Luomisopin vastaiskun vaihtoaskel

 Luomisopin kankeamista koulujen seinien sisään sekä oppikirjojen sivuille ajava kansalaisaloite on edennyt aikajanallaan yli puolen välin. On siis mitä mainioin hetki laittaa reppu lepäämään kannon juureen, levittää eväät sammaleelle ja istahtaa seuraamaan mitä kreationismia kannattavat suomalaiset ovat kirjoitelleet ja/tai puhuneet aiheesta.

Kansalaisaloitteen kannattajia on ilmaantunut 1000 kappaletta. Kun edellisen kerran hakkasin gibbonin raivolla näppäimistöäni aiheesta 15.8.2025 allekirjoituksia oli kertynyt 644 kpl.

Suuren evoluutio vs luominen sodan taistelukentälle astelee Martin Stenbergin ja Marja Kohtala-Hännisen dynaaminen duo. Heitä haastateltiin Ajassa-ohjelman tuoleilla 27.8.2025. Luvassa on runsaasti vuosikymmeniä sitten loppuun asti kaluttuja väitteitä. Anglismin pilke silmäkulmassani voinkin todeta, että nyt ei hakata kuollutta hevosta, vaan lapioidaan Megahippus mckennaita. Tietäjät tietää.

Stenberg ja Kohtala-Hänninen väittävät evoluution olevan kuollut ja kuopattu sekä tuoksuvan raadolta. Vai tuleeko tuoksu kuitenkin jostain toisesta suunnasta? Kaadoin tuoreen cola+energiajuoma cocktailin lasiini (limetti twistauksella), harjasin hiukseni ja perehdyin videoon tiskihanskat kädessäni.

Esimerkit evoluution suurista ongelmista on helppo käydä läpi, koska parivaljakko ei anna mitään oikeaa argumenttia.

Fossiilien "yhtäkkinen ilmestyminen" maakerroksiin on muka ongelma, mutta ei täsmennetä millaisessa yhteydessä. Samaan aikaan kerroksissa on muka eri aikakausiin ajoitettuja fossiileja, mutta esimerkkejä ei anneta. Toistaiseksi kun ei ole onnistuttu löytämään samasta kerroksesta fossiileja, jotka olisivat ns. käänteisessä aikajärjestyksessä. 

Tiede on mennyt niin paljon eteenpäin viime vuosina, että vasta nyt alkaa tulemaan evoluutioteorian vastaista näyttöä. Tätä näyttöä vaaditaan tuossa kansalaisaloitteessa mukaan kouluihin. Mutta mitä se näyttö sitten oikein on? Tarvitsin pikaisen rohkaisuryypyn cockailistani, jotta uskaltaisin katsoa videota pidemmälle. Toivottavasti myös sinä, parasosiaalinen lukijani, olet vahvistanut jumalatonta evoluutiouskoasi siihen mitä on tulossa.

Mistä ne eläimet ovat tulleet sinne maakerroksiin, tiedustelee haastattelija.

Kohtala-Hännisen vastauksessa kerrotaan vedenpaisumuksen valtavasta katastrofista fossiilien selittäjänä. Mikä ei tietenkään mitenkään toimi selityksenä. Aika jännä että he vetosivat tuoreeseen ja ajankohtaiseen tieteelliseen näyttöön, mutta samantien kaatuvat siihen selitykseen jonka kristityt geologit ihan itse hylkäsivät jo ennen, HUOM! ENNEN!, Darwinin merimatkoja ja kuuluisan kirjan kirjoittamista. Koska pelkästään sedimenttikerrokset (jos jätämme kokonaan tarkastelematta fossiileja) olivat aivan liian iso ja ristiriitainen ongelma ratkaistavaksi yhdellä megakatastrofilla. Miten kerrostumien sisällä voi olla päällekkäisiä jälkiä eroosioista, metsistä tai soista? Kerrostumien selitykseksi rakennettiin asteittain yhä useampien ja useampien megatulvien ja mullistusten sarjoja. Jopa tuolloin peruukkimiesten kristillisissä tutkijapiireissä osattiin laskea kuinka paljon vaadittaisiin vettä, jotta Raamatun ilmoittama vedenpaisumus edes teoriassa voisi olla giganttimaisten maamassojen levittäjä ja sekoittaja. Tuo oli se aikakausi jolloin geologiassa ensimmäisen kerran yritettiin pelastaa raamatullisen ilmoituksen luotettavuus luonnontieteellisten havaintojen selittäjänä. Siksi kaivettiin esiin juttuja "syvyyksien lähteistä" tai komeetoista ylimääräisen veden tuojina. Kaikki selityksen epäonnistuivat tai jättivät jäljelle sen kaikkein huonoimman vaihtoehdon: se oli ihmeteko.

Vedenpaisumus hylättiin 1700-luvulla ennen evoluutioteorian ilmestymistä. Sen hylkääjät olivat kristittyjä. Näin syntyi kreationistien käyttämät Day Age-teoria ja Aukko-teoria, joilla paikattiin vedenpaisumusmyytti edes jotenkin pystyssä pysyvään muotoon. Nykypäivän kreationistit eivät halua kenenkään muistavan näitä historiallisia faktoja. 

Seuraavaksi suunsa avaava Stenberg ottaa kosmisemman otteen. Hän huomauttaa filosofisen rennosti, ettei evoluutioteorialla pystytä selittämään maailmankaikkeuden ja informaation syntyä. Ne vain tulivat tyhjästä. Vielä isompi ongelma on miten elämä on syntynyt. Näihin kaikkiin voin vastata rohkeasti, etten tiedä. Eikä sillä ole väliä. Niihin saa toki aivan vapaasti tarjoa ihan minkälaista teologista vastausta, mutta ne eivät ole selitysvoimaltaan sen vahvempia kuin minun "en tiedä" vastaukseni.

"Informaatio ei löydy mistään luonnollisesti syntyneenä"

 No eipä tietenkään, koska kreationstit määrittelevät informaation aina sillä tavalla, ettei se voi tulla kuin älyn tuotoksena. Heillä on useita määritelmiä informaatiolle. Määritelmiä vaihdetaan tilanteeseen sopivaan versioon. Aina sellaisella tavalla, etteivät esim. geeniä monistaneen duplikaatiot ja duplikaatioita seuranneet pistemutaatiot mitenkään lisää informaatiota. Kreationistien informaatiomääritelmien turhuuden takia tuo argumentti onkin niin tyhjänpäiväinen. Muistutan väkeä siitä, että esim. William Dembskin kriteerit bakteeriflagellan kehittymisen hyväksymiselle ovat niin tiukat, ettei sillä hyväksyttäisi edes laboratorio-olosuhteissa valvottua bakteeriresistenssiä. 

Informaatiomääritelmien turhuuden lisäksi kreationisteilla on ongelmia määritellä mitä he tarkoittavat älyllä. William Dembskin temput ongelman parissa ovat muistelemisen arvoisia. 

Lisäksi Stenberg yrittää rakentaa retorista katiskaa evoluutiolle. Naturalistinen tiede kun tekee tiedettä ainetta ja energiaa tarkastelemalla, mutta samalla käyttää itse älyä tuon prosessin tarkastelussa. Heko heko.

 Yllätyksenä tarjoillaan väitettä siitä, että koko mutaatio ajatus on konkurssissa. Mutaatioiden sijasta soluilla on jonkinlainen sisäinen sopeutumiskyky, joten ympäristöstä virtaa informaatiota soluihin. Eikä solujen sisällä tapahdu informaation lisääntymistä. Luonnollisesti tällainen ei-mutaation kautta tapahtuva prosessi on aina ja vain mikroevoluution rajoissa. 

Sitten hypätään tieteen filosofiaan. Eli vanha tuttu väite naturalismista tieteen rajoittajana. Tutkijat heittävät Jumalan helvettiin tutkimuskentältä. Näin he jäävät vaille Jumalan mahdollistamaa selitysvoimaa. Eli täysin ennakoimatonta, havaitsematonta ja satunnaista selitystä, joka ei ole mitenkään luonnonlakien rajoittama. Kreationistit eivät millään suostu ymmärtämään miksi myös teistiset tutkijat jättävät ihan samalla tavalla jumaolennot pois hypoteeseistään kuin ateistiset tutkijat. Ei siksi että Jumalasta halutaan eroon. Ei. Syy on paljon nolompi teismin kannalta. Syy on Jumalan hyödyttömyys, koska se on automaattinen "God did it" selitys. Mutta tuolla tavalla kreationistit voivat vedota syrjintään akateemisessa maailmassa.  Ja väittävät, että on täysin epistä ettei kouluissa saa opettaa luomisoppia. 

Kuka hyötyy tällaisesta syrjivästä käytännöstä, kysyy juontaja. Siihen Kohtala-Hänninen vastaa muistuttamalla, että tutkijoiden palkka on riippuvaista evoluutioteorian ylläpidosta. Darwinistiset tutkijat eivät pysty puhumaan totuutta evoluutioteoriasta, koska joutuisivat silloin myöntämään olleensa koko ajan väärässä. Vain tällainen sortokoneista pitää evoluution kulissit pystyssä. Kuulemma. Kriitikot vainotaan pihalle yliopistoista.

Juontaja tiedustelee kansalaisaloitteen sisällöstä. Stenberg huomauttaa, etteivät he halua kieltää evoluution opettamista kouluissa. Ainoastaan tuoda sen rinnalle ajankohtaista evoluutiokritiikkiä.

"Vaikka mitään todisteita löytyisi älykkään suunnittelun puolesta, niin sitä ei voida hyväksyä."

Johon minä aina vastaan tiedustelemalla, että mitkä muka ovat ne älykkään suunnitelman todisteet joita kreationistit haluavat tuoda kouluihin. Kerta toisensa jälkeen ne todisteet ovatkin olleet pelkkää verbaalista sumutusta. William "Informaatiotieteen Paris Hilton" Dembskin ehdottamat selityssuodattimet, täsmennetyt monimutkaiset informaatiot ja muut laskelmat eivät todistaneet biologisten piirteiden olleen älykkäästi suunniteltuja. Michael Behen ehdottama palautumaton monimutkaisuus ei tarkoittanut mitään muuta kuin sitä, ettei rakenne ole kehittynyt suoralla asteittaisella kehityspolulla. Jättäen muut teoreettiset polut avoimeksi.

Kansalaisaloitteen tavoite on vain tuoda esiin vaihtoehtoja, jotta opetuksessa olisi neutraali ote. Oppikirjojen tuotannossa pitäisi huomioida niiden sisältämät lukuisat virheet. Juontaja pyytää esimerkkejä niistä. Stenberg vastaa.

"Siellä on sellaisia yleisiä heittoja, että perhonen kasvatti itselleen siivet." 

No huh huh. Jos kirjassa on vain tuollainen lausahdus ilman sen enempää selvitystä, niin onhan se ajantuhlausta.

Ja fossiilit ovat ongelma joista ei puhut kreationisteja tyydyttävällä tavalla. Fossiilit todistavat luomisen puolesta, koska ne syntyvät yhtäaikaisesti ja muuttumattomuus on selkeästi esillä. Stenberg mainitsee Mikko Tuulirannan tuotokset biologian oppikirjojen kritisoimisessa. Kyseessä on se harvinainen alue, jossa kreationistit pystyvät tekemään jotain merkityksellistä. Oppikirjoista kun pitääkin poistaa virheet ja vanhentuneet jutut, jotta ajankohtainen ja pätevämpi tieto on tarjolla. Kunhan sellaista on oikeasti löydettävissä oppikirjoista.

Juontaja tiedustelee millaisia vaikutuksia evoluutio-opetuksella on viattomiin lapsukaisiin. Saamme kuulla tarkoituksettomuuden ja merkityksettomyyden kauheuksista. Ihmisyyden kauneus ja rakkaus jäävät kokonaan pois nuoren elämästä, jos hän ei ajattele olevansa Jumalan luoma olento. Kohtala-Hänninen sanoo ihan suoraan, ettei kykene ymmärtämään miten ihmiset pystyvät elämään harmonista elämää ilman hänen käyttämäänsä uskoa.

Mikä on kansalaisaloitteen tärkein asia?

"Evoluutiota ei ole todistettu. Eikä voikaan todistaa, koska sillä on tällainen uskonnollinen perusta" sanoo Stenberg. "Älykkään suunnitelman tutkimusohjelma" mainitaan. Johon voin tuhahtaen todeta, ettei sellaista ole olemassa.

Miten luominen voidaan todistaa?

Tähän toistetaan selkeä vastaus. Jumala on määritelty luonnontieteiden ulkopuolelle, joten sitä ei voi todistaa.  Ja koska evoluutiolla ei muka ole mitään vedenpitäviä todisteita, niin molemmat ovat samalla viivalla ja tasa-arvoisia. Joten ne pitäisi olla samalla tunnilla oppilaiden edessä.

Lopussa keskustellaan kansalaisaloitteen mahdollisuuksista edetä eduskuntaan asti. Ja niin edelleen. Ohjelmassa ei ole mitään uutta. Olisi mielenkiintoista nähdä osaisiko Stenberg pätevästi kuvailla sitä mitä evoluutioteoria oikeasti sisältää. Mukini on nyt tyhjä, joten jätän aiheesta kirjoittamisen toistaiseksi tähän.

Kreationistien kauhu eli ihmisen ja simpanssin perimän samankaltaisuus

 Luomisopin ikuisena kenkänä kivessä, vai oliko se toisinpäin, on biologinen tosiasia ihmisten ja simpanssien DNA:n samankaltaisuudesta. Kreationistien kirjallisuudessa on vuosikausia yritetty vähätellä ja harhauttaa tuosta yhden prosentin erosta. Tänä vuonna yksi kreationistien argumenteista palasi kuolleista.

Kyseessä on "Myytti ihmisten ja simpanssien genomien 99-prosenttisesta samankaltaisuudesta" argumentti. Kreationistit eivät tykkää noin suuresta samankaltaisuudesta. Siksi lukua halutaan murjoa pienemmäksi.

 "Taas mennään." 

Yhteisen polveutumisen kannalta itse prosenttimäärä eroavaisuuksista ei ole tärkeintä. Pelkkä vertailu pelkästään kahden lajin kesken ei riitä. Tärkempää on selvittää onko vertailussa muiden teoreettisessä sukupuussa olevien lajien kohdalla jotain joka olisi lähtempänä ihmistä kuin simpanssi. Eli tuosta fylogienian selvittämisestä ei voi suoriutua vain ihmisen ja simpanssin DNA:ta kaivelemalla. Kuinkas sattuikaan. Gorillan ja ihmisen välillä on enemmän geneettistä eroa kuin simpanssin ja ihmisen välillä. Orangin ja ihmisen välillä on enemmän geneettistä eroa kuin simpanssin ja ihmisen välillä. Riippumatta siitä millaista perimän mittausmenetelmää käytetään. Ihmistä geneettisesti lähimpänä lajina on sitkeästä DNA-testailusta huolimatta aina simpanssi. Jopa sellaisella erolla joka on pienempi kuin rottien ja hiirien välillä.

Tämä geeniperimän samankaltaisuus luomakunnan kristillisen kruunun ja toisen kädellisen lajin välillä on karmeaa ajateltavaa kreationistin näkökulmasta.  Ratkaisevan eron ilmaisemisessa on populaarikulttuurissa ja kevyemmässä tieteellisessä materiaalissa käytetty 1 - 5 % lukuja. Riippuen millaista perimän tarkastelu- ja vertailutapaa on sovellettu. Mitä enemmän keskitytään proteiineja koodaavien geenipätkien vertailuun sitä pienempi eroavuus saadaan ihmisten ja simpanssien välille. Kun mitataan ei-koodaavia kohtia, kopioituja kohtia, poistettuja kohtia, retroviruksilla täytettyjä kohtia, ja monia muita tapoja joilla perimä on täyttynyt kaikenlaisella monipuolisella kamalla, niin ihmisen ja simpanssin välinen geneettinen eroavaisuus tietenkin kasvaa. 

Havaituista geneettisistä eroista huolimatta evoluutioteorian käyttämän yhteisen polveutumisen pakottamana tuo eroavaisuus on kuitenkin pienempi kuin esim. ihmisen ja gorillan väliltä tehty samalla menetelmällä tehty geneettinen mittailu. Jos näillä mittaustavoilla saataisiin ihmisen ja gorillan perimälle enemmän yhtäläisyyksiä kuin ihmisen ja simpanssin välille, niin yhteisellä polveutumisella olisi edessään kriittinen kiviseinä. Jos kykenet ymmärtämään nämä asiat perimän mittailusta ja vertailusta, niin olet jo paremmin perillä kreationistien vastalauseista kuin kreationistit itse ovat.

Tuo mittaustapojen erilaisuus on toiminut kreationistien viimeisenä vastalauseena. Kertaan vielä ne muut kotimaisten kreationistien vastalauseet.

Luominen-sivusto protestoi vetoamalla siihen, että vaikka perimä on samankaltaista, niin Jumala on voinut vain käyttää toimivaksi todettuja geenejä uudelleen ihmisissä.  

Vaikka kuviteltaisiin, että 99 % samankalaisuus olisi totta, se ei tarkoittaisi, että ihmisellä ja simpanssilla olisi yhteinen esi-isä. Kuuluisa evolutionisti Steve Jones onkin huomauttanut: ”Jaamme noin 50 % DNA:stamme banaanien kanssa eikä se tee meistä puolikkaita banaaneita vyötäröstä ylöspäin tai alaspäin.” Tuntemillamme suunnittelijoilla on taipumus käyttää hyväksi todettuja ratkaisuja monissa eri paikoissa. Mitä taitavampi suunnittelija, sen monikäyttöisempiä suunnitteluratkaisut ovat. Siksi luomiseen uskovat tiedemiehet näkevät DNA:n ja geenien samanlaisuudessa yliluonnollisen ja täysin suvereenin Suunnittelijan, Jumalan, käden jäljen.

 Näin kreationisti kykenee aina sivuuttamaan biologisen aineiston, koska mitä tahansa DNA:sta löytyy on se aina automaattisesti Jumalan luomaa DNA:ta.

Mikael Torppa on hyvin perillä ihmisten ja simpanssien Y-kromosomien suurista eroista. Mutta hän jättää "VANHA ”IHMISET JA SIMPANSSIT OVAT 99% SAMANLAISIA” –  VÄITE ON MENNEEN TALVEN LUMIA" kirjoituksessaan täysin vertailematta onko tuo yhdestä kromosomista mitattu eroavaisuus samanlaista verrattuna ihmisten ja gorillojen tai orangien Y-kromosomien välillä. Y-kromosomiin keskittymällä kreationistit pyrkivät vain vaihtamaan aihetta pois ihmisten ja simpanssien samankaltaisuudesta verrattuna muihin kädellisiin lajeihin.

Vanha tuttumme Pekka "Unohdettu Genesis" Reinikainen torjuu ihmisten ja simpanssien geneettisen samankaltaisuuden vetoamalla siihen, että samankaltaisuus saadaan vain valikoimalla tarkasti pois eroavaisuuksia mittauksissa tuottavat osat lajien perimästä. 

Koska evoluution ”täytyy olla totta”, tutkimusmenetelmät viritettiin antamaan ”oikeita vastauksia”. Kaikki on luvallista, kun kultaista evoluutiovasikkaa kumarretaan. Millään muulla tieteen osa-alueella tai DNA -rikostutkimuksessa tällainen pelleily ei olisi mahdollista! 1970-luvun karkeat tutkimukset ”osoittivat” että simpanssin ja ihmisen ero on 1,5%. Tämä tulos saatiin aineistoa manipuloimalla ja vertailemalla vain kolmea prosenttia molempien DNA:sta. Haluttu tulos saatiin, kun vertailuun valittiin ne DNA:n alueet, jotka olivat mahdollisimman samankaltaisia!

Reinikainen ja kumppanit unohtavat joka ikinen kerta mainita, että käyttämällä tuota samaa ns. valikoivaa tutkimusmenetelmää ihmisen ja simpanssin perimä ovat lähempänä toisiaan kuin ihmisen ja gorillan tai orangin perimä. 

Kaikkein pätevimmän vastaparahduksen päästi joitain vuosia sitten ApoWiki. ApoWiki ei nimittäin esitä suoraa vastalausessa, vaan vetoaa tutkimuksen kasvattavan tuota ihmisen ja simpanssin sukulaisuhteen eroa.

 Evoluutioteoreettisen polveutumisopin perusteella sitä, että ihmisen ja "lähimpänä sukulaisenamme" markkinoidun simpanssin genomit ovat lähes identtisiä, on pidetty pitkään suorastaan itsestäänselvyytenä. Yhä kattavampien genomisekvensointien tuottama uusi tieto on kuitenkin hyvää vauhtia romuttamassa tämänkin naturalistien suosiman inttämän uskottavuutta. 

Ja:

Myytin murtuminen

Vuonna 2007 arvovaltaisen tiedejulkaisun mainetta nauttivassa Science-lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ihmisen ja simpanssin genomien ero onkin noin 5 %. Tuoreimpien tutkimusten mukaan alkaa näyttää siltä, että DNA-samankaltaisuus ihmisten ja simpanssien välillä on enintään 80–87% ja todennäköisesti vielä paljon vähemmän. Asiasta tarkemmin viitteenä olevassa artikkelissa, jossa todetaan näin:

In an upcoming paper, Tomkins and Bergman (2012) discuss most of the key human-chimp DNA similarity research papers on a case-by-case basis and show that the inclusion of discarded data (when provided) actually suggests a DNA similarity for humans and chimps not greater than 80–87% and quite possibly even less.  

Vetomalla yli kymmenen vuotta vanhaan paperiin ApoWiki vetosi toistaiseksi parhaimpaan kreationistien vastalauseeseen. Jeffrey P. Tomkinsin kirjoittama paperi on Answers in Genesis kreationistien Answers Research Journal julkaisussa sijaitsevaa tekstiä. Hyvät hyttysen hyssäkät sentään! Poissa on se pieni yhden prosentin ero. Ihmisen ja simpanssin perimän eroavaisuus on lähes räjähtänyt pitkin kromosomeja. Tomkins suoritti mittailuja bioinformatiikan tärkeän BLAST-työkalun avulla:

 Depending on the BLASTN parameter combination, average sequence identity for the 30 separate experiments between human and chimp varied between 86 and 89%.

Selkeästi suurempi ero kuin vain yksi prosentti! Mikä pahinta, kun jumalattomat ateisti-hedonisti-darwinistit käyttävät samaa ohjelmaa ja samoja Tomkinsin hakuparametrejä, niin myös he saavat tulokseksi kreationistien löytämät yhtä prosenttia suuremmat erot ihmisen ja simpanssin välille. Evoluutiotiede onkin valehdellut meille kaikki nämä vuo...

Hetkinen! Mitä ne parametrit sitten oikein olivat?

A common claim that is propagated through obfuscated research publications and popular evolutionary science authors is that the DNA of chimpanzees or chimps (Pan troglodytes) and humans (Homo sapiens) is about 98–99% similar. A major problem with nearly all past human-chimp comparative DNA studies is that data often goes through several levels of pre-screening, filtering and selection before being aligned, summarized, and discussed. Non-alignable regions are typically omitted and gaps in alignments are often discarded or obfuscated. 

Jeffrey P. Tomkins ei alistanut itseään ennakko-olettamuksille tai harhapoluille johtaville ajatuksille DNA:n tulkinnasta. Hän jätti pois evoluutiopalvojien käyttämät esiseulonnat, siivilöinnit ja valikoivan valikoinnin. Näin hän teki puhtaampaa ja parempaa tiedettä ilman maailmankuvien tuottamaa dogmaa. Hän otti vertailuunsa mukaan noita "non-alignable regions" kohtia. 

On aika selittää todella monimutkainen aihe räikeän yksinkertaistamisen kautta.

 

Perimän emäkset ovat yleisesti vertailussa rinnakkain, eli aligned. Havainnollistamiksi tähän väliin pieni ajatusleikki. Jos sinulla on 100 kirjaimen teksti, josta yksi kirjain vaihtuu toiseksi kirjaimeksi, niin teksti on 99% samankaltainen alkuperäiseen verrattuna vertailevan algoritmin kannalta (kun algoritmi käyttää rinnakkaista mittaustapaa). Jos 100 kirjaimen tekstistä keskeltä tekstiä poistuu deleetiolla kirjain, tai kopioituu yksi ylimääräinen kirjain, niin teksti on enää n. 50 % samankaltainen alkuperäiseen verrattuna, koska muutoksen jälkeen tuleva teksti tulkitaan non-aligned tekstiksi. Kirjaimet eivät ole enää rinnakkain kun tekstejä verrataan, koska yksi puuttuva tai ylimääräinen kirjain siirtää kaikki seuraavat kirjaimet eri kohtiin. Vaikka tuon yhden muutoksen jälkeiset kirjaimet olisivat muuten täysin samoja kuin alkuperäisessä tekstissä, niin eroavaisuus kasvaa heti huomattavasti suuremmaksi rinnakkaisuutta käyttävän algoritmin näkökulmasta. Mitä lähempänä tekstin alkua deleetio/kopio tapahtuu, sitä pienempi tekstien samankaltaisuus. Mitä lähempänä tekstin loppua deleetio/kopio tapahtuu, sitä suurempi tekstien samankaltaisuus. Tämän takia vertailevassa geenitutkimuksessa suositaan rinnakkain asettuvia DNA-sekvenssejä. Ja algoritmit osaavat myös asettaa sekvenssiä rinnakkain vertailuja varten, kun ne tunnistavat perimän siirtelyt, kopioinnit, deleetiot, jne, sekvensseissä. Ei-rinnakkain asettuvat sekvenssit tarkoittavat lisää vertailevaa työtä. Sitä kyllä tehdään erilaisilla algoritmeilla, mutta tarve on pienempi. Rinnakkain tehty vertailu tuottaa tarkempia tuloksia, mutta vaatii enemmän työtä. 

Ei siis mikään yllätys, että soveltamalla ei-rinnakkaista vertailua saadaan suurempi eroavaisuus kuin rinnakkaista vertailua käyttämällä. Tämä on se ratkaiseva ero, jolla kreationistit pyrkivät hautaamaan sitä ihmisen ja simpanssin perimän suurempaa samankaltaisuutta. Eikä yksi vertaileva tapa ole parempi tai enemmän oikeassa kuin toinen. Niiden tarkkuusluokka on vain erilaista. Niillä on erilaiset sovellustarpeet bioinformatiikassa. Biologian kannalta on vain selkeämpää ja loogisempaa suosia tapaa, jossa vertailun tähtäimessä ovat kohdistetusti valikoidut aktiiviset geenit. Tuollaisen vertailun tulos on hyödyllisempää biologiassa, kun ei tuhlata aikaa esim. saman geenin satojen toimimattomien kopioiden vertailuun.

Kuten kaikki edelliset kreationistien vasta-argumentit, myös Jeffrey P. Tomkins jättää paperissaan tekemättä samanlaiset vertailut ihmisen ja gorillan perimän tai ihmisen ja orangin perimän välillä. Jos hän käyttäisi samaa sekvenssien rinnakkaisuuksista välinpitämätöntä algoritmiaan näiden lajien vertailussa, niin tulisiko ihmisen ja simpanssin samankaltaisuus suuremmaksi kuin ihmisen ja orangin samankaltaisuus? Yhteistä polveutumista palvovat jumalattomat darwinistit uskaltavat ennustaa mikä olisi vertailun tulos.

 Tosin täytyy muistaa, että Tomkinsin käyttämä vertailutapa oli huono. Useampi kriitikko huomautti, ettei hän ollut muistanut ns. punnita mittaamiensa sekvenssien painoja. Hänen menetelmässään iso prosentuaalinen ero pienessä sekvenssissä laskettiin matemaattisesti yhtä merkittäväksi kuin pieni prosentuaalinen ero monikertaisesti suuremmassa sekvenssissä. Näin varmistettiin lopputuloksessa huomattavasti suuremmat erot ihmisen ja simpanssin perimässä.

 Jopa Tomkinsin huonosti tehdyllä vertailutavalla ihmisen ja simpanssin geneettinen samankaltaisuus oli suurempi kuin esim. kettujen ja koirien, kotikissojen ja tiikerien, hiirien ja rottien samankaltaisuudet. Aivan kuten kaikilla muillakin vertailutavoilla. Koska lajien yhteinen polveutuminen on luonnontieteellinen fakta.

Tomkinsin paperi ei nostattanut laineita luomisopin lammikossa, koska sen virheet todettiin niin nopeasti. Kukaan ei näyttänyt välittävän siitä edes kreationistien parissa. Siitä ei tehty isompia puheita tai esitelmiä. Eikä isompia väittelyjä kreationistien ja evolutionistien välillä. Nettikeskusteluissa toisteltiin helpommin ymmärrettäviä yksinkertaisempia argumentteja. Suomessa ei enää edes ole samalla tavalla aktiivisia kreationisteja, jotka tekisivät uutta materiaalia.

Yksinäinen tuulahdus puhalsi läpi autiot kreationismikeskustelun areenat. Vuodet vierivät. Kunnes huhtikuussa 2025 Nature-julkaisussa ilmestyi Complete sequencing of ape genomes paperi. Siinä tehtiin tuorein katsaus ihmisapinoiden perimästä. Paperi ei sinällään ollut mullistava, mutta kuitenkin tärkeä. Materiaalina on entistä suurempi määrä geenejä. Entistä tarkempi ja monipuolisemmin suoritettu lajien välinen vertailu. Entisiä vertailuja täydennetään ja parannetaan. Ihmisten ja simpanssien perimä on vieläkin lähempänä toisiaan kuin muita lajeja.

Kalenteri vierähti toukokuulle. Discovery Instituten geologi ja lakimies Casey Luskin paljasti lukeneensa kyseisen paperin.  Eikä juuri kukaan yllättynyt siitä, että hän ei ymmärtänyt lukemaansa. Luskin väitti paperin olleen jymypaljastus, joka kumosi 1 % eron myytin. SEKSI VAU! KATSO KUVAT! Luskin tulkitsi Naturen salanneen hämmästyttävän suurta geneettistä eroa ihmisen ja simpanssien välillä. Nimittäin paperin lisämateriaaleissa on dataa ja lukuja, joita tulkitsemalla Luskin kuvittelee lajien perimän olevan monikertaisesti erilaisempi kuin aikaisemmin on väitetty:

• At least 12.5 percent and possibly up to 13.3 percent of the chimp and human genomes represent a “gap difference” between the two genomes. That means there’s a “gap” in one genome compared to the other, often where they are so different, they cannot even be aligned.

• There are also significant alignable sections of the two genomes that show “short nucleotide variations” which differ by only about 1.5 percent. We can add this difference to the “gap difference,” and calculate a 14 percent to 14.9 percent total difference between human and chimp genomes. This means that the actual difference between human and chimp DNA is 14 times greater than the often-quoted 1 percent statistic. 

 Luskin ei ymmärtänyt, tai teeskentelee ettei ymmärrä, miten geenisekvenssien vertailua tehdään rinnakkain VS ei-rinnakkain. Discovery Institute alkoi vaatimaan, että museot muuttavat näyttelyissään mainittuja lukuja ihmisten ja simpanssien samankaltaisuudesta Luskinin keksimiin lukuihin.

Luskinin moka on herkullista debunkattavaa. Se tehdään kaikkein parhaimmalla ja perinpohjaisella tavalla Gutsick Gibbon kanavalla. Sinne ilmestyi erittäin opettavainen ja tärkeää sivistystyötä tekevä video. Varoitus: video sisältää tiedettä ja tekee katsojasta viisamman ihmisen. Katso omalla vastuullasi.

 Ota popcornit ja kylmä alkoholiton juoma valmiiksi ja nauti.

IDeismi kuoli. Kauan eläköön IDeismi 3.0!

Viime vuonna muistin pikaisesti tarkastaa olisko IDeistien pelikentälle ilmestynyt mitään mielenkiintoista. Silloin ei löytynyt uutta ja ihanaa revittävää ID-materiaalia minulle. 

Myös IDeistien omissa piireissä huomattiin tämä sama puute. Vuosikymmeniä sitten he kehuivat olevansa tieteellisen tutkimuksen uusi paradigma, johon perustuisi useita toisiaan tukevia tutkimuskenttiä. Älykkään suunnitelman idealla tultaisiin tekemään uraa uurtavaa tutkimusta ja tutkimuspaperit vyöryisivät evoluutioteorian haudan päälle.

Toukokuussa Evolution News julkaisi artikkelin jossa esiteltiin ID:n uudet tuulet. IDeistit itsekin huomasivat miten heidän puuttuva tutkimusohjelma pysyi sitkeästi kriitikoiden puheissa.

It’s a talking point for evolutionists that in the past two decades, intelligent design has stalled. Hardly!

Vihdoinkin! Puuttuva ID-tutkimus on juuri se asia jota IDeistien kriitikot ovat pitäneet tähtäimessään kärsivällisesti kaikki nämä vuodet. Discovery Institute julkaisi uuden verkkosivun: Intelligent Design 3.0 Reseach Program. IDeistien tutkijayhteisö tulee täyttämään tämän sivuston, jotta rahoitusta kerjäävissä sähköposteissa on helpompi antaa vaikutelma vakavasti otettavasta ID-tieteestä.

Tämän ID-tieteen historiasta tehdään yleiskatsaus.

ID 1.0 vaihe tapahtui 1984-1999 vuosien välillä. Silloin ilmestyivät Michael Behen redusoimaton monimutkaisuus, William Dembskin täsmennetty monimutkaisuus ja selityssuodatin. Näistä redusoimaton monimutkaisuus ei tarkoita, että sellainen rakenne EI olisi kehittynyt evoluution kautta. Vaan ettei sellainen mahdollinen kehitysreitti käyttänyt suoraa astettaista reittiä. Täsmennetty monimutkaisuus jäi kelvottomaksi soveltaa biologiassa. Ja Dembski ilmoitti ettei enää sovella keksimäänsä selityssuodatinta. Ensimmäisen vaiheen aikana ei vielä tehty ID-tutkimusta. Toiminta keskittyi populaarikirjojen julkaisuun.

ID 2.0 vaihe raksutti eteenpäin 2000-2015 vuosina.

Toinen vaihe herätti runsaasti keskustelua ja jopa oikeussalidraamaa, mutta luvattu tieteellinen läpimurto jäi vielä tekemättä. William Dembksi ei päässyt käyttämään kehittämäänsä "ruuvipenkki" strategiaa evoluutioteoriaa kannattaviin tutkijoihin. IDeismin julkisivu kasvoi vain kreationismin "akateemisemmaksi" versioksi. Muutama IDeistien oma tieteellinen julkaisu perustettiin ja katosi tällä aikavälillä.

ID 3.0 vaihe alkoi 2016 jatkuen hamaan tulevaisuuteen asti. Discovery Institute kehuu nykyistä ID-tutkimuksen aktiivisuutta: yli 20 tutkimusprojektia, yli 250 julkaistua vertaisarvioitua ID-paperia, yli 10 miljoonan dollarin yhteenlaskettua tutkimusrahoitusta. Viimeistään tässä vaiheessa jumalattomien darwinistien alahuulen pitäisi vapista pelosta!

ID-tutkimus on jaettu neljääntoista alueeseen. Yksi alueista näyttäisi olevan orpogeenit. Orpogeenit ovat niitä geenejä, joilla ei ole vastaavaa kaveria muissa organismeissa. Eikä niiden funktiota usein edes tiedetä. Orpogeenejä voidaan deletoida perimästä vaikuttamatta solun toimintaan, jne. Orpogeeneihin keskittyvä tutkimustyö on usein tällaista yksittäisten pätkien poistamista ja seuraamista mitä soluille tapahtuu. Taksonomian ja homologian kannalta ne ovat kivi kengässä evoluutioteorialla, koska orpogeenit eivät noudata homologian vertailevia sääntöjä. Ei ole mitään mihin verrata orpoja. Aihe itsessään on mielenkiintoinen, mutta IDeistien versiossa siitä leivotaan osanotto-kakkua evoluutioteorian kuolemalle:

These taxonomically restricted or orphan genes can often make up more than 10% of genes in a given species, and they are believed to have originated de novo from random sequences of DNA. This abundance of orphans poses an enormous challenge to undirected evolutionary models, since it implies that large amounts of new genetic information constantly appeared throughout life in very short amounts of time.

 

Koska geneettisen informaation ohjaamaton ilmestyminen on IDeistien teesien mukaan mahdotonta, on näiden orpogeenien ohjelmoija joku nimeltä mainitsematon älykäs suunnittelija.

Klikkasin uteliaisuuttani niitä läpi ja valitsin selattavaksi orpogeeneistä kertovan ORFanID: A web-based search engine for the discovery and identification of orphan and taxonomically restricted genes paperin. Miten se edistää ID-tutkimusta? Paperissa esitellään uutta helppokäyttöistä ORFanID ohjelmaa, jolla geenistöä selaamalla havaitaan orpogeenejä. Paperissa ei sovelleta mitään IDeistien esittämiä ajatuksia älykkäästä suunnittelusta biologiassa.

Edessäni on hurja haaste. Jaksanko selata läpi näitä papereita siinä epätoivoisessa olettamuksessa, että jossain niissä IDeisti käyttää ID-tutkimusta jossain biologisesti relevantissa aiheessa?

Roska-DNA ja IDeistien roskaiset argumentit

Youtuben algoritmi osasi suositella minulle töllättäväksi IDeistien uutta valistusvideota. Uuden tieteellisen tutkimuksen sijasta Discovery Institute jatkaa vanhoista aiheista tehtyjen valistusmateriaalien tuottamista. Aiheena oli kreationistien kirjallisuuteen jäänyt jämä: roska-DNA. 

Osaisiko Discovery Institute tehdä asiallisen ja faktapohjaiset videon roska-DNA:n tarinasta?

 Onneksi aloitus saa minut heti puolelleen. Tieteellisen teorian tekemät ennustukset kertovat meille onko se hyvä teoria. Jos teoriasta ei voida tehdä ennustuksia, niin se on hyvin lähellä hyödytöntä teoriaa. Ensimmäiset 20 sekuntia saavat hyväksyntäni!

Seuraavaksi mainitaan tietenkin koko idean alkulähde. Geneetikko ja molekyylibiologi Susumu Ohno.

"He made the prediction that at least 90 % of DNA appears to represent nonsense."

STOP! Ei. Ei ei. Väärin. Potaskaa!

Ohno ei ennustanut miten paljon perimässä on roska-DNA:ta. Ohno teki jotain paljon tylsempää. Eli sitä mitä tutkijat tekevät ennen teorian ja ennustusten laatimista luonnostelulehtiöihinsä. Hän havaitsi miten paljon perimässä oli roska-DNA:ta. Ei-koodaavien pätkien yleisyys oli se havainto, josta hän kirjoitti. Perimästä löydettiin geenien kopion kopion kopion kopion kopion kopioita. Ja näissä kopioissa oli vaihtelevasti mutaatioita, jotka tekivät niistä toimimattomia. Näitä "nonsense" kopioita löytyi valtavasti. Se mitä tästä havainnoista voidaan päätellä tapahtui jälkeenpäin. 

Ohnon paperi vuodelta 1972 pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille, jotka kirjoittavat yhtään mitään roska-DNA:sta internettiin: An argument for the genetic simplicity of man and other mammals. Paperissa mainitaan Ohtan ja Kimuran laskema arvio perimän toimivista osuuksista: 6 %.

 "Their estimate is that only 6 % of our genome represents functional gene loci."

Tästä Ohno tekee selkeäsanaiset perustelut sille miksi perimässä on niin paljon osuuksia, joissa ei näytä olevan funktionaalisuutta. Luonnonvalinnan paineet eivät kohdistu sellaisiin pätkiin, jotka eivät ole tärkeitä. Yksi toimiva kopio voi riittää jonkin tietyn toiminnon laukaisemiseen, joten ylimääräiset ja mutaation kautta muuttuneeet kopiot jäävät valintapaineen ulkopuolle. Varmasti sinä tiedät ne monet havaitut ilmiöt joista tämä johtuu, joten mennään suoraan siihen osuuteen jota kreationistit aina siteeraavat Ohnolta:

"All in all, it appears that the calculations made by Muller, Kimura and others are not far off the mark and that at least 90 % of our genomic DNA is ‘junk” or “garbage” of various sorts."

Kreationistit eivät koskaan näytä lukeneen Ohnoa tämän pidemmälle. Perimän "ontot" osiot eivät edes olleet Ohnon tekemä havainto. Se oli päätelty tosiasia jo 1930-luvulta lähtien.

Tuon osion jälkeen Ohno kirjoittaa: "Nevertheless, it would be safe to say that more than 50 % of the mammalian genome is made of such base sequences which carry no genetic information."

Sekä loppukaneetti Ohno: "All in all, the view that information for useful gene products is encoded in only a fraction of our genomic DNA appears to enjoy overwhelming support."

Ohno esittää paperissaan teesinsä (jaettuna neljään osaan), mutta kreationistit eivät koskaan mainitse sitä. Koska kyseinen teesi nisäkkäiden säätelyjärjestelmien monimutkaisuudesta ei sisällä mitään ennustuksia joissa perimässä pitäisi olla 90 % roska-DNA:ta.

Miksi kreationistit sitten toistavat sellaista väitettä vuodesta toiseen?

Koska heidän täytyy antaa kuuntelijoilleen sellainen vaikutelma, että evoluutioteoriaan perustuva biologia teki pahan virheen. Virheen jonka takia tieteellinen tutkimus harhautui turhille poluille vuosikymmeniksi. Ja älykästä suunnitelmaa kannattavat olivat oikeassa alusta lähtien!

Juuri näin Discovery Instituten video jatkuukin. Videolla esitellään kaksi paperia 80-luvulta. Niiden perusteella evoluutioteoria ennustaa, että eliöiden perimä on täynnä roska-DNA:ta ja olisi täysin turhaa etsiä niille mitään toimintoja.

Selfish DNA: the ultimate parasite, L.E. Orgel ja Francis Crick. 

Tässäkin kohtaa video esittää vajaan version paperien sisällöstä. Ehkä vahingossa. Ehkä tarkoituksella. Mutta tuolloin 80-luvulla kyllä maar niille roska-DNA osioille ehdotettiin mahdollisia toimintoja. Ne eivät vaan liittyisi siihen mitä ne havaitusti eivät tee. Selfish DNA: the ultimate parasite paperissa esitettiin:

Ja:

Luit aivan oikein. Roska-DNA:sta kirjoittavat jumalattomat darwininpalvojat ehdottivat 80-luvulla, että koodaamattomilla ja toistuvilla osioilla voi olla toimintoja. He vain muistuttivat, että aivan kaikella roska-DNA:lla ei välttämättä ole toimintoja (koska niitä voidaan poistaa perimästä ilman mitään seuraamuksia), joten olisi turhaa pakottaa sellaisille osioille funktioita. Tästä huolimatta niille on etsitty toimintoja.

Et ehkä jaksa lukea läpi kaikkia aiheeseen liittyviä tutkimuspapereita 80-luvulta lähtien (äläkä koskaan kysy minulta kuinka monta tuntia minä olen tuhlannut elämästäni niitä lukien), mutta niissä on kyllä ehdotettu mahdollisia toimintoja roska-DNA:lle. Kreationistit vaan haluavat teeskennellä, ettei tällaista mukamas tapahtunut tutkijoiden keskuudessa.

Minuutti kulunut videosta ja sitten alkaa tuttu syyttely siitä miten evoluutioteorialla yritetään vähätellä ihmisten upeita ja mahtavia kehoja. "Huono suunnittelu" näkyy meidän perimässämme roska-DNA:n muodossa, mutta varmasti tuolla roska-DNA:lla on jokin yleispätevä tarkoitus. Johon yritän aina vastata sipuli-testillä. Jos luomakunnan kruunun perimä on jumalolennon suunnittelema, niin miksi sipulin perimä on viisi kertaa suurempi kuin meillä?

Kaksi minuuttia ja 30 sekuntia kohdalla kaivetaan esiin ID-liikkeen tekemät ennustukset. Forrest Mims, Richard Sternberg ja William "Informaatiotieteen Paris Hilton" Dembski mainitaan. Heidän sanomansa periaate on selvä. Evoluutioteorian perusteella tutkijat ovat jättäneet tutkimatta mahdollisia roska-DNA:n toimintoja. ID-teorian perusteella tutkijat olisivat ahkeroineet näiden toimintojen metsästämisessä. Evoluutioteoria on jarruttanut tieteen edistymistä!

Videolla ei mainita William Demsbkin kirjoittamaa "Optimal design" paperia, jossa hän selittää monisanaisesti miksi älykäs suunnittelija voisi jättää perimän "koodiin" tarkoituksella toimimattomia pätkiä. Kyseinen paperi ei ole enää luettavissa IDeistien ISCID.org sivustolla, koska kyseinen sivu lopetti toimintansa. Onneksi minä osasin vuonna 2010 ottaa siitä talteen pitkän olennaisen lainauksen blogiini. IDeisteillä kun oli jo tuolloin tapana pyyhkiä internetistä kirjoituksiaan, jos niissä oli jotain noloa.

Älykäs suunnittelija voi siis laittaa perimään funktionaalista ja ei-funktionaalista kamaa. IDeistien ennustukset siitä mitä eliöiden perimästä löydetään vaihtelevat aina tilanteen mukaan. Perinteiset kreationistit ovat selittäneet havaitut toimimattomat perimän osiot synnin ja lankeemuksen seurauksina.

Neljä minuuttia 50 sekuntia ja esiin kaivetaan ENCODE-projektin tulokset. Jälleen tuttua kauraa kreationistien argumenteista. Kyseisessä projektissa havaittiin, että 80 % perimästä on mitattavissa jonkinlaista biokemiallista toiminnallisuutta. Tästä revittiin aika tiedelehdistössä hurjia otsikoita vuonna 2012. Moni meni hätiköiden väittämään, että roska-DNA oli nyt lopullisesti haudattu käsitteenä. Sitten jotkut heistä jaksoivat lukea otsikkoja pidemmälle. Ja katsomossa huomattiin, että ENCODE ei etsinyt ja havainnut GEENIEN toimintoja. ENCODE-projektin kordinaattori Ewan Birney väänsi rautalangasta pariin otteeseen miksi niin moni oli tehnyt virhetulkintoja heidän tuloksistaan. Perimän biokemiallinen aktiivisuus ei tarkoita geneettistä funktionaalisuutta.

Discovery Institute ei mainitse tästä mitään. Sen sijaan he esittävät lainauksen Discover-lehden haastattelusta, jossa Ewan Birney puhuu biokemiallisesta toiminnallisuudesta mahdollisesti jopa 100 % lukuna.

Eikä katsojille koskaan kerrota mitä ENCODE oikeasti mittasi ja havaitsi perimästä. Ewanin kirjoittamien selitysten löytäminen jätetään katsojien omalle vastuulle. Heille jätetään tarkoituksella sellainen käsitys, että ENCODE muka löysi toimintoja vähintään 80 % perimästä. Tosin on paikallaan muistuttaa, että samanlaista väärinkäsitystä toistettiin myös ID-piirien ulkopuolella.

Sitten video käy läpi niitä useita toimintoja, joita on oikeasti löydetty roska-DNA:lle. Lista on pitkä, koska tutkimustyötä on tehty paljon. Tämä lista on yllätys vain siinä tapauksessa, jos ei ole tietoinen miten roska-DNA:n idean esittämisestä lähtien on ehdotettu, että näillä osioilla voi olla toimintoja. Esim. videolla mainittu satelliitti-DNA:n havaittu toiminnallisuus vuonna 2018 oli ensimmäisen kerran ehdotettu jo vuonna 1971.

Videolla ei esitetty mitään ID-teorian pohjalta tehtyä ratkaisua C-arvon arvoitukselle. Haploidin genomin DNA-pitoisuus vaihtelee runsaasti lajien välillä, ilman selkeää yhteyttä lajien monimutkaisuuteen. Toimivien geenien määrä ei näytä liittyvän siihen kuinka paljon perimäaineista soluissa on. Eri eläinten perimässä on eri määrät koodaamatonta DNA:ta. Joillakin salamantereilla voi olla monikymmenkertainen määrä perimää esim. ihmiseen verrattuna. Samoin on asianlaita joidenkin kasvien suhteen. Miten ID-teoria selittää nämä havainnot?

Kaiken tämän jälkeen voin vain ihmetellä miksi Discovery Institute ei vaivautunut tarkistamaan ohjelmansa käsikirjoitusta. Heille osoitettu kaikki nämä virheet roska-DNA narratiivista. Monen monta kertaa. Monena eri vuonna. Mutta kuitenkin he toistavat samat virheet viellä vuonna 2024.

Dembski pois, Kojonen tilalle

 Tein vuosittaista ID-tarkistustani. Eli selailin olisiko älykkään suunnitelman idean harrastajien parissa tapahtuminut mitään mielenkiintoista. Tälläkin kertaa jouduin enimmäkseen pettymään. Uusia käänteitä on sentään kaksi kappaletta. 

Informaatioteorian Paris Hiltonina tunnettu William "täsmennetty monimutkainen informaatio" Dembski laittoi hanskansa naulaan ja pensselin santaan Uncommon Descent sivustolla. Dembskin tuotanto ID-teorian kehittämissä ei näytä olleen kovin tuotteliasta viime vuosina. Uncommon Descent on selkeästi jäänyt vähemmälle huomiolle. Viimeisenä aktiivisena ID-linnakkeena toimii EvolutionNews.org sivusto. Hyvästiensä ohella Demsbki kirjoitti:

"And finally, thanks to all the contributors and commenters over the years who, in supporting ID, have been on the right side of truth and will ultimately be vindicated for being on the right side of history. "

Tämä maljan nostaminen ID:n voitolle edellyttäisi sitä, että se vihdoinkin kehittäisi jollakin tapaa hyödyllisen teorian. Informaatiotieteessä ja biologiassa kun ei vieläkään kaikkien näiden vuosien jälkeen ole mitään työkalua jota he voisivat käyttää. Keskustelut ovat vieläkin aktiivisimmat filosofisten maailmankuvien ja metafyysisten tulkintojen vertailuissa.

Dembski on siirtynyt taka-alalle. Kuka voisi nousta hänen tilalleen?

Tälle amerikkalaiselle areenalla saapui suomalainen teologian tohtori Rope Kojonen. Hän kirjoitti Luominen ja Evoluutio - miten usko ja tiede kohtaavat kirjan. Jonka arvostelukappaleena mukavana lahjana. Kojonen kirjoitti myös kansainvälisemmän The Compatibility of Evolution and Design kirjan. Teologian ja biologian halaukseksi tarkoitettu teos on otetty hyvin vastaan. Tieteen, uskonnon ja filosofian yhteistyöhön keskittyvä keskustelu ottaa sen avulla askeleita eteenpäin. Itse en aio lukea kyseistä kirjaa, koska aihe ei enää ole tarpeeksi kiinnostava.

Kunnes IDeistit tarttuivat Kojosen kirjoituksiin. EvolutionNews sivuston Casey Luskin ja Stephen Dilley eivät helposti hyväksy sitä, että evoluutioteorialla tekisi jotain hyödyllistä myös uskovaisten työpöydällä. Onhan ID-teoria yrittänyt sujauttaa uskontoa luonnontieteisiin parin vuosikymmenen verran, mutta huonolla menestyksellä. Onnistuuko Kojonen siinä missä toinen kotimainen suunnitelmaa kannattava professori Matti Leisola epäonnistui?

Luskin ja Dilley kommentoivat Kojosen tuotantoa:

"Kojonen believes that it is implausible to think that evolutionary processes can account for flora and fauna without these special preconditions. To make his case, Kojonen cites the work of Andreas Wagner, William Dembski, and others on protein evolution, evolutionary algorithms, structuralism, and the like. For Kojonen, these thinkers’ arguments powerfully show that evolutionary processes need prior “fine-tuning” of fitness landscapes (Kojonen 2021, pp. 97-143, esp. pp. 109-23). Thus, “evolution and design” is superior to “evolution alone.”"

Evoluutio voi tuottaa monimutkaisuutta vain jos mukaan on jostakin livahtanut älyn vaikutusta.

Dialogi on hyvä katsaus siihen miten suunnitelmallisuuteen uskovan maailman sisällä valitaan mikä tulkinta on paras. ID-liike ei voi hyväksyä missään muodossa evoluutioteorian selitysvoimaa luonnossa havaittavan "suunnitelmallisuuden" selittämisessä. Mekanismit joilla luontoon ilmestyy tarpeeksi monimutkaista informaatiota ovat pakostakin jollakin tapaa älyn aiheuttamia. IDeistien kaipaaman monimutkaisuuden ilmestyminen ilman älyä johtaisi automaattisesti hylkäämään heidän uskomansa version kristinuskosta.

On kuitenkin hienoa nähdä, että suomalaisen tuottama materiaali on toiminut jonkinlaisena piristysruiskeena ID-liikkeen suonissa. Avainsanan perusteella Kojosesta on pelkästään tänä vuonna tehty useampi artikkeli EvolutionNews sivustolle. Kehittyykö (Heh heh) tuosta keskustelusta joskus ihan oikeasti testattavissa oleva teoria? Eli voisivatko biologit vihdoinkin suorittaa testejä siitä miten havaitaan älyn jälkiä biologiassa? Ennustan oman kokemukseni perusteella, että ei kehity. Kokeilen muistaa tarkistaa joulukuun aikana miten ID-liike on päässyt eteenpäin Kojosen teesien käsittelyssä.

Älykkään suunnitelman vanhat tuulet

 Joulukuun loppu lähestyy uhkaavasti. Ja me kaikki tiedämme mitä se tarkoittaa. On aika rauhoittua. Hiljentyä kynttilänvalon äärellä. Ja muistella Kitzmiller v. Dover oikeudenkäynnin tulosta! Aivan oikein. Pian on kulunut 18 vuotta, kun oikeudessa todettiin älykkään suunnitelman idean olevan vain laiskasti naamioitua kreationismia.

Tuon K18 muistopäivän kunniaksi tein hieman nuuhkimista ID-teorian nykytilan suuntaan. Kuinka rajua ja innokasta tutkimustyötä informaatiotieteet, biokemialliset prosessit, paleontologia ja mikrobiologia ovat saaneet työpöydilleen älykkään suunnitelman idean avulla? Varmasti kulunut vuosi 2023 on ollut pelkkää löydösten paraatia, vilkasta vertaisarvioitua tiedejulkaisua ja homehtuneiden darwinismin tukipilarian sahaamista pylväs kerrallaan.

 Intelligent design – teorian suomalainen portaali on se cool ja hip sekä pop paikka kaikille kolmelle kotimaiselle ID-teoreetikolle. Oi ei! Ei ollenkaan lupaava alku etsintäreissulleni. Sivun tuorein teksti on vuodelta 2017, ja sekin käsittelee eksoplaneettoja.

Taival jatkuu kohti ID-teoriorisoinnin päämajaa. Discovery Institute on se laitos, joka aloitti tämän poikkitieteellisen vallankumouksen. Ja se on vieläkin pystyssä. Heillä on varmasti tarjolla ajankohtainen lista uusimmista älykkään suunnitelman ideaa soveltavista tieteellisistä tutkimuksista. Peer-reviewed articles supporting intelligent design näyttäisi erittäin arvostetulta listalta. Esillä oleva lista parhaista papereista ei kuitenkaan näytä sisältävään mitään tänä vuonna julkaistua paperia. Tuorein läpyskä on nimittäin vuodelta 2013: The “Wow! signal” of the terrestrial genetic code.

Onneksi Disco-väki osasi opastaa sivullaan kohti niitä IDeistien omia ID-julkaisuja, joissa keskitytään älykkään suunnitelman teoriaan. IDeistit perustivat tällaisia julkaisuja, jotta katalien ja kateellisten darwinistien tyrannian alaisuudessa toimivat tieteelliset julkaisut eivät pääsisi sensuroimaan heitä.

Biologic Institute on paikka jonne vanha tuttumme professori Matti Leisola on kirjoitellut ahkerasti. Pahus sentää. Tuoreimmat julkaistut paperit ovat vuodelta 2014. Onko Matti jäänyt kokonaan eläkkeelle tutkimustyöstä eikä tilalle ole ilmes... suunniteltu uutta suomalaista IDeistiä?

Bio-Complexity on suurin ja paras näistä julkaisuista. YES! Heillä on oikeasti kokoelma kaikista tänä vuonna julkaistuista ID-tutkimuksista. Niitä on kaksi.

Fitness Decline Over Long-Term Evolution of a Small Population of Asexual Computational Organisms

Mielenkiintoinen paperi jossa jatketaan Stylus-ohjelmalla tehtyä kiinalaisten kirjainmerkkien perusteella arvioitua keinotekoisten geenien toiminnallisuutta. Tai jotain sinnepäin. Paperin jujuna on todeta, että ohjelman edetessä tuo keinotekoinen geneettinen toiminallisuus rapistuu, joten informaatiota vain katoaa. Eli geneettinen informaatio voi vain kadota mutaatioiden kerääntyessä. Ellei jostain ilmesty älykäs kirjoittaja kirjoittamaan uutta informaatiota.

Toinen paperi liittyy enemmän biologiaan ja evoluutioteoriaan.

AminoGraph Analysis of the Auditory Protein Prestin From Bats and Whales Reveals a Dependency-Graph Signal That Is Missed by the Standard Convergence Model

Lajien yhteisen polveutumisen haastamisessa vertailtiin valaiden ja lepakkojen kaikuluotaamiseen liittyviä geenejä. Varmasti kiinnostavaa luettavaa kaikille konvergenttisen evoluution ystäville. 

Ja siinä oli koko vuoden saldo. En löytänyt enempää ajankohtaista tutkimusmateriaalia älykkään suunnittelun suunnalta. Näyttäisi siltä ettei se William Dembskin lupaama tieteellinen vallankumous ole vieläkään toteutunut.

Mielenkiintoisinta tekstiä IDeisteiltä irtosi Discovery Instituten uusimmassa uutiskirjeessään, jota minä olen tietenkin tilannut useamman vuoden ajan. Siinä kaiken mainospuheen ja lahjoitusten kerjäämisen ohella mainittiin tämän hetken tunnetuin ja suosituin darwinismin edistäjä Yhdysvalloissa. Tuo nimi on tietenkin Youtube-kanava "Professor Dave". Kuka?

The most prominent proponent of Darwinism in America right now calls himself “Professor Dave.” He isn’t actually a professor, and he doesn’t have a PhD in a science or any other discipline. He makes his money from YouTube videos, and most of his arguments consist of four-letter words.

What does it say when America’s most prominent defender of Darwin is someone like THAT?

I think it says the future belongs to intelligent design.

Kuulostaa erittäin ala-arvoiselta äijältä. Käyttää vain lyhyitä sanoja eikä edes pätevää koulutusta! Oman kokemukseni mukaan IDeistit kuitenkin valehtelevat ja vääristelevät hurjasti totuutta. Eikä uutiskirje sisältänyt linkkiä tuon kanavan luokse. Ensimmäinen huolestumisen arvoinen merkki. Päätin käyttää useamman tunnin kuunnellen läpi Professor Dave kanavan sisältämää ID-kritiikkiä. Aivan kuten arvelinkin. Disco-väki ei kuvaillut pätevällä tavalla sitä miten Youtube-kanava kritisoi IDeistejä. 

Exposing Discovery Institute jaksoja on seitsemän kappaletta. Ensimmäisen, toisen ja kolmannen jakson jälkeen uskallan väittää, että videot ovat parempia kuin hyviä. Casey Luskin, Stephen Meyer ja Michael Behe saavat juuri sellaiset vastineet, jotka ovat viihdyttäviä JA opettavaisia. Kuin pikakelauksia kaikesta siitä mihin itse käytin elämästäni- hetkinen kun lasken sormillani - noin 20 vuotta. Eivät ne vuodet onneksi olleet aivan turhia. Evoluutiokritiikkin tutustuessa oppii paljon oikeasta tieteestä ja tutkimuksesta. Professor Dave Explains kanava on juuri sellainen infopläjäys jota voin suositella.

Luominen ja Evoluutio - miten usko ja tiede kohtaavat

Vuoden ensimmäinen Skeptikko-lehti sisältää Luominen ja Evoluutio - miten usko ja tiede kohtaavat kirja-arvosteluni. Kaikki fiksut, upeat, kauniit ja ihanat ihmiset ovat jo varmasti saaneet lehden postiluukkuihinsta. Mutta täällä internetissä on joitain kurjia olentoja, jotka eivät tilaa kyseistä lehteä. Ei hätää. En ole unohtanut teitä. Suoritin tarpeeksi uhrilahjoja lehden päätoimittajalla ja hän lupasi, etteivät lakimiehet pilko oveani päreksi, jos julkaisen saman tekstin blogissani.

Luominen ja evoluutio – miten usko ja tiede kohtaavat, E.V. Rope Kojonen, Gaudeamus, 2021

https://www.gaudeamus.fi/teos/luominen-ja-evoluutio/

Erkki Vesa Rope Kojonen, Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta on onnistunut keräämään luomisopin ja evoluutioteorian välisen keskustelun merkkiteoksen.

Luominen ja evoluutio sisältää lähes kaikki keskustelupalstoilta tutut kiistakapulat. Piltdownin mies sekä Paluxin jalanjäljet ovat varmasti tuttuja kiihkeistä nettikeskusteluista. Sekä myös aiheeseen liittyvät teologisten ja filosofisten argumentaatioiden kiemurat. Niin perisynti kuin pahan ongelma ovat osa evoluutioteoriasta käytyä keskustelua. Ne käydään läpi selkokielisesti. Se onkin tarpeen, sillä keskustelua on käyty sukupolvien ajan. Äänessä ovat olleet luonnontieteilijät, piispat ja filosofit. Charles Darwin, William Paley ja David Hume sekä useat muut tunnetut nimet ovat kantaneet kortensa kekoon. Kädenvääntöä on tehty niin kosmologian, biologian kuin eksegetiikan kautta. Joillekin keskusteluun osallistuneille kyseessä ei ole pelkästään luonnontieteellisten teorioiden testaaminen, vaan ihmisten sielujen kohtalo. Vastauksilla on siis merkitystä usealla eri tavalla. Siksi uskon, että Kojosen kirjaan tartutaan niin luomisopin kannattajien kuin sen vastustajien parissa. Voin suositella kirjaa kaikille.

Luomisuskon asema kotimaisessa keskustelussa ei ole hääppöinen. Vain kourallinen alan harrastajia kirjoittaa tai luennoi aktiivisesti aiheesta. Eniten tuotoksia ilmestyy uskovaisten näkökulmasta. Luomisuskon vaikutukset akateemiseen maailmaan ovat jääneet vähäisiksi. Kirjoituksia löytyy enemmän itse luomisuskon ja tiedemaailman välisestä kiistasta, kuin luomisopin tieteellisistä saavutuksista.

Osapuolten luokittelu on selkeää. Raamatuntulkintoja voi olla monia, mutta pääpiirteittäin leirit ovat helposti tunnistettavissa.

Nuoren Maan kreationismi. Raamattu on ylin auktoriteetti tutkimuksessa. Maa on vain 6000 10 000 vuotta vanha. Maailmanlaajuinen vedenpaisumus.

Vanhan Maan kreationismi. Raamattu ja tiede puhuvat samasta todellisuudesta, mutta niitä tulkinnat ovat epävarmoja. Maa on n. 4,5 miljardia vuotta vanha. Vedenpaisumus oli paikallinen ilmiö.

Teistinen evolutionismi. Evoluutio ja luomisnäkemys ovat yhteensopivia. Evoluutio nähdään osana Jumalan luomissuunnitelmaa. Luonnontiede ja uskonto eivät ole suorassa ristiriidassa keskenään.

Nuoren Maan kreationismi, eli se jyrkin tulkinta Raamatun sisällöstä, joutuu kaikkein kovimmille. Uskomus maailmanhistorian supistamisesta vain muutamiin tuhansiin vuosiin on räikeässä ristiriidassa lukemattomien luonnontieteellisten ilmiöiden kohdalla.

Kojonen osoittaa nuoren Maan luomisopin olevan heikosti perusteltu tulkinta myös teologiselta näkökannalta. Jyrkän kirjaimellinen tulkinta johtaa ongelmiin vertauskuvallisten tekstien kohdalla. Luomispäivien kirjaimellinen tulkinta yhden vuorokauden pituisiksi jaksoiksi johtaa ristiriitoihin muiden Raamatun kirjojen kanssa. Varsinkin sukuluetteloiden perusteella lasketut suuret iät nostavat hikeä otsalle kirjaimellisen tulkinnan parissa. Nooan olisi sukuluettoloiden mukaan pitänyt olla vielä elossa, kun Abraham täytti 50-vuotta. Mutta ihmiskunnan kannalta tärkeää miestä ei mainita Abrahamin tarinoissa. Symbolismin käyttö on selkeää useissa Raamatun teksteissä. Tämä huomattiin vuosisatoja sitten. Nuoren Maan kreationismi onkin nuorempaa perua. Kristityt geologit olivat hyväksyneet Maan vanhan iän kauan ennen Charles Darwin ilmestymistä.

Alussa kerrataan miten geosentrinen tulkinta syrjäytettiin heliosentrisellä. Korvaaminen uudelle selityksellä ei tapahtunut yhden yön aikana. Geosentrismiä puolustettiin yhä monimutkaisemmaksi muuttuvilla malleilla. Myös teologisten argumenttien soveltuvuudesta kiisteltiin. Aineiston kasaantuessa oli pakko myöntää, että heliosentrinen malli oli johdonmukaisempi ja parempi selitysvoimaltaan. Kojonen tekee oivan tempun, sillä kaikkea tuota lukiessa on vain pakko nyökkäillä.

Uusimpana tulokkaana on Yhdysvalloissa aloitettu älykkään suunnitelman idea. Siinä ei oteta kantaa Maan ikään eikä vedenpaisumuksiin. Tärkeimpänä on osoittaa, että evoluutiomekanismit ovat puuttellisia. Tuota puutetta täydentää suunnitelmallisuus. Kuka tai mikä tuo suunnittelun on tehnyt on myös tarkoituksella avoimeksi jätetty kysymys.

Eri tulkintojen taustat käydään lävitse valistavalla tavalla. Itselleni läheisimpänä oli älykkään suunnittelun ilmestyminen. Kojonen kertaa kyseisen liikkeen motivaatiot ja puolestapuhujat. Niin William Dembski, Michael Behe kuin kotimainen Matti Leisola saavat maininnan suunnitteluargumentin tarkastelussa.

Liikkeen viisi olennaista pilaria ovat:

1. Mutaatiot eivät rakenna mitään vaan aiheuttavat vahinkoa.

2. Ohjaamattomat ja satunnaiset prosessit eivät voi tuottaa solujen monimutkaisuutta.

3. Välimuotojen fossiilit puuttuvat.

4. Biologit eivät ole onnistuneet Darwinin ”elämän sukupuun” rakentamisessa.

5. Elämän kemiallinen alkusynty säilyy ratkaisemattomana arvoituksena.

Eli liike pyrkii olemaan aktiivinen genetiikan, biokemian, paleontologian, taksonomian sekä kemian areenoilla.

Kivana huomiona Kojonen muistuttaa, että älykkään suunnitelman teltan sisään mahtuu myös ajatus elämän yhteisestä polveutumisesta. Mm. Michael Behe hyväksyy lajien yhteisen polveutumisen. Hän uskoo elämän olevan luotua, mutta geneettinen informaatio on vain rappeutunut sukupolvesta toiseen. Useat älykkään suunnittelman kannattajat hyväksyvät myös vanhan Maan iän, mutta sitä pyritään pitämään puhumattomana aiheena teltan sisällä. Iästä puhuminen johtaa teologiseen kiistelyyn, joka puolestaan on loputon suo.

Mutta Kojonen ei jätä darwinistien tuotoksiakaan kritiikittä. Richard Dawkinsin kirjoitukset silmien huonosta suunnittelusta eivät ole yksioikoisia. Näköhermojen fotoreseptorisolut voivat olla väärin päin, mutta siitä ei pystytä päättelemään ovat ne huonoa suunnittelua. On nimittäin havaittu, että se on optimaalinen järjestys solujen lämpöominaisuuksien vuoksi. Eikä pidä unohtaa, että huonosti suunniteltu olisi kuitenkin vielä suunniteltu.

Michael Behen Darwin's Black Box kirjassa lanseeraama palautumaton monimutkaisuus oli suosittu väittelyn aihe. Uudeksi evoluutiokritiikiksi tarkoitettu argumentti on sopivasti yksinkertainen. Tarkasti yhteensopivista osista koostuva järjestelmä, jonka toiminto syntyy vasta osien yhteistoiminnasta. Behen esimerkkinä oli tavallinen hiirenloukku. Se ei toimi, jos jokin sen olennaisista osista poistetaan. Eikä sitä voi rakentaa sopimattomilla ominaisuuksilla varustetuilla osilla. Biologian puolelta biokemiallisten järjestelmien suosituimmaksi esimerksi nousi bakteerimoottori. Bakteerimoottori liikuttaa bakteerin siimaa ja saa sen liikkumaan solunesteessä. Tällaisten järjestelmien kehittyminen suoralla kehitysreitillä ei ole mahdollista.

Paitsi että evoluutio ei vaadi suoria kehitysreittejä. Nykyinen toiminto voi perustua erilaisesta toiminnosta poimitun komponentin varaan. Tällainen epäsuora kehitysreitti mahdollistaa monimutkaisten järjestelmien kasaantumista edellisten päälle. Ja juuri niin näyttää käyneen, kun tarkastelemme biokemiellisten järjestelmien osia. Behe on itse tiedostanut tällaisen vaihtoehdon, mutta toteaa sen olevan aivan liian epätodennäköistä. Vuoropuhelu kriitikoiden kanssa johtaakin lopulta epätodennäköisyyslaskelmiin. Argumentti on lopulta vain erittäin monimutkainen aukkojen jumala.

Kojonen onnistuu mielestäni kiteyttämään viiteen sivuun koko bakteerimoottorista käydyn taiston. Behen argumentin rakenne, soveltavuus ja sen saama kritiikki on helppo sisäistää. Uusille tulokkailla kirja antaa mahdollisuuden sisäistää vuosikausia käydyn väittelyn yhdessä illassa.

Kojosen pyrkimyksenä on esitellä kunkin osapuolen näkemyksiä sillä tavalla, että he tunnistavat omat ajatuksensa. Siinä hän on onnistunut.

”Keskustelussa luomisesta ja evoluutiosta on kuitenkin paljastunut myös paljon ongelmia. Sen kiivauden vuoksi eri osapuolten on esimerkiksi ollut vaikeaa tunnistaa vastakkaisen osapuolen hyviä ajatuksia sekä tunnistaa ”oman puolen” tekemiä virheitä. Liiallinen keskittyminen yksityiskohtiin uhkaa usein hämärtää kokonaiskuvan, kuten esimerkiksi silloin, kun luomisoppi ymmärretään liian kapeasti. Toisaalta myös keskittyminen kokonaiskuvaan on usein johtanut yksityiskohtia koskeviin massiivisiin virheisiin ja väärintulkintoihin. Näin on käynyt silloin, kun tieteellistä todistusaineistoa on yritetty väkisin saada sopimaan johonkin etukäteen valittuun lopputulokseen.”

- E.V. Rope Kojonen.

 

Joulukuun kiireet ja viimeinen kirja

Tänään joulukuun 20. päivä on tärkeä merkintä kaikille evoluutio VS kreationismi kinastelujen veteraaneille. Vuonna 2005 päätökseen tulleen Kitzmiller v. Dover oikeudenkäynnin 16-vuotisjuhlan kunniaksi kirjoittelen hieman

 Älykäs suunnittelu ja kreationismi näyttävät haihtuneen pois kansakuntamme keskustelupöydiltä. Ei sillä että ne koskaan edes olivat siellä näkyvillä paikoilla. Alan isoimmat nimet ovat käytännössä siirtyneet eläkkeelle. Lääkäri Pekka Reinikainen puhuu enemmän koronapandemiasta kuin kreationismista. Emeritusprofessori Matti Leisolasta ei ole kuulunut hänen Evoluutiouskon ihmemaassa kirjansa julkaisun jälkeen. Professori Tapio Puolimatka vaihtoi kirjoittelu aiheitaan evoluutiokritiikistä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vastustamiseen. Nykyisin Tapsa saarnaa koronarajoitteiden demonisuudesta, koska huomasi saavansa rokotevastustajien parista suuremman yleisön kuin kreationistien piireistä.

Kauan kauan sitten, kun nämä aiheet olivat enemmän tapetilla blogini seinillä, ilmestyi Helsingin yliopistossa Intelligent Design: A Theological and Philosophical Analysis väitöskirja. Tutkijatohtori E.V. Rope Kojonen oli perehtynyt ihailtavalla tarmolla älykkään suunnitelman sisältöön ja yhteyksiin teologian sekä luonnontieteiden suuntaan. 

Tänä vuonna julkaistiin  Luominen ja evoluutio -  Miten usko ja tiede kohtaavat kirja. Suureksi ilokseni Kojonen tarjosi siitä minulle arvostelukappaletta. Vastaukseni oli vesiselvä. Aloitin luku-urakan juuri vuoden suurimpien työkiireiden vain tiivistyessä. Näillä näkymin saan luettua teoksen loppuun juuri ennen vuoden loppumista. En malta odottaa ihan sinne asti, sillä voin kehua kirjaa heti ensimmäisen sadan sivun selaamisen jälkeen. Kokonaisuuden arvostelen heti kun kirja on luettu kokonaan läpi.

Älykäs suunnittelu (ID) ja kreationismi esitellään juuri sellaisella neutraalilla tavalla, joka valistaa lukijaa. Väittäisin olevani melko hyvin perillä IDeismin ja kreationismin vaiheista, joten on virkistävää lukea pätevää kotimaista tietokirjaa näistä asioista. Uskon myös, että nettikeskusteluissa aktiiviset kreationistit nyökkäilevät hyväksyvästi kirjalle.

Kojonen kehystää tieteen ja uskonnon välisen kitkan selkeällä tavalla. Näiden kahden ei nimittäin tarvitse automaattisesti olla aina ristiriidassa. Vaikka vaahtosuiset ateistit niin väittäisivätkin. Fiksu teologi muistaa millaiset ajatusmaailmat olivat hänen edeltäjillään. 

ID:n ja kreationismin esittelyn jälkeen Kojonen nostaa pöydälle litteän Maan ja heliosentrismin. Ne muistuttavat meitä uskonnon joustokyvystä. Ei ole pakko olla täysillä vastarannan kiiskenä, jos luonnontieteet näyttävät osoittavan asioita, jotka ovat ristiriidassa uskonnollisen tekstin kirjaimellisen tulkinnan kanssa. Näistä väännettiin kättä kristittyjen kesken, kun piti selvittää onko Raamattu väärässä siitä kiertääkö Aurinko planeettamme vai kiertääkö planeettamme Aurinkoa. Tuo keskustelu on vivahteikas. Kojonen käy läpi teologiset ja filosofiset perustelut sille miten ja miksi kristinusko pystyi sopeutumaan aurinkokeskeiseen maailmankuvaan. 

Se toimii kynnysmattona sille miten nykymaailman kristityt ovat sopeutuneet (enimmäkseen) biologian maailmasta löytyviin asioihin. Merkit siitä miten kreationistit ovat tulevaisuuden litteän Maan kannattajia ovat ilmassa. Mutta toisaalta meillä tälläkin hetkellä litteän Maan kannattajia asumassa tällä planeetalla, joten...

Kirja on onneksi maallikoille helppolukuinen. Siinä käytetään myös Tähtien sodasta tuttuja vertauskuvia valaisemaan asioita. 

Eli arvostelu tulossa juuri ennen kuluvan vuoden loppumista.

Professori hylkäsi Darwinismin

Tämä tapahtui jo kesällä, mutta vasta äskettäin Seurakuntalainen uutisoi tietotekniikan professorin hylänneen darwinismin. David Gelernter ei ole opiskellut biologiaa, mutta päätti tutustua IDeistien uusiin kirjoihin. Ja ne toimivat aivan kuten IDeistit haluavat niiden toimivan.

Yalen yliopiston professori David Gelernter on hylännyt darwinismin ja irtisanoutuu evoluutioteoriasta epätodennäköisenä tieteellisenä teoriana. Älykäs suunnittelu ansaitsee hänen mukaansa syvemmän tarkastelun.

Mikä sai professori pudottamaan modernin biologian kattavimman ja selitysvoimaisimman tieteellisen teorian? No tietenkin Discovery Instituten tuottamat kirjat. Stephen Meyerin Darwin’s Doubt vakuutti professorin siitä, että evoluutioteoriassa on puutteita. Hän luki myös The Deniable Darwin and Other Essays ja Debating Darwin’s Doubt kokoelmat. Niiden perusteella professori päätti Darwinin epäonnistuneen.

Hän kirjoitti tästä ajatusmaailman muutoksesta Claremont instituutin kirja-arvioiden julkaisuun.


Älykkään suunnitelman idea on professorin mielestä hyvä, mutta hän ei näe sitä evoluutioteorian korvaajana. Olen iloinen siitä, että hän tunnisti ID-teorian olevan toimimaton biologisen monimutkaisuuden selittäjänä. Mutruilua saan siitä, että Gelernter tulkitsee evoluutioteorian olevan pelkästään Darwiniin keskittyviä teorioita. Darwin sitä ja Darwin ajatteli tätä. Hän on aivan oikeassa siinä, että Darwin oli väärässä monessa asiassa. Biologia onkin mennyt huimasti eteenpäin Darwinin aikaisten luonnontieteilijoiden. Näitä asioita ei käsitellä Gelernterin kirjoituksessa.

Darwinismin kannattajia professori kuvailee uuden uskonnollisuuden kannattajina. Darwinismia hän kuvailee uskonnon korvaajana, jota epätoivoiset sielut tarvitsevat. Ei siitä sen enempää.

Argumentit evoluutioteorian heikkouksista eivät ole niin huonoja mitä kreationistit ovat toistelleet vuosikymmenien ajan. Professori osaa sentään esitellä ne ihan ok tavalla. Esillä on tietenkin IDeistien suosikki aihe Kambrikauden räjähdys. Kambrikauden edeltäjien fossiilien vähyys nähdään tietenkin evoluutioteorian heikkoutena.

Kambrikauden jälkeiset fossiilisarjat elämän siirtymisestä maalta merelle, takaisin mereen ja maalta ilmaan jätetään mainitsematta. Ne jätetään mainitsematta, koska ne osoittavat lajien yhteisen polveutumisen ja uusien lajien sekä rakenteiden ilmestymisen. Keskittymällä pelkästään Kambrikauden räjähdykseen annetaan mielikuva fossiilistosta, joka ei muka sovi evoluutioteorian ennusteisiin.  Siinä samassa hän toistaa sen oudon väärinkäsityksen evoluutiosta, jota myös kotimaiset luomisopin kannattajat ovat esitelleet:

"most species enter the evolutionary order fully formed and then depart unchanged"

Mikä voisikaan olla täysin muodostuneen eliön vastakohta? No tietenkin ns. puolivalmis eliö. Ongelmaa yritettiin selittää mm. Tapio Puolimatkalle, joka ei tuntunut ymmärtävän mitä itse tarkoitti höpistessään "puolivalmiista" elimistä.

Molekyylibiologia on paljastanut solujen uskomattoman monimutkaisuuden. Missä monimutkaisuutta siellä IDeisti päättelemässä suunnittelua. Professori näkee, ettei neodarwinismi (kyllä, hän pääsee lopulta Darwinin jälkeiseen tieteeseen) kykene selittämään uusien proteiinien ilmestymistä. Tosin tekstissään hän kuvailee evoluution tarvitsevan uuden geenin/proteiinin. Todennäköisyydet sellaisen ilmestymistä vastaan ovat IDeistien laskelmissa järjettömän suuret. Joten evoluutio ei voi kehittää uusia proteiineja. Aminohappojen järjestyksissä on niin paljon toimimattomia mahdollisuuksia, ettei sattuma + mutaatio kykene pitämään toimivien aminohappojen järjestyksiä kasassa.

Nuo laskelmat perustuvat Douglas Axen arvioihin tarvittavista mutaatioista.  Niiden ongelma on siinä, ettei evoluutiossa ole jotain tiettyä kohdetta, johon mutaatioiden olisi tähdättävä. Eikä näissä tapauksissa proteiinien lähtökohtana ole pelkkä sekamelska, vaan jokin toinen toimiva proteiini tai mutaatiolla toimimattomaksi muuttunut proteiini. Nämä realistisemmat ja luonnosta havaitut tekijät eivät vain anna niitä IDeistien haluamia todennäköisyyksiä.

Hän esittää myös ne kysymykset, jotka jättävät älykkään suunnitelman idean ontoksi:

An intelligent designer who interferes repeatedly, on the other hand, poses an even harder problem of explaining why he chose to act when he did. Such a cause would necessarily have some sense of the big picture of life on earth. What was his strategy? How did he manage to back himself into so many corners, wasting energy on so many doomed organisms? Granted, they might each have contributed genes to our common stockpile—but could hardly have done so in the most efficient way. What was his purpose? And why did he do such an awfully slipshod job? Why are we so disease prone, heartbreak prone, and so on? An intelligent designer makes perfect sense in the abstract. The real challenge is how to fit this designer into life as we know it. Intelligent design might well be the ultimate answer. But as a theory, it would seem to have a long way to go.

Kirjoituksessaan professori ei viittaa vertaisarvioituihin julkaisuihin.

Jäin kyllä tyytyväisenä myhäilemään erään faktan äärelle. Gelernter ei edes mainitse William Dembskin matemaattisia juttuja. Olisin olettanut, että tietotekniikan professori olisi ensimmäisenä tutustunut Dembskin selityssuodattimeen tai laskelmiin täsmällisestä monimutkaisesta informaatiosta. Dembski on muuttunut täysin irrelevantiksi. Mikä ei kyllä ole kovin iso muutos edelliseen tilanteeseen tämän informaatiotieteen Paris Hiltonin kanssa.

Eikä edes Michael "redusoimaton monimutkaisuus" Behe ei saa nimeään Gelernterin tekstiin.

Lopuksi oli ilo huomata, että Seurakuntalainen kommentoi tuota uutista ihan asiallisella tavalla. Eero Junkkaala kirjoittaa:

Nyt siis on syytä laittaa hiukan jäitä hattuun niiden, jotka ajattelevat evoluutioteorian kumoutuneen muutama päivä sitten. Näin ei ole tapahtunut. Tieteellinen keskustelu on jatkunut Darwinin päivistä saakka ja jatkuu edelleen. Pitkä kehityskaari vuosimiljoonineen on niin hyvin perusteltu, että sitä ei voi hujauttaa nurin muutamalla kriittisellä kommentilla. Keskustelussa on hyvä muistaa Thomas Kuhnin tunnettu lause: ”Jos mikä tahansa ja jokainen yhteensopimattomuus olisi teorian hylkäämisen peruste, kaikki teoriat olisi hylättävä aina.”

Emme vielä tiedä kuinka paljon professori Gelernter on perehtynyt paleontologien ja biologien vastineisiin. Jokaiselle IDeistien väittämälle kun löytyy selitys. Stephen Meyerin kirjat väitteet fossiiliston ongelmista on käyty läpi netin keskustelupalstoilla moneen kertaan. Niitä on käyty läpi yös blogissani. Kambrikauden 20 miljoonaa vuotta kestänyttä räjähdystä edeltäviä fossiileja on olemassa. Yhä useampien fossiilien löytyessä Ediacarakaudelta onkin alettu Kabrikauden räjähdyksen sijasta puhumaan Kambrikauden diversifikaatiosta. Räjähdys on toki seksikkäämpi sana.

Valitettavasti en vielä tiedä kuinka perinpohjaisesti Gelernter on osannut perustella IDeistien väittämiä itselleen. Ainakin se miten hän kuvailee IDeistien kirjoissa olleita väitteitä antaa ymmärtää, ettei hän ole kovin hyvin perillä siitä mitä moderni evoluutioteoria oikeasti sisältää. Mm. mikroevoluutiota kuvaillaan erilaiseksi prosessiksi kuin makroevoluutio. Hän on niellyt IDeistien materiaalia ja unohtanut maustaa ateriansa lähdekritiikillä. Onneksi hänellä on mahdollisuus oppia jotain uutta. On eri asia käyttääkö hän sitä mahdollisuutta.

Matti Nääsvillessä

Älykkään suunnitelman suurin ja ainoa tähti Suomessa on huomenna Tampereella. Aamulehti haastatteli vanhaa tuttuamme professori Matti Leisolaa. Lauantaina hän nimittäin pitää taas esitelmää älykkäästä suunnitelmasta ja evoluution ongelmista. Taidan jättää elämyksen väliin, sillä se on liian pitkän kävelymatkan päässä rautatieasemasta.

Oi muistoja. Olin paikalla kun Leisola puhui Tampereen yliopistolla, silloin joskus kauan kauan sitten. Hänet kutsui sinne kristittyjen nuorisojärjestö. Silloin Masa sanoi suoraan, että darwinismi mahdollisti natsien valtaan nousun. Valtaosa yleisöstä oli kristittyjä. Noin puolet yleisöstä vaikerteli vaivaantuneena tuolle kommentille. Itse löin pääni pöytään. Kuin sattumalta tuo osuus luennosta jäi lataamatta nettiin, joten jälkipolvet eivät pääse todistamaan Leisolan ajatusmaailman hienouksia. Sen jälkeen Leisola luultavasti oppi olemaan varoisempi tokaisuissaan. Miehen puheet ja kirjoitukset eivät ole minulle mitään uutta. Ehkä tänä vuonna hän puhuisi joistain uusista jutuista. Ehkä ei.

Aamulehden haastattelussa Leisola puhuu asiasta, joka saa minut rapistelemaan Aamulehteä tuohtuneena. Minulla ei ole sen paperista versiota, joten tulostin verkkouutisen rapistelua varten.

Leisola on jo vuosikymmeniä ollut sitä mieltä, että koska evoluutioteoria on hänestä parhaimmillaankin hatara ja perustuu liikaa sattumalle, monimutkaisen elämän syntyä ja kehitystä – siis uuden biologisen informaation syntyä – selittää paremmin älykkääksi suunnitteluksi kutsuttu uskomus tai "teoria".

Ja vaikka Leisola ei suoraan sitä älykästä suunnittelijaa nimeltä mainitsekaan, Jumalastahan tietysti on kysymys.

–Ei välttämättä. Esimerkiksi kirjassani Evoluutiouskon ihmemaassa ei ole mitään muuta kuin tieteellisiä elementtejä. Toisaalta en ole koskaan kätkenyt sitä, että olen kristitty, hän pyörittää kysymystä.

Mitä revisionismia ja valikoivaa muistia minä näenkään?

Luin tuon Leisolan kirjan. Se ei sisällä materiaalia, joka kumoaisi evoluutioteorian. Se ei sisällä materiaalia, joka osoittaisi älykkään suunnitelman mitenkään hyödylliseksi tutkijoille. Eikä se voikaan sisältää sellaista, sillä IDeistien kärkinimetkään eivät sellaista kyenneet tuottamaan.

Matti haluaa antaa sellaisen vaikutelman, että tarjolla olisi pätevää tieteellistä materiaa ID:n tueksi.

Aivan kuin älykäs suunnitelma ei olisi paljastunut nekromantialle altistuneeksi kreationismin kuolleeksi hevoseksi.

Aivan kuin tuo sama zombiehevonen ei olisi saanut pyhään veteen kastettua hopealuotia päähänsä Kitzmiller V. Dover -oikeudenkäynnissä yli kymmenen vuotta sitten.

Aivan kuin tuo älykkään suunnitelman tappio ei olisi tapahtunut IDeistien omien tuotosten ja puheiden perusteella, kun Of Pandas and People kirjan kreationistiset (cdesign proponentsists) versiot tulivat päivänvaloon.

Aivan kuin älykäs suunnitelma ei olisi ajat sitten osoittautunut ontoksi ja toimimattomaksi työkaluksi tutkijoiden työkalupakissa.

Aivan kuin älykkään suunnitelman alamäki muka johtuisi jostain muusta kuin idean huonoudesta.

Aivan kuin älykkään suunnitelman idea olisi muka jotain muuta kuin uudelleen paketoitua kreationismia, jolla yritettiin livauttaa kreationistien meemejä koulukirjoihin.

Leisolan vihjailut ovat sitä tavallista kreationistin epärehellisyyttä. Älykäs suunnitelma ei muka menesty, koska ateistiset tiedemiehet kiusaavat. Julmaa kieltä minulta?

Seuraavaksi Leisolalta tiedustellaan maapallon ikää.

Tässä vaiheessa yritän saada Leisolaa kieltämään tai myöntämään sen julkisuudessa liikkuvan legendan, että hän todella uskoo maapallon olevan vain muutaman tuhannen vuoden ikäinen.
Se on yksi kreationismiin eli Raamatussa esitetyn kaltaiseen luomiskertomukseen luottavien pääuskomuksia. Normitieteessä Maan iäksi on arvioitu liki viisi miljardia vuotta.
–En ole koskaan ottanut kantaa julkisuudessa tähän kysymykseen. Olen biokemisti. Erityisalaani ovat biotekniikka ja elävät organismit, hän sanoo viileästi, mutta lisää paljon puhuvasti:
–Olen kyllä jutellut geofyysikoiden kanssa. Monet heistä myöntävät, että ikäarviot perustuvat olettamuksille ja ovat vain arvioita.

Kieroa sanailua professorilta. Leisola tietää ettei hänen kannata antaa rehellistä vastausta siitä mitä ajattelee tuosta iästä. Siksi hän esittäytyy vaatimattomasti vain biokemistinä, joka integriteettinsä tähden ei suostu ottamaan varmaa kantaa niinkin monimutkaiseen asiaan kuin onko planeettamme joitain tuhansia vai miljardeja vuosia vanha. Tiede ei tiedä tarkkaa vastausta, vaan joutuu heittelemään arvioita, myhäilee Masa muikeana ja vinkkaa silmää Pekka Reinikaisen suuntaan, joka punastuu.

Ja samalla kirjoittelee varmoin näppäimistön näpyttelyin fossiileista vaikka ei ole paleontologi. Jos sinulla on vessasi kaapissa Evoluutiouskon ihmemaassa -kirja, niin katso sivulta 140 - 141 miten Masa väittää trilobiittifossiilin iänmäärityksen olevan kehäpäättelyä, kun hän siteeraa geologi ja paleontologi Donald Protheroa.

 Varmistus siitä miten rehellisesti Leisola on käsitellyt Protheroa lainatessaan Interpreting the Stratigraphic Record kirjaa odottaa kyseisen kirjan saapumista postissa. Kyllä, minä tilasin sen äsken itselleni. Kommenteissa saatte esittää veikkauksia: Onko paleontologi oikeasti väittänyt, että trilobiittien ajoitus on kehäpäättelyä?

Leisola ei ole yksin kiertelyineen. Moni IDeisti Yhdysvaltojen puolella on tehnyt samaa kiertelyä Maan iästä. Sekä varoittavat toisiaan siitä, ettei kannata alkaa puhumaan Nooan vedenpaisumuksesta. Vedenpaisumus rajoittaa ihmiskunnan historian vain n. 4500 vuoden ikäiseksi. Mikä on johtanut ns. omien koirien puremiseen, kun mytologian tulkinnat menevät ristiin eri luomisopin leirien kanssa. Peli on heti pelattu, kun ei-evankelinen yleisö tajuaa heidän olevan nuoren maailman kreationisteja.

Matti Leisola ja Mainetta rapakon takana

Professori Matti Leisola kerää mainetta Yhdysvaltojen puolelle. Oikeastaan pelkästään IDeistien parissa. Leisoa on niitä harvoja USA:n ulkopuolisia akateemisesti koulutettuja ihmisiä, joka on avoimesti älykkään suunnitelman kannattaja. Pari vuotta sitten hän julkaisi elämänkerran kaltaisten kirjan nimeltään Evoluutiouskon ihmemaassa. Se oli ihan hauskaa luettavaa.

Siitä kuulivat varmasti myös Discovery Instituten väki. He lähettivät IDeisti Jonathan Wittin Leisolan Masan luokse. Tästä yhteistyöstä kehittyi (hihhhiiiihhihih) uusi versio Evoluutiouskon ihmemaassa -kirjasta. Discovery Instituten blogissa kirjasta kerrotaan The Scientist Who Shouldn’t Exist otsikolla. Leisola on tutkija jota ei pitäisi olla olemassa. Hän ei hyväksy biologian monimutkaisuuden ilmestyneen ilman yliluonnollista suunnittelijaa. Kirjan nimeksi valittiin Heretic: One Scientist’s Journey from Darwin to Design.

Jos löydän sen jostain puoli-ilmaiseksi, niin hankin opuksen kokoelmaani. Ei sillä että ID-liikkeen touhut enää nousevat uutisoinnin arvoiseksi. Älykkään suunnitelman idea näyttäisi rappeutuneen olemattomiin.

IDeistiä vainotaan, VIHDOINKIN!

Expelled-elokuvan vaikutus maailmaan jäi pieneksi. Se esitteli älykkään suunnitelman kannattajien sanomaa. Mikä tarkoitti sitä, että valitettiin vainosta ja tieteen vallankumousta tekevien tutkijoiden sensuroimisesta. Paskapuhettahan se oli, sillä Expelled-elokuvassa mainitut esimerkit eivät pitäneet paikkaansa. Tutkijoita ei erotettu minkään älykkään suunnitelman kannattamisen takia. Todellisuus osoittu väkevää huumorintajua muutama vuosi myöhemmin. Expelled-elokuvan käsikirjoittaja Kevin Miller sai nimittäin häädön evankelisesta Trinity Western yliopistosta Kanadassa, koska ei uskonut oikealla tavalla uskonnollisiin asioihin. Eli oikea esimerkki IDeistin expellauksesta, mutta väärällä tavalla IDeistien narratiivin kannalta.

Usean vuoden ajan IDeistit etsivät aitoa tapausta, jolla uhriutua ja osoittaa pahan darwinismin tyrannia.

Pikakelaus tähän päivään.

Älykäs suunnitelma palaa blogien otsikoihin, kun saksalainen paleontologi Günter Bechly joutui karmean vainon ja sensuurin uhriksi. Miten tämä sudenkorentojen fossiilien keräilijä kärsii darwinistien sortokoneistosta? Discovery Instituten blogi Evolution News & Science kertoo yksityiskohdista. Hänen englanninkielinen wikipedia-artikkelinsa poistettiin! Näennäisenä perusteluna poistolla tarjottiin sitä, ettei Bechly ole tarpeeksi huomattava hahmo paleontologiassa. Ei tarpeeksi siteerattua tutkimusta, vaikka nimi näkyykin useasti googlatessa. Toisaalta professorin nimi näkyy enemmän valokuvien omistajana, jotka liittyvät paleontologin työssä otettuihin valokuviin fossiileista.

Poistetusta artikkelista käytiin keskustelua Wikipedian sisällä. Myös Bechly osallistuu kädenvääntöön. Poistoa puolletaan luotettavien lähteiden riittämättömyydellä, mutta toisaalta paleontologista löytyy useampi uutisartikkeli ja tiedeuutinen. Varsinkin saksankielisistä uutisista. Mutta toisaalta ne ovat pääasiassa Bechlyn ja IDeistien tuottamaa materiaalia, joka on ristiriidassa riippumattomuutta korostavan Wikipedian säännön kanssa.

Varsinaiseksi poiston syyksi näyttäisi lopulta ponnahtavan Bechlyn kokema ajatusmaailman muutos älykkään suunnitelman suuntaan. Poistoa alettiin perustelemaan vasta sen jälkeen, kun hän oli liittynyt Discovery Instituten jäseneksi. Discovery Institute on maailman paras (eli ainoa) IDeistien ajatushautomo, jolla on säännöllistä aktiviteettia.

Onneksi professorin vaikutus internetin sisältöön ei rajoitu pelkästään yhteen wikipedia-artikkeliin. Bechlyllä on Fossils VS Darwin kotisivu, jossa hän kertoo evoluution ongelmista ja ID-hypoteesin sisällöstä. Samoin kuvaillaan erittäin selkeästi miehen ajatusmaailman päälinjaukset:

 I am a Roman Catholic Christian and strongly oppose atheism, materialism, naturalism, and scientism. I have not become a Christian in spite of being a scientist but because of it. My conversion was based on a critical evaluation of empirical data and philosophical arguments, following the evidence wherever it leads. I  am skeptical of the Neodarwinian theory of macroevolution and support Intelligent Design theory for purely scientific reasons.

Bechlyn pitää ID-hypoteesia jopa sellaisena kehyksenä jonka sisällä voisi tehdä tutkimustyötä! Ehkä hän on ensimmäinen IDeisti, joka uskaltaa ja osaa hyödyntää IDeistien kehittämiä älysignaalien etsimiskeinoja biologiassa. Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla miten Bechlyn lisää älykkään suunnitelman tasoa akatemiassa. Toivottavasti hänelle tehdään uusi wikipedia-sivu, jossa käydään läpi uusia fossiileihin perustuvia argumentteja evoluutiota vastaan.

Toivottavasti Wikipedian käytäntöjä tarkemmin tuntevat osaavat kertoa kommenteissa oliko tuo artikkelin poisto perusteltua vai ei.