Yalen yliopiston professori David Gelernter on hylännyt darwinismin ja irtisanoutuu evoluutioteoriasta epätodennäköisenä tieteellisenä teoriana. Älykäs suunnittelu ansaitsee hänen mukaansa syvemmän tarkastelun.
Mikä sai professori pudottamaan modernin biologian kattavimman ja selitysvoimaisimman tieteellisen teorian? No tietenkin Discovery Instituten tuottamat kirjat. Stephen Meyerin Darwin’s Doubt vakuutti professorin siitä, että evoluutioteoriassa on puutteita. Hän luki myös The Deniable Darwin and Other Essays ja Debating Darwin’s Doubt kokoelmat. Niiden perusteella professori päätti Darwinin epäonnistuneen.
Hän kirjoitti tästä ajatusmaailman muutoksesta Claremont instituutin kirja-arvioiden julkaisuun.
Älykkään suunnitelman idea on professorin mielestä hyvä, mutta hän ei näe sitä evoluutioteorian korvaajana. Olen iloinen siitä, että hän tunnisti ID-teorian olevan toimimaton biologisen monimutkaisuuden selittäjänä. Mutruilua saan siitä, että Gelernter tulkitsee evoluutioteorian olevan pelkästään Darwiniin keskittyviä teorioita. Darwin sitä ja Darwin ajatteli tätä. Hän on aivan oikeassa siinä, että Darwin oli väärässä monessa asiassa. Biologia onkin mennyt huimasti eteenpäin Darwinin aikaisten luonnontieteilijoiden. Näitä asioita ei käsitellä Gelernterin kirjoituksessa.
Darwinismin kannattajia professori kuvailee uuden uskonnollisuuden kannattajina. Darwinismia hän kuvailee uskonnon korvaajana, jota epätoivoiset sielut tarvitsevat. Ei siitä sen enempää.
Argumentit evoluutioteorian heikkouksista eivät ole niin huonoja mitä kreationistit ovat toistelleet vuosikymmenien ajan. Professori osaa sentään esitellä ne ihan ok tavalla. Esillä on tietenkin IDeistien suosikki aihe Kambrikauden räjähdys. Kambrikauden edeltäjien fossiilien vähyys nähdään tietenkin evoluutioteorian heikkoutena.
Kambrikauden jälkeiset fossiilisarjat elämän siirtymisestä maalta merelle, takaisin mereen ja maalta ilmaan jätetään mainitsematta. Ne jätetään mainitsematta, koska ne osoittavat lajien yhteisen polveutumisen ja uusien lajien sekä rakenteiden ilmestymisen. Keskittymällä pelkästään Kambrikauden räjähdykseen annetaan mielikuva fossiilistosta, joka ei muka sovi evoluutioteorian ennusteisiin. Siinä samassa hän toistaa sen oudon väärinkäsityksen evoluutiosta, jota myös kotimaiset luomisopin kannattajat ovat esitelleet:
"most species enter the evolutionary order fully formed and then depart unchanged"
Mikä voisikaan olla täysin muodostuneen eliön vastakohta? No tietenkin ns. puolivalmis eliö. Ongelmaa yritettiin selittää mm. Tapio Puolimatkalle, joka ei tuntunut ymmärtävän mitä itse tarkoitti höpistessään "puolivalmiista" elimistä.
Molekyylibiologia on paljastanut solujen uskomattoman monimutkaisuuden. Missä monimutkaisuutta siellä IDeisti päättelemässä suunnittelua. Professori näkee, ettei neodarwinismi (kyllä, hän pääsee lopulta Darwinin jälkeiseen tieteeseen) kykene selittämään uusien proteiinien ilmestymistä. Tosin tekstissään hän kuvailee evoluution tarvitsevan uuden geenin/proteiinin. Todennäköisyydet sellaisen ilmestymistä vastaan ovat IDeistien laskelmissa järjettömän suuret. Joten evoluutio ei voi kehittää uusia proteiineja. Aminohappojen järjestyksissä on niin paljon toimimattomia mahdollisuuksia, ettei sattuma + mutaatio kykene pitämään toimivien aminohappojen järjestyksiä kasassa.
Nuo laskelmat perustuvat Douglas Axen arvioihin tarvittavista mutaatioista. Niiden ongelma on siinä, ettei evoluutiossa ole jotain tiettyä kohdetta, johon mutaatioiden olisi tähdättävä. Eikä näissä tapauksissa proteiinien lähtökohtana ole pelkkä sekamelska, vaan jokin toinen toimiva proteiini tai mutaatiolla toimimattomaksi muuttunut proteiini. Nämä realistisemmat ja luonnosta havaitut tekijät eivät vain anna niitä IDeistien haluamia todennäköisyyksiä.
Hän esittää myös ne kysymykset, jotka jättävät älykkään suunnitelman idean ontoksi:
An intelligent designer who interferes repeatedly, on the other hand, poses an even harder problem of explaining why he chose to act when he did. Such a cause would necessarily have some sense of the big picture of life on earth. What was his strategy? How did he manage to back himself into so many corners, wasting energy on so many doomed organisms? Granted, they might each have contributed genes to our common stockpile—but could hardly have done so in the most efficient way. What was his purpose? And why did he do such an awfully slipshod job? Why are we so disease prone, heartbreak prone, and so on? An intelligent designer makes perfect sense in the abstract. The real challenge is how to fit this designer into life as we know it. Intelligent design might well be the ultimate answer. But as a theory, it would seem to have a long way to go.
Kirjoituksessaan professori ei viittaa vertaisarvioituihin julkaisuihin.
Jäin kyllä tyytyväisenä myhäilemään erään faktan äärelle. Gelernter ei edes mainitse William Dembskin matemaattisia juttuja. Olisin olettanut, että tietotekniikan professori olisi ensimmäisenä tutustunut Dembskin selityssuodattimeen tai laskelmiin täsmällisestä monimutkaisesta informaatiosta. Dembski on muuttunut täysin irrelevantiksi. Mikä ei kyllä ole kovin iso muutos edelliseen tilanteeseen tämän informaatiotieteen Paris Hiltonin kanssa.
Eikä edes Michael "redusoimaton monimutkaisuus" Behe ei saa nimeään Gelernterin tekstiin.
Lopuksi oli ilo huomata, että Seurakuntalainen kommentoi tuota uutista ihan asiallisella tavalla. Eero Junkkaala kirjoittaa:
Nyt siis on syytä laittaa hiukan jäitä hattuun niiden, jotka ajattelevat evoluutioteorian kumoutuneen muutama päivä sitten. Näin ei ole tapahtunut. Tieteellinen keskustelu on jatkunut Darwinin päivistä saakka ja jatkuu edelleen. Pitkä kehityskaari vuosimiljoonineen on niin hyvin perusteltu, että sitä ei voi hujauttaa nurin muutamalla kriittisellä kommentilla. Keskustelussa on hyvä muistaa Thomas Kuhnin tunnettu lause: ”Jos mikä tahansa ja jokainen yhteensopimattomuus olisi teorian hylkäämisen peruste, kaikki teoriat olisi hylättävä aina.”
Emme vielä tiedä kuinka paljon professori Gelernter on perehtynyt paleontologien ja biologien vastineisiin. Jokaiselle IDeistien väittämälle kun löytyy selitys. Stephen Meyerin kirjat väitteet fossiiliston ongelmista on käyty läpi netin keskustelupalstoilla moneen kertaan. Niitä on käyty läpi yös blogissani. Kambrikauden 20 miljoonaa vuotta kestänyttä räjähdystä edeltäviä fossiileja on olemassa. Yhä useampien fossiilien löytyessä Ediacarakaudelta onkin alettu Kabrikauden räjähdyksen sijasta puhumaan Kambrikauden diversifikaatiosta. Räjähdys on toki seksikkäämpi sana.
Valitettavasti en vielä tiedä kuinka perinpohjaisesti Gelernter on osannut perustella IDeistien väittämiä itselleen. Ainakin se miten hän kuvailee IDeistien kirjoissa olleita väitteitä antaa ymmärtää, ettei hän ole kovin hyvin perillä siitä mitä moderni evoluutioteoria oikeasti sisältää. Mm. mikroevoluutiota kuvaillaan erilaiseksi prosessiksi kuin makroevoluutio. Hän on niellyt IDeistien materiaalia ja unohtanut maustaa ateriansa lähdekritiikillä. Onneksi hänellä on mahdollisuus oppia jotain uutta. On eri asia käyttääkö hän sitä mahdollisuutta.
