22.9.16

Tulen Morsian

Leena Virtasen kirjoittama Noitanaisen älä anna elää - Tosikertomus noitavainoista Suomessa 1666 - 1671 oli erittäin mielenkiintoista luettavaa. Historian melkein unohdetuilta sivuilta selviää miten noitavaino lähti käyntiin Ahvenanmaalla. Naisia joutui tuomittaviksi vuosia kestäviin oikeudenkäynteihin. Lopulta mestattavaksi päätyi seitsemän naista. Perustelut tietenkin modernin maailman näkökulmasta katsottaessa aivan järkyttävää paskaa. Mutta silloisen maailmankatsomuksen sisällä ne olivat ihan loogisia. Tietoa tapahtumista ja päättelystä on jäljellä runsaasti, sillä oikeudenkäynnin asiakirjat sekä siihen osallistuneiden oppineiden miesten kirjeenvaihto ovat tallella. Niistä Leena Virtanen kirjoitti kutkuttavan ja samalla kylmää raivoa herättävän kirjan.

En osannut odottaa, että kirjasta tehdään myös elokuva. Tulen morsian ilmestyi pari viikkoa sitten ensi-iltaan. Kävin katsomassa sen. Normaalisti vältän kotimaisia elokuvia. Olin iloisesti yllättynyt, sillä näyttelijätyö oli laadukasta. Paitsi mielestäni juuri päätähden kohdalla. Se menköön käsikirjoituksen piikkiin. Vuorosanat särähtivät liian ei-luontevina Tuulia Elorannan suussa. Tavallaan liian kirjakielisenä ja sivistyneenä, vaikka Karin Persdotteria kuvataankin muita kylän asukkaita oppineemmaksi naiseksi. Puvustus ja lavastus aidon näköistä. Ja erittäin iloisena yllätyksenä ihmisten puheet ovat selkeästi kuultavissa, hieman poiketen perinteisestä suomalaisesta äänityksestä. Elokuvaa onkin tehty pohjoismaisella yhteistyöllä.

En kuvaile tapahtumia ja juonta yhtään, mutta skeptikkona ja synkän historian fanina annan suositukseni elokuvalle. Suosittelen lukaisemaan Helsingin Sanomien kulttuurijutun elokuvan tekemisestä. Harvinaisen aiheensa, ja varsinkin sen todenperäisten tapahtumiensa, ansiosta Tulen morsian viihdytti minua surulliseen loppuunsa asti.

Jos et ole lukenut Noitanaisen älä anna elää -tietokirjaa, niin suosittelen katsomaan Tulen morsian elokuvan. Valkokankaalla näkyvä versio on mielestäni juuri oikealla tavalla uskollinen kirjalle ja historialle. Tämä on pala sellaista menneisyyttä, jota ei mielellään muistella tapahtuneen Ruotsi-Suomen aikana.

20.9.16

Obamagaten arkkuun finaalinen loppuniitti: Trump Edition

Republikaanien presidenttiehdokas Donald Trump on päässyt pitkälle. Vaalipäivä lähestyy ja samalla Trump on yllättänyt seuraajiaan toteamalla kaikille rationaalisille ihmisille itsestäänselvän asian. Hän piti tiedotustilaisuuden, jonka lopussa miehen huulilta kuultiin seuraavaa: presidentti Obaman kansalaisuus on yhdysvaltalainen, piste. Trump julisti lopettaneensa birther-liikkeen tarpeellisuuden, sillä hän onnistui löytämään vaaditut todisteet Obaman kunnollisen syntymätodistuksen. Siis jotain muuta mitä näytettiin kansalla vuonna 2008 ja myöhemmin vuonna 2011.

Mitä on muuttunut? Trump tajusi birther-liikkeen olevan taakka, jota ei enää tarvita. Liikkeen äänitorvina toimii niin *kröhöm* esoteeristä väkeä, ettei heitä kehtaa nostaa esiin vaalitaistelun aikana. Tuo väki on kerjännyt huomiota ja elättänyt itseään obamagaten kohuilla jo monen vuoden ajan. Mutta uuden presidentin aikakaudella tarvitaan uutta väkeä. Siksi Trump tarvitsi etäisyyttä samoihin ihmisiin, joiden joukossa itse puhui Obaman olevan mm. kaapissa elävä muslimi ja syntyneen jossain muualla jollakin sellaisella tavalla, ettei hän ole sopiva presidentin virkaan.

Nyt vastustajana ei ole toista kauttaan lopettava presidentti Obama vaan presidenttiehdokas Clinton. Trump ei ole tyhmä mies. Edellisinä vuosina puhutut puheet birtherien aiheista kuitattiin sillä, että nyt Trump oli selvittänyt Obaman syntyperän. Obama on jenkki ja täysin laillinen presidentti. Näin häntä ei voi enää kiusata vanhoilla videoklipeillä siitä miten Trump höpisee syntymätodistuksen puuttumisesta.

Ja kaikkein nerokkaimpana heittona Trump demonstroi poliittista taituruuttaan. Puheessaan hän heitti häröilevän salaliittoprikaatin taakan pois harteiltaan ja samalla käänsi kaiken vastustajansa syyksi. Nimittäin, Trump sanoi birther-epäilyjen Obaman syntyperästä lähteneen liikkeelle Hillary Clintonin vaalikampanjasta vuonna 2008.

Eivät lähteneet. Jotkut hardcore Clinton-fanit kyllä toistelivat epäilyjä vielä vuonna 2008. Niiden alkuperä on kuitenkin muualla kuin Clintonin kampanjassa. Clinton käydessä sotaa Obamaa vastaan somekirjoittelussa kyllä alleviivattiin Obaman ei-perinteisiä sukujuuria, mutta ei koskaan hänen kansalaisuuttaan.

 Huhut sujautti alunperin liikkeelle demokraatista republikaaniksi vaihtunut Andy Martin vuonna 2004. Niissä Martin vihjaili Obaman olevan salaa oikeasti muslimi eikä kristitty. Tästä kehittyi juoru siitä, että Obama onkin arabi. Ja sitten tiedettiin miehen oikean syntyperän olevan salailun kohde. Jos salailu paljastuisi, niin Obama voitaisiin saada oikeuteen ja hän menettäisi virkansa. Nämä kaikki levisivät somekanavilla vuodesta toiseen. Jopa Suomeen asti. Niitä samoja puheita toisteli myös Donald Trump. Aina siihen asti kunnes hänkin ymmärsi miten pahasti siinä kusee omille housuilleen.

Eli Obamagate on vihdoinkin haudattu itse birtherpuheita puhuneen miehen toimesta. Vaikutus oli nopea. Jopa Trumpin kannattaja Jerome Corsi, mies joka lietsoi vaikka minkälaista vaaraa ja mysteeriä Obaman syntyperästä, kieltäytyy nykyään puhumasta birther-salaliitoista. Kiitos, Trump!

Salaliittoteorioitsijoiden puheet vallankaappauksesta ja FEMA-leireille kuljetettavista teuraskansalaisista eivät vieläkään toteutuneet, mutta onhan tässä vielä aikaa vaaleihin ja uuden presidentin virkaanastujaisiin.

19.9.16

Ark Encounter ja Aloituksen jälkeiset tunnelmat

Kreationisti Ken Hamin unelmaprojekti valmistui. Vedenpaisumusmytologiasta tuttu Nooan arkki on kristillisen teemapuiston keskipiste Ark Encounter puistossa. Avajaisista on vierähtänyt pari kuukautta. Odotin melkein havaittavalla mielenkiinnolla miten suuri väkiryntäys sinne suuntautui avajaiskuukauden aikana. Valitettavasti kreationistit eivät julkaisseet mitään lukuja ensimmäisen kuukauden jälkeen. Mikä tarkoittaa mielestäni sitä, etteivät luvut olleet mieluisia kreationisteille. Samoin kävi ennakkolippujen myyntimäärän kohdalla. Lukuja ei ilmoitettu, josta voimme päätellä niidenkin olleen jonkinlainen pettymys.

Ark Encounter puiston rahoitusta laskettaessa esiteltiin arvioita vuosittaisesta vierailijoiden määrästä. Luku liikkui 1,6 - 2 miljoonan paikkeilla. Vuonna 2014 Ken Hamin omissa kirjoituksissa määräksi arvioitiin kaksi miljoonaa kävijää.

Tuore uutinen Cincinatin WLWT TV uutiskanavalta vilauttaa vihdoinkin lukuja. Uutinen on tunnelmaltaan kehuva, sillä kävijämäärien kerrotaan ylittävän odotukset! Perustajajäsen Mike Zovath esittelee arkkia kameraryhmälle. Käytävillä on runsaasti ihmisiä. Avajaisten jälkeen puistossa on käynyt n. 300 000 asiakasta. Päivittäin kävijöitä on about 4000 kappaletta. Vilkkaina päivinä n. 7000 kpl. 

Mutta mitä ihmettä? Vuosittaiseksi kävijämääräksi ennustetaan enää vain 1,4 miljoonaa kävijää. On helppoa päätellä, että kävijämäärään ei tämän vuoden puolella ilmesty enää nousukautta. Näin tapahtuu kaikkien uusien nähtävyyksien kohdalla, joten se ei ole mitenkään kreationismin vika. Ihmisillä on muita menoja talven lähestyessä ja koulujen lomien päätyttyä. Vedenpaisumuspuistoon ei ilmesty uutta nähtävyyttä pitkään aikaan, joten uusi käynti ei ole se houkuttelevin vaihtoehto.

15.9.16

Pekka ja Pätkä etuoikeutettuina valkoisina miehinä

Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta Yle esitti keskiviikkona kotimaisen 60-luvulla kuvatun komedian. Se on kuuluisan Pekka ja Pätkä elokuvasarjan kohua ennenkin aiheuttanut Pekka ja Pätkä neekereinä. Näin ensimmäisen kerran joskus 10 - 12-vuotiaana. Muistaakseni se oli sieltä köyhimmästä päästä huumoriltaan. Useiden arvioiden mukaan se oli kaikkein huonoin sarjan elokuvista. Suurimmat traumat minulle aiheutti Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä, sillä se aivopesi lapsia uskomaan lumimieheen.

Mutta vuonna 2016 suuremman huolen aiheuttaa Pekka ja Pätkä neekereinä elokuvan rasismi. Kuuluisassa kohtauksessa Pekka ja Pätkä hakevat töitä ravintolasta, joka tarvitsee bändiinsä eksotiikkaa. Sitä haetaan ameriikan jazz-bändeistä tutuista mustaihoisista soittajista. Pekka ja Pätkä vetävän kenkälankit naamaansa ja puhuvat outoja, tekeytyen toisen rodun edustajiksi.

Modernin maailman vinkkelistä elokuva on selkeästi rasistinen. Siinä esitetään stereotypiat ja silloisen valkoisen kansan käsitykset siitä miten Yhdysvalloissa käsiteltiin rotuja. Ja se toistaa tyypillisen blackface ilmiön viihtetaiteessa. Kokonaisuutena elokuva ei ole ihan niin pahalla asteella kuin Tarzan elokuvista tai länkkäreistä tutut tavat esittää ei-valkoisia ihmisiä ali-ihmisinä. Pekka ja Pätkä neekereinä on huono elokuva. Samalla se myös havainnollistaa selkeästi aikakautensa ihmisten asenteita ja käsityksiä mustaihoisista.

Tärkein kohta on kuitenkin se oliko tai onko kyseisen elokuvan esittäminen Ylen toimesta väärin vai oikein.

Kalikwela Bai kirjoitti palautetta Ylelle, johon vastasi itse ohjelmapäällikkö Pentti Väliahdet. Jotta saat käsityksen keskustelun kulusta, niin kopioin kommentit tähän:

Aivan järkyttävää. Mafalala kirjoitti hyvin: "Rasistisen kuvaston ja kielen toistaminen ilman minkäänlaista problematisointia normalisoi rasismia, sulkee pois katsojia ja ylläpitää niin sanottua valkoista katsetta. Ja tietenkin se on yksiselitteisesti loukkaavaa. Elokuvan näyttäminen ja ohjelmapäällikön tarjoama näkökulma myös luovat mielikuvaa siitä, että rasismi olisi menneen maailman juttuja.
Valinta ja toimintatapa heijastavat rakenteellisiakin ongelmia. Nyt elokuvan näyttämisen määrittelee ongelmattomaksi valkoinen mies, joka ei rasististen stereotypioiden toisintamisesta ja ylläpidosta kärsi. Ylen sisäistä keskustelua elokuvan näyttäminen ei ilmeisesti ollut myöskään synnyttänyt."
Häpeällistä toimintaa. Mitä arvoa moisella elokuvalla nykyaikana on? Vai kuvittellaanko ettei Yleä katso kukaan joka saattaisi loukkaantua??? Hävetkää.

Ja ohjelmapäällikön vastaus:

Yleisradio esittää suomalaisia 1940 – 60 -lukujen mustavalkoisia elokuvia, se on osa julkisen palvelun tehtävää. Varsinkin vanhemmat katsojat katselevat iltapäivän kotimaisia.

Elokuva Pekka ja Pätkä neekereinä on osa suomalaista elokuvahistoriaa. Tänä päivänä elokuva ja sen nimi on rasistinen, sellaista ei nyt Suomessa tehtäisi.

Elokuva pitää nähdä ja tulkita sen hetkisessä yhteiskunnassa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa. Suomi oli eristynyt maa eikä meillä nähty tummaihoisia ihmisiä katukuvassa. Tämä elokuva kuvastaa siis ennen muuta suomalaisten asenteita ja ennakkoluuloja. Niille elokuva nauraa, ja niille katsojankin pitäisi nauraa eli sen ajan asenteillemme ja ennakkoluuloillemme.

Asiat voidaan nähdä aina kärjistetysti ja kapeasta kulmasta, mutta miksi haluaisimme näin nähdä. Ainakin voisimme ensin katsoa tuon elokuvan, ennen sen teilaamista. Itse haluaisin esittää elokuvia sensuroimattomina ja sensuroimatta omaa kulttuurihistoriaamme.

Pentti Väliahdet
Ohjelmapäällikkö, Yle TV1

Väliahdet totesi suoraan ja kiertelemättä, että nykyään kyseinen elokuva on rasistinen. Loukkaantuneiden mielestä elokuvan esittämistä olisi pitänyt ymmärtää hävetä. Jatkokommenteissa esitetään onneksi se järkevä kanta, ettei kukaan ole vaatimassa esittämiskieltoa. Se olisikin ollut huono vaihtoehto. Tyypilliseen tapaansa Ilta-sanomat esittää kohun aivan kuin olisi vaadittu sensuuria, mitä ei siis ole vaadittu. Lööpistö pettää aina.

 Sen sijaan vaaditaan Pekka ja Pätkä neekereinä elokuvan rasismin tiedostamista ja kontekstiin laittamista. Se onkin hyvä vaatimus, mutta siinä mennään siihen, että Ylen vastuulla olisi kouluttaa katsojiaan kaikkien ongelmallisten aiheiden kohdalla. Ja siinä ei anneta yhtään arvoa katsojien älylle ja mediakriittisyydelle. Olen niitä ihmisiä, joiden mielestä vastuu on katsojalla. Katsoja päättää minkä ohjelman hän laittaa päälle televisiossaan.

Millaista taustoittamista Pekka ja Pätkä neekereinä sitten olisi tarvinnut? Sillä tuskin sen selvempää tapausta vanhan ajan asenteista on mahdollista saada elokuvan nimeä myöten. Minun on erittäin vaikea uskoa, että tämän mustavalkoisen elokuvan näkeminen normalisoi rasismia tänä vuonna. Rasismi ei ole kadonnut minnekään 60-luvun jälkeen. Se vain muuttaa muotoaan kulttuurimme muuttumisen mukana.

Jos joskus jossain joku vaatii rasististen elokuvien esitysten kieltämistä, niin annan esimerkin siitä miksi se ei ole lopulta hyvä vaatimus.

Haluaisin Ylen joskus esittävän Leni Riefenstahlin ohjaaman Tahdon riemuvoitto propagandaelokuvan vuodelta 1935. Se näyttää Saksan kansallissosialistien kokouksen Nürnbergissa mahdollisimman ihannoivassa valossa.

Tässä kohtaa moni varmasti sulkee vihaisesti tämän välilehden ja poistaa blogini suosikeistaan.

Kaikki muut jatkavat ehkä hieman hämmästyneinä eteenpäin.

Tahdon riemuvoitto on tärkeä osa niin maailman- kuin elokuvahistoriaa. Propagandaelokuva voitti aikanaan useita palkintoja, eikä pelkstään Saksassa. Se on selkeä ja teknisesti korkeatasoinen aikakaudellaan tehty kuvaus natsisaksan käsityksestä itsestään. Suosittelen sen katsomista. Enkä ole natsi. Kun tiedostat mitä varten Tahdon riemuvoitto tilattiin itse Hitlerin kynällä ja mitä tarkoitusta varten sitä levitettiin, niin näet elokuvan ehkä kaikkien aikojen pelottavimpana pätkänä filmiä. Näin sen joskus 19-vuotiaana taivaskanavilta. Itse en ainakaan sen jälkeen kyennyt näkemään yhtäkään ja minkään maan patrioottista pläjäystä minään muuna kuin aivopesuna. Tahdon riemuvoitto on hyvä/paha esimerkki siitä miten kavalasti ja houkuttelevasti yhden aatteen ihannointi voidaan tehdä.

Loukkaavan, pelottavan ja ahdistavan materiaalin näkeminen saa minut peilaamaan mikä siinä aiheuttaa kaikkea tuota. Tiedostan kyllä olevani tässä asiassa pieni masokisti. Vietän vapaaehtoisesti aikaa netin kaatopaikoilla huonoimpien keskustelupalstojen tarkkailijana. Seuraan ihan tarkoituksella kreationistien, salaliittoteorioitsijoiden, fundamentalistien, homeopaattien ja muiden keskusteluja (en tunnusta valeprofiilien käyttöä). Tiedän millaiselle materiaalille altistun niissä paikoissa.

Kaikki eivät tietenkään ajattele samalla tavalla kuin minä. Ja minä ymmärrän heitä. Sitä varten ohjelmistossa pitääkin olla kuvaukset siitä minkälainen ohjelma on seuraavaksi tulossa ruutuun. Ketään ei saa pakottaa katsomaan

11.9.16

Pasi Turunen pääsi televisioon

Eduskunnassa höpistään jälleen läpi aivan samat asiat kuin aikaisemmin, joten en jaksa kirjoittaa niistä sen enempää. Jään odottamaan, että siellä puhutaan oikeasti uusista asioista tuosta kansalaisaloitteesta. 

Sen sijaan käännän huomioni televisio-ohjelman suuntaan. Patmos -säätiön Pasi "Jotkut kansanmurhat ovat hyvä" Turunen käväisi Enbuske, Veitola ja Salminen (25 min kohdalla) ohjelmassa kehumassa kansalaisaloitetta. Sinällään haastattelussa ei ole mitään uutta, mutta kolme kohtaa ovat mielestäni kommentoimisen arvoisia.

Juontaja Salminen toteaa tieteellisen konsensuksen sanovan, ettei sateenkaariperheistä ole löydetty haittaa lapsille. "Semmoista konsensusta ei ole" vastaa Pasi, sillä hän tietää peräti kahdeksan laajaan satunnaisotokseen perustuvaa tutkimusta. Kaikki niistä kahdeksasta antavat viitteitä siitä, että lapset ovat kärsineet erilaisista ongelmista. Tämä kohta kannattaa pitää mielessä myöhempää kohtaa varten, jolloin sama Pasi toistaa Aito avioliitto -yhdistyksen tuttua sanomaa. Eli sitä jossa tutkimukset osoittavat sateenkaariperheiden olevan huonompia perheitä lasten kannalta, mutta samalla Aito avioliitto -väki sanoo, etteivät he väitä sateenkaariperheitä epäsopiviksi lapsille. Niinpä niin. Hieman hauskasti Pasi itse pyytää, ettei sotketa asioita keskenään.

Pasi heiluttaa näistä kahdeksasta tutkimuksesta Kanadassa tehtyä tutkimusta, jossa mitattiin nuorten koulumenestystä. Se on taloustieteilijä Douglas Allenin paperi, jota tarkastelin vuonna 2013. Sanoisin, että olennaisena pointtina koko paperista on se, että pelkkä high schoolista valmistautuminen ei kerro vielä siitä onko lapsella hyvä vai huono elämä. Sillä jotkut voivat pudota pois huonon menestyksen takia, tai toiset voivat vaihtaa ammattikouluun ja saada paremman menestyksen. Tai ehkä he ovat löytäneet hyvän työpaikan kesken lukion. Jne.

 Eikä paperissa vielä verrattu naimisissa olevien samaa sukupuolta olevien parien lapsia naimissa olevien heteroparien lapsiin. Kanadaan kun tuli tasa-arvoinen avioliittolaki vasta muutama vuosi sitten. Ja jos luet kyseisen paperin läpi ajatuksen kanssa, niin huomaat myös Allenin kirjoittavan, että jotkut tuloksista eivät ole tilastollisesti merkittäviä.

Allenin paperin lyhennelmästä lähti liikkeelle tämä lause:

Children living with gay and lesbian families in 2006 were about 65 % as likely to graduate compared to children living in opposite sex marriage families.

Pasi kommentoi tätä tutkimusta näillä sanoilla:

"Otettiin satunnaisotos 20 %sta Kanadan väestöstä ja todettiin, että samaa sukupuolta olevien parien lapsilla on selkeästi heikompi koulumenestys. Et kyllä näitä eroja havaitaan."

Salminen kertoo kanadalaisesta tutkimuksesta, (jonka on sattunut lukemaan!) että siinä samaa sukupuolta olevien perheiden lapsilla on muutaman prosenttiyksikön verran vähemmän high schoolista valmistuneita. Johon Pasi vastaa, että 35 prosenttia on hänestä aika melkoinen määrä.

Jolloin olisi heti pitänyt selittää mitä tarkoittavat prosenttiyksikön ja prosentin erot kyseisen tutkimuksen tuloksissa. Onneksi Salminen on valppaana. Hän kertoo, että se oli todennäköisyyksinä 65 prosentin ero. Käytännössä se tarkoittaisi, että sadan lapsen ryhmässä homo ja hetero perheiden lasten erot olisivat luokkaa 92 valmistunutta sadasta lapsesta ja toisen 96 valmistunutta sadasta. Eli käytännössä suhteutettu ero oli pieni. Tosin tämän selvittäminen on haastavaa, sillä Allenin paperissa ei alunperin ole tehty tuollaista suhteuttamista. Ehkä puhtaasti ajattelemattomuuden takia.

Harmillisesti Salminen ei nuijinut perille asti Pasin tulkinnan turhuutta, vaan jatkoi suoraan eteenpäin. Nyt ohjelman katselijat voivat virheellisesti luulla, että lukiossa käyvistä homovanhempien lapsista 35 % tai 65 % ei valmistu lukiosta, tai että heillä on heikko koulumenestys, koska vanhemmat eivät ole heteroita. Juuri tämän takia en tykkää keskusteluohjelmista.

Sitten Pasi nostaa sentään asiallista huolenaihetta kehiin, sillä hän kertoo Pro-homo tutkimuksista löytyvän pieniä ja valikoidulla otannalle tehtyjä tutkimuksia. Se on oikea ongelma sosiaalitieteissä, mutta niissäkin ratkaisee metodologian laatu ja kuinka pitkälle niistä on vedetty johtopäätöksiä. Valitettavasti tästäkään kohdasta ei väännetty sanansäilää lähetyksessä, sillä tahti oli nopea.

Loppua kohti (33 min 25 s)  tapahtuu hieno manööveri Pasilta, kun hän kaivaa povitaskustaan lehtileikkeen. Eleet ovat Bullshit varoitusmerkki minulle, sillä ne muistuttavat lavataikuria. Pasi itsekin sanoo: Otan lapun täältä kuin Las Vegasin taikuri. 

Ja sitten katselijoille tehdään hieno harhautus ja korvienkääntötemppu. Hän lausuu kirjoituksesta erään tärkeän asian sosiaalitieteiden konsensuksesta:

Kaikki tutkimus- ja asiantuntijatieto vahvistaa, että lapselle on hyväksi saada säilyttää yhteys molempiin vanhempiinsa. Vain poikkeustilanteissa, joihin liittyy esimerkiksi vakavaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, lapsi hyötyy yhteyden katkaisemisesta.
Ja

Tätä taustaa vasten on käsittämätöntä esittää, että irakilaisperheen tapauksessa käännytyspäätöksen perusteissa olisi otettu huomioon lapsen etu. Ei ole. Kolmen kuukauden ikäisen vauvan ja kolmevuotiaan lapsen etu on saada elää molempien vanhempiensa kanssa.

Se on mielipidekirjoitus Helsingin sanomat lehdestä. Siinä kirjoitetaan pakolaiskeskustelun olennaisesta ongelmasta, eli mitä tehdä kun valmiita perheitä leviää eri maihin. Eli kun valmiit perheet hajoavat ja ovat erillään.

Tästä Pasi taikoo yhteyden avioliiton määritelmään avioliittolain sisällä. Hän maalaa kuvaa, jossa sukupuolineutraali avioliiton määritelmä rikkoisi samalla tavalla perheitä. Pasi sanookin:

"Avioliittolain määritelmästä ei pidä rikkoa lapsien ja vanhempien kolmoissidosta, mikä tapahtuu nyt jos pannaan avioliiton määritelmä kokonaan sukupuolineutraaliksi."


Pasi ihmettelee vakuuttavalla äänenpainolla miksi pakolais- ja perheenyhdistämiskeskustelussa uskalletaan sanoa, että lapsi tarvitsee yhteyden vanhempiinsa, mutta avioliittolain kohdalla samaa ei uskalleta sanoa.




Aivan kuin ne olisivat samoja asioita. Kyseisessä mielipidekirjoituksessa käsiteltiin perheiden konkreettista hajautusta ja perheenyhdistämistä, jota tapahtuu pakolaismassojen liikkuessa. Pasi yrittää vakavalla naamalla väittää, että samalla tavalla oikeat perheet oikeassa maailmassa tulisivat kärsimään, jos avioliittolaissa perheet määritellään sukupuolineutraalisti. Aivan kuin isä ja äiti eivät enää olisikaan lapsilleen isä ja äiti. Aivan kuin mies ja nainen eivät enää pystyisi perustamaan lapsiperheitä sukupuolineutraalin avioliittolain aikana.

Luultavasti taikatemppu upposi kuin Hieronymo Sondarin voimamiekka kerettiläisen päähän monen katsojan kotona. Pasi Turunen on ehdottomasti Aito avioliitto -porukan paras edustaja julkisuudessa.

8.9.16

Vieläkin lapsivaikutusten arvioinnista ja Uusi haastaja ilmaantui

Torstaina eduskunnassa käydään ensimmäistä kertaa pientä keskustelua Aito Avioliitto ry:n kansalaisaloitteesta. Yritän keritä katselemaan lähetekeskustelua työpäiväni jälkeen. Blogini Facebook-ryhmässä taitaa olla myös popcornit valmiina sitä varten.

Samalla AA nosti esiin jännittävän uutisen aktiviteeteistaan. Syyskuun aikana on nimittäin luotu kotisivu Forum Externum Ry:lle. Kyseessä on uusi yhdistys, joka näyttäisi toistaiseksi ajavan yhtä asiaa. Kärjessä komeilee varatuomari Jyrki Anttinen, joka on myös pastori ja mukana Suomen Luther-säätiön toiminnassa.

FE teki valituksen YK:n lapsen oikeuksien komitealla. Kopioin olennaisen kohdan tänne talteen (Sillä kokemukseni mukaan oletan sivuston olevan digitaivaassa muutaman vuoden kuluttua):

Valituksessa on kysymys lapsen edusta ja sen asianmukaisesta selvittämisestä lainsäädäntömenettelyssä. Vaatimus lapsen edun ensisijaisesta huomioimisesta perustuu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklaan ja YK:n lapsen oikeuksien komitean siitä antamaan yleiskommenttiin. Lapsen etu selvitetään lapsivaikutusten arvioinnilla.

Valitus liittyy vuoden 2014 lopulla eduskunnan hyväksymään avioliittolain muutokseen, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien parien avioliiton ja yhteisadoption. Nämä lakimuutokset tehtiin ilman lapsivaikutusten arviointia, vaikka lapsiasiavaltuutettu ja eduskunnan lakivaliokunta olivat sitä edellyttäneet. Myös avioliittolain muuttamisesta johtuneet liitännäislakimuutokset hyväksyttiin vuoden 2016 alussa eduskunnassa ilman lapsivaikutusten arviointia, vaikka hallituksen esityksen kuulemisvaiheessa ja lakiehdotuksia käsiteltäessä osa kansanedustajista vaati sitä tehtäväksi.

Eduskunnassa noudatettava hyvä lainvalmistelu- ja lainsäädäntötapa olisivat myös edellyttäneet vaikutusarvioinnin tekemistä näin keskeisessä perhelainsäädännön muutoksessa.

Tämä taitaa olla se kuuluisa viimeinen oljenkorsi, josta monet ovat puhuneet. Kaikki on mahdollista lakimiesten maailmassa, joten FE on hakemassa muotoseikkaan kompastuvaa kohtaloa tasa-arvoiselle avioliittolaille. Sitten vain pitäisi selvittää pystyykö YK:n lasten oikeuksien komitea antamaan päätöksiä, joilla perutaan Suomen eduskunnan säätämiä lakeja.

Se relevantti vaikutusarviointi lapsen kohdalla olennaisen muutoksen suhteen oli jo tehty. Onko lapsen etu, että hänellä on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa? Oikeusministeriö tilasi työryhmältä selvityksen asiasta vuonna 2008, kun Suomessa pohdittiin rekisteröityjen parisuhteiden vaikutuksia lapsiin. Ilmiö kahdesta miehestä tai kahdesta naisesta lapsen laillisina vanhempina (kuten myös Tahdon2013 aloitteen ansiosta tapahtuu) toteutuisi rekisteröidyn parisuhteen perheen sisäisen adoption kautta.

Sivulta 11 löytyy seuraavaa:


Vaikutukset lapsen kehitykseen   

Tieteellisistä tutkimuksista saadun tiedon perusteella lapsen kasvaminen perheessä, jossa  vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ei vaikuta haitallisesti lapsen seksuaaliseen tai sosiaaliseen kehitykseen  taikka tunne elämään ja käyttäytymiseen. Päinvastoin on perusteita uskoa,  että vahvistamalla lapsen sosiaalisen vanhemman vanhemmuus myös juridiseksi vanhemmuudeksi voidaan lisätä lapsen turvallisuuden tunnetta, perhetilanteen vakautta sekä adoptiovanhemman ja hänen sukulaistensa sitoutumista lapseen. Näillä seikoilla voidaan arvioida olevan myönteinen vaikutus lapsen kehitykseen.   

Perheen sisäisen adoption tultua mahdolliseksi rekisteröityjen parien perheissä tällaisessa perheessä elävä lapsi voisi kokea elävänsä perhemuodossa, joka on yhteiskunnan silmissä tunnustettu ja hyväksytty. Myös tällä voidaan arvioida olevan myönteinen vaikutus lapsen kehitykseen ja minäkuvaan.


Paperissa käydään läpi muitakin kohtia. Suosittelen lukaisemaan sen kokonaan läpi. Työryhmä on kautta linjan sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien vanhempien laillisen aseman vahvistaminen on lapsen edun mukaista.

Forum Externumin touhusta nousee vahvat nostalgiat kreationistien perustamasta Critica Ry:stä. Pieni hiljainen hetki Critican muistolle.

[2 sekuntia myöhemmin]

Ennustan uhkarohkeasti, että FE:n tekemästä valituksesta ei seuraa tasa-arvoisen avioliittolain perumista.

5.9.16

Helsingin Muslimit ry ja Luomisopin maahantuonti

Helsingin Muslimit Ry on panostanut lähetystyöhön pääkaupungissamme. Eikä siinä ole mitään väärää. Keräilen mielelläni kaikenlaisia uskonnollisia esitteitä kokoelmaani. Tänä vuonna kyseinen yhdistys on kuitenkin ilmestynyt tutkalleni melko jännittävien asioiden takia. Käyn ensin sen tylsemmän kohdan kimppuun.

Heidän Facebook-sivullaan on käännytysvideoita, joilla vedotaan simppelillä tavalla luomisopin puolesta. Esimerkkeinä käytetään kakkua ja tiedemiestä. Puheet eivät eroa siitä mitä kristittyjen kreationistit ovat yrittäneet tehdä vuosikymmenten ajan. Itse hämmästelen, etteivät kotimaiset muslimit ole vaivautuneet panostamaan lyhyen videon argumentaatioon.

 Kyseisessä kakkuvideossa tieteellisen metodologian rajoituksena emme muka voi päätellä mitään jonkin asian tekijästä. Aivan kuten löytäessämme puukko selässä kuolleen ihmisen emme muka pysty päättelemään onko hänet murhattu vai kuollut luonnollisesti. Tai emme muka pystyisi päättelemään mitään vaikkapa sähkötuolin keksijästä.

Videolla tiedemies ei pysty päättelemään, että kakku on leivottu. Eikä tietenkään edes sitä kuka teki kakun. Tiedemies voi metodologiallaan vain päätellä, että kakulla ei ole tekijää, tarkoitusta ja se on ilmestynyt tyhjästä. Sitä verrataan universumin tarkkailemiseen. Mutta toisaalta tiedämme kakkujen olevan leivottuja, joten loogisesti myös universumilla on oltava kosminen kakuntekijänsä.

Tämän tyyppinen yksinkertaistettu vertaus on erittäin suosittu kreationistien parissa, mutta siinä unohdetaan tarkoituksella olennaisin asia. Meillä on empiiristä todistusaineistoa kakuntekijöistä. Voimme valmistaa kakkuja valvotuissa olosuhteissa

Toinen video jonka jaksoin katsoa  on jatkoa edelliselle. Se on nimeltään Tiede ja sen rajat. Siinä toistetaan ideaa, jonka mukaan itse kakusta ei voida päätellä miten kakku on ilmestynyt. Joten tiede ei voi päätellä miten kakku on ilmestynyt. Vertauksen sama ongelma toistuu. Me voimme seurata kakusta riippumatta miten kakkuja valmistetaan. Aivan kuten voimme havaita miten planeetat ja tähdet ilmestyvät itsekseen ilman älyn aktiivista ohjausta. Ja kuten voimme päätellä miten elämä muuttuu evoluution kautta ilman älyn ohjausta. Vaikka sitä ei voida päätellä suoraan itse yhdestä eliöstä, kuten emme voi päätellä kakuntekijää pelkästään yhdestä kakusta. Kreationistien vertaus toimii vain, jos unohdamme kokonaisuuden.

No okei. Videoklipit ovat varmaan tarkoituksella yksinkertaistettuja puheita. Ehkä argumentaatio on väkevämpää kirjoitetussa muodossa? Sama päiväkoulutasolle jäänyt argumentaatio toistuu myös kirjallisessa muodossa heidän sivuillaan:

Meidän täytyy kysyä itseltämme seuraava kysymys: Kun näemme auton tai lentokoneen tai suuren laivan ja ajattelemme sen alkuperää, emmekö automaattisesti silloin ajattele henkilöä, joka sen keksi tai rakensi? Kun näemme voimalaitoksen tai raketin tai avaruusaseman, emmekö ylläty sen suunnittelusta ja toteutuksesta? Kun kuulemme uudesta lääketieteellisestä saavutuksesta, emmekö ihmettele sen toteuttajan älykkyyttä ja taitavuutta? Ja silti nämä kaikki ovat vasta ihmisten keksintöjä, joihin on päästy tutkimalla olemassaolevan luomakunnan lainalaisuuksia.

Ja kaikissa näissä me voimme havaita miten ne on rakennettu ihmisten toimesta. Elementeillä jotka eivät muovaa itseään ilman ulkopuolista ohjausta. Toisin kuin geenit.

Entä sitten tämä universumi, jossa elämme. Maapallo on vain yksi planeetta aurinkokunnassamme. Aurinkokuntamme on taas yksi osa linnunrataa, ja  linnunrata on vain yksi tähdistö galaksissa, ja galakseja on miljoonittain. Ne kaikki ovat järjestyksessä ja kulkevat omilla kiertoradoillaan. Kuka tämän kaiken on järjestänyt? Ihminenkö? Ei tietenkään.

 Ei ihminen. Sen kaiken on järjestänyt meille painovoima. Painovoiman ansiosta tähtipöly muodostuu kiekoiksi. Painovoiman ansiosta kiekkojen sisällä on kohtia joissa materia tiivistyy planeettojen aluiksi. Painovoiman ansiosta meillä on täm planeetta tässä jalkojemme alla. Painovoiman ansiosta tähdet syntyvät. Tieteen avulla näemme tähtiä ja planeettoja eri vaiheissa niiden kehitystä. Se on aivan fantastista! Tietenkin se vie monelta uskovaiselta sen tärkeyden tunteen, kun lopulta ymmärtää tähtijärjestelmien, komeettojen, planeettojen ja monen muun kauniin tähtitieteellisen ilmiön ilmestyneen ilman luojaa.

Ajatelkaamme eläimiä, lintuja, hyönteisiä, kasveja, kaloja, meriä, bakteereja ja kemiallisia elementtejä, joita ei voida nähdä eikä löytää edes hienoimmilla laitteilla. Kaikilla näillä on laki jota ne seuraavat, toteuttaen omaa tehtäväänsä suuremmassa kokonaisuudessa. Onko kaikki tämä yhteys, harmonia, vaihtelu, suunnitelmallisuus ja tasapaino vain sattumaa? Toimivatko nämä asiat täydellisesti ja uudistavatko ne itseään yhä uudestaan ja uudestaan vahingossa? Eivät tietenkään.


Riippuen asiasta jotkin asiat toki näyttävät toimivan täydellisesti, kuten ekosysteemit. Kunnes jokin asia muuttuu liian nopeasti ja systeemi romahtaa. Toiset taas toimivat selkeästi epätäydellisesti tai tuhlailevasti, mutta toimivat kuitenkin, kuten esimerkiksi miten solut voivat muuttua syöpäsoluiksi. Niiden toimiminen ei kuitenkaan edellytä suoraa älyn vaikutusta. Parhaimmillaan luomisopin kannattajat


Helsingin Muslimit Ry esittelee tietenkin myös islaminopin tärkeitä kohtia. Sekä yksityiskohtia siitä miten Allah eroaa kristittyjen jumaluskomuksista. Sekä hauskana nippelitietona sitä mitkä asiat ovat vertauskuvia tai oikeita asioita. Esim. Allahin Valtaistuin ei ole vain metafora jostain arvovallasta. Se on oikea iso taivaallinen jakkara:

"Mahtini tähden, missä ovat ne ihmiset jotka rakastavat toisiaan, tänään tulen antamaan heille Valtaistuimeni varjon , jolloin ei ole muuta varjoa kuin Minun varjoni." (Hadiith Mutawaatir). Tämä todistaa, että Valtaistuin todella on todellinen, eikä vain jotain 'vertauskuvallista'.

Tuoli on tällä hetkellä jossain tämän maailmankaikkeuden ulkopuolella.

 Islamista löytyy siis runsaasti viihdyttävää opittavaa, kuten Jehovan todistajien, mormonien ja skientologienkin mytologiasta. Islamilainen mytologia tarjoaa minulle runsaasti luettavaa. Luultavasti aloitan tämän reissun perehtymällä siihen miten monipuolisesti islamilainen luomisoppi yrittää kumota evoluutioteoriaa. Aloitan retken tavallaan uudelleen, sillä viimeksi jaksoin perehtyä vain kreationisti Adnan Oktarin tuotoksiin.

Seuraavalla kerralla tarkastelemme vakavampaa aihetta, eli sitä minkälaista vanhoillisempaa uskonelämää Helsingin Muslimit Ry tarjoaa seuraajilleen. Tässä näytettä:

Joissakin osissa muslimimaailmaa jopa kauneuden ja siisteyden käsitteet määritellään uskottomien mukaan eikä Koraanin ja Sunnan mukaan. Jotkut muslimit jopa uskovat nykyään, että parta on epäsiisteyttä. He uskovat, että puhtaaksi ajaminen viittaa siisteyteen, sivistykseen ja kunnollisuuteen. Onko tämä mitä Profeetta Muhammad on opettanut meille parrasta? Näinkö Profeetta Muhammad ja hänen Seuralaisensa ajattelivat parrasta?

Kaikkia näitä voi nähdä läpi muslimimaailman. Mistä tämä kaikki kertoo? Se kertoo siitä, että olemme hukanneet uskovaisina olemisen todellisen arvokkuuden ja kunnian. Emme enää tunne kunniaa, arvokkuutta ja iloa profeettojen, marttyyrien, vilpittömien ja vanhurskaiden tapojen seuraamisesta. Sen sijaan tunnemme olomme paremmaksi seuratessamme niiden tapoja, jotka ovat ansainneet Allahin vihan tai jotka ovat kulkeneet harhaan.

4.9.16

Satakunnan Kansa ja Virheellistä tietoa kannabiksesta

Satakunnan kansa uutisoi lehdessään Porin huumeongelmista. Ongelma yleistymässä monessa muussakin kaupungissa, sillä nuorisolla on entistä helpompaa päästä käsiksi kannabikseen. Silloin sitä poltellaan alkoholin kanssa. Ongelmaa vastaan taistellaan valistustyöllä. Valitettavasti valistustyö menettää täysin tehonsa, jos se sisältää väärää tietoa. Silloin nuoriso ei enää luota mihinkään mitä valistusta antava taho sanoo. Varsinkin nykyinen nuoriso, joka osaa etsiä tietoa internetistä. He pystyvät löytämään asiallista tutkimustietoa kannabiksesta.

Juuri näin pääsi käymään lehden uutisessa, kun toimittaja Pihla Loula ei tarkistanut ja esittänyt oikeaa tietoa kannabiksen vaaroista.

Mikään seuraavasta ei tarkoita, että kannabis on haitaton eikä muka aiheuta riippuvuutta. Kannabiksen käytöllä on haittoja. Sen käyttö aiheuttaa riippuvuutta, kuten kaikki nautintoa tuottavat aineet aiheuttavat.

Mutta ne ovat pienempiä vaaroja verrattuna muihin huumeisiin. Sekä laillisiin päihteisiin. Juuri sen takia on sääli, että lehdessä lukee tällaista:

Porin seudun ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinaattori Sari Ilvonen kertoo, että osa nuorista saattaa siirtyä täysin kannabikseen ja kieltäytyä alkoholista kokonaan vedoten siihen, ettei alkoholi sovi heille.
– Totta kai alkoholi on yhtälailla myrkyllistä, mutta kannabiksen vaikutukset mielenterveyteen ovat vielä erilaiset, Ilvonen sanoo.

Oikeasti alkoholi on selkeästi myrkyllisempää, joten vertaus vaikuttaa ainakin minun verkkokalvoillani oudolta. Kannabiksen käyttö on yleistynyt, mutta siihen kuolleiden määrä ei vastaa vielä lähelläkään sitä miten paljon alkoholi onnistuu tappamaan. Tässä toki ei oteta huomioon muita haittoja, jotka eivät ole tappavia, mutta koska tekstissä vedottiin myrkyllisyyteen, niin pätevämpi vertaus olisi ollut paikallaan. Alkoholin myrkyllisyys tulee valitettavasti helposti ja nopeasti esille yhden villin illan aikana, mutta vastaavaa saa yrittää talkoohengellä ja savusaunaa vastaavalla puuskuttamisella kannabiksen kanssa.

Ilvonen jatkaa.

Perinteisesti kokeilut siirtyvät miedosta vahvempaan: tupakasta, alkoholiin ja lopulta kannabikseen. 

Tässä on esillä todennäköisesti useiden vanhempien väärinkäsitys siitä mikä aine on vahvempaa. Noita kolmesta alkoholi on väkevin ja helpoin tapa saada pää sekaisin. Kannabis vaikuttaa myös mielentilaan ja aiheuttaa ns. sekaannusta pääkopassa.

En usko, että kannabiksen käyttö vähenee Suomessa. Muualla maailmassa ainetta ollaan laillistamassa, mikä on mielestäni hyvä asia. Mutta se ei mitenkään poista valistustyön tärkeyttä. Juuri siksi sen on oltava faktapohjaista, jotta nuoret saavat parhaan mahdollisen tuen ja tiedon. Ja osaavat sitten ehkä tehdä paremman päätöksen siitä kannattaako jotain ainetta käyttää. Hyvä alku on käydä tarkistamassa miten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos listaa näitä aineita.

Muistathan, rakas lukija, että videopelit ovat parasta huumetta.

30.8.16

Professori Puolimatka ja Regneruksen airut


Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia -jengi, eli Aito avioliitto -jengi, on vieläkin kampanjoimassa sitkeästi kansalaisaloitteensa puolesta. Se otetaan käsittelyyn eduskunnassamme sitten joskus. Näillä näkymin kansanedustajia ei löydy tarpeeksi kansalaisaloitteen muuttamiseksi avioliittolaiksi. Mutta tuon käsittelyn päättymistä odottaessa Aito avioliitto tekee kaikkensa, jotta heidät nähdään tietyissä piireissä tarpeellisena ryhmänä.

Josta pääsemme professori Puolimatkan seikkailuihin. Hän valmistautuu syyskuussa tapahtuvaan tärkeään juhlaan, jonne myös minä aion tepastella ryhdikkäin askelin kravatti kaulassa. Suomeen saapuu perhesosiologi Mark Regnerus, jonka perhetutkimus nostettiin ja pakotettiin kultuurisodan keskiöön Yhdysvalloissa. Regnerus ja kumppanit hävisivät sen sodan, kun USAn korkein oikeus julisti maan avioliittolain sukupuolineutraaliksi. And there was much rejoicing.

Uusi Suomi -sivun Puheenvuorossa Puolimatka esittelee Regneruksen tukimusta, jotta seuraajat ovat valmiita kehumaan maahan saapuvaa perhesosiologia syksyllä. Kyseinen tutkimus on jo muutaman vuoden vanha juttu (kirjoitin siitä 2013), mutta niitä harvoja joilla konservatiivit ovat päässeet lähelle hyvää tutkimusta. En toista samoja asioita jotka on käyty läpi täällä ja Puolimatkan aikaisempien Puheenvuorojen kommenteissa. 

Nyt Puolimatka jopa vastaa siihen mitä tutkimuksen kriitikot ovat kirjoittaneet.


Regnerus joutui kovan ja osin epäasiallisen kritiikin kohteeksi tehtyään perusteellisen ja huolellisen tutkimuksen, jonka mukaan nuoret, joiden vanhemmalla on ollut homoseksuaalinen suhde, kärsivät todennäköisemmin erinäisistä tunne-elämän ja sosiaalisen elämän ongelmista kuin eheän heteroseksuaalisen avioperheen lapset.

Puolimatka onneksi toteaa tuossa, että Regnerus sai myös asiallista kritiikkiä. Se kritiikki liittyy siihen minkälaisia johtopäätöksiä tutkimuksesta voidaan ja ei voida tehdä. Sekä varsinkin siihen miten Regneruksen tutkimusta yritettiin käyttää oikeussaleissa Yhdysvalloissa, kun avioliittolakiin liittyviä kiistoja selviteltiin lakimiesten voimin.

Regneruksen tutkimuksen etu on laajin mahdollinen satunnaisotanta silloisesta materiaalista. Jopa 15 000 nuorta käytiin läpi. Heistä haastateltiin hieman alle 3000 kappaletta. Heistä 248 oli nuoria, joiden vanhemmalla tai vanhemmilla oli ollut tai on homoseksuaalinen suhde. Yksi suhde vuosia sitten tai kestävämpi suhde jossain muodossa. Joukosta löytyi vain kaksi nuorta, jotka kertoivat samaa sukupuola olevien vanhempiensa olleen yhdessä yli 18 vuotta.
 
Puolimatka kertoo tutkimuksen rajoituksista.


Regneruksen tutkimusta on moitittu, koska siinä haastatellaan nuoria, joilla on homoseksuaalisessa suhteessa elänyt vanhempi ja jotka ovat kokeneet paljon perhe-elämän epävakautta. Näitä verrataan nuoriin, jotka ovat kasvaneet vakaassa heteroseksuaalisessa avioperheessä. Tämä vertailuasetelma ei ole ihanteellinen ja Regnerus itse myöntää sen rajoitukset artikkelissaan.

Juuri tämä rajoitus tarkoittaa sitä, että tutkimuksesta ei voida päätellä miten samaa sukupuolta olevat parit kasvattaisivat lapsiaan verrattuna eri sukupuolta olevien parien kasvattamiin lapsiin.

 Näitä vähemmistönuoria sekä uusioperheiden nuoria verrattiin eri kategorioissa tietenkin myös vakituisessa parisuhteessa eläneiden heterovanhempien parissa varttuneisiin nuoriin. Luonnollisesti nämä epäluonnottomiksi mollatut perheet ovat vähemmistönä tai olemattomina tutkimusmateriaalissa, sillä samaa sukupuolta olevien parien avioliitot ja perheet ovat olleet niin pitkään kiellettyjä tai jossain muussa muodossa yhteiskunnan painostuksen alaisena.

Kuinkas ollakaan, eheä ja vakaa perhe peittoaa muut perhemuodot. Puolimatka toistelee kirjoituksessaan näitä havaittuja etuja, joita en ole missään muodossa kyseenalaistamassa. Au contraire! Tutkimus on metodologialtaan hyvä verrattuna kaikkeen siihen miten eri perhemuotoja on aikaisemmin tutkittu. Mutta se mitä Regneruksen tutkimuksesta voidaan päätellä ei ole sitä mitä Puolimatka ja kumppanit haluavat meidän päätellä. Tulokset kertovat miksi avioliittolaki piti muuttaa. Ja miksi se muutettiin täällä Suomessa. Ja miksi sitä ollaan muuttamassa muissakin sivistysvaltioissa.

Regneruksen tutkimuksen sanoma on selkeä:

Yhteiskunnan täytyy tukea lakipykälin tuetun vakituisen parisuhteen mahdollisuutta myös samaa sukupuolta oleville pareille.

Jopa Regnerus itse on ymmärtänyt asian. Samalla osoittaen, ettei hän ole sieltä pahimmasta päästä tasa-arvoisen avioliiton vastustajia. Vuonna 2013 National for Organization for Marriagen pomojehu Brian Brown käväisi Venäjällä luennoimassa LGBT-oikeuksien vaaroista. Brian esitteli myös Regneruksen tutkimusta yleisölle. Pian sen jälkeen Venäjän duumassa poliitikko Andrei Zhuravlyov oli vaatimassa lasten huostaanottoa sateenkaariperheistä. Zhuravlyov haki itselleen tieteellistä uskottavuutta ja siteerasi Regneruksen tutkimusta. Heti uutisen luettuaan Regnerus kirjoitti julkisen vastineen, jossa alleviivasi, ettei hänen tutkimuksestaan saa päätellä tuollaisia hömpsönpömsötyksiä.

Regnerus kirjoittaa miksi Zhuravlyov on tulkinnut väärin hänen paperiaan:
But such a legislative move would be wrong. Why? Because the study in question, and no shortage of other analyses of population-based data, reaffirm that kinship and stability are important for children. Generating new household instability, via one-size-fits-all legislation poised to sever the parent-child bond, is to overlook these basic conclusions of the study. A comparable treatment is not, I presume, planned against heterosexual stepfamilies, regardless of the extent of the household upheaval and parental relationship drama that may or may not have generated them.

Ja myöhemmin.



I oppose same-sex marriage and lawmaker Andrei Zhuravlyov’s draconian legislation for the same reason: every child has a mother and a father, and such kinship matters for kids. To be stably rooted in your married mother and father’s household is to foster the greatest chance at lifelong flourishing. It’s not necessary, of course. It just has the best odds.

Regnerus ymmärtää, että vakaa parisuhde on tilastollisesti paras vaihtoehto lasten kannalta. Siksi tasa-arvoinen avioliittolaki on hyvä asia myös lasten kannalta. Jos siis ketään oikeasti kiinnostaa lasten hyvinvointi eikä Raamatulla päähän lyöminen.

En malta odottaa Aito Avioliitto -yhdistyksen syysjuhlaa!

19.8.16

Uskonto VS Ilmasto

Poliitikot pääsevät valtaan keräämällä tarpeeksi ääniä vaaleissa. Vasta valtaan päästyään pääsemme seuraamaan miten järkeviä ja toimivia ratkaisuja he oikeasti kykenevät tekemään. Silloin tällöin he tekevät kaikkia kansalaisia koskettavia päätöksiä, jotka perustuvat uskonnolliseen taikauskoon.

Irlannin parlamentin alahuoneeseen päässyt Danny Healy-Rae oli aikaisemmin tuttu vanhoillisista mielipiteistään. Miehen tuoreet puheet ylittävät uutiskynnystä myös Irlannin ulkopuolella, sillä edustaja Healy-Rae on paljastanut miksi ihmiskunnan ei kannata huolestua ilmastonmuutoksesta.

Hot Press lehdelle antamassaan haastattelussa hän kertoo, että perustaa puheensa faktoihin. Ihmisten ei kannata tuhlata resurssejaan ilmastonmuutokseen reagoimalla. Perusteluna tälle hän kertoo, että on tapahtunut jääkausi. Ja raamatullinen vedenpaisumus Nooan arkilla. Ja Irlannissa oli nälänhätä vuonna 1740, joka johtui kahden vuoden pituisesta sadejaksosta. Historiasta löytyy vuosisatoja jolloin Irlanti oli lämmin paikka ja vuorostaan kylmä paikka. Joten meidän ei pitäisi huolestua siitä mitä ilmastotutkijat sanovat. Ilmasto on Jumalan ohjaama ilmiö.

Se, että joku aikuinen ihminen ottaa vedenpaisumuksen ja Nooan arkin todesta on hieman huolestuttavaa. Se, että hän pääsee päättämään miten valtio reagoi ilmastonmuutokseen on erittäin huolestuttavaa.

Eikä ilmasto ole ainoa asia jossa vakava raamatullinen maailmankuva näyttää erikoiselta. Louisianan osavaltiossa vaikuttaa herrasmies nimeltään Tony Perkins. Hän on kristillisen Family Reseach Council järjestön johtaja. Sama herrasmies on myös aikaisemmin varoittanut homosaation vaaroista. Sekä siitä miten hänen palvomansa jumalolento rankaisee synnistä lähettämällä tulvia ja katastrofeja syntisten ja heidän puolustajiensa niskaan. Varsinkin samaa sukupuolta olevien avioliittolain vahvistamisen jälkeen. Sään ja ilmaston hallitsijana se ei olisi temppu eikä mitään.

Siksi sainkin keskisuuren pyrskähdysnaurun, kun luin mitä Tony Perkinsin kodille tapahtui. Perkinsin perhe joutui evakkoon kodistaan, sillä "raamatulliseksi" kuvailtu tulva teki tuhoa osavaltiossa. Ehkä Jumalalla oli asiaa Perkinsille?