Junaonnettomuus ja Sattumien olemattomuus

Ohion osavaltiossa tapahtui dramaattinen onnettomuus 3. helmikuuta. Myrkyllisiä kemikaaleja kuljettanut tavarajuna suostui raiteilta lähellä East Palestinen kaupunkia. 50 vaunun pituinen juna syttyi tuleen. Kymmenen niistä oli kemikaalivaunuja. Pitkä liekkimeri valaisi alle viiden tuhannen asukkaan yötä. Sammutustyöt jatkuivat seuraavana päivänä. Sysimusta savu jatkoi nousemista taivaalle. Maanantaina 6. helmikuuta palokunta päätti vapauttaa polttamalla vaurioituneista vaunuista hallitusti nesteitä. Se nostatti entistä uhkaavammalta näyttävän savupatsaan. Kaupungin yli lentäneistä matkustajakoneista nähtiin valkoisista pilvistä selkeästi erottuva musta pläntti. Lähiseutu alkoi tuoksumaan oudolta ja ihmisten silmiä kirveli. Jotkut kuvailivat tuoksua klooriksi. Keskiviikkona viranomaiset vihdoinkin luopuivat evakuointimääräyksistä. Asukkaille kerrottiin, että oli turvallista palata kotiin.

Ilman- ja vedenlaatua tarkkaillaan jatkuvasti. Pian kaupungissa viihtyneet kotieläimet kupsahtelivat kenoon. Televisiossa esiteltiin mm. häkkeihinsä kuolleita kanoja. Kaikesta huolimatta hengittämisen väitettiin olevan turvallista kaupungissa. Uutisryhmien kamerat kuvasivat myös lähiseudun jokia. Kaikissa kellui kuolleita kaloja. Mutapohjaa sekoittamalla veden pintaan nousi selkeitä sateenkaaren värejä. Ympäristötuhojen laajuutta ei vielä tiedetä. Alustavien tietojen mukaan kemikaalit tulisivat hajoamaan ja haihtumaan nopeasti ympäristöstä, vaikka ne ovatkin erittäin haitallisia. Tätä ei kuitenkaan uskota nikottelematta, sillä ilmassa on vieläkin kitkerä sivumaku.

Viranomaiset pääsivät tutkimaan onnettomuutta vasta palojen sammumisen jälkeen. Tiedotuksen uskottavuuden suureksi harmiksi prosessi oli kaikkea muuta kuin sujuvaa. Syy löytyi vaunujen kuljetuksesta vastaavan Norfolk Southern yhtiön päätöksistä. Yhtiö ei heti julkaissut kokonaista listaa vaunujen kuljettamista kemikaaleista. Säiliöissä oli vinyylikloridia, fosgeenia ja vetykloridia.

Näinkin kriittinen tieto annettiin toimittajille vasta sunnuntaina, keskellä Super Bowl urheiluhurmaa. Yhtiötä syytettiin salailusta. Pian sosiaalisessa mediassa näytetiin miten rahtiyhtiön junavaunuissa on hurjia turvajärjestelmien puutteita. Erään kemikaalivaunun pyörät iskevät kipinää koko matkan ajan. Näin yhtiön säästötoimet pääsivät suurennuslasien alle. Luvassa on onnettomuustutkintoja ja syytteitä turvamääräysten rikkomisesta.

Mutta mikään näistä oikean maailman ongelmista ei näytä häiritsevän tunteikasta keskustelua.

Samaan aikaan kansakuntien huomion veivät runsaat UFO-uutiset. Yhdysvaltojen ilmavoimat ampui alas vakoilusta epäiltyjä kiinalaispalloja. Joitain alasammuttuja kohteita kutsuttiin tuntemattomiksi esineiksi. Luonnollisesti USA:n hallinto ei kertonut kaikkia yksityiskohtia sotavoimiensa käytöstä. Huron- järven yllä ammuttua kohdetta kuvailtiin ”kahdeksankulmaikeksi” esineeksi. Jolloin huhut salailusta ja avaruusolioista kiersivät tiuhaan tahtiin uutisten kommenttikentissä.

Isommat uutistoimistot kertoivat Ohion junaturmasta vasta näiden UFO-uutisten jälkeen. Eihän itse turmassa kuollut ketään, joten mahdolliset myrkytyksestä kärsivät asukkaat eivät olleet vielä ylittäneet uutiskynnystä. Näiden uutisten jälkeen roihahtivat salaliittoteoriat täyteen liekkiin. Uutistoimistoja syytettiin salailusta. Junaonnettomuuden uutisointi oli liian vähäistä, koska hallinto halusi piilottaa valtavien ympäristötuhojen vaikutukset.

Vastapuolella syyteltiin ihan päinvastaisesta toiminnasta. Juna ajettiin tarkoituksella pois raiteilta, jotta evakuoinnin varjolla pystyttäisiin käsittelemään alasammuttujen avaruusalusten jäänteitä.

Tämän kinastelun ja digitaalisen huutamisen alle hautautuivat huolet oikeista ongelmista.

Vähemmälle huomiolle jäi rataverkoston huono kunto. Yhdysvalloissa tapahtuu liikenneviraston mukaan n. 1700 raiteilta suistumista vuodessa. Pelkästään Ohion osavaltiossa on vuosittain n. 100 raideliikenteen onnettomuutta. Kaikki suistumiset eivät tietenkään ole yhtä vaarallisia. Eivätkä kaikki junat kuljeta myrkyllisiä aineita.

Julkisen keskustelun jumiutuminen avararuusolioihin ja salailusalaliittoihin ei edistä tavaraliikenteen tason parantamista.

Julkaistu ensimmäisen kerran Skeptikko-lehdessä 2023.

Järjettömät katumaasturit

Tänä kesänä en kirjoita suvivirsistä. On aika purkaa emotionaalista raivoani SUVeista. Katumaasturi, eli Sport Utility Vehicle, eli SUV nimellä tunnetut isot kaarat huomaa helposti katukuvasta. Ne eivät ole ainoastaan vaarallisia autoja jalankulkijoille, ympäristölle ja käyttäjien lompakoille. Jostain käsittämättömästä syystä ne ovat myös suositumpia kuin koskaan aikaisemmin. 

Todetaan kuitenkin alkuun, että katumaastureilla voi olla oikea käyttötarkoitus. Jos oikeasti joudut ajamaan maastossa, jossa oikeasti tarvitaan vahvempaa moottoria ja renkaisiin nelivetoa sekä korkeampaa maavaraa auton pohjalle. Ihmiskunnan kannalta ongelma piilee siinä, että niin valtava osuus SUV käyttäjistä ei ajele niillä parkkihallin ramppia haastavammille poluille. Katumaastureilla käytännössä ei ajeta sorateitä kurjemmilla reiteillä, joten mainoksissa mainitut edut jäävät lunastamatta.

Katumaastureiden iso koko aiheuttaa myös niiden isoimman ongelman. Ne ovat vaarallisia kaikille muille kuljettajille, pyöräilijöille ja jalankulkijoille.

Kymmenen vuotta sitten ajoin isäni omistamalla Dodge Nitrolla. Se oli jännä ensikokemus. Selkeästi korkeampi kori ja leveämpi puskuri sekä erikoisempi muotoilu kiinnittävät huomion helposti. Totesin sen huonoksi autoksi. Penkki on liian korkealla, jotta siihen istuminen ja poistuminen olisi helppoa. Katto liian korkealla, jotta suksiboksi tai kanootti olisi helposti käytettävissä. Iso koko teki parkkihalleissa vierailun tuskallisen tarkaksi hommaksi. Tiukat käännökset ahtaissa pylväsväleissä saivat hikeä otselle. Näkyvyys etupuskurin eteen on järkyttävän huono. Tankkasin tietenkin itse löpöt oman käyttöni mukaan, joten huomasin myös kulutuksen olevan aivan perseestä. Bensalasku oli selkeästi isompi kun ajoin Toijalasta Vantaalle ja takaisin. En ymmärtänyt miksi isäni vaihtoi katumaasturiin. Tahtoiko hän tarkoituksella ajaa autoa, joka kulutti bensaa & hermoja enemmän ja tuli kalliimmaksi? Huomasin myös, että parkkihalleissa viereiset autot saivat kokea ruudusta peruuttamisen tuskaa, kun SUV tukkii korkeudellaan normaalin näkökulman. Normaalisti he näkisivät toisen henkilöauton ikkunoiden läpi kauemmaksi. Nyt Dodge Nitron korkeammat ovet ovat tekivät sen mahdottomaksi. 

En kehdannut kertoa isälleni miksi vihasin katumaasturia. Ne olivat tuolloin vielä harvinaisia näkyjä kotimaisilla maanteillä. Onneksi totesin hänen vaihtavan sen alle vuodessa takaisin henkilöautoon. 

Kaikki hyvin. Varmasti tuolloinen outo uutukainen kuin katumaasturi oli vain hetken trendi. Olihan niille tarjolla järkevämmät vaihtoehdot. Kuka oikeasti tarvitsee kaupungeissa tai taajamissa liikkuessaan nelivetoista maastoajo-ominaisuutta? Tarve oikeaan off-road ajeluun on niin harvinaista, vaikka olemmekin metsäistä ja karua Suomea. Kesämökeille pääsee ilman rajuja jyrkkiä ylämäkiä. 

Jos joku oikeasti on joka viikko kruisailemassa pitkin mutapeltoja, niin katumaasturi on tietenkin tarpeellinen. Jos ajaa vain tavallisella asfaltilla ja soratiellä, on katumaasturi täysin turha ajopeli. Paikasta A pääsee paikkaan B selkeämmin edullisemmin tavallisella henkilöautolla. Jos olisi tarvetta isommalle arikipäiväiselle tavaratilalle, niin katumaasturia parempi vaihtoehto on perinteinen farmariauto.

Tässä vaiheessa on aivan turhaa kirjoitella katumaastureiden suuremmista päästöistä ja ympäristövaikutuksista. Ei ole mikään haaste selvittää, että SUV on suuremman kulutuksensa ansiosta/takia myös suurempi saastuttaja. Jokainen voi kirjaimellisesti haistaa eron katumaastureiden ja henkilöautojen välillä. Kyllä ne katumaastureiden ostajat tietävät, että heidän valintansa tuottaa enemmän päästöjä ja vaatii enemmän resursseja tuotantovaiheessa. Enkä edes tarkoita mitään ilmastotavoitteita, vaan ihan pienhiukkasten määrää, jota kaupunkien keskustoissa joudutaan nielemään enemmän katumaasturiden takia. Näistä välitettäisiin vain jos ostaja oikeasti välittäisi seuraavan sukupolven tulevaisuudesta. Eli aivan turha aihe.

Kymmenen vuotta myöhemmin, vastoin kaikkea järkeä, katumaasturien suosio näyttää vain kasvaneen. Vaikka väestö keskittyy entistä enemmän kaupunkeihin maaseudulta. Joka kolmas uusi auto Suomessa on katumaasturi. Eurooppa seuraa USA:n trendejä huolestuttavalla tavalla.

Tältä se tuntuu kun näen tuollaisia lukuja.

Katumaastureiden suosion myötä Yhdysvalloissa huomattiin useita muutoksia tieturvallisuudessa. Auton suurempi paino tarkoitti isompaa rytinää kolareissa, verrattuna pienempiin autoihin. Suuremman painon aiheuttamat ongelmat käydään läpi Maximilian Auffhammerin ja Michael Andersonin Pounds That Kill: The External Costs of Vehicle Weight paperissa.

SUV:n törmäämineen henkilöautoon johtaa usein pienemmän auton rajumpaan tuhoon, kuin jos kaksi henkilöautoa olisi törmännyt. Katumaasturi on rajuissa kolareissa tappavampi kuin henkilöauto. Kaikille muille kuin katumaasturin kuljettajille. Henkilöautojen rungot kun on suunniteltu menemään ryttyyn sopivalla tavalla, jotta törmäyksen energia muuttuu auton rungon ryttääntymisellä. Näin matkustajiin kohdistuu vähemmän energiaa. Katumaasturissa on vankempi runko, jota tarvitaan haastavassa maastoajossa. Se tarkoittaa törmäyksissä sitä, että katumaasturin runko ei "jousta" kuten henkilöauto. Mikä on erittäin huono uutinen henkilöautolle. Vaatimukset nopeusrajoitusten kiristämisestä tulevat sitä kovemmaksi mitä enemmänpainavat katumaasturit täyttävät teitä. Painavampi liikenne tarkoittaa myös tiepinnan nopeampaa kulumista.

Autoteollisuuden reaktio ilmenneisiin ongelmiin onkin tehdä... pienempiä versioita katumaastureista. Puhutaan ns. pienistä ja keskikokoisista katumaastureista. Näitä alettiin rakentamaan kun ensimmäisten isojen SUV:n ongelmat olivat liian pahoja. Itse katumaasturin ongelmaa (turhan isoa kokoa) ei haluttu ratkaista. Vain hienosäätää.

Autoteollisuuden vastaus SUV-autojen suurempaan saastuttamiseen on vain todeta, että sitä on saatu teknologian kehittämisen myötä pienemmäksi. Mikä on tietenkin aivan totta, mutta jättää katumaasturit vieläkin suuremmaksi saastuttajaksi kuin kaikki muut pienemmät henkilöautot.

 Näin lähestymme rauhallisesti kaartaen ja vilkku päällä kohti katumaastureiden tappavinta ominaisuutta. Huonoa näkyvyyttä. Vaikka hyvä näkyvyys on se jolla SUV:ta mainostetaan. Toki korkeammalta taholta näkee muita henkilöautoja pidemmälle. Mutta korkeampi nokka tarkoittaa jalankulkijoiden huonontunutta turvallisuutta. Eli katumaasturilla tulee todennäköisesti tapettua joko omat tai naapuruston lapset. Kuljettaja ei huomaa eteen tulevia tai jääviä lyhyitä tai kyyristyneitä henkilöitä. Paras esimerkki tästä ilmiöstä on ns. Sage Hill Rock. Parkkipaikalla yritettiin estää rotvallin yli ajavia autoja laittamalla ulokkeen päälle iso kivi. Kivi ei tietenkään ollenkaan hidastanut katumaasteita, joiden kuljettajat eivät edes nähneet isoa kiveä. Sage Hill Rock uutisten kommenteissa jotkut huomasivat mitä tuollainen puutos kuljettajan näkökentässä tarkoittaa mahdollisille auton eteen jääville lapsille.

SUV:n sokea piste on huomattavasti isompi kuin henkilöautojen. Tämän takia SUV suosion myötä myös jalankulkijoiden ja autoliikenteen törmäykset tulevat lisääntymään. Samalla törmäykset muuttuvat kuolettavammiksi. Kun eläkeläinen kaatuu kauppakeskuksen pysäköintihallissa ei hänen kannata luottaa siihen, että viereinen katumaasturi huomaa mitään. Todennäköisesti kuljettaja huomaa vasta oudon tömähdyksen jälkeen, että alle jäi joku. 

Autoteollisuuden vastaus näihin sokeisiin pisteisiin ei ollut muuttaa auton rakennetta paremmaksi. Sen sijaan katumaastureihin asennettiin peruutuskameroita ja tutka-antureita, joilla yritetään tehdä helpommaksi havaita liikettä sokeissa pisteissä. Eli auton hintaan voidaan lisätä tarpeellisia lisäosia, joilla hintaa saadaan korkeammalle.

Valitettavasti on aivan liian usein huomattu, etteivät nämä lisävarusteet toimi kun ajetaan matalilla nopeuksilla lähiöissä tai parkkipaikoilla. Kuten tapahtui Pohjois-Pohjanmaalla viime kuussa. Mercedes-Benz katumaasturin turvallisuusjärjestelmät eivät kytkeytyneet päälle, kun 3-vuotias lapsi jäi katumaasturin alle. SUV oli kääntymässä. 

Esitutkintamateriaalissa todetaan, että onnettomuusauto oli profiililtaan korkea SUV ja siitä oli huono näkyvyys kuljettajan paikalta auton lähelle.

Ajonopeus onnettomuushetkellä on ollut erittäin alhainen. Olosuhteet ovat olleet hyvät: valoisa pilvipoutainen sää ja tienpinta kuiva. Lämpötila noin 16 astetta.

 

Aivan kuten kaikki ne Sage Hill Rockin tapauksessa kääntyneet autot olivat. Siksi Kempeleen traagiset tapaukset tulevat toistumaan uutisissa tänä vuonna.

Invasion

 Invasion - Russia's bloody war and Ukraine's fight for survival, kirjoittanut Luke Harding.

Kirjakaupasta tarttui mukaani ajankohtaista tietokirjallisuutta. Invasion kirjaa selasin läpi aina silloin kun pidin pientä taukoa Ukrainan tilanteen seuraamisesta. Venäjän "erikoisoperaation" venyessä kohti puolitoistavuotis merkkipäiväänsä onkin kohdallaan muistella mitä kaikkea jännää on tapahtunut. Ukrainalaisten tunnelmat ja ajatukset vuodesta 2014 lähtien kytevälle konfliktille on saatu itse paikanpäältä haastattelemalla. Harding oli kiertänyt pitempäänkin ympäri Ukrainaa. Työ Guardian lehden kirjeenvaihtaja piti miehen haastavien aiheiden äärellä. Siksi kirja antaa äänen ukrainalaisten omille toiveille ja haaveille tulevaisuudesta. Kovin usein uutisoinnin kommenteissa kun puhutaan aivan kuin koko kansakuntaa ei olisi. Aivan kuin Ukraina olisi vain välikäsi USA:n ja Venäjän sodassa, jolloin ei tarvitse välittää miksi ukrainalaiset haluavat pois Venäjän vaikutuspiiristä ja miksi he haluavat jatkaa taistelua itsenäisyytensä puolesta.

Putinin suunnitelmat nopealle ja isolle hyökkäykselle, jolla Ukrainan valtiovalta vaihdettaisiin venäjämyönteiseksi, on vieläkin arvailujen varassa. Jälkiviisaana voimme diplomaattisesti vain todeta, että suunnitelma ei ollut optimaalinen. Harding käy läpi mitkä ovat asiantuntijoiden arviot tuosta valmistelusta. Armeijan johtaja Shoigun osuudet ja muut poliittiset suhmuroinnit sekä valtava korruptio punotaan kiehtovaksi tarinaksi. Sotasuunnittelun esoteerisemmät piirteet saavat myös mainintoja. Se kuinka paljon Putinin ja Shoigun väitetty yhteinen tapaaminen siperialaisen shamaanin kanssa on totta jätetään tietenkin lukijan arvioitavaksi. Myös numerologinen päiväys 24.2. osuminen Putinin ihannoiman amiraali Ushakovin syntymäpäivään. Ushakovista tehtiin pyhimys Putinin valtakaudella.

Avoimen sodankäynnin kehitys ensimmäisistä epätoivon päivistä kohti Ukrainan armeijan kesäistä vastahyökkäystä käydään läpi hyvin. Kriittiset vaiheet ja niiden taustat saavat selontekoa ymmärrettävällä tavalla. Hybridivaikuttamisen keinot ja propagandasodan keinot olivat mielenkiintoista luettavaa. Mainintoja saavat myös Suomen ja Venäjän suhteiden muutokset. Kun Zelenskyi puhui videolähetyksen kautta eduskunnallemme sattui Venäjän Mi-17 helikopteri loukkaamaan ilmatilaamme. Myös ministeriöiden verkkosivuja kohtaan hyökättiin, mutta Iivanan suorittama häiriköinti ei päässyt sen pahemmaksi. 

Invasion on kätevä lukuelämys niille, jotka eivät kerinneet seuramaan aivan kaikkia Venäjän hyökkäykseen liittyviä uutisia viime vuodelta. Anteeksi, mutta nyt minun pitää palata seuraamaan tämänhetkisen vastahyökkäyksen etenemistä.

Infosota: Toverin kulminaatiopiste ja Punaisen ympyrän vastaisku

Yli vuosi sitten maaliskuussa 2022 Iltalehti uutisoi silloin ajankohtaisesta käänteestä Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan. Kiovaa kohti rynnivät joukot olivat melkein kaupungin porteilla ja puolustustaistelu oli kiivaimmillaan. Sotilastiedustelun mukaan venäläisten huolto oli kuitenkin jäänyt vajaaksi. Taistelussa koetut menetykset jäivät liian usein korvaamatta. Tiedustelun perusteella arvioitiin, että silloisen hyökkäysjoukon kamat riittävät enää 10 - 14 päivän verran. Sitten heillä ei enää olisi kykyä ylläpitää taistelutoimintaansa.

Iltalehti pyysi 16.3.2022 pääesikunnan entistä tiedustelupäällikköä Pekka Toveria kommentoimaan arviota. Toverin kommentit ovat maltillisia ja asiallisia. Hänen sanoistaan tehdään otsikkoon se kuuluisaksi tullut "kulminaatiopiste":

Kulminaatiopiste vastassa

Tietyt merkit viittaavat Toverin mukaan siihen, että Venäjän voimat eivät välttämättä riitä Ukrainan sodan voittamiseksi.

– Kyllä se rupeaa vähän siltä näyttämään, että kulminaatiopiste alkaa olla vastassa, hän toteaa.

Toverin näkemyksen mukaan Venäjä ei kykene enää saamaan ”kauhean paljon aikaiseksi”, mikäli ukrainalaiset pystyvät edelleen jatkamaan taistelua eikä Ukrainan puolustus romahda. Venäjä ei näytä onnistuvan edes Ukrainan pääkaupungin Kiovan valtauksessa.

– Kyllä se näyttää siltä että he eivät enää... Esimerkiksi Kiovan valtaaminen voi olla todella haastava homma, Toveri arvioi.

Moni asia kuitenkin lepää Ukrainan harteilla. Mikäli Ukrainan puolustus pitää, eikä Venäjä ole saamassa mittavia vahvistuksia, tällöin Venäjän armeija on ongelmissa.

 

Ei mitenkään radikaalia ajattelua. Kahden viikon kuluttua Venäjän joukot todellakin lähtivät karkuun Kiovan suunnalta.

Mutta voih, kukapa olisi osannut ennustaa, että tätä uutista tullaan hyväksikäyttämään kierolla tavalla Pietarin trollien arsenaalissa?

Venäjän silloisten hyökkäysjoukkojen lähdettyä käpälämäkeen Kiovasta, sekä useammat ripeät vetäytymiset Hersonin kaupungista sekä Izjumin ympäriltä, pakottivat venäjämieliset sometilit etsimään kognitiivisia selviytymiskeinoja.

Jatkuvat uutiset siitä miten Putinin sotareissu kompastelee saivat myös Pekka Toverilta ajankohtaisia kommentteja. Juuri nämä uutiset saivat kommentteihin yhtä ja samaa kuvakaappausta. Tallensin kaikkein kiihottavimman version siitä kuvasta:

Huomaat varmasti kuuluisan Punaisen ympyrän? Uutisen päiväystä korostamalla yritetään vihjailla, että Toverin puheet ovat puutaheinääsahanpuruasaippuakuplia. Koska eihän Venäjän hyökkäys loppunut tuolloin! Vielä yli vuosi 24.2.2022 hyökkäyksen jälkeen venäläiset seikkailevat Ukrainan rajojen sisällä! Kuvan saateteksteissä pyritään mollaamaan Toverin nykypäivän kommentteja. Miehen kommentteihin ei kuulemma voi tämän kuvan perusteella luottaa. Se siitä asiantuntijuudesta!

Eikä kukaan mollaajista näytä tietävän mitä itse artikkelissa on kerrottu tuosta kulminaatiopisteestä. Kukaan Iltalehden siteeraamista asiantuntijoista ei väittänyt, että koko Venäjän armeija joutuu luopumaan leikistä. Enemmänkin kuvakaappausta levittävät tahot näyttävät aktiivisesti välttävän Toverin omien sanojen selvittämistä kyseisestä tekstistä.

Vastaavaa vääristelyä on varmasti tehty jokaisessa EU-valtiossa, jokaisen tunnetun asiantuntijan kohdalla. Sotaa kommentoivien asiantuntijoiden luotettavuutta halutaan heikentää tällaisilla vääristelyillä. Jos Toverilta olisi päässyt lipsahtamaan jokin paha moka, niin varmasti nämä bottitilit olisivat levittämässä juuri sitä. Sen sijaan he vetävät pakasta yhä uudelleen tuota yhtä ja samaa korttia.

Loppuun vielä lukusuositus Skeptikko-lehden (pdf) suuntaan. Siellä on nimittäin Tarja Koivumäen kirjoittama mainio teksti Venäjän informaatiovaikuttamisesta.

Huumekeskustelun aloittamista harkitsevien tahojen kurkkuröhimiset kaikuvat

Vuosikausia seuraamani huumekeskustelun aloittaminen on melkein päässyt loppusuoralle! Kevään merkkien lisäksi lehtien sivuilla komeilee jälleen kannabikseen liittyviä tekstejä. Viime vuonna eduskunnassa käsiteltiin kansalaisaloitetta, joka sittemmin hautautui ilman mitään muutoksia. Tapahtuuko uuden eduskunnan aikakaudella huumepolitiikassa mitään edistystä? Tähän uskallan vastata vain hyvin vahvan "ehkä" tokaisun. Aihe näyttää vieläkin olevan poliitikkojen mittareiden mukaan liian riskialtista rupateltavaa.

Allekirjoituksia kerätään uuteen Kannabis lailliseksi, säännellyksi ja verolle kansalaisaloitteeseen. Ehkä pääsemme sen käsittelyn kautta uuteen ja parempaan huumekeskusteluun eduskunnassa. Ehkä emme.

THL:n ajankohtaisissa aiheissa on jälleen pyörinyt Suomen huumepolitiikkaan liittyviä aiheita. THL teki viime vuonna käyttökyselyn. Sen tulosten perusteella kannabis käryää entistä useammissa kodeissa.

Kannabista kokeilleiden väestöosuus on viisinkertaistunut vuoden 1992 kuudesta prosentista 29 prosenttiin vuonna 2022.

Ja ihmisten ajatusmaailman käytöstä ovat muuttuneet melkeisesti.

Erityisesti kannabikseen liittyvät riskikäsitykset ovat lieventyneet. 57 prosenttia oli sitä mieltä, että 1–2 kerran kannabiskokeilulla on vain vähäinen terveydellinen tai muu riski. 20 prosenttia ajatteli samalla tavoin kannabiksen säännöllisen käytön riskeistä.

Ensimmäisen kerran kyselyn historiassa kannabiksen säännöllisen käytön riskejä korkeintaan vähäisenä pitäviä on enemmän kuin viikoittaisen humalajuomisen riskejä vähäisenä pitäviä.

Kokemusten lisääntyessä pitkin väestöä on täysin johdonmukaista, että kyselyt tuottavat tällaisia lukuja.

Ennen aiheesta keskustelua Suomessa pitää aina selvittää mitä keskustelijat fundeeraavat keskustelun aiheesta. Siksi lehdistössä onkin esillä gallupit ja kyselyt aineen käytöstä. Keskustelu huumausainelakien mahdollisista muutoksista ja muutosten mahdollisista seuraamuksista käydään sitten joskus.

Sitä ennen useammassa Euroopan valtiossa on laillistettu kannabiksen viihdekäyttö. Näin on käymässä Saksassa. Saksassa huomattiin, ettei sen käyttämä kieltoihin perustuva kannabispolitiikka toimi. Siksi sitä ollaan vaiheittain päivittämässä toimivaan suuntaan. Laillista myyntiä avataan rajoitetusti.

Hallituksen lakiesitys on kompromissi, jonka mukaan kannabiksen kotikasvatus ja maksuton jakelu käyttäjäryhmissä on laillista mutta myyntiä ei lähtökohtaisesti sallita. Alle 25 gramman erän hallussapito ei uuden lain mukaan ole rangaistavaa.

Lain perusteella voidaan kuitenkin aloittaa alueellisia kokeiluja, joissa kannabis­tuotteita voitaisiin myydä lisenssin saaneissa kaupoissa. Pilottiprojektien tarkoitus on selvittää myynnin vaikutuksia kansanterveyteen, lastensuojeluun ja laittomiin huume­markkinoihin.

Saksan esimerkkiä tullaan varmasti jäljittelemään toisissa valtioissa. Eurooppa seuraa jalat laahaten Yhdysvaltojen mallia. Suomi heräilee jonon viimeisenä. Kunhan ensin alamme keskustelemaan miten huumepolitiikkaa pitäisi muuttaa.

Rokotepelottelijoiden meemi: SVEITSI LOPETTI ROKOTUSSUOSITUKSET

 Rokotteiden pahuudesta ikuisesti pauhaavat sometilit saivat pari päivää sitten tuoretta pökköä pesäänsä. Seuraajille kerrottiin ihania uutisia Sveitsin suunnalta. Valtio on kuulemma lopettanut uusien koronarokotteiden rokotussuositukset! Saatesanoissa vihjailtiin, että rokote on todettu haitalliseksi ja/tai turhaksi. Näin uutista esiteltiin usean sometilin lähteenä toimivan Robert Malonen suunnalta:

Kerrassaan outo julistus alppirinteiltä. Koska kyseessä on toistuvista virheellisistä höpinöistään tuttu Robert Malone, niin voimme suurelle varmuudella olettaa hänen olevan väärässä. 

Mikä mahtaakaan olla Sveitsin ilmoituksen syynä? Sen selvittäminen edellyttää käännöstyötä ja perustelujen lukemista. Tätä eivät useimmat juttua eteenpäin jakaneet vaivautuneet tekemään. Report24-sivusto oli tehnyt omat tulkintansa Sveitsin terveysviranomaisten tiedotteesta. Sama tiedote on myös englanniksi viranomaisten sivulla, josta jokainen oikeasti tiedonhaluinen olisi voinut lukea mistä on kyse.

Is vaccination recommended for spring/summer 2023?

In principle, no COVID-19 vaccination is recommended for spring/summer 2023. Nearly everyone in Switzerland has been vaccinated and/or contracted and recovered from COVID-19. Their immune system has therefore been exposed to the coronavirus. In spring/summer 2023, the virus will likely circulate less. The current virus variants also cause rather mild illness. For autumn 2023, the vaccination recommendation will be evaluated again and adjusted accordingly.

 

Sveitsi ei anna rokotussuositusta keväälle ja kesälle kuluvaa vuotta, koska kansalaisten rokotuskattavuus on niin korkea ja taudin sairastaneita ja toipuneita on niin paljon. Sveitsi seuraa tilannetta ja antaa uuden arvion kesän jälkeen.

 Rokotteita ei todettu haitallisiksi, toisin kuin rokotepelottelijat vihjailivat.

Huominen ufo-ilmestymättömyys, 2023 Edition

"All of this has happened before, and it will happen again."

- J.M. Barrie

 

 Kauan kauan sitten, kaukaisessa blogissa. Eli tässä samassa blogissa, naureskeltiin avaruusolentojen saapumista ennustaneille tyypeille. Vuonna 2008 tapahtumatta jäänyt meedio Blossom Goodchilden lupaama suuri Ufo-ilmestyminen on vielä tuoreessa muistisirussani. Isot lupaukset ja siitä seuranneet takapakit olivat hitusen verran kivaa viihdettä silloin joskus.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Vuonna 2010 piti toistua samanlainen avaruusolentojen paljastustilaisuus taivaalla. Stanley Fulham laittoi maineensa likoon tuollaisella lupauksella. Avaruusaluksia ei ilmestynyt. Vuotta myöhemmin Fulham kuoli pois, ehkä siirtyen jonnekin taivaallisiin sfääreihin.

Siitä lähtien taivaalle on lupailtu mm. salaperäisen Nibiru-planeetan näkyvyyttä. Ehkä olet unohtanut tuonkin salaliittoteorioissa vaahdotetun aiheen? Minä en ole unohtanut. Tästä planeetasta meteliä pitäneet ihmiset ovat vain vaihtaneet aiheitaan.

Tänä vuonna TikTok-piireissä jännitetään aikamatkustajana itsensä esitelleen Eno Alaricin lupausta. Vuodesta 2671 tähän päivään saapunut henkilö kertoo mitä tapahtuu huomenna 23.3.2023: Avaruusolennot ilmestyvät ihmiskunnalle ja niin edelleen sitä samaa mitä aikaisemminkin yada. Myös tälläkin kertaa lööppilehdistö (DailyStar, jne) vaivautuu kirjoittamaan Alaricin jutuista nettilehtiin.

Alaric on lupaillut myös kaikkea muuta yliluonnollista tapahtuvan. Näitä aiheita on kommentoitu ja seurattu 135 miljoonan katselukerran verran TikTokissa. Alaricin omat videot keräävät kymmeniä miljoonia katselukertoja. Menoa ei hidasta se, että useat edeltävät ennustukset maanjäristyksistä, meteoriitin iskuista, ja muista mullistuksista ovat menneet pieleen. Toteutumattomat ennustukset eivät tietenkään harmita Alaricia. Hän on jo saanut klikkauksensa. Tarpeeksi monella seuraajalla ja katselukerralla kanava pääsee TikTok Creator Fund ohjelmaan, jolloin klikkauksista alkaa kertymään kilisevää.

Antti Heikkilä ja Lerpahtavat erektiot - sykkivä kliimaksi

Ortopedi ja terveysguru Antti Heikkilä on onnistunut eristämään itsensä somekuplaan. Pienenä yrityksenä puhkaista tuota kuplaa palaan vanhaan aiheeseen. Vuonna 2021 Antti varoitteli rokotepelottelunsa ohessa keksimällään kerrassaan karmaisevalla rokotehaitalla.

 

 

Kuten Antilla on tapana, hän ei ollut ymmärtänyt lukemaansa. Aiheena ei ollut rokote vaan tauti.

Aikaa on kulunut. Tutkimuksia on tehty. Kankien kallistuskulmia on mittailtu. Eräs relevantti Prior COVID-19 infection associated with increased risk of newly diagnosed erectile dysfunction paperi ilmestyi äskettäin Nature-julkaisussa. Mitä mahtaa tapahtua niille miehille, jotka sairastavat taudin? Vaikuttaako se sinisenä pillerinä vai kylmänä sateena erektioiden laatuun?

Materiaali on luotettavampaa kuin Antin alkuperäiset luulot rokotteiden ja lerpahtamisen yhteydestä. Paperissa haluttiin selvittää onko Covid-19 taudin sairastaneilla enemmän erektiohäiriöitä kuin niillä, jotka eivät ole sairastaneet Covid-19 tautia.

Lyhyesti virsi kaunis: Taudin sairastaminen lisää lerpahtamisen riskiä. 

 

 

Haluaisin kertoa tämän ilouutisen Antille, mutta hän on blokannut, estänyt ja bänninyt minut. Eikä hän koskaan edes vastannut lähettämiini peniskuviin.

Cochrane-katsaus maskeihin ja somekansan oudot tulkinnat

Maskit ovat pitkään sijainneet nettikinastelun keskiössä. Jos kidutat itseäsi lukemalla koronauutisiin liittyviä kommenttikenttiä, niin olet varmasti nähnyt miten maskit tuomitaan hyödyttömiksi. Tällaisia ulosanteja on ilmestynyt heti pandemian alkamisesta vielä tähän päivään asti.

Maskin päätarkoitus ei ole suojella maskin käyttäjää. 

Maskin päätarkoitus on vähentää sitä käyttävän ihmisten levittävien pöpöjen määrää. Köhiessäsi ja yskiessäsi maski rajaa suustasi pärskähtävien pisaroiden määrää. Mitä enemmän huoneessa on maskien käyttäjiä, sitä vähemmän huoneilmassa leijailee pisaroita, joiden sisällä olisi viruspartikkeleita.

Tämän vuoden tammikuussa Cochrane-katsaus vilkaisi maskien suuntaan. Physical interventions to interrupt or reduce the spread of respiratory viruses paperi

Cochrane keräsi useita satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia eri vuosilta (myös ennen koronapandemiaa), joissa tarkasteltiin hengitysteitse leviävien tautien, noh, leviämistä. Influenssa tietenkin yleisimpänä. Laskelmissa huomioitiin myös oliko käytössä N95/P2 maskeva vai kirurginmaskeja.

Many studies were conducted during non‐epidemic influenza periods. Several were conducted during the 2009 H1N1 influenza pandemic, and others in epidemic influenza seasons up to 2016. Therefore, many studies were conducted in the context of lower respiratory viral circulation and transmission compared to COVID‐19. The included studies were conducted in heterogeneous settings, ranging from suburban schools to hospital wards in high‐income countries; crowded inner city settings in low‐income countries; and an immigrant neighbourhood in a high‐income country.

Näin pyrittiin vertailemaan eri ryhmiä keskenään. Maskittomat vs erilaisia maskeja käyttävät yhteisöt. Kouluja, sairaaloita, toimistoja, jne. Valitettavasti näytti siltä, että suhteellisen harva noudatti maskikäytön ohjeistusta.

Kaiken työn jälkeen Cochrane joutui toteamaan, että sen läpikäymien tutkimusten laadun takia he eivät voi tehdä varmoja johtopäätöksiä.

There is uncertainty about the effects of face masks. The low to moderate certainty of evidence means our confidence in the effect estimate is limited, and that the true effect may be different from the observed estimate of the effect. The pooled results of RCTs did not show a clear reduction in respiratory viral infection with the use of medical/surgical masks.

 Cochrane suositteli ilmiötä erikseen tarkoituksella mittaavien tutkimusten suorittamista.

There is a need for large, well‐designed RCTs addressing the effectiveness of many of these interventions in multiple settings and populations, as well as the impact of adherence on effectiveness, especially in those most at risk of ARIs. 

 Lopussa todetaan suoraan mikä on Cochranen kanta heidän tarkkailemansa aineiston perusteella:

Key messages
We are uncertain whether wearing masks or N95/P2 respirators helps to slow the spread of respiratory viruses based on the studies we assessed.

Eli ei sinällään mitään uutta. Ehkä oli apua, ehkä ei, mutta sitä ei voi mitata näillä tutkimuksilla. Maailmalla tehdään paljon tutkimuksia, joilla on selkeitä rajoituksia ja puutteita. Cochrane on syystä arvostettuja laitos nimenomaan tällaisten yhteenvetojen kohdalla. Paperi on aika tylsää kamaa, mutta tuiki tarpeellista tieteen edistämisen kannalta. Onneksi kaikki samaa Cochranen paperia lukevat ihmiset lukivat sen alusta loppuun asti. Ihan ajatuksen kanssa, jotta siitä ei tehdä ylitseampuvia otsiko....

EI PERKELE!

Suomessa tästä uutisoitiin  mm. MTV Uutisten kautta tällä tavalla: Kasvomaskeista ei ollutkaan apua koronan leviämisen ehkäisyssä, kertoo tuore katsaus

Uutinen on käännös FoxNewsin vastaavasta uutisesta. Tietenkin näiden kommenttiketjuihin ilmestyttiin välittömästä toteamaan täysin ennakoitavissa olevat jutut. "Mehän sanottiin, että maskit on turhia!" Jne. Tätä ilkkumista toistettiin myös Twitterissä ja muissa miniblogeissa. Selkeästi kukaan heistä ei ollut lukenut Cochranen paperia, vaan toisti sokeana eteenpäin sitä mitä näkivät lööpistön tuotoksissa.

Esimerkkinä olkoon vaikkapa Ossi Tiihosen versio Cochrane-katsauksesta.

Virheelliset tulkinnat Cochranen arviosta kiersivät niin kovalla vauhdilla, että päätoimittaja Karla Soares-Weiser joutui julkaisemaan lausunnon. Lausunnon olennainen kohta on selkeä:

Many commentators have claimed that a recently-updated Cochrane Review shows that 'masks don't work', which is an inaccurate and misleading interpretation.

It would be accurate to say that the review examined whether interventions to promote mask wearing help to slow the spread of respiratory viruses, and that the results were inconclusive. Given the limitations in the primary evidence, the review is not able to address the question of whether mask-wearing itself reduces people's risk of contracting or spreading respiratory viruses.

Ja

The original Plain Language Summary for this review stated that 'We are uncertain whether wearing masks or N95/P2 respirators helps to slow the spread of respiratory viruses based on the studies we assessed.' This wording was open to misinterpretation, for which we apologize. While scientific evidence is never immune to misinterpretation, we take responsibility for not making the wording clearer from the outset. We are engaging with the review authors with the aim of updating the Plain Language Summary and abstract to make clear that the review looked at whether interventions to promote mask wearing help to slow the spread of respiratory viruses.

 

Toisin kuin ilkkujat väittivät, Cochrane ei tullut siihen johtopäätökseen, että maskit olivat hyödyttömiä. Mutta kukapa enää muistaa tarkistaa mitä he oikeasti tarkoittivat, kun klikkauksia saa nauramalla maskeille.

Graham Hancock ja muinaiset vihjailut mysteerien salaperäisistä arvoituksista

 Aina silloin tällöin minulle tulee ikävä kreationistejä. Se tuotantokoneisto jolla he tekivät niitä dokumenttielokuviaan oli joskus ihan ok. Ohjelmien sisältö oli potaskaa, mutta niitä kuvattiin kauniissa maisemissa ja silloin tällöin sekaan lipsahti ihan oikeaa tiedettä.

Näihin nostalgisiin tunnelmiin tupsahti Netflixin uusin pseudohistoriasarja Sivilisaatiot ennen ihmistä. Sarja saavutti isoja katselulukuja ympäri maailmaa. Netflixin Top-10 listalle pääseminen joulukuun aikana on upea saavutus. 

Ohjelma on tehty kunnon budjetilla. Kamera kiertää ympäri maailmaa. Myös lennokkien kantamana, joten katsojat pääsevät nauttimaan kauniista luonnosta ja henkeäsalpaavan komeista vuoristoista. Kuumat aavikot, tiheät viidakot ja muinaiset merenrannat eivät ole esteenä kuvausryhmälle. Muinaisia raunioita ja rakennelmia esitellään tyylikkäämmin kuin lehtien sivuilta koskaan voisi kokea. Juontaja Graham Hancock seisoo usein samoissa kuvissa pohdiskelevan näköisenä, kun kamera kiertää hänen ympärillään.

Kyseessä on kirjailija/toimittaja Hancockin kirjoihin perustuva projekti. Mies nousi kuuluisuuteen 90-luvulla, kun kirjoja osteltiin huuhaa-messuilla suurella innolla. Jopa yli seitsemän miljoonaa kappaletta. Hancockista muovautui uuden sukupolven Charles Berlitz. Netflix-sarjan kahdeksan jaksoa esittelevät Hancockin perusidean: ihmiskunnan sivilisaatio onkin paljon vanhempi ja edistyneempi kuin uskomme. Useita tuhansia vuosia vanhempia. Noin 12 000 vuotta sitten kadonnut sivilisaatio oli meitä edistyneempi kosmisella tietoisuuden tasolla, jolla muovataan materiaa mielen voimalla. 

Skeptikon kannalta on aina lannistavan masentavaa, että Hancockin kaltaiset tyypit saavat rahoitusta ja mainetta, mutta oikeaa historiantutkimusta tekevät tieteen popularisoijat jäävät keräämään pölyä. Sattumalta Hancockin poika Sean Hancock työskentelee Netflixillä. Toisaalta, tällainen mielikuvitusta kutitteleva spekulatiivinen ajatusleikki muinaisista ihmisistä on varmasti viihdyttävämpää kuin kuiva luento jostain Apenniinien niemimaan syötävien hedelmien historiasta.

Hancockin ideat ovat myös ristiriidassa raamatullisen luomisopin kanssa, joten jopa kreationistit ovat kirjoitelleet debunkkausta muinaisista sivilisaatioista. Se miten kreationistit kritisoivat pseudohistorioitsijan ajatuksenkulkua on kutkuttavan herkullista.

What I will say is that Hancock’s approach will interpret any piece of data through his (materialistic, but ‘anti-establishment’) worldview, much the same way as a ‘mainstream’ evolutionist will do. In one sense, he is following the ‘evidentialist approach’, but he goes too far in that all his evidence is ‘cherry picked’ to support his theory. At CMI we are presuppositional, meaning we start with the Bible and treat it as the only filter with which to interpret historical data. Having said that, it will appear to outsiders that we are evidentialists also, meaning we actively look for evidence that supports the Bible. But unlike Hancock, we are upfront about our ‘bias’, which is for the Bible and its inerrant teaching on earth history (Creation, Flood, Babel, etc.).

 

Eli kreationistit sentään avoimesti myöntävät ennakko-oletuksena toimivan suodattimensa. Hancock ei näytä näkevän omaa viitekehystään historian tulkitsemisessa.

Hancockin puheet omista ideoistaan jäävät sinne hillitympään päähän Sivilisaatiot ennen ihmistä sarjassa. Hän kuvailee katsojille tuntemamme ihmiskunnan edelläkävijöitä ympäripyöreästi erittäin viisaiksi. He osasivat monimutkaisia arkitehtuurisia periaatteita. He kykenivät kohdistamaan rakennelmiaan tähtien mukaan. Vain Hancockin kirjoja lukeneet tietävät kuinka paljon villimpiä vihjailut muinaisten kyvyistä ovat.

Eikä enää kannata edes mainita The Mars Mystery: A Tale of the End of Two Worlds kirjaa vuodelta 1998, jossa Hancock argumentoi muinaisten sivilisaatioiden asuttaneen myös Mars planeettaa. Hän ei enää kannata tällaisia ideoita. Tuolloin hän heristeli verbaalista nyrkkiään NASA:n suuntaa, joka muka halusi salata todisteet punaisen planeetan rakennuksista. Eikä koskaan selittänyt mikä logiikka olisi salata asioita jotka julkaisemalla rahoitus Mars-matkoille räjähtäisi stratosfääreihin asti. Nyt heristelyn kohteena ovat arkeologit.

Hancockilla ei ole alan koulutusta. Se tulee ilmi usein eri tavoin. Tavallinen pulliainen huomaa tämän, kun haastaa itseään juomapelin kautta. Ota aina ryyppy, kun Hancock esittää todisteita muinaista kadonneista sivilisaatioita. Eikä siis vain puhu sellaisista ja vihjaile sellaisten olleen tietämiemme sivilisaatioiden taustalla. Päätät maratoonikatselusi kuivin suin.

Huomion arvoista on myös se, että hän rakentaa väitteensä oikeiden tutkijoiden tekemälle työlle. Näen siinä toistoa kreationistien tuotoksille, joissa evoluutioteoria muka kumotaan aina ja ikuisesti biologien tai paleontologien omalla tutkimustyöllä.

Takaisin Sivilisaatiot ennen ihmistä sarjan pariin. Arkeologien ahkeran työn tuloksista kerrotaan jokaisessa jaksossa. Tutkijaryhmät ja heidän käyttämänsä menetelmät esitellään helposti ymmärrettävillä tavoilla. Aloitusjaksossa esitelty Gunung Padang on Kaakkois-Aasian suurimpia megaliittisia rakennelmia. Vasta viime vuosikymmenien aikana tutkat ja seismiset tomografiat ovat paljastaneet kummun sisältä uusia kammioita. Gunung Padang on rakennettu vanhempien ja vanhempien kerrosten päälle. Kummun sisällä on pyramidimainen kokonaisuus. Alueen sivilisaation ikää on löytöjen perusteella arvioitu huomattavasti vanhemmaksi, Hancock kertoo katsojille.

Loppupuolella jaksoja vieraillaan Pohjois-Amerikassa Serpent Mound kummuilla. Niiden piirteistä voidaan päätellä, että kumpuja on rakennettu taivaankappaleiden liikkeitä mukaileviksi. Kesäpäivänseisauksen aikana auringonlasku kohdistuu käärmekuvion pään kohdalle. Hancock väittää, että arkeologit eivät halua myöntää tällaista yhteyttä. Johon arkeologit ovat pettyneen huokeilevasti vastailleet, että he itse löysivät ne yhteydet. Hancock ei mainitse nimeltä Clark ja Marjorie Hardmanin tekemää havaintoa. Ohjelman narratiiviin ei sovi puhe arkeologeista, jotka tekevät juuri sitä jota Hancock väittää heidän välttävän.

Samanlainen valikoitu puhe ja olkiukkojen rakentelu toistuvat jokaisessa jaksossa. Kokonaisuutena katsojille jää vaikutelma arkeologeista, jotka ovat jumittuneet omiin kuoppiinsa. Siis vertauskuvauksellisiin kuoppiin, ei niihin oikeisiin kaiva.... noh, tajuatte varmasti mitä tarkoitin. 

Tarjolla olisi poikkitieteellisiä keinoja tutkija ja saada tietoa, kuten Hancock jokaisessa jaksossa esittelee. Valitettavasti jääräpäiset akateemikot eivät vaan halua oppia uusia temppuja. Tätä jääräpäisyyttä havainnoidaan Hancockiin kohdistuneilla, vähemmän kohteliailla, reaktioilla eri arkeologissa kohteissa. Hänestä ei tykätä arkeologien parissa. Valitettavasti pelkät käytöstavat eivät kerro onko esitetty argumentti totta vai potaskaa. Kohtelias mies voi valehdella. Kiroileva mies voi puhua totta. Hancock haluaa selkeästi esiintyä tarinan uhrina.

Hancock kuvailee arkeologien vähättelevän kivikautisten ihmisten älykkyyttä. Löydetyt maalaukset, työkalut ja rakennelmat tuottavat vain pettyneitä tuhahduksia arkeologien kahvipöydissä! Kulttuurin monimuotoisuutta ei kuulemma osata arvostaa valtavirran piirissä. Onneksi Hancockin kaltaiset avoimet mielet ovat valmiina puolustamaan menneisyyden arvoa. Toisin kuin menneiden sukupolvien kasvoille sylkevä akateeminen maailma.

Ohjelman ensi-illasta seurasi useita reaktiovideoita, joissa hämmästeltiin ihmiskunnan erikoisempaa historiaa. Pseudohistorian suosio ryöpsähti aiheeksi jopa minun seuraamillani videopelikanavilla. Onneksi Youtubesta löytyy runsaasti arkeologeja, jotka erehtyivät katsomaan samaa ohjelmaa. Archeologist reacts to Hancock -hakusanoilla löydät varmasti runsaasti kuunneltavaa.

Suosittelen Stefan Milon kaksi tuntia kestävää sessiota sohvalla. Milon käy läpi jokaisen jakson ja osaa puhua Hancockin ongelmista selkeään tyyliin.