13.8.24

Leinis pakinoi eli Nuoriso on aina pilalla

Nuoriso on aina pilalla. Tätä tokaisua toistetaan sukupolvesta toiseen. Rappiolla oleva nuoriso tuntuu olevan ikuinen ilmiö. Nuoriso vaan sattuu olemaan jokaisen sukupolven kohdalla pilalla hieman eri tavoilla.

Sokrates valitteli oman aikakautensa ongelmia. Nuoriso oli tottunut ylellisyyteen, omasi huonot käytöstavat, halveksivat vanhempiaan ja kuntoilun sijaan tykkäsivät juoruta. Nuoret eivät edes nousseet enää seisomaan, kun vanhempi mies saapui huoneeseen. Ja kiusasivat opettajiaan.

Aivan varmasti jossain Mesopotamian raunioissa on savitaulu, jossa nuolenpääkirjoituksella valitetaan nuorten mieluummin tanssivan kaksoisvirran rannoilla kuin opiskelevan nuolenpääkirjoitusta.

Tällaista uhmaa ilmeni myös Suomessa. Eikä niinkään kaukana kuin kuvittelisimme. Tanssia pidettiin pahimmillaan moraalittomana ja turmelevana toimintana. Vieläpä toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Maaseudulla oltiin musiikin ja tanssin pauloissa. Harrastustoiminta oli metsien ja peltojen seuduilla rajoitetumpaa kuin kaupungeissa. Siksi nuoria houkutteli pahamaineinen nurkkatanssi. Siinä kokoonnuttiin jonnekin latoon tai tupaan tanssimaan ilman nimismieheltä saatua huvilupaa.

Poikaporukka kiersi kylää kysellen lupaa järjestää nurkkatanssit jossain ladossa tai tuvassa. Kun sopiva paikka löytyi, niin porukka hajaantui. Piti etsiä pelimanni säestämään rytmiä. Vaivanpalkaksi soitosta hänelle kerättiin kilisevä kolehti. Tai vaihtoehtoisesti sopivasti hölskyvä pullo. Loput pojista kävivät pyytämässä kylän tyttöjä tansseihin. Siihen piti saada äitien suostumus. Sitä ei tietenkään millään myönnetty ensimmäisellä kerralla. Se kuului rituaaliin. Äitien täytyi kovaan ääneen voivotella nuorison nykymenoa, mutta sen jälkeen tytöt saivat lähteä.

Juuri tällaiset nurkkatanssit olivat ne pahin ja syntisin illanvieton muoto. Tanssin lomassa tytöt ja pojat pääsivät lähekkäin. Normaalisti tanssimista suvaittiin, jos tapahtui sukujuhlissa ja sille sopivien juhlapäivien aikana. Mutta nurkkatansseja voitiin pitää keskellä viikkoa. Tai sunnuntaina pyhäpäivänä! Ja peräti joka viikko. Niistä lähdettiin kotiinkin vasta yömyöhään. Tämä takasi sitkeän ja kovaäänisen paheksunnan kylän vanhimpien suunnalta. Nuoriso ei enää keskittynyt hyviin harrastuksiin. Esim. torvisoittoon tai kuorolauluun.

Onkin paikallaan muistaa nämä menneisyyden valitukset, kun näemme miten nykynuoriso käyttäytyy. Toki jotkut sotkevat paikkoja. Toiset meluavat läpi yön. Kolmannet tuottavat sirpaleita pitkin katuja. Vasta jälkikäteen voimme myös tietää ovatko ne järjettömiltä vaikuttavat modernit harrastukset hyödyllisiä vai ajanhukkaa. Ehkä käsityönä tehtyjä keppihevosia myydään joskus kovaan hintaan. Ehkä sähköpotkulautojen luvattomalla virittelyllä saa itselleen uran tulevaisuuden sähkömoottorien parissa.

Kuitenkin jollakin ihmeellä heistä kasvaa ajan myötä ihan kunnollisia aikuisia. Ehkä sellaisia jotka nolona muistelevat nuoruutensa vauhtia. Tai sitten vuorostaan riehuvat ja aiheuttavat kännissä tuhoa, kun Suomi voittaa maailmanmestaruuden. Urheilulajilla ei niinkään ole väliä. Kunhan pääsee juhlimaan.

 

Julkaistu Akaan Seutu lehdessä, 2022.




4 comments:

Anonymous said...

Täti kertoili että salaa sota-aikoihin kävivät hyö nuoret tanssimassa ja käsitin että ulkona kesäillalla, gramofonin voimalla.

Anonymous said...

Tuskin kuitenkaan "ennen vanhaan" lapset kulkivat puukko mukanaan, ei ainakaan tarkoituksena puukottaa toinen lapsi tai nuori henkihieveriin. Tietenkin se tänään koskee sitä kaikkein huonoimmin voivaa osaa lapsista ja nuorista, mutta eipä silloin "ennen vanhaan" huonoimmin voivat kuitenkaan sellaisiin tekoihin ryhtyneet.

Joni Kärki said...

Tästä on vaikea erottaa onko se ironiaa. Joo, oli niitä puukotuksia myös "ennen vanhaan".

TJT2 said...

Joni Kärki, ennenvanhaan oli toki tapauksia, joissa aikuiset puukotti toisiaan, mutta ei jotkut 10 - 13 vuotiaat lapset puukottaneet toisiaan eikä aikuisia. Ja kaikki muukin lasten suorittama väkivalta on muuttunut raaemmaksi, jo päiväkodeissa tarhatädit valittaa kun lapset puree ja potkii yms, ja peruskoulun alakoulun opettajat valittaa kun oppilaat väkivaltaisia. Puhumattakaan sitten yläkoulusta. Ja Suomessa on poliisinkin mukaan nykyään katujengejä, joilla on jopa ampuma-aseita, vaikka eräs yksittäinen poliisi aikoinaan kovasti niiden olemassaolon kiisti.