Luomisopin vastaiskun vaihtoaskel

 Luomisopin kankeamista koulujen seinien sisään sekä oppikirjojen sivuille ajava kansalaisaloite on edennyt aikajanallaan yli puolen välin. On siis mitä mainioin hetki laittaa reppu lepäämään kannon juureen, levittää eväät sammaleelle ja istahtaa seuraamaan mitä kreationismia kannattavat suomalaiset ovat kirjoitelleet ja/tai puhuneet aiheesta.

Kansalaisaloitteen kannattajia on ilmaantunut 1000 kappaletta. Kun edellisen kerran hakkasin gibbonin raivolla näppäimistöäni aiheesta 15.8.2025 allekirjoituksia oli kertynyt 644 kpl.

Suuren evoluutio vs luominen sodan taistelukentälle astelee Martin Stenbergin ja Marja Kohtala-Hännisen dynaaminen duo. Heitä haastateltiin Ajassa-ohjelman tuoleilla 27.8.2025. Luvassa on runsaasti vuosikymmeniä sitten loppuun asti kaluttuja väitteitä. Anglismin pilke silmäkulmassani voinkin todeta, että nyt ei hakata kuollutta hevosta, vaan lapioidaan Megahippus mckennaita. Tietäjät tietää.

Stenberg ja Kohtala-Hänninen väittävät evoluution olevan kuollut ja kuopattu sekä tuoksuvan raadolta. Vai tuleeko tuoksu kuitenkin jostain toisesta suunnasta? Kaadoin tuoreen cola+energiajuoma cocktailin lasiini (limetti twistauksella), harjasin hiukseni ja perehdyin videoon tiskihanskat kädessäni.

Esimerkit evoluution suurista ongelmista on helppo käydä läpi, koska parivaljakko ei anna mitään oikeaa argumenttia.

Fossiilien "yhtäkkinen ilmestyminen" maakerroksiin on muka ongelma, mutta ei täsmennetä millaisessa yhteydessä. Samaan aikaan kerroksissa on muka eri aikakausiin ajoitettuja fossiileja, mutta esimerkkejä ei anneta. Toistaiseksi kun ei ole onnistuttu löytämään samasta kerroksesta fossiileja, jotka olisivat ns. käänteisessä aikajärjestyksessä. 

Tiede on mennyt niin paljon eteenpäin viime vuosina, että vasta nyt alkaa tulemaan evoluutioteorian vastaista näyttöä. Tätä näyttöä vaaditaan tuossa kansalaisaloitteessa mukaan kouluihin. Mutta mitä se näyttö sitten oikein on? Tarvitsin pikaisen rohkaisuryypyn cockailistani, jotta uskaltaisin katsoa videota pidemmälle. Toivottavasti myös sinä, parasosiaalinen lukijani, olet vahvistanut jumalatonta evoluutiouskoasi siihen mitä on tulossa.

Mistä ne eläimet ovat tulleet sinne maakerroksiin, tiedustelee haastattelija.

Kohtala-Hännisen vastauksessa kerrotaan vedenpaisumuksen valtavasta katastrofista fossiilien selittäjänä. Mikä ei tietenkään mitenkään toimi selityksenä. Aika jännä että he vetosivat tuoreeseen ja ajankohtaiseen tieteelliseen näyttöön, mutta samantien kaatuvat siihen selitykseen jonka kristityt geologit ihan itse hylkäsivät jo ennen, HUOM! ENNEN!, Darwinin merimatkoja ja kuuluisan kirjan kirjoittamista. Koska pelkästään sedimenttikerrokset (jos jätämme kokonaan tarkastelematta fossiileja) olivat aivan liian iso ja ristiriitainen ongelma ratkaistavaksi yhdellä megakatastrofilla. Miten kerrostumien sisällä voi olla päällekkäisiä jälkiä eroosioista, metsistä tai soista? Kerrostumien selitykseksi rakennettiin asteittain yhä useampien ja useampien megatulvien ja mullistusten sarjoja. Jopa tuolloin peruukkimiesten kristillisissä tutkijapiireissä osattiin laskea kuinka paljon vaadittaisiin vettä, jotta Raamatun ilmoittama vedenpaisumus edes teoriassa voisi olla giganttimaisten maamassojen levittäjä ja sekoittaja. Tuo oli se aikakausi jolloin geologiassa ensimmäisen kerran yritettiin pelastaa raamatullisen ilmoituksen luotettavuus luonnontieteellisten havaintojen selittäjänä. Siksi kaivettiin esiin juttuja "syvyyksien lähteistä" tai komeetoista ylimääräisen veden tuojina. Kaikki selityksen epäonnistuivat tai jättivät jäljelle sen kaikkein huonoimman vaihtoehdon: se oli ihmeteko.

Vedenpaisumus hylättiin 1700-luvulla ennen evoluutioteorian ilmestymistä. Sen hylkääjät olivat kristittyjä. Näin syntyi kreationistien käyttämät Day Age-teoria ja Aukko-teoria, joilla paikattiin vedenpaisumusmyytti edes jotenkin pystyssä pysyvään muotoon. Nykypäivän kreationistit eivät halua kenenkään muistavan näitä historiallisia faktoja. 

Seuraavaksi suunsa avaava Stenberg ottaa kosmisemman otteen. Hän huomauttaa filosofisen rennosti, ettei evoluutioteorialla pystytä selittämään maailmankaikkeuden ja informaation syntyä. Ne vain tulivat tyhjästä. Vielä isompi ongelma on miten elämä on syntynyt. Näihin kaikkiin voin vastata rohkeasti, etten tiedä. Eikä sillä ole väliä. Niihin saa toki aivan vapaasti tarjoa ihan minkälaista teologista vastausta, mutta ne eivät ole selitysvoimaltaan sen vahvempia kuin minun "en tiedä" vastaukseni.

"Informaatio ei löydy mistään luonnollisesti syntyneenä"

 No eipä tietenkään, koska kreationstit määrittelevät informaation aina sillä tavalla, ettei se voi tulla kuin älyn tuotoksena. Heillä on useita määritelmiä informaatiolle. Määritelmiä vaihdetaan tilanteeseen sopivaan versioon. Aina sellaisella tavalla, etteivät esim. geeniä monistaneen duplikaatiot ja duplikaatioita seuranneet pistemutaatiot mitenkään lisää informaatiota. Kreationistien informaatiomääritelmien turhuuden takia tuo argumentti onkin niin tyhjänpäiväinen. Muistutan väkeä siitä, että esim. William Dembskin kriteerit bakteeriflagellan kehittymisen hyväksymiselle ovat niin tiukat, ettei sillä hyväksyttäisi edes laboratorio-olosuhteissa valvottua bakteeriresistenssiä. 

Informaatiomääritelmien turhuuden lisäksi kreationisteilla on ongelmia määritellä mitä he tarkoittavat älyllä. William Dembskin temput ongelman parissa ovat muistelemisen arvoisia. 

Lisäksi Stenberg yrittää rakentaa retorista katiskaa evoluutiolle. Naturalistinen tiede kun tekee tiedettä ainetta ja energiaa tarkastelemalla, mutta samalla käyttää itse älyä tuon prosessin tarkastelussa. Heko heko.

 Yllätyksenä tarjoillaan väitettä siitä, että koko mutaatio ajatus on konkurssissa. Mutaatioiden sijasta soluilla on jonkinlainen sisäinen sopeutumiskyky, joten ympäristöstä virtaa informaatiota soluihin. Eikä solujen sisällä tapahdu informaation lisääntymistä. Luonnollisesti tällainen ei-mutaation kautta tapahtuva prosessi on aina ja vain mikroevoluution rajoissa. 

Sitten hypätään tieteen filosofiaan. Eli vanha tuttu väite naturalismista tieteen rajoittajana. Tutkijat heittävät Jumalan helvettiin tutkimuskentältä. Näin he jäävät vaille Jumalan mahdollistamaa selitysvoimaa. Eli täysin ennakoimatonta, havaitsematonta ja satunnaista selitystä, joka ei ole mitenkään luonnonlakien rajoittama. Kreationistit eivät millään suostu ymmärtämään miksi myös teistiset tutkijat jättävät ihan samalla tavalla jumaolennot pois hypoteeseistään kuin ateistiset tutkijat. Ei siksi että Jumalasta halutaan eroon. Ei. Syy on paljon nolompi teismin kannalta. Syy on Jumalan hyödyttömyys, koska se on automaattinen "God did it" selitys. Mutta tuolla tavalla kreationistit voivat vedota syrjintään akateemisessa maailmassa.  Ja väittävät, että on täysin epistä ettei kouluissa saa opettaa luomisoppia. 

Kuka hyötyy tällaisesta syrjivästä käytännöstä, kysyy juontaja. Siihen Kohtala-Hänninen vastaa muistuttamalla, että tutkijoiden palkka on riippuvaista evoluutioteorian ylläpidosta. Darwinistiset tutkijat eivät pysty puhumaan totuutta evoluutioteoriasta, koska joutuisivat silloin myöntämään olleensa koko ajan väärässä. Vain tällainen sortokoneista pitää evoluution kulissit pystyssä. Kuulemma. Kriitikot vainotaan pihalle yliopistoista.

Juontaja tiedustelee kansalaisaloitteen sisällöstä. Stenberg huomauttaa, etteivät he halua kieltää evoluution opettamista kouluissa. Ainoastaan tuoda sen rinnalle ajankohtaista evoluutiokritiikkiä.

"Vaikka mitään todisteita löytyisi älykkään suunnittelun puolesta, niin sitä ei voida hyväksyä."

Johon minä aina vastaan tiedustelemalla, että mitkä muka ovat ne älykkään suunnitelman todisteet joita kreationistit haluavat tuoda kouluihin. Kerta toisensa jälkeen ne todisteet ovatkin olleet pelkkää verbaalista sumutusta. William "Informaatiotieteen Paris Hilton" Dembskin ehdottamat selityssuodattimet, täsmennetyt monimutkaiset informaatiot ja muut laskelmat eivät todistaneet biologisten piirteiden olleen älykkäästi suunniteltuja. Michael Behen ehdottama palautumaton monimutkaisuus ei tarkoittanut mitään muuta kuin sitä, ettei rakenne ole kehittynyt suoralla asteittaisella kehityspolulla. Jättäen muut teoreettiset polut avoimeksi.

Kansalaisaloitteen tavoite on vain tuoda esiin vaihtoehtoja, jotta opetuksessa olisi neutraali ote. Oppikirjojen tuotannossa pitäisi huomioida niiden sisältämät lukuisat virheet. Juontaja pyytää esimerkkejä niistä. Stenberg vastaa.

"Siellä on sellaisia yleisiä heittoja, että perhonen kasvatti itselleen siivet." 

No huh huh. Jos kirjassa on vain tuollainen lausahdus ilman sen enempää selvitystä, niin onhan se ajantuhlausta.

Ja fossiilit ovat ongelma joista ei puhut kreationisteja tyydyttävällä tavalla. Fossiilit todistavat luomisen puolesta, koska ne syntyvät yhtäaikaisesti ja muuttumattomuus on selkeästi esillä. Stenberg mainitsee Mikko Tuulirannan tuotokset biologian oppikirjojen kritisoimisessa. Kyseessä on se harvinainen alue, jossa kreationistit pystyvät tekemään jotain merkityksellistä. Oppikirjoista kun pitääkin poistaa virheet ja vanhentuneet jutut, jotta ajankohtainen ja pätevämpi tieto on tarjolla. Kunhan sellaista on oikeasti löydettävissä oppikirjoista.

Juontaja tiedustelee millaisia vaikutuksia evoluutio-opetuksella on viattomiin lapsukaisiin. Saamme kuulla tarkoituksettomuuden ja merkityksettomyyden kauheuksista. Ihmisyyden kauneus ja rakkaus jäävät kokonaan pois nuoren elämästä, jos hän ei ajattele olevansa Jumalan luoma olento. Kohtala-Hänninen sanoo ihan suoraan, ettei kykene ymmärtämään miten ihmiset pystyvät elämään harmonista elämää ilman hänen käyttämäänsä uskoa.

Mikä on kansalaisaloitteen tärkein asia?

"Evoluutiota ei ole todistettu. Eikä voikaan todistaa, koska sillä on tällainen uskonnollinen perusta" sanoo Stenberg. "Älykkään suunnitelman tutkimusohjelma" mainitaan. Johon voin tuhahtaen todeta, ettei sellaista ole olemassa.

Miten luominen voidaan todistaa?

Tähän toistetaan selkeä vastaus. Jumala on määritelty luonnontieteiden ulkopuolelle, joten sitä ei voi todistaa.  Ja koska evoluutiolla ei muka ole mitään vedenpitäviä todisteita, niin molemmat ovat samalla viivalla ja tasa-arvoisia. Joten ne pitäisi olla samalla tunnilla oppilaiden edessä.

Lopussa keskustellaan kansalaisaloitteen mahdollisuuksista edetä eduskuntaan asti. Ja niin edelleen. Ohjelmassa ei ole mitään uutta. Olisi mielenkiintoista nähdä osaisiko Stenberg pätevästi kuvailla sitä mitä evoluutioteoria oikeasti sisältää. Mukini on nyt tyhjä, joten jätän aiheesta kirjoittamisen toistaiseksi tähän.

Kreationistien kauhu eli ihmisen ja simpanssin perimän samankaltaisuus

 Luomisopin ikuisena kenkänä kivessä, vai oliko se toisinpäin, on biologinen tosiasia ihmisten ja simpanssien DNA:n samankaltaisuudesta. Kreationistien kirjallisuudessa on vuosikausia yritetty vähätellä ja harhauttaa tuosta yhden prosentin erosta. Tänä vuonna yksi kreationistien argumenteista palasi kuolleista.

Kyseessä on "Myytti ihmisten ja simpanssien genomien 99-prosenttisesta samankaltaisuudesta" argumentti. Kreationistit eivät tykkää noin suuresta samankaltaisuudesta. Siksi lukua halutaan murjoa pienemmäksi.

 "Taas mennään." 

Yhteisen polveutumisen kannalta itse prosenttimäärä eroavaisuuksista ei ole tärkeintä. Pelkkä vertailu pelkästään kahden lajin kesken ei riitä. Tärkempää on selvittää onko vertailussa muiden teoreettisessä sukupuussa olevien lajien kohdalla jotain joka olisi lähtempänä ihmistä kuin simpanssi. Eli tuosta fylogienian selvittämisestä ei voi suoriutua vain ihmisen ja simpanssin DNA:ta kaivelemalla. Kuinkas sattuikaan. Gorillan ja ihmisen välillä on enemmän geneettistä eroa kuin simpanssin ja ihmisen välillä. Orangin ja ihmisen välillä on enemmän geneettistä eroa kuin simpanssin ja ihmisen välillä. Riippumatta siitä millaista perimän mittausmenetelmää käytetään. Ihmistä geneettisesti lähimpänä lajina on sitkeästä DNA-testailusta huolimatta aina simpanssi. Jopa sellaisella erolla joka on pienempi kuin rottien ja hiirien välillä.

Tämä geeniperimän samankaltaisuus luomakunnan kristillisen kruunun ja toisen kädellisen lajin välillä on karmeaa ajateltavaa kreationistin näkökulmasta.  Ratkaisevan eron ilmaisemisessa on populaarikulttuurissa ja kevyemmässä tieteellisessä materiaalissa käytetty 1 - 5 % lukuja. Riippuen millaista perimän tarkastelu- ja vertailutapaa on sovellettu. Mitä enemmän keskitytään proteiineja koodaavien geenipätkien vertailuun sitä pienempi eroavuus saadaan ihmisten ja simpanssien välille. Kun mitataan ei-koodaavia kohtia, kopioituja kohtia, poistettuja kohtia, retroviruksilla täytettyjä kohtia, ja monia muita tapoja joilla perimä on täyttynyt kaikenlaisella monipuolisella kamalla, niin ihmisen ja simpanssin välinen geneettinen eroavaisuus tietenkin kasvaa. 

Havaituista geneettisistä eroista huolimatta evoluutioteorian käyttämän yhteisen polveutumisen pakottamana tuo eroavaisuus on kuitenkin pienempi kuin esim. ihmisen ja gorillan väliltä tehty samalla menetelmällä tehty geneettinen mittailu. Jos näillä mittaustavoilla saataisiin ihmisen ja gorillan perimälle enemmän yhtäläisyyksiä kuin ihmisen ja simpanssin välille, niin yhteisellä polveutumisella olisi edessään kriittinen kiviseinä. Jos kykenet ymmärtämään nämä asiat perimän mittailusta ja vertailusta, niin olet jo paremmin perillä kreationistien vastalauseista kuin kreationistit itse ovat.

Tuo mittaustapojen erilaisuus on toiminut kreationistien viimeisenä vastalauseena. Kertaan vielä ne muut kotimaisten kreationistien vastalauseet.

Luominen-sivusto protestoi vetoamalla siihen, että vaikka perimä on samankaltaista, niin Jumala on voinut vain käyttää toimivaksi todettuja geenejä uudelleen ihmisissä.  

Vaikka kuviteltaisiin, että 99 % samankalaisuus olisi totta, se ei tarkoittaisi, että ihmisellä ja simpanssilla olisi yhteinen esi-isä. Kuuluisa evolutionisti Steve Jones onkin huomauttanut: ”Jaamme noin 50 % DNA:stamme banaanien kanssa eikä se tee meistä puolikkaita banaaneita vyötäröstä ylöspäin tai alaspäin.” Tuntemillamme suunnittelijoilla on taipumus käyttää hyväksi todettuja ratkaisuja monissa eri paikoissa. Mitä taitavampi suunnittelija, sen monikäyttöisempiä suunnitteluratkaisut ovat. Siksi luomiseen uskovat tiedemiehet näkevät DNA:n ja geenien samanlaisuudessa yliluonnollisen ja täysin suvereenin Suunnittelijan, Jumalan, käden jäljen.

 Näin kreationisti kykenee aina sivuuttamaan biologisen aineiston, koska mitä tahansa DNA:sta löytyy on se aina automaattisesti Jumalan luomaa DNA:ta.

Mikael Torppa on hyvin perillä ihmisten ja simpanssien Y-kromosomien suurista eroista. Mutta hän jättää "VANHA ”IHMISET JA SIMPANSSIT OVAT 99% SAMANLAISIA” –  VÄITE ON MENNEEN TALVEN LUMIA" kirjoituksessaan täysin vertailematta onko tuo yhdestä kromosomista mitattu eroavaisuus samanlaista verrattuna ihmisten ja gorillojen tai orangien Y-kromosomien välillä. Y-kromosomiin keskittymällä kreationistit pyrkivät vain vaihtamaan aihetta pois ihmisten ja simpanssien samankaltaisuudesta verrattuna muihin kädellisiin lajeihin.

Vanha tuttumme Pekka "Unohdettu Genesis" Reinikainen torjuu ihmisten ja simpanssien geneettisen samankaltaisuuden vetoamalla siihen, että samankaltaisuus saadaan vain valikoimalla tarkasti pois eroavaisuuksia mittauksissa tuottavat osat lajien perimästä. 

Koska evoluution ”täytyy olla totta”, tutkimusmenetelmät viritettiin antamaan ”oikeita vastauksia”. Kaikki on luvallista, kun kultaista evoluutiovasikkaa kumarretaan. Millään muulla tieteen osa-alueella tai DNA -rikostutkimuksessa tällainen pelleily ei olisi mahdollista! 1970-luvun karkeat tutkimukset ”osoittivat” että simpanssin ja ihmisen ero on 1,5%. Tämä tulos saatiin aineistoa manipuloimalla ja vertailemalla vain kolmea prosenttia molempien DNA:sta. Haluttu tulos saatiin, kun vertailuun valittiin ne DNA:n alueet, jotka olivat mahdollisimman samankaltaisia!

Reinikainen ja kumppanit unohtavat joka ikinen kerta mainita, että käyttämällä tuota samaa ns. valikoivaa tutkimusmenetelmää ihmisen ja simpanssin perimä ovat lähempänä toisiaan kuin ihmisen ja gorillan tai orangin perimä. 

Kaikkein pätevimmän vastaparahduksen päästi joitain vuosia sitten ApoWiki. ApoWiki ei nimittäin esitä suoraa vastalausessa, vaan vetoaa tutkimuksen kasvattavan tuota ihmisen ja simpanssin sukulaisuhteen eroa.

 Evoluutioteoreettisen polveutumisopin perusteella sitä, että ihmisen ja "lähimpänä sukulaisenamme" markkinoidun simpanssin genomit ovat lähes identtisiä, on pidetty pitkään suorastaan itsestäänselvyytenä. Yhä kattavampien genomisekvensointien tuottama uusi tieto on kuitenkin hyvää vauhtia romuttamassa tämänkin naturalistien suosiman inttämän uskottavuutta. 

Ja:

Myytin murtuminen

Vuonna 2007 arvovaltaisen tiedejulkaisun mainetta nauttivassa Science-lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ihmisen ja simpanssin genomien ero onkin noin 5 %. Tuoreimpien tutkimusten mukaan alkaa näyttää siltä, että DNA-samankaltaisuus ihmisten ja simpanssien välillä on enintään 80–87% ja todennäköisesti vielä paljon vähemmän. Asiasta tarkemmin viitteenä olevassa artikkelissa, jossa todetaan näin:

In an upcoming paper, Tomkins and Bergman (2012) discuss most of the key human-chimp DNA similarity research papers on a case-by-case basis and show that the inclusion of discarded data (when provided) actually suggests a DNA similarity for humans and chimps not greater than 80–87% and quite possibly even less.  

Vetomalla yli kymmenen vuotta vanhaan paperiin ApoWiki vetosi toistaiseksi parhaimpaan kreationistien vastalauseeseen. Jeffrey P. Tomkinsin kirjoittama paperi on Answers in Genesis kreationistien Answers Research Journal julkaisussa sijaitsevaa tekstiä. Hyvät hyttysen hyssäkät sentään! Poissa on se pieni yhden prosentin ero. Ihmisen ja simpanssin perimän eroavaisuus on lähes räjähtänyt pitkin kromosomeja. Tomkins suoritti mittailuja bioinformatiikan tärkeän BLAST-työkalun avulla:

 Depending on the BLASTN parameter combination, average sequence identity for the 30 separate experiments between human and chimp varied between 86 and 89%.

Selkeästi suurempi ero kuin vain yksi prosentti! Mikä pahinta, kun jumalattomat ateisti-hedonisti-darwinistit käyttävät samaa ohjelmaa ja samoja Tomkinsin hakuparametrejä, niin myös he saavat tulokseksi kreationistien löytämät yhtä prosenttia suuremmat erot ihmisen ja simpanssin välille. Evoluutiotiede onkin valehdellut meille kaikki nämä vuo...

Hetkinen! Mitä ne parametrit sitten oikein olivat?

A common claim that is propagated through obfuscated research publications and popular evolutionary science authors is that the DNA of chimpanzees or chimps (Pan troglodytes) and humans (Homo sapiens) is about 98–99% similar. A major problem with nearly all past human-chimp comparative DNA studies is that data often goes through several levels of pre-screening, filtering and selection before being aligned, summarized, and discussed. Non-alignable regions are typically omitted and gaps in alignments are often discarded or obfuscated. 

Jeffrey P. Tomkins ei alistanut itseään ennakko-olettamuksille tai harhapoluille johtaville ajatuksille DNA:n tulkinnasta. Hän jätti pois evoluutiopalvojien käyttämät esiseulonnat, siivilöinnit ja valikoivan valikoinnin. Näin hän teki puhtaampaa ja parempaa tiedettä ilman maailmankuvien tuottamaa dogmaa. Hän otti vertailuunsa mukaan noita "non-alignable regions" kohtia. 

On aika selittää todella monimutkainen aihe räikeän yksinkertaistamisen kautta.

 

Perimän emäkset ovat yleisesti vertailussa rinnakkain, eli aligned. Havainnollistamiksi tähän väliin pieni ajatusleikki. Jos sinulla on 100 kirjaimen teksti, josta yksi kirjain vaihtuu toiseksi kirjaimeksi, niin teksti on 99% samankaltainen alkuperäiseen verrattuna vertailevan algoritmin kannalta (kun algoritmi käyttää rinnakkaista mittaustapaa). Jos 100 kirjaimen tekstistä keskeltä tekstiä poistuu deleetiolla kirjain, tai kopioituu yksi ylimääräinen kirjain, niin teksti on enää n. 50 % samankaltainen alkuperäiseen verrattuna, koska muutoksen jälkeen tuleva teksti tulkitaan non-aligned tekstiksi. Kirjaimet eivät ole enää rinnakkain kun tekstejä verrataan, koska yksi puuttuva tai ylimääräinen kirjain siirtää kaikki seuraavat kirjaimet eri kohtiin. Vaikka tuon yhden muutoksen jälkeiset kirjaimet olisivat muuten täysin samoja kuin alkuperäisessä tekstissä, niin eroavaisuus kasvaa heti huomattavasti suuremmaksi rinnakkaisuutta käyttävän algoritmin näkökulmasta. Mitä lähempänä tekstin alkua deleetio/kopio tapahtuu, sitä pienempi tekstien samankaltaisuus. Mitä lähempänä tekstin loppua deleetio/kopio tapahtuu, sitä suurempi tekstien samankaltaisuus. Tämän takia vertailevassa geenitutkimuksessa suositaan rinnakkain asettuvia DNA-sekvenssejä. Ja algoritmit osaavat myös asettaa sekvenssiä rinnakkain vertailuja varten, kun ne tunnistavat perimän siirtelyt, kopioinnit, deleetiot, jne, sekvensseissä. Ei-rinnakkain asettuvat sekvenssit tarkoittavat lisää vertailevaa työtä. Sitä kyllä tehdään erilaisilla algoritmeilla, mutta tarve on pienempi. Rinnakkain tehty vertailu tuottaa tarkempia tuloksia, mutta vaatii enemmän työtä. 

Ei siis mikään yllätys, että soveltamalla ei-rinnakkaista vertailua saadaan suurempi eroavaisuus kuin rinnakkaista vertailua käyttämällä. Tämä on se ratkaiseva ero, jolla kreationistit pyrkivät hautaamaan sitä ihmisen ja simpanssin perimän suurempaa samankaltaisuutta. Eikä yksi vertaileva tapa ole parempi tai enemmän oikeassa kuin toinen. Niiden tarkkuusluokka on vain erilaista. Niillä on erilaiset sovellustarpeet bioinformatiikassa. Biologian kannalta on vain selkeämpää ja loogisempaa suosia tapaa, jossa vertailun tähtäimessä ovat kohdistetusti valikoidut aktiiviset geenit. Tuollaisen vertailun tulos on hyödyllisempää biologiassa, kun ei tuhlata aikaa esim. saman geenin satojen toimimattomien kopioiden vertailuun.

Kuten kaikki edelliset kreationistien vasta-argumentit, myös Jeffrey P. Tomkins jättää paperissaan tekemättä samanlaiset vertailut ihmisen ja gorillan perimän tai ihmisen ja orangin perimän välillä. Jos hän käyttäisi samaa sekvenssien rinnakkaisuuksista välinpitämätöntä algoritmiaan näiden lajien vertailussa, niin tulisiko ihmisen ja simpanssin samankaltaisuus suuremmaksi kuin ihmisen ja orangin samankaltaisuus? Yhteistä polveutumista palvovat jumalattomat darwinistit uskaltavat ennustaa mikä olisi vertailun tulos.

 Tosin täytyy muistaa, että Tomkinsin käyttämä vertailutapa oli huono. Useampi kriitikko huomautti, ettei hän ollut muistanut ns. punnita mittaamiensa sekvenssien painoja. Hänen menetelmässään iso prosentuaalinen ero pienessä sekvenssissä laskettiin matemaattisesti yhtä merkittäväksi kuin pieni prosentuaalinen ero monikertaisesti suuremmassa sekvenssissä. Näin varmistettiin lopputuloksessa huomattavasti suuremmat erot ihmisen ja simpanssin perimässä.

 Jopa Tomkinsin huonosti tehdyllä vertailutavalla ihmisen ja simpanssin geneettinen samankaltaisuus oli suurempi kuin esim. kettujen ja koirien, kotikissojen ja tiikerien, hiirien ja rottien samankaltaisuudet. Aivan kuten kaikilla muillakin vertailutavoilla. Koska lajien yhteinen polveutuminen on luonnontieteellinen fakta.

Tomkinsin paperi ei nostattanut laineita luomisopin lammikossa, koska sen virheet todettiin niin nopeasti. Kukaan ei näyttänyt välittävän siitä edes kreationistien parissa. Siitä ei tehty isompia puheita tai esitelmiä. Eikä isompia väittelyjä kreationistien ja evolutionistien välillä. Nettikeskusteluissa toisteltiin helpommin ymmärrettäviä yksinkertaisempia argumentteja. Suomessa ei enää edes ole samalla tavalla aktiivisia kreationisteja, jotka tekisivät uutta materiaalia.

Yksinäinen tuulahdus puhalsi läpi autiot kreationismikeskustelun areenat. Vuodet vierivät. Kunnes huhtikuussa 2025 Nature-julkaisussa ilmestyi Complete sequencing of ape genomes paperi. Siinä tehtiin tuorein katsaus ihmisapinoiden perimästä. Paperi ei sinällään ollut mullistava, mutta kuitenkin tärkeä. Materiaalina on entistä suurempi määrä geenejä. Entistä tarkempi ja monipuolisemmin suoritettu lajien välinen vertailu. Entisiä vertailuja täydennetään ja parannetaan. Ihmisten ja simpanssien perimä on vieläkin lähempänä toisiaan kuin muita lajeja.

Kalenteri vierähti toukokuulle. Discovery Instituten geologi ja lakimies Casey Luskin paljasti lukeneensa kyseisen paperin.  Eikä juuri kukaan yllättynyt siitä, että hän ei ymmärtänyt lukemaansa. Luskin väitti paperin olleen jymypaljastus, joka kumosi 1 % eron myytin. SEKSI VAU! KATSO KUVAT! Luskin tulkitsi Naturen salanneen hämmästyttävän suurta geneettistä eroa ihmisen ja simpanssien välillä. Nimittäin paperin lisämateriaaleissa on dataa ja lukuja, joita tulkitsemalla Luskin kuvittelee lajien perimän olevan monikertaisesti erilaisempi kuin aikaisemmin on väitetty:

• At least 12.5 percent and possibly up to 13.3 percent of the chimp and human genomes represent a “gap difference” between the two genomes. That means there’s a “gap” in one genome compared to the other, often where they are so different, they cannot even be aligned.

• There are also significant alignable sections of the two genomes that show “short nucleotide variations” which differ by only about 1.5 percent. We can add this difference to the “gap difference,” and calculate a 14 percent to 14.9 percent total difference between human and chimp genomes. This means that the actual difference between human and chimp DNA is 14 times greater than the often-quoted 1 percent statistic. 

 Luskin ei ymmärtänyt, tai teeskentelee ettei ymmärrä, miten geenisekvenssien vertailua tehdään rinnakkain VS ei-rinnakkain. Discovery Institute alkoi vaatimaan, että museot muuttavat näyttelyissään mainittuja lukuja ihmisten ja simpanssien samankaltaisuudesta Luskinin keksimiin lukuihin.

Luskinin moka on herkullista debunkattavaa. Se tehdään kaikkein parhaimmalla ja perinpohjaisella tavalla Gutsick Gibbon kanavalla. Sinne ilmestyi erittäin opettavainen ja tärkeää sivistystyötä tekevä video. Varoitus: video sisältää tiedettä ja tekee katsojasta viisamman ihmisen. Katso omalla vastuullasi.

 Ota popcornit ja kylmä alkoholiton juoma valmiiksi ja nauti.

Älykkään suunnitelman vanhat tuulet

 Joulukuun loppu lähestyy uhkaavasti. Ja me kaikki tiedämme mitä se tarkoittaa. On aika rauhoittua. Hiljentyä kynttilänvalon äärellä. Ja muistella Kitzmiller v. Dover oikeudenkäynnin tulosta! Aivan oikein. Pian on kulunut 18 vuotta, kun oikeudessa todettiin älykkään suunnitelman idean olevan vain laiskasti naamioitua kreationismia.

Tuon K18 muistopäivän kunniaksi tein hieman nuuhkimista ID-teorian nykytilan suuntaan. Kuinka rajua ja innokasta tutkimustyötä informaatiotieteet, biokemialliset prosessit, paleontologia ja mikrobiologia ovat saaneet työpöydilleen älykkään suunnitelman idean avulla? Varmasti kulunut vuosi 2023 on ollut pelkkää löydösten paraatia, vilkasta vertaisarvioitua tiedejulkaisua ja homehtuneiden darwinismin tukipilarian sahaamista pylväs kerrallaan.

 Intelligent design – teorian suomalainen portaali on se cool ja hip sekä pop paikka kaikille kolmelle kotimaiselle ID-teoreetikolle. Oi ei! Ei ollenkaan lupaava alku etsintäreissulleni. Sivun tuorein teksti on vuodelta 2017, ja sekin käsittelee eksoplaneettoja.

Taival jatkuu kohti ID-teoriorisoinnin päämajaa. Discovery Institute on se laitos, joka aloitti tämän poikkitieteellisen vallankumouksen. Ja se on vieläkin pystyssä. Heillä on varmasti tarjolla ajankohtainen lista uusimmista älykkään suunnitelman ideaa soveltavista tieteellisistä tutkimuksista. Peer-reviewed articles supporting intelligent design näyttäisi erittäin arvostetulta listalta. Esillä oleva lista parhaista papereista ei kuitenkaan näytä sisältävään mitään tänä vuonna julkaistua paperia. Tuorein läpyskä on nimittäin vuodelta 2013: The “Wow! signal” of the terrestrial genetic code.

Onneksi Disco-väki osasi opastaa sivullaan kohti niitä IDeistien omia ID-julkaisuja, joissa keskitytään älykkään suunnitelman teoriaan. IDeistit perustivat tällaisia julkaisuja, jotta katalien ja kateellisten darwinistien tyrannian alaisuudessa toimivat tieteelliset julkaisut eivät pääsisi sensuroimaan heitä.

Biologic Institute on paikka jonne vanha tuttumme professori Matti Leisola on kirjoitellut ahkerasti. Pahus sentää. Tuoreimmat julkaistut paperit ovat vuodelta 2014. Onko Matti jäänyt kokonaan eläkkeelle tutkimustyöstä eikä tilalle ole ilmes... suunniteltu uutta suomalaista IDeistiä?

Bio-Complexity on suurin ja paras näistä julkaisuista. YES! Heillä on oikeasti kokoelma kaikista tänä vuonna julkaistuista ID-tutkimuksista. Niitä on kaksi.

Fitness Decline Over Long-Term Evolution of a Small Population of Asexual Computational Organisms

Mielenkiintoinen paperi jossa jatketaan Stylus-ohjelmalla tehtyä kiinalaisten kirjainmerkkien perusteella arvioitua keinotekoisten geenien toiminnallisuutta. Tai jotain sinnepäin. Paperin jujuna on todeta, että ohjelman edetessä tuo keinotekoinen geneettinen toiminallisuus rapistuu, joten informaatiota vain katoaa. Eli geneettinen informaatio voi vain kadota mutaatioiden kerääntyessä. Ellei jostain ilmesty älykäs kirjoittaja kirjoittamaan uutta informaatiota.

Toinen paperi liittyy enemmän biologiaan ja evoluutioteoriaan.

AminoGraph Analysis of the Auditory Protein Prestin From Bats and Whales Reveals a Dependency-Graph Signal That Is Missed by the Standard Convergence Model

Lajien yhteisen polveutumisen haastamisessa vertailtiin valaiden ja lepakkojen kaikuluotaamiseen liittyviä geenejä. Varmasti kiinnostavaa luettavaa kaikille konvergenttisen evoluution ystäville. 

Ja siinä oli koko vuoden saldo. En löytänyt enempää ajankohtaista tutkimusmateriaalia älykkään suunnittelun suunnalta. Näyttäisi siltä ettei se William Dembskin lupaama tieteellinen vallankumous ole vieläkään toteutunut.

Mielenkiintoisinta tekstiä IDeisteiltä irtosi Discovery Instituten uusimmassa uutiskirjeessään, jota minä olen tietenkin tilannut useamman vuoden ajan. Siinä kaiken mainospuheen ja lahjoitusten kerjäämisen ohella mainittiin tämän hetken tunnetuin ja suosituin darwinismin edistäjä Yhdysvalloissa. Tuo nimi on tietenkin Youtube-kanava "Professor Dave". Kuka?

The most prominent proponent of Darwinism in America right now calls himself “Professor Dave.” He isn’t actually a professor, and he doesn’t have a PhD in a science or any other discipline. He makes his money from YouTube videos, and most of his arguments consist of four-letter words.

What does it say when America’s most prominent defender of Darwin is someone like THAT?

I think it says the future belongs to intelligent design.

Kuulostaa erittäin ala-arvoiselta äijältä. Käyttää vain lyhyitä sanoja eikä edes pätevää koulutusta! Oman kokemukseni mukaan IDeistit kuitenkin valehtelevat ja vääristelevät hurjasti totuutta. Eikä uutiskirje sisältänyt linkkiä tuon kanavan luokse. Ensimmäinen huolestumisen arvoinen merkki. Päätin käyttää useamman tunnin kuunnellen läpi Professor Dave kanavan sisältämää ID-kritiikkiä. Aivan kuten arvelinkin. Disco-väki ei kuvaillut pätevällä tavalla sitä miten Youtube-kanava kritisoi IDeistejä. 

Exposing Discovery Institute jaksoja on seitsemän kappaletta. Ensimmäisen, toisen ja kolmannen jakson jälkeen uskallan väittää, että videot ovat parempia kuin hyviä. Casey Luskin, Stephen Meyer ja Michael Behe saavat juuri sellaiset vastineet, jotka ovat viihdyttäviä JA opettavaisia. Kuin pikakelauksia kaikesta siitä mihin itse käytin elämästäni- hetkinen kun lasken sormillani - noin 20 vuotta. Eivät ne vuodet onneksi olleet aivan turhia. Evoluutiokritiikkin tutustuessa oppii paljon oikeasta tieteestä ja tutkimuksesta. Professor Dave Explains kanava on juuri sellainen infopläjäys jota voin suositella.

Luominen ja Evoluutio - miten usko ja tiede kohtaavat

Vuoden ensimmäinen Skeptikko-lehti sisältää Luominen ja Evoluutio - miten usko ja tiede kohtaavat kirja-arvosteluni. Kaikki fiksut, upeat, kauniit ja ihanat ihmiset ovat jo varmasti saaneet lehden postiluukkuihinsta. Mutta täällä internetissä on joitain kurjia olentoja, jotka eivät tilaa kyseistä lehteä. Ei hätää. En ole unohtanut teitä. Suoritin tarpeeksi uhrilahjoja lehden päätoimittajalla ja hän lupasi, etteivät lakimiehet pilko oveani päreksi, jos julkaisen saman tekstin blogissani.

Luominen ja evoluutio – miten usko ja tiede kohtaavat, E.V. Rope Kojonen, Gaudeamus, 2021

https://www.gaudeamus.fi/teos/luominen-ja-evoluutio/

Erkki Vesa Rope Kojonen, Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta on onnistunut keräämään luomisopin ja evoluutioteorian välisen keskustelun merkkiteoksen.

Luominen ja evoluutio sisältää lähes kaikki keskustelupalstoilta tutut kiistakapulat. Piltdownin mies sekä Paluxin jalanjäljet ovat varmasti tuttuja kiihkeistä nettikeskusteluista. Sekä myös aiheeseen liittyvät teologisten ja filosofisten argumentaatioiden kiemurat. Niin perisynti kuin pahan ongelma ovat osa evoluutioteoriasta käytyä keskustelua. Ne käydään läpi selkokielisesti. Se onkin tarpeen, sillä keskustelua on käyty sukupolvien ajan. Äänessä ovat olleet luonnontieteilijät, piispat ja filosofit. Charles Darwin, William Paley ja David Hume sekä useat muut tunnetut nimet ovat kantaneet kortensa kekoon. Kädenvääntöä on tehty niin kosmologian, biologian kuin eksegetiikan kautta. Joillekin keskusteluun osallistuneille kyseessä ei ole pelkästään luonnontieteellisten teorioiden testaaminen, vaan ihmisten sielujen kohtalo. Vastauksilla on siis merkitystä usealla eri tavalla. Siksi uskon, että Kojosen kirjaan tartutaan niin luomisopin kannattajien kuin sen vastustajien parissa. Voin suositella kirjaa kaikille.

Luomisuskon asema kotimaisessa keskustelussa ei ole hääppöinen. Vain kourallinen alan harrastajia kirjoittaa tai luennoi aktiivisesti aiheesta. Eniten tuotoksia ilmestyy uskovaisten näkökulmasta. Luomisuskon vaikutukset akateemiseen maailmaan ovat jääneet vähäisiksi. Kirjoituksia löytyy enemmän itse luomisuskon ja tiedemaailman välisestä kiistasta, kuin luomisopin tieteellisistä saavutuksista.

Osapuolten luokittelu on selkeää. Raamatuntulkintoja voi olla monia, mutta pääpiirteittäin leirit ovat helposti tunnistettavissa.

Nuoren Maan kreationismi. Raamattu on ylin auktoriteetti tutkimuksessa. Maa on vain 6000 10 000 vuotta vanha. Maailmanlaajuinen vedenpaisumus.

Vanhan Maan kreationismi. Raamattu ja tiede puhuvat samasta todellisuudesta, mutta niitä tulkinnat ovat epävarmoja. Maa on n. 4,5 miljardia vuotta vanha. Vedenpaisumus oli paikallinen ilmiö.

Teistinen evolutionismi. Evoluutio ja luomisnäkemys ovat yhteensopivia. Evoluutio nähdään osana Jumalan luomissuunnitelmaa. Luonnontiede ja uskonto eivät ole suorassa ristiriidassa keskenään.

Nuoren Maan kreationismi, eli se jyrkin tulkinta Raamatun sisällöstä, joutuu kaikkein kovimmille. Uskomus maailmanhistorian supistamisesta vain muutamiin tuhansiin vuosiin on räikeässä ristiriidassa lukemattomien luonnontieteellisten ilmiöiden kohdalla.

Kojonen osoittaa nuoren Maan luomisopin olevan heikosti perusteltu tulkinta myös teologiselta näkökannalta. Jyrkän kirjaimellinen tulkinta johtaa ongelmiin vertauskuvallisten tekstien kohdalla. Luomispäivien kirjaimellinen tulkinta yhden vuorokauden pituisiksi jaksoiksi johtaa ristiriitoihin muiden Raamatun kirjojen kanssa. Varsinkin sukuluetteloiden perusteella lasketut suuret iät nostavat hikeä otsalle kirjaimellisen tulkinnan parissa. Nooan olisi sukuluettoloiden mukaan pitänyt olla vielä elossa, kun Abraham täytti 50-vuotta. Mutta ihmiskunnan kannalta tärkeää miestä ei mainita Abrahamin tarinoissa. Symbolismin käyttö on selkeää useissa Raamatun teksteissä. Tämä huomattiin vuosisatoja sitten. Nuoren Maan kreationismi onkin nuorempaa perua. Kristityt geologit olivat hyväksyneet Maan vanhan iän kauan ennen Charles Darwin ilmestymistä.

Alussa kerrataan miten geosentrinen tulkinta syrjäytettiin heliosentrisellä. Korvaaminen uudelle selityksellä ei tapahtunut yhden yön aikana. Geosentrismiä puolustettiin yhä monimutkaisemmaksi muuttuvilla malleilla. Myös teologisten argumenttien soveltuvuudesta kiisteltiin. Aineiston kasaantuessa oli pakko myöntää, että heliosentrinen malli oli johdonmukaisempi ja parempi selitysvoimaltaan. Kojonen tekee oivan tempun, sillä kaikkea tuota lukiessa on vain pakko nyökkäillä.

Uusimpana tulokkaana on Yhdysvalloissa aloitettu älykkään suunnitelman idea. Siinä ei oteta kantaa Maan ikään eikä vedenpaisumuksiin. Tärkeimpänä on osoittaa, että evoluutiomekanismit ovat puuttellisia. Tuota puutetta täydentää suunnitelmallisuus. Kuka tai mikä tuo suunnittelun on tehnyt on myös tarkoituksella avoimeksi jätetty kysymys.

Eri tulkintojen taustat käydään lävitse valistavalla tavalla. Itselleni läheisimpänä oli älykkään suunnittelun ilmestyminen. Kojonen kertaa kyseisen liikkeen motivaatiot ja puolestapuhujat. Niin William Dembski, Michael Behe kuin kotimainen Matti Leisola saavat maininnan suunnitteluargumentin tarkastelussa.

Liikkeen viisi olennaista pilaria ovat:

1. Mutaatiot eivät rakenna mitään vaan aiheuttavat vahinkoa.

2. Ohjaamattomat ja satunnaiset prosessit eivät voi tuottaa solujen monimutkaisuutta.

3. Välimuotojen fossiilit puuttuvat.

4. Biologit eivät ole onnistuneet Darwinin ”elämän sukupuun” rakentamisessa.

5. Elämän kemiallinen alkusynty säilyy ratkaisemattomana arvoituksena.

Eli liike pyrkii olemaan aktiivinen genetiikan, biokemian, paleontologian, taksonomian sekä kemian areenoilla.

Kivana huomiona Kojonen muistuttaa, että älykkään suunnitelman teltan sisään mahtuu myös ajatus elämän yhteisestä polveutumisesta. Mm. Michael Behe hyväksyy lajien yhteisen polveutumisen. Hän uskoo elämän olevan luotua, mutta geneettinen informaatio on vain rappeutunut sukupolvesta toiseen. Useat älykkään suunnittelman kannattajat hyväksyvät myös vanhan Maan iän, mutta sitä pyritään pitämään puhumattomana aiheena teltan sisällä. Iästä puhuminen johtaa teologiseen kiistelyyn, joka puolestaan on loputon suo.

Mutta Kojonen ei jätä darwinistien tuotoksiakaan kritiikittä. Richard Dawkinsin kirjoitukset silmien huonosta suunnittelusta eivät ole yksioikoisia. Näköhermojen fotoreseptorisolut voivat olla väärin päin, mutta siitä ei pystytä päättelemään ovat ne huonoa suunnittelua. On nimittäin havaittu, että se on optimaalinen järjestys solujen lämpöominaisuuksien vuoksi. Eikä pidä unohtaa, että huonosti suunniteltu olisi kuitenkin vielä suunniteltu.

Michael Behen Darwin's Black Box kirjassa lanseeraama palautumaton monimutkaisuus oli suosittu väittelyn aihe. Uudeksi evoluutiokritiikiksi tarkoitettu argumentti on sopivasti yksinkertainen. Tarkasti yhteensopivista osista koostuva järjestelmä, jonka toiminto syntyy vasta osien yhteistoiminnasta. Behen esimerkkinä oli tavallinen hiirenloukku. Se ei toimi, jos jokin sen olennaisista osista poistetaan. Eikä sitä voi rakentaa sopimattomilla ominaisuuksilla varustetuilla osilla. Biologian puolelta biokemiallisten järjestelmien suosituimmaksi esimerksi nousi bakteerimoottori. Bakteerimoottori liikuttaa bakteerin siimaa ja saa sen liikkumaan solunesteessä. Tällaisten järjestelmien kehittyminen suoralla kehitysreitillä ei ole mahdollista.

Paitsi että evoluutio ei vaadi suoria kehitysreittejä. Nykyinen toiminto voi perustua erilaisesta toiminnosta poimitun komponentin varaan. Tällainen epäsuora kehitysreitti mahdollistaa monimutkaisten järjestelmien kasaantumista edellisten päälle. Ja juuri niin näyttää käyneen, kun tarkastelemme biokemiellisten järjestelmien osia. Behe on itse tiedostanut tällaisen vaihtoehdon, mutta toteaa sen olevan aivan liian epätodennäköistä. Vuoropuhelu kriitikoiden kanssa johtaakin lopulta epätodennäköisyyslaskelmiin. Argumentti on lopulta vain erittäin monimutkainen aukkojen jumala.

Kojonen onnistuu mielestäni kiteyttämään viiteen sivuun koko bakteerimoottorista käydyn taiston. Behen argumentin rakenne, soveltavuus ja sen saama kritiikki on helppo sisäistää. Uusille tulokkailla kirja antaa mahdollisuuden sisäistää vuosikausia käydyn väittelyn yhdessä illassa.

Kojosen pyrkimyksenä on esitellä kunkin osapuolen näkemyksiä sillä tavalla, että he tunnistavat omat ajatuksensa. Siinä hän on onnistunut.

”Keskustelussa luomisesta ja evoluutiosta on kuitenkin paljastunut myös paljon ongelmia. Sen kiivauden vuoksi eri osapuolten on esimerkiksi ollut vaikeaa tunnistaa vastakkaisen osapuolen hyviä ajatuksia sekä tunnistaa ”oman puolen” tekemiä virheitä. Liiallinen keskittyminen yksityiskohtiin uhkaa usein hämärtää kokonaiskuvan, kuten esimerkiksi silloin, kun luomisoppi ymmärretään liian kapeasti. Toisaalta myös keskittyminen kokonaiskuvaan on usein johtanut yksityiskohtia koskeviin massiivisiin virheisiin ja väärintulkintoihin. Näin on käynyt silloin, kun tieteellistä todistusaineistoa on yritetty väkisin saada sopimaan johonkin etukäteen valittuun lopputulokseen.”

- E.V. Rope Kojonen.

 

Professori hylkäsi Darwinismin

Tämä tapahtui jo kesällä, mutta vasta äskettäin Seurakuntalainen uutisoi tietotekniikan professorin hylänneen darwinismin. David Gelernter ei ole opiskellut biologiaa, mutta päätti tutustua IDeistien uusiin kirjoihin. Ja ne toimivat aivan kuten IDeistit haluavat niiden toimivan.

Yalen yliopiston professori David Gelernter on hylännyt darwinismin ja irtisanoutuu evoluutioteoriasta epätodennäköisenä tieteellisenä teoriana. Älykäs suunnittelu ansaitsee hänen mukaansa syvemmän tarkastelun.

Mikä sai professori pudottamaan modernin biologian kattavimman ja selitysvoimaisimman tieteellisen teorian? No tietenkin Discovery Instituten tuottamat kirjat. Stephen Meyerin Darwin’s Doubt vakuutti professorin siitä, että evoluutioteoriassa on puutteita. Hän luki myös The Deniable Darwin and Other Essays ja Debating Darwin’s Doubt kokoelmat. Niiden perusteella professori päätti Darwinin epäonnistuneen.

Hän kirjoitti tästä ajatusmaailman muutoksesta Claremont instituutin kirja-arvioiden julkaisuun.


Älykkään suunnitelman idea on professorin mielestä hyvä, mutta hän ei näe sitä evoluutioteorian korvaajana. Olen iloinen siitä, että hän tunnisti ID-teorian olevan toimimaton biologisen monimutkaisuuden selittäjänä. Mutruilua saan siitä, että Gelernter tulkitsee evoluutioteorian olevan pelkästään Darwiniin keskittyviä teorioita. Darwin sitä ja Darwin ajatteli tätä. Hän on aivan oikeassa siinä, että Darwin oli väärässä monessa asiassa. Biologia onkin mennyt huimasti eteenpäin Darwinin aikaisten luonnontieteilijoiden. Näitä asioita ei käsitellä Gelernterin kirjoituksessa.

Darwinismin kannattajia professori kuvailee uuden uskonnollisuuden kannattajina. Darwinismia hän kuvailee uskonnon korvaajana, jota epätoivoiset sielut tarvitsevat. Ei siitä sen enempää.

Argumentit evoluutioteorian heikkouksista eivät ole niin huonoja mitä kreationistit ovat toistelleet vuosikymmenien ajan. Professori osaa sentään esitellä ne ihan ok tavalla. Esillä on tietenkin IDeistien suosikki aihe Kambrikauden räjähdys. Kambrikauden edeltäjien fossiilien vähyys nähdään tietenkin evoluutioteorian heikkoutena.

Kambrikauden jälkeiset fossiilisarjat elämän siirtymisestä maalta merelle, takaisin mereen ja maalta ilmaan jätetään mainitsematta. Ne jätetään mainitsematta, koska ne osoittavat lajien yhteisen polveutumisen ja uusien lajien sekä rakenteiden ilmestymisen. Keskittymällä pelkästään Kambrikauden räjähdykseen annetaan mielikuva fossiilistosta, joka ei muka sovi evoluutioteorian ennusteisiin.  Siinä samassa hän toistaa sen oudon väärinkäsityksen evoluutiosta, jota myös kotimaiset luomisopin kannattajat ovat esitelleet:

"most species enter the evolutionary order fully formed and then depart unchanged"

Mikä voisikaan olla täysin muodostuneen eliön vastakohta? No tietenkin ns. puolivalmis eliö. Ongelmaa yritettiin selittää mm. Tapio Puolimatkalle, joka ei tuntunut ymmärtävän mitä itse tarkoitti höpistessään "puolivalmiista" elimistä.

Molekyylibiologia on paljastanut solujen uskomattoman monimutkaisuuden. Missä monimutkaisuutta siellä IDeisti päättelemässä suunnittelua. Professori näkee, ettei neodarwinismi (kyllä, hän pääsee lopulta Darwinin jälkeiseen tieteeseen) kykene selittämään uusien proteiinien ilmestymistä. Tosin tekstissään hän kuvailee evoluution tarvitsevan uuden geenin/proteiinin. Todennäköisyydet sellaisen ilmestymistä vastaan ovat IDeistien laskelmissa järjettömän suuret. Joten evoluutio ei voi kehittää uusia proteiineja. Aminohappojen järjestyksissä on niin paljon toimimattomia mahdollisuuksia, ettei sattuma + mutaatio kykene pitämään toimivien aminohappojen järjestyksiä kasassa.

Nuo laskelmat perustuvat Douglas Axen arvioihin tarvittavista mutaatioista.  Niiden ongelma on siinä, ettei evoluutiossa ole jotain tiettyä kohdetta, johon mutaatioiden olisi tähdättävä. Eikä näissä tapauksissa proteiinien lähtökohtana ole pelkkä sekamelska, vaan jokin toinen toimiva proteiini tai mutaatiolla toimimattomaksi muuttunut proteiini. Nämä realistisemmat ja luonnosta havaitut tekijät eivät vain anna niitä IDeistien haluamia todennäköisyyksiä.

Hän esittää myös ne kysymykset, jotka jättävät älykkään suunnitelman idean ontoksi:

An intelligent designer who interferes repeatedly, on the other hand, poses an even harder problem of explaining why he chose to act when he did. Such a cause would necessarily have some sense of the big picture of life on earth. What was his strategy? How did he manage to back himself into so many corners, wasting energy on so many doomed organisms? Granted, they might each have contributed genes to our common stockpile—but could hardly have done so in the most efficient way. What was his purpose? And why did he do such an awfully slipshod job? Why are we so disease prone, heartbreak prone, and so on? An intelligent designer makes perfect sense in the abstract. The real challenge is how to fit this designer into life as we know it. Intelligent design might well be the ultimate answer. But as a theory, it would seem to have a long way to go.

Kirjoituksessaan professori ei viittaa vertaisarvioituihin julkaisuihin.

Jäin kyllä tyytyväisenä myhäilemään erään faktan äärelle. Gelernter ei edes mainitse William Dembskin matemaattisia juttuja. Olisin olettanut, että tietotekniikan professori olisi ensimmäisenä tutustunut Dembskin selityssuodattimeen tai laskelmiin täsmällisestä monimutkaisesta informaatiosta. Dembski on muuttunut täysin irrelevantiksi. Mikä ei kyllä ole kovin iso muutos edelliseen tilanteeseen tämän informaatiotieteen Paris Hiltonin kanssa.

Eikä edes Michael "redusoimaton monimutkaisuus" Behe ei saa nimeään Gelernterin tekstiin.

Lopuksi oli ilo huomata, että Seurakuntalainen kommentoi tuota uutista ihan asiallisella tavalla. Eero Junkkaala kirjoittaa:

Nyt siis on syytä laittaa hiukan jäitä hattuun niiden, jotka ajattelevat evoluutioteorian kumoutuneen muutama päivä sitten. Näin ei ole tapahtunut. Tieteellinen keskustelu on jatkunut Darwinin päivistä saakka ja jatkuu edelleen. Pitkä kehityskaari vuosimiljoonineen on niin hyvin perusteltu, että sitä ei voi hujauttaa nurin muutamalla kriittisellä kommentilla. Keskustelussa on hyvä muistaa Thomas Kuhnin tunnettu lause: ”Jos mikä tahansa ja jokainen yhteensopimattomuus olisi teorian hylkäämisen peruste, kaikki teoriat olisi hylättävä aina.”

Emme vielä tiedä kuinka paljon professori Gelernter on perehtynyt paleontologien ja biologien vastineisiin. Jokaiselle IDeistien väittämälle kun löytyy selitys. Stephen Meyerin kirjat väitteet fossiiliston ongelmista on käyty läpi netin keskustelupalstoilla moneen kertaan. Niitä on käyty läpi yös blogissani. Kambrikauden 20 miljoonaa vuotta kestänyttä räjähdystä edeltäviä fossiileja on olemassa. Yhä useampien fossiilien löytyessä Ediacarakaudelta onkin alettu Kabrikauden räjähdyksen sijasta puhumaan Kambrikauden diversifikaatiosta. Räjähdys on toki seksikkäämpi sana.

Valitettavasti en vielä tiedä kuinka perinpohjaisesti Gelernter on osannut perustella IDeistien väittämiä itselleen. Ainakin se miten hän kuvailee IDeistien kirjoissa olleita väitteitä antaa ymmärtää, ettei hän ole kovin hyvin perillä siitä mitä moderni evoluutioteoria oikeasti sisältää. Mm. mikroevoluutiota kuvaillaan erilaiseksi prosessiksi kuin makroevoluutio. Hän on niellyt IDeistien materiaalia ja unohtanut maustaa ateriansa lähdekritiikillä. Onneksi hänellä on mahdollisuus oppia jotain uutta. On eri asia käyttääkö hän sitä mahdollisuutta.

Kreationistien meemi: 90% maailman lajeista ilmestyi samaan aikaan

Aina silloin tällöin jokin jännittävä uusi tieteellinen tutkimus kiinnittää tieteestä kiinnostuneet toimittajan/toimittajaksi haluavat mielenkiinnon. Näin tapahtui Nicole Arcelle, joka kirjoitti Tech Times sivustolle oman tulkintansa siitä mitä eräs tutkimus tarkoittaa. Arcellen tulkinta mäjähtää täysillä päin metsään syöksyvän auton tuulilasia.

In a massive genetic study, senior research associate at the Program for the Human Environment at Rockefeller University Mark Stoeckle and University of Basel geneticist David Thaler discovered that virtually 90 percent of all animals on Earth appeared at right around the same time.

90% kaikista maailman eläimistä ilmestyi samaan aikaan? Tutkimus ei päätynyt tuollaiseen.

More specifically, they found out that 9 out of 10 animal species on the planet came to being at the same time as humans did some 100,000 to 200,000 years ago.

Yhdeksän kymmenestä eläinlajista ilmestyi samaan aikaan ihmisten kanssa jossain 100 000 ja 200 000 vuoden välimaastossa? Tutkimus ei päätynyt tuollaiseen.

In analyzing the COI of 100,000 species, Stoeckle and Thaler arrived at the conclusion that most animals appeared simultaneously. 

Tutkijat päätyivät johtopäätökseen jonka mukaan melkein kaikki lajit ilmestyivät samanaikaisesti? Ei.

Huimia väitteitä. Evoluution peruskäsitteiden romuttamista. Tieteellisen tutkimuksen väärinkäsitystä.

Tämä on varmasti houkutellut kreationistit pörräämään tutkimuksen päälle. Ja niin se onkin. Sitä ennen käydään läpi mistä tutkijat oikeasti ovat kirjoitelleet.

Kyseessä on Rockefeller yliopiston Mark Stoecklen ja Baselin yliopiston  David Thalerin yhteistyö. He perehtyivät mitokondriosta saatavan DNA-viivakoodin voimaan lajien tunnistamisessa. Paperissa riittää luettavaa yli 20 sivun verran.

Miksi mitokondrion pitäisi määritellä laji?

DNA-viivakoodit ovat edellisiin perimään perustuvien lajien tunnistustapoihin verrattuna halvempia ja nopeampia. Se on myös uudempi, joten alalla on skeptisyyttä sen soveltamisen luotettavuudesta. Periaate on onneksi yksinkertainen. Tässä tapauksessa lajien tunnistaminen saadaan DNA-viivakoodeilla mitokondriossa piilevän COI-pätkän ( sytokromi c oxidaasigeenin) perusteella.

Sytokromioksidaasigeeni löytyy kaikilta eukaryoottisilta (aitotumallisilta) eliöiltä, koska se koodaa soluhengityksessä välttämätöntä proteiinia. Sittemmin COI-geenin soveltuvuus lajien erottamiseksi on saanut tukea lukuisissa tutkimuksissa eri eläinryhmillä. Nyt tiedetään, että eläinlajit voidaan sen perusteella erotella yleisesti ottaen erittäin tehokkaasti (vaikka joillakin lähisukuisilla lajeilla DNA-viivakoodit voivat olla myös identtiset), mutta sama geenijakso ei sovellu sienten eikä kasvien tunnistamiseen.

Taksonomia ottaa harppauksia eteenpäin myös rajavalvonnossa ja ruokateollisuudessa, kun tunnistaminen on entistä nopeampaa ja edullisempaa. Entäpä jos viivakoodeja otetaan 100 000 eri eläinlajista ja niiden perusteella laaditaan valtava taksonominen kartta? Juuri näin tutkijat tekivät.

Se oli tärkeä ja iso urakka, joten on sääli miten kreationistit laskivat ja tulevat jatkossakin laskemaan löysät löyhkät paperin päälle.

Stoeckle ja Thaler käyvät läpi paperissaan lajimääritelmän monimuotoisuutta (n. 30 määritelmää), ja sitä miten DNA-viivakoodeilla tehtyä tunnistamista saadaan johdonmukaisesti sovitettua näihin määritelmiin. He pohtivat miten viivakoodeista saatu valtava data voidaan tulkita. He pohtivat monta eri hypoteesia genetiikan saralta, jotka liittyvät mitokondrion variaation selittämiseen.  Paperi on raskasta luettavaa.

Kreationistien harmiksi mikään paperissa ei kumoa evoluutioteoriaa.

Mikään tuosta työstä ei tarkoita, että nykyinen elämän monimuotoisuus olisi ilmestynyt vain jotain satoja tuhansia vuosia sitten. Se tarkoittaa sitä, että nykyisin elävät lajit ovat enimmäkseen kehittyneet joidenkin satojen tuhansien vuosien aikana. Se tarkoittaa sitä, että nykyisin elävien eläinlajien perimässä oleva variaatio on ilmestynyt joitain satoja tuhansia vuosia sitten.  Vieläkin enemmistö koskaan eläneistä eläimistä ja lajeista on kuollut sukupuuttoon kauan kauan kauan ennen kuin nykyisin elävät lajit ovat eläneet ja ilmestyneet.

Nykyiset lajit ovat nuorempia kuin max 200 000 vuotta. Mikä ei mitenkään tarkoita, etteikö nykyisiä lajeja ennen olisi ollut muita lajeja. Lajiutumista tapahtuu jatkuvasti. Tai kuten Pharyngulassa PZ Myers muistuttaa:

It’s a bit like reading a statement that almost all people are less than 100 years old, and then wondering, publicly and in print, about what happened in 1918 to cause every human being on Earth to have been suddenly born in that year.

Stoeckle ja Thaler ovat tietoisia, että valtavalla DNA-viivakoodien aineistolla he ovat tarkastelleet vain yhtä hetkeä elämän historiasta.

The characteristics of contemporary mitochondrial variance may represent a rare snapshot of animal life evolving during a special period. Alternatively, the similarity in variance within species could be a sign or a consequence of  coevolution.

Jos kelaisimme elämän suurta dvd-levyä taaksepäin kymmenen miljoonaa vuotta, ja ottaisimme silloin elävistä eläimistä samanlaisen otanan mitokondrion DNA-viivakoodeista, niin kaikella todennäköisyydellä silloinkin saadaan aivan samalla tavalla havainto silloisten eläinten perimän "ilmestymisestä" 100 000 - 200 000 vuoden aikakaudella ennen otantaa.

Ai niin, ne kreationistien reaktiot tuohon paperiin?

Joel Kontinen Bwanajoelta on kirjoittanut lyhyesti tästä tutkimuksesta: Eläinlajit ovat paljon nuorempia kuin mitä niiden evoluution mukaan pitäisi olla, uusi sekulaarinen tutkimus kertoo

IDeistien viimeinen linnake Evolution News & Science Today raapii leukaansa, mutta kauttaaltaan ottaa rauhallisen otteen paperista:

Could it be that animals were designed together with humans and instantiated at the same time too? Or did they get off the same spaceship? Or off the same boat?

ja myöhemmin:

I am intrigued, but to be honest, I don’t quite know what to make of it just yet, and don’t want to jump to any conclusions. This kind of inference is complicated; the paper does not explain where they sourced estimates of mutation rate and effective population size.

Lukemattomat häröilevät luomisopin kannattajat tulkitsevat paperia tähän tapaan:

DNA NEWS THAT VERIFY CREATION  AND CRUCIFY EVOLUTION THEORY

Kunhan tietoisuus tästä paperista leviää laajemmin kreationistien parissa, niin saamme varmasti lisää jännittäviä tulkintoja siitä mitä paperi muka kertoo evoluutiosta.

Roska-DNA ja unohdettu menneisyys ovat täällä taas

Uusi vuosi. Uusi kevät. Uusi tiedeuutinen toistamassa samoja väärinkäsityksiä roska-DNA:sta. Michiganin yliopistosta kaikuu tuttu tarina siitä miten roska-DNA ei olekaan hyödytöntä. Uutisoinnissa annetaan ymmärtää, että kyseessä on väärinkäsityksen oikomista. Tutkijat ovat olleet väärässä siitä mitä roska-DNA on.

Scientists Find a Crucial New Role For DNA We Once Considered Junk 

Mitä sitten selvisi?

Professori Yukiko Yamashitan ryhmä testasi mitä tapahtuu, kun satelliitti-DNA:ta poistetaan perimästä. Drosophila melanogaster sai toimia koekärpäsenä, kun tutkijat poistivat D1 pätkiä. D1 on proteiini, joka sitoo satelliitti-DNA:n kohtia. Kun satelliitti-DNA ei päässyt muodostumaan entiseen tahtiin, niin kärpäsen itusolut kuolivat aikaisessa vaiheessa. Tuman rakenne hajaantui.

Tutkijat toistivat tällä periaatteella kokeen myös hiirien soluilla. Tapahtui samanlaista solujen aikaista kuolemista.

Tiheästi ja aivan helvetin paljon toistuva satelliitti-DNA (tai mikrosatelliitti) osiot mahdollistavat kromosomin pysymisen sopivalla tavalla kasassa. Vaikka niissä ei ole koodia geeneille. Satelliitti-DNA on siis olennainen solujen jatkuvuuden kannalta. Satelliitti-DNA:lla on tärkeä funktio!

Professori Yamashita sanoi satelliitti-DNA:sta näin:

If we don't actively need it, and if not having it would give us an advantage, then evolution probably would have gotten rid of it. But that hasn't happened.

Mikä onkin varmasti täysin totta.

Mutta ei myöskään roska-DNA:n kannalta sellaista mitä ScienceAlert sivuston uutisointi antaa ymmärtää.

Until fairly recently, scientists believed this so-called "junk" or "selfish" DNA did not serve any real purpose.

Ei. Väärin. Yrittäkää uudelleen, ScienceAlert.

Miksi uutinen on väärässä tuon suhteen? Laittakaa turvavyöt silmillenne, sillä ne lähtevät elämänsä kyytiin. Vastaus kirjoitettiin Genomicron blogissa vuonna 2008. Biologi T. Ryan Gregory kaivoi esiin mitä tutkijat olivat pähkäilleet roska-DNA:sta. Ja mukana on näyte 1970-luvulta, joka on vain yksi esimerkki monien joukosta.

Se mistä Michiganin yliopiston tutkijat raportoivat tänä vuonna oli jo pohdinnan kohde vuonna 1971. Origin of Satellite DNA paperi julkaistiin Nature-lehdessä.  Siinä  P.M.B. Walker arveli satelliitti-DNA:lla (niillä osioilla jotka olivat selkeästi levinneet laajalle eläin- ja kasvikunnassa) olevan jonkinlainen etu kromosomien rakenteen kannalta.

40 vuotta sitten satelliitti-DNA:lle pääteltiin jonkinlaisia perimän rakenteen kannalta olennaisia toimintoja. Tutkijat ovat siitä lähtien etsineet sitkeästi säilyvien roska-DNA:n kohdille toimintoja. Hyvällä tuurilla joskus joku satunnainen tiedeuutisia kirjoittava Homo sapiens muistaa tämän.

Luonnolleen ominaisesti kreationistit ovat levittämässä tätä uutista esimerkkinä evolutionistien/darwinistien virheestä ja kreationistien onnistuneesta ennustuksesta.

Onko opettajasi kreationisti?

Koululaiselle olisi teoriassa ihan tärkeää saada pätevää opetusta. Onneksi se on lähes varma juttu Suomen kaltaisessa maassa. Mutta mitä tapahtuu, kun opettaja ei henkilökohtaisista/uskonnollisista syistä kykene hyväksymään yhtä luonnontieteiden parasta ja elinvoimaisinta teoriaa? Mitä tapahtuu, jos opettaja ei hyväksy evoluutioteoriaa?

Eipä juuri mitään. Fiksu opettaja osaa seurata opetussuunnitelmaa. Työnsä ulkopuolella voidaan sitten kirjoitella vaikka mitä evoluutiosta. Kuten teki opettaja Vesa Kela. Hän kirjoitti kolumnin Pohjalainen lehteen. Koululaisten onneksi hän ei opeta biologiaa. Nyt seuraa kommentointiani tuosta kirjoituksesta.

Eräs kollegani totesi hiljattain, että hän uskoo evoluutioteoriaan, koska se on tiedettä. Luulen, että useampi ihminen pitää evoluutioteoriaa tieteellisesti todistettuna. Näin asia ei kuitenkaan ole.

Tuollaista väitettä todistamattomaksi jääneestä teoriasta on helppo levittää, sillä tarkalleen ottaen (ja joillekin yllättäen) Kela on teknisesti oikeassa. Se on vain sekoitus maallikon käyttämää selkokieltä, jossa ei oteta huomioon sitä miten hypoteesit ja teoriat nousevat, kaatuvat ja muuttuvat tutkimuksen myötä. Tieteellistä teoriaa ei niinkään todisteta oikeaksi, vaan sitä yritetään kumota mahdollisimman monella eri tavalla. Mitä useammin teoriaa jää pystyyn kumoamisyritysten jälkeen, sitä varmemmalla äänenpainolla tutkija uskaltaa puhua siitä ääneen tieteellisenä teoriana.

 Kela käyttää tekstissään tätä yksinkertaistettua versiota tieteellisen teorian todistamisesta.

New Scientist -tiedelehti kirjoitti vuonna 2008 Richard Lenskin kolibakteerikokeesta, jossa havaittiin kyseisen bakteerin kyky käyttää sitruunahappoa ravintona hapellisissa olosuhteissa. Lehti aloitti artikkelin toteamalla että ensimmäistä kertaa evoluutio tapahtuu aivan silmiemme alla, kyseessä on merkittävä evoluutioinnovaatio. 

Koskaan aikaisemmin ei oltu pystytty tarkkailemaan ja jäljittämään mutaatioiden eri vaiheita. Siinä mielessä Lenskin koe oli erittäin mullistava. Kolibakteerien viljelystä otettiin aina taltiin pakkaseen näyte jokaisesta sukupolvesta. Näin pystyttiin kirjaimellisesti kelaamaan taaksepäin geenien muutoksia. Ja näin löydettiin ne vaiheet joilla tuo sitruunahapon käyttö ravintona ilmaantui bakteereihin. Ja mikä tärkeintä, tuo Lenskin käyttämissä populaatioissa ilmaantunut kyky käyttää sitruunahappoa eroaa kaikista luonnossa havaituista geeneistä, joilla bakteerit tekevät samaa. Tästä tapahtumasta kirjoitettiin paljon tiedeuutisia. Olisi kuitenkin pahinta epätietoisuutta ja virheellisyyden toitottamista väittää, että ennen Lenskin  koetta evoluutioon olisi uskottu vuosikymmeniä ilman kokeellisia todisteita.

Kela jatkaa.

Evoluutioon olisi siis toisin sanoen uskottu vuosikymmeniä ilman kokeellisia todisteita.

Ei. Väärin. Bullshit. Evoluutioteorian asettamia ennustuksia siitä mitä meidän pitäisi löytää luonnosta on testattu vaikka kuinka monta kertaa. Mutta Kela tarkoittaakin aivan tietynlaista koejärjestelyä, jonka hän hyväksyy todisteena teorialle.

Lenskin koetta tulkittiin siten, että bakteeriin muuttuminen sitruunahappoa hyödyntäväksi hapellisissa olosuhteissa on todiste makroevoluutiosta.

Ottaen huomioon miten mahtavasti kreationistit aina muovaavat ja vaihtavat makroevoluution määritelmiään, niin totean yksinkertaistettuna vain, että Lenskin koe osoitti miten geneettinen informaatio muuttuu eliötä hyödyntävällä tavalla. Selaamalla läpi eri sukupolvien perimää havaittiin, että bakteerisolussa toimivan sitraatin kuljetusproteiinin geenin duplikaatio ja uudelleensijoitus tuotti kyvyn käyttää sitraattia ravintona myös anaerobisessa ympäristössä. Aineenvaihduntapolkuja muutettiin ja kytkettiin päälle ilman suoraa älyn ohjausta.

Tätä kyseistä tapaa käyttää ravintona sitraattia kuvaillaan lyhesti Cit+ fenotyyppien nimellä. Eikä Lenskin koe edes ole ainoa tapaus, jossa on havaittu sellaisen ilmaantumista. Hieman hassusti joskus kreationistit käyttävät sitä perusteluna sille, ettei Lenskin kokeessa havaittu mitään hienoa. Toisissa tapauksissa se Cit+ on ilmantunut nopeammin, sillä niissä käytettiin vahvempia valintapaineita (ja kuten me kaikki muistamme IDeisti William Dembskin sanoneen: keinotekoinen valinta on älykästä suunnittelua). Lenskin kokeessa bakteerien annettiin mennä omia polkujaan. Tiedän etukäteen miten kreationistit liukertelevat tästä karkuun sanomalla, että bakteerit pysyivät bakteereina joten makroevoluutiota ei tapahtunut.

Bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisola on todennut, että kolibakteerilla on ollut ja on mekanismi, joka hapettomissa oloissa siirtää hapon soluseinämän läpi.

Masa on aivan oikeassa. Hän viittaa varmasti Michael "palautumattoman monimutkaisuus" Behen kirjoittamiin vastalauseisiin Lenskille, mutta jättää mainitsematta olennaisen. Villinä ja vapaina riehuvissa kolibakteereissa on kyllä Cit+ fenotyyppejä. Ja Cit+:n geeneistä niistä löytyy variaatioita. Ja tämä laboratoriossa ilmaantunut on näillä näkymin aivan uusi variaatio, jota ei ollut geeneissä bakteerikantojen lähtöviivalla koetta aloittaessa. Eikä se ilmaantunut kertapieraisulla yhdellä mutaatiolla. Vaan asteittain jopa tuhansien sukupolvien aikavälillä. Muutokset kasaantuivat päällekkäin. Näitä muutoksia pystytään havaitsemaan suoraan perimästä. Voisin jopa tarkoituksella ilkikurisesti väittää, että niistä muodostui täsmennettyä monimutkaista informaatioa. Jolloin siitä laskettavat todennäköisyydet (joita kreationistit niin mielellään aina laskevat ja sitten julistavat mahdottomaksi tapahtumaksi) ovat oikeasti tähtitieteellisen epätodennäköisiä. Mutta kuitenkin niitä tapahtuu.

Kun bakteerin rakenteessa tapahtuu sopiva mutaatio, mikroevoluutio, se muuttuu happoa hyödyntäväksi myös hapellisissa olosuhteissa. Mutta mitään uutta mekanismia tai ominaisuutta ei kokeessa syntynyt.

Käytän evo vs kreationismi sodista tuttua sanontaa, jotta Kelan ja kumppanien virhe tulee paremmin esiin. Tämä on tietystä vinkkelistä sama tilanne kuin väittäisi, että tornadon luodessa kaatopaikalla romuista auton ei mitään mullistavaa oikeasti tapahtunut, koska autoja on olemassa myös kaatopaikan ulkopuolella.

Lenskin kokeessa näkyy ja tuntuu evoluutioteorian akilleen kantapää, informaation olemassaolo, sen vaikutus ja kehittymissuunta. Informaatio on järjestystä, johon voidaan liittää jokin tulkinta.

Oh boy, taas mennään informaation määritelmän pahoinpitelyyn. Popcornit ja kipulääkkeet valmiiksi.

Informaatio-sanan alkuperä on latinan sanassa informare (in + formare), tarkoittaen muotoon panemista. Miten kaaoksesta voi syntyä järjellistä tai järjestystä? Myös arkiymmärryksen valossa tuntuu käsittämättömältä, miten yksinkertaisesta rakenteesta voi syntyä monimutkaisempaa?

Outoja kysymyksiä. Järjestystä ja monimutkaisuutta ilmestyy jatkuvasti luonnossa. Esim. tähti on monimutkainen ja monivaiheisen kehityksen tulos, mutta sen ilmestymiseen ei vaadita älyn suoraa ohjausta. Voimme havaita tähtien syntymisen eri vaiheet kaasupilvien sisällä. Tähden syntymiseen ja kehitykseen tarvitaan vain aikaa, materiaa ja painovoimaa. Väittääkö Kela, että tähti on yksinkertainen rakenne? Tuskin väittää ääneen, koska hän tietää miten pahasti kirjoitti itsensä pussin pohjalle ja ompeli pussin suun kiinni sekä vieri pussissa metsään.

Tom Stonier (biologi ja informaatiotieteilijä) on asemoinut informaation kolmanneksi maailmankaikkeuden peruselementiksi aineen ja energian rinnalle. Järjestelmä, joka sisältää energiaa, kykenee tekemään työtä.

Kyllä. Ei mikään ongelma tai este evoluutiolle.

Vastaavasti järjestelmä, joka sisältää informaatiota saa järjestelmän itsensä tai jonkin toisen järjestelmän tulemaan järjestyneeksi.
Stonierin mukaan eliöstön kehittyminen perustuu informaatiosysteemien evoluutioon, kaaoksesta järjestykseen tai kohti yhä kehittyneempiä rakenteita.

 Kyllä. Hienoja ajatuksia. Ei vieläkään este evoluutiolle.

Stonier rinnastaa energian ja informaation. Termodynamiikan toinen laki tunnetaan entropian lakina. Luonnon tapahtumat vievät kohti suurempaa epäjärjestystä. Kehitys kulkee siis juuri päinvastaiseen suuntaan kuin evoluutioteoria ennustaa.

*viheltää pilliin* Vetoan derpodynamiikan toiseen lakiin.

Stonier ei ole kyennyt selittämään, miten informaation evoluutio voisi toimia entropian lain vastaisesti.

Onneksi evoluution kannalta meidän tarvitsee vain muistaa, ettei elämän perimä ole suljettu systeemi, joten termodynamiikan toinen laki ei koske sitä. Geenit eivät ole suljetussa järjestelmässä, joten entropia voi vähentyä perimässä.

Evolutionisteilla on teoriassaan kaksinkertainen ongelma. Sen lisäksi, että heidän on vaikea selittää informaation ilmestyminen perimään, heidän on lisäksi yritettävä selittää, miten informaatio pysyisi perimässä.

 Olisi ollut upeaa, jos Kela olisi laittanut kirjoitukseensa jonkinlaisen evoluution kannalta relevantin informaation määritelmän. Sellaisen irti repiminen kreationistit piilopaikasta on aina valtava taisto. Ehkä sellainen ilmestyy jossain toisessa Kelan näppäimistönäpyttelemässä tekstissä.

 Lopetan iloisin mielin. Nimittäin siitä, että kreationistien rivisotilaat ovat vihdoinkin poimineet arsenaaliinsa nuo Lenskin kokeeseen perustuvat vastalauseet.

Kreationistien haaste havaitusta evoluutiosta

Tänään tuli vastaani tuttu haaste, jota kreationistit ovat jossain muodossa viljelleet pitkin internettiä useamman vuoden ajan. Sen perusideana on vaatia sellaista, mitä ei mitenkään voida toimittaa haasteen kriteereillä. Kun toimitusta ei voi tapahtua, julistavat kreationistit voittaneensa. Edes minä - kaikkien suomalaisten kreationistien kauhu ja darwinismin taisteluhamsteri - en osaa toimittaa sitä mitä haasteessa vaaditaan. Ilmiö on toistunut lukemattomia kertoja keskustelupalstoilla. Käsittelen blogissani haasteen versiota, jota esitellään erään suljetun FB-ryhmän sisällä.
 

Pyyntö palstan evoluutiouskoville:

Näyttäkää havainnoitu esimerkki darwinilaisesta evoluutiosta, jossa jokin eliötyyppi kehittyy täysin toiseksi eliötyypiksi. 160 vuoden aikana tällaista on varmaankin havainnoitu koska eliölajeja on miljoonia?
Pelkkä muuntelu, adaptoituminen ja varioituminen ei siis kelpaa todisteeksi. Nyt teillä on mahdollisuus todistaa tieteellinen faktanne näyttämällä havainnoitu esimerkki ns. makroevoluutiosta. Fossiiliolettamukset eivät tietenkään ole havainnoitua tiedettä.

Tarkkaavaisimmat hoksottimet huomaavat varmasti heti miksi haaste kompastuu omaan määriteltyyn mahdottomuuteensa.

Mitä kreationisti tarkoittaa havainnoidulla esimerkillä? No tietenkin sellaista esimerkkiä joka on manuaalisesti havaittu ihmisten silmin. Tämä kyseisen haasteen esittänyt kreationisti haluaa vielä toistettavaa havaintoa, kuten kunnon tieteeseen kuluu. Jos sellaista esimerkkiä uuden eliötyypin ilmestymisestä ei anneta hänelle, niin evoluutio on potaskaa.

Mitä kreationisti tarkoittaa eliötyypin kehittymisellä toiseksi eliötyypiksi? Tässä kohtaa saakin olla tarkkana, että saa kreationistilta hyödyllisen vastauksen. Jos hän määrittelee vaadittavan rajan tarpeeksi tarkasti, niin on suuri riski altistua materiaalille joka osoittaa tuon rajan ylittämisen. Siksi näissä haasteissa saa etsiä kissojen ja koirien kanssa minkälaista eliötyypin muutosta kreationisti hyväksyisi uudeksi eliötyypiksi.

Entä kuinka pitkällä aikavälillä kreationisti olettaa tuollaisen eliötyypin muuttuvan kokonaan toiseksi eliötyypiksi? Siihen sain muutaman tökkivän kysymyksen jälkeen vastaukseksi vain tällaista:
"Tieteelliset faktat ovat sen verran vakavia juttuja, etten lähde spekulointileikkiisi mukaan."

Hän ei suostunut määrittelemään kuinka kauan evoluutioteorian mukaan tapahtuvat eliötyypin kehittyminen toiseksi eliötyypiksi kestäisi. Eli kreationistit ovat yleensä tietoisia siitä, että esitetyn haasteen kriteerit rajaavat tarkoituksella pois vastauksia. Se on koko haasteen juju ja jekku. Vaaditaan havaintoa tapahtumasta joka kestää parhaimmassa tapauksessa vain muutamia tuhansia vuosia. Mutta aineistoksi eivät kelpaa fossiilit ja geeneistä päätelty yhteinen polveutuminen. Sattumalta juuri ne asiat joilla todetaan eliötyypin kehitys.

Nykyään kreationistitkin ovat enimmäkseen tietoisia siitä miten paljon välimuotojen fossiileja on löydetty. Anchiornis, Archaeopteryx, Confuciusornis, Sinornis, Vorona, Ichthyornis.  Archaeothyris, Dimetrodon,  Lycaenops, Thrinaxodon, Probainognathus, Diarthrognathus.  Indohyus, Pakicetus, Ambulocetus, Rodhocetus, Maiacetus, Basilosaurus, Dorudon, Aetiocetus. Ja niin edelleen. Kreationistit eivät vain hyväksy niitä välimuodoiksi, koska syyt. Mutta PR-rintamalla he tietävät olevansa alakynnessä.

Siksi kreationistien vaatimaksi kriteeriksi onkin kehittymässä tällainen määritelmillä rakennettu huijaus.

Turkin kreationisteille riemuvoitto

Turkista kantautuu lisää huolestuttavia uutisia entisten huolestuttavien uutisten pinon päälle. Uskonnollisesti konservatiivisen presidentti Erdoganin toimet Turkin maallistuneiden osien pois pyyhkimisessä jatkuvat. Tavoitteena on pitkään ollut turkkilaisten saattaminen uskonnollisemman hallinnan piiriin. Yksi selkeä etappi sellaisen rappeutumisen tiellä on kouluopetuksen muokkaaminen. Kristilliset kreationistitkin sen tietävät. Lapsille ei saa opettaa evoluutioteorian periaatteita. Lukiossa opetetut kohdat evoluutiosta tullaan poistamaan. Erdoganin aikakaudella opetusmateriaaleihin on sujautettu enemmän ja enemmän mainintoja islamista. Presidentti on suoraan myöntänyt, että hän haluaa kasvattaa uskonnollisen sukupolven. Valtion rahoittamien uskonnollisten imam hatip -koulujen määrää on lisätty, vaikka lasten vanhemmat eivät sellaisia olisi edes toivoneet kaupunkeihinsa. Erdoganin valtakauden alussa näistä imam hatip -kouluista valmistui 62 000 lasta vuodessa. Nyt määrä on noussut melkein miljoonaan. Monien kreationistien unelma on siis toteutumassa Turkissa.

Syyskuusta lähtien yhdeksäs luokkalaisten koulukirjoissa ei enää mainita evoluutiota. Aihetta väitetään liian monimutkaiseksi sen ikäisille. Kansallisen opetuslautakunnan puheenjohtaja Alpaslan Durmus selitti evoluution lukeutuvan liian kiistanalaisiin aiheisiin. Lukiolaisilla ei hänen mukaan ole tarpeeksi tieteellistä ymmärrystä ja taitoa laittaa eläinlajien kehitystä sopivaan asiayhteyteen. Yrittävätkö virkavallan edustajat väittää, etteivät turkkilaiset 14-15-vuotiaat lapset ole yhtä älykkäitä kuin muiden maiden lapset? Asenne on ainakin selkeästi vähättelevä koululaisia kohtaan.

Turkin sekularistit ovat oikeutetusti vastalauseita täynnä. Mutta niiden hyödyllisyydestä ei enää ole takeita. Erdoganin iskujoukot ovat tehneet puhdistuksia toimittajissa, tuomareissa, opettajissa, virkakoneistossa, jne. Sekularismin kannattajilla on vielä järjestöjä. Noin puolet äänioikeutetuista turkkilaisista äänestivät presidentin valtaoikeuksien laajentamista vastaan. Politiikassa Erdoganin puolue AKP:lla on vielä toistaiseksi oppositio. Odotettavissa on entistä suurempia julkisia kamppailuja islamisaation ja sekularismin kannattajien välillä.

Katsaus älykkään suunnitelman julkaisuun

Älykkään suunnitelman (Intelligent design, ID) kannattajilla on ollut alusta lähtien huono maine akateemisessa maailmassa. En ole kirjoittanut heistä pitkään aikaan. Mitään varsinaista älykkään suunnitelman ideoiden testaamiseen tarkoitettua tutkimusta ei näyttäisi ilmaantuvan. IDeisteillä on ollut selityssuodattimia, täsmennettyä monimutkaista sekä redusoimatonta informaatiota, joilla on paperilla pyöritelty evoluution mahdottomuutta ja rajoja. Mutta se tieteen ydin näyttäisi aina jäävän uupumaan. Eli uuden ID-teorian soveltaminen biologiassa. IDeistit eivät millään tahdo päästä testaamaan ja havaitsemaan sitä älyä DNAsta tai mikrobiologiasta.

Ikuinen valituksen aihe IDeisteiltä oli dogmaattisten darwinistien jääräpäinen kieltäytyminen julkaista laadukasta ID-tutkimusta arvostetuissa tieteellisissä julkaisuissa. Tätä kiemuriasta ongelmaa ratkaistiin luomalla puhtaasti älykästä suunnitelmaa käsittelevä julkaisu. Se oli vapaa homehtuneen darwinismin riippakivistä. Mutta kuinka sitten kävikään? Ensimmäinen tällainen IDeistien julkaisuprojekti oli International Society for Complexity, Information, and Design. Se kuoli tyhjyyteensä aika pian vuonna 2008, sillä julkaistavaa ID-tutkimusta ei nähtävästi tehty edes älykkään suunnitelman kannattajien keskuudessa.

Tuorein yrittäjä tällä tutkimattomalla tutkimuskentällä on vuonna 2010 perustettu BIO-complexity. Se on älykkään suunnitelman kärkinimien tukema ja ylläpitämä julkaisu. Varmasti BIO-complexity pärjäisi edeltäjiään paremmin. Ja IDeistit ovat kerinneet kehittä... siis, suunnittelemaan teorioitaan entistä paremmiksi. Ei yhtäkään evoluutiopalvojaa tai Dawkins-fania jarruttamassa ID-teoriasta rakennettujen tutkimusten kirjoittelua. Mikään ei voi estää älykkään suunnitelman voittokulkua BIO-complexityn sivuilla.

Kuinka monta tutkimusartikkelia siellä on julkaistu kuudessa vuodessa?

Kolmetoista kappaletta. Se on, öh. Aikas hiljainen tahti tehdä tieteellistä vallankumousta. Tai ehkä tulkitsen tilannetta liian ylimielisesti, sillä kotonani luen joka viikko suoraan painosta tulleen Nature-julkaisun.

Tänä vuonna tutkimusartikkeleissa aiheena on ihmiskunnan kehitys.

Genetic Modeling of Human History Part 1: Comparison of Common Descent and Unique Origin Approaches

Sen pointtina on perustella ihmisten alkuperä Vanhan testamentin mukaiseksi. Ihmiset saivat alkunsa yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta. Eikä siis populaation kehityksenä, kuten evoluutioteorian mukaan lajit lopulta muuttuvat toisiksi lajeiksi. Paperissa ehdotetaan Unique Origin mallia, joka ei sinällään ole ristiriidassa ihan oikean populaation muuttumisen kanssa.

Unique Origin

A unique origin model does not exclude per se the possibility that humans arose from more than two individuals. A designer could choose to start the human race with a larger number of people than one single pair. But we will argue below that from a scientific point of view it is not even necessary to start with a larger group of individuals. By a unique origin model we therefore mean one in which humanity originates from a single couple. We also have to address when the first man and woman lived and their geographic origin. It turns out that these two questions are intermixed.

Tämä on poikkeuksellisen rohkeaa tekstiä IDeistien papereissa. Normaalisti he ovat nimittäin välttäneet parhaansa mukaan kaikkea konkreettista ihmisten alkuperän pohtimisessa. Heille on riittänyt vain se ovatko ihmiset suunniteltuja vai ei. Ei ole ollut soveliasta pohtia miten, milloin ja missä luoja/suunnittelija loi ihmiset. Muuten on riskinä takertua Raamatun sivuilta löytyviin tietoihin Aatamista ja Eevasta, jotka johtavat samantien selkeästi uskontoon liittyviin kinasteluihin. Juuri tämän takia IDeistit eivät mielellään ota julkisuudessa mitään kantaa esim. Nooan aikaiseen vedenpaisumukseen.

Paperissa esitetään mahdollisia simulaatioita joilla voitaisiin verrata miten selitysvoimainen tämä uniikin alkuperän malli olisi verrattuna tunnetumpiin selityksiin ihmiskunnan ensimmäisiin vaelluksiin yhteisen esi-isän kautta. Toivottavasti IDeistit tarttuvat täkyyn ja ottavat aiheen rohkeammin esille. Olisi sääli, jos älykkään suunnitelman viimeinen julkaisu on ensi vuonna entistä hiljaisempi. Ehkä IDeistit pystyvät osoittamaan, että ihmiset ilmestyivät yhdestä suunnitellusta pariskunnasta.

Kreationistit Kalevassa ja väärää tietoa tuulessa

Kaleva -lehden mielipidepalstalla vaahtoaa. Siellä on kirjoiteltu evoluutiosta. Tänään areenalle pyörivät kotimaisen luomisuskon kolme kovaa nimeä: professori Matti Leisola, lääkäri Pekka Reinikainen ja kirurgi Mikko Tuuliranta. He eivät ota maaten vastaan evoluutiopropagandaa, vaan panevat hanttiin seisoen tukevasti haara-asennossa ja laukoen kovaäänisillä paukkupanoksilla. Evoluutioteoria on kriisissä ja/tai haudattu teoria. Jopa evotiedemiehet ovat itse sanoneet ja kirjoitelleet niin. Ainakin näin kolmikko väittää mielipidekirjoituksessaan.

"Jos evoluutio on tiedettä, sitä pitää voida tieteen keinoin avoimesti myös kritisoida. Otamme muutamia esimerkkejä evoluution tieteellisestä kritiikistä."

Juuri näitä asioita haluan lukea kreationistien kirjoituksissa. Ne ovat yhtä kiehtovia kuin kuulentojen lavastamiseen uskovien tai homeopatian puolustajien tuotokset. Valitettavasti mielipidekirjoitus näyttäisi olevan yksinkertaistettuja väittämiä. Väittämien selittäminen ja taustojen kaivaminen vaatii huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa. Onneksi minulla ei ole ystäviä tai muita bloggausta häiritseviä harrastuksia, joten käärin hihani ylös, jotta pullan pehmentämät käsivarteni pääsevät esiin.

Varmasti kolmikko aloittaa kovalla ja varmalla lämärillä darwinistien maalia kohti. No ei. Ensimmäinen esimerkki kaivetaan esiin 60-luvulta asti ja kuvaillaan erittäin epämääräisesti.

"Vuonna 1966 joukko johtavia matemaatikkoja ja biologeja kokoontui Wistar-instituuttiin pohtimaan synteettisen evoluutioteorian ongelmia. Matemaatikkojen mielestä teorialla ei ole uskottavaa mekanismia."

Matemaatikkojen nimiä ei mainita. Se on tärkeä varoitusmerkki potaskasta. Niitä ei mainita, koska muuten ihmiset voisivat tarkistaa onko kreationistien väittämä totta vai sepitettyä potaskaa. Arvatkaa kumpaa se on? Aivan. Se on vuosia sitten höyryämisen lopettanutta kylmettynyttä potaskaa. Tuo 60-luvun Wistar-instituutin kokous tulee silloin tällöin esiin älykästä suunnitelmaa kannattavien teksteissä. Väittämä matemaatikkojen vastalauseesta on modernissa muodossa ilmestynyt internettiin professori William Dembskin, eli informaatiotieteen Paris Hiltonin, kirjoituksessa vuonna 2008. Hän vihjaili (nimeltä-mainitsemattoman kollegan olan takaa), että mm. matemaatikko Stanislaw Ulam olisi laskuissaan todennut evoluutio riittämättömäksi prosessiksi. Ulam muka totesi evoluutioteorian kumotuksi teoriaksi.

Mitä tapahtuu, kun alamme jäljittämään Ulamin laskelmia ja tulkintoja? Tämä työ tehtiin Panda's Thumb-sivustolla samana vuonna Fisking Dembski: Ulam and the Wistar Conference artikkelissa. Ulam itse kirjoitti joulukuussa 1970 Wistar-instituutissa esitellyistä laskelmista:

In this report, we shall present an abbreviated account of calculations performed by us in the mid 1960’s. These calculations were preliminary and intended merely as the zeroth approximation to the problem concerning rates of evolution-a process which we have here severely stylized and enormously oversimplified. A mention of the results of such calculations in progress at that time was made at a meeting in 1966 at the Wistar Institute in Philadelphia by one of us. The discussion there, as reported in the proceedings of the meeting, was rather frequently misunderstood and the impression might have been left that the results somehow make it extremely improbable that the standard version of the survival-of-the-fittest mechanism leads to much too slow a progress. What was really intended was indications from our computations-simple minded as they were-that a process involving only mitosis, in absence of sexual reproduction, would be indeed much too slow. However, and most biologists realize it anyway, the Darwinian mechanism together with mixing of genes accelerate enormously the rate of acquiring new “favorable” characteristics and leave the possibility of sufficiency of the orthodox ideas quite open. Numerous requests addressed to us for the elucidations and details of the numerical setup made us decide to give this account of our computations.

Lyhyesti: Ulam teki tarkoituksella erittäin yksinkertaistettuja alustavia mallilaskelmia. Niitä ei missään vaiheessa tarkoitettu perusteluksi jonkin evoluutioteorian alueen kumoamiseksi. Niillä arvioitiin evoluutiossa tapahtuvien muutosten nopeutta.

Jos kreationisteilla on tarjolla jotain muita nimiä tuolta 60-luvun Wistar-instituutista ja mukamas tapahtuneesta evoluutioteorian kumoamisesta, niin otan mielelläni nimiä vastaan kommenteissa. Muussa tapauksessa julistan kreationistien levittävän väärää tietoa. Ehkä jopa valehtelevan tarkoituksella ja tietoisesti. En edes oleta heidän koskaan tiedostavan virhettään. Ei Dembskikään sitä tehnyt.

Ja tuo oli vasta ensimmäinen kohta. Kreationistikolmikko pääsee toisessa kohdassaan vasta 80-luvulle.

"1980 pidettiin Chicagon yliopistossa symposiumi, jossa  ensi kertaa myönnettiin, että fossiiliaineisto ei tue evoluutioteoriaa.
Bristish Museumin johtava paleontologi Colin Patterson totesi, että "välimuotofossiilit ovat evolutionistien kuvitelmia - niiden, jotka ovat vihkiytyneet vahvistamaan Darwinin näkemykset."

Tuo on eräs tunnetuimmista (jos olet evo vs kreationismi sotien veteraani) tekaistuista tulkinnoista Pattersonin sanomisista. Se olisi melko yllättävä toteamus kyseisen paleontologin suusta, sillä hänen kirjoissaan käsitellään ja mainitaan välimuotofossiileja. Pattersonin kiista evoluutioteoriaa vastaan on kiistaa siitä miten evoluutioteoria teki lajintunnistuksen ja taksonomian vaikeaksi (biological systematics). Patterson oli erittäin kriittinen kaikkia evoluutioteorian alueita kohtaan (kuten tiedemiesten kuuluukin olla) ja vaati aina vastauksia tovereiltaan. Häntä ei voi syyttää uskonnolliseksi darwininpalvojaksi, mutta lajien yhteinen polveutuminen on hänelle luonnontieteellinen fakta.

Valitettavasti evoluutioteorian kumoaminen vaatii enemmän kuin yhden epämääräisen lainauksen paleontologilta. Tässä Patterson itse selittää vuonna 1982 miksi kreationistien tulkinta on perseestä:

  "I was too naive and foolish to guess what might happen:
       the talk was taped by a creationist who passed the tape
       to Luther Sunderland... Since, in my view, the tape was
       obtained unethically, I asked Sunderland to stop circulating
       the transcipt, but of course to no effect.  There is not much
       point in my going through the article point by point.  I was
       putting a case for discussion, as I thought off the record,
       and was speaking only about systematics, a specialized field.
       I do not support the creationist movement in any way, and in
       particular I am opposed to their efforts to modify school
       curricula.  In short the article does not fairly represent my
       views.  But even if it did, so what?  The issue should be
       resolved by rational discussion, and not by quoting
       'authorities,' which seems to be the creationists' principal
       mode of argument."  (Letter from Colin Patterson to Steven W.
       Binkley, June 17, 1982).

Kolmas kreationistikolmikon esittelemä kohta on toivottavasti jo hieman lihaisampi sisällöltään. He pääsevät 90-luvulle!

"Jopa skeptikko ja ID-liikkeen kriitikko professori Donald R. Prothero myönsi vuonna 1992 että "paleontologit ovat tiedostamattaan yrittäneet pakottaa fossiiliaineiston vähittäisen muuttumisen muottiin. Muutamat esimerkit oletetusta vähittäisestä evoluutiosta kuvattiin lehdissä ja oppikirjoissa, mutta paleontologit ovat pitkään vaienneet 'likaisesta pikku salaisuudestaan': useimmat lajit ilmestyvät fossiiliaineistoon äkkiä eivätkä oikeastaan muutu miljoonien vuosien aikana ennen katoamistaan."

Maininnat "vähittäisestä" varmaankin kertovat sinulle, rakas lukija, mistä Prothero oikein puhui. Hän ei väittänyt, ettei evoluutiota tapahdu. Vaan evoluutiota tapahtuu vähittäisen muutoksen lisäksi myös sillä Stephen Jay Gouldin ja Niles Eldredgen muotoilemalla punktualismilla. Se taas vuorostaan kertoo enemmän siitä miten kehityksen jäljet näkyvät fossiiliaineistossa. Mitään uutta tai mullistavaa kehitysmekanismia ei tyrkytetä biologiaan. Jos haluat perehtyä Protheron mainitsemaan likaiseen salaisuuteen, niin lue tämä Protheron artikkeli.

Many paleontologists came forward and pointed out that the geological literature was one vast monument to stasis, with relatively few cases where anyone had observed gradual evolution. If species didn’t appear suddenly in the fossil record and remain relatively unchanged, then biostratigraphy would never work—and yet almost two centuries of successful biostratigraphic correlations was evidence of just this kind of pattern. As Gould put it, it was the “dirty little secret” hidden in the paleontological closet. Most paleontologists were trained to focus on gradual evolution as the only pattern of interest, and ignored stasis as “not evolutionary change” and therefore uninteresting, to be overlooked or minimized. Once Eldredge and Gould had pointed out that stasis was equally important (“stasis is data” in Gould’s words), paleontologists all over the world saw that stasis was the general pattern, and that gradualism was rare—and that is still the consensus 40 years later.

Prothero ei siis missään muodossa väittänyt, että fossiilisto sotisi elämän kehittymistä vastaan.

Kreationistikolmikon neljäs kohta onkin tältä vuosikymmeneltä!

"Paleobiologi Douglas Erwin ja evoluutiobiologi James W. Valentine kirjoittivat vuonna 2013 julkaistun kirjan kambriräjähdyksestä. Heidän mielestään lajeissa tapahtuvat mikroevolutiiviset muutokset eivät selitä makroevoluutiota ja ihmettelevät miksi eliömaailman perusrakenteiden väliset morfologiset rajat ovat säilyneet suhteellisen vakioina kuluneen 500 miljoonan vuoden ajan? Eli mitään makroevoluutiota ei ole tapahtunut."

Kirjan nimi on The Cambrian Explosion: The Construction of Animal Biodiversity. Valitettavasti en ole vielä lukenut sitä. Sen hinta on liian korkea budjettiani ajatellen. Onneksi kreationistit kompastuivat omaan nokkeluuteensa kirjoituksessaan. Jos Erwin ja Valentine ovat kirjassaan muka todenneet, ettei mitään makroevoluutiota ole tapahtunut, niin silloinhan heidän ei pitäisi ajatella ihmisen olevan kehittyneen muista kädellisistä. Kreationistien kannalta ongelma onkin siinä, että ihmisen kaltaisen olennon kehittyminen menisi siinä tapauksessa perusrakenteiden sisäisen vaihtelun rajojen sisällä.

Edellisten kohtien rohkaisemana olen valmis olettamaan, että tämäkin oli kreationistien ylitseampuvaa tulkintaa tuosta kambriräjähdyksestä kertovasta kirjasta. Varsinkin koska Erwinin ja Valentinen muissa kirjoituksissa kerrotaan lajiutumisesta ja elämän kehityksestä. Jopa ennen kambriräjähdystä.

Viimeinen kohta pysyy myös tällä vuosituhannella. Kreationistit mainitsevat Altenberg 16 ryhmän.

"Kesällä 2008 kuusitoista vaikutusvaltaista evoluutiobiologia ja paleontologia kokoontui Konrad Lorenz -instituutissa Itävallan Altenbergissä. Mediassa ryhmää on kutsuttu nimellä Altenberg 16. Ryhmän jäsenillä oli erilaisia ja osittain ristiriitaisiakin näkemyksiä, mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että perinteinen teoria on loppuun kaluttu ja tarvitaan uusia hypoteeseja biologisen muodon alkuperän selittämeksi."

Hämmästyttävää. Sanoisin, että tässä kohtaa kreationistimme ovat aivan oikeassa! Altenberg 16 ryhmän mielestä nimittäin laajennettu evoluutioteorian synteesi olisi oikeasti paikallaan. Moderni tieteellinen tieto elämän kehityksestä on niin paljon laajempaa ja tarkempaa kuin joskus 60- tai 80-luvulla. Pelkästään molekyylibiologian ja genetiikan saralla on tapahtunut niin laajoja edistysaskeleita, että niillä täytettäisiin koko Toijalan kirjasto. Ryhmän vaatima perinteisen teorian korvaaminen laajennetulla teorialla on looginen vaatimus. Se vain lisää evoluutioteorian selitysvoimaa.

Mutta tietenkin kreationistien tulkinnassa vanhentuneen teorian korvaaminen paremmalla on teorian heikkous.

#vainkreationistiasioita

Kolmikko lopettaa mielipidekirjoituksensa tällä tavalla:

"On täysin oikeutettua esittää kysymys 'uskotko evoluutioteoriaan?', koska tieteelliset havainnot puhuvat kiistatta sitä vastaan. Eliömaailma rappeutuu, ei kehity."

Olisi ollut fantastista, jos Leisola, Reinikainen ja Tuuliranta olisivat edes esittäneet jotain näistä tieteellisistä havainnoista. Nyt heille jäi käteen melko nolo kokoelma vihjailuja ja konteksistaan repäistyjä lainauksia.