Varokaa Loftus Hall kartanon kummituksia!

 Syyskuun synkät ja kummittelevat yöt painostavat painajaisia jokaiselta suunnalta skeptikoiden ahdistuneisiin mieliin. Kokeilumielessä altistin itseäni paranormaaleja ilmiötä metsästävän ruotsalaisen Kummitusjahti-ohjelman (Spökjakt) jaksoille HBO Maxilla. Ensimmäisen kauden ensimmäisessä jaksossa ryhmä vierailee Irlannin kummittelevimmassa rakennuksessa. 

Loftus Hallin historiassa on itse paholaisen visiitti 1700-luvulla. Läheiseen satamaan myrskyn pakottamana saapunut muukalainen tuodaan suojaan sateelta kartanoon. Kartanon isännän tytär Anne Tottenham ihastuu komeaan ja täydelliset käytöstavat omaavaan mieheen. He pelaavat korttia korttihuoneessa. Tytär pudottaa yhden kortin lattialle. Kumartuessaan nostamaan sitä hän yllättäen huomaa, että korttipelurina pöydän toisella puolella onkin kaviojalkainen mies. Itse vanha vihtahousu! Paholainen suuttuu paljastumisestaan ja lentää tulipallona läpi katosta. Koko kartanon läpi. Tuo reikä on vieläkin korjaamattomana katossa. 

 Nykyään Loftus Hall rahoittaa toimintaansa vuokraamalla sitä aavemetsästäjille, Halloween-juhlille ja kummituskiertueille. Tai rahoitti joitain vuosia sitten. Ruotsalaisen Spökjaktin vierailu taisi olla viimeisiä kuvausreissuja talon sisällä. Loftus Hall järjesti kiertueita koronapandemian aikana. Kartano laittoi ovensa pysyvästi lukkoon 2021. Ovet laitettiin säppiin, jotta viattomat ihmiset eivät altistuisi kartanon vaaroille. Eikä se vaara ole niin yliluonnollinen kuin heti voisi luulla.

Selitys on nähtävissä Spökjaktin jaksossa. Kuvausryhmä kokee karmeita reaktioita paranormaalin tunnelman parissa. Kummitusmetsästäjät kuvailevat kokevansa ahdistusta. Ja painostavaa oloa. Yksi mies saa yllättäen korvansa kipeäksi ja punaiseksi. Kerrassaan karmivaa. Mutta kaikkein kauheimpana on kameramiehen nopeasti alkava pahoinvointikohtaus. Hän joutuu juoksemaan toiseen huoneeseen pesualtaan äärelle oksentamaan. Kaikki nämä merkit ovat selkeitä merkkejä tuonpuoleisen pahansuopaisuudesta eläviä kohtaan. Aivan kuten Loftus Hallista on varoitettu kaikille vierailijoille!

Mutta todennäköisin selitys on nähtävillä kameroiden taltioimissa näkymissä talon katosta ja seinistä. Useammassa huoneessa on selkeitä ja valtavia mustan homeen läikkiä. Kuvatessaan korttipelihuoneen reikää on nähtävissä miten koko talon läpi aukeneva aukko on mahdollistanut kosteuden leviämisen jokaiseen kolmeen kerrokseen kartanossa. Toisissa huoneissa on nähtävissä miten rapistuvan ja valuvan tapetin alta kuplii esiin lisää tummaa hometta.

Vertailin vanhimpia kummitusmetsästäjien kuvausreissuja Loftus Hallin sisällä ennen ruotsalaisten vierailua. Niissä ei ole vielä nähtävissä yhtä laajalle levinnyttä mustaa tahraa pitkin kattoja ja seiniä. Kymmenen vuotta sitten kuvattu Explore TV Ireland kuvasi kattoa, joka näyttää siistimmältä ja ei-niin-homeiselta kuin Spökjaktin kuvaama katto. 

Katon reikä vuonna 2015.

 Ruotsalaiset puhuivatkin ihan suoraan homevaurioista, mutta se jätettiin pois ihmisten kokemien outojen tuntemusten potentiaalisena aiheuttajana. Selvittämättä jäi myös miten kummitukset reagoivat homeeseen.

 

 Katon reikä vuonna 2019

Joten varokaa Loftus Hallin vaarallisia vaaroja! Käykää mieluummin Ellilän Kievarissa Toijalassa.

 Loftus Hall myytiin uusille omistajille 2021. Tekeillä on isompi remontti, jotta sisuskalut eivät enää näyttäisi läpeensä ränsistyneeltä. Luvassa on tyylikkäämpi hotellimajoitus, jolla ehkä tienaa enemmän kuin kummitusmetsästäjien reissuilla.

Ghost Adventures ja yllättävä seikkailu palkkamurhaajien maassa

Television ohjelmistoissa sitkeästi pyörivä Ghost Adventures varmisti äskettäin vielä yhden uuden kauden kuvaamiset. Samoihin aikoihin juoru-uutisten otsikoihin osui PR-ohjus. Ohjelman yhtenä tähtenä tunnettu Aaron Goodwin on ahkerasti ravannut ympäri hylättyjä sairaaloita, vankiloita ja sisäoppilaitoksia. Ohjelman ulkopuolella yksityisessä elämässään hän on ollut onnellisesi naimisissa. Tähän vuoteen asti. Julkkisten elämään keskittyvässä uutisoinnissa alettiin kertomaan mitä Aaronin vaimo tilasi netin kautta.

Victoria Goodwin tilasi aviomiehensä palkkamurhan.

Murhan tilaaminen paljastui, kun floridalaisen vangin takavarikoitua kännykkää tarkasteltiin. Victoria oli laittanut 2500 dollaria ennakkomaksuna murhasta. Poliisin kuulustessa hän selitti, että oli vain haaveillut elävänsä ilman aviomiestään. Välitetyt rahatkin olivat kuulemma tarkoitettu vain matkapuhelimien maksuksi. Kuten kaikki tiedämme, parhaat kännykkätarjoukset saadaan vangeilta. Victorian harmiksi hänen ja vangin välinen tekstiviestittely oli tallella vangin puhelimessa.

 "He's asleep right now in the hotel room ... I need to know what's going on. Can I get an update. Was it done?"

Ehkä vaimo viittaa tuossa matkapuhelimien toimittamiseen. Ehkä johonkin muuhun. Luvassa on dramaattinen oikeudenkäynti. Minut tekee surulliseksi kuitenkin se mitä nyt vältettiin. Ghost Adventures sarjalla olisi ollut täydellinen ja ainutlaatuinen tilaisuus saada oma kummitus työskentelemään aavejahdissa. Ainekset melkein kliseisen kuoleman ja tuonpuoleisen kärsimyksen kokeneeksi aaveeksi olivat kasssa, mutta poliisi esti sen.

Ja olisihan Aaronin kuolema tietenkin ollut surullista myös.

Kummituksia telkussa

Ruotsalainen aavemetsästysohjelma Kummitusjahti on saavuttanut kuudennen kautensa. Sarjan toteutus noudattaa perinteiseksi muuttunutta kaavaa. Ryhmä vierailee synkän historian riivaamissa paikoissa. Vanhat vankilat, sairaalat ja psykiatrinen hoitolaitos ovat takuuvarmoja karmivia kulisseja kameroille. En ole vielä havainnut vierailuja hylätyissä veroviraston toimistoissa tai KELA:n toimitiloissa. Ne jos mitkä saisivat kirotut sielut laulamaan valitusvirsiä.

Katselin viattomana teinipoikana ensimmäisiä aaveohjelmia silloin kauan kauan sitten 1990-luvulla. Paranormaalien kenttätutkimusten taltiointi on aina ollut jossain muodossa tv-viihteen vakiokalustoa. Silloiset aavemetsästäjien käyttämät laitteet ovat kokeneet hurjia teknologisia edistysaskeleita. Aloitteva kummituksista kiinnostunut metsästäjä pääsee pienellä budjetilla ensimmäiselle reissulleen.

Matkapuhelimiin on mahdollista asentaa sovelluksia, jotka havaitsevat henkimaailman ilmiöitä. Ainakin sovellusten ohjelmoijien väitteiden mukaan. Käyttäjäkokemusten perusteella niitä ei kuitenkaan suositella vakaville aavemetsästäjille. Useimpia jopa väitetään huijaavan käyttäjiään. Luotettavammat tulokset saadaan erikoislaitteilla. Jotka ovat myös aina kalliimpia kuin ilmaiseksi ladattavat sovellukset.

Vakiokalustona vuosikymmeniä käytetyt nauhurit ja kamerat löytyvät helposti joka kodista. Mitä vanhempi ääninauhuri sitä varmemmin taustakohinasta saadaan tulkittavaksi kuolleiden kuiskauksia. Erikoisemmat aparaatit täytyy tilata verkkokaupoista. Pimeänäkö- ja lämpökamerat ovat nyt huomattavasti edullisempia kuin 90-luvulla. Sähkömagneettisia kenttiä mittaavia laitteita löytyy muutamasta kympistä satoihin euroihin. Se on kätevä laite jos haluat tietää onko mikroaaltouunisi tai tulostimesi päällä. Kummitusten väitetään aiheuttavan samanlaista sähkömagneettista häiriötä.

Viime vuosina kentälle on saapunut Rem-Pod. Kunnon aavemetsästystohjelma ei ole katsomisen arvoinen, jos siinä ei käytetä Rem-Podia. Se mittaa lämpötilan, ilmavirran ja sähkömagneettisten kenttien voimakkuuksia. Rem-Pod hälyttää heti kun se havaitsee niissä muutoksia. Henkiolento on silloin jossain laitteen lähellä. Tai melkein mitä tahansa muuta tapahtuu talossa.

Toinen moderni apulaite on aaveiden puheita tulkitseva kummitusboksit. Tunnetuin brändi on Bill Chappellin keksimä Ovilus Device. Noin 500 dollarin hintalapulla varustetut mallit ovat suosittuja. Laitteen kovalevylle on taltioitu hieman yli 2000 sanaa. Laite mittaa ympäristöä ja valitsee muutoksista päätellen jonkun sanan ruudulleen. Sana edustaa sitä mitä laitteen lähellä maleksiva kummitus haluaa sanoa eläville. Ovilus voi myös piirtää sanan sijasta jonkinlaisen kuvan tai valita totta/ei totta vaihtoehdoista aaveen valitseman vaihtoehdon.

Mikään edeltävistä uutuuksista ei kuitenkaan ole visuaalisesti mielenkiintoinen. Televisiosarjat tarvitsevat jotain selkeästi näyttävämpää ihmeteltävää. Aavemetsästäjien avuksi riensi Xbox pelikonsolin lisävarusteena tunnettu Kinect-liiketunnistin. Liiketunnistimesta on viritelty kannettava SLS-kamera. Kaikki SLS-kameran varusteet maksavat yhteensä noin 400 dollaria. Kinect käyttää infrapunavaloa tunnistamaan liikettä. Se heijastaa infrapunasäteilynä ”verkon” eteensä, jonka muutoksista mitataan verkolla olevien kohteiden liikkeet. Näin kyetään muodostamaan videopeliä pelaavan ihmisen vastaavat liikkeet pelikonsolin peleissä. Vaihtamalla ohjelmistoa näytölle saadaan ihmisten silmille näkymättömät liikkeet. SLS-kamera on kaikkea muuta kuin luotettava, jos sitä testataan ihan tavallisessa olohuoneessa. Ruudulle saadaan kyllä tikku-ukkoja, jotka voivat liikkua kuin ihmiset. Mutta samanlaiset tikku-ukot saadaan satunnaisesti myös kun SLS kuvaa vaikkapa tyhjää nojatuoli tai mitä tahansa muuta esinettä.

SLS-kameran käyttäjät ihmettelevät kameran havaitsemia liikkuvia tikku-ukkoja. Laitteiston havaitessa jotakin poikkeavaa on paikallaan käyttää tekijänoikeuksista vapaata kauhumusiikka.

He eivät testaa näkyykö kameralla samanlaisia aaveita, jos sitä käytetään ihan missä tahansa huoneessa. Kinect on suunniteltu olemaan paikallaan ja kuvaamaan muutaman metrin päästä sen edessä pelaavia ihmisiä, ilman että ihmisten ja liiketunnistimen välissä olisi muita esineitä. Kun liiketunnistin havaitsee mitä tahansa pientä liikettä, niin ohjelmisto yrittää sovittaa sitä koodiensa sanelemana ihmisen muottiin. Ruudulla näkyy sätkiviä tai tanssivia tikku-ukkoja, jos Kinect ei saa kokonaista ja asetusten mukaista asetelmaa eteensä. Joskus ylimääräisillä käsillä ja jaloilla varustettuina. Ja sitten kauhistellaan kuvausryhmälle miten hylätty talo on täynnä sätkiviä mutantti sieluja.

Paluu perinteisiin spiritismin käsitöihin kynttilävalolla ja Ouija-laudalla olisi romanttista. Karismaattinen okkultismin edustaja kiinnittäisi paremmin katseet ruutuun. Nykyään yhteydenotto henkiolentoihin on ulkoistettu piirilevyille ja mikrosiruille. Toisiaan kopioivat kummitusohjelmat eivät enää valitettavasti herätä suuria tunteita. Jos pettymystä ei lasketa.

 

Julkaistu Skeptikko 2024-4 lehdessä.

Ghostwatch ja pala televisiohistoriaa

Kummitustarina ovat kiehtoneet ihmisiä ikuisuuksien verran. Niitä kerrottiin nuotiotulen äärellä, kirjeissä, kirjoissa ja musiikissa. Urbaanit kauhutarinat leviävät digitaalisina tekstiseiniä keskustelupalstoilla. Eräässä vaiheessa lähimenneisyydessä aavetarinoiden kerronta rantautui televisioon. Silloin ihmisillä oli vielä totuttelua uuden kuvaukset ja näennäisesti aitona esitettyjen juttujen kanssa.

BBC News muistelee mitä tapahtui kun Ghostwatch sai ensi-iltansa Britannian ruuduissa. Vuoden 1992 Halloween-iltana 11 miljoonalle katsojilla näytettiin suorana kummitusten metsästystä. Silloin se oli lähes mullistavaa viihdettä, sillä Ghost Hunters ja muut vastaavat reality televisio-ohjelmat olivat vasta tulevaisuuden haamuja. Ohjelma alkoi klo 21:25.

Ghostwatch kertoi Northoltin lähiössä sijaitsevasta talosta. Se oli Englannin riivatuin talo!  Valvontakamerat ja muut teknologiat onnistuivat taltioimaan oikeaa todistusaineistoa yliluonnollisesta. Talossa asunut perhe oli mennyt jo sekaisin siitä kuinka monta poltergeistin rikkomaa teekuppia heillä oli. Lamput räjähtelevät ja oudot paikat kolisevat yllättäen.

Studiojuontajaksi valittiin luotettavuuden kasvona tunnettu Michael Parkinson. Kameroissa hyödynnettiin modernien kummitusohjelmien vakiokalustetta eli lämpökameraa. Ohjelmassa esiteltiin monipuolista kalustoa, jolla aaveita yritettiin havaita. Talon äänet taltioidaan, lämpötilanvaihtelut näkyvät käyrinä tietokoneruudulla

Katsojia kehotettiin soittamaan omista kummituskokemuksistaan studioon, siihen samaan puhelinnumeroon jota käytettiin muissa BBC:n ajankohtaisohjelmissa. Studiossa käytetään myös high tech kamaa, kun he piirtävät valokynällä televisioruutuun kohtia joissa katsoja kertovat nähneensä jotain epäilyttävää.

Sitten kameraryhmä aloittaa aavetalon tarkastelun. Siellä asustava perhe kertoo kokemuksistaan. Juontajalle näytetään millaisia piirustuksia tyttäret ovat piirtäneet näkemästään kummituksesta.

Ohjelmassa näytetään myös taltiointia siitä miten perheen tyttäret olivat testattavana laboratoriossa. Studiossa soitettiin myös talossa nauhoitettu ääninauha aave puhuu perheelle eläimellisillä äänillä. Parkinson selaa läpi myös talosta tuotuja rikkinisiä astioita, jotka olivat menneet rikki näkymättömän voiman toimesta. Haastatellaan jopa skeptikkoa, joka laukoo ylimielisiä sanoja koko hommasta.

Sitten tyttäret laitetaan nukkumaan. Heille sanotaan, ettei ole mitään pelättävää. Ohjelma jatkuu. Kameraryhmän johtaja kommentoi, että talossa on aika kylmä. Mutta sellaistahan se on halvassa talossa, hän toteaa.

Paranormaalit tapahtumat lähtevät eskaloitumaan. Outoja jälkiä ilmestyy mattoon. Töminää alkaa kuulumaan oudoista paikoista. Mutta mitä ihmettä? Valvontakamera paljastaa tömistelijän olevan yksi perheen tytöistä! KAIKKI PALJASTUI HUIJAUKSEKSI! Kuukausien tutkimus ei kertonut mitään aaveista, vaan jekkuilevasta tytöstä. Mahtoi aavefaneja masentaa.

Studiossa jatketaan hieman pettynein mielin. Kuitenkin kameroiden pyöriminen jatkuu. Lapset taas nukkumassa huoneessaan. Sieltä kuuluu yllättäen kissojen naukumista. Kameraryhmä ryntää paikalle. Yhden tytön kasvot ovat täynnä raapimisen jälkiä. Hän näyttää halvaantuneelta. Ehkä tyttö teki sen itselleen? Talossa on entistä kylmempää.

Mikrofoneihin taltioituu korkeaa vinkumista. Yllättäen alkavat töminän äänet ovat niin vahvoja, etteivät ne voi olla tytön tekemiä. Esineet heiluvat olohuoneen seinillä. Tytön suusta kuuluu outoa puhetta pelottavalla äänellä. Valot vilkkuvat. Ja sammuvat. Kissojen äänet palaavat.

Lopulta kamerat sammuvat talosta. Kadulla ulkopuolella päivystävä vitsiä heittävä juontaja toteaa kaiken näyttävän rauhalliselta. Sekalaista suoran lähetyksen menoa. Studiossa yritetään saada yhteyttä taloon. Yksi kamera palaa lähetykseen ja siinä nähdään kameraryhmän ja perheen istuskelevan kaikessa rauhassa olohuoneessa. Kaikki hyvin. Kunnes studiossa päivystävä asiantuntija huomaa, että suorassa lähetyksessä näytettävä kuva ei ole aitoa. Olohuoneen seinällä on vieläkin kuva, joka putosi aikaisemmin palasiksi.

Sitten kuva vaihtuu takaisin talon ulkopuolelle, jonne on saapunut ambulanssi ja poliisiautoja kurvaa lisää paikalle. Myrskytuuli ujeltaa. Jopa studiossa alkaa tapahtua kummia. Talon sisällä kameraryhmän johtaja puhuu jollekin rappusten alla olevan avatun oven läpi. Hän menee sisälle pimeyteen.

Ghostwatch lähetys päättyi kesken.

Tietenkin se oli vain viihdettä ja näyteltyä kauhua. Kaikki oli lähtöisin kauhukirjailija Stephen Volkin synkästä ajatusmaailmasta. Alkuperäisenä ideana oli tehdä kuusi jaksoa draamasarjaa aaveista. Tuottaja halusi paremman tuoton sijoitukselleen, joten sen sijaan kuvattiin yksi 90 minuutin pituinen aavetarina. Volk keksi tehdä tarinasta näytellyn version aidosta aavemetsästyksestä. He teeskentelisivät lähetyksen olevan suora. Ghostwatchin taltiointi oli kuitenkin tehty videokameralla, jotta ohjelma näyttäisi ns. aidommalta kuin kunnon studiokameralla kuvattu esitys. Studioon tulleet puhelut olivat tietenkin myös näyteltyjä.

Projektin tekemisen pointtina oli tehdä jotain uutta. Yleisöä haluttiin viihdyttää ja peloitella.  Etukäteen ohjelmasta oltiin tehty mainoksia ja esittelyjä, joissa sen mainittiin olevan draamaa eikä todellisuutta. Kaikki katsojat eivät kuitenkaan olleet tietoisia siitä. BBC sai ennätysmäärän valituksia. Lapset olivat traumatisoituneita näkemästään. Useat olivat pettyneitä siitä, että BBC:n luotettavuus kärsi kolauksen ohjelman tekaistun taustan takia. Heidän mielestään Ghostwatchin kaltaista viihdeohjelmaa ei olisi saanut esittää vakavuuden kulissilla. Kanavan luotettavuus oli kadonnut.

Stephen Volk muistelee ohjelman saamaa erikoisempaa palautetta. Kolme naista lähti synnytykseen, koska näkivät liian jännittäviä juttuja. Yksi pastori soitti kertoakseen, että vaikka ohjelma oli viihdettä (kuten pastorin ystävät olivat hänelle vakuuttaneet), niin Ghostwatch oli kuitenkin vapauttanut demonisia voimia maailmaan.

Ghostwatch on hyvä muistutus siitä, ettei kummitusohjelmia kannata ottaa ihan täysin todesta. Vielä 90-luvulla se oli jotain mullistavaa katsojien reaktioiden perusteella. Nykyään sellaisen esittäminen ei herättäisi juuri mitään mielenkiintoa. Elokuvat ja televisio-ohjelmat ovat olleet pullollaan kummitusten metsästystä. Viraalivideoissa pyörii milloin mitäkin, mitä ei voi enää erottaa hyvällä kuvaeditointiohjelmalla tehdystä feikistä.

Kummituksia, noitia ja kristittyjä, oh my

Pieni ja hajanainen ajatelma kristinuskon suhteesta aaveisiin. Lukiessani Noitanaisen älä anna elää kirjaa huomasin erään asian noitien oikeudenkäynnistä. Naisia kuulusteltaessa he tietenkin kertoivat tarinoita, joilla luulivat pääsevänsä helpommalla, eivätkä syyllistäisi viattomia naisia. Mutta kuulustelua tehneet miehet olivat tarkkoina. Jos epäilty (suom. tuomittu) noita olisi väittänyt tarinassaan, että tapasi paholaisen kesteissä naisia, jotka olivat olleet kuolleita pitkään, niin epäillyn tarina ei voinut olla siltä osin totta. Perusteluna se, etteivät kuolleet jää kummittelemaan sillä tavalla. Kuollut joutui suoraan joko helvettiin tai taivaaseen, eikä voisi juhlia elävien seurassa. Siksi parisen vuotta sitten kuollut nainen ei voinut olla kuulusteltavana olevan naisen tarinassa, jos hän kertoi vasta viime kesänä tapahtuneesta pirulaisen palvonnasta.

Tällainen ajattelu ei ole kadonnut minnekään vuosisatojan viereissä. Miesten perustelu oli tietenkin heidän dogmansa sisällä erittäin johdonmukainen. Raamattua voidaan tulkita tuonpuoleisen manuaalina. Sen jakeissa tehdään selväksi, ettei henkimaailman hahmoissa voi olla muita kuin eksyttäviä demoneita. Ei siis entisiä ihmisiä. Kuolleet eivät tarvitse toista mahdollisuutta (Jeesuksen pelastussanoman lisäksi). Jeesus ei kuulemma uskonut aaveisiin. Tästä voimme päätellä, että kummituksia näkevät ihmiset näkevät langenneiden enkelien temppuja. Mitä nyt yksi hieman kummitukselta kuulostava kertomus 1. Samuelin kirjassa.

Jopa Answers in Genesiksen kreationistit ovat tätä mieltä kummituksista:

No evidence has produced a single fact that should sway a Christian into believing that the spirits of deceased people can loiter on earth. In light of the Bible, the only conclusion is that ghost sightings are either the figments of overactive imaginations, or else they are demons.

 Tämän takia kristillisessä fiktiokirjallisuudessa ei suosita kummitustarinoita. Eikä nyt jo kyllästymiseen asti suosiossa olevia zombietarinoita. Kristillisen fiktion kun pitäisi olla suurinpiirtein linjassa jonkinlaisen teologian kanssa. Kummitukset eivät sellaisenaan sovi tuohon teologiaan. Aaveet paljastuvat joko maallisiksi huijauksiksi, tai päähahmojen mielenterveysongelmista johtuviksi, tai saatanallisista voimien ilmentymiksi. Ei kuolleiden ihmisten vaeltaviksi sieluiksi.

Zombien kohdalla kristityn kirjailijan täytyy tehdä selväksi miten tuo yliluonnollinen uhka ilmenee. Epäkuolleet eivät saa olla kuolleista nousseita. Zombien täytyy olla zombifioituja ihmisiä. Ei sinällään kovin suurta eroa lopputuloksen kannalta, mutta teologian kannalta sellainen fiktio olisi hyväksyttävää. Näistä periaatteista poikkeaminen voi tuottaa pelottavaa kirjallisuutta, mutta samalla niiden uskonnollinen eheys rikkoutuu.

Poikkeuksiakin löytyy, sillä esim. M.R. Jamesin kummitustarinat ovat ylistettyjä ja hän oli ihan kunnon kristitty.

Whitstablen teehimoinen kummitus

Noin viisi kuukautta sitten viihdeuutisissa ihmeteltiin pienen kaupan kummitusta Whitstablen kaupungissa Isossa-Britanniassa. Ruokakaupan valvontakamera tallensi jotain outoa. Hyllyä selaavan herrasmiehen takana levitoi teepaketti.



Kuinkas sattui, että nettiin päätyi videokameran kuvaa ruudusta jolla tapahtuma sitten pyörii. Skeptics can't be choosers. Pätkästä näkyy miten joku mustapainen mies häipyy juuri kuvaan tullessaan hyllyn taakse. Kuvakulman takia ei voi sanoa sen paremmin mistä on kyse. Mutta teehimoisen poltergeistin esittäminen selitykseksi on kaikkea muuta kuin todennäköistä. Varsinkin näin internetin ihmeaikana, kun kummitusvideoiden feikkaaminen on suosittu harrastus. Daily Mailin ja parin radiokanavan haastatteluissa omistaja Michelle Newbold ainakin vaikuttaa olevan aidosti yllättynyt siitä mitä näki valvontakameransa nauhoilla. Mikään ei tietenkään estänyt viihdelehdistöä levittämästä tätä tapahtumaa paranormaalina, jos tarkoituksena on vain uutisoida erikoisista tapahtumista.

 Kärsivällisyys palkitaan. Videon kuvanneet ihmiset eivät lavastaneet kummittelua. Mutta se ei ollut kummitus, vaan kummitus oli lavastettu. The Happenings tv-sarjan The Haunted Town jaksossa taikuriparivaljakko (Derren Brownin ohjelmien käsikirjoittajia) yrittävät saada pienen Whitstablen kaupungin uskomaan kummitteluun.

DoubtfulNews.com kertoo tarkemmin. Jakso oli kuulemma hyvä. Taikurit eivät paljastaneet temppujensa yksityiskohtia.

Pata, kattila ja poltergeist

Britannian Coventryssä asustava perhe koki kovia kummituksen kanssa. Tuntematon voima sotki keittiön ja penkoi kaappien sisällöt lattialle. Valot sammuivat ja syttyivät itsekseen. Myös perheen koira kuoli salaperäisissä olosuhteissa. Lisa Manning ja hänen kaksi lastaan turvautuivat maan parhaimpaan aaveasiantuntijaan. Eli Most Haunted -sarjasta pihalle potkittu meedio Derek Acorahiin.

Todisteeksi paranormaaleista voimista saatiin videotallenne. Siinäkään ei huomattu asettaa kameraa niin, että kaapinoven ylä- ja alareuna olisivat näkyvissä. Samoin unohtui tarkistaa, että tuoli olisi kokonaan näkyvissä. Nyt voin vain todeta, että kyseisen videon pystyisi tekemään vanha Erkkikin onkisiimalla.

Video sai kuitenkin apua tarjonneen papin neuvomaan krusifiksien kantamista kaulassa. Ne suojelisivat pahimmilta iskuilta. Onneksi Derek suoritti taikarituaalin tytön huoneessa, jossa pahimmat hyökkäykset olivat tapahtuneet. Hän paljasti, että henkiolennon nimi oli Jim. Jim oli kuollut talossa joskus 1900-luvulla, mutta hänen sielunsa ei siirtynyt Toiselle puolelle. Nyt talo on puhdistettu, joten kummittelun pitäisi olla kaput.

Aaveita hautausmaalla

Kävin tarkastamassa Toijalan hautausmaan. Ei näkynyt aaveita. Vasta kotona huomasin valokuvasta, miten pääni päällä leijailee jotain paranormaalia.



Onko kuvassa ektoplasmaa, skeptikkoa ahdisteleva aave, vai jotain muuta?

Derren Brown tutkii: Aavemetsästäjä

Uusi Derren Brown Investigates sarja päättyi. Toivottavasti uusia jaksoja on tulossa. Kolmannessa ja viimeisessä Derren Brown vierailee yhdysvaltalaisen aavemetsästäjän luona. Lou Gentile on havainnut aaveiden puhetta ääninauhureiden taustakohinassa. Hän näkee aaveita hautausmailla otetuissa valokuvissa. Hän on nähnyt kaikenlaista hämmästyttävää uransa aikana. Gentilen kunniaksi on mainittava, ettei hän veloita aavetutkinnoista penniäkään.

Derek Acorahin seikkailut henkimaailmassa

Aistin, että Paholaisen Asianajaja bloggaa minusta.

Ison-Britannian tunnetuimpia meedioita on Derek Acorah. Hän nousi kansainväliseen tietouteen Most Haunted-televisiosarjan myötä. Nykyään Acorahilla on vannoutuneet seuraajat: Acorah Angels. Lomalukemisen lomaan tilasin BookMoochista Acorahin muistelmat, eli The Psychic Adventures of Derek Acorah-kirjan. Siinä meedio muistelee ensimmäistä näkyään, joka paljasti muorille nuoren Derekin perineen selvännäkemisen lahjan suvussa. Poika halusi kuitenkin kasvaa jalkapalloilijaksi. Palloa potkittiinkin jopa Australiassa asti. Jalkapallo sai väistyä kehon kestämisen tieltä, kun Acorah oli 32 vuotias. Tienaaminen tapahtui meediona esiintymisenä. Yksityisellä vastaanotolla Liverpoolissa Acorah sai hiljalleen laajennettua fanipohjaa. Acorah tapasi erään meditaatiohetken jälkeen henkioppaan nimeltään Sam. Sam vakuutteli, että Acorahilla on edessä mahtava ura. He ovatkin tehneet yhteistyötä siitä lähtien.

Pian Acorah kutsuttiin paikallisradioon. Yhdeksi kerraksi tarkoitettu henkihetki johtikin vakituiseen vierailuun ohjelmassa. Sieltä meedio poimittiin Psychic Livetime-ohjelman osioon.



Tuolta Derek värvättiin LIVINGtv:n Most Haunted-ohjelmaan. Kirjassa kerrotaan uran ylämäestä ja hienoimmista yhteyksistä henkimaailmaan. Samoin kehutaan kuinka International Society of Paranormal Research on tutkinut Acorahin kykyjä paratieteellisesti. Harmi vain että tuohon tutkimukseen keskittyvät jutut on tätä hankkimaani kirjaa edeltävässä osassa. Ehkä saan sen joskus kouriini.

ISPR:n touhuista mainitaan kuitenkin sen verran, että Acorah oli tutkimassa Viiltäjä-Jackin uhreja Lontoon East Endissä. ISPR:n kuvaaja ja tutkijat seurasivat miten henkiopas Sam kertoi Acorahille uhrien nimet ja mahdolliset yhteydet niihin katuihin joissa he seisoivat. Tutkija toteaa, että todellakin, Acorah sanoo kahden uhrin nimet oikein: Catherine ja Elizabeth. Jotka olivat Catherine Eddowes ja Elizabeth Stride. Varmasti vaikuttava hetki kameran edessä, mutta kyseiset nimet eivät ole salaisuuksia. Ne ovat olennainen osa Viiltäjä-Jackin mysteeriä. Jos Acorah olisi valmistautunut sessioon googlauksella, niin nimet olisi saatu tietoon huomattavasti helpommalla kuin henkiolentojen hönkäyksillä. Tämä alleviivaa sitä ongelmaa, jota meedioden tutkimisessa on. He eivät helpolla paljasta sellaista tietoa, jota ei jo valmiiksi tiedettäisi. Ja kun potentiaalisesti uutta ja täsmällistä tietoa on tullut, niin sen varmentaminen on lähes mahdotonta. Eräässä Most Haunted jaksossa Derek kertoi, että ikivanhan kartanon kivilattian alla on haudattuna luuranko. Mutta suojelukohteena olevan talon remontointi ei onnistu pelkästään meedion epäilyjen perusteella.

Ai niin, saiko Acorah kuulla Samilta Viiltäjä-Jackin nimen?

Arvatkaa.

Acorah muistelee uraansa anekdoottien kautta. Lähes aina apua saanut henkilö on anonyymi ystävä, tuttava, asiakas. Muistelmissa Acorahin välittämä informaatio menee lähes aina kohdalleen. Tunnetuksi tulee myös Most Haunted-sarjaa vähemmän tunnettu Antiques Ghost Show, jossa meediot koskettelevat heille tuotuja perintokaluja. Niiden tarinat paljastuvat henkimaailman avulla ja katsojat haukkovat henkeään.



Kirja on kirjoitettu Acorahin uran ollessa huipulla vuonna 2004. Saman vuoden aikana tapahtui kuitenkin jotain dramaattista Most Haunted-sarjan kulisseissa. Ohjelman uusi paranormaalitutkija O'Keefe alkoi epäillä Derekin puheita. Hän laati pienen ansan, jonka perusteella paljastui ettei Acorahin henkiopas kerro kovin luotettavaa tietoa.

Jossain vaiheessa O'Keeffe päätti testata kuinka luotettava meedio Acorah oikeasti on. Hän arveli, että meedio ottaa itse etukäteen selvää kuvattavan talon historiasta. O'Keeffe keksi anagramminimen, jonka eräs avusta mainitsisi Acorahille ennen kuvausten alkamista. Kuin sattumalta henkiolento välitti juuri tämän nimen meediolle. Acorah mainitsi sen ohjelmassa. Nimi oli Kreed Kafer, eli Derek Faker.

Testi toistettiin uudella anagramminimellä. Jälleen kerran henkiolento poimi fiktiivisen hahmon muinaisen talon historiasta. Acorah lausui toisen keksityn nimen, teeskennellen sen kuuluvan oikealla henkilölle. Rik Eedles oli anagrammi: Derek Lies.

Acorah sai siirtyä autuaammille meediomaille, eli hän sai potkut.

Nykyään hän on kiertueella ympäri saarivaltion teattereita.

Psychic Adventures of Derek Acorah oli melkein lukemisen arvoinen, vaikka ei tarjonnut viihdettä skeptikolle. Enemmän turhautumista niistä paljastuksista joita Derek tarjoilee. Eläinystävien iloksi hän vahvistaa tärkeän asian. Lemmikit pääsevät taivaaseen! Ovathan nekin Luojan luomia olentoja. Mietin vain sitä kuinka ahdasta Tuonpuoleissa on, kun vuosituhansien ajan eläneet ja kuolleet rotat, hiiret, kissat, koirat, kultakalat, mäyrät, korpit ja muut kumppanit elävät toista elämää. Derek kertoo myös miten henkiolentojen malekseminen tapahtuu täällä maallisella puolella. Henkiolennon ydin on aina vain yhdessä paikassa, joka voi olla vain sellaisilla paikoilla joissa sielu on vaeltanut eläessään. Mutta reiteille jää jämiä, joita meediot voivat aistia. Siksi samassa paikassa pidetyt sessiot eivät välttämättä ole aina samanlaisia. Sielu vaeltelee jossain muualla.

Haluatko lisää asiakkaita? Mainosta kummittelua

Hotellipitäjien huolet ovat monet. Jos asiakkaista on pulaa, niin eräs suosittu keino hankkia niitä lisää liittyy kummitteluun. Majoituspaikan kannattaa mainostaa paranormaaleja ilmiöitä. Old Saint John's Church-majatalo Yhdysvalloissa huomasi tämän edun. Vieraana oli meedio, joka mainitsi tunteneensa "läsnäolon." Portaissa oli aivan varmasti tapahtunut jotain dramaattista. Omistaja Wilson Gaythwaite päätti mainita asiasta seuraavassa mainoksessa. Hän liittyi melko yleisen turismitrendin joukkoon. Pari muuta paikallista hotellia päätti löytää kummituksia komeroistaan. He myöntävät sen olevan vain mainoskikka.

Kummittelulla on myös huonot puolensa.

Yksi vieras oli huoneessaan vain tunnin. Nainen palasi aulaan valittamaan. Miksei omistaja ollut kertonut, että huoneessa kummittelee? Hän vaati rahoja takaisin.

Historiallisella Queen Mary-laivalla järjestettiin aavekiertueita. Yleisö pääsee tutustumaan sellaisiin paikkoihin joihin ei normaalisti päästä. Kiertueen alkuperäinen aavemetsästäjä kuoli, mutta suosion takia aavekiertue jatkuu. Illallinen kummittelevassa ravintolassa maksaa vain 109 dollaria.

Onko samanlaista menoa saatavilla Suomessa?

Aavetalon tutkiminen vaarallista

Viisi nuorukaista joutui kiipeliin Pohjois-Carolinassa. He halusivat tutkia aavetalon salaisuuksia keskellä yötä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä hylättyyn sairaalaan tunkeutui uteliaita. Nuoret miehet metsästivät aaveita. Valitettavasti joku ilmoitti poliisille, että kielletyllä alueelle oli eksytty. Aavemetsästäjät päätyivät yöksi putkaan. Edessä syytteet luvattomasta läpikulusta liittovaltion tontilla. Sairaalan ympärillä on aita ja varoituskyltit. Jos pojille napsahtaa oikea tuomio, niin edessä voi maksimi rangaituksena olla peräti puoli vuotta linnaa ja 50 dollarin sakot. Toivottavasti he selviävät säikähdyksellä, vaikka se ei tullut aaveista.

Riivatut Talot, epäilys herää kalmistossa

Tänään se tulee! Riivatut Talot-ohjelman dramaattinen jakso, jossa meedio Derek Acorahin jutut herättävät jopa ohjelman oman parapsykologi Ciaran O'Keefen epäilyksen meedion kyvyistä alkoivat.

Acorah koskettaa sänkyä, josta meedio saa tietoa menneisyyden tapahtumista. Tarkkaa ja oikeaa tietoa.

Mutta hän kosketti väärää sänkyä.

Skeptinen johtopäätös: Acorah on perehtynyt linnan historiaa ennen kuvauksia.

Televisiotuubit auki klo 23:05, sub-TV.

Acorah yhteydessä henkimaailmaan.

Myöhemmin O'Keefe virittelee ansan meediolle.

Aito aavevideo

Torinon kääreliinasta valmistettiin kopio. Se ei sinällään ole uutinen. Vaikka joku valmistaa väärennöksten esineestä x, niin se ei tarkoita, että x olisi itse väärennös.

Science of Scams on julkaissut tällaisen videon. Siinä ei ole käytetty yhtään digitaalisia efektejä.



Vaikka nainen saatiin vakuutettua aaveesta, ja kaikki oli vaivalla lavastettu (Pepperin aave), niin se ei tarkoita, että kaikki nähdyt aaveet olisivat lavastettuja. Mutta niiden olemassaololle ei toistaiseksi ole kovin vakuuttavia todisteita.

Lisää Science of Scams suosikkeihin. Käsken sinua! Youtubeessa on parhaillaan seitsemän "paranormaalia" videota. Kahden salaisuudet on paljastettu S of S:n kanavalla.

Captain Disillusion pääsi vakuuttavan aavevideon jäljille. Ensimmäiset debunkkausyritykset ajautuivat karille. Mutta tunnelin päässä olikin valoa.





Sitten loogisin selitys.

Michael Jacksonin haastatteluja

Popin prinssi on kuollut ja kuopattu, mutta se ei estä meedioita. Kuolemalla eläminen on heidän juttunsa. James Van Praagh on eräs suosituimmista meedioista (jonka verkkokaupasta voi ostaa sikakalliita kristallihiluja), joten hänellä on tietenkin paras haastattelu kuolleen Jacksonin kanssa. Van Praagh kysyi monta kysymystä ja niiden avulla selvisi, että Michael on hyvällä tuulella. Sitten tiedusteltiin liittyikö kuolemaan jotain vilunkipeliä. Jackon mukaan mitään sellaista ei tapahtunut, vaan:

"I felt sick that day, very sick. My doctor Conrad told me to rest, but I had to practice moves for my upcoming concert. I was tired, very tired, then I collapsed,"

Nykyisessä sijainnissa häntä ympäröi onnellisuus. Michael ilmoitti, ettei ole koskaan aikaisemmin ollut onnellisempi. Hautapaikaksi hän haluaisi Neverland ranchinsa.

Sylvia Browne ei myöskään voinut vastustaa tuoreen ruumiin tuoksua. Hänen piti muistuttaa new age-porukoita olemassaolostaan. Sylvia varmisti, että huoneessa on Michael Jacksonin aave vaatimalla tätä liikuttamaan pöytää. Pöytä liikkui. Lisäksi Micheal kirjoitti nimensä pöytään. Siis varma juttu. Sylvia sanoo, että Michaelilla pyyhkii hyvin. Lisää tietoa haastattelusta saadaan katsomalla tulevaa Montel Williams Showta. Mainosrahat puhuvat omaa kieltään.

Hahaha, sanon minä. Pelkkää humpuukia tuollaiset. Meediot eivät puhu aaveen kanssa. Tiedän tämän, sillä Michael Jackson on vain lavastanut kuolemansa. Suunnitelmissa on kaikkien aikojen comeback-kiertue. Michaelin suunnitelma paljastui päiväkirjan paljastumisen myötä. Ihan faktajuttu eikä mitään nimettömien lähteiden ristiriitaisia arvuutteluja.

Tai sitten ei.

Michael Jacksonin aave ja Pilviä taivaalla

Kerrassaan noloa miten tämäkin videopätkä on aiheuttanut hämmästelyä. CNN:n kuvausryhmä kävi hakemassa sosiaalipornoa Michael Jacksonin kotoa. Kamera ihmettelee Jackon ovea ja taustalla olevan käytävän päässä liikahtaa jotain. Videoon on lisätty aavemainen musiikki ja shokeeravat zoomaukset. Hui!



Kyseinen huone on hyvin valaistu ja videolla näkyy, että huoneen keskelle on pystytetty voimakas valo. Samoin kameraryhmällä on omat valot. Ja talossa on ihmisiä. Joten aika todennäköisesti jossain liikkuu varjoja. Ja toistaiseksi ei ole muuta syytä olettaa, että videolla näkyy mitään muuta kuin varjo. Mutta kuitenkin jotkut ovat itkun partaalla sanomassa, että Michael Jackson on palannut vaeltamaan kotiinsa.

Kaikki erikoinen aiheuttaa hämmästystä. Se on ihan ymmärrettävää. Kun New Yorkin yllä leijailee vähänkin erikoisempia pilviä, niin kansa panikoi. Tai oikeastaan lataa videoita Youtubeen.



Utarepilvissä nähdään Jacksonin kasvot. Toiset näkivät jotain muuta. Itse näen auringonlaskun värittämiä pilviä. Pilvet voivat ottaa monta kaunista muotoa.

Aaveita anaalissa

Aavemetsästäjät kohtaavat aaveita mitä oudoimmissa paikoissa. Ei vain vanhoissa ladoissa tai linnoissa, vaan myös omissa pepuissa. Ilmiö on niin huolestuttava, että aavemetsästäjä Maryanna Chatelaine Moresby haluaa valistaa muita tästä vaarasta. Aaveet voivat tarttua ihmisten peräsuoliin. Tämä on taas niitä asioita joita ei haluaisi oppia. Aavemetsästäjien täytyy olla tarkkoina seksin suhteen. Ei saa köyriä liian ripeästi ja nopeasti aaveiden etsinnän jälkeen. Seuraan takertunut henkiolento voi löytää pesän ihmisten sisältä. Naiset saavat vieraan kohtuun, miehet peppuun. Meno on kuin ruotsinlaivalla.

While your sex life during Ghost Hunting may continue normally, sex after the a real Ghost Encounter is probably going to be the last thing on your mind. Many women who hunt for ghost and paranormal beings often suffer from this and many other paranormal woes.

Many Ghost Hunters will tell you that sex is the last thing on their minds after hunting for ghost. Though their partners never seem to see eye to eye on this matter. Often the spouse accuses the partner of having sexual relations with a fellow ghost hunter. But the truth is many believe their wombs and in men their anus is infested by a real ghost. And as we all know their are real ghost that go after living sexual partners and their or many ghost hunters that wish to hunt these ghosts in particular.

Ihmisen sisällä piileskelevä aave voi tuottaa ongelmia mm. abortin jälkeen. Abortoitu vauva palaa kummittelemaan ex-äidin sisään. Kohtuun mahtuu myös entisiä rakastajia, demoneita ja räyhähenkiä. Mutta miehet joutuvat samanlaisten invaasioiden kohteeksi.

Honey, I Got A Ghost In My Butt!

Many strange stories in the far east have circulated about ghosts living in a haunted persons anus or rectum. Some just think it that have been attacked by a ghost or evil spirit, still others know that a real ghost has crawled up their butts. These pesky ghosts are said to cause mad uncontrollable bouts of farting and serious constipation or diarrhea. I can certainly attest to this as it has happened to my husband on more then one occasion. And Felching out ghosts is usually a bigger fear and reality then one might think.

Many male ghost Hunters are prone to such anal ghost intrusions and possessions. In the past 8 years it has been related to me by a person that specializes in such removals that a particular ghost Hunter of well known fame has seen her more then once. He states he keeps getting re infected because it is like a open portal to them.

Kummitus aiheuttaa ilmavaivoja ja ripulia. Onneksi peräsuoleen jumiutuneet aaveet saa karkotettua oikeilla rituaaleilla. Siunatut peräruiskeet huuhtelevat pihalle sitkeimmänkin kummituksen. Rituaalit kannattaa tehdä, sillä Maryannan mies koki kovia aaveen kanssa:

At night laying inn bed after a ghost hunt with his group he would begin to let out gas. The stench was horrible. It smelt like something dead and raw sewerage. It even formed word with the sounds of his flatulence. And it went as far as cursing out individuals in restuarants, Church and a funeral of a close relative. The intense passing gas attacks my husband had actually produced audible words that clearly sounded like a man speaking with a gruff or raspy voice. It would say " You Are F------g Doomed!" in a farty sounding voice like sound. Or, "Mutha F__K, He Is mine until the day he dies!" at first I thought it was Riley just playing games with me, throwing his voice like a ventriloquist, until the black diarrhea started while he was still asleep in his favorite chair.

Tietenkään aavemetsästäjä ei kirjoittanut artikkelia ilman mitään todisteita anaaliaaveista. Sivustolla on kaksi Orb-kuvaa, jossa valopallo on pepun läheisyydessä. Maryanna paljastaa myös rukouksen, jolla voi manata pihalle perkeleet. Toivottavasti tämä tietoisku auttaa jotain suomalaista aavemetsästäjää.

(SkepBitch)

Kunnes kuolema teidät yhdistää

Kiinan taikauskoinen väestönosa ottaa avioliitot vakavasti. Kuolemanvakavasti.

Perheen poika kuoli sinkkuna. Varmistaakseen pojalle hyvän aviopuolisen Tuonelan tuolla puolen, isä palkkasi pari miestä etsimään sopivan naisen hautausmaalta. Ryhmä jäi kiinni itse teosta, kun he kaivoivat esiin itsemurhan tehnyttä naista.

Raatohäät ovat osa maaseudun perinnettä. Ruumiit osallistuvat kunnon häihin, ja sitten heidät haudataan samaan hautaan. Suku on onnellinen. Tosin kuherruskuukausi on tavallista kuivempi.

Kun tuoreet raadot ovat vähissä, niin aloitekykyiset yrittäjät nopeuttavat kuolemaa keinotekoisesti. Viime vuonna Etelä-Kiinassa pidätettiin jengi, joka kuristi naisia myydäkseen kauppatavaran aavemaailman aviopuolisoiksi.

Aavetarinan haitallisuus

Kummitusjuttuja on kiva kertoa, mutta joskus niistä voi koitua haittaa. Tämän sai kokoe Staley-myllyn omistaja. Suvun omistuksesa oleva tontti sai vähän väliä luvattomia vierailijoita. En tarkoita avaruusolentoja tai aaveita, vaan jotain pahempaa: aavemetsästäjiä. Weird Ohio-kirjassa ja eräillä verkkosivuilla kerrotaan myllyyn liittyvän karmaisevaa kummittelua. Uteliaan ihmiset ovat tunkeutuneet ottamaan valokuvia ja tärkeitä mittauksia paranormaaleista ilmiöistä.

Melissa Duer sai tarpeekseen. Hän on myllyn rakentaneen miehen jälkeläisiä. Duer haastoi tarinan levittäjät oikeuteen. Kutsumattomia vieraita kävi liian usein. Perhe oli joutunut rakentamaan aitoja, asentamaan valvontajärjestelmiä ja ostamaan kunnolla koulutetun vartiokoiran.

Tuomari määräsi, että kirjan tekijät eivät olleet tehneet mitään väärää. Mutta toinen tarinanlevittäjä ja verkkosivut joutuivat kärsimään. He eivät reagoineet esitettyyn syytteeseen, joten tuomari määräsi päätöksen automaattisesti Duerin hyväksi. Verkkosivu määrättiin maksamaan 125´000 dollarin hyvitys. Kummitusjuttu täytyy poistaa sivuilta.

Hämmentävä kummitusjuttu

Brittiläinen lehdistö iskee jälleen miljoonan voltin voimalla. GoogleStreetView-ohjelman katukuvasta on löytynyt jotain outoa:



Viktoriaaninen kaunotar on kuin toiselta aikakaudelta.Paikalla on synkkä historia. Useat murhamysteerit varjostavat katuja. Aavemaisuutta tulee puuttuvista jaloista. Nainen leijailee ilmassa? Kuva on aiheuttanut niin paljon hämmennystä, että eksperttejä on kutsuttu kommentoimaan sitä. Asiantunteva meedio ihmettelee samaa jalkojen puuttumista.

Oma vaatimaton mielipiteeni on, että kuvan alareunassa on aivan selvä vääristymä, vai mikä sitten onkaan korrekti termi. Vääristymä on leikannut naisen vartalon kahdesta kohtaa, joten jalat jäävät epäselviksi. Vieressä olevat pylväät ovat kokeneet aivan saman kohtalon. Joten joko "aave" vaikuttaa kameraan näin odolla tavalla, tai sitten kamera on jostain syystä vain napannut huolimattomasti. Nainen on vain siunattu kunnon tyylitajulla. Itse ainakin diggaan tiukkaa tummaa viktoriaanista tyyliä yli modernin muodin.

Vika on kamerassa, sillä tyylikkäästi pukeutuneesta naisesta on napattu kuva kahdella kameralla. Alemmassa kuvassa nainen näkyy kokonaisena. Ja jättää varjon.

Joten miksi ihmiset luulevat naista aaveeksi?

Syynä on eri aikakauteen sijoittuva pukeutuminen.

Minä ihmettelen miksi mikään sanomalehti vaivautuu julkaisemaan tuollaisen jutun "aaveesta."

GoogleStreetViews-ohjelmasta saisi parempiakin lööppejä. GSW sisältää lapsipornoa!