Appelsin ja harkittu kirkosta eroaminen
Iltasanomien kolumnisti Ulla Appelsin otti kantaa uusimpaan Päivigateen. Ullan sanoma oli selkeä. Kirkosta eroaminen ei ole sopiva tapa reagoida poliitikon uskonnollisiin puheisiin. Kirkko joutui aivan turhaan kohun uhriksi, kun Eroakirkosta.fi nousi jälleen suosituksi sivuksi. Kohuun reagoinut kansanedustaja Pauliina Viitamies jopa ilmoitti eroavansa kirkosta Päivin puheiden takia.
"Viitamies antoi ymmärtää palaavansa kirkkoon vasta, kun kirkon johto selkeästi ottaa kantaa Räsäsen eri näkemyksiä vastaan. Viitamiehen tempauksessa on mukana paljon populismia, mutta kovin vähän logiikka. Miksi Viitamies vaati kovia toimia kirkolta - mutta ei maan hallitukselta?"
Päivillä on merkittävämpi asema hallituksessa kuin kirkossa, joten Viitamiehen olisi pitänyt erota puolueestaan ja palata takaisin vasta sitten, kun Jutta on moittinut Päiviä.
"Viime päivinä tuhannet kansalaiset ovat jättäneet kirkon. Heidän joukossaan on varmasti monia, jotka eivät ole tehneet eropäätöstä kevyin perustein tai populismin innoittamana vaan päinvastoin, vakaasti harkiten. Silloin sitä on ehdottomasti kunnioitettava."
Todellakin, tuollainen harkittu päätös kirkosta eroamiseen on nyökkäyksen arvoinen asia. Ihan hyvä huomio Appelsiinilta. Sitten hän aloittaa loppujen eronneiden syyllistämisen.
"Mutta ehkä on muitakin. Heitä, joille Räsänen - jälleen kerran vain tarjosi ylevältä vaikuttavan syyn lakata maksamasta kirkollisveroa. Näiden ihmisten protesti ei kuitenkaan tunnu Räsäsen kukkarossa. Se tuntuu muualla."
Appelsin muistuttaa, että lapset kärsivät kirkosta eroamisen takia. Eikö kukaan ajattele lapsia?
"Kuinka moni kirkon jättänyt esimerkiksi tietää, että kolmasosa kirkon tuloista menee lapsi- ja nuorisotyöhön? Kirkon rahoilla lukemattomat pienet suomalaiset koululaiset ovat saaneet turvaa iltapäiväkerhoista. Ilman iltapäiväkerhoa moni 7-vuotias olisi yksin kotona."
Appelsin muistuttaa, että kirkko pelastaa perheitä, ruokkii köyhiä, tukee lyötyjä. Kaikki tämä loppuu ja kirkkorakennukset lahoavat, jos liian moni jättää velvollisuutensa - kirkollisveron maksamisen - väliin. Onneksi ihmisillä on valinnanvapaus. Itse laitan joka kuukausi tietyn summan euroja eräälle ihmisoikeusryhmälle. Toiset voivat laittaa kymmenykset suoraan haluamalleen avustusjärjestölle.
Olisiko aika nostaa esiin ehdotus kirkon jäseniin perustuvan kirkollisveron poistosta, joka korvattaisiin suoraan valtion budjetilla? . Kaiken tuon kirkon hyvän asian puolesta onkin hyvä tehdä työtä, mutta itse kirjoituksesta esittäisin yhden kysymyksen Appelsiinille.
Haluaisiko hän, että kirkon jäseneksi liitytään vasta aikuisella iällä? Tai silloin kun ihminen on kykenevä tekemään vakaasti harkitun päätöksen kirkkoon liittymisestä. Jos eroaminen on väheksyttävää Appelsiinin kuvailemissa tapauksissa, niin varmasti liittymisen pitäisi myös olla yhtä harkiten tehty kuin eroamisen.
Vai onko vauvana kirkon jäseneksi liittäminen ihan oolrait?
4 comments:
"Olisiko aika nostaa esiin ehdotus kirkon jäseniin perustuvan kirkollisveron poistosta, joka korvattaisiin suoraan valtion budjetilla?"
Sellainen on jo, eli kirkon keräämä yhteisövero. Sen tuotto on noin 100 miljoonaa euroa vuodessa.
Joten ihan rauhassa voi erota kirkosta, kyllä ne anekauppiaat rahansa saa kaikesta.
Hyvä anonyymi kaimani,
yhteisöveroa ei kerää kirkko vaan valtio: http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteis%C3%B6vero
Sen tuotto jaetaan valtion (68%), kuntien (29%) ja seurakuntien (2,3%) kesken.
Kirkko ei siis ole valtionkirkko - valtionkirkko on määritelmällisesti kirkko joka ei tule rahallisesti toimeen ilman valtion kautta saamiaan tukia ja etuoikeuksia?
2,3% yhteisöverosta ei siis ole mitään joka viedään aivan kaikesta? Seurakuntien rahoittamatta jääminen ilman että siihen menee penniäkään omaa rahaa on siis mahdollista? Miten?
Itse ymmärrän ainakin osan Appelsinin kirjoituksesta.
Räsänen != ev.lut kirkko. Räsäsen puheet on mielestäni heikohko peruste seurakunnasta eroamiselle. Moni muu seikka on parempi peruste.
Ja mitä kerhoihin yms. tulee. Perheettömät kaupunkilaiset ei sitä näytä tiedostavan, mutta eritoten syrjäseuduilla ja pienemmissä pitäjissä käytännössä vain kirkko enää järjestää jonkinklaista sosiaalista toimintaa vauvasta vaariin. Monessa pitäjässä koulu ja kunta järjestää jonkinlaista nuorisotoimintaa kouluikäisille ja nuorille aikusille (että pysyisivät poissa pahojaan tekemästä), mutta sitä nuoremmille tai vanhemmille ei välttämättä sosiaalista toimintaa löydy.
Olen sikäli poikkeuksellinen ateisti, että nuorempana olin mukana seurakuntatyössä mukana. Siellä huomasin, että vain osa seurakunnan toiminnasta oli syvästi hengellistä toimintaa. Sosiaalinen toiminta oli hengellistä toimintaa tärkeämpää. Tämä toki riippuu paljon seurakunnasta ja sen johdosta. Mukana oli paljon maallistuneitakin ihmisiä, jotka oli mukana juuri sosiaalisen toiminnan takia.. koska muutakaan vaihtoehtoa ei pienessä pitäjässä ollut. Seurakunnan toiminnassa mukana oleminen koettiin mukavammaksi, kuin yksin kanssa hankeen hukkuvassa pirtissä kyhjöttäminen, vaikkei henkisestä toiminnasta paljoa perustettu.
Kaipa voisi sanoa niin, että vastustan uskontoa, mutta kannatan järkevästi johdettua seurakuntaa.
Eli minusta olisi sääli, jos pienessä pitäjässä seurakunta tekisi konkurssin, eikä mitään sosiaalista toimintaa tulisi sen sijalle. Mielelläni näkisin, että seurakunnan sijasta pienillä pitäjillä olisi muunlaistakin sosiaalista toimintaa. Mutta kukapa sellaista järestäisi? Takavuosien työväenliikekin kun on varsin kuollut, eikä sosialisimi muutenkaan kaikkia kiinnosta.
Ateistien ainoava yhteinen tekijä on se, ettemme usko jumaluuksiin. Se, että ei usko johonkin ilmiöön ei ole kuitenkaan millään lailla ateisteja yhdistävä tekijä. Ateistit eivät oikein saa aikaan seurakunnan korviketta. Ei ainakaan pienissä pitäjissä.
Post a Comment