5.8.24

IDeismi kuoli. Kauan eläköön IDeismi 3.0!

Viime vuonna muistin pikaisesti tarkastaa olisko IDeistien pelikentälle ilmestynyt mitään mielenkiintoista. Silloin ei löytynyt uutta ja ihanaa revittävää ID-materiaalia minulle. 

Myös IDeistien omissa piireissä huomattiin tämä sama puute. Vuosikymmeniä sitten he kehuivat olevansa tieteellisen tutkimuksen uusi paradigma, johon perustuisi useita toisiaan tukevia tutkimuskenttiä. Älykkään suunnitelman idealla tultaisiin tekemään uraa uurtavaa tutkimusta ja tutkimuspaperit vyöryisivät evoluutioteorian haudan päälle.

Toukokuussa Evolution News julkaisi artikkelin jossa esiteltiin ID:n uudet tuulet. IDeistit itsekin huomasivat miten heidän puuttuva tutkimusohjelma pysyi sitkeästi kriitikoiden puheissa.

It’s a talking point for evolutionists that in the past two decades, intelligent design has stalled. Hardly!
Vihdoinkin! Puuttuva ID-tutkimus on juuri se asia jota IDeistien kriitikot ovat pitäneet tähtäimessään kärsivällisesti kaikki nämä vuodet. Discovery Institute julkaisi uuden verkkosivun: Intelligent Design 3.0 Reseach Program. IDeistien tutkijayhteisö tulee täyttämään tämän sivuston, jotta rahoitusta kerjäävissä sähköposteissa on helpompi antaa vaikutelma vakavasti otettavasta ID-tieteestä.

Tämän ID-tieteen historiasta tehdään yleiskatsaus.

ID 1.0 vaihe tapahtui 1984-1999 vuosien välillä. Silloin ilmestyivät Michael Behen redusoimaton monimutkaisuus, William Dembskin täsmennetty monimutkaisuus ja selityssuodatin. Näistä redusoimaton monimutkaisuus ei tarkoita, että sellainen rakenne EI olisi kehittynyt evoluution kautta. Vaan ettei sellainen mahdollinen kehitysreitti käyttänyt suoraa astettaista reittiä. Täsmennetty monimutkaisuus jäi kelvottomaksi soveltaa biologiassa. Ja Dembski ilmoitti ettei enää sovella keksimäänsä selityssuodatinta. Ensimmäisen vaiheen aikana ei vielä tehty ID-tutkimusta. Toiminta keskittyi populaarikirjojen julkaisuun.

ID 2.0 vaihe raksutti eteenpäin 2000-2015 vuosina.

Toinen vaihe herätti runsaasti keskustelua ja jopa oikeussalidraamaa, mutta luvattu tieteellinen läpimurto jäi vielä tekemättä. William Dembksi ei päässyt käyttämään kehittämäänsä "ruuvipenkki" strategiaa evoluutioteoriaa kannattaviin tutkijoihin. IDeismin julkisivu kasvoi vain kreationismin "akateemisemmaksi" versioksi. Muutama IDeistien oma tieteellinen julkaisu perustettiin ja katosi tällä aikavälillä.

ID 3.0 vaihe alkoi 2016 jatkuen hamaan tulevaisuuteen asti. Discovery Institute kehuu nykyistä ID-tutkimuksen aktiivisuutta: yli 20 tutkimusprojektia, yli 250 julkaistua vertaisarvioitua ID-paperia, yli 10 miljoonan dollarin yhteenlaskettua tutkimusrahoitusta. Viimeistään tässä vaiheessa jumalattomien darwinistien alahuulen pitäisi vapista pelosta!

ID-tutkimus on jaettu neljääntoista alueeseen. Yksi alueista näyttäisi olevan orpogeenit. Orpogeenit ovat niitä geenejä, joilla ei ole vastaavaa kaveria muissa organismeissa. Eikä niiden funktiota usein edes tiedetä. Orpogeenejä voidaan deletoida perimästä vaikuttamatta solun toimintaan, jne. Orpogeeneihin keskittyvä tutkimustyö on usein tällaista yksittäisten pätkien poistamista ja seuraamista mitä soluille tapahtuu. Taksonomian ja homologian kannalta ne ovat kivi kengässä evoluutioteorialla, koska orpogeenit eivät noudata homologian vertailevia sääntöjä. Ei ole mitään mihin verrata orpoja. Aihe itsessään on mielenkiintoinen, mutta IDeistien versiossa siitä leivotaan osanotto-kakkua evoluutioteorian kuolemalle:

These taxonomically restricted or orphan genes can often make up more than 10% of genes in a given species, and they are believed to have originated de novo from random sequences of DNA. This abundance of orphans poses an enormous challenge to undirected evolutionary models, since it implies that large amounts of new genetic information constantly appeared throughout life in very short amounts of time.
 

Koska geneettisen informaation ohjaamaton ilmestyminen on IDeistien teesien mukaan mahdotonta, on näiden orpogeenien ohjelmoija joku nimeltä mainitsematon älykäs suunnittelija.

Klikkasin uteliaisuuttani niitä läpi ja valitsin selattavaksi orpogeeneistä kertovan ORFanID: A web-based search engine for the discovery and identification of orphan and taxonomically restricted genes paperin. Miten se edistää ID-tutkimusta? Paperissa esitellään uutta helppokäyttöistä ORFanID ohjelmaa, jolla geenistöä selaamalla havaitaan orpogeenejä. Paperissa ei sovelleta mitään IDeistien esittämiä ajatuksia älykkäästä suunnittelusta biologiassa.

Edessäni on hurja haaste. Jaksanko selata läpi näitä papereita siinä epätoivoisessa olettamuksessa, että jossain niissä IDeisti käyttää ID-tutkimusta jossain biologisesti relevantissa aiheessa?



No comments: