7.12.16

Pizzagaten alkeet



#Pizzagate on muhinut jo usean viikon ajan internetin syövereissä. Vasta viime aikoina se on noussut satunnaisesti valtavirran uutisointiin. Tänään uutisiin paukahti melko pelottava tapahtuma, kun asemies marssi sisälle pitseriaan Washington DC:ssä ja vaati selityksiä pitserian tiloissa tapahtuvalla lapsiseksiringille. Uutinen on varmasti monelle todella outoa luettavaa. Onko tuo yhden satunnaisen aseella varustetun sekopään häröilyä?

Ei ole. Sillä #Pizzagate pitää satoja netin äärellä elämäänsä viettäviä illasta toiseen salaliittoteorian kehittäjinä.

Mikä Pizzagate oikein on?

Heti alkuun kaikkein tärkein. Toistaiseksi Pizzagatesta puuttuvat ne olennaiset asiat: Todisteet uhreiksi joutuneista lapsista, todisteet siitä tettä mitään rikollista on oikeasti tapahtunut.

Näiden puute ei ole hidastanut salaliittoteorioiden rakentamista. Toisin kuin viime päivien asiallisissa uutissa annetaan ymmärtää, Pizzagatessa ei väitetä itse Hillary Clintonin käyneen harrastamassa seksiä lasten kanssa pitserian kellarissa. Pizzagaten ytimenä on asioita, joiden takia tätä Pizzagatea pyöritellään suuremmalla innolla ja laajemmissa piireissä kuin esim. Sandy Hookin salaliittoteorioita. Toisin kuin uutisessa on väitetty, Pizzagate ei ole pelkästään uuden Alt-Right liikkeen ylläpitämä salaliittoteoria.

USA:n presidentinvaalien vielä pyöriessä täydessä vauhdissa WikiLeaks julkaisi ne kuuluisat sähköpostit Clintonin kampanjakoneiston sisältä. Niistä tehtiin useita uutisia, mutta yksi aihe jäi varjoihin. Se liittyy kampanjatyöntekijöiden väliseen kommunikaatioon. Keskiössä on kampanjapäällikkö John Podestan kirjoittelu. Viesteissä näytettäisiin käytettävän koodikieltä. Termit keskittyvät ruokaan. Varsinkin pizzaan. Esim. näissä viesteissä pizzasta puhutaan kuin salattavasta asiasta. Siinäkin kirjoitetaan vain yhdestä pizzaslaissista, mutta tiedustellaan kuinka monen kesken se viipale jaetaan.

Selvitetyissä lapsipornoa myyvissä verkoissa ja katukielessä "cheese pizza" on koodikieltä alaikäisiin tytöihin liittyvästä pornosta. Cheese Pizza, CP, Child Porn. Myös parissa sähköpostissa mainittu termi handkerchief on seksuaalivähemmistöjen värikoodia. Kaikki tämä sai ihmiset tulkitsemaan kommunikaatiota todella pervoilla tulkinnoilla. Kampanjaväki keskustelee keskenään seksistä lasten kanssa!

Sitten alkoi pitserian työntekijöiden ja omistajan sosiaalisen median tarkistaminen. Instagram-tileiltä löydettiin erikoisia kuvia. Pöytään teipattu tyttö pitserian asiakkaana. Sukulaisten lapsia leikkimässä ja kuvia kommentoidaan karmivilla sanoilla. Useat Youtube-videot käyvät läpi näitä kuvia ja someselvityksiä. Niissä haetaan yhteyksiä symbolismin ja numerologian kautta okkultismiin, ihmisuhrauksiin ja elinvoiman lisäämiseen. 

Pizzagateen kuuluu hurjasti asioita, joita en jaksa edes käydä läpi tässä kirjoituksessa. Olkoon tämä ensimmäinen bloggaukseni aiheesta.

Yhteistä kaikelle tälle on se, että mikään niissä ei todista lasten hyväksikäytöstä tai laittomista toimista pitserioissa.

Kaikkein surullisinta kaikessa tässä kohussa on se, että se ei olisi mitenkään tavatonta tai mahdotonta. Lapsiseksirinkejä löydetään joka vuosi jostain päin maailmaa. Vaikutusvaltaiset miehet ja naiset käyttävät tietenkin valtaansa suojellakseen itseään, jos haluina on tehdä noin karmeita asioita lapsille.  Esim. viime kuussa Norjassa poliisi paljasti julkisuuteen ringin, johon kuuluu mm. lakimies, opettaja ja poliitikkoja. Politiikan ytimessä oli myös ns. Westminster pedofiilirinki, jonka tutkintaa estettiin valtaapitävien toimesta kolmen vuosikymmenen ajan. Sen aikana parlamentaarikkoja kävi salattujen ja asialle omistettujen bordellien sisällä. Kun rikoksia alettiin tutkimaan, niin tutkintaraportit tuntuivat katoavan pois arkistoista. Tutkintapaneelien johtoa kierrätetään vuodesta toiseen eivätkä hommat etene.

Mutta Juha, onhan se aikas naurettava vihjailla, että pitseriasta pyöritettäisiin jotain lasten parittamista!

Oih, rakas kuvitteellinen lukijani, miten toivoisinkin asian olevan noin. Valitettavasti ilmiö ei ole täysin mahdotonta. Ihan tuoreena uutisena Dojo Pizzan pitäjä käytti seksuaalisesti hyväksi lapsia ja tuotti lapsipornoa pitseriassaan.

Mutta Juha, onhan se aikas vainoharhaista väittää, että jotkut miljonäärit sekaantuisivat politiikkaan ja samalla panisivat lapsia!

Tupla-oih, miten haluaisin myötäillä näkökantaasi. Valitettavasti tällaisia herrasmiehiä ilmaantuu vuosikymmenestä toiseen. Miljardööri Jeffrey Epstein oli hyvää pataa monen merkittävän poliitikon ja siniverisen kanssa. Hän lahjoitti poliitikoille rahaa. Miehen suuri varallisuus on ilmestynyt tuntemattomista lähteistä. Kunnes Epsteinin lapsiseksitoiminta paljastui. Poliisit löysivät kartanosta valokuvia tytöistä sekä heidän puhelinnumeroitaan. Samoja tyttöjä jotka olivat aikaisemmin kertoneet poliisille Epsteinin pakottaneen heidät seksiin (suom. raiskasi). Mies päätyi oikeuteen pelkästään yhdestä syytteestä (osti seksiä alaikäiseltä). Nimittäin sitä ennen syyttäjä päätti kaikkia yllättäneestä syystä jättää kaikki muut syytteet pois ja edetä oikeuteen vain tuolla yhdellä keissillä. Lattialle jäivät tapaukset, joissa Epstein pyöritti "hierontatoimintaa" kartanossaan useammalla tytöllä. Alaikäiset tytöt olivat vierailevien miesten käsittelyssä. Mukana myös poliiseja. Kartanon piilokamerat tallensivat aktiviteetit, joten Epsteinille jäi kiristysmateriaalia.

Epsteinin myönnettyä syyllisyytensä rangaistus oli 18 kuukautta vankeutta, josta hän istui 13 kuukautta. Joista hän oli viikossa yhden päivän vankilassa ja muut kuusi päivää hän oli ulkona työtoiminnassa. Saiko miljardööri lahjottua tai kiristettyä oikeuslaitosta? Ehkä sai. Ehkä ei.

Mutta Juha, Epstein oli vain miljardööri. Emme sentään näe urapoliitikkoja sekaantumassa lapsiin! Sellainen tulisi julkisuuteen.

Paitsi että, esim. Dennis Hastert, joka mainitaan Podestan viesteissä. He tunsivat toisensa. Sekä tietenkin kaikki se miten katolinen kirkko suojeli ja piilotteli vuosikymmenien ajan varmuudella lapsia raiskanneita miehiä. Esimerkkejä vallan käytöstä tällaisten hirviöiden suojelussa on aivan liikaa.

Ihmiskauppa pyörii myös Washingon DC:n kaduilla. Ja siinä myydään myös lapsia. Washington Post uutisoi tammikuussa ilmiöstä. Lasten seksiorjuutta tapahtuu tänäänkin katukaupassa. Lasten parittamisesta on jäänyt kiinni poliiseja (esim. Linwood Barnhill). Joten miksi sellaista ei tapahtuisi vaikutusvaltaisten miesten suojaamien seinien takana?

Kaiken tämän takia Pizzagate on erilainen salaliittoteoria verrattuna vaikkapa Sandy Hookista nousseisiin salaliittoteorioihin. Siinä missä Sandy Hook -teoriat ovat olleet täysin vääriä, tekaistuja, epäselviä, ristiriitaisia ja vailla motiiveja (lavastettu lasten joukkosurma ei näyttäisi aiheuttaneen yhtään mitään millä sen suorittaminen olisi ollut tarpeellista), niin Pizzagate ei sinällään ole täysi mahdottomuus. Kunhan jätämme ne symboliikkasekoilut, numerologiset tulkinnat, musiikkivideoiden ihmettelyt ja muut some-seikkailut pois.

Toistaiseksi Pizzagatesta puuttuvat ne olennaiset asiat: Todisteet pitseriassa uhreiksi joutuneista lapsista, todisteet siitä että mitään rikollista on oikeasti tapahtunut. Jos sellaisia todisteita löydetään, niin oikeasti en olisi kauhean yllättynyt. Taatusti olisin jälleen kerran pettynyt ihmiskuntaan. Mutta en yllättynyt.

3.12.16

Väitettyä jumalanpilkkaa Jakartassa

Jakartan kuvernööri Tjahaja Purnama on suosittu poliitikko. Tulossa on vaalit, joissa hän on ollut vahva ennakkosuosikki. Poliittiset vastustajat ovat aikaisemmin yrittäneet . Jakarta on 90 prosenttisesti muslimienemmistöinen. Valtio on kuitenkin monimuotoinen muiden uskontojen kohdalla, sillä uskonnot ovat lain suojelemia. Kuvernööri Purnama on kristitty ja kiinalaista etnistä taustaa, joten hänellä on vähemmistötaustainen ura. Siitä huolimatta hän on pärjännyt, sillä mies tunnetaan korruption vastaisesta taistelusta ja reiluista periaatteistaan. Siksi aikaisemmat lokakampanjat - joissa kuvernöörin kristillisyyttä yritettiin käyttää negatiivisena asiana - eivät onnistuneet.

Tänä vuonna yritys nousi seuraavalle asteelle, sillä Purnamaa syytettiin jumalanpilkasta. Kohun aiheuttamien mellakoiden uutisointi on ollut kansainvälistä. Uutiset ilmaantuivat jopa Suomeen asti. Kaduilla marssi rauhanomaisesti yli 200 000 muslimia, jotka vaativat kuvernööriä vankilaan. Uutisoinnissa ei valitettavasti kerrota kohun alkuperää ja tarkempaa sisältöä.

Mitä loukkaavaa Purnama sitten muka sanoi?

Syyskuun aikana hän kertoi yleisölleen, että muslimit saavat äänestää häntä vaikka hän on kristitty. Siksi hän alunperin pääsi kuvernööriksi. Vaalitaistelussa jotkut olivat esittäneet, että suura Al-Maidah 5:51:n perusteella Kunnon muslimi [tm] ei saisi äänestää vääräuskoista. Purnama sanoi sellaisten väitteiden olevan valheita. Purnaman puheesta leikattiin lyhyempi video jonka tekstitys oli vajaa. Se sai miehen näyttämään siltä, että hän kritisoi Koraania. Video lähti rajuun kiertoon Indonesian sosiaalisessa mediassa. Kohu oli valmis, sillä harva vaivautui katsomaan alkuperäisen leikkaamattoman videon. Kukaan ei tuntunut enää välittävän oliko kohu totta vai ei, vaikka leikatun videon alunperin ladannut mieskin jäljitettiin.

Pienenä virheenä kuvernööri pyysi anteeksi sitä, että jotkut ovat loukkaantuneet sanoista. Näin jatkotulkinnat miehen puheista keskittyvät siihen, että kuvernööri pyysi anteeksi, joten hän sanoi alunperin jotain loukkaavaa. Oikea tapa olisi ollut pelkästään todeta, että hänen kommenttinsa ei ollut loukkaava ja pyytää loukkaantuneita selittämään mikä siinä muka oli loukkaavaa.

Jakarta Post sanomalehti on vain yksi monista tahoista, joka huomauttaa Purnaman olevan oikeassa. Kyseinen suura pätee vain Hirabah sodan aikana. Islamistien ja mm. Daeshin tulkinnoissa tuo tila on päällä 24/7 aina ja ikuisesti. Eikä siinä ole mitään järkeä Indonesiassa, jossa eri uskontojen edustajat ovat olleet vaikka kuinka monelle muslimille pomoja, opettajia, päälliköitä ja poliitikkoja.

 Jakarta Post kirjoittaa:

What is more saddening is that Islamic groups are pushing for Ahok to be criminalized when he had no intention of insulting Islam or the Quran. The groups are insisting that the literal out-of-context interpretation of al-Maidah:51 is the only correct one. They take for granted that the verse literally prohibits non-Muslims from being a “leader” in a Muslim country. 
The word auliya is not translated as “leader” in most contemporary translations as well as tafsir, the consequence of that translation is dangerous: non-Muslim ministers, regents, even bosses in companies where Muslims work are also leaders, aren’t they? Must they be dismissed from their positions just because of the verse?

Mutta järkipuhe ei toimi, jos sen yleisö on tunteikkaalla päällä. Mielenosoittajille toitotetaan kuvernöörin loukanneen Allahia. Loukkauksen sisältö ja perustelu jäävätkin sitten vähemmälle. Tuhannet ja tuhannet vihaiset ihmiset marssivat mielenosoituksiin.

Jakartan jumalanpilkkalaki on huono. Kuten kaikki jumalanpilkkalait. Human Rights Watch järjestön Andreas Harsono kommentoi lakia The Guardian lehdelle. Hän perehtyi yli 200 jumalanpilkkatapaukseen Indonesiassa. Laki tuli voimaan 1965 ja sen jälkeen vain yksi syytetty vapautui syytteistä. Se tapahtui 60-luvulla. Harsonon mielestä Purnamalla ei ole mahdollisuuksia, jos tapaus päätyy oikeussaliin asti. Ne ovat nimittäin olleet taustoiltaan poliittisten ja etnisten jännitteiden lataamia kiistoja, joissa itse teologinen ydin jää yhdentekeväksi.

Kuvernööri Purnama voi päätyi viideksi vuodeksi vankilaan. Tai järki voittaa. Ihmiskunnan historian tuntien Purnamalla on syytä hikoilla.

2.12.16

Aito avioliitto ja aito unohdus

Aito avioliitto -kansalaisaloite pyörii vieläkin eduskunnassa. Sen perustuslaillista kestävyyttä pohditaan valiokunnassa. Näiden päätösten hahmottuessa Pekka Rautio kirjoitti siitä miten kyseisen kansalaisaloitteen kohdalla näytti unohtuneen yksi tärkeä asia.

Aito avioliitto -kansalaisaloite on ilmoittanut kansalaisaloitepalvelussa aloitteensa tiedoissa, että kyseinen aloite on saanut taloudellista tukea. Kysymys kuuluukin: keneltä ja kuinka paljon? Ja miksi kyseinen tieto halutaan salata?

Todellakin. Kyseisen aloitteen tiedoista ei löytynyt kansalaisaloitelain edellyttämiä tietoja taloudellisesta tuesta. Aito avioliitto -aloitteesta lähti kyllä linkki nettisivulle, josta nämä tiedot piti löytyä. Rautio on seurannut sivustoa pitemmän aikaan.

Kyseinen linkin takaa ei ole löytynyt selvitystä rahoituksesta nyt eikä syyskuun lopussakaan 30.9.2015, jolloin asiaa yritin sieltä etsiä. Kyseinen sivu on päivitetty 15.5.2015, jonka pohjalta voidaan olettaa, että tiedot taloudellisen tuen osalta on poistettu viimeistään tuolloin. Eli lain määräämän selvityssivun sisältö on poistettu jo noin seitsemän viikon jälkeen aloitteen nimenkeräyksen aloittamisesta, mikäli selvitystä on koskaan ollutkaan.
Mitä selvitykselle oikein tapahtui? Tuet pitäisi ilmoittaa, jos niitä on tullut enemmän kuin 1500 euroa yksittäisestä lähteestä. Yleensäkin tietojen puuttumisen mahdollisuus on selkeä ongelma kansalaisaloitejärjestelmässä. Rautio huomioi aivan oikein:

 Ilman avointa taloudellisen tuen ilmoittamista emme voi tietää, onko aloite saanut rahaa ja mistä. Pahimmillaan rahaa voidaan syytää ulkomailta intressitahoilta tai huonoimmassa mahdollisessa tapauksessa joltakin valtiolta, joka jossakin tilanteessa haluaa vaikuttaa maamme lainsäädäntöön, yleiseen keskusteluun tai mielipiteeseen. Kansalaisaloitteiden kohdalla asia on erityisen vakava, sillä se on suora väylä lainsäädäntöön.

Entä miten Aito avioliitto reagoi Raution esille nostamaan puutteeseen? Ihan fiksusti. Nimittäin kertomalla avoimesti unohtaneensa koko homman kaiken kiireen keskellä. Tukea tuli Aito avioliitto ry:ltä, mikä ei ole mitenkään kyseenalaista tai odottamatonta.

Kuukausia kestäneen intensiivisen kampanjoinnin tiimellyksessä meille tapahtui asiassa kuitenkin vilpitön unohdus. Emme muistaneet kiinnittää tähän seikkaan tarvittavaa huomiota. Tuen ilmoittamiseksi perustetun sivun siirtäminen myös tyystin unohtui Aito avioliitto ry:n sivuston siirryttyä noina kuukausina eri palveluntarjoajan julkaisualustalle.

Kansalaisaloite ei kuitenkaan ole Aito avioliitto ry:n aloite, sillä yhdistykset eivät voi tehdä kansalaisaloitteita. Taloudellista tukea aloite sai yhteensä 13 532 euroa. Tekstissään Aito avioliitto ry näyttäisi reagoivan juuri sillä tavalla, että he ovat lukeneet useaan otteeseen Raution kirjoituksen. He nimittäin korostavat kaikean tuen olleen kotimaista, joten ulkomaiset uskonnolliset lähetysjärjestöt eivät vaikuttaneet Suomessa kansalaisaloitteen muodossa.

Suoraa rahallista tukea aloite ei ole saanut yhdistykseltä eikä miltään taholta. Yhdistyksen omat tulonlähteet koostuvat sääntöjenmukaisesti jäsenmaksuista, kannatustuotteiden myynnistä sekä erilaisten seminaarien osallistumismaksuista. Mainitut tulonlähteet ovat puhtaasti kotimaisia, eikä toiminta saa tai ole saanut kampanjalle tai muutenkaan tukea muualta kuin kotimaasta yksityisiltä kansalaisilta edellä mainittujen väylien kautta.

Unohtaminen ei onneksi ole este kansalaisaloitteen etenemiselle. Eikä siitä ole seuraamuksia muutenkaan. Aloite tullaan tyrmäämään tai hyväksymään sen sisällön perusteella. Olen siinä mielessä positiivinen ja ihmiskuntaan uskova ihminen, että mielelläni ajattelen aloitteen tekijöiden oikeasti unohtaneen ilmoittaa tukien määrät. Ei kannata laittaa epärehellisyyden piikkiin sitä mikä menisi helposti epäpätevyyden piikkiin.

24.11.16

Lue Infosota-kirja

"Knowledge is power, hide it well."

Sosiaalisen median käyttö on monelle tärkein tapa hankkia uutisensa. Se minkälaisia uutisia kaverit jakavat siellä johtaa siihen minkälaisia uutisia jäämme lukemaan. Huomiokenttämme ohitse pääsee lipumaan käsittämätön määrä informaatiota. Siksi on harmillista, jos huomiomme vie pseudojournalistien ja feikkisivustojen tarkoituksella tuottamat valeuutiset. Tällaiset tekaistuja uutisia levittävät sivustot ovat vain yleistyneet viime vuosina. Suomessa pahin esimerkki on Mitä Vittua!?-sivusto, jota monet erehtyvät kutsumaan myös MV-lehdeksi. Vaikka sillä ei ole toimitusta ja toimittajia, vaan on Iljan läpsästä ja lapasesta lähtenyt juttu. Tällaisilla sivustoilla yleisönsä ja materiaalia tuotetaan myös tilauksesta.  Joskus sivut katoavat, kuten tapahtui Janus Putkosen Verkkomedia-sivustolle. Jotkut pysyvät kuin herpes, kuten Magneettimedia.

Jotkut tietävät, että valeuutiset ovat loistava tapa ohjata kansalaisten käsitystä maailman menosta. Jos pystyy ohjailemaan sitä mitä ihmiset lukevat pystyy ohjailemaan sitä mitä ihmiset ajattelevat. Idea ei ole uusi, mutta sen soveltaminen modernin tietoyhteiskunnan aikana on tärkeää.

Kaikkein parhaiten ihmisten mielipiteiden ohjaaminen onnistuu, jos sitä ärsytetään tarkoituksenmukaisella informaatiosodalla. Se on laaja ja monipuolinen operaatio, jossa toimijoita löytyy niin virkavallan kuin tavallisten kansalaisten puolelta. Siksi suosittelen kaikkia lukemaan läpi sotatieteen tohtori Saara Jantusen Infosota-kirjan. Sen lukeminen valaisee mieltä ja lopulta jopa hieman pelottaa, kun ymmärtää miten vähällä keskustelulla aihetta on käsitelty Suomessa. Infosota kertoo kansantajuisesti miten valtiot voivat vaikuttaa toisten valtioiden toimintakykyyn ja poliittiseen keskusteluun ei-sotilaallisin keinoin. Eli ei tarvita panssarivaunuja tai pommikoneita rajan yli, jos itselle mieluisia muutoksia saadaan muuttamalla toisen maan kansalaisten käsityksiä siitä mitä pitäisi tehdä. Samoilla keinoilla voidaan valmistella invaasiota helpommaksi, kun kohdemaa ei pysty nopeasti reagoimaan yllättäen saapuneisiin tunnuksettomiin sotilaisiin. Se miten Venäjä valtasi Krimin niemimaan vuonna 2014 on hieno esimerkki äärimmäisen taitavasti suoritetusta hybridisodasta.

Luettuasi Infosota-kirjan ymmärrät paremmin miksi somesyötteesi näyttää siltä mitä se näyttää, jos olet kiinnostunut turvallisuuspoliittisista aiheista. Vaikka et olisi kiinnostunut politiikasta, niin varmasti olet kiinnostunut siitä kuinka seuraamaasi uutissyötteeseen vaikutetaan. Samoin opit tarkastelemaan uusin silmin uutisia ja Venäjän viranomaisten lausuntoja. Et enää ihmettele miksi jotkut paheksuvat sitä, että itsenäinen Suomen valtio suorittaa armeijallaan puolustusharjoituksia omien rajojensa sisällä niiden kanssa joita Suomi on kutsunut harjoittelemaan.

Itselleni informaatiosodan moderni taistelutanner tuli eteen, kun lento MH17 ammuttiin alas Ukrainan taivaalta. Siitä seurasi tietyissä piireissä melkein paniikinomainen selittely siitä miten turma ei mitenkään liittynyt Venäjään. Selittelyissä syylliseksi matkustajakoneen ampujaksi esitettiin SU25 hävittäjää, joka sittemmin katosi venäläisten esityksistä. Samoin käytettiin helposti väärennetyksi todistettuja satelliittikuvia. Pelkästään tästä tragediasta käytiin ja käydään kiihkeä somesotaa, kun jotkut jakavat vieläkin salaliittoteorioita siitä mitä MH17-lennolle tapahtui.

Tarkoituksena ei edes ole tuottaa luotettavaa vastainformaatiota, vaan tehdä vastustajan tiedonvälitys epäluotettavaksi toisten silmissä. Silloin ei enää reagoida informaatioon vaan jäädään ihmettelemään mikä on oikeaa informaatiota. Siksi ihmeteltiin olivatko Krimiin ilmestyneet vihreäpukuiset miehet eksyneitä tunnuksettomia asemiehiä vai muka oikeasti Venäjän armeijan sotilaita (aivan kuin asiassa olisi ollut epäselvyyksiä). Tai onko muka oikeasti Ukrainan puolelle harhautunut kesälomillaan venäläisiä sotilaita

Operaatiot voivat olla myös erittäin täsmällisiä ja tarkkaan johdettuja. Kuten tapahtui vuonna 2014 Columbia Chemicals huijauksessa Louisianan osavaltiossa. Sosiaaliseen mediaan tykitettiin väitteitä kemikaalitehtään räjähtämisestä. Väitettä tuettiin tekaistulla Youtube-videolla ja uutisartikkeleilla. Tietenkin sitä varten luotiin heti myös Wikipedia-artikkeli. Tempun paljastuttua jäljet johtivat venäläisen instituutin ovelle. Columbia Chemicals oli näillä näkymin vasta harjoittelua, sillä vastaava mutta laajempi operaatio kriittisellä hetkellä pystyy viivästyttämään sopivan kokoisen valtion reagointikykyä. Juuri sen takia luotettava tiedotus on elintärkeää.

Siksi esim. dosentti Johan Bäckmanin aivan selkeä valehtelu on johdonmukaista. Me täällä Suomessa tiedämme hänen puhuvan puutaheinää (kuten itse huomasin joitain vuosia sitten). Hänen puheensa Suomea hallitsevista natseista ei olekaan tarkoitettu suomalaisille vaan venäläiselle yleisölle. Siksi Venäjälle puhutaan venäläisten lapsia kaappaavista viranomaisista. Näin luodaan mielikuvaa siitä, että venäläiset ovat vainottu vähemmistö maasamme. Jos joskus tarvitaan syitä saapua Suomeen puolustamaan venäläisiä, nääs. Ei sillä että sellaista koskaan tapahtuisi. Eihän?

Jantusen kirjan aiheena on Venäjän suorittama informaatiosota ja sen kautta informaatiosodan toimimisen ymmärtäminen. Siksi siinä ei luoda kriitikoiden kaipaamaa tasapainoa, jossa aian muistellaan mitä kaikkea pahaa Yhdysvallat on tehnyt. Mahtava esimerkki siitä miten Venäjän toimien kritisoiminen johtaa Yhdysvaltojen tekojen moittimiseen on se minkälaisen kirja-arvostelun Juha Molari kirjoitti Jantusen kirjasta. Jantusen synti on siinä, että hän rajasi kirjansa aiheen ulkopuolelle asioita joista Molari haluaisi puhua. Sama ilmiö toistuu somessa, kun Venäjän sotatoimia kritisoidessa joku saapuu muistuttamaan USAn tekosista. Jotta aihe vaihtuisi pois siitä mitä Venäjä tekee parhaillaan.

Tietenkin myös Yhdysvallat suorittaa informaatiosotaa. USA tekee sen hienovaraisemmin ja ehkä jopa laajemmin kuin Venäjä. On pakko, sillä verrattuna Venäjään USAlla on vielä itsenäinen, vapaa ja luotettava lehdistö. Ongelmana on enemmän se, ettei kukaan enää halua maksaa uutisistaan, joten lehtitalot kaatuilevat. Kreml onnistui ostamaan tai valtaamaan merkittävät venäläiset mediat itselleen, joten se pelaa USAan verrattuna erilaisilla säännöillä. Suomi on nykyään ihan avoimesti länsimaa, joten siihen Yhdysvaltojen ei enää tarvitse kylmän sodan jälkeen kohdistaa samanlaista vaikuttamista. Tämän takia Suomi on venäläisten trollitehtaiden ja hybridisodan alkutaipaleiden kohde.

Infosota käy läpi miten kansalaiskeskustelussa mukana keikkuvat trollit vaikuttavat. Verkostoituminen ja aktiivisuus ei välttämättä ole keskusjohtoista, mutta sitäkin on mukana. Pietarin trollitehdas on jo tuttu juttu, josta jotkut haluavat tietenkin vaijeta. Heidän lisäkseen informaatiosotaan osallistuvat vapaaehtoiset kansalaiset. He ovat ns. resonaattoreita. Eli henkilöitä jotka säännöllisesti toistavat disinformaatiota sosiaalisessa mediassa, eivätkä välitä siitä onko tieto totta vai ei. Kunhan se sopii resonaattorin maailmankuvaan.

Kiukaalle heitetään myös bensaa perinteisin keinoin propagandan eri muodoilla. Propaganda ei välttämättä ole automaattisesti väärää tietoa. Propaganda voi olla valikoitua tiedonvälitystä, puolitotuuksia tai suoria valheita. Musta propaganda on suoraa valehtelua epäselvän lähteen suunnalta, mutta se on vastapuolelle usein liian helppo kumota. Harmaa propaganda onkin vaikeampi juttu. Sillä pyritään sotkemaan keskustelu huhuilla ja epämääräisillä väitteillä ja harhautuksilla mutavelliksi, kun ei pystytä selvittämään mikä on totta. Valkea propaganda saapuu selkeästi ilmoitetusta lähteestä, jolla pyritään edistämään lähteen intressejä. Lähes aina sen sisältö on totta, mutta valikoitua.

Infosota julkaistiin viime vuonna, mutta se on vieläkin ajankohtainen. Suomessa on hiljalleen herätty tarkkailemaan aktiivisemmin hybridiuhkia. Ja äskettäin EU teki mietinnön, jossa huomioidaan Venäjän propagandan vahvistuminen. Tietenkin Venäjän informaatiosotaan reagoiminen maalataan Venäjän ärsyttämiseksi, kuten infosodassa kuuluukin tehdä.


"Valehtelu ja disinformaation levittäminen ei ole laitonta, periaatteessa. Viranomaisiin ja toimittajiin pätevät eri vaatimukset kuin kansalaisiin. Tämä asetelma on informaatiosodankäynnin ytimessä. Valehtelun ja disinformaation voi ulkoistaa heille, jotka eivät siitä saa rangaistusta."
- Saara Jantunen

22.11.16

Käännynnäisiä Irakista

Yle kertoi pari päivää sitten muslimeista, jotka olivat luopuneet islaminuskostaan. Kolmen miehen kertomukset kokemuksistaan eivät ole kovin uusia. Olen lukenut Irakissa ja Iranissa asuneista ateisteista. Uskostaan luopuminen tai uskonnon vaihtaminen toiseen uskontoon ovat niin arkipäivisiä ilmiöitä täällä Suomessa, ettemme ehkä aina tajua miten valtava riski sellainen teko on toisissa kulttuureissa.

Uutisessa kerrotaan miten ex-muslimit ovat tutustuneet Bagdadin seuduilla asuneisiin kristittyihin.  Samalla he altuistuivat niille muslimeille, jotka haluavat määrätä toisen elämää ja uskoa. Abedin kokemukset ovat tyypillisiä niille, jotka ovat joutuneet elämään fundamentalistien ja islamistien ympäröimänä.

Muslimit pitävät itseään islamin sanansaattajina. Monet yrittivät tuputtaa uskontoaan minulle. Eräs ystäväni kysyi, "miksi et rukoile, miksi et paastoa, miksi et tule moskeijaan perjantaisin"? Mutta kun näin, miten muslimit Irakissa tappoivat toisiaan, oli vaikea uskoa siihen, mihin he uskoivat.
Tuntui, että juuri uskonnollisimmat tekivät kaikista pahimpia asioita. Ja kaiken he oikeuttivat uskonnollaan tai koska toinen ei ollut "uskovainen". Sanoin heille, etten halua olla tappaja kuten te. Sanoin, etten hyväksy heidän jumalaansa. Oikea Jumala ei halua lastensa tappavan toisiaan.

Nämä Ylen uutisessa mainitut kolme irakilaista lähtivät karkuun uskonnollista painostusta. Sota, kärsimys ja epäoikeus yhteiskunnassa eivät edistä ihmisten käsityksiä rauhaa rakastavasta jumalolennosta, mutta on täysin ymmärrettävää miksi sellaisen perään haikaillaan. Yhteiseloa ja rakkautta julistavat ihmiset ovat houkuttelevampia niille ihmisille, jotka arvostavat turvallisuutta ja parempaa elämää ennen kuolemaa. Hyvällä tuurilla islaminuskosta luopuneiden perhe hyväksyy asian. Huonolla tuurilla sellainen päätös aiheuttaa kaiken yhteydenpidon katkeamisen.

Pienenä nippelitietona lainaus. Irakilainen sosiologi Ali Al-Wardi kirjoitti "Jos arabit voisivat valita sekulaarin ja uskonnollisen valtion väliltä, he äänestäisivät uskonnollista ja pakenisivat sekulaariin valtioon."

Imaami Anas Hajjarin vastuulle tuli jälleen edustaa uutisissa islamia. Hän on vain yhden suuntauksen imaami, mutta toistuvien haastattelujen ansiosta moni voi luulla häntä koko muslimiyhteisön edustajaksi. Onneksi hän on ollut usein asiallinen kommentaattori. Olen aikaisemmin kommentoinut Hajjarin puheita, joten käärin hihani ylös lattialta ja heitän paidan pesukoneeseen. Pyykkien pyöriessä naputtelen parisen sanaa Hajjarin tuoremmista viisauksista.

Hajjar on heti muistuttamassa, etteivät miesten kokemukset edusta oikeaa puolta islamista.

– Väitteet edustavat tyypillisiä stereotyyppisiä puheita. Ne edustavat selkeästi puhujan vähäistä tietoa historiasta, kristinuskosta, kristinuskon velvoitteesta, Islamista ja sen velvoitteista ja muslimina olemisesta, Hajjar sanoo.

Tavallaan ymmärrän Hajjaria tässä. Emme tarkalleen tiedä minkälaisen uskonnollisen koulutuksen miehet saivat ollessaan vielä muslimeja. Tietenkin miesten kokema painostus ja uhkailu uskonnon vaihtamisen takia on ristiriidassa sen kanssa mitä Hajjar opettaa täällä Suomessa. Löytyy imaameja joiden mielestä uskosta luopuminen on kauheus. Toisten imaamien mielestä se voi olla moraalisesti väärin mutta ei rangaistavaa, sillä Allah sitten joskus päättää mikä on oikein tai väärin. Ja niin edelleen. Missä järjestäytynyt uskonto, siellä useampi tulkinta uskonnosta. Islamin sisällä on monta tulkintaa oikeusoppineiden kesken siitä mikä edes on apostasiaa (edellyttääkö se tiettyjä julkisia lausumia ja tekoja vai ei), ja mikä olisi siinä tapauksessa oikea rangaistus. Kuolemanrangaistus on kuuluisin seuraamusta islaminuskosta luopumisesta. Kaikki ne joiden mielestä apostasia edellyttää jonkinlaista rangaistusta ovat mielestäni yhtä pöljiä.

1,8 miljardin rauhanomaisen muslimin uskontoa ei voi, eikä saa pelkistää Isisiin ja sen tekoihin. Ideologia on marginaalinen ja sitä on nykyään paisuteltu ja yleistetty leimaavalla tavalla.

Myös totta. Moni islamofobi maalailee leveällä pensselillä Isistä muslimimaailman edustajaksi. Aivan kuten Isis haluaakin tulla nähdyksi. Periaate on sama kuin kristittyjen fundamentalisteilla politiikassa. He haluavat omia koko kristikunnan omien sanojensa taustalle. Mutta näiden ja monen muun kääntyneen tarinoissa väkivaltaa ja uhkailua ei tullut Isis-järjestön suunnalta. Uskostaluopuminen on rikoslakiin kirjattu rikos monessa islamilaisessa valtiossa. Niistä jopa jaellaan rangaistuksia, joten kyseessä ei ole mikään lakikirjoihin unohtunut pölyinen pykälä.

 Väitteen siitä, ettei islam suvaitsisi muita uskontoja tai uskosta luopumista, Hajjar kumoaa.
– Muslimien tehtävänä on toimia ilmoituksen eteenpäin viejinä, eli kertoa eteenpäin muille ihmisille ja kutsua heitä, muttei voi koskaan pakottaa uskomaan tai käännyttää. Uskon on oltava aina vapaaehtoista ja henkilöstä lähtöisin olevaa. “Sinut on lähetetty ilosanoman tuojaksi ja varoittajaksi“, ja “et voi pakottaa heitä uskomaan”, Hajjar sanoo Koraania siteeraten.

Todellakin. Vielä 50- ja 60-luvuilla monessa Lähi-idän valtiossa oli sekulaari valtiovalta. Asiat muuttuivat ja valtaan pääsi livahtamaan poliittisia islamisteja. Ja uskonto muuttui kansalaisten yksityisestä kannasta valtion turvallisuuden kannalta relevantiksi asiaksi. On ilo huomata, että Hajjar on niitä imaameja jotka selkeästi vastustavat niitä tulkintoja joissa uskostaluopumisesta annetaan kuolemanrangaistus. Siksi on hyvä, että hän on usein uutisissa kommentoimassa näitä ilmiöitä. Toivottavasti jotkut toimittajat kysäisevät häneltä joskus noista valtioista, joissa jaetaan rikoslain mukaisia rangaistuksia apostasiasta.

– Pitäisi syventyä ilmiön taustoihin, sekä motiiveihin, ja vertailuksi katsottava, miksi ilmiö ei ole samalla tavalla näkyvissä muitten maahanmuuttajien joukossa? Kuinka paljon heidän (käännynnäisten) kotimaassaan kokemansa totalitarismi on ollut vaikuttamassa, ja suoraan tuottamassa heidän esittämiään väittämiä ja uskomuksia, eikä Islam itse?

 Kannatan tuollaista perehtymistä. Näiden ihmisten elämä on tutustumisen arvoista. Samalla on muistettava, että usein kyseessä on ollut uskonnon ja totalitarismin sekoitus. Pahimmat ongelmat alkavat, kun uskonnollista vakaumusta (kuten myös poliittisia vakaumuksia) tuetaan rynnäkkökivääreillä. Vain kokonaiskuvan tarkastelulla voimme päästä parantamaan niiden elämää, jotka joutuvat fundamentalismin uhreiksi. Vain siten voimme rakentaa maailmaa, jossa eri uskontojen erilaiset suuntaukset pystyvät elämään sovussa.

18.11.16

Katsaus älykkään suunnitelman julkaisuun

Älykkään suunnitelman (Intelligent design, ID) kannattajilla on ollut alusta lähtien huono maine akateemisessa maailmassa. En ole kirjoittanut heistä pitkään aikaan. Mitään varsinaista älykkään suunnitelman ideoiden testaamiseen tarkoitettua tutkimusta ei näyttäisi ilmaantuvan. IDeisteillä on ollut selityssuodattimia, täsmennettyä monimutkaista sekä redusoimatonta informaatiota, joilla on paperilla pyöritelty evoluution mahdottomuutta ja rajoja. Mutta se tieteen ydin näyttäisi aina jäävän uupumaan. Eli uuden ID-teorian soveltaminen biologiassa. IDeistit eivät millään tahdo päästä testaamaan ja havaitsemaan sitä älyä DNAsta tai mikrobiologiasta.

Ikuinen valituksen aihe IDeisteiltä oli dogmaattisten darwinistien jääräpäinen kieltäytyminen julkaista laadukasta ID-tutkimusta arvostetuissa tieteellisissä julkaisuissa. Tätä kiemuriasta ongelmaa ratkaistiin luomalla puhtaasti älykästä suunnitelmaa käsittelevä julkaisu. Se oli vapaa homehtuneen darwinismin riippakivistä. Mutta kuinka sitten kävikään? Ensimmäinen tällainen IDeistien julkaisuprojekti oli International Society for Complexity, Information, and Design. Se kuoli tyhjyyteensä aika pian vuonna 2008, sillä julkaistavaa ID-tutkimusta ei nähtävästi tehty edes älykkään suunnitelman kannattajien keskuudessa.

Tuorein yrittäjä tällä tutkimattomalla tutkimuskentällä on vuonna 2010 perustettu BIO-complexity. Se on älykkään suunnitelman kärkinimien tukema ja ylläpitämä julkaisu. Varmasti BIO-complexity pärjäisi edeltäjiään paremmin. Ja IDeistit ovat kerinneet kehittä... siis, suunnittelemaan teorioitaan entistä paremmiksi. Ei yhtäkään evoluutiopalvojaa tai Dawkins-fania jarruttamassa ID-teoriasta rakennettujen tutkimusten kirjoittelua. Mikään ei voi estää älykkään suunnitelman voittokulkua BIO-complexityn sivuilla.

Kuinka monta tutkimusartikkelia siellä on julkaistu kuudessa vuodessa?

Kolmetoista kappaletta. Se on, öh. Aikas hiljainen tahti tehdä tieteellistä vallankumousta. Tai ehkä tulkitsen tilannetta liian ylimielisesti, sillä kotonani luen joka viikko suoraan painosta tulleen Nature-julkaisun.

Tänä vuonna tutkimusartikkeleissa aiheena on ihmiskunnan kehitys.

Genetic Modeling of Human History Part 1: Comparison of Common Descent and Unique Origin Approaches

Sen pointtina on perustella ihmisten alkuperä Vanhan testamentin mukaiseksi. Ihmiset saivat alkunsa yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta. Eikä siis populaation kehityksenä, kuten evoluutioteorian mukaan lajit lopulta muuttuvat toisiksi lajeiksi. Paperissa ehdotetaan Unique Origin mallia, joka ei sinällään ole ristiriidassa ihan oikean populaation muuttumisen kanssa.

Unique Origin

A unique origin model does not exclude per se the possibility that humans arose from more than two individuals. A designer could choose to start the human race with a larger number of people than one single pair. But we will argue below that from a scientific point of view it is not even necessary to start with a larger group of individuals. By a unique origin model we therefore mean one in which humanity originates from a single couple. We also have to address when the first man and woman lived and their geographic origin. It turns out that these two questions are intermixed.

Tämä on poikkeuksellisen rohkeaa tekstiä IDeistien papereissa. Normaalisti he ovat nimittäin välttäneet parhaansa mukaan kaikkea konkreettista ihmisten alkuperän pohtimisessa. Heille on riittänyt vain se ovatko ihmiset suunniteltuja vai ei. Ei ole ollut soveliasta pohtia miten, milloin ja missä luoja/suunnittelija loi ihmiset. Muuten on riskinä takertua Raamatun sivuilta löytyviin tietoihin Aatamista ja Eevasta, jotka johtavat samantien selkeästi uskontoon liittyviin kinasteluihin. Juuri tämän takia IDeistit eivät mielellään ota julkisuudessa mitään kantaa esim. Nooan aikaiseen vedenpaisumukseen.

Paperissa esitetään mahdollisia simulaatioita joilla voitaisiin verrata miten selitysvoimainen tämä uniikin alkuperän malli olisi verrattuna tunnetumpiin selityksiin ihmiskunnan ensimmäisiin vaelluksiin yhteisen esi-isän kautta. Toivottavasti IDeistit tarttuvat täkyyn ja ottavat aiheen rohkeammin esille. Olisi sääli, jos älykkään suunnitelman viimeinen julkaisu on ensi vuonna entistä hiljaisempi. Ehkä IDeistit pystyvät osoittamaan, että ihmiset ilmestyivät yhdestä suunnitellusta pariskunnasta.

17.11.16

Kansasissa tapeltiin evoluutiosta kouluissa

Kreationistit ovat hiljalleen vaipuneet unille sinne yhdentekeväisyyden rajamaille. Akateemisessa maailmassa he ovat olleet menneen maailman merkintöjä jo pitkään. Sen sijaan kehitysopin kauheuksia on pyritty vähentämään kiistelemällä tuomareiden edessä siitä saako evoluutio opettaa viattomille lapsille kouluissa. Merkittävät taistelut oikeussaleissa ovat jääneet vähemmälle, sillä kerta toisensa jälkeen luomisoppi on kokenut tappioita. Ennakkotapauksia on kertynyt niin paljon luomisopin advokaatteja vastaan, että he joutuvat valitsemaan areenansa erittäin tarkkaan.

Ehkä viimeinen vakava yritys tapahtui Kansasin osavaltiossa. Taistelu päättyi käytännössä ajat sitten, mutta on mielestäni tarpeen laittaa blogiini muistiin mitä tapahtui.

Kansasissa jotkut kreationistit eivät tykänneet uudesta opetussuunnitelmasta. Se piti evoluution koulukirjoissa. Vuonna 2012 perustettiin Citizens for Objective Public Education, eli COPE. Se on yhdistys, joka kuvailee itseään näin:

Citizens for Objective Public Education, Inc. (COPE) is a not-for-profit 501(c)(3) corporation.  Our mission is to promote objectivity in public school curricula that address religious questions and issues so that the educational effect of the teaching is religiously neutral.

Paperilla he siis haluavat pitää opetuksen uskontoneutraalina. Sehän on hienoa! Mutta käytännössä he nostivat syytteen Kansasin osavaltion koululaitosta vastaan. Minkä takia? Koska heidän mielestään evoluution opettaminen on ateismin pakollista opettamista. Se loukkaa joidenkin vanhempien oikeuksia ja koululaisten uskonnonvapautta. Opettamalla evoluutiosta koulu pakottaa vaikutuksille alttiit lapset ajattelemaan liian tärkeitä asioita alkuperästään. Mutta oppitunneilla käsitellään pelkästään materialistisia mahdollisuuksia metodologisen naturalismin opeilla, joten se on uskonnollista syrjintää. Näin asiaa ainakin perusteltiin valituksessa. Tuo on hauskaa luettavaa. Vanhemmat ovat huolestuneita siitä, ettei biologian tunneilla opeteta lasten olevan Luojan luomia olentoja.

COPE ei halunnut kieltää kehitysoppia kouluista. Sen sijaan he halusivat objektiivista opetusta. Eli rinnalle olisi pitänyt ottaa kreationistien tulkinnat siitä mitä tiede kertoo alkuperästämme. Jopa COPE on tietoinen siitä, ettei kreationismin suora ruiskutus kouluihin mene enää missään muodossa läpi. Siksi kreationistit ovat kampanjoineet "teach the controversy" taktiikoilla. Pienempinä sivuhuomautuksina COPE sanoo tällaisen objektiivisuuden olevan tarpeen myös ilmastonmuutoksesta, uusiutuvista energiavaroista sekä muista ympäristöaiheista puhuttaessa.

Mutta tuomarit eivät nielleet väitteitä. Luonnontieteiden asiallinen opettaminen ei ole uskonnonvastaista tai ateismin edistämistä. Vaikka jotkut ateistit ehkä haluaisivat opetuksen olevan sellaista. Valitusta ei otettu edes käsittelyyn, sillä tuomareiden mielestä COPE ei kyennyt osoittamaan syrjintää tai vanhempien sekä koululaisten oikeuksien loukkaamista. Käsittelyissä on väännetty kättä mm. siitä ovatko oikeutta hakevat ihmiset kokeneet "stigmaattista psykologista vahinkoa". COPE kompasteli valituksiensa kanssa aina ylempiin oikeusasteisiin asti.

Vuosia jatkuneen valituskierteen päätös on onneksi COPEn kannalta huono. Muutama päivä sitten Korkein oikeus ei vaivautunut edes ottamaan valitusta käsittelyynsä. Tuomarit eivät nähneet mitään COPEn perusteluja hyvänä. COPE ei pystynyt osoittamaan, että he tai oppilaat olisivat kokeneet haittoja opetuksesta. Ei haittoja = ei syitä käsitellä asiaa oikeudessa.

Älykkään suunnitelman kannattajat eivät ole saaneet aikaan muutoksia osavaltioiden opetussuunnitelmiin. Eivätkä valitukset ole tuottaneet tuloksia. Tässähän joutuu oikein etsimällä etsimään mitään missä kreationistit ovat enää relevantteja yhteiskunnassa.

15.11.16

Trump ei halunnut voittaa

Vaihteeksi esittelen salaliittoteorian ja nettihuhun vailla kritiikin häivää. Se tuli vastaan viime vuonna, kun Donald Trump lähti mukaan presidentinvaaleihin. Väite oli hyvin selkeä. Trumpin vaalivoiton jälkeen tapahtuneet ja paljastuneet asiat näyttäisivät tukevan salaliittoteoriaa. Kirjoitan siitä huumorimielellä. Mahdollisesti voin sitten joskus tulevaisuudessa kirjoittaa; I told you so!

 Kunnon salaliittoteorialla pyritään selkeyttämään monimutkaisen maailman tapahtumia ymmärrettävään muotoon. Tämä salaliittoteoria selittäisi miksi Trump laukoi niin uskomattomia asioita. Ja miksi hän puhui niin liioittelevaan sävyyn. Eikä näyttänyt välittävän siitä mitä puhui.

Donald Trump ei halunnut voittaa vaaleja.

Hän kyllä halusi pärjätä niissä ja nousta korkeammalle maan poliittisissa piireissä. Onko tämä idea tappion takia itkevien vihervassareiden parkua? Ei, sillä teoria lähti liikkeelle jo esivaalien aikana. Kauan ennen Trumpin voittoa.

Ollessaan vasta republikaanien ehdokas esivaaleissa jotkut (mm. koomiikko ja kulttuurisodan kommentaattori Ed Brayton) myhäilivät Trumpin olevan mukana kisassa vain saadakseen julkisuutta ja pönkittääkseen egoaan. Eikä se ollut mitenkään mahdoton ajatus. Osallistumalla esivaaleihin Trump saisi melko helposti mainostaa itseään valtakunnallisesti. Juuri niin hän teki tiedotustilaisuuksissaan, joissa mainostettiin Trumpin nimellä varustettuja tuotteita lehdistön edessä.

Trumpin vaalirahoitusta keräävä Super PAC Make America Great Again oli myös tämän ajatuksen keskiössä. Kyseisen poliittisen toiminnan komitea entinen työntekijä Stephanie Cegielski kertoi, että tähtäimessä oli noin parinkymmenen prosentin äänisaalis esivaaleissa. Eikä esivaalien voittaminen. Mutta yllättäen Trump jyräsi kaikki vastustajansa republikaanien leirissä.

Almost a year ago, recruited for my public relations and public policy expertise, I sat in Trump Tower being told that the goal was to get The Donald to poll in double digits and come in second in delegate count. That was it.
The Trump camp would have been satisfied to see him polling at 12% and taking second place to a candidate who might hold 50%. His candidacy was a protest candidacy.

Trumpin kampanja totesi Stephanie Cegielskin puheet höpöhöpöksi. Cegielski kuulemma vain halusi hetken julkisuutta juoruillaan. Ehkä totta. Ehkä ei. Mikä minä olen tuomitsemaan.

Mutta tuon lisäksi edessä oli valmistautuminen juuri siihen työhön, johon Trump pyrki vaaleissa. Se edellyttäisi siirtymäkauden suunnittelua. Se on valtava projekti, sillä työntekijöitä asetetaan merkittäviin asemiin Valkoisessa talossa. Ennen ensimmäistä vaalivoittoaan Obaman vaalikampanja suunnitteli aktiivisesti siirtymäkautta jo pari kuukautta ennen vaaleja. Edellisten vaalien aikana republikaanien Mitt Romneyn kampanjalla oli valmiina kansioittain papereita uuden hallinnon suunnanmuutoksista, liittovaltion virkoihin nimitettävistä ihmisistä ja uusista ohjelmista. Tämä siirtymäkausi on tärkeä vaihe, johon ehdokkaan kampanjat ovat perinteisesti panostaneet.

Ennen vaalivoittoa Trumpin siirtymäkauden komiteaa johti New Jerseyn kuvernööri Chris Christie. Jos Trump oli alunperin vain jekkumielellä vaaleissa, niin Christien nimitys siirtymäkauden pomoksi tehtiin vain, jotta Christien nimi oli edes jollain tapaa vielä mukana vaalikampanjassa Trumpin tukijana. Ja jos siirtymäkauden suunnittelu oli pelkkää kulissia, niin Christien johtama työ olisi erittäin vajaata.

Mitä tapahtui Trumpin voitettua vaalit?

Vaalivoiton jälkeen Christie sai alennuksen pestistään ja siirtymäkautta suunnittelemaan nimitettiin varapresidentiksi päätyvä Mike Pence. Ehkä se oli vain päivitystä, sillä nyt vaalien päätyttyä Pence pystyi keskittymään työhön? Ehkä ei, sillä Wall Street Journalin yhteyksillä kulissien takaa saatiin selville jotain jännää: Trump ei halunnut toimivaa siirtymäkauden suunnittelua vaalien aikana, sillä se olisi jotenkin kironnut vaalikampanjan.

Another contributing factor: Mr. Trump’s victory surprised even his own top advisers, who, before Tuesday, were unable to focus the New York businessman on the 73 days between the election and inauguration, a senior aide said. They said Mr. Trump didn’t want to jinx himself by planning the transition before he had actually won.

Tilanne on oikeasti järkyttänyt nykyisen hallinnon virkailijoita, jotka yrittävät selvittää miten keskeneräisiä liittovaltion projekteja ehkä jatkettaisiin Trumpin aikana. Kirjoitan tilanteen hyvin selkeästi näin. Arvostetun sanomalehden tietojen mukaan  Trumpin leirissä ei oikeasti valmistauduttu presidenttikauden aloitukseen. Vasta vaalivoiton jälkeen Trumpin väki alkoi suunnittelemaan nimityksiä ja muita relevantteja asioita.

 Tilanne varmistui kun Trump vieraili ensimmäistä kertaa Valkoisessa talossa tapaamassa presidentti Obamaa. Wall Street Journal jatkaa kertomalla miten Obama huomasi, ettei Trumpilla ollut tarkkaa käsitystä siitä mitä presidentti tekee:

During their private White House meeting on Thursday, Mr. Obama walked his successor through the duties of running the country, and Mr. Trump seemed surprised by the scope, said people familiar with the meeting. Trump aides were described by those people as unaware that the entire presidential staff working in the West Wing had to be replaced at the end of Mr. Obama’s term. 
After meeting with Mr. Trump, the only person to be elected president without having held a government or military position, Mr. Obama realized the Republican needs more guidance. He plans to spend more time with his successor than presidents typically do, people familiar with the matter said.

Trumpin tukijoukot eivät olleet tietoisia siitä, että nykyinen Valkoisen talon väki lähtee Obaman mukana pois. Trumpin joukkojen pitäisi etsiä tilalle uudet työntekijät. Siksi siirtymäkauteen keskittyvä tuore verkkosivu on kyhätty pikaisesti copy & paste taktiikalla, kuten Politico.com huomautti.

Trumpilla ja hänen ydinporukallaan ei ollut syytä perehtyä näihin asioihin, sillä niihin ei alunperin pitänytkään varautua. Sillä Trump ei alunperin halunnut voittaa vaaleja.

Kaikki tämä selittäisi miksi vaalien jälkeen Trump on näyttänyt kaikkea muuta kuin säteilevältä voittajalta.

9.11.16

Se on vihdoinkin ohi eli ajatuksia Trumpista

 Tässä hajanaisia ja haparoivia ajatuksiani melkein ajankohtaisesta aiheesta. En ollut aluksi kiinnostunut jenkkilän presidenttivaaleista. Samaa poliittista potaskaa mutta vain eri maassa. Melko varmasti taistossa olisi lopulta mukana Clinton ja joku vahvasti uskonnollinen vanha republikaani tai maltillinen nuorempi valkoinen mies puoleensa yläkastista.

Sitten vuoden alussa tilasin HBO Nordic kanavan. Sieltä löytyi Real Time with Bill Maher, jota aloin katsomaan putkeen. Republikaanien presidenttiehdokas oli vasta hakusessa. Puolueen suosikkistarat saivat rinnalleen vitsinä pidetyn miljonääri Trumpin. Ohjelmassa oli mukana kolme politiikan asiantuntijaa. Journalisteja ja poliitikkoja. He ja monet muut pitivät Trumppia klovnina, jonka kupla poksahtaa pian. Sitten republikaanit pääsevät oikean ehdokkaansa valitsemiseen.

Poikkeus olivat itse juontaja Bill Maher ja analysoija Steve Schmidt. Heidän mielestään Trumpilla oli oikea mahdollisuus päästä presidentiksi asti. He tietävät minkälainen väki äänestäisi Trumpia. Ja heitä on Yhdysvalloissa valtavasti. Oppinut väki kannattaisi kaikkia muita ehdokkaita paitsi Trumpia. Mutta oppinut väki on vähemmistössä. Ja Trump tiesi tämän. Siksi hän sanoikin avoimesti: 'I love the poorly educated'. Eli: rakastan huonosti koulutettuja. Hän tiesi mistä löytää kansansa. Sama kansa tunnisti ehdokkaan, joka oli oikeasti poliittisen eliitin ulkopuolella. Sama kansa vihaa eliittiä.

Kaikki vaaleja ajatuksella seuranneet tiedostivat, ettei Trumpin puheissa ollut mitään varsinaista sisältöä. Esim. Obamacare tultaisin kumoamaan ja sen tilalle Trump toisi "jotain mahtavaa". ISIS tuhottaisiin nopeasti ja varmuudella. Miten nämä toimitettaisiin? Sitä ei koskaan kerrattu ennen vaalipäivää. Trumpin puheet lupasivat toistuvasti upeita ja mahtavia asioita, kunhan hän pääsee Valkoiseen taloon. Lupausten sisältö jäi toistuvasti mysteeriksi.

Kaiken tämän päälle Trump laukoi niitä kommentteja, joissa luvattiin laittomien maahanmuuttajien joukkokarkoitusta. Muslimeille maahansaapumiskielto. Abortin tehneille naisille jonkinlainen rangaistus tai jotain sinnepäin. Ja niin edelleen. Kuin savusta puhallettu perhonen, Trumpia ei lopulta saatu naulattua kiinni mistään lausunnosta, sillä seuraavana päivänä hän oli valmis muovautumaan toiseen suuntaan tai selitteli sanomisiaan.

Esivaaleissa Trump jyräsi republikaanipuolueen isoimmat ehdokkaat. Se oli yllätys monelle. Siinä paloi monta siltaa. Moni republikaani ilmoitti ensimmäistä kertaa äänestävänsä demokraattia. Moni ilmoitti ettei voi mitenkään tukea Trumpin kampanjaa. Se ei haitannut miehen voittokulkua, sillä republikaanien ruohonjuuritaso oli kyllästynyt puolueensa johtotähtiin. Bushin kausien aikana työväen ongelmat pysyivät. Niiden jälkeen Obaman hallinnon aikana väestön eriarvoistuminen jatkui samaan tahtiin, vaikka talous lähti jonkinlaiseen nousuun. Sama republikaanien ruohonjuuritaso on ollut jo sukupuolineutraalin avioliittolain puolella ennen puoluejohtoaan, kun johto yrittää vieläkin kamppailla sitä vastaan.

Ongelma on siinä, ettei nykypolitiikassa tarvitse enää välittää tippakaan siitä puhuuko totta vai ei. Valheista voidaan ehkä huomauttaa jälkeenpäin jossain sanomalehdessä. Lehtiä ei vaan enää lueta. Valheista voidaan huomauttaa jossain keskusteluohjelmissa. Poliitikko ei vaan joudu enää vastuuseen valheesta. Kärjistetysti sanoen äänestäjät eivät enää välitä siitä puhuvatko ehdokkaat totta vai ei. Kunhan ehdokas puhuu sillä tavalla joka miellyttää äänestäjää. Suomessa ilmiö on ollut esillä esim. silloin kun Alexander Stubb yritti puolustella hallintarekisterihanketta. Onneksi hän sai siitä oikeutetusti paskaa niskaansa. Toivon, että toimittajat ovat hereillä samalla tavalla jatkossa täällä Suomessa.

Yhdysvalloissa esimerkit kasautuvat niin republikaanien ja demokraattien riveistä. Ongelmista ja ratkaisuista ei enää keskustella asiallisesti. Asia-argumentteja ei arvosteta. Ilmastonmuutokseen ei haluta reagoida oikealla. GM-ravintoa vastaan kinataan vasemmalta. Tiede jää molempien jalkoihin. Vuonna 2013 republikaanit olivat valmiita sulkemaan hallinnon budjettisovittelun ajaksi. Se oli PR-tappio sillä tavallinen kansa koki pelkkiä haittoja sulkemisesta. Republikaanien suosio romahti. Tietenkin sen jälkeen republikaanit puhuivat hallinnon sulkemisen olleen demokraattien päätös. Eikä siitä enää välitetä tänään.

Vaalitaiston aikana faktantarkistajilla oli kädet täynnä töitä. Trump nimittäin laukoi vääriä väitteitä nopeammin kuin joukko tarkistajia pystyi tarkistamaan. Eivätkä Trumpin kannattajat välittäneet siitä. Trump tiesi etteivät hänen kannattajansa välittäisi. Täydellinen yhdistelmä.

Trumpin kommentit siitä miten presidentti Obama kohteli yleisössä ollutta trumpkannattajaa ovat loistava esimerkki valehtelun voimasta. Trump kuvaili Obaman raivonneen ja huutaneen protestoijalle. Mikä häpeä. Vaikka tilanne oli kaikkea muuta. Tilanne oli helposti ja nopeasti tarkistettavissa.



Vaaliväittelyissä esitetyt väärät väittämät eivät lopulta haitanneet ollenkaan niitä laukoneita poliitikkoja. Politiikka muuttui hiljalleen tällaiseksi ennen Trumpin saapumista lavalle. Hän pääsi kiskomaan siitä kaiken mahdollisen irti.

Eikä vaalikeskustelussa enää käyty samanlaista uskontoon liittyvää väittelyä. Ehdokkaat eivät enää kilpailleet siitä kumpi rakastaa enemmän Jeesusta. Trumpin kohdalla häntä kannattavat evankeliset keskittyivät selittämään miksi niin jumalatonta elämää elänyt miljonääri olikin Jumalan tahto Amerikalle. Kaikki muut republikaanien ehdokkaat olivat valmiita puhumaan henkilökohtaisesta uskostaan ja hyväilivät Raamattua, mutta Trump vältteli aihetta. Voittopuheensa lopussa hän ei edes sanonut pakollista ja perinteistä God bless America! kliseetä. Modernilla Yhdysvalloilla on ensimmäinen avoimesti uskonnoton presidentti.

Hillary Clinton aiheutti myös oman tappionsa. Varapresidentiksi valittiin maitotölkin karismalla varustettu... en nyt edes muista miehen nimeä. Tim Kane, tai jotain? Eikä Hillaryn oma viehätysvoima ole sieltä parhaimmasta päästä. Hän on politiikan sisäpiiriläinen kolmen vuosikymmenen taakalla. Wallstreetin rahoissa kahiseva poliittisen dynastian päähahmo. Kaikkea muuta kuin kansanehdokas.

Demokraattipuolueen sisäinen valtapeli Bernie Sandersia vastaan ei myöskään valanut intoa nuoriin äänestäjiin. Juuri tämä ikäluokka osasi lukea Wikileaksista miten demokraattien puoluekoneistossa suunniteltiin Clintonista omaa ehdokastaan, sillä Sanders on ulkopuolinen sitoutumaton ehdokas. Jos Clinton olisi valinnut Sandersin varapresidentikseen, niin vaalin tulos olisi voinut olla hyvinkin erilainen. Sanders demokraattien presidenttiehdokkaan olisi ollut usean arvion mukaan varmempi voittaja verrattuna Clintoniin.

Muutenkin olen pitänyt republikaaneja demokraatteja pätevämpänä valtapelissä. Republikaanit ovat pystyneet pitämään rivinsä kasassa huomattavasti paremmin. He ovat vastustaneet ja lukinneet presidentti Obaman toimia monta vuotta peräkkäin. Korkeimman oikeuden tuomarin nimittämisessä he ovat pysäyttäneet kaiken, sillä republikaanit halusivat odottaa vaalien tulosta. Uhkapeli kannatti. Nyt edesmenneen Scalian seuraajan nimittää Trump.

Se mitä Trumpin kaudella tapahtuu on vielä tuntematonta aluetta. Varapresidenttinä Mike Pence on sieltä vanhoillisesta päästä. Mies on kreationisti, tiedevastainen ja valmis perumaan monia seksuaalivähemmistöjä suojaavia lakeja. Samoissa vaaleissa äänestettiin myös kongressin ja senaatin koostumukset uusiksi. Republikaaneilla on enemmistö molemmissa ja republikaani Valkoisessa talossa. Teoriassa republikaanit voivat tehdä vaikka minkälaisia aloitteita. Aika näyttää pystyvätkö demokraatit tekemään yhtään mitään muuta kuin valittamaan.

7.11.16

Newsweekin juhlanumero aiheuttaa foliopipon tiukentumista

Newsweek on lehtenä maailmankuulu. Tosin se on nykyään siirtynyt digimaailman puolelle. Paperisia lehtiä julkaistaan juhlanumeroina. Ei ole järkeä tuhlata rahaa printtaamalla lehtiä, joita ei osteta. Siksi lehtijulkaisijat pelaavat varmanpäälle julkaisutoiminnassaan. Juuri näin lasketaan USAn presidentinvaalien kohdalla, kun voittajan varmistuminen lähestyy vaalipäivän lähestyessä. Merkittävä tilaisuus vaatii merkittävän juhlanumeron. Gallupit ja vedonlyöjät ovat pitäneet Hillary Clintonia jo pitkään todennäköisempänä voittajana. Siksi lehtikauppoihin kärrättiin ja kärrätään lähipäivinä presidentti Hillary Clintonin juhlanumeroa. Digitaalisena varaversiona odottamassa pikaista printtaamista on Donald Trumpin versio lehdestä.

Tällaisesta paperisesta juhlanumeron vastaanottamisesta nousi kohu. Lehtiä paketista purkanut kirjakaupan työntekijä piti ennen vaalipäivää painettuja Hillary Clintonia presidenttinä pitäviä lehtiä hämmentävinä. Lehdet olisi tarkoitus laittaa myyntiin vaalien jälkeen. Hän otti niistä kuvia ja laittoi ne nettiin.

Kaikki eivät pystyneet näkemään tätä lehtikonsernien normaalina toimintana. Sillä mitä muuta se voisi olla kuin median ja Clintonin välistä epäreilua yhteistyötä kulisseissa? Näin vihjaillaan monella salaliittoteorioihin keskittyvillä sivustoilla.

Vastauksena epäselvyyksiin Newsweek vaivautui näyttämään Twitter-tilillään, että oikeasti vaalipäivään on valmistauduttu kahdella juhlanumeron versiolla. Yksi kummallekin pääpuolueiden ehdokkaalle. Molemmat lehdet ovat tietenkin kirjoitettu valmiiksi. Vain toisen paperiversioon sijoitetaan rahaa.