1.11.10

Plasebot ja Suuri Salaliitto

Kirjoitin jokin aika sitten lumelääkkeisiin liittyvästä tiedeuutisesta. Lääketutkimuksissa käytettäville lumelääkkeille suositellaan standardeja. Se on ihan järkevä suositus, kun ottaa huomioon miten monenlaista lumelääkettä tutkimuksissa joudutaan käyttämään: pilleriä kerran päivässä tai tunnin välein, hajusteeton voide iholle tai hajustettu, annetaanko lumelääke injektioneulalla vai nesteenä suuhun, jne. Lumelääkkeen pillereillä täytyy olla sama väri kuin testattavalla pillerille. Yksi lumelääke ei sovi kaikkiin tutkimuksiin. Tämän takia yhtenäinen systeemi käytettyjen lumelääkkeiden sisällöstä muuttaisi lääketieteellisen tutkimuksen entistä tarkemmaksi. Lumevaikutuksen mittaaminen olisi entistä varmempaa. Nykyisissä tutkimuksissa lumelääke valitaan mahdollisimman pienten vaikutuksen perusteella. Näin testattavan lääkeaineen vaikutukset on helppo erotella "olemattomasta" lumevaikutuksesta.

Eli kaiken kaikkiaan fiksu ehdotus. Mutta jotenkin arvasin, että tuo plasebouutinen päätyy jonkun vaihtoehtofanittajan tulkitsemaksi ja siitä seuraa hupailua. Voi kuinka väärässä olin.

Siitä ei seurannut hupailua vaan hermoratoja raastavaa typeryyttä. Rikkihappoa silmänvalkuaisiin. Porakone pääkopan läpi. Reijo Taipaletta korville. Katastrofaalinen virhepäätelmä sekoitettuna paranoidin miehen salaliittoteorioihin. NaturalNews.comin Mike Adams luki saman tiedeuutisen ja teki omat johtopäätelmät.

You know all those thousands of clinical trials conducted over the last few decades comparing pharmaceuticals to placebo pills? Well, it turns out all those studies must now be completely thrown out as utterly non-scientific. And why? Because the placebos used in the studies weren't really placebos at all, rendering the studies scientifically invalid.

Tiedäthän ne tuhannet kliiniset kokeet joita on tehty viime vuosikymmenten aikana joissa vertaillaan lääkkeitä plasebo-pillereihin? No, on paljastunut että nuo kaikki tutkimukset pitää nyt heittää kokonaan pois täysin epä-tieteellisinä. Ja miksi? Koska tutkimuksissa käytetyt plasebot eivät olleenkaan plaseboja, tehden tutkimuksista tieteellisesti mitättömiä.


Mike Adams on täysin unohtanut miten lääketieteellisiä kontrolloituja tutkimuksia on tehty vuosikymmenten aikana. Vaikka yksittäisten lumelääkkeiden välillä on eroja, niin itse lumelääke on valittu mahdollisimman pienen kemiallisen reaktion perusteella. Adamsilla ei ole rahkeita käsitellä oikeita tutkimuspapereita joissa on käytetty lumelääkettä, muuten kuin toteamalla ettei tutkimusmenetelmä toimi, jos siinä ei paljastu lumevaikutusta suurempaa tehoa vaihtoehtoterapialle.

Mutta tälläkin kertaa Adamsilla on selitys sille miten Iso Lääketeollisuus väärentää tutkimustuloksia lumelääkkeen avulla.

Big Pharma and the FDA have based their entire system of scientific evidence on a placebo fraud! And if the placebo isn't a placebo, then the scientific evidence isn't scientific.

Oh, but wait. They'll call it science because they wish the placebo to be a placebo. Yep -- the clinical researchers are now psychics, mediums and fortune tellers who simply decree that little pill of olive oil to "be a placebo!" while waving their hands over it in a gesture borrowed from David Copperfield.

Iso Pharma ja FDA ovat perustaneet koko tieteellisen näytön plasebo-väärennökselle! Ja jos plasebo ei ole plasebo, niin tieteellinen näyttö ei ole tieteellistä.

Hetkinen. He kutsuvat sitä tieteeksi koska toivovat plasebon olevan plasebota. Jep -- kliiniset tutkijat ovat nyt psyykikoita, meediota ja ennustajia jotka pelkästään määräävät pienen oliiviöljypillerin "olevan plasebo!" samalla heiluttaen käsiään pillerin päällä kuin David Copperfield.


Miten Iso Lääketiede valitsee lumelääkkeen? Näin.


Step 1 - Find something shaped like a pill. It could be a pill full of olive oil, white sugar, palm oil, fluoridated water, chalk dust, synthetic chemicals or just about anything you can imagine.

Step 2 - Close your eyes and get ready to concentrate.

Step 3 - This is the important part - Repeat out loud five times while turning counter-clockwise, "I am a scientific researcher practicing evidence-based medicine!" You must say this until you really, truly believe it. If you don't believe it strongly enough, the placebo effect will be ruined.

Step 4 - Thrust your palm in the direction of the placebo pills and shout, at the top of your voice, "You are now placebo!" You may feel a shiver of energy coursing through your body. That's the power of placebo reaching out to the pills.


Jokainen saakoon itselle arvailla onko Adamsin kuvailema menetelmä tarkka vai ei.

Totuus on kuitenkin se, ettei Yhdysvaltojen FDA toistaiseksi määrää mitään siitä minkälaisia plaseboja tutkimuksissa pitäisi käyttää. Tiedot käytetyistä lumelääkkeistä pidetään tallessa tutkimuksia tehneissä laitoksissa, joten mahdollisten vilppiepäilyjen tarkistus on mahdollista. Tiedeuutisessa oleva plasebojuttu - joka tutki vain sitä onko plasebon sisältö lisätty tutkimuksen tietoihin, eikä sitä onko käytetty plasebo sopiva vai ei - suosittelee tämän menettelyn virtaviivaistamista.

Mutta väittää tämän tarkoittavan sitä, että kaikki - KAIKKI - lääketieteen tutkimukset ovatkin Ison Lääketeollisuuden suorittamia huijauksia?

FUUUUUUUUUU-

Eikä siinäkään vielä kaikki. Adams ei malta jättää skeptikoita rauhaa, sillä hän ihmettelee miksi skeptikot eivät uskalla vaeltaa turva-aitojen ulkopuolelle. Miksi skeptikot eivät kritisoi lääketiedettä?

That's why I'm skeptical about the skeptics. If a skeptic doesn't question the loosey goosey pseudoscience practiced by Big Pharma, then they really have no credibility as a skeptic. You can't be selectively skeptical about some things but then a fall-for-anything fool on other scams just because they're backed by drug companies.

Siksi olen skeptinen skeptikoita kohtaan. Jos skeptikko ei kyseenalaista Ison Pharman epämääräistä pseudotiedepraktiikkaa, niin heillä ei ole ollenkaan uskottavuutta skeptikkona. Et voi olla valikoivasti skeptinen joitakin asiata kohtaan mutta seuraavaksi helppouskoinen hölmö muita huijauksia kohtaan, vain sen takia että ne ovat lääkeyhtiöiden tukemia.



Adamsin teksistä voimme päätellä, että hänen täytyy hyväksyä huuhaahoitojen kovimmat kriitikot päteviksi ja uskottaviksi skeptikoiksi. Homeopatiaa kritisoiva tohtori Ben Goldacre ampuu täyslaidallisia huonon lääketieteellisen tutkimuksen niskaan Bad Science-kirjassa. Kotimainen Markku Myllykangas on raivonnut puoskareita vastaan, mutta samalla raahaa medikalisaation ongelmia päivänvaloon Pharmageddon-kirjassa. Jopa epäpätevät nettiskeptikot uskaltavat esitellä pahaa lääketeollisuutta.

7 comments:

Kekkonen/kakkonen said...

Jos tunnet biokemisteja, jotka ovat aikas paljon lääketieteen ja lääkkeiden kanssa tekemisissä, niin voit kuulla heiltä juttuja ameriikan mallista. Eli Yhdysvalloissa se on suurinpiirtein normaalia toimintaa, että tutkimuksia tehdään/julkaistaan lääketehtaiden ehdoilla/eduksi.

Periaatteessa tässä pitäisi jossain vaiheessa tehdä jonkinlainen ero lääketieteen ja "lääketieteen" välille, joka varmasti kyllä syntyykin jossain välissä.

Jotta lääkefirmat saadaa hyvin mukaan tähän, niin joudutaan ehkä päätymään sellaisiin eksoottisiin ratkaisuihin ettei ihan kaikkea julkaista julkaisuissa, joissa asiakas pääsee helpolla lukemaan niitä. Internet on kyllä tässäkin asiassa aina pieni ongelma. Mutta tähän se maailma on menossa.

Sanna said...

Tiedän, että se on kauhean vaivalloista ja tyhmää, mutta suomentelisitko noita jorinoita, että laiskat paskat kuten minä jaksais lukea kaikki nämä kiinnostavat ja rikkihappoiset englanninkieliset jutut? Luultavasti tärkein neljäsosa jää kellumaan matkalle näin huonolla käytännön engelskalla, ja arvaa harmittaako?

Anonymous said...

Kekkoskakkoselle ja miksei muillekin aiheesta kiinnostuneille mielenkiintoista luettavaa:

http://www.theatlantic.com/magazine/print/2010/11/lies-damned-lies-and-medical-science/8269

http://www.bmj.com/content/341/bmj.c5641.full

Kekkonen/Kakkonen said...

Anonyymi.

Otan silmän käteen ja luen. Onneksi moni Yhdysvalloissakin ymmärtää tieteellisen rehellisyyden päälle, mutta sota sen puolesta ei ole helppoa sielläpäin. Joten en minäkään tässä yritä sanoa Yhdysvalloista tulevaa lääketiedettä automaattisesti potaskaksi. .

Paholaisen Asianajaja said...

Kiitos Atlantic-artikkelista. Se on mahtava.

Käänsin olennaiset asiat suomeksi. Ehkä huomenna jaksan koko artikkelin verran käännöstyötä.

Anonymous said...

Science based meducinen David Gorski on myös käsitellyt tuota The Atlanticin artikkelia http://www.sciencebasedmedicine.org/?p=7734

Sähis said...

Olipas työläs Atlantin artikkeli ihan mielenkiintoisilla pointeilla, ja tavallaan vielä mielenkiintoisempi vastine Gorskilta (varsinkin kun häneen viitattiin artikkelissa).

Gorskillakin ongelmat artikkelin suhteen koskee lähinnä Freedmanin tulkintoja ja johtopäätöksiä eikä niinkään John Ioannidisin tutkimuksia. Tavallaan ironista, että Gorskin huomauttamat kohdat tekevät lääketieteen ongelmista (ennakkoluulot, julkaisu/huomiohakuisuuden tarve, virheet ja erärehellisyys) kertovasta artikkelista hieman ennakkoluuloisen, virheellisen (Freedmanin tulkinnat Gorskin lausinnoista), huomionhakuisen (erityisesti otsikko) ja edellä mainituista syistä kyseenalaisen rehellisen.

Ja täytyy sanoa, että vaikkakin (Atlanticin) artikkelissa oli paljon ihan oikeaa asiaa, on Gorskin huomautukset vähintäänkin tarpeen. Ioannidisin tutkimukset ovat tärkeitä ja ne ovat osoittaneet tärkeitä huomionkohteita, mutta Freedmanin tulkinnat lääketieteen yhteisön suhteesta niihin menee hieman ohi. Näitä ongelmia käydään lääketieteellisessä koulutuksessa kyllä läpi toisin kuin Freedmanin artikkeli antaa ymmärtää, ja siksi tämä ei ole ilmiönä mitenkään mullistava. Goldacrekin on rummuttanut asiaa jo muutaman vuoden (ja meidän räkänokkakerho PAn kirkereillä), joten mitenkään yhtäkkiä tämä ei ole käsiin tippunut. Goldacre on maininnut myös opettaneesta tätä asiaa lääketieteen opppilaille.

Artikkelissa viitattiin myös Ioannidisin tuloksiin, joiden mukaan mm. 80 % tutkimuksista ilman satunnaistamista ja 10 % korkean standardin satunnaistetuista kokeista on virheellisiä. Eli huonon tason kokeista iso osa on virheellisiä ja korkean tason kokeistakin pieni osa saattaa myös olla väärässä. Ei varmaan kellekään uutinen, että huono koe on huonompi kuin parempi. Silti artikkelista jää pieni maku siitä, ettei tutkimustuloksiin ole syytä luottaa. Mainittuja ongelmakohtia kaikkien on syytä tarkkailla, ja on vain vaadittava tutkimuksille mahdollisimman korkean standardin metodeille, niin tuloksiin voi luottaa. Siihen Ioannidisin tuloksetkin viittaavat.