Nunnia, konnia ja lasten joukkoraiskauksia

 Katolisen kirkon mädännäisyys, korruptio ja rikokset ovat aina silloin tällöin otsikoissa. Vuosikymmeniä vanhat rikokset päätyvät viiveellä päivänvaloon. 2018 tällaisista rikoksista nousi iso kansainvälinen kohu. Tuolloin kirkko lupasi laatia ja julkaista niistä kattavan raportin. Ja sitä katolinen kirkko tekikin. Materiaalia ja tutkittavaa kertyi runsaasti. Raportin edistymistä seurattiin uhrien laatiman komitean suunnalta. Näin varmistettiin, ettei kirkko pääse hautaamaan raporttia.

 Mutta kirkon suunnalta tehtiin ovela temppu. Raporttia laativa kardinaali Rainer Woelki ei halunnut julkaista raporttiin päätyviä tapauksia. Hän halusi tietenkin vain suojella uhreja, jotka olivat hyväksikäytön aikana lapsia mutta nyt aikuisia. Vuoden 2020 loppupuolella raporttia laativa hiippakunta tapasi näitä uhreja. Raporttia kuvailtiin oikeuteen kelpaamattomaksi, joten oliko sen julkaisulle edes tarvetta? Jokaiselta uhrilta kysyttiin erikseen haluaisivatko he raportin sisältöä julkiseksi. He halusivat pitää sisällöt pois julkisuudesta.

Näin kirkkoa sai moraalisen leiman raporttinsa päälle. Sitä ei tarvitsisi julkaista. Paitsi kohu tuosta uhrien saamasta "neuvonnasta" nosti salailusyytteet uusin lukemiin. Karl Haucke oli yksi uhreista, joka nosti syytteen Kölnin hiippakuntaa kohtaan. He halusivat samanlaisen erillisen raportin heihin kohdistuneista rikoksista. He olivat olleet järjestäytyneen hyväksikäytön uhreja orpoina 60- ja 70-luvuilla. Painostus toimi.

Tämä vuosi alkaa tapahtuneen viihdyn avaamisella, kun Haucken ja kumppaneiden vaatima raportti vihdoinkin virallisesti valmistui. Tuo vyyhti sisältää niin rajuja rikoksia, että siitä kertova raporttia suojellaan lakimiesten voimin. Kirkon edustajat ovat julkisesti puhuneet sen sisällön karmeudesta. Raportin lukenut piispa Karl-Heinz Wiesmann kertoi katolisen kirkon uutislehdelle, että tarvitsi lomaa toipuakseen prosessista. Tällä kertaa julkaisemisen lykkäämistä perustellaan raportin liian shokeeraavalla sisällöllä. Toimittajat eivät saa lukea papereita, jos eivät allekirjoita salassapitosopimuksia. Useampi toimittaja marssi tämän takia pois raporttia käsittelevästä konferenssista.

DailyBeast sivustolla käydään läpi tuon yhden luostarin rikoksia. Orpolapsia ei annettu adoptoitavaksi. Nunnilla oli liiketaloudellisesti parempaa käyttöä orvoille. Luostari myi lapsia raiskaajille. Heitä myytiin orjiksi. Lapsia huumattiin kuljetusten ajaksi. Joskus heitä vietiin jopa useampi yhteen tilaisuuteen. Luostariin palautettuja lapsia nuhdeltiin, jos heidän vaatteensa olivat menneet ryppyyn tai likaiseksi erilaisista eritteistä.

Raportissa nimetään useita saksalaisia bisnesmiehiä ja papiston jäseniä, jotka "vuokrasivat" lapsia 60- ja 70-luvulla. Uhreja löydettiin 175 kappaletta. He olivat tuolloin 8 - 14-vuotiaita. Enemmistö uhreista oli poikia. 

Selvityksessä paljastui, että n. 80 % nimetyistä raiskaajista oli jo kuollut. Useat uhreista olivat edellisinä vuosina sopineet rahallisista korvauksista kirkolta, joten he eivät osallistuneet muiden uhrien nostamaan syytteeseen.

Kölnin hiippakunta lupaa julkaista uuden version raportista maaliskuussa. Ellei sen viivästymiselle keksitä uusia syitä. Siitä on todennäköisesti siistitty pois pahimmat yksityiskohdat.