Tänään Aamulehden mielipidepalastalla Markku Ojanen vastaa hänelle esitettyyn vastineeseen. En sitten jaksanut kirjoittaa/lähettää alkuperäiseen tekstiin omaa vastinettani, mutta tämän uusimman Ojanen-annoksen jälkeen minun täytyy panostaa. Tällä kertaa Ojanen nimittäin kaivaa esiin Discovery Institussa olevan Richard Weikartin From Darwin to Hitler-kirjan. Lisäksi Ojanen esittää ihastuvan vihjailun:
"Myös Darwinilta löytyy näkemyksiä, joita nykyajan perspektiivistä voidaan kauhistella."
Kyllä. Darwin potki myös koiranpentua.
Tässä Ojasen teksti kokonaisuudessaan, minun räpellystä tungettuna väliin:
Pilkallisuus vaivaa uskontokritiikkiä
Mielihyvin tarkennan 20.2. ollutta kirjoitustani, jossa pääväite oli, että eräät tunnetut uskontojen kriitikot (Dawkins, Harris, Hitchens, Dennet) ovat astuneet tieteen ulkopuolelle, mikä siis tarkoittaa sitä, että he antavat tilaa mielipiteilleen ja ennakkoluuloilleen. Teuvo Kantola kaipasi tarkennuksia tähän väitteeseen 24.2. päivätyssä kirjoituksessaan.
Sosiaalidarwinismia emme toki aseta lempeän Charles Darwinin syyksi, mutta kuten Richard Weikart on osoittanut teoksessaan From Darwin to Hitler, darwinismi tarjosi hyvän perustan kansallissolialistisille opeille.
"Darwinismi ei itsessään tuottanut holokaustia, mutta ilman darwinismia, erityisesti sen sosiaalidarwinistisia ja eugeniikkaa korostavia muunnoksia, ei Hitlerillä eikä hänen seuraajillaan olisi ollut tarvittavia perusteluja vakuuttaakseen itselleen ja kannattajilleen, että maailman suurimmat tuhotyöt olivat todellisuudessa arvokkaita." (s. 233).
Myös Darwinilta löytyy näkemyksiä, joita nykyajan perspektiivistä voidaan kauhistella.
Richard Weikart syyttää Charles Darwinia siitä, että ilman Darwinia Hitler ja kansallissosialismi ei olisi päässyt täyteen vauhtiin. Weikart toki kysyttäessä sanoo, ettei mene niin pitkälle kirjassaan, mutta toisaalla toistaa Ojalan lainaamaa kohtaa. Vaikka hyväksyisimme Weikartin väitteen, niin se perustuisi silti väärään henkilöön. Jos Hitler edes sai vaikutuksia joltain henkilöltä, niin sen pitäisi olla saksalainen Ernst Haeckel. Haeckel eli ja asui Saksassa. Hänen ideansa vaikuttivat tiedemaailmassa samaan aikaan kuin Hitler valmisteli valtaan nousua. Hän ajoi näyttävästi eugeniikkaa, oli avoimen rasistinen ja kannatti "tieteellistä rotuoppia." Kaiken tämän lisäksi Haeckel kannatti monismia.
Kaikesta tästä huolimatta Weikart vähättelee Haeckel-Hitler yhteyttä. Samalla Weikart listaa ne perusteet joilla Darwinkaan ei voisi olla merkittävä vaikutus Hitlerin ajatusmaailmassa. Olennaiset lainaukset ovat tuolla PandasThumb-artikkelissa.
Keskiverto amerikkalainen ei todennäköisesti ole kuullut Haeckelista. Darwin on tutumpi nimi. Siksi Richard Weikart yrittääkin perustalla miksei Haeckelilla ollut mitään vaikutusta Hitleriin. Tämä siitäkin huolimatta, ettei Hitler maininnut evoluutiota Mein Kampf-kirjassan, Charles Darwin oli britti ja asui Iso-Britanniassa, kuoli sukupolvi ennen Hitleriä ja omalle ajalleen outona suositteli orjuuden poistamista.
Miksi on tarpeen vääristellä Hitlerin suhtautumista kirkkoon? Asiaa on tutkittu laajasti ja yleinen käsitys on se, että aluksi Hitler taktisista syistä käytti uskonnollisia ilmauksia päästäkseen valtaan, mutta pöytäpuheissaan hän nimitti juuri kristinuskoa historian suurimmaksi vitsaukseksi ja asetti tehtäväkseen tuhota tuon juutalaisten keksimän taudin. Yksi hänen kritiikkinsä aihe oli se, että kristityt eivät uskoneet evoluutioon.
Hitlerin näkemyksiä on vaikea määrittää. Häntä eivät hyväksy leiriinsä sen paremmin ateistit kuin kristityt.
Hitler todellakin sanoi kaikenlaista. Kansallissosialismin sanoma oli ristiriitaista. Katolinen kirkko oli uhka Hitlerin vallalle, mutta ei lopulta pannut hanttiin mitenkään merkittävästi. Kardinaalit suostuivat rupattelemaan Aatun kanssa, ja tehtiinpä natisen ja katolisen kirkon välillä pieni sopimuskin. Protestanttiset kirkot olisivat teoriassa voineet vastustella enemmänkin. Eikä unohdeta, että kirkkojen vuosisatoja jatkuneet juutalaisvainot valmistivat tien juutalaisten sekulaarille vainoamiselle.
Ei myöskään sovi unohtaa, että kansallissosialismi ei ujostellut rakentaa omaa uskontoaa. Tästä oli ateismi kaukana, sillä Berliinissä seisoo vieläkin natsien rakentama kirkko.
Mutta monet kristityt vastustivat aktiivisesti ja suojelivat juutalaisia. Tämä osoittaa kuinka moneksi kristilliseltä pohjalta annettu kasvatus voi venyä. Samoin myös "ateistinen" kasvatus (mitä se sitten onkaan) voi tuottaa massamurhaajan tai hyväntekijän.
Kaikki tämä tietenkin osoittaa, että Hitler suostui sanomaan ja tekemään vaikka mitä, kunhan se edisti hänen pyrkimyksiään. Natsin myös kielsivät Volkille vaarallisia kirjoja. Jostain syystä näiden kiellettyjen kirjojen joukossa oli mm. Haeckelin pro-evoluutiokirjoja, sekä "kristinuskoa ja Jumalaa pilkkaavat" kirjat.
Natseja voi syyttää monesta asiasta, mutta johdonmukaisuus ei kuulu joukkoon.
"On väärin syyttää ateismia sosialististen maiden julmuuksista", kirjoittaa Kantola. Silloin on yhtä väärin syyttää kristinuskoa niistä julmuuksista, joita sen nimissä on tehty. Eiväthän ne ole kristinuskon sanoman mukaisia.
Ojanen on oikeassa. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä tehdä selväksi mikä ero on ateistisella ja teistisella perustelulla julmuuksille. Teisti voi vedota rationaaliset argumentit ylittävään perusteluun, teistin Jumalaan/jumaliin, joka käskee suorittamaan julmuudet (kts. Vanha testamentti). Tätä perustelua ei pystytä kumoamaan logiikalla.
Ainoa tapa millä ateismi voi perustella julmuuksia, olisi "koska jumalia ei ole, täytyy meidän tappaa meidän vastustajat." Tällaista ei voi johtaa ateismin ytimestä. Ateismista ei voi suoraan johtaa moraalisia väitteitä, kuten Ojanen tuossa alempana melkein sanookin.
Kuitenkin 1900-luvun suurimmat kauheudet ovat lähteneet lähes yksinomaan maallisista hallituksista: Leopold II, Hitler, Mussolini, Lenin ja Stalin, Mao ja Pol Pot. Näistä kommunismin edustajat ovat itse ilmouttautuneet ateistisen ja tieteellisen sosialismin kannattajiksi.
Ja nämä maalliset voimat ovat sotineet toisiaan vastaan. Stalin ja Hitler olivat toistensa kurkussa, mutta molemmat olivat maallisten ajatusten vallassa. Tämän pitäisi osoittaa, että heitä ajoi jokin muu kuin puhdas ateismi. Vastakkain oli kommunismi ja kansallissosialismi. Vastakkain oli kaksi poliittista ajatusmaailmaa, joiden pohjalta rakennettiin opit siitä ketkä pitää tuhota ja miten maailmasta rakennetaan utopia. Näiden rakentaminen pelkän jumalattomuuden pohjalta on aika vaikeaa.
Mutta, kuten Kantola sanoo, he eivät olleet oikeita tieteellisiä ateisteja. Näin toki haluan uskoa, mutta noissa em. kirjoissa on kohtia, jotka pelottavat. Uskovaisten leimaaminen kaiken pahan lähteeksi kauhistuttaa. Myös ateismin on jostakin rakennettava moraalinsa, sillä tieteestä sitä ei voi löytää. Onkohan ateistinen moraali sittenkään niin kaukana kristillisestä moraalista?
Mitä mainitsemiini kirjoihin tulee, en niitä arvostellessani ole yksin, vaan monet ateistit ovat samaa mieltä. Arviointeja löytyy runsaasti internetin sivuilta. Niissä on yksityiskohtaisia kuvauksia noiden kirjojen puutteista. Suosittelen erityisesti kahden filosofin Michael Rusen (agnostikko) ja David Stoven (ateisti) artikkeleita ja kirjoja.
Rusen mukaan "Dawkins on Jumalharhassa parodia henkilöstä, joka uskaltautuu filosofiaan ja teologiaan tietämättä vähääkään kummastakaan."
Valitettavasti me rakennamme uskomuksistamme sellaisia ideaalikuvia, jotka eivät arkielämässä toteudu. Viimeistään saadessaan otteen vallasta uskonnot ja ideologiat alkavat vääristyä.
Minulla on vielä Harrisin End of Faith-kirjan lukeminen kesken, mutta kokeilen saada sen loppuun viikonlopun aikana. Sitten on vuorossa Dennettiä ja Hitchensiä. Sitten uskallan kommentoida enemmän tätä kritiikkiä. Muutenkin tämä kirjoittelu jatkuu vasta huomenna.
Kristinuskoa ja muitakin uskontoja pitää ehdottomasti laittaa tilille siitä, mitä niiden nimissä tehdään. Tällaista kritiikkiä tarvitaan ja sitä pitää harjoittaa myös uskontojen sisällä. Noiden uskonnonvastaisten kirjojen ongelmana on ollut se, että ne suhtautuvat alentuvasti ja pilkallisesti uskoviin ihmisiin sekä se, että ateismi tieteellä maustettuna vihdoinkin johtaa uuteen uljaaseen ihmiseen ja yhteiskuntaan."
