Kehäpäättely toimii sillä kehäpäättely toimii sillä kehä...
Tämä bloggaus on ehdottomalla tavalla taattua erehtymätöntä tietoa. Bloggaaja ei valehtele vaan ilmoittaa lopullisen totuuden. Aina ja ikuisesti.
Kaikki tämä on totta. Katso todistus bloggauksen ainutlaatuisesta erehtymättömyydestä bloggauksen alusta.
Jos vielä epäilet minun kirjoittavan erehtyväisellä tavalla, niin tarkista monipuolisempi perusteluketju TV7:n Cafe Raamatusta. Pastori Pasi Turunen perustelee Jumalan sanan erehtymättömyyden.
Raamattu opettaa että Jumala on olemassa.
Jumala sanoo puhuvansa totta.
Jumala ei voi valehdella.
Jumala ei voi johdattaa harhaan.
Raamattu on totuutta puhuvan Jumalan sanaa.
Silloin Raamattu on kokonaan totta.
Jos Jumalan sanaan ei voi luottaa, niin ihmiskunta ei voi luottaa Raamatun pelastusanoman erehtymättömyyteen.
12 comments:
Blogisi on niin mainio etten pysty pysymään täältä pois enkä varsinkaan ottamatta kantaa poliittisena tekona tähän blogiin.
Tässä periaatteessa nähdään skeptisyyden eräänlainen vaikeus. Skeptisyys lähtee siitä, että puolustetaan kriittistä realismia, puolustetaan tieteellistä maailmankuvaa ja tiedettä metodina. Tämä kuitenkin näkyy joskus siten, että idenfioidaan itseään vihollisten kautta, jotka taas eivät näe tai ole löytänyt tieteellisen ja älyllisen rehellisyyden hyveitä, eli nämä tavallaan elävät absoluuttisissa todellisuuksissa, jossa ei itse elä.
Tämä on kuin monikerroksisin taikatemppu maan päällä. Itseasiassa poliittinen totuus luodaan viholliskuvassa, joka on se huuhaaosasto jossain, joka on epätieteellinen. Vaikeinta tälläistä on huomata, koska asiaa ajatellaan välittömänä poliittisena konfliktina, jossa taktikoidaan argumentein. Tämä taas tarkoittaa sitä, mikä on tyypillistä konfliktien kautta rakentuvassa politiikassa, katsotaan argumentteja sellaisinaan tai opin kautta, jolloin itseasiassa näyttää, että mitään totuutta ei koskaan olla luotu. Kuitenkin asiaa on tarkasteltava kronistisesti, prosessina, joka on aina vastavoimiensa kautta kesken. Jos poliittinen totuus on absoluuttisessa epätieteellisessä maailmassa elävä huuhaaosasto, niin ei tietenkään tarkoiteta ettei olisi koskaan mitään myönnetty. Skeptisyys voidaan nähdä poliittisena valintana ja tieteellinen maailmankuva episteemisenä asenteena, joka luo valintansa. Tämä ei nyt argumentoi vapaan tahdon puolesta, vaan asenteesta, joka motivoi, ei vain kriittiseen tarkasteluun, mutta skeptismin kohdalla vääräksi osoittamiseen. Ei absoluuttisesti, vaan melko varmasti.
Pahinta on vaipua ääriainesten joukkoon, jossa yleensä annetaan vain näennäisen mitätön tila vihollisen hyville puolille. Psykologisoinnin kautta narsistisin puolustus on uskonnoistakin tuttu rakkaudesta ruoskiminen tai vastuun yksipuolistaminen.
Argumentti "uskovaiset suuttuvat joka tapauksessa" on juuri tälläinen. Ei siksi, ettei uskovainen suuttuisi ilman ateistin härnäystä (tai kenen tahansa muun), vaan ettei nähdä omaa osaa asiassa tai nähdään se lähes poissulkevana seikkana oman toiminnnan heikkouksissa ja näin legitimoidaan käytös.
Mutta noin muutoin, kuka meistä on tästä vapaa? Tiede tieteenä olisi tylsää. Poliittinen ulottuvuus tuo siihen väriä. On hyvä korostaa kriittisyyttä tieteen ominaisuutena, mutta pitää varoa liikaa projisoimasta asioita ja pyrkiä ennemminkin "kylmän vihanpidon" sijasta keskustelevampaan ilmapiiriin. Kriittisyyden ja dialogian voi yhdistää.
Noin muutoin, politiikkaa tai ei, niin näkisin tämän poliittisena valintanakin varsin tarpeellisena. Maailmassa on liikaa huuhaata, jota voi ties minkä varjolla myydä.
Kekkonen/Kakkonen voiko aatetta identifioida muuta kuin vihollisten kautta ?
Kaiken lisäksi on uskomattoman mukavaa kun pääsee huippu älykkäänä (kuten jokikinen maailman skeptikko on) skeptikkona nauramaan uskomattoman tyhmille huuhaahan uskoville.
Ei, en katsonut ko. videota. Ihan ekaksi tuli kuitenkin mieleen kysymys, että mikäs kaikkivaltias se sellainen on, joka ei voi valhedella tai johdattaa harhaan?
Mitäs jos väitetty jumala hyväksyykin vain ateistit, ja tuomitsee kaikki uskikset? Meinaan että kai väitetyllä jumalalla joku idea on siinä, että hän on niin tehokkaasti salannut kaikki mahdolliset todisteet itsestään? Vain ateistit käyttää väitetyn jumalan heille suomaa järkeä, ja uskikset kuuttoo kuka minkäkin väärän jumalan perässä ilman mitään totuuden hiventäkään.
Tomi.
Voihan itseään ja aatettaan muutoinkin, mutta politiikassa ja varsinkin demokraattisessa politiikassa kaikella yleensä on vastavoimansa.
Ongelma syntyy vasta, jos omaa kantaa ei nähdä minkäänlaisena valintana. Ajatellaanpa nyt lähes puhdas tieteellinen rehellisyys. Me valitaan silloin kenties hyvin voimakkaasti edistyvä tiede ja sitä kautta teknologia, mutta kääntöpuolena me valitaan tylsyys, kenties ahdistavan kylmä maailmankuva yms.
Tälläisen valinnan näkeminen on eräs osa objektiivisuuteen pyrkimistä. Jos ajatellaan, että tässä blogissa käsitellään laajasti huuhaata (ja pyritään osoittamaan asioita/kantoja huuhaaksi eikä varsinaisesti harrasteta kriittistä realismia), niin se korostaa paljolti valikoiman laajuutta, ei huuhaasta laaja-alaisesti tai ymmärtävän syvällisesti puhumista. Sekin on valinta.
Tieteen itsessään pitäisi olla mahdollismman ähän tälläistä valintaa ja aika lähelle varmasti pääseekin sitä.
Ja onhan se kivaa nauraa huuhaaseen uskoville ja on poliittisesti järkevää yrittää minimoida tämänkin valinnan kääntöpuolta.
Kuten varmaan olette jo huomanneet, niin oma valintani olisi pehmeämpi tyyli sen kustannuksella, että keskustelu ei ole yhtä kiivasta, tunteisiin vetoavaa ja huomiota herättävää.
Ja mikäs kaikkivaltias jumala se on, joka ei voi valehdella? Selvä rajallisuus siinä.
Epäilisin että yrität vastareagoida muuhunkin kuin tähän blogaukseen.
"Uskovaiset suuttuvat joka tapauksessa". on totta tai epätotta, riippuen kontekstista. Tosiasiassa uskoisin että suurin osa uskovaisista ei loukkaannu mitä esim Leinivaara kirjoittelee. Sillä he käsittävät että asiat on keskusteluja, ja argumentaatiokin voi olla "vain oman position esiintuominen." Se on erimielisyyden ääneen lausumista.
Sitten on niitä jotka vetävät herneen nenään. He eivät kannata keskustelua, joka jo sellaisenaan toteutuu. He muistuttavat suvaitsevaisuudesta, ja luovat vihollisuuden määrittelemällä tilanteen "huonoksi keskusteluksi", joka ei kunnioita tarpeeksi.
He syyttävät jostain "jossain tasolla mahdollisesta" tilasta, eli epäsopivasta keskustelusta. He eivät kuitenkaan todista tätä tilaa vallitsevaksi, vaan väittävät että se vain on sellainen, Se, että käyttää hienoja sanoja ei ole todiste. Se on väitteen esittämistä toisin sanoin.
Tässä tehdään temppu jossa erimieliselle ei anneta mitään väistämistilaa. Keskustelu on asiatonta koska sen väitetään luovan vihollisuuksia. Takana on tietysti salaisia intressejä ja agendoja. Ja jos tekijä ei tiedosta niitä itsessään, ne ovat tietysti yhteiskunnan manipuloimia. Tässä syntyy tietysti kapea ja yksiselitteinen tila, jossa vastustaja määritellään vankilaan. Sääli vain että kaikki järkevät ihmiset näkevät että määritelmät eivät kuvaa kohdettaan, jolloin on selvää että kyseessä ei ole rationaalinen perustelu vaan valtapeli, jossa määrittelyä ja argumentaatiota pyritään käyttämään leimakirveenä. Niiden rooli ei ole selvittää asian aitoa tilaa, vaan ne rakennetaan after the fact sopimaan siihen alkuoletukseen jota varten ne on valittu. Että ateistit ovat asiattomia ja ilkeitä eivätkä keskustele vaan luovat epäsopua. Kriittisyys määrittyy vihollisuudeksi, erimielisyys epäkeskusteluksi. On kuule "orwellilaista meininkiä tämä".
Vaan sen sijaan floodataan valtaisa kasa spin-offeja samasta argumentista. Siitä huolimatta sopiiko vai eikö sovi lausuttu siihen ketjuun mihin se on liitetty. Aivan kuten kunnon yhden tempun hevosen tuleekin. Way to go.
PS: Miten blogi voi olla mainio kun pidät sitä ideologisesti värittyneenä vihollisuuksien rakentamisena? Jos uskovaisten vaihtoehtomaailmaa pitää kunnioittaa, miksi "tieteellinen realismi" olisi yhtään vähemmän loukkaamaton?
"kääntöpuolena me valitaan tylsyys, kenties ahdistavan kylmä maailmankuva yms."
Ööö? Onko tämä ontologinen kannanotto siihen että elämme tylsässä maailmassa? Tieteellinen maailma tylsää? Ei ihme että jutut on tuollaista epämääräistä huttua. Taidat osata vain jotain hiton leimakirveslyöntiä jossa kaikessa nähdään pelkkää valtapeliä ja intressejä. Ja sitten kun niitä löydetään kun ei muuta ostata hakea koetaan ylpeyttä löydöstä.
Ja tätä problematisointia ei tietysti nähdä valintana, vaan pelkkänä faktatilana. Sillä toisin kuin luonnontiede, joka on vain näkökulma, sellaiset asiat kuten tylsyys ovat eksakteja ja ihmiskuntakohtaisia yleistettäviä käsitteitä josta jokainen on vain yhtä mieltä.
Tai siis...
Tuomo.
Tarkoitin tylsyydellä tiedettä tiukimmillaan. Tieteeseen kuuluu olennaisena osana kriittisyys, jonka akutta saadaan siihen sitä väriä, draamaa, hieman konfliktia ja tunne-elämystä. Sen ainoa hyötyfunktio ei ole vain viedä tiedettä eteenpäin.
Jos ei ole kovin kiinnostunut tieteestä, niin sellaisen tekeminen ja lukeminen voi olla hyvin äkkiä värittömän oloista. Kiinnostus tieteeseen (sen tekemiseen, tutkimiseen, johonkin sen alaan) taas voi tehdä siitä jopa pakkomielteenomaisen elämäntehtävän.
"Ongelma syntyy vasta, jos omaa kantaa ei nähdä minkäänlaisena valintana. Ajatellaanpa nyt lähes puhdas tieteellinen rehellisyys. Me valitaan silloin kenties hyvin voimakkaasti edistyvä tiede ja sitä kautta teknologia, mutta kääntöpuolena me valitaan tylsyys, kenties ahdistavan kylmä maailmankuva yms." ja "Tiede tieteenä olisi tylsää."
Pakko kommentoida tähän, että tieteen tylsänä pitäminen se vasta valinta onkin. Siis noin yleisesti _tieteen_. Ei sillä, että kaikki voisivat pitää kaikkia tieteitä ja tieteenhaaroja mielenkiintoisina (esimerkiksi allekirjoittanut ei jaksaisi lukea artikkelia karieksen kehittymisvaiheista eli hammaslääketiedettä. Kosmologiasta taas voisinkin lukea mielenkiinnolla, vaikken siitä mitään tiedäkään).
Se, mikä käsittääkseni kaikille tieteille on yhteistä eli asioiden tutkiminen, pohtiminen, keskustelu ja kriittisyys kuulostaa kyllä joltain aivan muulta kuin tylsältä. Edistyvä teknologia voi olla edistymistavastaan riippuen toivottavaa tai vastustettavaa joltakin poliittiselta tai eettiseltä kannalta (ks. tämän päivän hesarin Tiede-osion jutut kantasolututkimuksesta), mutta ainakaan se ei ole tylsää. Voi tietysti olla, että se, että pidän ajatusta mahdollisuudesta kasvattaa itselleni omista soluistani uusi maksa mielenkiintoisena, on valinta. Mutta miten tietoinen valinta, ja miten relevanttia tällöin olisi puhua valinnasta ylipäätään?
"Kuten varmaan olette jo huomanneet, niin oma valintani olisi pehmeämpi tyyli sen kustannuksella, että keskustelu ei ole yhtä kiivasta, tunteisiin vetoavaa ja huomiota herättävää"
En ole huomannut. Oma tyylisi on syytellä huuhaan taikauskopuolen näyttämistä yksipuolisuudesta. Syyttelet ja vihjailet kaikenlaisesta. Käytät tunteisiin vetoavaa kielenkäyttöä, esimerkiksi sana "suvaitsevaisuus" on sinulta aika määrittelemättömissä, tunnut käyttävän sitä vain kivana sanana jolla on positiivisia konnotaatioita.
Lempeys on jotain jolla määrität itsesi ja identiteettisi sisäisesti. Ulos sen näkeminen on suoraan sanoen hieman vaikeaa. But keep saying that to yourself. Ehkä sanataikuus muuttaa sinua oikeastikin. Pyrkimys ja onnistuminen voi tulla ajan kanssa.
"Tarkoitin tylsyydellä tiedettä tiukimmillaan. Tieteeseen kuuluu olennaisena osana kriittisyys, jonka akutta saadaan siihen sitä väriä, draamaa, hieman konfliktia ja tunne-elämystä. Sen ainoa hyötyfunktio ei ole vain viedä tiedettä eteenpäin."
Tuntuukin että haluat konflikteja, jännää, draamaa ja kinaa. Ne ovat elävää elämää ja mielenkiintoista. Epätylsää. Ehkä skeptikkokin hakee tätä draamaa moittiessaan huuhaata. Ainakin minä luulen näin.
Onko tämä syy vaikenemiseen? Ei. Se, onko kuoleman jälkeen elämää on ehkä irrationaalinen uskomusasia, mutta huuhaassa enemmän huolettaa se kun joku sanoo että vaihtoehtohoito parantaa sairauksia tai ranneke tasapainoa, kyseessä on typeryysasia. Ja huijausasia.
Jekku on siinä että naureskellaan niille irrationaalisille ja kohdellaan niitä huijareita kovemmin. Uskovankin pitäisi kyetä nauramaan irrationaalisuudelleen. Ja skeptikon.
Minä surrealistina olen ylpeästi tunnustuksellinen ammattitrolli ja narri. Minusta asia nyt vain on niin, että vaikka esimerkiksi kirjoja sensuroidaan wiccamateriaalista koska joku saa pahoja fiboja, on tilanne enemmänkin niin että jolla hampaat on se niitä käyttäköön. Ja jolla hampaita ei ole, älköön ihmetelkö jos lapsena pidetään.
Tosin itse tiede ei ole automaattisesti tylsää. Se ei aina ole sitä sosiaalista peliä. Uskallan sanoa että sinä et ole niitä tyyppejä jotka on kiinnostuneita laskemaan vesimittareita tai kaivamaan maata löytääksesi kenttäkiitäjäisen toukkia.
Tutkimuksen tekeminen "teknisesti oikein" voi sekin olla ihan palkitsevaa. Näin MTT:llä sikoja ruokkineena uskallan sanoa. Siinä ei työntekijän kannalta ole mitään "seksuaalista merkitystä" onko uusi rehu parempi kuin vanha. Se ei silti tee siitä tylsää.
Tylsyys onkin tyypillisesti poliittis -ideologisesti sävytetty sana. Sillä on helppo pilkata erimielisiä, tarjota heille pakkolokero. Sinä et vain ymmärrä aaltofunktioden romahtamisen kauneutta. Tai sitä miten kauniisti interaktiossa suhteellisuusteorian kaavat ovat suhteessa muuhun fysiikkaan. Minun ei tarvitse edes tehdä löytöä näistä kaavoista, riittää että yhteensopivuus löytyy ja se voi olla kaunista. En ole ammattifyysikko, mutta ymmärrän miksi näin voi olla.
Yksi kaverini taloustieteen puolelta selitti kerran miten maksalaatikon hinta vaikutti lapsilisiin. Se oli "sinulle tylsää" vaikutussuhdetta. Mutta tarina opetti minulle miksi hän oli tehnyt valintansa. Se voi olla hyvinkin mielenkiintoista, vaikka siihen ei liity mitään vasemmistolais-kommari-maahanmuutto-homppeli-uskonto -kamppailuakaan.
Tylsyys onkin helposti sitä että asia on vaikeaa, vaatii sisällepääsemistä. No, kaikkien ei tarvitse pitää samoja asioita tärkeänä ja mielenkiintoisena. Minusta esimerkiksi saa olla kiinnostunut siitä miten huuhaalla lypsetään ihmisiltä rahaa ja vapaa -aikaa. Näyttääkin nykyään siltä että pinnallinen on syvällistä. Syvempi tutustuminen on kylmää, tylsää ja muuta mekaanista. Logiikkakin on niin perkeleen ikävää. Siksi kaikessa täytyy nähdä konflikteja, ja työkaluna on diskurssianalyysi jota voi huolimattomasti käyttää väärin ja johtaa miltei ihan mitä vaan. Siitä kun saa helposti omien ennakkoluulojen kautta lyömisaseen (kuten määrittämällä "tylsyydeksi" tai "ilkeydeksi ja kovasydämisyydeksi")
"Tylsyys" on yksi sanoista joilla näytät että et harrasta mitään lempeyttä. Se on tunteilla ladattu sana, jota käytät lokeroimiseen, leimaamiseen ja epäymmärrykseen. Siihen josta muita varoittelet. Onneksi olkoon.
Vastailen kommentteihin hämäläisellä spiidillä.
Ei, en katsonut ko. videota.
Sääli. Se on hyvä testi sille kuinka nopeasti kämmen peittää kasvot ja huokailet tuskastuneena. Minulla meni n. 4 min.
Ihan ekaksi tuli kuitenkin mieleen kysymys, että mikäs kaikkivaltias se sellainen on, joka ei voi valhedella tai johdattaa harhaan?
Valehtelu on huono juttu, mutta Vanhassa testamentissa Jumala saa toki murhata tiettyjä ihmisiä. En ole koskaan onnistunut ymmärtämään tätä logiikkaa.
Post a Comment