30.11.10

Näin menetin uskoni ateismiin, osa 1

Olen pyöritellyt käsissäni Ray Comfortin mestariteosta You Can Lead an Atheist to Evidence but You Can't Make Him Think - Answers to Questions from Angry Skeptics. Ateisti Darrin Rasberry vetoaa alkusanoissa rauhallisemman keskustelun puolesta. Uusateistit ovat rienaavia ja epäkohteliaita. Se myy paremmin kirjoja. He eivät edes halua huolehtia argumenttien pätevyydestä. Ateismin popularisointi on heille tärkeämpää. Comfortin kirjassa ollaan ehkä hieman suorasanaisia, mutta se on vain vastapainoa ateistien mölyämiselle. Lukija kutsutaan avomielisenä kirjan pointtien äärelle. Jos haluat murskata Comfortin parhaat argumentit, niin nyt siihen on mahdollisuus.

Miten Comfort aloittaa kirjansa?

Useimmat ateisteiksi itseään kutsuvat eivät ole oikeita ateisteja. Kun Comfort kertoo heille, että rakennuksilla on rakentaja niin myös luomakunnan olioilla täytyy olla luoja. Useat kuuntelevat ateistit lakkaavat olemasta ateisteja. Mutta jäljelle jää ns. vakaumukselliset ateistit, jotka eivät suostu ymmärtämään Comfortin argumenttia. Vakaumuksellinen ateisti on uskonnollisesti fanaattinen epäuskossaan. Hän on fundamentalistisessa mielentilassa jumalattomuuden suhteen.


"Ateisti on sellainen joka teeskentelee ettei Jumalaa ole."


Comfort muistelee ystävällistä keskustelua pannukakkukahvilassa useamman ateistin kanssa. Hän tarjosi pannukakut koko porukalle. Ateistit ottivat riemulla vastaan Comfortin ilmaiset uutuus kirjat. Keskustelua kesti tunnin. Eli ystävällinen vuoropuhelu on mahdollista. You Can Lead an Atheist to Evidence but You Can't Make Him Think kirjoitettiin siksi, että kaikki ateistit ovat eksyksissä. He tarvitsevat Herraa.

Ateistin päätä vasten asetetaan kuudestilaukeava revolveri. Se on ladattu kuudella luodilla.

1) Järjestys vaatii älyä. Ei voi olla järjestäytynyttä maailmankaikkeutta ilman älykästä luojaa. Lumihiutaleet vaativat jääveistäjän. Homeitiöiden muodostamat renkaat vaativat homerengastajan. Planeetat vaativat valtavat remonttifirmat rakentamaan planeettoja (tai ehkä se hoituukin ihan pelkällä painovoimalla?).

2) Omatunto kertoo ihmiselle mikä on oikein mikä väärin. Tämä tieto on voinut tulla ihmisten päähän vain Jumalan valosta. Mutta miksi ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä mikä on oikein tai väärin? Ehkä Comfortilla on tähän vastaus myöhemmin kirjassaan.

3) Pyhien kirjoitusten muuttumaton Totuus (Huom: vain kristittyjen tekstien Totuus). Raamattua voi väittää ristiriitaiseksi, wanhaksi tai muutetuksi, mutta totuus on se, että se on Jumalan Elävää Sanaa. "Kieltäydy sen viisaudesta, niin kävelet pimeydessä omalla vastuulla." Kehäpäättely ei tee minuun vaikutusta. Olen varmaan fundamentalisti.

4) Kristitty uskoo ihan oikeasti siihen mihin kristitty uskoo. Lol wut? Aivan. Ei kristityllä olisi mitään syytä valehdella, sillä hän uskoo myös valehtelun olevan syntiä. Mutta rakas Comfort, pelkkä asiaan vilpittömästi uskominen ei vielä tee siitä totta.

5) Uuden testamentin sanoma Jeesuksen opetuksista. Ateisti ei voi olla liikuttumatta tai huomaamatta kuinka ainutlaatuista settiä Jesse lateli aikanaan. Vaihtoehdot ovat: Jeesus oli hieman yksinkertainan (mikä ei vastaa sanojen kauneutta), tai valehtelija (mikä taas ei vastaa hänen korkeita moraalisia opetuksia), tai hullu (epämiellyttävää, miljardit ihmiset ovat seuranneet hullun opetuksia melkein kaksi tuhatta vuotta), tai Hän oli sitä mitä Hän sanoi olevansa. Okei. *tumppaa metaforisen tupakan* Pari kohtaa pistää silmään. Valehtelijat voivat puhua ylväitä asioita moraalista. He nääs valehtelevat olevansa moraalisesti hyviä ihmisiä. Toiseksi, miten Comfort vastaa niille ihmisille jotka hänen mielestä seuraavat/seurasivat vääriä profeettoja? Varmasti hän tietää, että ihmiset seuraavat täysillä jopa hulluja messiaita. Hullujen houreille perustetut kultit eivät siis ole mahdoton vaihtoehto Comfortin listalla.

6) Kaikkivaltias Jumala tietää kaikki teot. Siksi hän osaa jakaa täydellisellä tavalla oikeutta. Sitten joskus maailmanlopun aikana. Ateistit varokaa!

"Jos olet ateisti niin anna minun puhua sinulla järkeä. Et voi voittaa. Ajattele elämääsi. Ajattele ikuisuutta, kun sinulla on vielä aikaa."

Toistaiseksi ei ollenkaan vakuuttavaa tai ollenkaan uutta tekstiä tässä kirjassa. Ensimmäisessä luvussa Comfort miettii luomista ja Luojaa. Jotkut evoluutionpalvoja sanovat, ettei evoluutio ole satunnaista. Jos se ei ole prosessina epäsuunniteltua, niin se oli suunniteltua. Joten kuka Suunnittelee? Hähä, mieti sitä ateisti.

Ihmisen ja elämän monimutkaisuuden hämmästely alkaa ajatusleikillä. Lukijan pitää pohtia miltä se näytti kun ihminen kehittyi. Prosessi tapahtuu Comfortin päässä näin:

Alkuihmistä kutsutaan Aatamiksi. Hän haukkaa henkeä ensimmäisen kerran. Onnekas sattuma Aatamin kannalta, että ilma on juuri oikealla tavalla hengitettävää. Vielä parempi tuuri vielä senkin kannalta, että ilmaa edes on olemassa juuri oikealla paineella. Kuin sattuman kaupasta paikalle on kehittynyt lisääntymiseen tarvittava nainen, jota kutsutaan Eevaksi. Mikä yhteensattuma että mies ja nainen kehittyivät samaan aikaan! Eikä sovi unohtaa painovoiman sopivuutta parivaljakon suojelemisessa. Sokea sattuma lykästi myös sillä tavalla, että mies ja nainen janoavat vettä, joka kuin sattumalta sopii heidän elimistölle. Ilman vettä he kuolisivat janoon.

Ateistin maailmankuvassa kaikki tuo on sattuman tulosta. Comfortilla on vähemmän uskomista kuin ateistilla. Ja onhan se höpsöä uskoa siihen että mies ja nainen kehittyivät sattumalta tyhjästä toisilleen sopivaksi pariksi.

Comfort kirjoittelee kirjassa vastauksia blogissaan ilmestyneisiin kommentteihin. Kirjoittelun seassa hän toteaa mm. Stephen Hawkingin uskovan Jumalaan. Kommentoija oli väittänyt Stephenin olevan ateisti.

"Not so. Stephen Hawking isn't a fool. He believes in God. Look at what he said about Him: It would be very difficult to explain why the universe should have begun in just this way, except as the act of a God who intended to create beings like us."


Mutta Stephen Hawking ei usko Jumalan vaikuttaneen maailmankaikkeuden syntyyn ja kehitykseen. Hän on melko varmasti agnostikko. Jos Jumala on olemassa on Hän myös yhdentekevä Hawkingin maailmassa.

Kun Comfortille huomautetaan, etteivät ateistit vihaa keijukaisia, menninkäisiä tai yksisarvisia, "joten miksi he vihaisivat Jumalaa", niin mestarilla on valmis vastaus.

Ateistit eivät vihaa noita satuolentoja, sillä niitä ei ole olemassa. Mutta ateistit vihaavat Jumalaa, koska Hän on olemassa. Monet ateistit pilkkaavat Jumalaa, ajattelevat kristinuskoa ja väittelevät Jumalasta. He myös halveksivat ja pilkkaavat Jumalaan uskovia. Tämä viha todistaa ettei ateistien ateismi ole älystä vaan tunteesta riippuvainen maailmankuva.

Myös todistustaakasta on kirjassa erikoinen tulkinta. Comfort toteaa, ettei hänen tarvitse todistaa Jumalan olemassaoloa ateisteille. Ateistit tietävät intuitiivisesti, että Jumala on. Comfort neuvoo muita uskovia välttämään ateistien vaatiman todisteluketjun kasaamista. Se on turhaa hommaa.

Alku ei ole huimaava. Comfortin strategia on ottaa itsestäänselvänä totuutena, että Jumala on. Tästä seuraa automaattisesti juuri hänen versio kristinuskosta. Käännytystyö vakuuttaa vain ne tyypit, jotka eivät ole tietoisia muista uskonnoista.



Huhuh. Pääsin sivulle 23 asti. Comfort muistuttaa lukijoille, että Darwin oli rasisti. Ihmisen kehitykselle ei löydy välimuotofossiileja. Mestari murskaa myös Tiktaalik-välimuotofossiilin taitavalla tavalla. Hän siteeraa alkuperäistä tutkimuspaperia, jossa todetaan:

Unearthed in Arctic Canada by a team of researchers led by Neil Shubin, Edward Daeschler, and Farish Jenkins, Tiktaalik is technically a fish, complete with scales and gills — but it has the flattened head of a crocodile and unusual fins.


Comfort toistaa kaksi kertaa tuon "Tiktaalik is technically a fish, complete with scales and gills" kohtaa, josta meidän pitäisi päätellä fossiilin olevan kala. Eikä siis välimuoto. Kala ei voi olla välimuoto, koska... noh. Comfort ei paljasta miksi. Mestari selittää, ettei tämä kala mitenkään liity evoluutioon. Jumala on luonut paljon kaloja, joilla on outoja päitä.

Selailen vielä pidemmälle, jos sieltä jostain tulisi vastaan sellainen argumentti jota en ole nähnyt aikaisemmin. Toistaiseksi olen ateisti.

7 comments:

Mari said...

Kuten myös. Minun ei tarvitse selitellä eikä julistaa vakaumustani, enkä tunne mitään tarvetta väitellä tai edes keskustella siitä kenenkään kanssa. En uhkaa kenenkään uskovan maailmankuvaa olemalla ateisti.
Enkä ymmärrä alkuunkaan, miksi minun vakaumukseni voisi häiritä ketään niin, että minua pitäisi tuollaisilla väkinäisillä argumenteillä käännyttää mihinkään uskoon, varsinkaan vielä vetoamalla, että se vasta on järkevää.

Anonymous said...

Oletko koskaan lukenus C.S.Lewisin kirjaa "Mere Christianity"? Se on mielestäni kelpo teos eikä sorru naurettavuuksiin vaan käsittelee aihetta kohtalaisen järkevästi.

Tomi said...

Kun vertaa Comfortin ja Puolimatkan argumentointia, jotakin yhteistä niillä on.

Mari minä taas olen täysin erilainen ateisti kuin sinä, sillä minusta on äärimäisen hauskaa kiistellä maailmankuvasta uskovaisen kanssa.

Ano, niin kauan kuin kristityt uskovat, että Jeesus syntyi neitseestä, nousi kuolleesta ja otettiin ruumiillisesti taivaaseen, niin ei kristitystä-apologetiasta saa tekemälläkään järkevää.

tyy said...

On vain niin, että on henkilöitä jotka TIETÄVÄT, että jumala on.

=> End of dicussion.

MrrKAT said...

PA:1) Järjestys vaatii älyä. Ei voi olla järjestäytynyttä maailmankaikkeutta ilman älykästä luojaa. Lumihiutaleet vaativat jääveistäjän. Homeitiöiden muodostamat renkaat vaativat homerengastajan. Planeetat vaativat valtavat remonttifirmat rakentamaan planeettoja (tai ehkä se hoituukin ihan pelkällä painovoimalla?).

Nyt tuli tenkkapoo. Koska Comfort (äärikreationistien tapaan) on niin kummallinen, minä en voi päätellä yhtään mikä osa tuosta vaiko kaikki Comfortin väitteitä
ja mikä kenties PA:n väitteitä/ironiaa ? Suluissako PA:n?

Paholaisen Asianajaja said...

Homeitiöistä etiäpiän miun tekstii.

Olïver Kaïma said...

Aah, kehäpäättely, tuo voittamaton. Kunnioitusta herättää tuollainen itsensä altistaminen vastaansanomattomille todisteille. En minä uskaltaisi – varmaan heti romahtaisi heikosti perusteltu vakaumukseni, jonka mukaan lapselliset fantasiat eivät ole erityisen uskottavia. Ikävä on sitten kuoleman porteilla todeta, että "eikujjoo, noiden jorinoidenhan täytyy olla totta jos niihin usk..."