Piru vieköön, demonologiaa Suomen kirkoissa

TV7 antoi hartaan kansan tietää tärkeitä asioita demoneista. Parantava Rukous - Pirkko Jalovaara sisältää tuhtia tavaraa henkivoimien toimintatavoista. Demonit muuttavat ihmisiä kauemmaksi Jumalasta, ja lähemmäksi paholaisen välikappaletta. Ilmiön todellisuus todistellaan Raamatulla. Kyseisessä kirjassa mainitaan demonien toiminnasta, joten demonit ovat todellisia. Tieteellinen näkemys ihmiskunnan edistyessä pakotti useita ihmisiä muuttamaan näkemyksiään. Mielenterveysongelmat korvasivat puheet riivauksesta. Demonit muuttuivat taikauskoksi. Jalovaara painottaa, ettei aidon uskovaisen kannata unohtaa Raamatun opetuksia. Olihan itse Jeesus ahkera henkivaltojen portsari.

Jalovaara kysyy katsojalta miten hän voi tietää onko ihmisissä demoni vai psyykeongelma, vai
"ovatko he vain säälittävän omituisia." Kirjassa kuvaillaan miten nämä demonit voidaan tunnistaa: raivokohtaukset, vallaton, kouristelua, huutelua, karjumista, tai sitten hän voi olla täysin mykkä.

Toinen tärkeä pointti Jalovaaran suusta liittyy vakaviin parantumattomiin sairauksiin. Mikä sen oikeasti aiheuttaa? Miksei se lähde pois? Miksei sairastaminen koskaan lopu? Pirkko viimeistelee hienolla kysymyksellä:

"Onko siellä taustalla joku pahan palava nuoli, jota vihollinen käyttää?"

Jalovaara kertoo myös esimerkistä, jossa syöpää sairastava mies kertoi kokemuksistaan. Hän valmistautui omaan kuolemaansa. Onneksi pari ystävää halusi rukoilla ja ajaa pois miehestä "syövän henkeä". Näin  kuusi vuotta myöhemmin mies onkin aivan terve. Se pistää Pirkon miettimään mistä sairaudet tulevat. Minkälaista valtaa uskovaiset voivat käyttää näitä ruumista tuhoavia henkiä vastaan. Jalovaara kertoo, että rukouksella pärjää niin alkoholismia kuin vakavia sairauksia vastaan. Ovathan ne sielunvihollisen aiheuttamia ongelmia.

Myöhemmin ohjelmassa Aila kertoo kamppailuistaan pimeyttä vastaan. Hän meni naimisiin afrikkalaisen miehen kanssa. Vieraillessaan Nigeriassa 1985, hänet kaapattiin kylän naisten toimesta. Ailaan kohdistettiin sukurituaali, jossa hänet otettiin vastaan sukuun esi-isien voimalla. Aila ei ymmärtänyt kieltä, mutta uskovaisena tiesi olevansa Jeesuksen suojassa. Nuo esi-isiin viittavaat rituaalit olivat tietenkin pimeiden henkivaltojen juttuja. Aviomies kertoikin jälkeenpäin, että hän pelkäsi vaimonsa puolesta. Jos esi-isät eivät olisi hyväksyneet Ailaa, niin nainen olisi voinut kuolla.

Onneksi rituaali ei jättänyt jälkiä Ailaan. Sen sijaan hän näki myöhemmin veteen liittyviä unia. Ja kuinkas ollakaan, kylässä oli palvottu veden henkiä. 17 avioliittovuoden jälkeen tuli ero. Sen jälkeen tuo vesihenki alkoi vainoamaan Ailaa. Sitä voisi kuvailla uniapneaksi, eli henkivoimien vesi yritti tukehduttaa Ailaa!
Vastalääkkeeksi Aila siunasi itsensä Jeesuksen verellä, eli kristillinen rituaali peittosi afrikkalaisen rituaalin. Kristillinen magia peittosi vanhan magian.

Ailan koti siunattiin omin voimin. Näin pidettiin pahat henget loitolla. Uuteen kotiin muutettuaan piti paikalle kutsua seurakunnan pappi, sillä Aila tunsi jonkun aina katsovan häntä. Hän ei nähnyt tuota tuijottajaa, mutta nopean vilkaisun jälkeen hän näki harmaan vanhan naisen katselevan Ailaa. Aila karkotti naisen jälleen Jeesuksen verellä. Näin koti pysyi rauhallisena.

Jalovaara tiedustelee Ailalta miten muut voisivat suojella kotejaan piruilta. Vastaus löytyy täysin yllätyksenä Raamatusta. Seuraa henkistä ylistystä, jne. Jos ihminen menee pois Kristuksesta, niin henkivallat pääsevät kimppuun. Aila sanookin:

"Henkivallat on todellisia. Länsimaissa niihin suhdaudutaan hyvin näin skeptisesti, koska nämä henkivallat ovat hyvin viisauta. Ne on oppineita, sivistyneitä. Ne eivät ole sellaisia kuin siellä Afrikan maissa."

 Yritän viettää loput illastani nautinnollisempien aiheiden parissa. Lukijakirjeissä kiitellään mm. parkinsonin taudin parantamisesta ja rukoillaan vapautumista kaikille joilla on skitsofrenia. Demoneita käsketään poistumaan masentuneista ja muista mielen ongelmista kärsivistä ihmisistä

.En ihan kykene seuraamaan ajatuksen kanssa loppuja ohjelmasta.

Ilmiöstä lisää Ylen MOT-ohjelmassa: Riivaajat kirkossa.

Jo nyt on Perkele

Lukaisin läpi kirjamessuilta ostamani Suomalainen Piru - Paholainen kansanperinteessä kirjan. Mari Purola on koonnut wanhan kansan tarinoita, joissa vihtahousu trollaa ihmisiä mitä erikoisimmilla tavoilla.

Kertomuksia lukiessa jää pakostamin pähkäilemään kuinka vakavasti suomalaiset tuolloin ottivat nämä tarinat. Ottaen huomioon miten nykypäivänä löytyy peruskoulun käyneitä aikuisia, jotka uskovat rukouksien parantavan virustauteja ja muokkaavan ihmisen luustoa, niin varmasti useampi vuosikymmenen sitten pirun temput olivat oikea pelonaihe. Tietoiskuissa kerrotaan mistä useimmat pirun ominaisuudet juontavat. Kristinuskon levitessä Suomessa muuttuivat tontut ja henkiolennot uuden uskonnon asettamiin rajoihin. Monimuotoinen Paholainen ja hänen alamaisensa alkoivat toimittaa edellisten satuolentojen tehtäviä.

Lapsia piti siunata ja vahtia, ettei piru vaan pääse vaihtamaan niitä kaksoisolentoihin. Nämä kaksoisolennot tunnistaa itkusta, vähämielisyydestä ja rumista kasvoista. Itse pirut olivat melkein tavallisen ihmisen näköisiä, tai kuusen korkuisia kammotuksia. Perinnöllisyys oli vielä mystiikkaa. Joskus Paholainen otti minkä tahansa eläimen muodon. Toisaalla taas hän tepasteli komeana miehenä, joka pukeutui tyylikkäästi. Toinen jalka oli kuitenkin jonkin eläimen takajalka.

Paholaisen käyttäytyminen ja motivaatio jäävät epäjohdonmukaiseksi. Pirun pitäisi haalia sieluja helvettiin, mutta joissakin kertomuksista hän käy pelottelemassa syntisiä takaisin kaidalle polulle. Hevoskaupoilla huijaava mies tuleekin pirun petkuttamaksi öisen matkan aikana. Kauppias saa nähtävästi vaihdettua hyvällä välirahalla itselleen uskomattoman hyvän hepan. Aamulla tallissa on risuista koottu kasa, pirulle myyty hevonen roikkuu hirtettynä pihan puussa. Huijari ei enää kaupannut hevosia sen jälkeen. Jostakin syystä Paholainen siis teki Jumalan työtä maailmassa. Ehkä hän oli freelance synnittäjä, tjsp.

Synnin hillitsemisen sijaan piru myös joskus edistää pahuutta maailmassa. Niissä tarinoissa papit saavat juttuseurakseen Paholaisen, joka ilmoittaa ihan mielellään puhuvan papin kanssa. Hurskauden pulasta kärsivät piispat juoksevat karkuun, mutta onneksi jostakin löytyy se oikeasti uskovainen lukkari (tai muu vastaava alempisäätyinen) karkottamaan pirun virsillä.

Mukana on myös tuttuja tarinoita siitä miten ihminen on ovelampi kuin petosten prinssi.

"Loppainen pyydysti jäniksiä langoilla vaan ei saanut. Kerran piru ilmestyi hänelle ja lupasi, että saat sata jänistä samana yönä, jos laitat sata lankaa ja kuolemasi jälkeen annat itsesi hänelle. Loppainen suostui ja asetti sata lankaa metsään, vaan yhden niistä ylös puun latvaan. Aamuhämärässä meni Loppainen metsään ja näki, kun pirun pojat piiskasivat jäniksiä ja sanoivat: "Ettekö te hiijen limppakintut pääse Loppaisen loukkuun!" Iso parvi jäniksiä hyppi puuta vasten, juuri sitä puuta, jonka latvassa oli lanka ja kaikissa muissa oli jänis. Loppainen voitti sopimuksen."

Hienosti tehty, Loppainen, mutta anekdootti jättää epäselväksi miksi tällä kertaa pirulla ei ollutkaan voimia lentää puun latvaan asettamaan jänis lankaan. Mene ja tiedä. Ehkä se oli eri piru.

Kirja on kuitenkin hieno pala historiaa. Suosittelen Paholaisen faneille.