21.4.18

Roska-DNA ja unohdettu menneisyys ovat täällä taas

Uusi vuosi. Uusi kevät. Uusi tiedeuutinen toistamassa samoja väärinkäsityksiä roska-DNA:sta. Michiganin yliopistosta kaikuu tuttu tarina siitä miten roska-DNA ei olekaan hyödytöntä. Uutisoinnissa annetaan ymmärtää, että kyseessä on väärinkäsityksen oikomista. Tutkijat ovat olleet väärässä siitä mitä roska-DNA on.

Scientists Find a Crucial New Role For DNA We Once Considered Junk 

Mitä sitten selvisi?

Professori Yukiko Yamashitan ryhmä testasi mitä tapahtuu, kun satelliitti-DNA:ta poistetaan perimästä. Drosophila melanogaster sai toimia koekärpäsenä, kun tutkijat poistivat D1 pätkiä. D1 on proteiini, joka sitoo satelliitti-DNA:n kohtia. Kun satelliitti-DNA ei päässyt muodostumaan entiseen tahtiin, niin kärpäsen itusolut kuolivat aikaisessa vaiheessa. Tuman rakenne hajaantui.

Tutkijat toistivat tällä periaatteella kokeen myös hiirien soluilla. Tapahtui samanlaista solujen aikaista kuolemista.

Tiheästi ja aivan helvetin paljon toistuva satelliitti-DNA (tai mikrosatelliitti) osiot mahdollistavat kromosomin pysymisen sopivalla tavalla kasassa. Vaikka niissä ei ole koodia geeneille. Satelliitti-DNA on siis olennainen solujen jatkuvuuden kannalta. Satelliitti-DNA:lla on tärkeä funktio!

Professori Yamashita sanoi satelliitti-DNA:sta näin:

If we don't actively need it, and if not having it would give us an advantage, then evolution probably would have gotten rid of it. But that hasn't happened.

Mikä onkin varmasti täysin totta.

Mutta ei myöskään roska:DNA:n kannalta sellaista mitä ScienceAlert sivuston uutisointi antaa ymmärtää.

Until fairly recently, scientists believed this so-called "junk" or "selfish" DNA did not serve any real purpose.



Ei. Väärin. Yrittäkää uudelleen, ScienceAlert.

Miksi uutinen on väärässä tuon suhteen? Laittakaa turvavyöt silmillenne, sillä ne lähtevät elämänsä kyytiin. Vastaus kirjoitettiin Genomicron blogissa vuonna 2008. Biologi T. Ryan Gregory kaivoi esiin mitä tutkijat olivat pähkäilleet roska-DNA:sta. Ja mukana on näyte 1970-luvulta, joka on vain yksi esimerkki monien joukosta.

Se mistä Michiganin yliopiston tutkijat raportoivat tänä vuonna oli jo pohdinnan kohde vuonna 1971. Origin of Satellite DNA paperi julkaistiin Nature-lehdessä.  Siinä  P.M.B. Walker arveli satelliitti-DNA:lla (niillä osioilla jotka olivat selkeästi levinneet laajalle eläin- ja kasvikunnassa) olevan jonkinlainen etu kromosomien rakenteen kannalta.

40 vuotta sitten satelliitti-DNA:lle pääteltiin jonkinlaisia perimän rakenteen kannalta olennaisia toimintoja. Tutkijat ovat siitä lähtien etsineet sitkeästi säilyvien roska-DNA:n kohdille toimintoja. Hyvällä tuurilla joskus joku satunnainen tiedeuutisia kirjoittava Homo sapiens muistaa tämän.

Luonnolleen ominaisesti kreationistit ovat levittämässä tätä uutista esimerkkinä evolutionistien/darwinistien virheestä ja kreationistien onnistuneesta ennustuksesta.

2 comments:

Osmo Tammisalo, p.0505114306, otammisalo[at]gmail.com said...

http://ihmisluonto.blogspot.fi/2018/03/paljonko-dnasta-on-romua.html
Linkissä on aiheeseen liittyvä kirja-arvio. Siinä puolustetaan ajatusta roska-DNA:n suuresta määrästä.

Anonymous said...

Taas moititaan kreationisteja!