2.7.13

Ja kirkko vaikeni, seuraava päivä

Dokumenttiprojekti: Ja kirkko vaikeni on nyt katseltavissa Yle Areenassa. Jos et kerinnyt eilen katsomaan sitä telkusta, niin vielä kerkiää tietokoneen kautta. Sain kerättyä ajatuksiani tylsän työpäivän aikana.

 Dokumenttielokuva oli hyvin ajan tasalla pedofiliaskandaalin viimeisimmistä käänteistä. Kuurojen viittomakielisestä kertomukseta välittyi tuska ja raivo. Heille tapahtuneet hyväksikäytöt olivat sitä tuttua menoa muista katolisen kirkon skandaaleista. Same abuse, different priests, joka tuli tutuksi mm. Deliver us from Evil dokumenttielokuvasta.

Ja kirkko vaikeni valaisee katolisen kirkon oppeja siitä miten ongelmapappeja käsitellään: Salassa, jotta kirkon maine säilyisi. Katolisen kirkon suhde kansainvälisiin lakeihin tekee koko tilanteen oudoksi, sillä Kansanvälisen tuomioistuimenkin täytyy raapia kollektiivista partaansa siitä voiko paavia saada syytetyn penkille. Vatikaani nähdään valtiona, jonka päämiestä ei niin vain saada vastaamaan siitä miten hänen järjestönsä on toiminut lasten hyväksikäyttöjen suhteen. Katolinen kirkko voisi avoimesti sanoa, että "toki me suojelimme pedofiilipappejamme, mutta lälläspöö!" Tätä ei kuitenkaan sanota, sillä se tekisi hallaa imagolle. Siitä ei kuitenkaan jouduttaisi oikeudessa pulaan Vatikaanissa. Toki sivistysvaltioissa katolisen kirkon edustajia saadaan maksamaan miljoonia ja miljoonia euroja korvauksia uhreille, jos aikaisemmat sovittelusummat eivät olekaan riittäneet hyväksikäytön uhreille.

Dokumentissa mainittu kirje Ratzingerilta ohjeena hyväksikäytön tuottamista ongelmista Yhdysvalloissa jäi yllättävän vähälle kohulle tiedotusvälineissä. Ratzinger aka Benedictus oli määräämässä tutkinnan kirkon sisäiseksi. Tieto on ollut esillä useamman vuoden ajan. Ilmiö toistui mm. Irlannissa, jossa piispat noudattivat Vatikaanin määräyksiä. Hyväksikäytöt vaiettiin. Kun kohu salailusta nostatti kansakunnan ja jopa poliitikot raivon partaalle, syytti paavi Irlannin piispoja huonosti hoidetusta työstä. Eli siitä, että olivat noudattaneet heille annettuja ohjeita. Tämä ajoi entistä enemmän katolisen kirkon miehiä puhumaan julkisesti kirkkonsa ongelmista. Kaikki tämä yhdistettynä yleiseen maallistumiseen on ajanut kirkon ahtaalle Irlannissa.

Toivottavasti dokumenttielokuvan katsojille tehdään tarpeeksi hyvin selväksi tuon ongelman ydin. Uskonnollinen yhteisö on asetettu maallisten lakien yläpuolelle. Hassu päähine, kaapu ja syvä uskonnollinen vakaumus loihtivat maagisen suojakentän, joka karkoittaa lakimiehet. Näin salailun on sallittu jatkuvan vuosikymmenestä ja maasta toiseen. Samalla hyväksikäyttöongelmat ovat nousemassa pinnalle katolisten maiden uusista värväysvaltioista Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Kauko-Idässä. Kulttuureissa ei pidetä soveliaana puhua mitään pahaa papeista, joita pidetään pyhinä miehinä. Yhteisön kannalta on turvallisempaa vaieta ongelmista.

Yritän seurata jos kotimainen Fides-hiippakuntalehti kirjoittaisi jonkinlaista vastinetta dokumenttiprojektille seuraavassa numerossaan.