Kuulentodenialismin uudet haasteet

Ihmiskunnan äärettömän typeryyden äärirajoilta löytyy jatkuvasti jotain uutta. Mutta silloin tällöin huomaan, että vanhat kamat näyttävät hiljalleen katoavan iäisyyden pilvien taakse. NASA:n kuulentojen kohdalla ikivihreät klassikot kuulentojen lavastamisesta ja astronauttien huijauksista eivät ole enää hot, pop ja in. Maankamaralla tapahtuva draama vie huomion salaliittoteorioitsijoiden piireissä, koska ajankohtaisilla TikTok ja lyhytvideoilla saadaan enemmän klikkauksia ja mainostuloja. Huomiotalouden armottomat lait pakottavat levittämään uutta materiaalia. Modernit salaliittoteoriat kuulennoista joutuvat nikotellen myöntämään, että ehkä nykyaikana päästään Kuuhun asti, mutta ne viime vuosituhannen aikaiset lennot olivat huijausta. Mikään ei mitenkään estä heitä ikuisesti väittämästä, että uuden kuvat ja videot näyttävät väärennöksiltä. Kertaakaan selittämättä mikä niissä muka on väärennöstä.

Eivätkä viime vuosina tapahtuneet taivaalliset käänteet ole helpottaneet kuulentojen lavastuksista höpöttäviä. Kuun hopeisena hohtavalle pinnalle kun on saapunut useampi ei-NASA:n lähettämä luotain. Amerikan ulkopuoliset tahot ovat onnistuneet suunnittelemaan, rakentamaan ja laukaisemaan metallia ja muovia kohti Kuuta.

 Tunnetuin näistä tempauksista oli Intian avaruustutkimusjärjestön Chandrayaan-3 luotain laskeutui kiertolaisemme pinnalle 2023. Sitä edeltävä Chandrayaan-2 napsi kuvia kiertäessään Kuuta vuonna 2021. Näissä kuvissa nähtiin mm. Apollo-11 laskeutumisalue, jossa kuumodulin Kuuhun jäänyt osa erottuu selkeästi.

 Intian avaruustutkimusjärjestö on valtiollinen virasto, joten luonnollisesti sen voidaan väittää kuuluvan kansainväliseen salaliittoon, jolla salataan kuulentojen mahdottomuus. Yleisesti vain väitetään, että Intian julkaisemat tiedot ja valokuvat ovat väärennöksiä, koska niiden on oltava väärennöksiä. Eli tismalleen sama taktiikka kuin kaikkien edeltävien kuulentojen todisteiden kohdalla.

Näiden valtiollisten lafkojen rinnalle saapuivat yksityiset firmat. Space X raketeilla laukaistiin Kuuta kohti esim. Intuitive Machines firman rakentamia luotaimia. Niiden mukana Kuuhun laskeutui myös suomalaista teknologiaa. Uusimpana jännitysnäytelmänä kaikki maailman teknonörtit ihailivat miten IM-2 tehtävän kuuluotain Athena pääsi perille. Ja kaatui sitten kyljelleen, jolloin mittausteknologiaa päästiin testaamaan vain muutaman minuutin verran. Ensi kerralla parempi onni.

Toinen kilpailija kuulennoille on Firefly Aerospace firman rakentama Blue Ghost kuuluotain. Sininen aave kosketti Kuuta sen pohjoisella pallonpuoliskolla 2. maaliskuuta kuluvaa vuotta. Laskeutuminen tehtiin Mare Crisiumiin.

 

Kaupalliset kuulennot tulevat yleistymään lähivuosina, kun ensimmäiset kommunikaatioverkostot ja  pohjatyö tukikohdille alkaa. Jos oletamme yltiöpositiivisesti ihmiskunnan olevan vielä olemassa vuosisadan päättyessä, niin Kuussa on useampi laboratorio ja kompleksi, joista aloitetaan automatisoiduilla robottitehtailla muiden planeettojen kiertoradoille lähtevien avaruusasemien valmistaminen.

Samalla kerääntyy lisää HD-valokuvia ja videoita Kuusta, joita silloiset kuulentodenialistit tulevat väittämään väärennetyiksi. Eikä siinä ole mitään ihmeteltävää. Sama kykenemättömyys perehtyä siihen miten kuumoduullit suunniteltiin, rakennettiin ja toimivat tulee aina toistumaan jokaisen sukupolven aikana. Niin vain jotkut ihmiset tulevat reagoimaan, kun kosminen mittakaava kutistuu ja kutistuu. Kuulentoja huijauksiksi väittävät ihmiset ovat mielenkiintoinen kognitiivinen surkastuma, jota tarkastelemalla opitaan jotakin psykologisesti tärkeää ihmisluonnosta.

Lentopetrolia, komisario Palmu!

 Tänään törmäsin salaliittoteoriaan, jonka hahmottamisessa minulla kesti aivan liian kauan. En osannut käsitellä aivossani, että maailmasta löytyy kerosiinidenialismia. Kyseessä on ns. Jet Fuel Hoax. Salaliittoteoria on yksinkertainen: lentokoneiden tankkaamisoperaatiot lentokentillä ovat vain teatteria! Niissä ei oikeasti pumpata polttoainetta matkustajakoneiden siipien sisään. Se on pelkästään turhaa näyttelemistä, jossa lentokenttien väkeä aivopestään uskomaan, että lentokoneisiin pumpataan lentopetrolia. Salaliittoteoria on kiertänyt netissä ainakin kuusi vuotta. Sitä perustellaan väärinkäsitysten sarjoina sekä tietenkin meemeinä.

Jotkut eivät ymmärrä, että valtavien siipien sisällä on polttoainetankkien lisäksi laskusiivekkeiden ja spoilerien käyttöön vaadittavat järjestelmät. He luulevat että näiden järjestelmien takia siipien sisällä ei muka olisi polttoainesäiliöitä.

Salaliittoteorioiden vastapainoksi tiedonhaluiset ja valppaat nettiasukkaat ovat uskaltaneet etsiä tietoa näistä salaperäisistä lentokoneiden polttoainesäiliöistä. Säästän teiltä tylsän lukukokemuksen jonka koin eri konetyyppien technical manual tiedostoja selaten. Kannattaa katsoa miltä siellä säiliöiden sisällä näyttää. Tässä Boeing 747-400 koneen siiven sisällä konttaamista Delta Flight Museum Youtube-kanavalla.

Siipiin siis oikeasti mahtuu se määrä nestettä, jota koneen valmistajien tietojen mukaan sinne mahtuisi. Jet fuel hoaxerin kyvyttömyys litramäärien hahmottamisessa ei tietenkään tarkoita etteikö ne olisi siellä siipien sisällä.

Siksi toistavat samoja argumentteja sosiaalisen median kommenteissa. Kerosiinia ei voi mitenkään olla tarpeeksi siivissä, koska siivet näyttävät heidän mielestään liian ohuilta. Heillä ei ole hahmotuskykyä laskemaan, miten säiliön tilavuuteen vaikuttavat myös siiven leveys ja syvyys. Tekemällä meemejä polttoainerekoista kasattuna lentokoneiden siipien päälle he eivät ymmärrä, etteivät ne rekkojen kantamat säiliöt ole tappiinsa asti täynnä nestettä. Niissä täytyy olla tilaa lämpölaajenemiselle ja höyrystymiselle. Et tule koskaan näkemään jet fuel hoax meemiä, jossa käytettäisiin pelkästään rekkojen säiliöitä kokonaisten rekkojen sijaan. 

Siivet eivät mitenkään kestäisi sitä polttoaineen painoa! Lienee turha selittää, että se polttoaineen paino on laskettu mukaan lentokoneen lento-ominaisuuksiin. Jos siipien sisällä ei olisi painona polttoainetta, niin siiven aerodynaaminen ominaisuus vääntäisi lentäessä siipiä ylöspäin mutkalle. Näin estetään siipiä taipumasta liikaa ylöspäin. Polttoaineen paino lisää siiven rakenteellista kestävyyttä. Samasta syystä polttoaine jaetaan eri säilöihin tasaisesti pitkin siipiä. Lentokoneen painopisteen ei kannata vaihtaa rajusti paikkaansa sitä mukaan kun lentopetrolia kuluu.

He voivat ihmetellä miksi lentokentillä ei edes näy polttoainerekkoja. Eivätkö lavastajat enää edes vaivaudu palkkaamaan rekkakuskeja huijaukseensa? He eivät tiedä, että lentokenttillä on omat maanalaiset putket ja säiliöt. Niiden kautta polttoaine pumpataan lentokoneisiin.

He eivät ymmärrä miten paljon ja millä paineella polttoainetta pumpataan lentokoneisiin. He eivät ymmärrä miten isoja lentokoneita voidaan tankata joko muutaman minuutin verran tai peräti puolisen tuntia. On aivan turhaa latoa teknistä tietoa näistä operaatioista heidän eteensä.  

Jotkut voivat ihmetellä miksi näkivät lentokentällä tankkauksen, joka kesti vain muutamia minuutteja. Vastaus: kapteeni on saanut tiedon matkan mahdollisesta viivästymisestä lennon loppupuoliskolla (esim. sään takia) ja päättää ottaa hieman extraa sen varalle. Koneet kun eivät lähde jokaiselle lennolle polttoainetankit täynnä.

Kaikki tämä teorisointi johtaa mielenkiintoiseen kysymykseen. Miten lentokoneet sitten oikeasti lentävät?

Siihen heiltä löytyy erilaisia vastauksia. Joko lentokoneet hyödyntävät suoraan ilmasta napattavaa sähköä, jolla moottorit oikeasti pyörivät. Tai suihkumoottorit eivät oikeasti tarvitse kuin pienen pienen määrän polttoainetta, mutta varsinainen työntövoima tulee salaisesta ilmanpainejärjestelmästä moottoreissa. Tai jotain paljon esoteerisempää selitystä. Itse levitän vaihtoehtoa jonka mukaan lentäjät ovat oikeasti telekineettisillä kyvyillä varustettuja mutantteja.

Salaamista tehdään jotta ihmiset pidetään kahlittuina öljyteollisuuden hinnoissa. Lentolippujen hinnasta kun iso osuus tulee polttoaineen hinnasta. Lentoyhtiöt valehtelevat lentokoneiden tankkaamisesta, jotta voivat repiä korkeampaa hintaa matkustajilta! Mikä röyhkeys!

Jet fuel hoax tulee varmasti säilymään internetin ihmeellisessä maailmassa. Sen kannattajat ovat aggressiivisesti vastustamassa itseään aiheeseen perehtymisessä.

Avaruusaseman teipit ja uteliaisuuden tarve

 Kävipä hassusti päivällä, kun huomasin somesyötteessäni pitkästä aikaa avaruusmatkustusdenialismia. Salaliittoteorioiden piirissä on oma sisäpiirinsä, jossa ei uskota ihmiskunnan kykenevän matkustamaan kiertoradalle. Taustalla on uskomuksia vaikkapa litteästä maasta ja/tai kuulentojen lavastuksista. Tällä kertaa lukijoille tarjoillaan kuvaa, jossa ei ole tuttuja punaisia ympyröitä ja nuolia. Niiden sijasta kuvaan on lisätty keltainen nuoli ja neliö. Joten kuvassa täytyy olla jotakin erikoista.

 

 

Kuvaa jakavat tahot kommentoivat, että avaruutta lavastavat näyttelijät unohtivat eväänsä esille pöydälle. Ne eivät leijaile pitkin moduulia kuten pitäisi tapahtua painovoimattomassa tilassa! NASA:n huijaus on paljastunut!

Josta pääsen minua eniten raivostuttavaan kohtaan. On täysin ennustettavissa, että kuvan hedelmille ja purkille löytyy selitys aivan alkeellisella google-fu taidon käytöllä. Pitää vain osata ja uskaltaa etsiä vastauksia. Valitettavan moni nettikäyttäjä jättää tämän vaiheen kokonaan pois elämästään. Älyllisen laiskuuden takia he vain jakavat salaliittoteoriaa eteenpäin.

Minulta kesti peräti 34 sekuntia löytää selitys sille miksi ruoka on tuolla tavalla pöydällä.

Euroopan avaruusjärjestön videolla näytetään miten avaruusaseman moduuleja ja hienouksia. Siinä samassa esitellään miten asemalla käytetään tarrapintoja nimenomaan pitämään sekalaista sälää paikallaan.

 

6:16 kohdasta eteenpäin voitte ihailla samaa ruokapöytää joka näkyy ylemmässä valokuvassa. Se on venäläisten Zvezda huoltomoduulin sisällä. Pintaan on kiinnitetty teippiä, jotta kamat pysyvät pöydällä. Tosin videolla jokin punainen kastikepussi on jäänyt leijailemaan pöydän päälle. 

Myöhemmin videolla on myös kohtia, joissa näkyy miten käytännöllisesti asukkaat ovat kiinnitelleet käyttötavaransa käden ulottuville. Samoin siellä näkyy millainen joulukuusi on hankittu avaruusasemalle. Jääköön niiden bongaaminen katsojan iloksi.

22:30 kohdalla astronautit päättävät myös tuhota erään salaliittoteorian jota on levitetty heidän pöydistään. Miksi avaruudessa muka tarvitaan pöytiä? Ja kas kummaa, avaruudessakin tarvitaan työskentelyä varten tasaisia työtasoja. Pöytiin on kiinnitetty tarroja joihin voi kiinnittää halumiaan kamoja. Tämä on aivan käsittämätön paljastus salaliittoteorioitsijoille. He ovat varmasti myös täysin tainnuksissa, kun näkevät avaruudessa viljellyt chilit.

Videolla on myös tahatonta huumoria. "There's not much space... in space" ESA:n astronautti Luca Parmitano sanoo esitellässään varastomoduulia.

Älä tuhlaa aikaasi salaliittoteorioitsijen kamoilla. Tutustu itse siihen miten avaruusasemalla eletään ja tehdään töitä. Pääset sivistämään itseäsi.

Littarit vs SpaceX

SpaceX (Space Exploration Technologies Corp.) kehitti ja rakensi Falcon 9 kantoraketin. Tämän raketin avulla voidaan laukaista kamaa planeettamme kiertoradalle JA sitten kantoraketti palautuu takaisin uusiokäyttöä varten.

Aivan kuten ennenkin, littari reagoi omaa maailmankatsomustaan uhkaavaan materiaaliin denialismilla. Satelliitin ottama toistuva kuva, jossa näemme planeettamme pyörivät akselinsa ympäri? Väärennöksiä! Videostriimi suoraan avaruusasemalta, jossa astronautit pyörivät ja kieppuvat painottomassa tilassa? Tietokone-efektejä! Miten ne painottomuutta feikkaavat kaapelit sitten muka toimivat, kun useampi astronautti tai esine "leikkaa" kaapeleiden lävitse toistuvasti? Ei tarvitse selittää! Littarille riittää vain väittää, että ne ovat efektejä. Perustelut ja todisteet väärennöksistä ovat heille turhia. Kaikki edeltävätkin todisteet on ohitettu samalla taktiikalla. Miksi ei kaikkein tuoreimpiakin todisteita ohitettaisi samalla tavalla?

Littarien ajattelumaailmassa ei hyväksytä avaruusasemia tai satelliitteja. Sellaisia rakennelmia ei saa kiertää heidän kiekkoaan, sillä näillä aparaateilla todetaan jatkuvasti kiekon olevankin planeetta. Siksi matkustaminen avaruuteen on todettava mahdottomaksi. Kiertoradalle asti päätyvät avaruusraketit ovat heidän mielestään lavastuksia, huijauksia ja erikoisefektejä.  Ne eivät sovi litteän maan mallien mittakaavoihin. Aurinko ja Kuu ovat vain muutaman sadan mailin päässä heidän kiekostaan. Riippuen mitä litteän maan teoriaa he käyttävät.

Lopulta ihan jokaiselle halukkaalle littarille ilmestyi mahdollisuus nähdä kantorakettien toiminta omin silmin. SpaceX julkaisee aina etukäteen laukaisujen aikataulut ja sijainnit. Samoin Falcon 9 kantorakettien laskeutuminen tapahtuu etukäteen sovittujen aikataulujen mukaisesti. Raketteja ihailevat yleisöt lataavat kännykkävideoitaan koko maailman katseltaviksi. Korkeuksista laskeutuu kirkkaalla liekillä vauhtiaan hidastava kantoraketti. Se rikkoo laskeutuessaan myös äänivallin. Sen pamaus kuuluu kauas. Ongelmana onkin enää se, etteivät littarit halua nähdä raketteja omin silmin. Halu suojella omaa maailmankuvaa ylittää halun selvittää pitääkö maailmankuva paikkansa. Selitykset sille miten nämä julkiset tapahtuvat ovat jotain muuta mitä SpaceX ja Nasa väittävät jäävät uupumaan.

 

 

 

 

Joko tuhannet ihmiset ovat mukana salaliitossa lataamassa näitä laskeutumisvideoita sosiaaliseen mediaan, tai ehkä raketit eivät olekaan tietokoneella tehtyjä efektejä.

Litteän maan kannattajan psykologinen suojamuuri joutuu kovalle rasitukselle. Kuka tahansa heistä  pystyisi näkemään kantorakettien laukaisun kiertoradalle. Sekä rakettien paluun avaruudesta maankamaralle. Sekä kuulemaan rakettien päästämät äänet. Sitä varten tarvitsee vain matkustaa laukaisupäivänä paikalle ja kohdistaa laadukas kamera nousua ja laskua kohden.

Miksi edes vaivautua kirjoittamaan littareista? Koska he ovat hyvä osoitus siitä miten huonoon kognitiiviseen jamaan ihmiset voivat lopulta jumittua. Tämä on se huuhaa-maailman likakaivon pohja, jonne päädytään kuulentojen lavastamiseen uskomisen ja aggressiivisen tiedevastaisuuden kautta. Lähdekriittisyyden puute on olennainen osa tätä matkaa. Tärkeimpänä puutteena on kuitenkin halu oikeasti kyseenalaistaa omia uskomuksiaan. Jos tämä askel jätetään tekemättä, niin ihminen jää jumiin sinne litteän maan piiriin.

Bemerin Mikroverenkierron Instituutti

Mainio  Gloom - The dark side of Finnish reseach blogi muistuttaa meitä Bemerin sähkömagneettisesta signaalista. Signaalin väitetään stimuloivan mikroverenkiertoa, mikä puolestaan edistää ihmisten terveyttä. Bemer myy laitteita, jotka antavat kehoon kohdistettua sähkömagneettista hoitoa. Anteeksi. Tarkoitin "täydentävää hoitoa".

Aihe tuli jälleen ajankohtaiseksi, kun Bemerin kehittänyt tohtori Rainer Klopp heitti lusikan nurkaan. Muistokirjoituksessa mentiin mainitsemaan, että Klopp oli vasta äskettäin saanut valmiiksi Berliinin Mikroverenkierron Instituutin. Se sama instituutti jota Bemerin sivut aina silloin tällöin kuvailevat näin:

Mikroverenkierto – tutkimuksen fokuksessa

Prof. Dr. med Rainer Klopp johtaa Berliinin Mikroverenkierron Instituuttia (Institut für Mikrozirculation) ja on yksi johtavista asiantuntijoista tällä melko uudella lääketieteellisen tutkimuksen alueella.

 Siitä saa vaikutelman ihan toimivasta ja elinvoimaisesta laitoksesta. Laitoksesta jonka henkilökuntaa Klopp valvoo ammattimaisella otteella.

Gloom oli viime vuonna yrittänyt löytää tuon maineikkaaksi mainostetun instituutin. Mainitseehan instituutti, että sillä on laboratorio. Sitä ei löytynyt Bemerin ilmoittamista yhteystiedoista. Eikä toimivaa puhelinnumeroa. Ei oikeaa osoitetta. Instituuttia ei ole missään yritysrekisterissä. Se ei ole rekisteröity tavaramerkki. Gloom vaivautui kyselemään ja etsimään, kunnes hän löysi suljetun sairaalan takaa tyhjän huoneiston. Ainoa maininta instituutista on pihalla seisova kyltti.


Eli maineikas mikroverenkierron instituutti on olemassa vain virtuaalimaailmassa. Kloppin pyörittämänä verkkosivuna. Instituutti on vain kulissi, jolla Bemer brändille yritetään saada arvokkuutta.

Bemerillä on myös ollut olemattomia yhteyksiä NASA:aan. Firma ei siis arkaile maineensa boostamisesta epärehellisin keinoin.

Aurinkovoimaa, komisario Palmu

Fortum Suomi ylläpitää virallista Facebooksivua. Siellä firma kehui aurinkopaneeleilla päällystettyjä teitä näin:

Tyyliltään koko keskustelu oli Fortumin suunnalta sellainen keskustelua herättävä, jossa Fortum ei ottanut selkeää kantaa tiepaneelien puolesta tai vastaan. Olin erittäin pettynyt siihen, että Fortum otti noin ympäripyöreästi kantaa tähän asiaan. Sillä oli mitä mainioin tilaisuus valistaa seuraajiaan siitä minkälaisia nämä projektit oikein ovat järkevyydeltään.

Idea ei ole sinällään alkutekijöissään outo. Tasainen pinta avotaivaan alla kelpaisi aurinkopaneeleille. Ja ne olisivat aina lähellä paikkoja joissa ihmiset käyvät, eli samalla sähkötarpeiden äärellä. Huoltajat pääsisivät aina paikalla nopeasti autoilla. Logistiikka olisi helposti järjestettävissä. Talvisäätä varten paneelien sisään on rakennettu lämmitys, joka poistaa jäät. Kerrassaan nerokasta. Vetoaa meihin kaikkiin scifi-futurististen maisemien faneihin.

Mutta paitsi ja että PTRUU! sekä peli seis, kun kaiken pintapuolisesti hyvältä vaikuttavan vastapainona ovat järkälemäiset tosiasiat tuollaisia teitä vastaan. Aurinkopaneeleilla päällystetyt tiet ovat se vihoviimeinen paikka, joka kannattaa käyttää aurinkopaneelien väsäämiseen.

Samoja asioita on onneksi esitelty aurinkopaneeliteistä uutisoivissa uutisissa. Jopa siinä The Verge -sivun artikkelissa jonka Fortum Suomi itse linkkasi tekstiinsä. Päällysteeksi tarkoitetut paneelit ovat hurjan kalliita. Se on tietenkin odotettavissa uuden sovelluksen kohdalla. Vaikka kustannuksia saataisiin hurjasti alas (kuten massatuotannon alkaessa aina tapahtuu), niin vieläkin sähköntuotto on auttamattomasti jäljessä muihin aurinkopaneelien ratkaisuihin verrattuna.

Tasainen maa ei saa valoa Auringosta parhaalla mahdollisella tavalla. Paitsi päiväntasaajalla. Eli ei Euroopassa. Paras hyöty saadaan paneeleista, jotka on kallistettu kohti Aurinkoa. Tämän takia katot ovat mainioita paikkoja aurinkokennoilla päällystämiseen. Siellä ne voidaan säätää optimaaliseen kulmaan.

Sijainti autojen, pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden alla ei myöskään ole paras mahdollinen vaihtoehto. Kennot altistuvat rasituksille jotka eivät vaivaa muita aurinkopaneeleita. Sekä sateelle altistuminen on vaativampaa, koska sadevesi jää helposti kennojen päälle. Siitä kosteus pääsee kennojen sisälle. Siksi nämä teihin asennettavat aurinkokennot ovat niin kalliita.

Aurinkopaneelitiet tuottavat vähemmän sähköä, mutta sen tuottaminen maksaa huomattavasti enemmän kuin muilla aurinkokennoilla. Aurinkovoiman keräämiseen on tarjolla tiepaneeleita tärkeämpiä ja huomattavasti kustannustehokkaampia ratkaisuja. Uusia aurinkokennoja kehitetään jatkuvasti. Kennon valmistamiseen menee raaka-aineita ja tuotetaan päästöjä, mutta kaikkien näiden kohdalla pyritään jatkuvasti keksimään parempia ja parempia tapoja valmistaa kennoja.

Tieverkoston päällystämiseen voidaan palata sitten aivan viimeisenä, kun kaikki muut sileät pinnat jo keräävät aurinkovoimaa. Järkevämpää olisi kattaa kaikki tiet ja tehdä niistä katoista aurinkopaneeleja.

Toistaiseksi energiat ja resurssit kannattaa käyttää selkeästi parempien vaihtoehtojen kehittämiseen. Vaikkapa joustavien ja tulostettavien aurinkokennojen kehittämiseen, joilla otollisten pintojen päällystäminen on kustannustehokkaampaa.

Pahoin pelkään, että lähivuosina joku suomalainen firma tekee julkisuustempun ja rakennuttaa jonkinlaisen tiepätkän aurinkopaneeleilla päällystettynä. Harkitsen änkyröintiprotestia jos niin käy.

Cicret ranneke ja epäilyttävä aikataulu

Captain Disillusion jatkaa upeiden videoiden valmistamista. Kapteenin Youtube-kanavalla on useita videoita, joilla esitetään miten suosituilla videoille tehdyt temput ja uskomattomat näkymät eivät aina olekaan sitä miltä ne ensivilkaisulta näyttävät. Captain Disillusion on pakollista yleissivistystä digikaudella eläville skeptikoille. Jos et jostain syystä ole aikaisemmin tutustunut kapteenin videoihin, niin onneksi olkoon tästä päivästä.

Uusin saaga osoittaa, että skepsismi ja kritiikki kannattaa.

Cicret ranneke keräsi joukkorahoitusta. Ranneke on tulevaisuuden teknologiaa tänään. Se mahdollistaa multimedian tarkastelun ilman likaantuvaa kosketinnäyttöä tai särkymiselle herkkiä ruutuja. Ranneke heijastaa ranteen iholle näytön, jota käytetään koskettamalla. Liiketunnistin laskee mitä kohtaa sormi kohtee ja näin rannekkeen tietokone tietää mitä käyttäjä haluaa tehdä. Ranneke olisi tabletin ja älykännyn korvike. Se ei vaatisi mitään mullistavaa uutta teknologiaa, sillä kokonaisuuden tekniikka on jo olemassa. Kosketusnäyttöjä laserilla mille tahansa pinnalle on jo todellisuutta scifi-leffojen ulkopuolella. Tarvitaan vain tietotaitoa yhdistää kaikki toimivaksi kokonaisuudeksi. Ja hieman rahallista tukea uutta tuotetta odottavilta ihmisiltä. Sinällään tuotekehittelyssä ei näyttäisi olevan mitään mahdotonta.

Tässä Cicretin virallinen konseptivideo.



Ehkä näitkin tuon videon jossain vaiheessa vuoden 2014 jälkeen.

Captain Disillusion selittää miksi tarina ei olekaan niin hienoa mitä Cicretin tekijät ovat luvanneet. Hienous karisee heti kun muistamme miten fysiikka ja valaistus toimivat. Projektorista riippumattomat tekijät rajaavat miten hyvin se näyttäisi mustat ja tummat kohdat. Tumma iho olisi kaikkea muuta kuin hyvä alusta heijastetulla kosketusnäytölle. Lisäksi päivänvalo tekisi ruudun näkemisestä vähintään haastavaa hommaa.

Hiki voi nousta tuotteeseen sijoittaneiden otsille, kun he muistavat, ettei Cicretillä ole mitään velvollisuutta koskaan toimittaa toimivaa ranneketta.



Captain Disillusion uskoo kaikesta huolimatta rannekkeeseen. Hän sijoitti maksisumman 250 dollaria, joka sivustolla näkyvän aikajanan mukaan takaa rannekkeen vuoden 2016 loppuun mennessä. Miten siinä sitten kävi?



Aikajanaa päivitettiin kertomaan, että protyyppi postitetaan sijoittajille tämän vuoden alkupuolella. Ja sitten aikajana poistettiin sivustolta. Ja kommenttien kirjoittaminen on poistettu sivustolta. Ja sijoituskampanja lopetettiin, sillä keräyksen maali oli saavutettu. Mutta projekti jatkuu. Kuulemma beta-testaajat pyörittelevät parhaillaan rannekkeita ranteissaan.

Ehkä sieltä joskus putkahtaa esiin upea monitoimiranneke.

Aurinkopaneelit VS Demokratia

Woodlandin kaupungista kantautui kummallisia uutisia. Valtuuston äänestyksessä päätettiin tuleeko paikkakunnalle uusi aurinkopaneelifarmi. Asukkaiden huolenaiheet olivat kuin viime vuoden pilauutisesta. Silloin satiiritekstissä pelättiin aurinkopaneelien imevän auringonvalon pois Auringosta. Selkeästi pelkkää vitsiä, jota kukaan ei voisi ottaa vakavissaan.

Jouduin tarkistamaan eritavoilla olisiko tämä tuorein tapaus myös satiiria. Ei ollut. Uutinen on oikeassa Roanoke-Chowan paikallislehdessä. Ja siinä mainittujen valtuustonjäsenien nimet ovat kohdallaan. Kaikki Woodlandin kansalaiset eivät vain ole perehtyneet pelkäämänsä teknologian saloihin.

Realistinen huoli liittyi kiinteistöjen hintaan. Sähkövoimala ei nostata naapuruston arvoa. Kuka hullu haluaisi asua turvallisen, äänettömän ja ympäristöystävällisen keskuksen vieressä.

Ei-niin-realistinen huoli kuultiin eläkkeelle jääneen opettajan suusta. Jane Mann oli huolestunut fotosynteesistä. Aurinkopaneelien toiminta estäisi sen. Mann oli kuulemma tarkkaillut miten kasvit muuttuvat ruskeiksi aurinkopaneelien ympäristössä. Lopulta ne kuolevat, koska eivät enää saa auringonvaloa.
Bobby Mann ilmaisi samanlaisen huolen teknologiasta. Aurinkopaneelien rakentaminen tappaisi kaupungin, kun nuoret muuttavat niitä karkuun.

Onneksi järki voitti, kun valtuusto äänesti asiasta. Ei kun hetkinen, päätös jättää paneelit rakentamatta meni läpi ääni 3-1. Woodland pysyy toistaiseksi turvassa aurinkopaneelien vaaralta.

Toistaiseksi. IsoAurinko ei kuitenkaan unohda tätä petosta.

Skudo® Hologram ja Mainio muutos maailmassa

Kännyköiden säteily huolestuttaa monia. Monet ovat valmiita hyötymään näiden ihmisten huolesta. Viimeksi vastaava tuote oli RayGuardin kaltainen säteilynmuokkaaja, jota ei kuitenkaan mitata suoraan säteilyn laadusta tai määrästä.

Skudo Hologram ei vaikuta kännykän toimivuuteen, eli puhelimen signaalin laatu ei kärsi kvanttitarrasta. Itse tarra ei myöskään säteilytä mitään ympärilleen, joten käyttäjä on (lompakkoaan lukuun ottamatta) täysin turvassa Skudon suhteen.

Tässä esittelyvideo itse tuotteen valmistajilta. Huomioi, että tarraa voi käyttää kännykän lisäksi myös tietokoneissa, televisioissa, pelikonsoleissa ja varmaan myös sähkövatkaimissa sekä venäläisissä perseenpärisyttimissä. Älä siis osta vain yhtä Skudo Hologram tarraa!



Ei siis mitenkään poikkeuksellinen kännykkätarra verrattuna kaikkiin niihin lukemattomiin kilpailijoihin. Tarra kiinnitetään kännykkään paikkaan jossa se ei ole kännykän ja ihmisen pään välissä. Kuitenkin tarra onnistuu jotenkin muuttamaan kokonaisuutena kännykästä lähtevää säteilyä, vaikka ihmiseen päin kohdistuva säteily lähtee toiseen suuntaan. Kännykästä lähtevän elektromagneettisen säteilyn määrän vaihtelua ei mitata. Sen sijaan näytetään miten ihmisten toiminnot muuttuvat sen mukana onko käytössä Skudo vai ei  (5 min kohdalla videossa).

Maahantuoja Infinita.fi esittelee kotimaisella kielellä Skudon ominaisuuksia:

Yksi Skudo® Hologram / laite riittää. Skudo® Hologram ei tarvitse huoltoa tai puhdistusta. Käyttöikä 2 vuotta. Tuote voidaan hävittää talousjätteiden mukana. Skudo® Hologram on suodatin, joka toimii subatomisella tasolla sähkö- ja elektronisissa laitteissa, vähentäen niiden haittavaikutuksia ihmisiin. Tuote pystyy poistamaan sähkömagneettisen aallon aiheuttamia haittoja, koska se kykenee vaikuttamaan värähtelyyn siten, että niiden vaikutus ihmisiin vähenee huomattavasti tai poistaen signaalit, jotka aiheuttaisivat haittoja.
Huom. Skudo® Hologrammia markkinoidaan myös lääketieteellisenä laitteena, jota käytetään lisävarusteena lääkinnällisissä sähkölaitteissa.

Teksteihin heitellään sanoja kuten hologrammi, subatominen taso, värähtely, jne. Eräässä esitteessä tarran kuvaillaan olevan nanoprosessori. Tarra toimii vain kahden vuoden ajan. Sitten täytyy ostaa uusi versio. Skudo on myös niin monipuolinen tarra, että se osaa säätää monipuolisesta laitevalikoimasta aina sen sähkömagneettisen kentän ihmisen terveydelle suotuisaan suuntaan. Laitteesta välittämättä.

Lisäksi Skudo vaivautuu mainitsemaan olevansa patentoitu tuote, vaikka patentti ei tarkoita patentoidun tuotteen terveysvaikutusten olevan mitenkään totta. Sekä tietysti CE-sertifikoitu tuote, aivan kuten Hopi-korvakynttilät ovat! Sertifikointi kun käytännössä tarkoittaa sitä, ettei tuote ole aktiivisen haitallinen ihmisille. Mainostaminen on siis periaatteiltaan samaa kuin muillakin säteilynestotarroilla humpuukin hämmästyttävässä maailmassa. Pelkästään Amazonin sivusto on pullollaan vaihtoehtoja näissä tuotteissa.

Skudon suhteen tapahtui kuitenkin jotain erittäin poikkeuksellista. Tämä hologrammitarra poistettiin kotimaisen kaupan tuotevalikoimasta. Minulta meni täyteläisesti haudutettu tumma tee väärään kurkkuun, kun luin uutisesta. Se oli sen verran poikkeuksellinen.

Ekokauppa Ruohonjuuri veti tänä aamuna myynnistä asiakkaita raivostuttaneen tuotteen: Skudo-säteilysuojatarran, jonka hinta oli 37,95 euroa. Ruohonjuuren mukaanviime viikon loppupuolella myyntiin tulleita tarroja ennätettiin myydä vain muutama.

Miten Ruohonjuuri-kaupan tuotevalikoimasta vastaava markkinointi- ja ostopäällikkö Johanna Koskinen selitti päätöstä?

 Virhe oli minun. Luotin liikaa tavarantoimittajan näyttämiin tutkimustuloksiin, Koskinen sanoo. Hänen mukaansa tuotteen arvioiminen oli hankalaa, sillä hän ei ole "kvanttifysiikan asiantuntija".

Mistä Ekokauppa Ruohonjuuri sitten sai motivaation tuotteen poistamisesta?

Tarra nostatti myrskyn sosiaalisessa mediassa eikä raportti lisännyt asiakkaiden luottamusta. 

 Kyseinen sosiaalisen myrskyn eräs ratkaiseva puhuri taisi olla Vesa Linja-ahon kirjoitus: Ruohonjuuri myy huuhaa-säteilytarraa – ”Uskomme itse tuotteen toimivuuteen”

 Kaiken kaikkiaan tänään oli ainakin huuhaan puolesta erittäin hyvä päivä. Toivottavasti lähitulevaisuudessa saamme kuulla samanlaisia uutisia tiettyjen tuotteiden poistumisesta tiettyjen kauppojen tuotevalikoimasta. Kiitos, sosiaalinen media! Yksi huuhaa-tuote yhden jälleenmyyjän valikoimasta on poistunut. Enää satoja tuhansia tuotteita tuhansien jälleenmyyjien valikoimista jäljellä.

Tosin Ruohonjuuuri ilmoittaa, että he voivat ottaa Skudon takaisin tuotevalikoimiinsa, kun sen toimivuudelle kertyy tieteellistä näyttöä.

Olemmekin keskustelleet Skudon maahantuojan (Infinita Oy) kanssa siitä, saataisiinko Skudo VTT:n (Teknologian tutkimuskeskus) tutkittavaksi. Jos tämä onnistuu ja tutkimustulokset puoltavat tuotteen tehoa, otamme Skudon takaisin valikoimaamme.

Robottiauto on täällä, robottiauto ei tapa!

Tekniikka kehittyy ja meidän on kehityttävä sen mukana. Autoteollisuuden merkittävä mutos on tapahtumassa itsestään ajavien autojen muodossa. Kun nämä robottiautot yleistyvät liikenteestä yleistyvät myös ihmisten ja keinoälyjen kontaktit. Uutisiin asti robottiautot näyttäisivät pääsevän vain näiden kolareiden takia. Helsingin sanomat kertoi miten Googlen autot olivat kolarissa. Se oli ensimmäinen itse ajavan auton kolari jossa loukkaantui ihmisiä. Vielä dramaattisemmaksi uutisointi meni, kun robottien ohjelmoinnissa otetaan huomioon elämän oikeat haasteet: Robottiautot valitsevat kuka kuolee onnettomuustilanteessa. Se nostaa esiin ihmisten käsitykset eettisistä ongelmista.

Ei niin kaukana tulevaisuudessa voi olla hetki, jossa robottiauton eteen ilmestyy kapealla kujalla kymmenen ihmisen joukko. Auton nopeuden kannalta vaihtoehtona ovat joko:

1) ajaa joukkoa päin

2) ohjata auto seinää jolloin matkustaja ratin takana todennäköisesti kuolee.

Prioriteettinä pitäisi tietenkin olla se vaihtoehto, jossa kuolee vähiten ihmisiä. Mutta se tarkoittaisi autossa matkustavan kuolemaa.

Kun ihmisiltä kysyttiin yleisesti, pitäisikö robottiauton ajaa seinään ja uhrata matkustajansa vai surmata joukko jalankulkijoita tilanteessa,  jossa ei ole muita vaihtoehtoja, he kannattivat jalankulkijoiden hengen säästämistä.

Mutta jos vastaajat asettiin kuljettajan asemaan, asetelma muuttui. Ihmisten halukkuus ostaa robottiauto, joka on ohjelmoitu uhraamaan matkustajansa, laski merkittävästi.

Tämä tarkoittaa sitä, että liikenteessä ihmiskuljettajia paremmin selviytyviä robottiautoja myytäisiin vähemmän ja liikenneonnettomuuksien määrät eivät laskisi niin paljon kuin ne voisivat laskea.

Robottiautot voisivat siis olla keino vähentää ihmishenkien menetyksiä liikenteessä. Sen saavuttaminen on vaikeaa, koska robottiauton ostamista harkitsevat ihmiset voisivat olla niin itsekkäitä. Useimmat vastaajista haluaisi, että muut ihmiset ajaisivat robottiautuilla. Tuokin skenaario on vielä yksinkertainen. Vastaukset ja käsitykset eettisesti oikeasta ratkaisusta muuttuvat, kun yhtälöön lisätään lapsia. Kaiken kaikkiaan moraaliin liittyvät algoritmit ovat tärkeä huolenaihe autoja suunniteltaessa.

Onneksi robottiautot ovat näinkin varhaisessa suunnitteluvaiheessa osoittautuneet erittäin turvalliseksi vaihtoehdoksi. New Scientist kertoo minkälaista tietoa on kerääntynyt robottiautojen kolareista. Peltiä on kolhiintunut 5,5 kertaa per miljoona ajokilometriä. Poliisien tilatojen mukaan ihmisten ajamien autojen kohdalla vastaava luku on 1,2 kolaria per miljoona kilometriä. Toki näissä ihmisten kolareissa on se selkeä etu tilastoinnin kannalta, ettei kaikkia ihmisten aiheuttamia onnettomuuksia tilastoida. Syyllinen vain painaa kaasua ja onnettomuuden uhreille vilkkuvat pelkät perävalot. Robottiautojen kohdalla tietokoneet taltioivat ja tilastoivat kolhut luotettavammalla tavalla. Tilastoista selviää robottiautojen kannalta se olennaisin tieto. Toistaiseksi kaikkien peltikontaktien syyllinen on ollut ratin takana istuva ihminen.

Ongelmat ovat vasta edessä, kun keinoäly ohjaa autoja ihan oikeilla moottoriteillä hankalissa ja yllättävissä sääolosuhteissa. Algoritmien ohjelmoinnista tulee äärimmäisen haastavaa, jotta robottiauto saadaan hallitsemaan veden, jään ja öljyn aiheuttamat vaaratilanteet. Unohtamatta toisten ihmisten aiheuttamia vaaratekijöitä. Toistaiseksi julkisilla teillä tapahtuneet ajomatkat eivät ole altistaneet autoja kaikkein haastavimmille keleille. Tarpeeksi kehittynyt algoritmi pystyy lopulta siihenkin.

Jos myyntiin tulisi auto, joka kykenee automaattisesti moottoriteillä ajamaan ne pitkät matkat kaupunkien välillä, niin olisin heti valmis ostaja. Jos minulla siis olisi varaa hankkia ja ylläpitää autoa. Ei ole. Yleisin vaihtoehto autokaupassa taitaa aluksi olla sellainen robottiauto, joka on ihmisen käsissä kaupunkiajossa mutta keinoälyn ohjaama pitkillä ja puuduttavilla reissuilla. Ehkäpä vain sellaisilla moottoriteillä jotka on erikseen kohdennettu robottiautoille.

Kuulennot ja kuumottava kuumotus

Apollo-tehtävät ja kaukaisen Kuun valloitus vuonna 1969. Siinäpä ihmiskunnan, teknologian ja tieteen hienoja saavutuksia. Tai hienoimpia ja taidolla tehtyjä huijauksia. Tänään tuli vastaan yksi väite, jolla yritetään osoittaa Kuuhun laskeutuminen huijaukseksi. Perusteluna on Kuun lämpötila.

Kuun pinnalla on väh 125 astetta lämmintä. Vieläkään ei kerrota mystistä laitetta jolla miehet pidettiin viileänä.

 Ideana on olettaa, ettei Apollo-lentojen aikakautena vielä osattu suojata astronautteja avaruuden olosuhteilta. Ja siksi Buzz Aldrinin ja Neil Armstrongin päiväkävely Kuussa olikin lavastettu show. Pääsikö NASA:n kataliin suunnitelmiin oikeasti näin paha moka? Unohtivatko kuulentoja lavastavat tahot fysiikan perusteet?

Pelkällä fysiikan perustiedoilla oli onneksi laskettavissa about kuinka paljon Aurinko lämmittää Kuun pintaa sen n. kahden viikon pituisen päivän aikana. Näiden laskelmien perusteella pääteltiin, että laskeutuminen kannattaa ajoittaa ja kohdistaa sinne missä Kuun päivä on vasta alkanut. Eli pinta ei ole vielä kerinnyt kuumenemaan täysille. Miksi laskeutua pätsiin jos tarjolla on miellyttävämpi paikka? Melko loogista, sanoisi Spock. Tästä huolimatta lämpötilanvaihtelut ja päivällä suoritettava kävely olisivat erittäin haastavia. Pinnan korkea lämpötila keittäisi vettä.

Kuukävelyn kannalta eräs olennainen etu lämpötilan suhteen on ilmakehän puuttuminen. Lämpö tarvitsee väliaineen päästäkseen kuumottamaan astronautteja. Ilmakehän puuttumisen takia Kuun pinnan lämpötila ei välity astronautteihin meille niin tutun kuuman ilman kautta. Ei ole ilmaa jonka lämmönjohtavuus lämmittäisi astronauttien pukua. Tilanne ei ole vastaa kuin joutuisit kävelemään polttavan kuumalla aavikolla. Tietenkin läkähdyttävän kuuma ilma saisi kropan kiehumaan. Mutta näin pääsee käymään, koska kävelet ilmakehällä varustetun planeetan pinnalla. Poistetaan yhtälöstä polttavan kuuma ilma, niin olosi on lämmön kannalta huomattavasti helpompaa. Hengittämisen kannalta yhtälö olisi ehkä hieman haastavampi.

Tämän takia tärkein eriste Kuun kuumuudelle olivat astronauttien saappaat. Vain jalkapohjat koskivat kuumaan pintaan. Muu lämpö Kuusta kohdistui pinnan lämpösäteilyn kannalta, joka oli tietenkin pahimmillaan erittäin kuuma. Tyhjiössä se ei kuitenkaan ole tarpeeksi tehokas lämmittämään astronauttia kävelyretken aikana. Astronauttien käyttämä Skylab A7L puku sovelsi monia kerroksia, jotka oli valmistettu erilaisista materiaaleista. Eräs materiaaleista oli teflonpäällysteinen lasikuitu, josta punottiin kestävää kangasta. 60-luvulla se oli materiaalina huipputiedettä, mutta kuitenkin pukujen kerroksia kasattiin perinteisesti Singerillä ILC:n tehtaalla (s. 54).

Tärkeä este Auringon lämmölle (koska Kuu ei sitä lämpöä säteillyt tarpeeksi vaarallisella tavalla) oli puvun heijastava pintamateriaali. Näin astronauttiin kohdistuva lämpösäteily pyritään saamaan mahdollisimman pieneksi (n. 90 % heijastui pois). Esim. Skylab A7L puvun hanskat rakennettiin useista kestävistä ja joustavista kerroksista erilaisia lämpöä eristävistä materiaaleista. Tarpeeksi hyvällä eristeellä saadaan jääkuutiokin säilymään lämpimässä uunissa. Täytyy vain tehdä kompromissi ihmisten säilyvyydellä ja avaruuspuvun käyttömukavuudella.

Puvun sisällä oli tietenkin oma viilennysjärjestelmä. Lämmönsiirrolla saatiin astronauttien aluspuvun läheisimman kerroksen vesiputkien lämpötilaa viileämmäksi. Ylimääräinen lämpö tietenkin haihtui veden mukana avaruuden tyhjiöön, sillä lämpöä ei pystytä avaruudessa vain säteilyttämään pois tarpeeksi tehokkaasti ja nopeasti ihmisten miellyttävän olon takaamiseksi. Vastaava este ei haittaa esim. satelliittien kohdalla, sillä niiden lämpötilaa säädellään Peltier-elementin periaatteella. Astronauttien kannalta tätä lämmönsäätelyä tarvittiin enemmän heidän oman ruumiinlämpönsä haihduttamiseen, sillä puku eristi ulkopuolisen lämmön niin hyvin. Laitteet ja niiden kaavakuvat on löydettävissä ihan avoimesti pariltakin nettisivulta ja kirjoista, joten varsinaisesta salailusta NASA:n suunnalta ei voida puhua.

Kivana bonuksena Apollo-lentojen valokuvia on nyt ladattu kaikkien katseltavaksi Flickr-albumeihin. Siinä on selattavaa monen illan verran.

Turingin testin jälkeen

Nyt on luvassa pientä ajatuksen virtaa.

Turingin testi on tullut varmasti vastaan elokuvissa tai tv-sarjoissa. Testihenkilöt kommunikoivat kirjallisesti keskenään. Joku tekstiä tuottavista tahoista on kuitenkin keinoäly, joka yrittää esittää olevansa ihminen. Jos keinoäly onnistuu huijaamaan ihmistä on tapahtunut jotain merkittävää. Modernissa maailmassa tätä testiä tehdään chätboteilla. Ja ne onnistuvat useita huijaamaan ihmisiä. Noin joka kolmatta testiin osallistunutta ihmistä. Mutta Turingin testillä on tietenkin rajoituksensa. Onnistunut tulos testissä on riippuvainen ihmisten käsityksistä ja kysymysten muotoilusta.

Botti voidaan ohjelmoida antamaan monimutkaisia keskusteluja, mutta lopulta pinnalle nousevat samat ongelmat. Botti välttelee kysymyksiin vastaamista, vaihtaa puheenaihetta, antaa epämääräisiä vastauksia ja toistaa ihmiselle takaisin asioita joita normaali ihminen ei tekisi keskustelun aikana. Luonnollisesti myös tietyt ihmiset onnistuisivat epäonnistumaan Turingin testissä esiintyessään ihmisinä. Netti on väärällään erilaisia chätbotteja, joilla voit treenata algoritmin kanssa keskustelua.

Yleisesti tiedostetaan, ettei Turingin testi ole paras mahdollinen, jos tarkoituksena on luoda paras mahdollinen keinoäly. Se vaatii monipuolisempaa testaamista. Eräs uusi tapa on mitata kuinka tarkasti keinoäly pystyy tunnistamaan kasvoja massivisesta valokuvakokoelmasta. Se on tuttu mm. Facebookin kasvojentunnistuksesta. Lataamistasi valokuvista löydetään kasvot, joihin pyydetään kasvojen nimiä. Älykkyyttä testattaessa tähtävänä on mm. yhdistää löydettyjä kasvoja saman ihmisen kasvoihin eri valokuvissa. Tai tunnistaa erilaisia esineitä tuhansien valokuvien kokoelmista. Jotkin tunnistusalgoritmit pääsevät ihmisen tasolla tällaisessa tehtävässä. Eräs sovellus tällaiselle algoritmille on tietenkin valvontakameroilla suoritettava ihmisten tunnistaminen ja jäljittäminen.

Tällainen tunnistaminen ja tietojen yhdistäminen olisi vain yksi pieni viipale siitä kokonaisuudesta, jota ihmistä vastaavan keinoälyn kehittäminen vaatisi. Yksinkertaistetussa pokeripelissä keinoäly pystyy puhdistamaan tavallisten pulliaisten pelipöydät mennen tullen. Pro tason pokeripelaajat pystyvät sentään vielä panemaan hanttiin.

Kilpailu on rajua. Merkittävien edistysaskelten saavuttaminen kun tuo tekoälyä kehittävälle taholle mainetta ja kunniaa. Ja sen myötä sponsorointirahaa. Kesällä yksi firma jäi kiikkiin kilpailujen sääntöjen kiertämisestä. Kiinalainen ohjelmistofirma Baidu sai näpeilleen, kun sen joukkueen todettiin ladanneen testimateriaalia liian monta kertaa.

Jo nyt keinoäly hoitaa maailman markkinatalouden hartiahommia, kun tietokoneet tekevät keskenään kauppaa osakkeilla nopeammin mihin ihmiset pystyisivät. Se saadaanko päättelyyn ja oppimiseen kykenevä keinoäly joskus rakennettua ei ole mysteeri. Vastaus on erittäin varma kyllä. Mysteeri on vain se milloin tuo merkittävä tapahtuma vihdoinkin tapahtuu.

Teknologian kehitys on avain tekoälyn saavuttamiseen.Nykyiset virtapiirit ovat siihen auttamatta liian kömpelöitä, vaikka osien kokoluokka onkin jo nanomaailman tasoa. Se minkälainen kokoonpano vihdoinkin mahdollistaa tarpeeksi suuren laskentatehon ihmisen veroisen tekoälyn tasolla on myös - toistaiseksi - mysteeri. Yksi mahdollinen edistysaskel on melko uusi havainto kultapartikkelien soveltuvuudesta hermoverkkojen pohjana. Teknisen paperin luettavampi versio löytyy New Scientist -lehden sivulta.

The team used gold particles about 20 nanometres across. They laid a few tens of these in a rough circle, each about 1 nanometre from its nearest neighbours, and surrounded them with eight electrodes. The computations happened when they applied just the right voltages to the cluster at six specific locations. Then the gold effectively forms a network of transistors that lacks the strict order of connections in a regular microchip, allowing them to run calculations using less energy.  

Nothing about the particles told the researchers what the voltages should be, however. They started with random combinations of voltages and learned which were the most useful using a genetic algorithm, a procedure that borrows ideas from Darwinian evolution to home in on the “fittest” ones.  

It compared many sets of voltages, discarding those for which the unit’s behaviour made no sense, creating slightly different versions of those that seemed promising, and trying again. In effect, the clump of gold particles was evolving towards the behaviour the researchers hoped to get.

Tuollainen tiede saa tällaisen tiedeuskovaisen ihan polvilleen. 

Olen lukenut Nature -lehteä kohta vuoden verran. Käsitykseni tieteen ja tekonologian mahdollisuuksista ja nykyisestä kyvystä ovat muuttuneet huomattavasti jokaisen lehden lukemisen jälkeen. Keinoälyn kehittäminen ei pelota minua. Kunhan muistamme jättää ydinaseiden hallintajärjestelmän digitaalisesti autistiseksi.

RayGuardin resonoinnilla elektromagneettista savusumua vastaan

Kännyköiden säteily huolestuttaa erilaisia ihmisiä. Kännyköiden säteilyä vastaan yritetään suojautua erilaisilla tavoilla. Käytännöllisin tapa on vähentää kännykän käyttöä pään vieressä, jos käyttäminen oikeasti pelottaa ihmisistä. Markkinoille on tuotu myös useita perinteisiä huuhaa-maakareidein viritelmiä. Selkein esimerkki sellaisesta on vaikkapa Lootuskaupassa myytävä SAR Shield. Kiinnitä epämääräinen tarra matkapuhelimeesi, niin haitallinen säteily loppuu.

Entäpä jos kaipaat hieman paremmin perusteltua ja markkinoitua säteilysuojaa? RayGuard on puskemassa Suomeen asti. Todennäköisesti verkostomarkkinoinnin muodossa. Käyttäjiä löytyy ja kehuja riittää. Tässä lainaus anonyymiltä käyttäjältä.

"mikroaallot resonoi. tämä rayguard muuttaa tämän resonanssin harmoniseksi sinun kehosi kanssa. täten resonanssista tulee luonnollisempi. ilman rayguardia saat kännykän resonanssia ja solusi eivät tykkää. rayguard korjaa tämän luonnollisesti."

RayGuard ei ole pelkkä tarra. Se on kokoelma laitteita, jotka tarjoavat monipuolisemman suojan. Pelkän kännykän sijaan ne suojaavat aivan kaikelta haitalliselta sähkömagneettiselta säteilyltä. Epäileviä asiakkaita voidaan kosiskella tutkitulla tiedolla! Videoissa havainnollistetaan miten laitteen vaikutuksia on testattu ennen ja jälkeen käyttöä. Kiinalaisen lääketieteen suosima käsitys meridiaaneista saa kunnian toimia terveydentilan mittaamisessa. Videolla pyörii monenlaista elektronista aparaattia, joilla mittaillaan havaittavaa säteilyä.



Jostain syystä mittauksissa ei mitata miten RayGuard-laitteet vähentäisivät säteilyn määrää. Eli heidän mainitsemaansa elektronista savusumua. Mittareita ei käytetä näyttämään säteilymäärän muutoksia. Niillä vain demonstroidaan, että säteilyä on huoneessa. Jos RayGuard voisi mitenkään vaikuttaa säteilyn määrään, niin se olisi liian helposti ja ihan oikeasti testattavissa.

Sen sijaan he mittailevat ihmisten meridiaanien muutoksia. Ehkä vertailut tehdään tuolla tavalla, koska RayGuard ei näytä mitenkään muuttavan säteilyn määrää. Siksi mainospuheissa puhutaan miten laitteet muuttavat säteilyn laatua turvallisemmaksi. Laitteet imevät tuon säteilyn itseensä, joten ihmisiin kohdistuu vähemmän säteilyä.

Toki RayGuardin valmistajilla on valikoimissaan myös RayChip, eli se pelkkä tarra kännykkään. Vain 30 euroa. RayChip sisältää mineraaleja, jotka reagoivat positiivisella tavalla skalaari- ja tesla-aaltoihin. Siruun on myös istutettu "shamaanisella menetelmällä" informaatiota, joka ohjaa sirua suojamaan käyttäjää elektroniselta savusumulta. Näin ainakin valmistajat väittävät.

Joten älä viivyttele vaan suojaa itsesi, perheesi ja kummitussirkkasi tietokoneen, kännykän, langattoman modeemin ja vedenkeittimen lähettämältä sähkösaasteelta. RayGuardin tuotevalikoimasta löytyy jotakin jokaisen budjetille. Halvimmat riipuksena kannettavat suojapalikat kustantavat vain 129 euroa kpl. Kalleimmat luxus suojat tyylikkäällä puukuorella edullisesti 898 euroa.

Nyt vain tarkkailemaan pureeko RayGuardin verkostomarkkinointi laajemmin kotimaiseen asiakaskuntaan.

Atlas V raketti laukaistiin Floridassa, alkuasukkaat levottomia

Atlas V kantoraketti päräytti komeasti kiertoradalle pari päivää sitten Floridassa. Aikaisin aamulla vain 45 min ennen auringonnousua tapahtunut lähtö valaisi vielä pimeää taivasta, kunnes raketti kohosi tarpeeksi korkealle tullakseen Auringon hyväilemäksi. Ilmakehä on ohuempi noin korkealla, joten raketin vana myös leviää eri tavalla verrattuna lentokoneiden lentokorkeuksiin. Korkealla tapahtunut aamuisen Auringon suorittama valaistus rakettivanalle varmasti ihmetytti monia ihmisiä.  Me tiedämme erittäin varmasti, että tämä kaikki tapahtui Cape Canaverissa Ilmavoimien tukikohdassa Floridassa 2.9.2015 paikallista aikaa klo 6:18 aamulla. Ja se oli kaunis tapahtuma. Lisää kuvia.

Noustuaan tarpeeksi korkealle Atlas V:n lentorata vakaantui. Se lensi korkealla kaupunkialueiden ylitse ennen viimeistä irtiottoa ilmakehästä. Useat ihmiset kuvasivat tätä kaunista näkyä, jota on nähty useasti Floridan historian aikana. Onhan se osavaltio jossa NASA laukoo kamojaan toistuvasti avaruuteen.

Videot ilmestyivät sosiaaliseen mediaan, jossa ihmiset tietenkin tekivät heppoisia, nopeita ja vääriä johtopäätöksiä. Raketti ei voinut olla raketti, koska se ei näyttänyt päivällä laukaistun raketin näköiseltä. Chemtrail-ryhmissä epäiltiin Atlas V -raketin olevan kemikaalivanaraketti.




Otetaan esimerkki kotimaisen Havaintoja uudesta maailmanjärjestykstä -blogin tarjonnasta:

Yhdysvaltojen, Floridassa tehtiin pari päivää sitten merkittävä ufo havainto Miamin lentokentän lähellä, kun taivaalla lensi omituisen muotoinen hohtava kohde. Silminnäkijät eivät osanneet kuvailla, että mikä oli kyseessä.

Onneksi havainnon alkuperä on helposti ja nopeasti selvitettävissä, joten silminnäkijät saavat todennäköisesti oikean vastauksen kysymyksiinsä. Kaikki eivät kuitenkaan etsineet vastauksia.

Oliko siis toispaikkakuntalaiset ilmestyneet Floridaan, vai oliko sittenkin kyse USA:n armeijan salaisesta sotateknologiasta, koska sanotaan, että jopa Project Bluebeam on erikoistunut heijastamaan hologrammeja taivaalle. 

En pysty enää kirjoittamaan mitään fiksua tuohon, joten lopetan bloggailun tältä päivältä tähän.

Kvanttienergiageneraattorikonsultaatiomaksu

Vapaa energia on teknologiselta näkökulmalta katsottuna modernin maailman Graalin malja. Visioissa ja mainospuheissa on luotu elektromekaaninen laite, jota lopulta tuottaa enemmän energiaa kuin tarvitaan sen pyörittämiseen. Tällä ylimääräisellä energialla voidaan lämmittää vaikkapa omakotitaloa. Tarpeeksi monella vapaan energian generaattorilla pidetään pilvenpiirtäjä valaistuna tai annetaan voimaa laivoille. Näin ainakin annetaan ymmärtää Fix the World-sivustolla.

He - ja monet muut uusia generaattoreita suunnittelevat - ovat aina juuri sen ratkaisevan esteen ylittämisen kynnyksellä. Tilanne olisi ratkaistavissa, jos he eivät olisi autotallissa tapahtuvan nikkaroinnin rajoittamia. Kunnon työtilat, materiaalit ja rahallista tukea, niin johan alkaisi kvanttienergiageneraattoreiden valtakausi. Sitä odotellessa he joutuvat pitämään työnsä pienten piirien tietona. Ovathan isot firmat valmiita runnomaan kilpailijat tuhoon keinolla millä hyvänsä. Sähköfirma ei halua markkinoille tuotetta, joka ajaisi öljy- ja uraaniparonit konkurssiin. Siksi energiatyrannia alistaa kansakuntia. Kvanttienergian parissa askartelevat teknopajat ovat ihmiskunnan vapaustaistelijoita. Motivaatio tehdä generaattoritestejä vuodesta toiseen on aivan hyvin ymmärrettävissä. Varmasti monet heistä uskovat vilpittömästi ihan tosissaan työskentelevänsä mullistavan ilmiön parissa.

Lukemattomien esteiden takia se viimeinen ratkaiseva koejärjestely on vielä saavuttamatta. Maailman pelastamisen eteen tehdään kuitenkin jatkuvasti töitä. Kvanttienergiageneraattoreiden pohjapiirustuksia on aikaisemmin myyty kiinnostuneille. Reilu vuosi sitten erään lupaavimman generaattorin piirustukset laitettiin avoimeen jakoon nettilatauksen muodossa. Näin maailmanlaajuinen harrastajien joukko pääsi hienosäätämään teknologiaa.

Tämän projektin jatkotestit suoritettiin viimeksi Marokossa. Valitettavasti jälleen useat esteet tulivat ratkaisevan III-vaiheen testin tielle. Generaattoria ei saatu asennettua siihen tilaan, jossa se tuottaisi tarpeeksi energiaa pyörittääkseen itseään. Vasta silloin energiavallankumous voi alkaa. Viime vuonna Marokossa suoritetussa demonstraatiossa unohdettiin kytkeä virtapiuha irti seinästä. Muutenkin jäi osoittamatta, että laitteeseen on mennyt vähemmän energiaa kuin siitä saadaa irti parin lampun valaisemisessa.

Massatuotetut kvanttienergiageneraattorit mullistaisivat ihmiskunnan tulevaisuuden. Lähtölaukaus oli tuo piirustusten avoin saatavuus. Se tapahtui yli vuosi sitten, mutta ratkaiseva positiivinen tulos on valitettavasti vielä saavuttamatta. Mahdollisille sijoittajille ja mukaan haluaville kvanttienergiageneraattoreita esitellään näin.



Mahdollisia pomppuja ja esteitä yritetään ratkaista yhteisvoimin. Toki alaan perehtyneiden asiantuntijoiden neuvomana. Alan ammattilaisina he ovat koonneet ja suunnitelleet generaattoreita. He kertovat saaneensa laitteilla uskomattomia tuloksia. He ovat niitä ihmisiä joille kvanttienergiageneraattorien mikropiirit, käämit ja piuhat ovat tutumpia kuin omat taskut. Ja pian asiakkaiden taskut ovat myös erittäin tuttuja. Apua tarjotaan konsultaation muodossa. Toki pienen avustusmaksun edellyttämänä. Sen jälkeen resonanssit, värähtelyt ja energiat saadaan säädettyä kohdalleen, jotta itseresonoiva oskillaattori (tsjp) pyörii ja sähkölaskut voidaan jättää maksamatta.

Fix the World:in kvanttigeneraattorikonsultaatiomaksu on vain 300 dollaria.

Do you need help with your QEG plans? FTW will be offering consulting services to assist with QEG and CICU start ups. James Robitaille, the QEG inventor will be available for technical consulting and Hope Girl will be available for business operations related consulting.   Consultation via skype: For any questions related to the QEG that can be answered over phone or email. Cost: $300 for up to one hour, $5 per minute over one hour. Payment due at time of booking.

Enlightened Techonology tarjoaa tunnin kestävää konsultaatiota Skypen välityksellä, jotta asiakaan ostama generaattoripaketti saadaan vihdoinkin toimimaan energiaa tuottavalla tavalla.

Speak with one of the leading World-Class Engineers/Scientists/Servants of God and Humanity in the field of alternative energy.

Ask any questions, or cover any topics you desire. (For complete instructions on building your own free energy machine, see classes and consultations near the bottom of this gifts page.)

Our World-Class Engineers/Scientists/Servants of God and Humanity have volunteered to donate their time freely. So we are offering a fantastic deal, to all, of a one hour consultation.

Our Gift to you with any donation of $300US or more!

Toivottavasti tunnissa kerkiää ratkaisemaan kaikki mahdolliset ongelmatapaukset.

Konsultaatiot tulevat tarpeeseen. Uusien kvanttienergiageneraattoreiden käyttäjät ohjeistetaan tutustumaan laitteeseensa pelkästään alan asiantuntijoiden valvonnassa. Tästäkin pitäisi maksaa erikseen lahjoitusten muodossa.

Kovin harmillista, ettei yksikään ei-energiayhtiöihin kytköksissä oleva maailmanlaajuinen avustusprojekti ole kantanut korteaan kekoon. Bill Gatesilta voisi teoriassa tupsahtaa pari miljoonaa dollaria massatuotettavan prototyypin loppusilaukseen. Generaattoria valmistava firma tahkoisi helposti miljardeja, joten alkusijoitus maksaisi itsensä takaisin nopeasti. Esteenä kvanttigeneraattorin toiminnalle olisivat enää termodynamiikan pääsäännöt.

Curiosityn tehtävä

Uutisissa on ollut hienoja juttua NASAn ja kansainvälisen tiedeyhteisön Curiosity-mönkijästä. Cooper Minin kokoinen aparaatti laskeutui tyylikkäästi Marsin marsperälle maanantaina. Minulla olisi ollut mahdollisuus seurata operaation etenemistä netin kautta, mutta kiinnostus ei riittänyt. Tiesin laskeutumisen onnistumisen niin todennäköiseksi, että mieluummin seuraan sitä tärkeämpää osuutta. Se osuus, joka onkin jäänyt vähemmän esille uutisissa.

Tärkeä osuus on Marsin menneisyyden penkomista. Mönkijä on varustettu mahtavilla härpäkkeillä. Löytyy automatisoitua sääasemaa, neutronispektrometriä, säteilymittareita, värikamerat HD-tarkkuudella, CheMin-instrumentti mineraalien tunnistamiseen, röntgenlaitteita ja lasereita. Niillä etsitään orgaanisia yhdisteitä, tai edes alkeellisia jäänteitä olosuhteista joissa orgaaniset yhdisteet olisivat joskus päässeet valloilleen.

Oikea työ alkaa Gale-kraaterissa. 150 kilometriä leveän muodostelman sisällä on epävirallisesti nimetty Mount Sharp. Curiosity lähtee köröttelemään sitä kohti. Tuulen aiheuttama eroosio ja geologisesti äskettäin muodostunut törmäyskraateri ovat tuoneet esiin vanhoja kerrostumia. Juuri tämän takia Gale-kraateri on otollinen paikka liikkuvalle 2,5 miljardia dollaria maksaneelle laboratoriolle. Curiosity pystyy selaamaan Mount Sharpin rinteillä Marsin menneisyyttä. Yhä korkeammalle kavutessaan se muodostaa kronologian eri sedimenteistä. Näin vältetään syvälle porautuvan kaivosprojektin väsääminen Marsin pinnalla.

Tuloksia saakin odotella. Curiosity pääsee vuorelle reilun puolen vuoden kuluttua. Silloin se vasta aloittaa sedimenttien analysoinnin. Odottavan aika on pitkä.

ADE-651 huijauksen loppu lähellä

Muistatko vielä ADE-651 aparaatin vuodelta 2009? Se on tyypillinen esimerkki huijauksesta, joka pääsi liian merkittävien tahojen suosioon. Muovikuoreen kääritty krääsä markkinoitiin epäkriittisille ihmisille pomminetsintälaitteena. Turvallisuusalan ammattilaiset testailivat sitä omilla tavoillaan. Jotkut jättivät väliin. Toiset ihastuivat sen käyttöystävällisyyteen. Ihastusta ilmestyi valitettavasti ihan Irakissa asti, jossa turvallisuusjoukot käyttivät aparaattia etsiessään pommeja autoista. Huijauksesta maksettiin pelkästään Irakissa yli 80 miljoonaa dollaria.

ADE-651 laitteen valmistanut firma joutui onneksi nuhtelun kohteeksi. Oikeuden rattaat lähtivät nykien liikkeelle. Valmistajafirman omistaja Jim McCormick pidätettiin jo kaksi vuotta sitten, mutta hän on ollut vapaana takuita vastaan. Tänä kesänä laitteen keksinyt McCormick sai kuusi petossyytettä. Poliisi tutki ADE-651:sen myyntitapahtumia yli kahden vuoden ajan.

Vaikka ADE-651 saataisiinkin pois markkinoilta, niin korvaavia huijauksia on tarjolla. Teknologiahan ei ole mitenkään peruukkia huimaava. Saranan varassa heiluva varsi kiinnitetään sotaseksikkään näköiseen kahvaan, ja pakataan mustaan laukkuun, ja avot, rahat pois turvallisuusfirmoilta. Mainoksissa voidaan sitten puhua kvanttitason värähtelyistä, sähkökenttien variaatioista, ja muista tutuista täytteistä. Salamyhkäisyys kuuluu asiaan, sillä eiväthän ostajat haluaisi antaa terroristeille mahdollisuutta luoda keinoja havaitsemisen välttämiseksi.

Ehkä McCormick esittää joskus pahoittelunsa vaikkapa Irakissa pommi-iskuissa kuolleiden omaisille.

Sillä välin taikavarpujen markkinat ovat kuumina Etelä-Koreassa. Rajan ali epäillään kulkevan tunneleita, joita pitkin pohjoisen sotapojat hyökkäisivät selustaan. Toistaiseksi tunneleita on havaittu melko huonolla menestyksellä.

“Most of those who claim to have found a tunnel are using unscientific methods,” it said. “All their claims have proved false.” The tunnel hunters include retired military intelligence officers, Christian pastors asserting that God has revealed a tunnel location, and even a near-blind Roman Catholic priest who says he discovered 17 invasion tunnels with a dowsing rod. No one else has verified any of the claims.

Suuri sähköhuijaus

Vattenfall otti parisen vuotta sitten käyttöön Suomessa sähkömittareiden etäluennan. Uuden tekniikan asentaminen aloitettiin kerrostaloasunnoissa. Älymittarit olivat saapuneet! Ne on tarkoitettu energiansäästötyökaluiksi. Asukkaat pystyvät seuraamaan sähkönkulutustaan tarkemmin. Laskutus ei mene enää arvioiden mukaan, vaan oikean kulutuksen perusteella. Laite itsessään ei vähennän energiankulutusta, vaan asukkaan pitää seurata ja reagoida itse kulutuspiikkeihin. Asukas pystyy päättelemään mikä laite on haukannut suurimman osan täsmäsähkölaskusta. Näin saadaan turhat kipinätuhlailut pois. Kaupunkien kokonaiskulutuksen aktiivinen seuranta mahdollistaa myös sen, ettei reservienergian kallista käyttöä tarvita entiseen tahtiin. Älymittareiden käyttö mahdollistaa myös sähkökatkosalueiden tarkemman paikantamisen. Etäluennalla on kaikenlaisia etuja, mutta ne ovat vain sumutusta. Oikeastihan taustalla on katala salaliitto.

Nimittäin!

Tiedot välitetään mittareista eteenpäin sähkö- tai gsm-verkossa. Se lisää sähköyliherkkien ihmisten altistumista sähkökentille, aivan kuten kännykät ovat tehneet. Samoin etämittareilla välitettävä tieto mahdollistaa ihmisten entistä tarkkemman valvonnan. Riippuen siitä minkälaisia siruja etälukulaitteisiin asennetaan voidaan niillä tunnistaa ja seurata television, kannettavan tietokoneen, hiustenkuivaan tai hellan käyttöä. Ja pienemmän laskun toivossa kuluttuja antaa kaiken tiedon kotitaloudestaan sähköyhtiöille. Se onkin realistisin huolenaihe älymittareista. Teknologia on patentoitu ja ohjelmistoa ei julkaista.

Havaintoja uudesta maailmanjärjestyksestä -blogissa on kuitenkin huomattu älymittareiden ja HAARPin välinen yhteys. Sen kautta sain selville nuo Smart Meter -vastarintaliikkeen varoitukset älymittareista. NWO-blogi täsmentää:

Tämä huoneistojen säteilytys toimii sillä tavalla, että HAARP:sta lähtee sateelliitin kautta elektromagneettinen säde talon HAARP-vastaanottimeen, mitä kautta se voidaan sitten suunnata mihin tahansa asuinhuoneistoon.

Älymittarit ovat HAARPin jatkeita. Onko enää mitaan elämänaluetta jonne HAARP ei tunkeutuisi? Älymittareiden ja HAARPin välisen yhteyden täytyy olla totta, sillä niin sanottiin Youtubessa.

Kiitos vinkistä herra Nokelaiselle.

Ikiliikkuja Ylen uutisissa?

Kerrassaan hämmästyttävää teknologiaa Suomesta. Vallankumouksellinen hakepoltin on päätyi Ylen uutisiin asti eilen. Timo Heimonen on suunnitellut häkäpöntön periaatteilla tehokkaimman mahdollisen tavan hyötykäyttää haketta. Salaisessa paikassa piileskelevä laite yhdistää vetytalouden puutalouteen.

Polttolaitoksen perusperiaatteena on saada vedestä energiaa, irrottamalla siitä vetyä. Polttoaineena käytetään haketta, jolla tuotettavalla energialla irrotetaan vedestä vetyatomeja, mikä lisää laitoksesta saatavaa tehoa. Vety saadaan irrotettua vedestä katalyytin avulla, jota Heimonen on kehittänyt.

Nimettömänä pysyvät yliopiston asiantuntijat ovat käyneet mittailemassa laitetta, jonka katalyytti on tuntematon, joten varmasti se toimii kuten keksijä väittää. Mittauksissa on havaittu jotakin, joka saa kulmakarvani kaareutumaan kuin sähkötainnutettu mato.

Ajatus vedyn irrottamisesta vedestä on jopa vallankumouksellinen, mutta tuloksetkin ovat olleet kovia. Polttoprosessia ovat mitanneet Tampereen teknillisen korkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston asiantuntijat. He ovat mitanneet polttoprosessin hyötysuhteeksi sata prosenttia. Periaatteessa ollaan siis liki ikiliikkujan äärellä.

Ikiliikkujia vainoavien skeptikoiden harmiksi Heimonen ilmoittaa, ettei laite toimi pelkällä hakkeella.

- Tähän asti on yleensä tarkasteltu näitä polttolaitoksia sillä tavalla, että se energia tulee vain puun poltosta. Tässä hakkeesta saadaan tietty energia, mutta tätä prosessia ei tehdä varsinaisesti hakkeella. Hakkeesta otetaan vain energia, jolla saadaan katalyyttien avulla madallettua kynnystä, jolla vesi saadaan hajotettua ja vetyä irti. Sitä kautta on päästy aivan uskomattomiin tuloksiin, toteaa Heimonen.

Mullistava laite on vasta tulossa markkinoille, joten vikkelimmät sijoittajat kerkiävät vielä laittamaan rahojansa hakepolttimen kehittelyyn. Jos laite ottaa muita hakelämmistysjärjestelmiä enemmän irti siihen syötettävästä puusta, niin sehän on vain kiva juttu. Jos valmistaja väittää, että veden hajottaminen vedyksi, ja vedyn käyttö polttoprosessi nostaa tehon nelinkertaiseksi, niin vain stratosfääri on rajana tuotteen tulevaisuudelle. Kunhan Heimonen uskaltaa joskus paljastaa edes alkeelliset kaavakuvat ja selitykset siitä miten hänen hakepolttimensa EI ole ikiliikkuja. Kriittinen vaihe on tuo vedyn saaminen vedestä.

Modernissa maailmassa keksijät ovat tietoisia ikiliikkujien huonosta maineesta. Siksi energiataloudellisesti mullistavia laitteita kuvaillaan vapaan energian markkinatermeillä. Laitteiden alkuenergia ja loppuenergia eivät enää ole puheissa 100 %sti identtiset, vaan hyvin hyvin hyvin lähellä sitä. Muutenhan aparaatti olisi ikiliikkuja, ja automaattisesti naurun kohde. Tietenkin Iso Öljy ja sen sisaryhtiöt haluavat pitää keksijöiden laitteet salassa tavalliselta kansalta.

Kiitos vinkistä herra Kuusistolle.

Vedellä kulkeva auto

Magneettimedia vie meidät takaisin vuoteen 2008, jolloin Japanissa päästettiin julkisuuteen vallankumouksellinen vedelle kulkeva ekoauto. Firma nimeltään Genepax oli onnistunut kehittelemään keinon, jolla vesimolekyylistä erotetaan vety, vedyn elektronit napataan ja siirretään akkuun. Näin ladatulla akulla voidaan huristella pitkin katuja. Ei saasteita. Ei monimutkaista tai raskasta teknologiaa.

Annetaan Magneettimedian selittää tarkemmin.

MEA merkitsee Membrane Electrode Assembly-systeemiä, ja se kuvaa tapaa jolla vesi “murretaan” vedyksi ja hapeksi kemiallisen reaktion kautta, kertoo Hirasawa Kiyoshi, yhtiön johtaja. Prosessi on samantapainen kuin se, joka tuottaa vetyä veden ja metallisekoitusten reaktiosta. MEA-systeemi ei tarvitse erillistä korkeapaineistettua vetytankkia tai erikoiskatalyytteja.

MEAn etu metanolia polttoaineena käyttävään DMFC- eli direct methanol fuel cell-systeemiin on, että MEA ei tuota päästönä hiilidioksidia tai -monoksidia vaan vettä. MEA-patteri tuottaa noin 120W energiaa, MEA-polttokennon
avulla noin 300w.

Tässä vielä esittelyvideo MEAn toimintaperiaatteesta, joka on Genepaxin mukaan "hyvin tunnettu" periaate.



Valitettavasti Iso Öljy kerkisi tuhoamaan Kiyoshi Hirasawan perustaman Genepax firman. Heidän verkkosivunsa suljettiin. MEAn kehittämiskustannukset olivat muka nousseet liian suuriksi. Patentoidut MEAt ja muut aparaatit eivät ole ilmestyneet joukkotuotantoon. Eli firmaan sijoittaneiden rahat menivat ekologisesti kankkulan kaivoon.

Magneettimedian kommentteihin ilmestyi skeptikko Juha Keränen, joka huomautti lämpöopin toisesta pääsäännöstä. Onneksi aina valmis nimimerkki Repe huomautti takaisin, että tiedemaailma on täynnä petoksia ja huijauksia.

Muista kuitenkin, että tiede on nykyisin kasa petoksia. Saatat nojata vääristeltyihin lähteisiin. Ainiin, tehän olette juuri näiden petosten mainosmiehiä. En jaksa lukea linkkiä, mutta voisi kuitenkin kuvitella juuri tuollaisia öljymafian saavan poliitikot määräämään “tieteen” esittämään (ei ole mahdollista, luonnonlait ym.)

Hieman erikoisesti Repe ei näytä ollenkaan vihjaavan, että Genepax olisi ollut tällainen tieteellisen periaatteen varjolla tehty huijaus. Esittelytilaisuudessa kruisaillut sähköauto oli varustettu MEAlla, mutta auto kuitenkin ajoi lyijyakun voimalla, ja akun väitettiin olevan MEAn lataama. Joten PR-tilaisuus ei ollut paras mahdollinen keino vakuuttaa epäilijöitä auton hämmästyttävästä ekologisuudesta.