18.4.14

Burzynski julkaisi tutkimuksensa!

Et ehkä muista tohtori Burzynskin hämmästyttävää terapiaa syöpää vastaan. Klinikallaan syöpäpotilaita hoitava tohtori B. on ollut skeptikoiden ja viranomaisten suurennuslasin alla useamman vuoden. Mullistavaksi hoidoksi markkinoitu hoito on ollut kovassa huudossa vaihtoehtoisia hoitoja kannattavien parissa, sillä Burzynski haluaa esiintyä mullistajana ja pioneerinä, jolla on hallussaan todella tehokas ja yksilöllinen syöpähoito. Eikä se edes ole myrkyllinen!




Klinikka on saanut pitkään puolivirallisen hyväksynnän, kun FDA on myöntänyt tohtorille oikeuden suorittaa kliinisiä tutkimuksia potilaillaan. Mutta näiden kliinisten tutkimusten tuloksia ei ole julkaistu. Vaikka niitä on tehty 90-luvulta lähtien. Negatiivinen julkisuus ja toistuva painostaminen tietojen julkaisuun ei tuntunut vaikuttavan tohtorin hermoihin.


Kunnes tänä vuonna tapahtui jotakin jännittävää!

Burzynskin tutkimuksista julkaistiin yksi paperi. Yksi kliininen tutkimus 72 kliinisestä tutkimuksesta joita tehtiin 15 vuoden aikana. Ja tästä yhdestä paperista julkaistiin vain hieman alle puolet tietoja kokonaisuudesta. Toisen vaiheen tutkimukseen osallistui 40 potilasta, mutta vain potilaan tiedot nähtiin julkaisemisen arvoiseksi. Tämän pitäisi kai olla tasoltaan parasta mitä Burzynskin klinikka tarjoaa tutkimuspuolelta, sillä tarkoituksena on vaimentaa kriitikoiden ininä.

Respectful Insolence-blogin Orac ihmettelee aivan oikeutetusti paperin puutteita. Kontrolliryhmää ei ole. Eikä ole satunnaistamista. Mutta se ei vielä itsessään tee tutkimuksista täysin turhia. Sellaisenaan tämä paperi ei vaan riitä osoittamaan, että Burzynskin tarjoama hoito tehoaa. Se yksi ainoa potilas joka näytti reagoivan positiivisesti hoitoon oli myös se ainoa jolla oli hyvälaatuinen kasvain. Kaikilla muilla oli vaikeampi tapaus. Hienolta tulokselta näyttävä käyrä ei lopulta ole muuta kuin heikon hoitotehon osoitus.

Eikä siinä vielä edes käsitelty hoidon toksisuutta. Burzynskin mainospuheissa on vedottu siihen, ettei hän käytä Ison Syöpäteollisuuden myrkkyihin perustuvaa kemoterapiaa, vaan on vaihtoehto niille. Vihdoinkin julkaisussa paperissa on kuitenkin hoidettuja potilaita, joille tuli haittavaikutuksia tohtorin terapiasta. Se on selitettävissä sillä tosiasialla, että Burzynskin terapia on yksi kemoterapian muoto.

Jos tohtori Burzynskilla olisi se mullistava terapia syöpää vastaan, niin luulisi tulosten olevan jollakin tapaa parempia kuin edellisten hoitomuotojen tulokset. En keksi syystä sille miksi mies panttaisia tätä puoliksi julkaistun paperin parempia tuloksia. Ehkä siksi ettei hänellä ole niitä?

Tuttuun tyyliin tämän puutteellisen tieteellisen näytön taustalle heijastetaan salaliittoteoriaa. FDA ei halua, että Burzynskin vaihtoehtoinen kemoterapia tulee tunnetuksi, sillä siinä tapauksessa kemoterapian yleisimmät aineet muuttuvat tarpeettomiksi. Iso Syöpä menettäisi miljardeja euroja! Eli Burzynskilla kyllä olisi tieteellistä näyttöä vaikka hur mycket, mutta syöpäteollisuus on jotenkin onnistunut vaientamaan klinikan tulokset pelkiksi anekdoottikokoelmiksi.

17.4.14

Paha lääketeollisuus: Tamiflu

Uutisissa palattiin vihdoista viimein Tamilflu-pillereiden ongelman pariin. Vuonna 2008-09 otsikoissa oli H1N1-influenssan pelko ja toivo ihmelääkkeen löytämisestä. Sellaista ei kuitenkaan ilmestynyt, vaikka moni valtio hamstrasi itselleen mm. Tamiflu-influenssalääkettä. Jo 2009 oltiin tietoisia lääkkeen rajoituksista ja turhan käytön vaaroista. Joissain maissa (esim. USA) Tamifluta mainostettiin tehokkaana flunssalääkkeenä. Yhteensä tuon kuumeisimman hamstrauskauden aikana Tamifluta ostettiin noin kolmen miljardin euron edestä. Silloisen tiedon valossa ostopäätös oli vielä jotenkuten perusteltavissa joillekin kohderyhmille.

Tässä vielä näyte siitä miten pilleriä markkinoitiin valmistaja Rochen mainoksissa Yhdysvalloissa.



Nykyisen tiedon valossa on selvää, että valmistaja salasi Tamiflu-lääkkeen tutkimustuloksia. Yle kertoo Cochrane-tutkimusverkoston selvityksestä.

Tutkimuksien mukaan Tamiflu lyhentää aikuisten flunssaoireiden kestoa vain puolella päivällä 7 päivästä 6,4 päivään. Tutkimukset eivät löytäneet todisteita, että Tamiflu olisi auttanut influenssan tuomiin komplikaatioihin, kuten keuhkokuumeeseen tai korvatulehdukseen.
Tutkimus haastaakin perinteisen oletuksen, että viruslääkkeet oseltamiviiri ja tsanamiviiri tehoaisivat influenssaan, tutkimusraportin tiedotteessa todetaan.

Miten tähän tilanteeseen päädyttiin? Miksi vasta näin myöhään saatiin laajempaa selvitystä Tamiflun tehosta?

Annetaan tohtori Ben Goldacren kertoa tarinan yksityiskohdista Guardian-lehdessä. Goldacren kirjoittama artikkeli on referoimisen ja käännöstyön arvoinen. Pahoittelen etukäteen anglismejani ja käännösvirheitä.

Lyhyesti:

Tamiflun teho flunssan tai influenssan hoidossa on heikko.

Tamiflun sivuvaikutukset (oksentelu ja muu pahoinvointi) ovat yleisempiä kuin aluksi ilmoitettiin.

Tamiflun valmistaja Roche ei suostunut antamaan tutkimustietojaan riippumattomille tutkijoille.


Pandemian velloessa ja Tamiflu-pillereiden hamstaarmisen ohella Britannian ja Australian hallitukset pyysivät Cochrane-tutkimusverkostoa arvioimaan lääkkeen tehoa. Aikaisempi selvitys Tamiflusta oli tehty edellisenä vuonna. Jatkuva tutkimusmateriaalin läpikäyminen onkin Cochranen lempihommaa. 2008 arviossa oli laskettu, että Tamiflu vähentää influenssaan liittyviä komplikaatioita, kuten esim. keuhkokuumeen yleisyyttä sairastuneilla.

Cochranen arvio saikin olla melko pitkään rauhassa.

Kunnes japanilainen lastenlääkäri Keiji Hayashi jätti kommentin Cochranen verkkosivulle Tamiflun kohdalle. Hayashi kertoi Cochranen käyttäneen kaikkia saatavilla olevia tutkimuksia, mutta positiivinen näkökulma perustui vain yhden tutkimuspaperin antamiin tietoihin. Se oli lääketeollisuuden rahoittama yhteenveto kymmenestä aikaisemmasta tutkimuksesta. Näistä kymmenestä tutkimusta vain kaksi oli ilmestynyt tieteellisessä julkaisussa. Loput kahdeksan tutkimusta jäivät sisällöltään melko kevyeksi. Niiden tutkimusmenetelmiä kuvailtiin vain yhdessä yhteenvedossa, joka oli lääkefirman kirjoittama. Se ei ollut tarpeeksi luotettavaa tietoa.

Cochranen arviot ovat luettavissa netissä ilmaiseksi. Cochranen arvio Tamiflu-lääkkeestä sisältää arviointimenetelmät, tutkimusmateriaalit ja muut tärkeät yksityiskohdat. Näin kaikki voivat kritisoida Cochranen työtä ja ehdottaa parannuksia tekstiin. Vuoden 2008 arviointia johti tohtori Tom Jefferson. Hän näki Hayashin kommentin, ja ymmärsi välittömästi minkälaisen virheen he olivat tehneet. Jefferson kertoi avoimesti olleensa liian luottavainen. Hän lähti metsästämään tarkempaa tietoa noista kymmenestä tutkimuspaperista.

Aluksi Cochranen väki kirjoitti lääketeollisuuden rahoittaman yhteenvedon johtajalle. Vastauksessa kerrottiin, ettei heillä enää ollut tutkimusmateriaaleja. Cochranen pitäisi ottaa yhteyttä suoraan lääkefirma Rocheen. Roche ilmoitti antavansa vain joitain osia tuosta pyydetystä informaatiosta, mutta Cochranen pitäisi allekirjoittaa vaitiolositoumus. Se olisi ongelmallista, sillä Cochranen toiminta perustuu työmateriaalien näyttämiseen, jotta kritiikki olisi mahdollista. Roche oli vaatimassa päättelyn perustana toimivan materiaalin salaamista. Eikä siinäkään vielä kaikki! Sopimuksessa vaadittiin, etteivät tutkijat saisi puhua sopimuksen yksityiskohdista, eivätkä edes julkisesti myöntää vaitiolositoumuksen olemassaoloa.

Roche oli vaatimassa salaista sopimusta, salaisin ehdoin, menetelmien ja tutkimustulosten pimittämistä, keskustelussa joka käsitteli satojen tuhansien ihmisten käyttämän lääkkeen turvallisuutta ja tehoa. Eikä Rochen vaatimus edes ollut poikkeuksellista alalla. Tässä vaiheessa moni tutkija olisi alistunut sopimuksen allekirjoittamiseen tai luovuttanut. Jefferson kysyi Rochelta selvitystä siitä miksi sopimus oli tarpeen. Hän ei koskaan saanut vastausta.

Lokakuussa 2009 firma vaihtoi taktiikkaansa. Se haluaisi antaa paperit eteenpäin, mutta toinen akateeminen arvio Tamiflu-lääkkestä oli tekeillä jossain muualla. Roche oli antanut tälle toiselle ryhmälle tutkimusraportit, joten Cochrane ei saanut niitä. Tämä oli erittäin epälooginen selitys. Ei ollut mitään syytä miksei useampi tutkijaryhmä voisi selata samoja papereita. Tieteen kannalta olisi vain sitä parempi mitä useampi pääsisi käsiksi niihin.

Viikon kuluttua Roche lähetti yllättäen seitsemän dokumenttia. Jokainen niistä sisälsi noin tusinen verran sivuja. Niissä oli otteita yhtiön sisäisistä dokumenteista, joissa käsiteltiin 2008 Cochranen arviossa käytetyn kymmenen tutkimuksen meta-analyysiä. Paperit eivät olleet sitä mitä Cochrane oli pyytänyt, mutta ainakin ne toimivat aloituksena avoimuuden hankkimisessa. Vielä puuttuivat tiedot Tamiflu-lääkkeen hyötyjen ja sivuvaikutusten yleisyydestä, sekä tiedot siitä miten tutkimukset oli suoritettu.

Samaan aikaan muiden maiden tekemät arviot Tamiflu-lääkkestä antoivat ymmärtää, että jossain oli jotain mätää. Johtopäätökset lääkkeen tehosta olivat erilaisia. Yhdysvaltalainen FDA kertoi, ettei Tamiflu tarjonnut mitään apua esim. keuhkokuumetta vastaan, mutta toisaalta CDC:n mukaan siitä oli apua nimenomaan keuhkokuumetta vastaan. Japanilaiset viranomaiset eivät esittäneet mitään väitteitä komplikaatioista, mutta Euroopan lääkevirasto EMA:n mukaan Tamiflusta olisi apua niiden kohdalla.

Ilmiölle on vain kaksi selitystä. Molemmat niistä on ratkaistavissa täydellä avoimuudella. Joko nämä organisaatiot näkivät erilaiset tiedot lääkkeestä. Tässä tapauksessa meidän pitäisi kerata kattava lista kaikesta tutkimusmateriaalista, ja selvittää lääkkeen teho niiden perusteella. Tai sitten lääkkeen teho on erittäin lähellä plus miinus nolla tilannetta,  ja siksi tulkinnat tutkimusmateriaalista ovat erilaisia. Tässä tapauksessa meidän pitäisi päästä käsiksi kaikkiin tutkimusmenetelmiin ja -tuloksiin, jotta aiheesta saataisiin kunnollinen julkinen ja akateeminen keskustelu.

Kliinisten kokeiden puutteet (jotka ovat aina jollakin tapaa mukana tekivät tutkijat mitä tahansa) voivat olla erilaisia eri tutkimuksissa. Juuri näin pääsi käymään noissa Tamiflu-lääkkeen tutkimuksissa. Joskus osallistujat eivät kunnolla edustaneet sairaaloiden arkielämän potilaita. Joissain tutkimuksissa menetelmää kuvailtiin kaksoissokkotutkimukseksi, eli tohtorit tai potilaat eivät erottaisi lumelääkettä oikeasta lääkkeestä, mutta aktiivinen ja lumelääke olivat eri värisiä.
Melkein kaikissa Tamiflu-tutkimuksissa keuhkokuume diagnosoitiin potilaiden omien arvioiden mukaan. Keuhkokuumetta ei varmennettu vaikkapa röntgenin tai muun kokeen avulla.

Koska Cochranen ryhmä ei saanut näitä tietoja luettavakseen, he päättivät poistaa kaiken epäselvän materiaalin analyysistään. Käytännössä arvio jäi roikkumaan ratkaisemattomana joulukuussa 2009, ja se kerrottiin suoraan kaikille lukijoille. Rochen oli pakko reagoida jotenkin, joten he julkaisivat lisää lyhennettyjä otteita verkkosivullaan. Samalla he lupasivat julkaista kokonaiset tutkimusraportit samalla sivulla. Sitä saatiin odottaa neljä vuotta.

Noiden neljän vuoden aikana lääketieteen akateeminen yhteisö alkoi ymmärtämään, että pelkästään lyhyet selonteot tutkimuksista eivät olleet tarpeeksi tarkkoja, elleivät ne olleet jopa harhaanjohtavia. Kliinisten tutkimusrapottien pitäisi olla laajempia.

Vuodeen 2009 mennessä Roche oli jakanut vain pienen osan tutkimusraporteistaan, mutta pelkästään niiden perusteella ilmeni ongelmia. Kahta paperia siitä kymmenen kokoelmasta vertailemassa selvisi, että toisessa väitettiin vakavien haittavaikutusten olleen olemattomia. Toisessa ei edes mainita haittavaikutuksia. Mutta lyhennetyissä tutkimusraporteissa näistä samoista tutkimuksista kerrotaan kymmenestä eri haittavaikutuksesta. Samoin tutkijat ihmettelivät mitä tapahtui eräässä dokumentissa mainitulle suurimmalle kolmannen vaiheen tutkimukselle. Sitä ei mainita enää viranomaisten papereissa, eikä sitä koskaan julkaistu lääketieteellisessä julkaisussa. Syytä ei liene vaikea arvata.

Kesällä 2010 Roche pahoitteli tilannetta. He kun luulivat antaneensa kaiken sen mitä Cochrane oli pyytänyt. Hieman myöhemmin Roche ilmoitti olevansa huolissaan potilastietojen luottamuksellisuudesta. Näin firma oli jo vuoden ajan kieltäytynyt julkaisemasta alkuperäisiä tutkimuksiaan. Pian huolenaiheet vaihtuivat.
Roche väitti joidenkin Cochranen tutkijoiden esittäneen vääriä väittämiä lääkkeestä ja firmasta, mutta kieltäytyi kertomasta keitä nämä tutkijat olivat tai mitä he olivat sanoneet väärin. Roche oli kovin huolissaan tutkijoiden riippumattomuudesta. Vaikka se olisinkin totta, ennakkoluuloisten tutkijoiden tekstit tulisivat olemaan julkisen kritiikin kohteena, joten ennakkoluulot voitaisiin viipaloida kasaan itse argumenteista. Yksikään firma tai tutkija ei saisi valita kenellä on pääsy tutkimustietoon. Mutta Roche jatkoi tutkimusraporttiensa päällä istumista.

Sitten Roche valitti Cochranen väen kopioineen heidän välisiä sähköpostiviestejä toimittajille, kuten tohtori Ben Goldacrelle. Avoimuuden vastaiset argumentit olivat tuttuja muiden lääkeyhtöiden kanssa käydyistä kiistoista. Lääketutkimuksen avoimuuden puolesta kampanjoivat olivat saaneet kuulla usean kertaan, ettei akateemikoiden tehtävänä ollut päättää lääkkeiden hyödyistä ja riskeistä. Se oli viranomaisten tehtävä, ja siksi viranomaisilla oli suurempi oikeus kysellä tutkimusmateriaaleja käsiinsä.

Vastalause kompastuu kahden syyn takia. Monien lääkkeiden kohdalla on paljastunut, etteivät viranomaiset ole saaneet luettavakseen kaikkia tietoja kaikista tutkimuksista. Eivätkä viranomaiset aina huomaa kaikkia tutkimusten puutteita. Viime vuosien suurimmat lääkeskandaaliit (kuten Vioxx/Rofekoksibi tai diabeteslääke Avandia) kertovat tarinaa, jossa lääkkeitä valvovat virastot eivät huomanneet varoitusmerkkejä, jotka riippumattomat lääkärit ja akateemikot huomasivat. Viranomaisten mokat näissä tapauksissa ei johdu korruptiosta tai välttämättä edes epäpätevyydestä. He eivät huomaa ongelmatapauksia, koska kliinisten tutkimusten selaaminen riskien ja hyötyjen selvittämiseksi on vaikeaa hommaa. Ja juuri sen takia monesta silmäparista olisi erittäin paljon hyötyä.


Onneksi valvontaviranomaisten maailmassa on hiljalleen tapahtunut muutoksia. AllTrials-kampanja pyrkii edistämään tutkimuksen avoimuutta. Mukaan on liittynyt itse iso lääkefirma GlaxoSmithKline. Euroopassa on laadittu uusia eettisiä toimintaohjeita, joilla pyritään parantamaan tiedonvälitystä lääkevalmistajien ja viranomaisten välillä. Mikä tärkeintä, lääketutkimusten tietojen pimittäminen on noussut otsikoihin. Tutkimustietojen salaamisen perustelu on entistä vaikeampaa.

Lopulta Roche antoi periksi Cochranen ja British Medical Journalin pyynnöille.

Toimiiko Tamiflu? Cochranen analyysin perusteella Tamiflu ei vähennä sairaalaan joutumista. Ei tarpeeksia tietoa siitä vähentääkö lääke kuolemia. Näytön perusteella lääke vähentää varmistamattomien keuhkokuumeiden määrää, mutta niiden tutkimusten perusteella joissa tehtiin tarkka diagnoosi keuhkokuumeesta, ei havaittu selkeää etua. Ehkä helpottaa flunssan oireita, mutta ei vähennä taudin leviämistä. Näyttö on usealla mittarilla ristiriitaista. Tilastollisesti helpotusta oireisiin voi tulla vain parin tunnin verran per käyttäjä.

Hyötyjen vastapainona ovat tietenkin mahdolliset haitat. Goldacre havainnollistaa lukuja näin:

Jos miljoona ihmistä ottaisi Tamiflu-lääkettä pandemian aikana n. 45 000 heistä oksentaisi, 31 000 saisi päänsäryn ja 11 000 saisi psykiatrisia oireita. Satojen miljoonien käyttäjien aikakautena tuo tuottaisi paljon oksennusta.

Roche on julkaissut lehdistötiedoitteen jossa kiistetään Cochranen johtopäätökset, mutta ei kerrota kiistämisen syitä. Cochranen kirjoitukset ovat kaikkien luettavissa, joten toivottavasti Roche käy ne läpi kriittisesti. Näin päästään lähemmäksi totuutta. Lisäksi Roche kieltää joutuneensa raahatuksi kohti avoimempaa vuoropuhelua. He eivät vain tienneet miten vastata Cochranelle.

Goldacre ei tiedä miksi Roche piti tutkimustietoja piilossa kaapeissaan, mutta hän arvelee sen johtuneen vakiintuneen käytännön takia. Tietojen jakaminen olisi ollut ylimääräistä sekamelskaa, joka olisi vaatinut uusia menettelytapoja.

Eivätkä uudet menettelytavat ole tuoneet suurta helpotusta. Euroopan lainsäädäntöä on päivitetty, mutta muutokset koskevat vain uusia tutkimuksia. Kaikki nykyisin käytössä olevien lääkkeiden alkuperäiset tutkimusmateriaalit ovat entiseen tahtiin laillisesti piiloteltavissa. Ja vieläpä vuosikymmenten ajan. Tehdyt muutokset eivät olisi vaikuttaneet tippakaan Tamiflun tapauksessa. Lääkejätit ovat tehneet joitakin lupauksia läpinäkyvyyden lisäämiseksi prosessissa, mutta lupauksia on syöty joitain vuosia myöhemmin.
Kamppailu avoimemman lääketutkimuksen puolesta jatkuu.

The end?

Kaiken tämän jälkeen ei kuitenkaan kannata vaahdota täysillä Rochen suuntaan, sillä julkaistut tutkimustiedot eivät lopulta olleet niin mullistavia. Skandaali ei ole niin suuri kuin lööpistö voi antaa ymmärtää, sillä tapaus on lopulta monimutkaisempi. Science Based Medicine kertoo tarkemmin tuosta Rochen selvityksen taustoista ja tuloksista. Tamiflu ei ole täysin turha tuote, mutta ei niin hyvä kuin mainoksissa on annettu ymmärtää.

 What the news coverage and the authors seem to be ignoring is that Tamiflu is demonstrably and meaningfully effective at preventing the spread of the infection. At the same time, there’s some real world evidence (albeit with limitations) that suggests that oseltamivir may provide a slight survival advantage in the very ill. Tamiflu is also well tolerated and has a generally good side effect profile. Overall, this new study reinforces what’s been argued by science-based medicine for years: Antivirals like Tamiflu don’t replace vaccination. It offers little benefit in the routine treatment of influenza in the otherwise-well individual, but may have a role in those with other medical conditions, or when used to prevent influenza’s spread.

Toivottavasti Tamiflu ja muut vastaavat tapaukset antavat vihdoinkin tahtoa ja rohkeutta poliitikoille. Entistä vahvempi lainsäädäntö lääketutkimusten avoimesta käytöstä virallisia päätöksiä tehtäessä olisi hyvä pointti poliittisessa kampanjoinnissa. Poliitikko kun voi vedota äänestäjiin henkien pelastamisella. Ja tueksi löytyy tieteellistä näyttöä.

12.4.14

Ikäinstituutti ja Pelastakaa Lapset tuhosivat perusarvot

Kerrassaan riemastuttava meno eduskunnan lakivaliokunnalle annettavissa lausunnoissa jatkuu. Konservatiivinen näkökanta on enää puhtaasti uskonnollisten järjestöjen edustajien näkökanta. Ikäinstituutti liittyi Mannerheimin lastensuojeluliiton hyväksyvään kantaan tasa-arvoisen avioliittolain suhteen.

Johonkin ihmisryhmään kohdistuva syrjinnän vähentäminen vaatii monia määrätietoisia ja jatkuvia toimia.  Ikäinstituutti arvioi, että yhdenvertainen avioliittolaki edistää seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tasavertaista kohtelua suomalaisessa yhteiskunnassa.  Samoin arvioimme, että kansalaisaloite on sopusoinnussa vanhuspalvelulain (980/2012) kanssa, jossa vaaditaan yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista ja arvokkuuden tukemista silloinkin, kun avun tarve on erityisen suuri. Aloitteessa vaadittujen lakimuutosten hyväksyminen Eduskunnassa edistää merkittävältä osalta vanhuuden moninaisuuden tunnistamista ja yhdenvertaisuutta vanhuudessa.

Jopa vanhukset on nyt värvätty homosaation rivisotilaiksi. Eikä perusarvojen romuttaminen loppunut Ikäinstituutin lausuntoon.

Kai joku vielä ajattelee lapsia? Ei ainakaan Pelastakaa Lapset ry, joka antoi myös lausunnon lakivaliokunnalle. Lausunnossa ei tuomita samaa sukupuolta olevia pareja automaattisesti epäkelvoiksi adoptiovanhemmiksi.

Vanhemman sukupuolisella suuntautuneisuudella ei ole olemassa olevan tutkimustiedon mukaan vaikutusta lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin tai vanhemmuuden taitoihin, joten se ei myöskään estä soveltuvuutta adoptiovanhemmaksi.

Eikä siinäkään kaikki. Pelastakaa Lapset ry ilmoittaa suoraan kannattavansa kansalaisaloitetta.


Lapsen edun näkökulma tulee tämän kansalaisaloitteen suhteen tarkasteltavaksi muutoinkin kuin adoption näkökulmasta eli suhteessa ihmisoikeuksiin ja lapsen oikeuksiin. Pelastakaa Lapset kannattaa esitystä tasa-arvoisesta avioliitosta, koska se takaa yhdenvertaisen kohtelun  riippumatta sukupuolisesta suuntautumisesta. Yhdenvertaisuus on keskeinen perus- ja ihmisoikeus. Mielestämme yhteiskunta, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, on myös lapselle parempi yhteiskunta.

Eikö kukaan enää uskalla puolustaa viattomia lapsia? Tai tarkemmin kirjoitettuna, eikö kukaan enää uskalla puolustaa viattomien lasten oikeutta isään ja äitiin?

11.4.14

Mannerheimin Lastensuojeluliitto tuhosi perusarvot

Homosaatio jatkaa salakavalaa ja täysin julkista etenemistään Suomessa. Eduskunnan lakivaliokunta kuuntelee asiantuntijoita tasa-arvoisen avioliittolain tiimoilta. Mukaan on päässyt myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton edustaja, jonka kautta ilmoitettiin tuki muutokselle.

 MLL kannattaa esitystä avioliittolain muuttamisesta siten, että myös samaa sukupuolta olevilla pareilla on oikeus solmia avioliitto. Sukupuolineutraali avioliittolaki kohtelee ihmisiä yhdenvertaisella tavalla heidän sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Lainsäädäntö ei saa asettaa kansalaisia eriarvoiseen asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Yhdenvertaisuus on keskeinen perus- ja ihmisoikeus.

Tutut perustelut yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja perustuslain noudattamisesta. Hienoa.

MLL muistuttaa, että lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan syrjintäkiellosta. Lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklan mukaan sopimusvaltion tulee kunnioittaa ja taata lapsen oikeuksien sopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. 

Näyttäisi siltä, että MLL hyväksyy elämän realiteetit monimuotoisten perheiden olemassa olosta. Se 50-luvun elokuvista tuttu perinteinen perhemalli kun ei ole ainoa oikea tapa kasvattaa onnellisia lapsia.

MLL toteaa, että avioliittolain muuttaminen kansalaisaloitteessa esitetyllä tavalla mahdollistaisi samaa sukupuolta olevan parin yhteisadoption. MLL pitää tätä kannatettavana. Ei ole lapsen edun mukaista, että lapsi adoptoidaan yksin perheeseen, jossa on tosiasiallisesti kaksi vanhempaa. Tilanteissa, joissa avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa oleva adoptoi lapsen yksin, myös adoptiovanhemman puoliso on yleensä vanhemman roolissa. Adoptoitavan lapsen edun kannalta olisi perusteltua, että molemmat tosiasialliset vanhemmat olisivat adoptioneuvonnan piirissä ja että heillä molemmilla olisi mahdollisuus adoptoida lapsi yhdessä. On tärkeää, että parisuhteen laatu ja vakaus arvioidaan adoptioneuvonnassa lapsen edun kannalta.

Tuollainen päivitys käytäntöihin olisi kaikkien osapuolten kannalta muutos parempaan.

MLL:n pääsihteeri Mirjam Kallam kirjoitti vielä selväsanaisen bloggauksen aiheesta:

Adoptiossa ensisijaista on aina lapsen etu. Kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta saada adoptiolasta – ei yksinäisillä, ei perheellisillä, ei heteroilla eikä homoilla. Adoptioissa lähdetään aina siitä, että lapselle löydetään parhaimmat ja sopivimmat vanhemmat. Adoptioneuvonnassa selvitetään hakijoiden edellytykset adoptiovanhemmuudelle, joka on huomattavasti vaativampi tehtävä kuin biologinen vanhemmuus. Tutkimusten mukaan sukupuolisella suuntauksella ei ole yhteyttä vanhemmuuteen eikä lasten kehitykseen, ja näin ollen se ei voi olla esteenä selvittää soveltuvuutta vanhemmaksi. Nykytilanteessa muu kuin avioliitossa elävä adoptoi lapsen yksin.  
Keskustelussa on korostettu lapsen oikeutta äitiin ja isään. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, ettei vanhempien heteroseksuaalisuus takaa lapselle turvallisia ja hyviä kasvuoloja – jos näin olisi, meillä ei olisi lastensuojelun tarvetta.

Mites sitten se tavallinen konservatiivinen nettikansa reagoi Mannerheimin Lastensuojeluliiton kantaan? MLL:n kanta taisi tulle monelle heistä yllätyksenä.

Ainakaan Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia-ryhmässä ei hurrattu, vaan ilmoitettiin usealla äänellä erosta MLL:n jäsenyydestä. Perinteiseen tyyliin siellä myös kauhisteltiin eikö MLL enää välitä yhtään lapsista. Pettymystä päätökseen ilmaistaan suorasanaisesti. Vihaista palautetta on lähetty suoraan MLL:n suuntaan. Esim. anonyyminä näytteenä olkoon tämä:

Ei ole lapsen edun mukaista että kannatetaan lakiehdotusta joka sallisi että lapselle suunnitellaan jo alusta elämää ilman omaa isää tai äitiä. Äidin ja isän läsnäolon merkitykstä lapselle on ehkä mahdoton tutkia tai todistaa koko laajuudessaan, mutta että jonkun vähemmistön intressit kylmästi asetetaan näin tärkeiden asioiden edelle on minulle aivan käsittämätöntä.

"Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu."

Näin sanoo (http://www.finlex.fi/.../sopsteksti/1991/19910060/19910060_2)

Eli jos lapsen omaksi eduksi ei ole että hänet erotetaan toisesta vanhemmasta kaikki sellaiset toimenpiteet ovat siis vahvasti ristiriidassa nykyisten säädöksien ja sopimuksien kanssa. Lapsen huoltajuus on ensisijasesti lapsen biologisilla vanhemmilla, ja lapsen hankkiminen ei ole pelkästään oikeus vain myös suuri vastuu.

Hävetkää, MLL ei ilmeisesti enää ajattele lapsia.

Ja Mannerheimin Lastensuojeluliittoa kuvaillaan eräässä kommentissa humoristisesti Mannerheimin Homoliittosuojeluliitoksi.

Itse MLL:n facebooksivulla annettiin myös suorasukaista palautetta. Raamattu sitä, Herra Jeesus tätä horinoiden lomassa yritettiin myös esittää oikeita vastalauseista:

Petteri Pietikäinen: On hyvä, että lapsella on turvallisia vanhempia ympärillä, mutta eikö lapsella ole lähtökohtaisesti oikeus sekä isään että äitiin? - Samaa sukupuolta oleva pari jää tässä aina vajaaksi... ja lapsi tulee etsimään omaa biologista alkuperäänsä. Tällaista viritelmää ei pitäisi säätää lakiin.
 Ja

Teija Paldanius: Lasten suojeluliitolta odottaisi jotain muuta kuin orpouttavaa toimintaa. Ilman isää ja äitiä lapsi on orpo. 

 Eli lapsella on oltava oikeus vanhempiin joilla on erilaiset genitaalit. Jos lapsen vanhemmilla on samanlaiset sukuelimet, ei lapsi kykene elämään tasapuolista ja onnellista elämää. Enkä ole yksinkertaistamassa vastapuolen argumentaatiota ainakaan kovin paljon, sillä he ovat rakentaneet monipuolisen argumentin pelkästään vanhempien jalkovälien perusteella. Näin käy kun tärkeä ihmissuhde supistetaan lisääntymiselinten interaktioksi.

Lopulta sillä ei ole väliä mitä nettikansan syvät rivit ajattelevat MLL:n näkökulmasta, sillä tässä vaiheessa tärkeintä on lakivaliokunnan lopullinen mietintö.  Sitä odotellessa voit tarkistaa millaisia tuloksia Journalistiliitto sai kysellessään päätoimittajilta heidän kantaansa avioliittolain muutoksesta. Enemmistö on muutoksen puolella ja vähemmistössä ei taida uskaltaa sanoa ääneen eriävää mielipidettä.

9.4.14

Homeopatia pulassa Australiassa

Eilen saimme kuulla melko itsestään selviä uutisia homeopatiasta. Australialainen selvitys homeopaattisten tuotteiden terveysvaikutuksista (tuosta riittää luettavaa pariksi illaksi) kertoo, ettei terveysväittämien kohdalta löytynyt vakuuttavaa näyttöä homeopatian tehosta. Siis lumevaikutusta suuremmasta tehosta, jonka pitäisi olla minimivaatimus hoitotarkoituksiin myytävälle tuotteelle. Kyseessä oli selvitys erilaisista homeopaattisista tutkimuksista. Tutkimusmateriaaliksi pyrittiin haalimaan mahdollisimman hyvin tehtyjä ja laajoja tutkimuksia. Siksi niiden yhteinen sanoma hoidon tehosta olisi luotettavampi kuin esim. yksittäisen tutkimuksen antamat tiedot jonkin yhden hoitoryhmän vertailusta. Australialaisen selvityksen vertailuperusteet ja tutkimusten laatujen arviointi ovat luettavissa tuolta selvityksestä, kunhan jaksaa selata läpi n. 300 sivua.

Tässä pieniä näytteitä siitä miten yksittäisten tutkimusten tulokset on kirjattu:


No difference between the
two treatment groups
 
No difference between
homeopathic
preparation
and paracetamol
 
Homeopathy less effective
than fenoprofen; no
difference compared to
placebo
 
No significant difference
between
treatment groups
(p=0.78)
 
No significant differences
between
the two
treatments (p=0.4298)
 
No significant difference
between homeopathy and
placebo; fenoprofen
produced highly significant
pain relief compared with
homeopathy and placebo
 

Ja niin edelleen.

Juuri tämä tasokkaisiin tutkimuspapereihin keskittyminen nosti vastalauseen Australian homeopaattiliitolta, joka ilmoitti ongelman uutiskanavan haastattelussa: Selvityksessä ei käytetty kaikkia homeopaattien lähettämiä tutkimuspapereita, joissa oli muitakin kuin systemaattisia arvioita. Keskittyessään vain yhdenlaiseen tutkimusmateriaaliin selvitys ei tee oikeutta homeopatialle. Homeopaattien edustaja Ana Lamaro kuvailee tilanteen näyttävän siltä, kuin terveysviranomaiset eivät huomioi niitä tutkimuksia, jotka ovat ristiriidassa heidän ennakkokäsitystensä kanssa.

Ja siksi homeopaattien hienot hoitokertomukset ja varsinkin asiakkaiden hyvät kokemukset eivät ole lakaistavissa maton alle. Mutta kivat anekdootit (ja niitähän riittää) eivät ole yhtä tärkeitä kuin vertailevat ja satunnaistetut tutkimukset.

Ehkä yksi syy homeopatian kuolemattomuudelle vielä tällä vuosituhannella löytyy siitä miten siitä uutisoidaan vaikkapa Ylen uutisessa:

Homeopatia perustuu uskomukseen, että sairauksia voi hoitaa antamalla potilaalle laimennettuna ainetta, joka suurina määrinä aiheuttaa tautia muistuttavia oireita.

Sellaisenaan tuo kuvaus aika hyvä, mutta jättää ulkopuolelleen ne olennaiset syyt miksi homeopatia jää voodoon puolelle lääketieteen kannalta.

Yksi uskomus on se, että hoitoaineeksi etsitään ainetta, joka aiheuttaa terveessä ihmisessä samanlaisia oireita kuin hoidettava tauti. Erikoisuus tässä on se, ettei hoitoaineella ole mitään loogista yhteyttä taudinaiheuttajan luonteeseen. Olkoon vaivan lähteenä bakteeri, virus, kemiallinen tai peräti perinnöllinen tauti, niin homeopatia ei välitä siitä tippakaan. Homeopatia ei ole tässä mielessä edistynyt askeltakaan lääketieteellisten löytöjen kanssa vuosisadan aikana. Hoitoaineeksi valitaan mineraaleja, lintujen sisäelimiä tai mm. valonsäteitä. Periaatteena on ohjelmoida ihmiskeho toimimaan milloin mitäkin vaivaa vastaan. Siksi esim. saman bakteerin aiheuttamaan tautiin voidaan tarjota aivan erilaisia homeopaattisia valmisteita, sillä asiakkaan kokemat oireet määräävät mitä kokeillaan. Taudinaiheuttaja on irrelevantti ilmiö homeopatiassa.

Toinen uskomus on se, että hoitoainetta laimentamalla saadaan parempi hoitotulos, kun keho reagoi homeopaattiseen informaatioon. Tässä kohtaa tapahtuukin myös kummia, sillä lopulta laimentamista on tehty niin paljon ettei alkuperäistä ainetta enää ole homeopaattisessa valmisteessa. Mutta tuo aineen informaatio on jollakin salaperäisellä tavalla tallennettu siihen vesitippaan ja/tai sokeripalloon jota ihmisille myydään.

Nyt vain odottamaan kotimaisten homeopaattien puolustuspuhetta, tai seuraamaan mahdollista PR-hiljaisuutta.

8.4.14

Sana sunnuntaille: Kunniavala

Huolestuttavia uutisia lammikon takaa, sillä Yhdysvaltalaisten sotilaiden maailmankatsomuksien kunnioittaminen on vaakalaudalla. Annetaan Restore Military Religious Freedom järjestön selittää mikä on ongelma uskonnonvapaudelle. Se selviää parhaiten järjestön kustantaman mainostaulun avulla.


Ilmoituksen mukaan uhattuna olisi vapaus sanoa vuosittaista kunniavalaa vannoessa se kuuluisa "So help me God". Oikeastaan uhattuna on ilmavoimien kadettien uskonnonvapaus, sillä kaunis perinne on täysin uhattuna. Kadettien ei ole enää pakko sanoa "So help me God" vaan halutessaan he voivat jättää sen pois valastaan. Näin tekisivät uskonnottomat tai mahdollisesti joidenkin muiden uskontojen edustajat, tai jopa ne kristityt jotka uskovat Jumalan nimeen vannomisen olevan väärin. Eli yhden uskonnon ylivalta otettiin pois kadettien seremoniasta.

Jos yhdellä uskonnolla ei ole ylivaltaa muihin nähden, niin kenelläkään ei ole tasa-arvoa. Tai jotain...

Tämä karmea tilanne saa tunteet kuumiksi mm. kongressiedustaja Pete Olsenin kauluksessa. Hän laati vastavetona aloitteen, jolloin kaikkien virkavalojen muutokset edellyttävät kongressin hyväksyntää. Näin suojeltaisiin kaikkien kadettien pakollista oikeutta vannoa Jumalan nimeen.

Vasemmiston jumalattomat liberaalipilvihipit ovat kuitenkin heiluttamassa historiankirjojaan, joiden mukaan edes kaikki maan perustajaisät eivät vannoneet valojaan "Niin auttakoon minua Jumala" toteamuksella. Jotkus sössöttävät siitä, etteivät edes kaikki USA:n sotilaskoulut (esim. West Point) käytä kunniavaloja joissa olisi uskonnollisia viittauksia. Mutta juuri tämän takia ilmavoimien kadettien pakotettu vapaus vannoa Jumalan nimeen on entistä tärkeämpi!

Kreationisti lähetti palautetta

Helmikuussa ihmettelin sitä miten biologian ja maantieteen opettajille tarkoitetussa Natura-lehdessä esiteltiin evoluutiokritiikkiä. Jukka Hildén kertoi monia kreationismikinasteluista tuttuja asioita. Ja maanantaina minä sain sähköpostia suoraan kyseiseltä herrasmieheltä.

Hildén oli erittäin iloinen siitä, että joku edes vaivautuu kommentoimaan tätä kädenvääntöä. Evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius kun ei kuulemma suostunut keskutelemaan aiheesta. Forteliuksen mielestä se olisi turhaa toimintaa. Kotimaiset geologit eivät vaivaa päätään kreationismilla.

 Kuvailin aikaisemmassa kirjoituksessani Hildeniä kreationistiksi. Hän ei pitänyt siitä. Kreationisti olisi väärä termi, sillä omien sanojensa mukaan hän uskoo miljardeja vuosia vanhaan Maapalloon ja Raamatun luomispäivien olleen tuhansien vuosien pituisia. Mutta tämä tarkoittaisi vain sitä, ettei Hildén ole nuoren maan kreationisti vaan vanhan maan kreationisti, joten pysyn yleispätevän kreationisti-termin parissa. Pitäähän mies myös Raamattua pätevänä kirjana kaikissa geologiaan liittyvissä asioissa.

Sain myös useita lukuvinkkejä. Matti Leisolan Evoluutiouskon ihmemaassa-kirja sekä suomennettu Evoluutio - kriittinen analyysi löytyivät onneksi luettuina ja blogattuina kirjahyllystäni. Kuten myös moni muu kreationistien tuotos. Esim. Michael Behen ja William Dembskin kirjoja (ne olivat ihan ok kamaa) sekä Pekka Reinikaisen (viihdekirjallisuutta) ja Tapio Puolimatkan opuksia löytyy tuolta kaappieni kätköistä.

Pyrin myös seuraamaan melko aktiivisesti IDeistien uusimpia tempauksia netissä, mutta valitettavasti sekin ala on muuttunut laimeaksi viime vuosina. Näillä näkymin areenalla ei ole tapahtunut mitään järisyttävää käännettä, joten esim. älykkään suunnitelman kommentoiminen on jäänyt vähemmellä. Siitä on aikaa kun viimeksi kävin Matti Leisolan ID-luennolla tai kuuntelemassa Paul Nelsonia, Richard Sternbergia tai Tapio Puolimatkaa.




4.4.14

Yellowstone räjähtää: syylliset selvillä

Parisen päivää sitten aina yhtä luotettava Verkkomedia kertoi suomalaisille Yellowstonen kansallispuiston dramaattisista tapahtumista.

Biisonien pako Yellowstonen supertulivuoren alueelta herättää huolta

Biisonien pakeneminen alueelta, jotka on kuvattu Yellowstonen kansallispuistosta Wyomingissa on synnyttänyt huolia, että seisminen aktiviteetti alueella saattaisi aiheuttaa supertulivuoren purkauksen. Useita videoita on ladattu nettiin aivan vastikään, jossa kuvataan biisonien pakoa alueelta ''henkensä hädässä''. Asiasta käydään kiivasta keskustelua onko eläinten erikoinen käyttäytyminen enne vakaville tapahtumille. Maaliskuun 30. päivä Yellowstonea ravisteli suurin maanjäristys sitten 80-luvun, 4,8 richteriä.

Tässä vielä video biisonien pakenemisesta.



Kerrassaan huolestuttava tieto. Erittäin huolestuttavaa se olisi, jos siinä olisi perää uutisen kuvailemalla tavalla. Biisonit ovat tuttu näky puiston teiden varsilla. Varsinkin sen takia, että kansallispuiston sisältämä biisonikanta on päässyt kasvamaan yli 4000 kappaleen, joten ylimääräisiä halutaan metsästää pois.

Toki puistossa tapahtui suurin maanjäristys yli 30 vuoteen, mutta 4,8 richterin tärinä ei tuntunut puiston ulkopuolella. Puistossa tärisee jatkuvasti. Viimeisen kuukauden aikana Yellowstonessa on tapahtunut yli sata maanjäristystä.

Mutta biisonit! Varmasti ne aistivat tulen 4,8 richterin järistyksen juostessaan pois!

Paitsi etteivät ne juosseet pois, vaan takaisin kansallispuistoon. Kuten puistovartija kertoo täällä Ilta-Sanomien videolla. Ravaaminen ees taas on yleistä, kun eläimet etsivät ruokaa talven jälkeen. Kun lumet sulavat Yellowstonesta myös isot eläimet palaavat. 

Tietenkin virallinen tarina voi olla valetta alusta loppuun. Siinä tapauksessa joudun spekuloimaan mikä aiheuttaisi tulevan tuhon. Siinä tapauksessa video ei valehtele. Olemme nähneet miten biisonit juoksevat epäilyttävällä tavalla. Niiden täytyy tietää jotakin mitä me emme tiedä.

Johtopäätös: Biisonit tulevat räjäyttämään Yellowstonen! Paetkaa!

1.4.14

Pakkouskontoa ateistien lapsille?

Aamulehden uudessa Ihmiset-liitteessä jatkettiin suvivirsivoivottelun jälkilöylyjä. Sivuilla on vatvottu suvivirren syvintä olemusta päivästä toiseen. 

Tänään paperisen version sivuilla jatkettiin keskustelua. Kansalaiskeskustelija Jaana Uolamo nosti esiin ateistien vaikeudet moraalin suhteen. En muuten vaivautuisi kommentoimaan hänen kirjoitustaan, mutta se sisältää valitettavan yleisen harhakäsityksen siitä miten uskonnot ja moraali liittyvät toisiinsa. Tylsän illan takia käyn lävitse koko pläjäyksen kohta kerrallaan.

Tunnustava uskonto kuuluu elämään - myös kouluun ja sen tilaisuuksiin. Kyse on arvoista.
Kiista koskeekin enää sitä kuinka paljon ja missä koulujen tilaisuuksissa tunnustavaa uskontoa pitäisi olla. Tai saisiko koulu ylipäätään järjestää tilaisuuksia joissa koululaisten erottelu uskontojen tai uskonnottomuuden perusteella tulee ilmi. Koululaisilla on tietenkin oikeus tunnustaa uskontoaan miten haluavat välitunneilla tai uskaliaasti jopa rukoilla äänettömästi kesken oppitunnin.

Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu uskonnonvapaus, joka tarkoittaa vapautta uskontoon - ei vapautta uskonnosta. Lapsella on siis oikeus valita uskontonsa. Valinta tapahtuu yleensä nuoruusiässä. Uskonto antaa pohjan arvoille, moraalille ja ihmisarvolle.

Uolamon harmiksi se ei nyt vaan ole joko/tai tilanne uskonnonvapauden suhteen. Tämä ei ole niin vaikea aihe. Uskonnonvapaus sattuu sisältämään molemmat vaihtoehdot. Ainakin niin asia ilmaistaan Suomen perustuslaissa, joka lienee olennainen dokumentti tässä kiistassa. Käsite meni häneltä tärkeällä tavalla väärin heti alussa, joten loput kirjoituksesta eivät lupaa hyvää.

Olennainen osa tässä on, että vanhemmilla on vapaus opettaa lapselle oma uskontonsa ja perustelut tälle uskonnolle. Näin lapsi oppii hyvin yhden uskonnon ja hän pystyy ymmärtämään paremmin myös muita uskontoja ja maailmankatsomuksia.

Jos uskonnonvapaus ei muka sisällä vapautta uskonnosta, niin mitä uskontoa (tai uskontoja) uskonnottomien vanhempien on pakko opettaa lapsilleen? Taidan aavistaa minkälaista ansaa Uolamo rakentaa tekstissään.

Käsitys, jonka mukaan lapsen pitäisi saada vapaus uskonnosta, vie harhaan.

Nyt se taitaa tulla. Nimittäin väite siitä, ettei lapsen hyvä elämä onnistu ilman uskontoa! Minua jännittää.



Silloin lapsi kasvaa eräänlaisessa arvotyhjiössä, josta puuttuvat tieto oikeasta ja väärästä.


Kappas vain. Vanha tuttu idea siitä, että pelkästään uskonnollinen auktoriteetti kykenee kertomaan meille mikä on oikein tai väärin. Tässä ideassa mitkään sekulaarit opit eivät kykene millään esittelemään mitään kestäviä arvoja. Se on se sama idea, joka lopulta johtaa moraalisesti hyviin kansanmurhiin. Se idea, jonka mukaan moraalifilosofiassa ei pärjää ilman pappien aamenia (tai pärjää kunhan välillä vinkataan silmää Jumalalle).

On parempi, että lapselle ollaan tässä asiassa avoimia. Uskonnollinen käsitys on aina valinta, joka pohjautuu arvoihin. Valtauskontojen opettaminen on yleissivistystä, vaikka henkilökohtainen näkemys poikkeaisi niistä.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että lapsille pitää kertoa miten valtauskontojen suuntaukset suhtautuvat maailman ilmiöihin. Kivipesun kestävänä ateistina olen ihan vapaaehtoisestikin perehtynyt maailman uskontoihin. Se on yleissivistystä, että koululainen tietää miten maailman uskovaiset ihmiset uskovat. Pelkästään moraaliasioissa löytyy runsaasti variaatioita. Jotkut tuomitsevat abortin oikeaksi murhaksi, toiset pitävät sitä välttämättömänä pahana, jotkut ovat ok sen suhteen. Jotkut hyväksyvät avioerot ja jopa naiset auton ratissa, toiset kivittävät ihmisiä kuoliaaksi sellaisen takia. Ihmiskunnan uskomukset ovat monipuolisia ja mielenkiintoisia. Ne kuuluvat ehdottomasti oppikirjoihin.

Tiedon uskonnosta ja sen perustelujen opettamatta jättäminen on itsessään valtava uskonnollinen arvovalinta. Vanhempien tulee joka tapauksessa opettaa lastaan erottamaan oikea väärästä. Myös useat ateistit opettavat lapsilleen sellaisia moraalikäsityksiä ihmisarvosta ja oikeasta ja väärästä, jotka ovat perusteltavissa lähinnä kristinuskon avulla.

Siinähän se tuli. Pienen kierron kautta jopa ateistit voivat kasvattaa moraalisesti hyviä lapsia, kunhan kunnia oikean ja väärän käsityksistä annetaan kristinuskolle (tai sille valtauskonnolle joka vanhempien maassa sattuu olemaan se enemmistön uskonto). Tosin tässäkään kohtaa Uolamo ei tunnu välittävän siitä, että pelkästään kristinuskon sisällä on erilaisia käsityksiä siitä mikä on oikein tai väärin ihmisten arkielämän ongelmissa. Uolamo antaisi myös ymmärtää, että uskonnoton kasvatus olisi väärä arvovalinta vanhemmilta, koska hänen määritelmänsä mukaan pelkästään uskonto olisi se mikä mahdollistaa oikean ja väärän tunnistamisen. Ateistit joutuisivat turvautumaan jonkin satunnaisen uskonnon määrittelemiin moraalioppeihin.

Kasvatus ottaa aina kantaa uskontoon, joko tukemalla lasta uskonnon löytämisessä tai kieltämällä uskon. Niin sanottu uskonnollisesti neutraali kasvatus on käytännössä mahdoton. Avoin keskustelu uskonnosta antaa lapselle ja nuorelle avaimet löytää oman tiensä.

No niin, te uskonnottomat vanhemmat. Mitä uskontoa opetatte lapsenne uskomaan?

Valitettavasti Uolamo ei kerro mitä koulujen pitäisi tehdä ET-opetukselle.

Tärkeä voitto IDeisteille!

Suunnittelija vs aivoton evoluutio. Tuo ikuinen kulttuurisota roihuaa myös tiedemaailman sisäpuolella. Tai ainakin jotkut haluaisivat sen roihuavan. IDeistit eivät ole luovuttaneet, vaikka itse tieteellinen tutkimus on jumittunut vuosikausiksi etulinjojen taakse, reservin ja käpykaartin väliin soittelemaan hanuria. Tärkeimmät askeleet älykkään suunnitelman etenemisessä otetaan pienten oikopolkujen kautta.

Bristolin yliopisto julkaisi tiedoitteen matemaattisten ja biokemiallisten suunnittelupiirteiden hienoudesta. Siinä pähkäillään solujen sisäisen informaation välittämisestä. Soluviestinnän hienoudet ja entsyymien ominaisuudet joudutaan jotenkin selittämään ei-tutkijoille, ja siksi käyttöön otetaan selkeät vertaukset.


The study found that for effects on gene expression the system is more sensitive to changes in GnRH receptor number than it is to changes in GnRH concentration, and is more sensitive to changes in GnRH interval than it is to changes in GnRH pulse width.
Professor Craig McArdle said: “The work revealed 'design-features' of this evolved system that make perfect sense in light of the biology, where GnRH receptor number and GnRH pulse interval vary, for example, through puberty and through the menstrual cycle.
“These features are relevant to numerous biological systems using pulsatile stimuli and suggest intriguing mechanisms for differential control of rapid and delayed responses with dynamic stimuli.”

Tuohan tarkoittaa aivan selkeästi, että GnRH reseptorien--- ööh, tuota, *hieroo leukaa* noh, jotain monimutkaista jota en ymmärrä. IDeistien kannalta se olennaisin asia on siinä miten yliopisto kuvailee tutkijoiden kirjoitusta.

Tarkastetaan Discovery Instituten blogin kautta mikä tuossa sai heidän niin hekuman partaalle. "Design-features" termin käyttö näyttäisi heidän mielestään tukevan ID:n voittokulkua.

The story is all about design: signal and response, molecular pathways, inputs and outputs. McArdle presents a mathematically based "stimulation paradigm" to learn "How fast and slow molecular pathways are modulated by pulsatile, or dynamic, inputs." - See more at: http://www.evolutionnews.org/2014/03/design_features083781.html#sthash.4unn7Km4.dpuf
The story is all about design: signal and response, molecular pathways, inputs and outputs. McArdle presents a mathematically based "stimulation paradigm" to learn "How fast and slow molecular pathways are modulated by pulsatile, or dynamic, inputs."

Suunnitelmallisuutta. Suunnitelmallisuutta kaikkialla!

Discovery Institute päättää ihastelunsa näin.

Here is a refreshing instance of "design features" making its way into the working vocabulary of biologists, to the exclusion of traditional Darwinian rhetoric. The more that researchers lose fear of that word "design," the more biology will accelerate in its understanding of the rich information content of living systems. - See more at: http://www.evolutionnews.org/2014/03/design_features083781.html#sthash.4unn7Km4.dpuf
 
Here is a refreshing instance of "design features" making its way into the working vocabulary of biologists, to the exclusion of traditional Darwinian rhetoric. The more that researchers lose fear of that word "design," the more biology will accelerate in its understanding of the rich information content of living systems.

Itse paperissa ei käsitelty entsyymien vuorovaikutuksen kehittymistä, vaan tarkasteltiin miten ne toimivat, eikä täten vaivaudutta ylistämään evoluution ylivoimaisuutta tai palvottu Darwinia. Tämän kamalan virheen ansiosta IDeistit pääsevät näkemään termejä kuten "käyttöliittymä" tai "suunnitelma". IDeisti tulkitsee nämä sanat aivan omalla tavallaan, kuten Sensuous Curmudgeon muistuttaa meitä. Käyttöliittymä edellyttää liittymän käyttäjää. Suunnitelma edellyttää suunnittelijaa. Järjestelmä edellyttää järjestelijää. Kaava edellyttää kaavoittajaa. Ja niin edelleen.

Mitä tahansa sanastoa biologiassa käytetäänkin, niin joku pystyy tulkitsemaan kuten Discovery Instituten väki.

28.3.14

Noah tulee, oletko valmis?

Elokuvateattereihin vyöryy Darren Aronofskyn ohjaama spektaakkeli Noah. Juonen tynkä on kaivettu Vanhan testamentin Nooasta. Kaikkien aikojen suurin katastrofi uhkaa, ja vain Nooalla on tarpeeksi asennetta pelastaa ne ketkä ovat pelastamisen arvoisia. Pelastus tapahtuu valtavan puupaatin avulla. Sitä ennen täytyy sotia paattiin haluavia vastaan. 3D-efektit tekevät tarusta varmasti ihan näkemisen arvoisen. En ole nähnyt elokuvaa. Tuskin vaivaudun maksamaan siitä edes elokuvalipun hintaa.

Jokainen Raamattunsa lukenut tietää, ettei Nooan sadulle ole tarjolla valtavasti sisältöä. Hahmot ovat silkkipaperin ohuita. Elokuvamuotoon siitä saisi ehkä vartin pituisen koosteen. 138 minuutin pituinen leffa vaatii sitä kuuluisaa taiteellista tulkintaa. Seikkailua ja draamaa on runsaasti enemmän kuin Raamatun sivuilla. Studion tarkoituksena oli tehdä kristityille ja ei-kristiyille kelpaava spektaakkeli. Mutta miten uskovainen väki reagoi siihen, että heidän pyhää tekstiään käytetään lähteenä ei-uskovaisen miehen ohjaamassa elokuvassa? Jotkut reagoivat maltillisesti ja ymmärtäväisesti.

Jotkut ovat kuin Ken Ham. He eivät millään ymmärrä, ettei elokuva ole sanasta sanaan rajoitettu Vanhan testamentin sisältämään tarinaan. Ham on erittäin tyrmistynyt siitä millaisena miehenä Nooa esitellään katsojille.

I am disgusted. I am going to come right out and say it--it is disgusting and evil--paganism! Do you really want your family to see a pagan movie the has Noah as some psychopath who says if his daughter-in-law's baby is a girl, he will kill it as soon as it's born. And then when two girls are born, bloodstained Noah (the man the Bible calls righteous Noah--Genesis 7:1), brings a knife down to one of the baby's heads to kill it and at the last minute doesn't do it--and then a bit later says he failed because he didn't kill the babies. How can we recommend this movie and then speak against abortion! Psychopathic Noah sees humans as a blight on the planet and wants to rid the world of people.

Ken Ham, joka tulkitsee Raamattunsa kirjaimellisesti, ei millään ymmärrä miten Nooa näkee ihmiset planeettaan kohdistuvana ruttona, ja hän haluaisi päästä eroon kaikista ihmisistä. Sellainen näkökulma kuului Raamatun mukaan Jumalalle. Ihmisiltä tuollainen näkökulma on väärin. Jumalolennoilta se on ihan ok.

Ehkä näen tämän leffan tämän vuoden aikana. Ehkä en. Noah ei ole mitenkään tarpeellista katseltavaa minulle. Mielestäni moni muu fiktio tarjoaa Nooaa parempaa viihdettä, mutta makuasioista ei kannata tapella.

26.3.14

No mammoth for you!

Friendly Atheist-blogin kautta voimme lukea inspiroivan tarinan. Etelä-Carolinan osavaltiolla ei ole symbolinaan virallista fossiilia. Lintuja, eläimiä ja kukkia kyllä löytyy edustamaan osavaltiosta. Kolmasluokkalainen Olivia McConnell ehdotti osavaltiolleen omaa fossiilia. 8-vuotias kirjoitti lainsäätäjille kirjeen, jossa hän esitti hyvät perustelut.

1. Ensimmäisiä tieteellisesti varmennettuja fossiililöytöjä Yhdysvalloissa oli Etelä-Carolinan suosta löydetty fossiilin hammas vuonna 1725.

2. Vain seitsemällä osavaltiolla ei ole omaa virallista fossiilia.

3. Fossiilit kertovat meille menneisyydestämme.

Mm. egyptologiasta kiinnostunut Olivia jäi alkuvuodesta odottamaan edustaja Robert Ridgewayn ja senaattori Kevin Johnsonin toimia. Aloite Columbian mammutista osavaltion fossiiliksi keräsi nopeasti kannatusta. Etelä-Carolinan alahuoneessa aloite keräsi ääniä 94 puolesta, 3 vastaan. Ja niin se lähti senaattiin, jotta Olivian hyvä idea toisi jotain pientä positiivista uutista politiikkaan. Ja niin Columbian mammutista tuli pienen tytön kirjeen avulla inspiroiva tarina....

Ei ku hetkinen, senaattori Mike Fair vastustaa fossiilialoitetta, sillä jotkut hänen tekemistään aloitteista eivät ole saaneet kannatusta. Hän ehdottaa vaihtokauppoja, eli Olivian idea pääsisi eteenpäin jos senaattori Fairin aloite saisi myös kannatusta. Senaattori Kevin Bryant on vuorostaan vastustanut Olivian ideaa, koska hän haluaa lisätä aloitteeseen lainauksia Raamatun luomiskertomuksesta. Kaikki muut senaattorit narskuttivat hampaitaan parivaljakon puhuessa. Aloite on toistaiseksi jumissa Fairin vastalauseen takia, jälleen kerran todistaen miten perseestä politiikka voi olla.


Read more here: http://www.charlotteobserver.com/2014/01/28/4645949_girl-8-wants-sc-to-adopt-official.html#storylink=cpys