Teräsmies ja hienovarainen vertaus

Kävin katsomassa uusimman Teräsmies-elokuvan. Vakavampi ote ja paikoitellen syvälliseksi pyrkivä kertomus toivat ihan kelvollisen viihdepläjäyksen valkokankaalle. Ei kuitenkaan mitenkään elämää suurempi kokemus. Valitsin antiikkisen 2D-esityksen, sillä nykyinen 3D teatteri tuhoaa toimintaelokuvien katsomiselämyksen. Ongelma oli erittäin paha IronMan3:sen kohdalla. Vilkkaat kohtaukset muuttuvat epäselväksi mössöksi, koska teknologia ei vaan toimi tarpeeksi hyvin. Elokuvat eivät ota irti mitään oikeasti hyödyllistä kolmiulotteisesta kuvasta.

Anyways, keskiverto leffa voisi olla 30 minuuttia lyhyempi. Toimintakohtaukset ovat näyttäviä, mutta lopulta puuduttavia. Tarinan ohessa yritetään muovata kuvaa uhrautuvasta Kal-Elista. Se saadaan kirkossa tapahtuvasta dialobista, jossa Teris kyselee papilta mitä hänen pitäisi tehdä. Uhrautumisesta puhuttaessa taustalla loistaa lasimaalaus Jeesuksesta, hieman pois fokuksesta. Aivan kuin ihmiset eivät muuten käsittäisi mitä itsensä uhraaminen toisten pelastamiseksi tarkoittaa.

Toinen kohtaus pahisten puheissa nostatti pienen virneen kasvoilleni. Pahiksen luutnantti selittää, että Teris on valinnut tappion tien. Pahikset ovat vahvempia, sillä he ovat valinneet taistelevansa ilman moraalia. Perustelua selitellään Terikselle sillä, että he ovat evoluution tulosta. Jos kryptonilaiset ovat oppineet jotakin sivistyksensä aikana, niin se on evoluution vääjäämätön voitto. Paitsi että koko muukalaisten yhteiskunta perustuu keinotekoiseen syntymiseen, jossa kaikki lapset luotiin labroissa. Kryptonialaiset luotiin tiettyihin rooleihin sivilisaatiossaan. Kal-El oli ensimmäinen luonnollinen syntymä vuosisatoihin. Kenraali Zod vannoo jalostuksen nimeen, sillä hän ei sallisi heikkojen sukulinjojen säilymistä uuden Kryptonin aikakautena. Eli pahikset vannovat älykkään suunnitelman nimeen. Juuri näin johtava IDeisti Dembski meitä muistuttanut, mutta yllättäen IDeistien Evolution News & Views blogissa ollaankin väittämässä, että pahikset ovat darwinisteja.

Toisaalta, tämän ei pitäis yllättää tippaakaan. Warner Bros yhtiö laati tarinaa kristillisestä tarinasta, jota markkinoitiin erikseen megakirkoille. Näin yleisöön saatiin sitä kunnollista uskovaista väkeä. Kirkoissa esitellyt ennakkopätkät saivat väen ajamaan suoraan elokuvateattereihin. Ei hassumpi bisnesidea.

Pahin moka tapahtui aivan lopussa, kun Teräsmiehestä tehtiin (aivan liian heppoisasti) sellainen sankari jota hän ei missään nimessä olisi sarjakuvissa. O tempora, o mores! Ymmärrätte kyllä jos katsotte leffan.