta. Merkit eivät ole kovin lupaavia edistyksen suhteen.

 Yhdysvalloissa tämän rikoksen kohdalla vanhenemisesta on erilaisia lakeja eri osavaltioissa. Pennsylvanian edustaja Mark Rozzi kampanjoi uuden lastensuojelulain puolesta. Sillä mahdollistettiin hyväksikäyttötapausten tutkinta entistä useammassa tapauksessa, kun rikoksen vanhentumista pidennettiin. 30 vuoden pituinen raja poistettiin tulevien rikosten kohdalta. Enää raiskaajat eivät pääsisi karkuun oikeutta vain koska tarpeeksi monta kalenterivuotta on vierähtänyt lasten raiskaamisesta. New Yorkin osavaltiossa on vielä voimassa laki, jonka ansiosta 23-vuotiaat eivät enää saa nostaa syytettä lapsuuden aikana uhriksi joutumisestaan.

 Usein lasta on manipuloitu ja peloteltu, jotta hän ei kertoisi kenellekkään siitä mitä aikuinen on hänelle tehnyt. Kun lapsi vartuu ja vihdoinkin uskaltaa kertoa, niin rikos on pykälien mukaan vanhentunut.

Rozzin lakiehdotus meni läpi, mutta se ei kuitenkaan anna oikeutta nostaa syytettä vuosikymmeniä sitten tehtyjen hyväksikäyttötapausten kohdalla. Tätä ongelmaa aiotaan korjata lisäyksellä. Lisäys kohtaa kuitenkin vastustusta.

Kuka voisi haluta näiden rikollisten välttävän oikeutta? Kuka ei haluaisi varmistaa, että lasten hyväksikäyttäjät eivät livahda veräjästä kansanedustajat vastuustaan? Kuka-- no varmasti arvaatte mitä kirjoitan seuraavaksi.

Pelkästään Yhdysvalloissa yli 100 000 lasta on joutunut papiston seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Vuonna 2012 Vatikaanin konferenssissa arvioitiin n. 4300 liperikauluksisen olleen syytettynä näistä rikoksista. Heistä toistaiseksi vähintään 300 on tuomittu. Heistä katolinen kirkko maksaa sovittelu- ja korvausmaksuja. Kyseessä ovat valtavat summat, joita vakuutusfirmat laskevat kylmä hiki kollektiivisella otsallaan.

Jos isoissa osavaltioissa löysätään vanhenemisen kriteerejä, niin katolinen kirkko joutuu entistä useampien hyväksikäyttötapausten korvauksien maksajaksi. Se tarkoittaisi pahimpien uhkakuvien mukaan jopa joidenkin hiippakuntien konkurssia. Konkursseja on jo tapahtunut. Siksi on vain järkevää talousajattelua lobata näitä uusia lastensuojelulakeja vastaan. Näin katolinen kirkko välttyy maksamasta kymmenien miljoonien dollarien korvauksia. Projektia johtaa kardinaali Timothy Dolan. Fiksuina miehinä hiippakuntien jehut sijoittivat yli kaksi miljoonaa dollaria mm. Wilson Elser lobbausfirman palkkaamiseen. Se on yksi parista muusta lobbausfirmasta, jotka taistelevat näitä rikoksen vanhentumisien poistamisia vastaan.

Olisipa katolisella kirkolla ollut yhtä suuri huoli lasten hyvinvoinnin turvaamisesta. Silloin heillä ei olisi näitä nykyisiä huolia lakien muutoksista.

Eikä julkisuudessa meluta kauheasti edes siitä miten katolisen kirkon höpinät kondomeista tappavat ihmisiä.

Yli 9000 miljoonaa italialaista protestoi

Matematiikka, tuo norsunluutorneissa elävän eliittiluokan salaperäinen taikavoima, on jälleen pienen kiistan kohteena. Eli miten voimme jollakin tapaa laskea miten monta ihmistä osallistui tiettyyn tapahtumaan. Kyseinen tapahtuma oli Roomassa järjestetty mielenilmaus nimeltään Perhepäivä. Sillä pyritiin osoittamaan Italian parlamentille, että kansan syvät ja leveät rivit ovat perusarvojen puolella. Suurta homoliittokiistaa kun levitellään parlamentin ylähuoneen tapetille.

Aamulehti mainitsee osallistujia olleen tuhansia.

Helsingin sanomat kertoi osallistujia olleen kymmeniä tuhansia.

CNN arvioi luvun liikkuneen myös kymmenissä tuhansissa.
 
France24 on myös kymmenien tuhansien kannalla.

Reuters kirjoittaa kymmenistä tuhansista osallistujista.


Il Post Viola huomauttaa, että samalla paikalla järjestettiin Rolling Stonesin konsertti, jonne saapui 74 000 ihmistä. Silloin Circus Maximus oli tupaten täynnä.

Mutta Perhepäivän järjestäjien mukaan paikalle saapui peräti kaksi miljoonaa ihmistä. Joten Perhepäivän n. 2 miljoonaa ihmistä näyttävät salaperäisesti olevan tavallista pienempiä ihmisiä. Yleensäkin Circus Maximukselle järjestettäviin konsertteihin arvioidaan kaupunginhallinnon suunnalta mahtuvan vain 350 000 ihmistä. Siitä on pitkä matka edes siihen yhteen miljoonaan.

Kotimaiset Aito Avioliittolaiset olivat luonnollisesti innoissaan näistä ilmoitetuista luvuista. Esim. kristillisdemokraatti Janne Suuronen hehkutti miljoonaa osallistujaa. Ja kommenteissa hän osoitti lukeneensa CNN:n uutista tapahtumasta liian suurella kiirellä.

CNN kirjoitti että 80 kaupungissa ja järjestäjien mukaan 2 miljoonaa.
Aika vaikuttava määrä ihmisiä pelkästään yhdessä paikassa CNN:n kuvassa.
Valheellisella vähättelyllä tehdään politiikkaa.

Ne 80 mielenosoitusta järjestettiin edellisen viikonlopun aikana. Ja niissä huudettiin tukea samaa sukupuolta oleville pareille.

One weekend after demonstrators staged rallies in more than 80 cities to show support for the legislation, a large crowd packed Rome's Circus Maximus ruins to express the opposite view.

Itse parlamentin kiistana on rekisteröidyn parisuhteen salliminen samaa sukupuolta oleville pareille. Ehdotettu laki on pääministeri Matteo Renzin ajama. Italia ei ole päässyt edes noin pitkälle kehityksessään. Äänestyksestä tulee varmasti tiukka ja sanoisin valmiin pessimistisesti, että kamppailu tulee jatkumaan saapasvaltiossa vielä pitkään. Itseäni tyrmistyttää kuitenkin eniten se, että jotkut ihmiset ottavat katolisen kirkon mielipiteitä mitenkään vakavasti vielä sataan vuoteen. Kirkon moraalinen auktoriteetti paloi itsesytytettynä tuhkaksi, kun he suojelivat lapsia raiskanneita pappeja. Toivon, että myös kaikki kahdeksan miljoonaa blogini lukijaa ovat kanssani samaa mieltä.

Merkkipaaluja kirkoille

Kirkon tiedotuskeskus julkaisi varmistetut luvut jäsenmäärän muutoksesta vuodelta 2015. Sieltä saatiin kuulla jotain hyviä uutisia. Kirkon jäsenmäärän lasku on hidastunut. Hidastus tulee tarpeeseen, sillä jäsenmäärä alitti psykologisesti huomiota herättävän 4 miljoonan.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä on vuoden 2015 lopussa laskenut alle neljän miljoonan henkilön. Jäsenmäärä 31.12. oli noin 3 999 800 henkilöä. Kirkkoon kuuluu 72,8 % suomalaisista.

Entäpä kirkkoon liittyvien määrä? Siellä koettiin uusi ennätys.

Kirkkoon liittyi enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin, 17 600. Eronneita oli 45 200. Vuoden 2015 aikana kuoli 44 000 kirkon jäsentä ja kastettiin 38 700 alle 1-vuotiasta.

Tulevaisuuden kannalta merkittävä luku on kastettujen määrä. Kun maallistuneiden perheiden määrä kasvaa jää yhä useampi lapsi kastamatta. Lasten varttuessa kirkon ulkopuolella jää myös jäsenmäärän lisäys kastetuista lapsista yhä pienemmäksi.

Vertailin lukuja vuonna 2006 ilmoitettuihin tietoihin. Silloin kirkkoon kastettiin 49 443 lasta. Vuosittainen ns. uusien asiakkaiden määrä on siis pudonnut kymmenessä vuodessa yli kymmenellä tuhannella.


Samalla voimme tiirailla minkälaisia merkkipaaluja on saavutettu ulkomailla. Irlannissa on huomattu miten ei-katolilaisten perheiden lisääntyminen tuottaa ongelmia koulumaailmassa (New York Times). Tilanne on suomalaisten näkökulmasta hieman outo. Valtion kouluista suurin osa on uskonnollisia kouluja. Opetussuunnitelmaan kuuluu päivittäinen annos katolilaisen opin opiskelua. Lain puitteissa heillä on oikeus valita koululaisiksi vain katolisessa kirkossa kastettuja lapsia. Irlantiin saapuneiden maahanmuuttajaperheiden tilanne voi olla vaikea, jos paikallisen koulun tiloihin ei päästetä hindua. Silloin lapsi lähetetään kauemmaksi toiseen kouluun. Eivätkä näitä laillistettuja syrjintätapauksia tehdä maahanmuuttajille. Kirkon jäsenmäärä on laskenut Irlannissa. Dublinissa kirkoissa kävi säännöllisesti jopa 90 % katolisista. Nykyään näitä kävijöitä on enää 14 %. Useimmat heistä ovat vielä kirjoilla kirkon jäseninä, mutta instituutiona se ei nää merkitse heille juuri mitään.

Vastauksena yhä kasvavalle ei-katolilaisen perhesegmentin tarpeelle valtio on kasvattavassa kaikille uskontokunnille avointen koulujen määrää. Nämä koulut kuuluvat Educate Together ohjelmaan. Luonnollisesti katolinen kirkko hidastelee ja on muutenkin vastentahtoinen muuttumaan yhteiskunnan mukana.

In 2011, the Irish government recommended that some Catholic primary schools become Educate Together schools in 25 out of 43 areas across the country.

Since then the Catholic Church has handed over only eight schools to Educate Together, and only two of these are in buildings that have been vacated by a Catholic-run state school; the other six have no buildings.

Mitä enemmän kirkko änkyröi sitä useampi sen jättää, joten en ole kovin huolestunut sekulaarien ihmisten tulevaisuudesta Irlannissa. Heidän kohdallaan näkymät ovat hyviä.

Viimeinen merkkipaalu saapui Saksasta. Iso 2,6 miljoonan jäsenen kokoinen protestanttinen kirkko päätti sallia samaa sukupuolta olevien avioliitot kirkoissaan. Ne papit jotka eivät suostu vihkimään mies- ja naispapeja saavat jatkossa kieltäytyä siitä. Avioparit vihitään vaan muiden pappien toimesta. Ranskalainen protestanttinen kirkko teki samanlaisen tasa-arvoa puoltavan päätöksen viime vuonna. Onnea, Saksa & Ranska! Suomen ev.lut.kirkko seuraa teitä sitten joskus vuosien kuluttua.

Pari sanaa Vatileaks käänteistä

Paavi Benedictuksen eroamisesta on kulunut pari vuotta. Vanhuuteen ja huonoon terveyteen vetoavassa eropäätöksessä ei sinällään ollut mitään skandaalimaista. Vaikka soraääninä ihmeteltiin olisiko kulisseissa ollut vääntöä katolisen kirkon suorittamista lapsia raiskanneiden pappien suojelutoimista. Vai olisiko paavi sysätty sivuun, koska Vatikaanin finanssimaailman korruptio oli nousemassa yli äyräiden?

 Näistä vaihtoehdoista pidän todennäköisimpänä sitä, mikä oli ja on oikeasti tärkeämpää katolisen kirkon maailmassa. Eli rahaan liittyvää syytä. Nykyinen paavi Franciscus on sentään tehnyt hurjasti töitä tämän epämääräisen rahaliikenteen kitkemiseksi. Hän nimitti komission tutkimaan väärinkäytöksiä. Näistä komission tiedoista tehtiin tietovuotoja. Tiedot mm. pyhimysbisneksestä päätyivät kansainvälisen lehdistön riepoteltavaksi. Kävi ilmi, että autuaaksia ja pyhimykseksi julistamiseen tarkoitetun viraston papereissa oli toivomisen varaa. Kun paavin nimittämä tutkintakomissio pyysi heiltä dokumentteja käsitellyistä 2500 tapauksesta, niin jostain ihmeellisestä syystä niitä ei löytynyt. Kyseinen virasto käytti vuosittain kymmeniä miljoonia euroja toimintaansa, mutta unohti sitten tallentaa tekemänsä työn. Yhden pyhimysprosessin pyöräyttäminen maksaa n. 500 000 euroa. Tutkintakomitea jäädytti pyhimistehtailijoiden tilit, kun epäselvyyksien suuruus selkeni heille.

Lyhyesti voisi sanoa, että almuina annetuista euroista ei päätynyt avunantoon niin paljon euroja kuin annettiin ymmärtää.

Mitä Vatikaani sitten teki, kun ensimmäinen tietovuoto toi julkisuuteen puhetta kiristyksestä ja korruptiosta? Siirtyi wikileaks-aikakaudelle, eli herran vuonna 2013 julisti tietenkin tietovuotojen tekemisen laittomaksi. Ongelma ratkaistu!

Aihe kiinnitti jälleen huomioni, kun selailin tuoreinta katolisen hiippakunnan Fides -lehteä. Sen ajankohtaista-palstalla kerrottiin VatiLeaks 2 -skandaalista. Mutta erittäin lyhyesti. Eikä mainittu sanallakaan mistä tuossa uudemmassa skandaalissa on kyse. Tekstissä annetaan ymmärtää, että kohussa olisi kyse tietovuodon tapahtumista. Vatikaanin COSEA-komission salaisten asiakirjojen vuotamisesta epäiltyinä pidätettiin komission sihteerinä toiminut monsignore Lucio Vallejo Balda ja italialainen PR-ekspertti Francesca Chaouqui. Chaouqui vapautettiin myöhemmin, mutta kuulustelut jatkuvat molempien kohdalla.

Fides pääsee lähimmäksi näiden vuodettujen dokumenttien sisältöä kertoessaan lyhyesti COSEA-komission toiminnasta.

"COSEA on paavi Franciscuksen vuonna 2013 perustama komissio, jonka tarkoituksena oli tutkia Pyhän istuimen taloudellis-hallinnollisten rakenteiden järjestelyjä, ja sen tehtävä on jo päättynyt, uudistusten jatkuessa muiden toimielinten kautta."

Lehdessä ei muistaakseni ole kertaakaan tullut vastaan tietoa komission löydöistä. Ehkä en vain ole saanut käsiini juuri sitä relevanttia Fides -lehteä.

Vatikaani on kaupunkivaltio, jolla on luovutussopimus Italian kanssa. Jos Vatikaanissa julistetaan joku italialainen epäillyksi rikoksesta, niin hän voi päätyä Vatikaanin tuomioistuimen eteen. Näin on käymässä tietovuodon tiedoista kirjoittaneille toimittajille. Otsikoissa on siis luvassa skandaalin päivittelyä, mutta skandaalina on tietovuodon tapahtuminen. Ei se mitä tietoa on vuotanut.

Yritän saadan kouriini jonkun noista tuoreista paljastuskirjoista. Ja jostain vielä ylimääräistä aikaa lukea se kirja.

Katolinen kirkko vihdoinkin rankaisemassa hyväksikäyttäjiä

Józef Wesołowskilla ei ole hyvä vuosi. Hän jäi parisen vuotta kiinni melko pahoista rikoksista. Vaikkapa sellaisesta jossa hän maksoi katupojille seksistä ollessaan diplomaatti Dominikaanisessa Tasavalla. Katolinen kirkko suoritti sisäistä tutkintaansa, sillä hemmo kutsuttiin pikaisesti pois pestistään Vatikaanin suurlähettiläänä Dominikaanisesta Tasavallasta. Ei tietenkään yhtään sen takia, että Dominikaanisen Tasavallan viranomaiset eivät pääse kuulustelemaan Wesolowskia.

Arkkipiispa Wesolowskin tapauksessa katolinen kirkko näyttäisi ihan oikeasti myös tutkivan ja jopa vaivautuvan rankaisemaan esille tulleista rikoksista. Ei enää peittelyä, salailua ja vehkeilyä varjoissa! Viime vuonna hänet erotettiin virastaan lasten hyväksikäytön takia. Se oli ensimmäinen noin korkea-arvoisen miehen saama tuomio Vatikaanin sisäisessä tutkinnassa. Samalla entinen arkkipiispa menetti diplomaattisen koskemattomuutensa. Ja joutui kotiarestiin. Arestinsa aikana mies osasi viihdyttää itseään internetin ihmeellisessä maailmassa. Pian miehen syytelistalle ilmestyi uusi kohta: lapsipornon hallussapito.

Varsinainen rikollisoikeudellinen askel oli vasta edessäpäin. Vatikaanissa järjestetään tribunaali. Sen päätös tuomiosta (tai syyttömyydestä) voisi laittaa Wesolowskin lentokoneella takaisin Dominikaaniseen Tasavaltaan. Siellä olisi luvassa maallisen oikeuden oikeudenkäynti. Tästä vaiheesta on kuitenkin vielä hieman epäselvyyttä.

Vatikaanin tribunaalin ensimmäinen päivä oli tänään. Kuinkas sattuikaan, Wesolowski tuli yllättäen sairaaksi eikä päässyt paikalle. Joten paikalla olleet päättivät seuraavan istunnon päiväyksen. Varsinaisen käsittelyn aikana tulee luultavast paljastumaan lisää ex-arkkipiispan rikoksista. Wesolowskia voi odottaa kuudesta kahteentoista vuotta Vatikaanin sellissä tai Italian vankilajärjestelmässä.

Toivottavasti paavin lupaama linja tiukasta linjasta hyväksikäyttäjien kohdalla pitää paikkansa. Wesolowskin jälkeen jonossa on runsaasti lisää hyväksikäytöistä epäiltyjä. Vuosien varrella on tehty niin monta mokaa, kun salailu, peittely ja pari muuta temppua pitivät hyväksikäyttäjät turvassa.

Manaajat: Me ei olla turhia!

Kansainvälinen manaajien yhdistys on huolestunut tulevaisuudestaan. Rahaa projektien ja koulutustilaisuuksien pyörittämiseen olisi jostain saatava. Tietäähän vanha Erkkikin ettei pelkästään pyhällä hengellä pitkälle pötkitä. Manaajien yhdistys ilmoitti, että heidän toiminnalleen on yhä enemmän tarvetta. Kuinkas muutenkaan. Olisin ollut todella yllättynyt, jos he olisivat todenneet ettei modernissa maailmassa enää tarvita manaajia.

Yhdistyksen edustaja Valter Cascioli totesi toimittajille, että satanismi on kokemassa maailmanlaajuista jytkyä. Demoninen aktiviteetti on yleistymässä. Ihmiset kääntyvät pimeiden palvontamenojen puoleen. Tietoisesti tai tiedostamattaan. Individualismi ja sekularisaatio tekevät tuhojaan näiden sielujen parissa. Se altistaa heidät entistä vahvemmille hyökkäyksille Luciferin suunnalta.

Manaaja Aldo Buonaiuto on todennut Halloweenin vaaralliseksi juhlaksi. Silloin kultit värväävät lisää jäseniä ja varjoissa suoritetaan epäkristillisiä rituaaleja, eläinuhrauksia ja hautausmaita häpäistään. Tilalle ehdotetaan pyhempää Holyween juhlaa, jossa ei käytetä pirujen, zombien tai perussuomalaisten kuvia. Näiden tilalle nostettaisiin pyhimyksiä ja marttyyrejä.

Tunnustan suorittaneeni erään rituaalin keskiyöllä 31. lokakuuta. Siinä ei uhrattu eläintä vaan omena, johon kaiversin yksinkertaiset kasvot. Omena viedään metsään kiitoksena siitä mitä luonto on vuoden aikana antanut meille. Matkan aikana saa puhua vasta sitten kun omena on asetettu metsään. Kaunis perinne tähtitaivaan alla. Ja joidenkin mielestä altistaa minut Saatanalle. Pah! Olen jo täysin altis hänen hyökkäyksilleen. Ehkä se alkaa näin. Yhtenä yönä uhrataan omenaa. Seuraavana yönä naapurin kissa.

Manaamisesta oli puhetta myös YLE:llä vähän aikaa sitten.

Fides ja katolisen kirkon rahahuolet Suomessa

Selailin taas katolisen hiippakunnan Fides-lehteä. Tuoreimmassa numerossa tuodaan esiin kirkon huolestuttava rahatilanne Suomessa. Päätoimittaja Marko Tervaportti kertoo karuja lukuja kolehtien kilinästä. Katolisen kirkon haarakonttori ei saa kirkollisveroista tuloja, vaan ylläpito tulee seurakunnan jäsenten lahjoituksista. Puuttuvat varat katolisen kirkon seurakunnille saadaan hiippakunnan varoista.

"Monet katolilaiset ajattelevat, että seurakunnan tukeminen sunnuntaimessussa kerättävän kolehdin kautta on riittävä taloudellinen panos seurakunnan toiminnalle. Näin ei kuitenkaan ole. Ilman hiippakunnan ja lähinnä saksalaisten avustusjärjestöjen tukea kolehtitulot ja muut lahjoitukset ovat seurakunnan menoihin nähden liian pienet."

Millaisista summista sitten oikein puhutaan?

"Vuonna 2012 seurakuntien kolehti- ja lahjoitustulot olivat 338 055 euroa. Seurakuntien menot olivat 910 060 euroa. Seurakuntalaisten tuki kattoi siis vain noin 37 prosenttia menoista."

Ratkaisuna on ollut hiippakunnan jäsenmaksu, joka on ollut käytössä vasta muutamia vuosia. Sen on tarkoitus toimia kirkollisveron kaltaisena ylläpitovälineenä. Laskelmien mukaan katolilaisten ansiotuloista saataisiin näin 1,5 % kirkolle. Toistaiseksi systeemissä on hurjasti parantamisen varaa.

"Käytännössä jäsenmaksua maksavat vain harvat katolilaiset. Lisäksi on tärkeää, että katolilaiset muistaisivat maksaa myös hiippakuntalehti Fideksen vuosimaksun."

Ainakin Fides lehteä laitetaan vieläkin postiin sellaisille ihmisille, jotka ovat vuosia sitten eronneet katolisesta kirkosta. Ihan vaan pienenä vinkkinä päätoimittajalle.

Miten tuo uusi jäsenmaksu on toistaiseksi tuonut riihikuivaa hiippakunnan taskuihin?

"Vuonna 2012 hiippakunnan keräämän jäsenmaksun tuotto oli 82 459 euroa, kun vastaavasti kuurian vastuulle jäävät menot (palkat, toimitilat, avustukset seurakunnille, muut) olivat yli kymmenkertaiset (836 062 euroa)."

Tervaportti ymmärtää, ettei nykyinen kirjaimellinen meno voi jatkua. Tilanne ei ole ollenkaan kiva katolisen kirkon kannalta. Jäsenmäärä on nousussa Suomessa, mutta jokainen jäsen tuottaa tappiota kirkolle. Uusia seurakuntia ja messutiloja pitäisi pystyttää.

"Tällä hetkellä oma tukemme seurakunnille ja hiippakunnalle on yhteensä 421 000 euroa, mikä jäsentä kohden tarkoittaa alle 34 euroa (jäseniä oli vuoden 2012 lopussa 12 434). Vertailun vuoksi on hyvä muistaa, että luterilaisten tai ortodoksien kirkollisveron kautta maksama summa on yli 200 euroa vuodessa, siis yli kuusinkertainen."

Avustukset Saksasta ovat todennäköisesti (puhtaan spekulaationi mukaan) vähenemässä. Vaihtoehdoksi jää tuon jäsenmaksun lisääntynyt mainostaminen ja ehkä jopa summan korottaminen. Ja/tai kiinteistöjen myyminen sekä laajentumistoiveiden hautaaminen.

Ennen niin vankka katolisen kirkon kannattaja Irlanti on löysännyt kirkon fanittamista. Taustalla on monia tekijöitä, joista vähäisimpänä ei ole se miten kirkon tiloissa on salailtu lasten hyväksikäyttöjä ja pahoinpitelyjä. Tai se miten kirkko on suojellut hyväksikäyttyihin syyllistyneitä pappejaan. Siksi tänä vuonna kannattaa seurata miten Irlannin kouluissa on muutettu opetussuunnitelmaa. Ennen aivan uskomaton ajatus on muuttunut todeksi. Joissain kouluissa lapsille uskalletaan kertoa ateismista.

Vastaavia hyväksikäyttöskandaaleja ei ole tapahtunut katolisen kirkon tiloissa Suomessa, joten tässä mielessä kotimainen hiippakunta on kärsimässä muiden maiden mokien tähden. Katolinen kirkko on maksanut vuosittain miljoonia ja miljoonia euroja tai dollareita sovittelumaksuina hyväksikäytettyjen lasten perheille. Muut lakikulut ja sakot siihen päälle, niin on aivan ymmärrettävää miksi esim. kardinaali Dolan meni säätelemään hautaustoimen budjettia.

Eikä katolisen kirkon halu salailla toimiaan ole kadonnut minnekään.

Vatikaani on kieltäytynyt toimittamasta YK:lle tietoja lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten tutkimuksista, joita katolinen kirkko on itse tehnyt. Vatikaanin mukaan sen periaate on, ettei luottamuksellista tietoa luovuteta ulkopuolisille. Kieltäytymällä Vatikaani sanoo suojelevansa todistajien, syytettyjen ja kirkon oikeuksia yksityisyyteen.

Kirkon kannalta nykyinen paavi on sentään onnistunut pitämään positiivisella esiintymisellään skandaalipuheet pois isoista otsikoista.

Ja kirkko vaikeni, seuraava päivä

Dokumenttiprojekti: Ja kirkko vaikeni on nyt katseltavissa Yle Areenassa. Jos et kerinnyt eilen katsomaan sitä telkusta, niin vielä kerkiää tietokoneen kautta. Sain kerättyä ajatuksiani tylsän työpäivän aikana.

 Dokumenttielokuva oli hyvin ajan tasalla pedofiliaskandaalin viimeisimmistä käänteistä. Kuurojen viittomakielisestä kertomukseta välittyi tuska ja raivo. Heille tapahtuneet hyväksikäytöt olivat sitä tuttua menoa muista katolisen kirkon skandaaleista. Same abuse, different priests, joka tuli tutuksi mm. Deliver us from Evil dokumenttielokuvasta.

Ja kirkko vaikeni valaisee katolisen kirkon oppeja siitä miten ongelmapappeja käsitellään: Salassa, jotta kirkon maine säilyisi. Katolisen kirkon suhde kansainvälisiin lakeihin tekee koko tilanteen oudoksi, sillä Kansanvälisen tuomioistuimenkin täytyy raapia kollektiivista partaansa siitä voiko paavia saada syytetyn penkille. Vatikaani nähdään valtiona, jonka päämiestä ei niin vain saada vastaamaan siitä miten hänen järjestönsä on toiminut lasten hyväksikäyttöjen suhteen. Katolinen kirkko voisi avoimesti sanoa, että "toki me suojelimme pedofiilipappejamme, mutta lälläspöö!" Tätä ei kuitenkaan sanota, sillä se tekisi hallaa imagolle. Siitä ei kuitenkaan jouduttaisi oikeudessa pulaan Vatikaanissa. Toki sivistysvaltioissa katolisen kirkon edustajia saadaan maksamaan miljoonia ja miljoonia euroja korvauksia uhreille, jos aikaisemmat sovittelusummat eivät olekaan riittäneet hyväksikäytön uhreille.

Dokumentissa mainittu kirje Ratzingerilta ohjeena hyväksikäytön tuottamista ongelmista Yhdysvalloissa jäi yllättävän vähälle kohulle tiedotusvälineissä. Ratzinger aka Benedictus oli määräämässä tutkinnan kirkon sisäiseksi. Tieto on ollut esillä useamman vuoden ajan. Ilmiö toistui mm. Irlannissa, jossa piispat noudattivat Vatikaanin määräyksiä. Hyväksikäytöt vaiettiin. Kun kohu salailusta nostatti kansakunnan ja jopa poliitikot raivon partaalle, syytti paavi Irlannin piispoja huonosti hoidetusta työstä. Eli siitä, että olivat noudattaneet heille annettuja ohjeita. Tämä ajoi entistä enemmän katolisen kirkon miehiä puhumaan julkisesti kirkkonsa ongelmista. Kaikki tämä yhdistettynä yleiseen maallistumiseen on ajanut kirkon ahtaalle Irlannissa.

Toivottavasti dokumenttielokuvan katsojille tehdään tarpeeksi hyvin selväksi tuon ongelman ydin. Uskonnollinen yhteisö on asetettu maallisten lakien yläpuolelle. Hassu päähine, kaapu ja syvä uskonnollinen vakaumus loihtivat maagisen suojakentän, joka karkoittaa lakimiehet. Näin salailun on sallittu jatkuvan vuosikymmenestä ja maasta toiseen. Samalla hyväksikäyttöongelmat ovat nousemassa pinnalle katolisten maiden uusista värväysvaltioista Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Kauko-Idässä. Kulttuureissa ei pidetä soveliaana puhua mitään pahaa papeista, joita pidetään pyhinä miehinä. Yhteisön kannalta on turvallisempaa vaieta ongelmista.

Yritän seurata jos kotimainen Fides-hiippakuntalehti kirjoittaisi jonkinlaista vastinetta dokumenttiprojektille seuraavassa numerossaan.

Ja kirkko vaikeni, TV1 tänään

Katolisen kirkon pedofiliaskandaali jaa julkista käsittelyä dokumenttielokuvassa. Tänään klo 21:30 TV1-kanavalta tuleva Ja kirkko vaikeni kertoo miten Vatikaani suhtautui hyväksikäyttösyytöksiin ja miten pappeja suojeltiin poliiseilta. Helsingin sanomat antaa ennakot dokumentista. Alex Gibneyn tekemä tarina ei ole helppoa katseltavaa. Olen lukenut pari kirjaa aiheesta, enkä tee sitä mielelläni, mutta uteliaisuuteni vie aina voiton. Suosittelen katsomaan, mutta samalla varautumaan valkoisiin rystysiin.

Jos et malta odottaa, niin Silence in the House of God löytyy myös netin kätköistä.

Katolinen kirkko pulassa Australiassa

Kardinaali George Pell on joutunut vastailemaan epämiellyttäviin kysymyksiin parlamentin tutkinnassa. Tarina on tuttu muista maista. Katolisen kirkon tiloissa on oltu tuhmia. Seurakunnan työntekijät ovat raiskanneet lapsia. Raiskaajia on suojeltu, jotta kirkko säästyisi skandaalilta. Pedofiilipappeja siirreltiin hiippakunnissa, jotta sana ei pääsisi leviämään ulkopuolisille. Poliiseille ei soiteltu. Enää yritetään selvittää kuinka laajaa tuo salailu oli.

Pell kertoi edeltäjänsä salailleen, eli arkkipiispa sir Frank Little olisi syyllistynyt rikoksiin. Ballaratin arkkipiispa oli sittemmin tuhonnut raskauttavat dokumentit kirkon arkistoista. Ei mikään yksittäinen tapaus katolisen kirkon sisällä. Todisteita katoaa. Pell tarjoaa selityksiä tuolle salailulle. Kirkolla ei ollut Littlen aikaan sopivaa protokollaa pedofiilipappien käsittelylle. Jostain syystä Little ei vaan mennyt poliisin puheille.

Kardinaali Pell toteaa, että rikosten salailua tapahtui, mutta samalla sanoo, etteivät he olleet tietoisia rikosten laajuudesta. Hmmm. Hän myös myöntää väen olleen tietoinen ongelmasta vuonna 1988. Se oli vain pari vuotta sen jälkeen, kun katolinen kirkko päivitti niitä ohjenuoria tuollaisten tilanteiden selvittämiseen. Australiasta olisi pitänyt lähteä kirjeitä Vatikaaniin. Katolisen kirkon opin puhtautta valvovan yksikön silloinen pomo kardinaali Ratzinger olisi lukenut kirjeet.

Hieman alle kahdeksan minuuttia kestävä videopätkä on mielenkiintoista kuunneltavaa. Katolinen kirkko on näin suuressa pulassa, koska sen on annettu olla itsenäinen seiniensä sisällä. Pappien tekemiä rikoksia yritetään ratkaista liperikaulusten ja hassujen hattujen voimalla.

Arkkipiispalla asiaa aborteista ja lasten raiskaamisesta

Meksikosta kantautuu kummia. Arkkipiispa Fabio Martínez Castilla puhui abortin ja lasten raiskaamisen kauheuksista. Tietenkin hän tuomitsi molemmat aktit moraalittomiksi. Synniksi. Kuitenkin toinen niistä on toista kauheampi teko. Raskaana olevan naisen visiitti aborttiklinikalla lääkärin luona VS papin painostamana tehty lapsen raiskaaminen kirkon takahuoneessa. Kumpi niistä onkaan se rankenpi rikos? No tietenkin abortti, sillä se on kirkon silmissä ihmisen murhaamista. Raiskatut lapset jäävät henkii.

Samassa puheessaan Fabio muistutti, että kondomit ovat vain laastareita, joilla vältellään vastuuta. Ymmärtääkseni vastuun välttely on ylimmillään silloin, kun mies jättää paksuksi panemansa naisen yksin.

Anyways, on ilo huomata, etteivät katolisen kirkon edustajat ole lopettaneet moraalisten kannanottojen esittämistä. Lapsia raiskanneiden pappien suojelu on osattu jo yleisellä tasolla julistaa huonoksi asiaksi. Näin katolinen kirkko palaa hiljalleen lähes vakavasti otettavaksi ääneksi moraalisissa asioissa.

Reiki VS Katolinen kirkko

Selailin joulukuussa ilmestynyttä katolista hiippakuntaleti Fides:iä. Siinä Tuomas Nyyssölä kirjoitti reikin ja muiden uusien parantamisterapioiden yhteensopivuudesta kristityille. Sivun vievä artikkeli kuvailee tarkasti mitä reiki on ja miten sitä käytetään. Ihmisiä koulutetaan ohjaamaan universumin energiaa, jumaltietoisuudesta saapuvaa hoitoa, ihmisten voinnin parantamiseksi. Reikin harjoittaja viritetään tuon energian välikappaleeksi. He eivät katso olevansa uskonnon harjoittajia. Reiki on elämäntapa. Jotkut sairaanhoitajat näkevät reikihoitonsa luonnollisena parannuskeinona.


Nyyssönen kertoo, ettei reikille ole kertynyt tieteellisiä perusteluita. Eikä näyttöä. Luonnontiede ei tunne reikin energiaa. Siksi reikiä täytyy puolustaa henkisemmillä argumenteilla.

Onko tuollainen parantaminen sopivaa kristilliselle parantamiselle, jossa rukoillaan sairaiden puolesta? Reikissä ei voi olla sama voima, joka toimii Jumalan parantamissa ihmisissä. Kristittyjen täytyy lähettää rukouksena Jumalalle ja Kristuksen nimissä.

"Reikin kannattajat kuvaava reikissä tapahtuvaa asiaa "universaalin energian virtaamiseksi". Kristillinen Raamattu tai perinne eivät puhu maailmasta, joka perustuisi ihmisten voimin tai tahdolla manipuloitavissa olevalle universaalille energialle. Tällaisen maailmankäsityksen juuret ovat idän uskonnoissa, jotka ovat luonteeltaan panteistisia ja joissa ero oman itsen, maailman ja Jumalan välillä tahtoo kadota."

Kristitty menettää otteen turvallisesta kristinuskosta. Siitä ei seuraa hyvää.

"Kristillisestä näkökulmasta reikin käyttö on vaarallista, koska reikiä harjoittava hyväksyy ainakin alitajuisesti kristinuskon vastaisen käsityksen maailmasta. Koska reikissä ei ole kysymys tieteestä eikä kristinuskosta, se kristillisen näkemyksen mukaan sijoittuu taikauskon ja magian kenttään. Taikausko puolestaan turmelee Jumalan palvomisen kääntämällä uskonnolliset tunteet ja toiminnan pois Jumalasta. Vaikka ihmiset joskus lankeavatkin taikauskoon tietämättömyyden vuoksi, on kristinuskon mukaista työskennellä tällaisen tietämättömyyden poistamiseksi."

Tuntemattomien energioiden manipulointi on pelottavan lähellä huonojen henkivaltojen kepulikonsteja. Nyyssönen siteeraa Katolisen kirkon katekismusta:

"Kaikenlainen magia ja taikuus, jolla yritetään saattaa salaisia voimia ihmisten palvelukseen ja saada yliluonnollinen valta toisiin ihmisiin - olkoon kyseessä vaikka heidän tervehdyttämisensä - on vakavasti Jumalan kunnioittamisen vastaista."

 Lopussa lukijaa muistutetaan simonian alkuperästä. Apostolien teot 8:9-24 kertoo kuinka Simon piti kaupunkilaisia pauloissaan noituudella. Paikalle saapui Filippos, joka teki vielä hienommat käännytystyöt puheillaan Jumalasta. Simon halusi saada samanlaiset voimat itselleen.  Hän kääntyi uskoon ja seurasi Filipposta. Hän ilmoitti, että maksaisi hyvin tuosta käsien päälle panisen voimasta, joka sai muut kääntymään kristityiksi. Pietari hermostuu rahalla leikkimiseen: "Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa! Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä. Käänny siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän antaa ajatuksesi anteeksi. Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan." 

 Kautta linjan Fides -lehden jutussa annetaan negatiivinen kuva reikistä. Se on vähintäänkin arveluttava parantamisterapia, joka altistaa sielun kadotukselle. Kristityn kannattaa välttää reikiä. Turvallisempi paraneminen tapahtuu Jumalan välityksellä.

Toivottavasti Fides ottaa pian kantaa joogan ja kristinuskon yhteensopivuuteen.

Seuraava paavi on...

Paavi on virallisesti eronnut pyhästä virastaan. Kardinaalit etsivät Jumalan johdatusta, jotta tilalle löydettäisiin uusi paavi. Konklaavin äänestys voi johtaa yllätyksiin tai tylsiin tuloksiin. Siksi se onkin niin jännä. Ennakkosuosikkina on ghanalainen Peter Turkson. Hän on osoittanut olevansa vanhoillinen, ja on samalla ei-valkoinen. Se on hieno yhdistelmä, joka takaisi vanhan kaartin oppien tyydyttämisen ja toisi samalla uutta väriä paavien joukkoon. Se nähtäisiin edistyksenä ja tasa-arvona katolisen kirkon riveissä, sekä yhtäaikaisesti perinteisten arvojen varjeluna. Yhdistelmä voi olla vastustamaton konklaavin riveissä.

Itseäni kiinnostaa Turksonissa se miten hän on kommentoinut Afrikan kulttuuria. Se on vielä yksi plussa hänen valintansa puolesta, sillä hänellä ei ole riippakivenä samanlaista lasten hyväksikäyttöjen salailua kuin joillakin muilla ehdokkailla.

Helmikuun 12. hän oli CNN:n haastateltavana. Aiheena oli tietenkin katolisen kirkon seksiskandaalit ja niiden vaikutukset Afrikkaan. Turkson paljasti, ettei Afrikka ole yhtä altis hyväksikäytöille kuin Eurooppa.

“Not in the same proportion as we have seen in Europe,” ja “Probably because African traditional systems kind of protect or have protected its population against this tendency. Because in several communities, in several cultures in Africa, homosexuality, or for that matter, any affair between two sexes of the same kind are not countenanced in our society. So, that cultural ‘taboo,’ that tradition has been there. It’s helped to keep this out.”

Seksiskandaaleja ei ilmesty Afrikassa samalla tahdilla  kuin Euroopassa, sillä afrikkalainen kulttuuri ei hyväksy homoseksuaalisuutta samalla tavalla. Perusarvot ovat pitäneet homostelun kaukana. Siksi katolisen kirkon edustajat eivät ole joutuneet seksiskandaalien ryöpytettäväksi Afrikassa.

Turkson on myös puhunut hyväksyvään sävyyn Ugandan tiukkaakin tiukemmasta riksolaista, jossa samaa sukupuolta olevien elämä on tuomitsemisen arvoista.