18.4.18

NASA ja Mehiläisten arvoitus

NASA saa jatkuvasti olla littareiden ja muiden avaruuteen epäuskovien kohteena. Useat nettimaailman epämääräiset aktivistit yrittävät todistaa, ettei ihminen ole oikeasti käynyt avaruudessa tai asusta avaruusasemalla kiertoradalla. Toisaalta minulla on vaikeuksia uskoa, että ihmiset oikeasti ottavat näitä videoita tosissaan. On helpompi uskoa ihmiskunnan tulevaisuuteen, jos ns. todistevideoita tehdään pelkästään huumorimielessä. Toisaalta aivan liian useat näyttävät aikuisten oikeasti uskovan siihen mitä kirjoittavat näistä NASA:an liittyvistä salaliittoteorioista. Näitä todisteita on käyty läpi aina silloin tällöin myös blogissani. Muistat varmasti sellaiset arvoitukset kuten:

NASA ja Lerpun oven arvoitus

NASA ja Sinisen kankaan ei-arvoitus

Tänään lisään joukkoon NASA ja Mehiläisten arvoitus bloggauksen. Mistä tällä kertaa käsitetään täysin väärin asiat? Noh, video on jo pari vuotta vanha, mutta jatkaa sitkeästi kiertoaan sosiaalisessa mediassa. Kädessä pidetyllä videokameralla kuvattu pätkä on lyhyt. Avaruusaseman ikkunan läpi kuvataan ulkopuolella olevia moduuleita. MUTTA KAUHISTUKSEN LUOMUKASVATETTU KANAHÄKKI! Tarkkaavainen litteän maan ja/tai kuulentodenialismin kannattaja huomasi huijauksen. Avaruudessa pörräili pieni ötökkä!



Arvoitus on tietenkin naurettavan helppo ratkaista. Juuri sen takia epäilen, että tuo video on tehty jekuttamaan kaikkia niitä, jotka ovat aikaisemmin jakaneet salaliittoteorioista kertovia videoita. Punaisella nuolella korostettu musta täplä ei ole mehiläinen. Kuvassa nähdään alempana oikealla myös toinen täplä, joka liikkuu aivan samaan tahtiin ja suuntaan mustan täplän kanssa. Niiden liike paljastaa, että kyseessä on siinä kameran ja avaruuden välissä olevan lasipinnan lika. Siis jos edes uskot kameran olevan kiertoradalla.

Paljon mielenkiintoisempana lukemisena ovat oikeat tiedetekstit. NASA on oikeasti vienyt mehiläisiä avaruuteen. Tietenkin tieteen nimessä. Samalla periaatteella NASA suunnittelee lähettävänsä Mars planeetalle robottimehiläisiä.

15.4.18

L. Ron Hubbard kummittelee YLE:n seinien sisällä

Kerrassaan outo yhteensattuma sattui tapahtumaan televisio-ohjelmiin liittyen. YLE kertoi viikon katseluvinkeissään, että sunnuntaina esitettäisiin Louis Therouxin dokumenttielokuva My Scientology Movie.

Yle TV2 klo 22.05
(My Scientology Movie) Louis Theroux tarttuu yhteen uransa haastavimmista aiheista ja perehtyy skientologiaan. Kukaan kirkon jäsenistä ei kuitenkaan halua olla mukana dokumentissa ja Theroux kohtaa myös suoranaista häirintää. Pikkuhiljaa verho salaperäisen uskonnon ympärillä alkaa kuitenkin raottua. Erikoisen projektin myötä piirtyy kuva yksityisyyttään raivoisasti vahtivasta kultista, joka tekee kaikkensa tuhotakseen lähtijöiden tai toisinajattelijoiden elämän. Yle Areena 90 päivää

Siinäpä mainiota katseltavaa illan päätteeksi. Mutta voih ja kauhistus sekä verkkokalvojeni pettymys. Ohjelma on poistunut esityspaikaltaan. Elokuva on sen verran mielenkiintoista katseltavaa, että Ilta-sanomat teki siitä ennakkojutun: Skientologia-dokumentti paljastaa painajaiselämän uskonlahkossa: ”Joko alistut tai muutut itse pedoksi” Ohjelmalla olisi varmasti ollut katsojia. He joutuvat kuitenkin odottamaan kotimaista esitystä syksyyn asti. IS kertoo esityksen perumisesta näin:

Korjaus 15.4.2018 klo 10.45: Dokumentin esitys on siirretty ensi syksyyn. Aiemmin jutussa kerrottiin, että ohjelma tulisi tänään televisiosta. 

 YLE:n sivuilla ei kerrota tarkemmin tuota uutta esitysaikaa, joten sitä ei varmaan ole vielä päätetty. Eikä sieltä löydy ilmoitusta perumisen syystä. Useampi utelias kysyi asiasta suoraan YLE:ltä. Veikko Sorvaniemi sai tällaisen vastauksen YLE Areenalta. Areenalla ei tiedetä perumisen syytä. Ehkä se selviää joskus.

Sitä tietoa odotellessa voin vain arvailla, ettei vaan sattumalta suomalaiset skientologiakultin edustajat olisi jollakin tavalla päässeet vaikuttamaan YLE:n seinien sisällä. Se ei edes olisi oudointa mitä tuo kultti on mennyt vuosien varrella tekemään. Skientologit ovat onnistuneet mm. kiristämään Yhdysvaltojen verovirastolta uskonnollisille yhdyskunnille annetun verovapauden, Ranskassa kultin väärinkäytöksiin keskittyvän oikeudenkäynnin arkistosta joku tuntematon kävi poistamassa kansiosta pelkästään skientologeihin keskittyvät paperit (eli ei edes vaivauduttu peittelemään varkauden yhteyttä skientologiaan), paljastusjuttuja kultista kirjoittavat isot sanomalehdet päätyivät pitkien haasteiden pariin oikeudessa, ja niin edelleen.

Viime hetkellä YLE:n ohjelmistoon vaikuttaminen ei siis olisi edes ihmeellistä.

14.4.18

Jihad ja terrori

Atte Kalevan uutuus Jihad ja terrori -kirja päätyi luettavakseni, koska siihen liittyvä somekohu vilahti syötteessäni. Kerrankin voin suoraan myöntää pelkän somekohun vaikuttaneen ostopäätökseeni, kun uteliaisuuteni heräsi siitä mitä itse kirja sisältää. Melkein voisi luulla, että somekohu oli tarkkaan harkittu mainoskampanja.

Suomessa radikalisoituneen marokkolaisen Abderrahman Bouananean oikeinkäynnin myötä aihe on myös äärimmäisen ajankohtainen. Turussa vastaanottokeskuksessa asuva Bouananean kuunteli Isis-propagandaa ja alkoi puhumaan niin huolestuttavalla tavalla shiiamuslimeista ja muista vääräuskoisiksi mieltämistään, että miehen tunteneet turvapaikanhakijat tekivät hänestä ilmoituksen poliisille. Vääräuskoiset täytyi tappaa. Hän jätti huoneeseensa marttyyrivideon ja kirjoituksen, jossa selitti aikeitaan uskonnollisin perustein. Sitten Bouananean lähti torille puukottamaan ihmisiä.

 Meidän täytyy ymmärtää mistä nykyinen jihadismi on tullut ja mitä se pyrkii saavuttamaan, jotta yhteiskuntana voimme taistella sitä vastaan. Se mitä on koettu Euroopan maaperällä on vain kevyitä laineita kaikesta siitä väkivallasta jota jihadismi aiheuttaa Lähi-idässä. Jihadismin ensimmäinen ja yleisin uhri on toinen muslimi. Irakin valtarakenteiden hajottua Saddam Husseinin poiston jälkeen areenalle marssineet jihadistit teurastivat valtavasti shiiamuslimeita. Jopa niin väkivaltaisesti, että jopa Al-Qaida huolestui siitä aiheutavasta huonosta mainoksesta jihadismin nimelle. Vaikka hekin näkivät shiiojen tappamisen moraalisesti hyväksyttävänä. Kunhan ensin karkoitetaan Irakista USA:n joukot. Sitten voidaan puhdistaa Irak muista vääräuskoisista.

Vain kahden sadan sivun pituinen kirja on nopeasti luettu, sillä Kaleva osaa keskittyä olennaiseen. Aiheet eivät lähde haarautumaan vaan lukija pidetään punaisen langan päällä. Kansantajuisesti kirjoittu Jihad ja terrori selittää sunnalaisen islamin sisällä kehittyneen salafismin vaiheet jihadismin alustana. Salafismia on myös montaa muotoa; lähetystyöhön keskittyvää dawa-työtä, poliittisesti vaikuttamaan pyrkivää salafismia (esim. Muslimiveljeskunta), sekä jihadistinen salafismi. Tämä jälkimmäinen on antanut maailmalle mm. Al-Qaidan sekä Isis-järjestön Aziz the combat fighterit.

Väkivaltaan turvautuvat ja itseään hurskaina muslimeina pitävät jihadistit ovat olleet aina avoimia siitä miksi tekevät sitä mitä tekevät. 1960-luvulta lähtien tapahtunut jihadismiopin muutos on ollut omalla tavallaan johdonmukaista sopeutumista maailmalla käytyihin suurvaltojen siirtomaavaltojen valtapeliin, paikallishallintojen korruptioon, sekä sisällissotien seuraamuksiin. Tämä kehitys voidaan jakaa klassiseen, globaaliin ja kalifaatin jihadismiin. Joka on tällä hetkellä Isis-kalifaatin hajoamisen jälkeen sirpaloitunut useaan eri verkostoon. Mikä tekee niiden valvomisesta entistä vaikeampaa.

Jihad ja terrori on kaikesta turhasta riisuttu katsaus jihadismin historiasta. Jihadismi on mukautunut muuttuvaan maailmaan. Oppiriidat eri ryhmittymien välillä käydään läpi johdonmukaisesti. Kaikessa pyritään noudattamaan profeetta Muhammadin elämää. Tulkinnat vain sattuvat menevään joskus jopa tappavalla tavalla ristiin. Tavoitteena on tuoda maailmaan yhtenäinen muslimien oikeaoppineiden yhteisö, jota johtaa messiashahmo nimeltään mahdi. Tämän takia yritetään perustaa niitä kalifaatteja.

Kiistoja on käyty siitä missä hurskas muslimi saa käydä aseellista jihadia. Puolustamassa islamilaisen valtion rajoja ulkopuoliselta valloittajalta, muslimikansaa alistavaa valtion hallintoa vastaan, vai vääräuskoisten mailla hyökäten siviilien kimppuun? Jihadista on tietenkin eri muotoja, joista yleisin on henkilökohtainen uskonelämän kamppailu elämän haasteita vastaan. Otsikoihin päätyy tietenkin  se versio jihadista, jossa kamppailua käydään automaattiasein ja itsemurhapommein.

Oppikiistoina on väännetty kättä myös siitä milloin muslimi on vääräuskoinen, jolloin hänet julistetaan olevan takfir. Siitä seuraa rangaistuksena kuolema. Liian helposti tehty takfir nähdään muslimien yhtenäisyyttä hajauttavana. Liian suuri arkailu saman julistamisessa nähdään heikkoutena aidon uskon puolustamisessa. Sotaan yllyttävällä jihadismilla ei ole täyttä kannatusta muslimimaailmassa, joten jihadistit joutuvat punnitsemaan minkälainen väkivalta on kannattavaa PR-toimintaa. Itse näen melkein koomisena sen miten helposti eritavalla uskovia muslimeja ollaan syyllistetty profeetan hylkäämisestä. Puritaanien opetuksissa annetaan ohjeet jopa siitä kummalla jalalla täytyy astua vessaan mentäessä ja sieltä poistuttaessa.

Voin suositella Atte Kalevan tuotosta kaikille niille, jotka haluavat hyvän askeleen kohti ymmärrystä yhdestä maailman sitkeimmäksi jääväst vitsausta. Jihadismin kaltaista kiihkouskovaista paloa on vaikea poistaa maailmasta.

7.4.18

Ongelmia hasidien kouluissa

Maailmasta löytyy monenlaisia kouluja. Päivän aiheena on uskonnollisten koulujen mahdolliset ongelmat. Periaatteessa suurin ongelmien aiheuttaja on tällaisten koulujen löysempi valvonta. Opetuksen taso päästetään ala-arvoiseksi, kun pääpaino on vakaumuksellisen jumalaopin pänttääminen.

Tämän päivän esimerkki kertoo selkeällä tavalla siitä miksi uskonnollisten koulujen opetussuunitelmat täytyy säännöllisesti tarkistaa. Tapaus liittyy siihen hasidijuutalaisten yhteisöön New Yorkissa, josta kerrottiin mm. Yksi meistä dokumenttielokuvassa. Ortodoksijuutalaiset ovat perustaneet maallisesta yhteiskunnasta täysin eristäytyneen yhteisön Brooklyniin. Eristäytymiseen kuuluu myös omien koulujen pyörittäminen. Näissä kouluissa annetaan opetusta, joka ei auta yhteisön ulkopuolella elämisessä.

 Lyhyesti: Kouluissa ei anneta lähellekään pätevää opetusta pojille. Samaan perinteeseen perustuen tytöt saavat parempaa opetusta. Naisten ei ole sallittua opiskella Talmudia, joten tyttöjen tunnit voidaan täyttää luonnontieteellä ja kielten opiskelulla.

Kautta linjan yhteisön kouluissa on kuitenkin nöyryyttävällä tavalla puutteellinen opetus. Matematiikka, historia ja englannin opiskelu ovat tuntimääriltään puutteellisia. Enemmistö koululaisten ajasta menee uskonnollisten oppien pänttäämiseen ja juutalaisten pyhien tekstien lukemiseen.

Osavaltion suorittamissa mittauksissa hasidijuutalaisten omissa kouluissa (joita kutsutaan ješiva kouluiksi) koululaisten tietotaso on puutteellista. Yhteisön ulkopuolisille puhuneet nuoret ovatkin huomanneet, ettei heillä ole keinoja päästä kunnollisiin työpaikkoihin. Jotkut heistä eivät pysty jatkokoulutuksessa määrittelemään mitä ovat kemian perusteet tai mitä sana molekyyli tarkoittaa. Toiset eivät edes osaa selittää lääkäreille mikä heitä vaivaa, koska eivät tiedä oikeita sanoja ihmisen anatomiasta.

Siksi heillä on edessään poikkeuksellisen paha ylämäki, jos he aikovat elää yhteisönsä ulkopuolella. Uskonnollinen koulu ei antanut heille niitä taitoja, joita kaikki muut saivat peruskoulun jälkeen. Valikoima mahdollisista työpaikoista jää erittäin rajalliseksi. Huonopalkkaiset työt takaavat myös sen, että tukea jäädään hakemaan ortodoksijuutalaisten parista.

Tällainen tiedon puute on yksi tapa hallita ja raja yhteisön lapsien elämää. He pysyvät varmemmin oman yhteisönsä sisällä, jos keinot elää yhteisön ulkopuolelle tehdään hankalaksi huonolla koulutuksella.

Kun viranomaiset haluavat parempaa opetusta kouluihin, niin he kohtaavat vastalauseita. New Yorkin kaupunki lupasi joitain vuosia sitten tutkia paremmin yeshivojen tasoa. Mitään ei näyttänyt kuitenkaan tapahtuvan. New York Times uutisoi siitä miten yhden senaattorin huoli uskonnonvapaudesta riittää pitämään uskonnolliset koulut pätevien vaatimusten ulkopuolella. Senaattori Simcha Felder piti käsittelyn alaisena ollutta budjettia panttivankinaan kuukauden vaihtuessa. Hän vaati osavaltiota suostumuksen siitä, ettei ješiva koulujen opetussuunnitelmiin puututtaisi.

Senaattori Felderin vaatimukseen suostuttiin. Tavallaan. Yeshivan kaltaisille kouluille säädettiin erilliset standardit. Joten niitä arvioidaan eri periaatteilla kuin valtion rahoittamia julkisia kouluja. Edes uskonnollisten koulujen opetussuunnitelman sisällön suhteen ei laadittu rajuja vaatimuksia.

Pienenä parannuksena osavaltion opetusviranomaisille suotiin ensimmäistä kertaa valtuudet edes arvioida uskonnollisten koulujen tasoa. Mikä on ihan kiva lisäys vuosia jatkuneiden vaatimusten jälkeen.  Toistaiseksi yksityiset uskonnolliset koulut ovat saaneet tukirahoja toimintaansa veronmaksajilta, kunhan kouluissa annettava opetus on "merkittävästi samantasoista" kuin julkisissa kouluissa.

Ješivassa opiskelleet entiset oppilaat ovat vaatineet osavaltiota puuttumaan puutteelliseen opetukseen. Uskaltavatko poliitikot joskus vihdoinkin puuttua asiaan? Ehkä sellainen ihme tapahtuu joku vuosi. Kunhan viranomaiset lopettavat pelkäämisen ja välittävät enemmän lasten oikeuksista ja elämän parantamisesti. Ja välittävät vähemmän siitä mahtaako hasidien yhteisö loukkaantua koulujen tason parantamisesta. Poliitikot jarruttavat prosessia, sillä he pelkäävät menettävänsä yhteisön äänet vaaleissa.

5.4.18

Rehtori Pasanen ja Katsomusten tasa-arvon arvoitus

Vaihteeksi kotimaisten koulujen sisältä kuuluu sekularismin kannalta kauniita virsiä. Yle uutisoisi Oulunsalon Pitkäkankaan koulun saamasta moitteesta. Koululaisille on annettu uskonnollisia päivänavauksia. Eikä uskonnottomille ole tarjottu vaihtoehtoa keskusradiosta raikuvalle uskonnolliselle selostukselle. Kouluille saneltujen määräysten mukaan tämä vaihtoehto olisi pitänyt tarjota. Mutta ei tarjottu. Ja siksi kantelu ja siitä seurannut huomautus koululle.

Yleensäkin ongelmana on koululaisten jakaminen heidän vakaumusten ja uskontojen mukaan eri klaaneihin jopa kouluopetukseen liittymättömissä aktiviteeteista. Mutta siitä lisää myöhemmin.

 Pitkäkankaan koulu vastaa saamaansa nuhteluun. Rehtori Seppo Pasanen kommentoi näin:

– Hyvin paljon ihmetellään sitä, että eikö meillä ole tässä maassa suurempia asioita huolehdittavana kuin tällainen asia. 

 Meillä on oikeasti isompia ja tärkeämpiä ongelmia. Siksi onkin ihmettelyn paikka miksei kouluissa osata noudattaa näinkin yksinkertaista ja helppoa asiaa. Onneksi rehtorin puheiden perusteella näyttää vain siltä, ettei koulussa oltu tietoisia määräyksistä. Valitusta ei tehty koululle vaan sen henkilökunnan ohitse. Hyvä kanava tällaisille valituksille on Kantelupukki.

Rehtori Pasanen jatkaa:
Jos joku huoltaja olisi ottanut yhteyttä, olisimme tietenkin ottaneet huomioon sen mahdollisuuden, ettei oppilaan tarvitse osallistua päivänavaukseen. Hyviin tapoihin kuuluu, että huoltaja, joka on vastuussa oppilaan asioista, olisi yhteydessä koululle tällaisissa asioissa.

Todellakin. Olen usean opettajan suusta kuullut, miten oppilaiden vanhemmat ovat yhteydessä mitä pienemmistä asioista ja opettajan kännykkä piippaa sekä Vilma höyryää vanhempien kysymysten ja palautteen takia. Jos Pitkäkankaan koulun rehtorille tai opettajille ei ole puhuttu päivänavausten ongelmista, niin väittäisin valituksen tekevän perheen joutuvan yhteisössä uskonnollisen kansanosan silmätikuksi. Heistä tulisi "se ongelmaperhe" joka vihaa kristittyjä ja vainoaa uskovia. Näin ainakin tapahtuu nettikansan kirjoitteluissa ja suljettujen sosiaalisten medioiden keskustelupalstojen sisällä.

Itse olen aistivinani rehtorin puheista vähättelyä. Kaikkien koululaisten oikeudet eivät ole tärkeitä, jos välittää vain ns. omistaan. Toivottavasti olen kuitenkin täysin väärässä tässä kohtaa. Toivottavasti rehtori Pasanen oli pelkästään huolimaton.

Varmasti oli myös pelkästään kokemuksen puutetta, ettei koulu aluksi antanut selvityspyyntöihin kunnollisia vastauksia.

Apulaisoikeusasiamies antoi ratkaisussaan moitteita myös siitä, että koulun rehtori ei ollut kunnolla vastannut selvityspyyntöön. Selvityspyynnön antoi ensin vain Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja, ja rehtorilta tuli vain lyhyt osuus. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan sekin oli ylimalkainen, eikä siinä vastattu tai otettu kantaa konkreettisiin tilanteisiin tai väitteisiin.

Rehtori Pasasen sanomisissa on kuitenkin pientä epäselvyyttä. Kantelupukki-palvelun väki nimittäin kertoo tällaista Ylen uutiseen liittyen:

Rehtori Seppo Pasanen: "Joku huoltaja on ilmeisesti ollut tekemisissä valituksen kanssa, mutta meihin kukaan ei ole ollut yhteydessä. Se aiheuttaakin eniten ihmetystä, kun on lähdetty niin sanotusti isolla vaihteella liikkeelle, ilman koulun kanssa keskustelua."
Kantelupukin edustaja keskusteli asiasta rehtorin kanssa puhelimessa 10.10.2017. Kantelu tehtiin 10.11.2017, kun meille oli kerrottu että perinnettä aiotaan jatkaa.

Koulu oli siis tietoinen valituksen aiheesta. Rehtorille oli kerrottu ongelmasta. Ja koulu oli ilmoittanut, ettei muuta käytäntöään. Ja sitten valitus päätyi apulaisoikeusasiamiehen pöydälle asti. Eli väittäisin koulun saaman virallisen huomauksen olevan [vetää henkeä] Ihan oma syy!


Tai ehkä rehtori ei välittänyt ongelmasta, koska se ei tullut suoralla puhelulla tai tapaamisella koulussa käyvän lapsen huoltajan kanssa. Vaikea tietää mitä liikkui tai ei liikkunut rehtorin päässä.

Uskonnottomien koululaisten oikeudet on erittäin helppo unohtaa, jos olettaa kaikkien olevan kristittyjä. Tai jos ei vaan välitä kaikkien koululaisten oikeuksista. Onneksi Pitkäkankaan koulun kaltaiset tapaukset jäävät harvinaisemmaksi mitä yleisempään tietoon uskonnottomien olemassaolo tulee.

Koulu jatkaa uskonnollisia päivänavauksia. Niiden rinnalle tarjotaan korvaavaa toimintaa. Ja rehtori lupaa tiedottaa uskonnollisesta sisällöstä tarkemmin. Pitkäkankaan koulu on siis vihdoinkin tietoinen koululaisten oikeuksista.

31.3.18

Homeopatia pulassa Englannissa, taas

Hyvät uutiset homeopatian alamäestä eivät ota loppuakseen. Nimittäin homeopaattisille valmisteille kirjoitetut reseptit vähenevät vuosi vuodelta. Nightingale Collaboration esittelee tuoreet luvut. Homeopatian suosio on hiipunut 1990-luvun trendikkäistä vuosista. Homeopaattisia hoitopaikkoja on suljettu ja rahoitusta on muutenkin leikattu. Esimerkit näistä kompastumisista kerääntyvät mukavaan tahtiin.
 
Homeopatian arvokkaana esikuvana toimiva Royal London Hospital for Integrated Medicine on jopa lopettanut homeopaattisten konsultaatioiden antamisen potilailleen.

Jäljelle jääneet homeopatian käyttäjät jäävät täysin yksityisellä puolella toimivien homeopaattien asiakkaiksi. Mikä on vain hyvä, jotta verorahoja tuhlataan mahdollisimman vähän uskomushoitoihin.

29.3.18

Kiitti mulle riitti t. GMO-tutkija

Geenimuuntelulla on huono maine tietyissä piireissä. Kansalaisaktivismi on vastustanut geenien luonnottomaksi miellettyä siirtelyä kasvottomien tutkijoiden toimesta. Tämä vastustus on pesiytynyt myös poliitikkojen pariin, jolloin tiedevastaisuudella päästään vaikuttamaan siihen mihin julkisia tutkimusrahoja myönnetään.

Kasvien bioteknologian parissa opiskelujaan viettänyt sekä kasvien geenejä muunnellut Devang Mehta kirjoitti miksi lopettaa tutkimustyönsä geenimuuntelun parissa. Se on surullista luettavaa. Sekä kääntämisen arvoista. Syyt ovat hyvin tiedossa niille, jotka jaksavat seurata internetissä miten geenimuuntelua vastustetaan. Mehtan perustelut osoittavat, että kansalaisaktivismi tuottaa tulosta. Jos siis haluaa geenimuuntelun tutkimisen loppuvan maailmasta.

Työssään sveitsiläisen tutkijaryhmän kanssa geenimuuntelun saralla hän sai tuta geenimuuntelua vastustavien voiman. Vaikka tutkijaryhmä ei ole Monsanton rahoittama, eivätkä sen tutkimustyönä käytetyt geenit ole edes patentoituja. Mehta on itse aktiivinen keskusteluja netin ihmeellisessä maailmassa. Sen takia hän on hyvin perillä millä perusteilla tutkimustyötä vastustetaan. Vaikka tavoitteena on viruksille resistentin kasvin suunnittelu. Kahvipöytäkeskustelu voi tyssätä, kun Mehta kertoo minkä parissa työskentelee. Twitterissä hän trollataan jatkuvalla syötöllä. Tutkijaryhmä saa pelätä ettei heidän koeviljelmiään tuhota.

Kaupallliset GM-viljat kehitettiin Eurooppalaisten ja Yhdysvaltojen yliopistoissa 1990-luvulla. Tutkimus on kuitenkin kaikkea muuta kuin ylämäessä. Euroopassa noin neljännes yliopistoista on lopettanut geenimuunteluun liittyvät tutkimusohjelmat. Tutkijat valitsevat helpommin jonkin muun alan, jossa ei tarvitse jatkuvasti vääntää verbaalista kättä kansalaisten kanssa. Samoin rahoitus on muuttunut nihkeämmäksi.

Mehta kertoo ensimmäisestä kontaktistaan geenimuuntelun vastustajien kanssa. Julkinen paneelikeskustelu viljojen patentoimisesta keskeytyi, kun mielenosoittaja alkoi huutamaan. GM-ruoka kuulemma aiheutti autismia. Paneelin jäsenet yrittivät neuvoa miksi huutaja oli väärässä. Nämä puheet valuivat kuuroihin korviin, sillä mielenosoittaja vastasi salaliittoteorioilla.

Monellla muulla tutkimusalalla ei joudu samaan tahtiin selittämään eturistiriidoista, isojen firmojen karmeasta rahoituksesta, ja siitä onko oikeasti myrkyttämässä ihmiskuntaa kuoliaaksi Agenda 21 protokollan mukaisesti. Perustutkimuksen tekeminen on houkuttelevampaa. Työhönsä voi keskittyä ilman pelkoa satunnaisista mielenosoituksista seminaarien aikana.

Samoin alan tutkijoiden parissa on yleisesti tiedossa, että Euroopassa ei helposti myönnetä verorahoista tukirahoja GMO-tutkimukseen. Vaikka Euroopan omat ja viralliset tiedeyhteisöt ja valvontavirastot ovat julkisesti todenneet GMO-tuotteet turvalliseksi sekä tarpeelliseksi työkaluksi.

Joten miksi aloittavan tutkijan kannattaisi sijoittaa resurssejaan geenimanipulaation parissa työskentelyyn? Jos muualla on tarjolla toisenlaista tutkimusta, mutta ilman anti-GMO:n stigmaa. Sopeutuvaiset tutkijat ovat kehittäneet kielenkäyttöä, jolla pyritään välttämään tuota geenimuunteluun liittyvää negatiivista mielleyhtymää. Geenimuuntelua voidaan tehdä monella eri tapaa. Keskittymällä näihin eri menetelmiin voidaan puhua turvallisemmin. Siksi on alettu suosimaan esimerkiksi termejä siirtogeeninen ja transgeeninen. Näin vältetään suoraan sanomasta Voldem... geenimuuntelun nimeä. Crispr- menetelmän kohdalla kyllä kehutaan uutta viriiliä tutkimuskenttää, mutta toistuvasti todetaan sen olevan aivan jotain muuta kuin GMO:ta.

Mehta vaihtaa johonkin toiseen tutkimusalaan. Hän ei enää jaksa jatkuvaa nyrkkeilysäkkinä heilumista. Pahoin pelkään, ettei hän ole ainoa tutkija joka tekee samanlaisen päätöksen.

23.3.18

Kun isojalka ei pääse oikeuteen

Crestlinen vaalipiirissä Californian osavaltiossa, aivan Twin Peaksin vieressä, tapahtuu kummia. Tai ainakin väitetään tapahtuvan kummia. Arrowhead järveä kiertänyt Claudia Ackley ja hänen kaksi tytärtään näkivät kuuluisan Isojalan. Aikaisen aamuretken ansiosta Claudia oli melkein kasvokkain tuon kuurupiilon kruunaamattoman (koska häntä ei koskaan löydetä kruunun asettamista varten) kuninkaan. Claudia pystyi antamaan tarkkoja tuntomerkkejä tästä oliosta. Se näytti neandertalinihmiseltä, karvainen kaikkialta ja silmät olivat mustat, sekä ilmeettömät kasvot. Claudia päästi tarkoituksella huomiota kiinnittävän huudon, johon olio reagoi heiluttamalla puun oksia.


Nuorempi tytär kuvasi kohtaamisen kännykällään. Siitä tehdään tarvittavat zoomaukset ja vertaukset Bigfoot Tonyn kanavalla. Todisteena lyhyt kännyllä otettu klippi ei valitettavasti ole sieltä tarkimmasta päästä. Selkeä isojalan liikettä ei tapahdu. Hahmo on mustaa muotoa ja vertauskuva ei ole parhain mahdollinen, kuten Bigfoot Tony toteaa. Lyhyelle videolle ei taltioitunut äidin huutoa ja oksien heiluttamista. Sääli.

Claudia on kuitenkin äärimmäisen vakuuttunut näkemästään. Hän haluaa osavaltion tunnustavan isojalan viralliseksi lajiksi. Yhdysvalloissa tämä tapahtuu tietenkin oikeustoimin. Claudia haastoi osavaltion riista- ja kalatalouden laitoksen oikeuteen. Viranomaiset ja osavaltio kun eivät muka ole noudattaneet velvollisuuksiaan. Viranomaiset ovat sulkeneet silmänsä kaiken sen valtavan isojaloista kertovan todistusaineiston edessä. Luokittelemalla isojalan olemattomaksi olennoksi ja niitä metsästävät toimet "paranormaalin tutkimiseksi" tehdään hallaa Claudian ja muiden isojalkametsästäjien elannolle sekä luotettavuudelle.

 Lisäksi on vaarallista uskotella asukkaille, ettei metsissä asusta jättiläismäisiä mörököllejä. Satunnainen matkaaja voi eksyä ja astua isojalan jalan päälle. Siitä ei hyvää seuraa.

Valitettavasti emme pääse nauttimaan elämää suuremmasta oikeudenkäynnistä. Oikeus hylkäsi Claudian syytteen. Samoin Ackleyn oma lakimies suositteli jutusta luopumista. Sellaisenaan se olisi kuulemma silputtu alkutekijöissä. Claudia ei kuitenkaan lannistu. Vireillä on paremmin laadittu uusi yritys.

Ehkä saamme joskus Scopesin kuuluisaa apinaoikeudenkäyntiä tärkeämmän isojalkaoikeudenkäynnin?

19.3.18

Sota pseudojulkaisuja vastaan

Pseudojulkaisujen uhka tasokkaalle tieteelle ei ole loppunut. Yksinkertaistettuna kyse on seuraavanlaisesta kuviosta: Tutkijat saavat höpönpömppö-tasoisia papereitaan julkaistua, kunhan maksavat sopivan summan epämääräisen julkaisun pyörittäjälle. Pseudojulkaisu haluaa vain rahat pois epätoivoisilta tutkijoilta. Julkaisu ei välitä paperin tasosta. Vertaisarviointi on joko olematonta tai näennäistä, ehkä parhaimmillaan harrastustoimintana tehtyä. Tutkijat saavat roskapaperinsa edes pintapuolisesti hyvältä näyttävän julkaisun sivuille. Tällaisia pseudojulkaisuja tuntuu putkahtavan nettiin ympäri maailmaa, kun vähemmän tunnettujen valtioiden lainsäädäntö ei osaa vielä ottaa kantaa julkaisujen toimintaperiaatteisiin.

Yksi parhaista varoittavista listoista oli Coloradon yliopiston kirjastossa työskentelevän Jeffrey Beallin lista, jonne olen linkannut blogistani parisen kertaa. Listalle on kertynyt n. 10 000 julkaisun nimet. Se on paljon työtä pienillä resursseilla. Siksi lista onkin mahdollisten ja todennäköisten pseudojulkaisujen lista. Lopullinen varmistus ja tarkistus epäillyn pseudojulkaisun tasosta on aina jäänyt lukijalle.

Pseudojulkaisut palkkaavat myös ketä tahansa kulissiksi julkaisujensa asiantuntijaryhmiin, hallituksiin ja muihin virkoihin. Värväystä tehdään aggressiivisesti, jotta julkaisu saa vakuuttavammalta näyttävät nimet julkaisun toimittajien joukkoon. Kilpailijoiden taakse jättäminen edellyttää entistä parempaa naamiointia. Siksi tutkijoiden sähköposteihin spämmätään mainoksia pseudojulkaisun riveihin liittymisestä.

Testimielessä pieni puolalaisten tutkijoiden ryhmä loihti tyhjästä tutkija Anna O. Szustin. Oszust on puolaksi "huijaus". Keinotekoinen Szust lähetti hakemuksen 360 julkaisuun. Nämä julkaisut oli eritelty kolmeen ryhmään. Tasokkaan Journal Citation Reportsin indeksin luettelossa olevia julkaisuja, Directory of Open Access Journal listalla olevia julkaisuja, sekä viimeisenä Beallin listalla olevia julkaisuja. JCR:n listalla olevat julkaisut eivät hyväksyneet Anna Szustia kertaakaan. DOAJ:n listalla 4 % hyväksyi Szustin. Pahamaisella Beallin listalla hyväksyntä tapahtui joka kolmannen julkaisun kohdalla. Näistä 14 julkaisua nimitti Szustin yhden sähköpostilla tehdyn hakemuksen perusteella suoraan päätöimittajaksi. Vaikka puolalainen tutkijaryhmä julkaisi tuloksensa, niin Szustin nimi kuitenkin jäi 11 julkaisun sivuille.

It is difficult to predict the future editorial career of Anna O. Szust. Although journals that accepted our fraud were informed that Szust “kindly withdraws her application”, her name still appears on the editorial boards listed by at least 11 journals' websites. In fact, she is listed as an editor of at least one journal to which we did not apply. She is also listed as management staff, a member of conference organizing committees, and ironically, a member of the Advisory Board of the Journals Open Access Indexing Agency whose mission it is to “increase the visibility and ease of use of open access scientific and scholarly journals”.

Lopulta Jeffrey Beall poisti sivustonsa viime vuoden tammikuussa. Mitään virallista syytä hän ei antanut. Yliopiston edustajan mukaan kyseessä oli henkilökohtainen päätös. Listasta tehtiin välittömästi kopiot eri verkkosivuille, mutta alkuperäiset ongelmat jäävät. Kun on kerran päätynyt listalle, niin sieltä poistuminen on vaikeaa. Vaikka julkaisu olisi parantanut tapojaan. Samoin Beallin perustelut listalle lisäämisestä eivät olleet koskaan julkisia.

Tämän takia maailma tarvitsee uutta ja suuremmilla resursseilla varustettua vastaavaa varoituslistaa pseudojulkaisuista. Onneksi sellaisia on olemassa. Ja ne ovat kehittymässä entistä paremmiksi.

Nature -julkaisu ei ole tunnettu tuollaisista epäeettisistä vilunkipeleistä, joten voimme melko varmasti luottaa siihen miten lehti uutisoi Beallin listan jatkajasta. Nettiin nimittäin ilmestyi Stop Predatory Journals sivusto. Se toimii anonyymin yhteisön voimin, sillä he tietävät millaisen painostuksen ja lakimiehillä uhkailun kohteeksi Beall joutui.

Lisäksi perustettiin maksullinen Cabell's international lista, joka seuraa tarkasti pseudojulkaisuja. Listan taso pitäisi olla sieltä luotettavimmasta päästä. Kriteerejä listalle pääsemiselle on peräti 65 kappaletta, ja ne ovat kaikki näkyvillä Cabellin sivulla. Selkeä tarve tällaiselle laadukkaalle listalle on kaikilla niillä oppilaitoksilla, jotka haluavat tarkistaa tutkijoiden CV:ssä lueteltuja papereita.

13.3.18

Keinoliha on melkein täällä

En ole pariin vuoteen jaksanut seurata mitä Richard Dawkins puuhaa. Mutta tänään yksi Rikun twiittauksista nousi huomiokenttääni. Vaikka se on useita päiviä vanha. reaktio Independent-lehden tiedeuutiseen soluviljellyn lihan saapumisesta ravintoloihin.

Lyhyesti: soluviljelty liha tehdään eläimen kantasoluista, joista se kasvatetaan laboratorio-olosuhteissa lihasmassaksi. Tai sitä muituttavaksi mötikäksi, joka voidaan maustaa ja paistaa ja nautiia. Kananugetit ja makkarat sekä wurstit saadaa lautaselle tappamatta eläimiä. Tämä ratkaisee monta eettistä ongelmaa, joista väännetään soijalla vahvistettuja käsivarsia vegaaniväittelyissä. Myös lihateollisuuden monet ongelmat ympäristöhaittoineen vähenevät, jos keinoviljeltyä lihaa aletaan nauttimaan teurastamisen sijaan. Helsingin sanomat kertoivat, että tällaista viljeltyä lihaa pystytään kasvattamaan kotona. Itse olen täysillä soluviljellyn lihan kannattaja. Enkä malta odottaa sellaisen maistamista.

Se miksi kaikki tämä kiinnitti huomioni liittyy kotimaisiin kreationisteihin. Sain lukea Dawkinsin olevan sairas, täysi nolla, höppänä, ja niin edelleen. Nimittäin he ovat huomanneet mitä Dawkins on mennyt twiittaamaan soluviljellystä ihmisen lihasta:


Tissue culture “clean meat” already in 2018? I’ve long been looking forward to this.   What if human meat is grown? Could we overcome our taboo against cannibalism? An interesting test case for consequentialist morality versus “yuck reaction” absolutism.

Ei minun mielestäni mitään järisyttävää. Pohdintaa siitä miten me voisimme välttää ällötys-reaktion uuteen tapaan valmistaa ravintoa. Olisiko ihmisen kantasoluista tehdyn lihan syöminen väärin vai oikein? Siitä Dawkins ei tee minkäänlaista julistusta, vaan kehottaa miettimään asiaa. Olisiko ihmisen kantasolusta kopioitu liha kannibalismia? Mutta aiheena se ei kerää linkkejä. Aivan liian laimeasti maustettua mauskutettavaa aivoille.

Onneksi DailyNewsWire osasi kääriä pohdinnan houkuttelevaan kaapuun ja ravistelee päälle chilikastiketta.

Famous Atheist: Let's Eat Human Meat
 

Eli sellainen otsikko joka kiinnittää paremmin ihmisten huomion. Ja siitäkös ne kreationistit digipillastuivat. Tuollaisten kulinaristien moraalittomuudesta syyttäminen ei ole kaukana.

En heti keksi millä perusteella ihmisen kantasolusta valmistettu keinoliha olisi eettisesti väärin. Varsinkin jos solujen luovuttaja tekee sen juuri tuollaista tarkoitusta varten. Tarkoissa olosuhteissa voidaan tarkistaa ja tietää lihan sisältämien ainesosien turvallisuus. Olisin täysin valmis maistamaan sitä.

Soluviljelty ihmisen liha hampurilaisessa aiheuttaa omat modernin maailman eettiset pohdinnat. Onko se rasistista, jos syön pelkästään mustan ihmisen kantasolusta valmistettua lihaa? Vai se, etten suostuisi syömään sellaista lihaa? Myös ruokaa menua selatessa on aivan uusi äänensävy, kun valitsee kiinalaisen ja meksikolaisen aterian väliltä.