8.3.11

Lumelääkettä lääkäreiltä

Lumevaikutus, lumelääkkeet ja plasebo. Mitä tahansa lääkäri tekeekään potilaalle on se jollakin tapaa altis lumevaikutukselle. Pelkästään lääkärille puhuminen ja satunnaisen diagnoosin saaminen riittää parantamaan potilaan oloa jonkin verran. Lääketieteellisissä tutkimuksissa pyritään erottamaan toisistaan testattavan lääkkeen ja hoitomuodon teho kaikkialla vaanivasta plasebosta. Siksi tutkimusmenetelmiin ollaan laatimassa standardit lumelääkkeille.

Tekniikka & Talous -lehdessä kerrotaan kuinka paljon Saksassa määrätään lumelääkkeitä. Noin puolet lääkäreistä on antanut potilaille lumelääkkeitä.

Saksan eteläisessä osavaltio Baijerissa jopa 88 prosenttia lääkäreistä on määrännyt plaseboa potilailleen.


Lumelääkkeinä käytetään vitamiinipillereitä, homeopatiaa ja valeleikkauksia. Ne toimivat omalla tavallaan, sillä potilaat kertovat oireiden lieventyneen. Paras apu niistä saadaan tavallisen lääkekuurin tukemisessa. Uusi raportti suosittelee lääkäreiden ja opiskelijoiden opetusmateriaaleihin tietoja lumelääkkeiden käytöstä.

Kiitos vinkistä Timo M:lle, joka laittaa miettimään lumelääkkeiden käytön eettisyyttä. Onko oikein johtaa potilaita harhaan siitä miten heitä hoidetaan? Onko harhautuksella mitään väliä, jos potilaan vatsavaivat helpottuvat ja kiputilat lievenevät? Pitäisikö potilaiden saada kaikki tieto hoitokeinoista ja tehdä ratkaiseva päätös?

Useimmat lääkärit eivät täysin tuomitse lumelääkkeitä, kunhan lääketieteellistä hoitoa ei ohiteta pelkkään lumevaikutukseen turvautuen - vaikka se onkin hyvä vaikutus. Pelkkään sokeri- tai kalkkipilleriin turvautuminen ei aina riitä. Kuten kaikki tärkeät asiat myös tämä täytyy ratkaista nettikyselyn avulla. Laitan sellaisen pystyyn tuonne oikeaan yläkulmaan.

16 comments:

Roope Kasvi said...

Täällä on tuore ja hyvä tiivistelmä Placebo-efekteistä:

http://www.teach12.com/tgc/courses/course_detail.aspx?cid=1924

"Lecture 21.

What Placebos Can and Cannot Do

Myths about placebos are "gateway myths"—meaning they often lead to many other medical misconceptions and half-truths. By understanding how placebos are defined, how they are administered, and what their different effects can be, you can better grasp whether they really make for an effective form of medicine."


Audiolataus (sisältää myös PDF:n) on nyt alennuksessa, suosittelen.

RK

martikainen said...

Ainoastaan lääkäreiden tulisi voida määrätä lumelääkettä, sillä heitä sitoo hippopotamuksen vala ja he tahtovat ainoastaan parantaa potilaan.

Lumelääkkeiden käytölle suosituksen ja täydellinen sisällyttäminen koulutukseen. Minä voin suunnitella kaikenlaisia rituaaleja! Olisin lumesuunnittelija!

Sähis said...

Vastasin täysin sitovaan tutkimuskyselyyn, että lumelääkitys lääkäreiltä on hyväksyttävää. Liittäisin siihen kuitenkin ison ",mutta" kohdan perään, koska ei ole täysin selvää kallistuuko kuppi tässä asiassa hyötyjen vai haittojen puolelle.
Listaampa nyt hieman molempia. Auttakaa jos keksitte lisää tai olette eri mieltä.

lääkäreiden käyttämänän lumelääkityksen
Etuja:
1. potilas saa luultavasti apua epämääräiseen vaivaan.
2. potilaan oireita voidaan lievittää valvotussa ympäristössä, jossa mahdollinen vakavampi taustalla oleva syy voidaan havaita.
3. potilasta ei välttämättä kiinnosta perehtyä vaivansa hoitomuotoihin, vaan hän haluaa ylipäätänsä jotain apua.
4. Lumelääkittynä potilas ei koe tulleensa yksin jätetyksi vaivansa kanssa verrattuna tilanteeseen, jossa hän saa vaan elämäntapaohjeita (joista voisi olla paras apu).
5. Potilaat noudattavat yleisesti paremmin muita elämäntapaohjeita (ruokavalio, liikuntaa yms.), kun ne saa jonkin selkeän hoidon yhteydessä.

Haittoja
1. Terveyden huollossa on tehty kovasti töitä sen eteen, että potilaat olisi valtuutettu tiedolla osallistumaan omaan hoitoonsa. Samalla potilaan myös huolehtisivat omasta terveydestään paremmin. Tämä sotii kovasti tätä tavoitetta vastaan.
2. Potilaalla täytyy olla oikeus saada tietää hänelle tehtävät hoidot ja niiden perustelut.
3. Potilaan pelkkien oireiden hoito saattaa kuitenkin piilottaa taustalla olevan vakavamman aiheuttajan.
4. Harhaanjohtaminen johtaa harhakäsityksiin. Esimerkiksi, koska lääkärit saattavat määrätä antibiootteja lumelääkkeinä kurkkukipuihin, on potilailla lisääntynyt usko antibioottien tehosta kurkkukivun usein aiheuttaviin viruksiin. http://www.badscience.net/2010/03/doing-nothing/
5. kohdassa 4. esitetyt tilanteet ovat lisänneet myös tehottoman hoidon vaatijoita, eli tässä esimerkissä antibioottien vaatijoita, jotka ovat tyytyväisiä vasta kuin lääkäri määrää sitä vaikka lääkäri on tietoinen, ettei se vaikuta taudin aiheuttajaan.
6. Osa potilaista kokee varmasti tulleensa petetyksi, kun heitä on johdettu puhtain ajatuksin harhaan. Tämä saattaa iskeä takaisin vastareaktiona terveydenhuollon uskottavuutta vastaan.

Ehkä ainoat keinot, jolla tämä voisi olla täysin hyväksyttävää, olisi jos potilaalta kysyttäisiin hoitolaitokseen sisään kirjautuessa, että haluaako hän osallistua hoitoonsa liittyvään päätöksen tekoon, vai saako häntä johtaa harhaan esimerkiksi parhaan kivunlievityksen aikaan saamiseksi ja toiseksi lumehoidot tulisi rajoittaa tiettyihin hoitoihin alkaen kivunlievytyksestä ja lievästä masennuksesta.

Tilanteen ollessa vielä täysin kaikkien omassa harkinnassa taidankin käydä vaihtamassa ääneni tätä vastaan.

Anonymous said...

Luin joskus tutkimuksesta, jonka mukaan placebo toimii, vaikka potilas tietäisi sen olevan sitä. Täytyykin kaivaa se esille ja tsekkailla onko yhtään luotettava.

Jos kyseessä on ruokavaliomuutos terveellisempään suuntaan, liikunnan lisääminen tai vaikka vitamiinilisä (tosin ei mikä tahansa vitamiinilisä), niin siitähän voi lääkäri vaikka sanoa, että ei tämä ole oikea hoito tähän sairauteen, mutta voi olla hyötyä jollekin ja jos ei ole, niin onpa hyötyä yleisellä tasolla...

Sähis said...

Ano: Itsekin innostuin kyseisestä tutkimuksesta, koska se olisi poistanut ongelman tästä epärehellisyydestä hoidon suhteen.

Kuitenkin kyseisen tietoisen plasebon tutkimuksessa oli hieman puutteita. Ensinnäkin tasapainoisen järjestelyjen ja ohjeistuksen sijaan toinen ryhmistä sai aika paljon suggestiivisesti vaikuttavaa kannustusta tuloksiinsa. Tässä kohtaa epäilisin järjestelyissä myös sitä kohtaa, että toisen ryhmän jäsenille tosiaan tehtiin varsin selväksi mitä tuloksia heiltä odotettiin. Tällä on valitettavan usein tutkimuksissa harhaanjohtava vaikutus. Toiseksi tulokset olivat vain juuri ja juuri tilastollisesti merkittäviä.

Tarkempi perkaus ja linkit itse tutkimukseen:
http://www.sciencebasedmedicine.org/?p=9339

MrrKAT said...

Lesley Reaganin tähdittämän tiededokumentin(YLE Teema) esittelyssä mainittiin että kalliimpi lääke perantaa enempi.

Jos siis vedän siivottoman kallista hintaa ravistetusta vedestä tai sokeripilleristä, niin se on ok koska lievittää varmemmin potilaan oireet ?

Placebon erottaa tavallisesta siitä että sen vaikutus kestää vain sen pari kuukautta (muistaakseni).

MrrKAT said...

Naapurin emäntä suuttui hirveästi (tapahtui about 80-luvulla) kun isäni katsoi Pharmaca Fennicasta(kirja jota ei aivan vapaasti saanut silloin) emännän reseptilääkkeen esittelyn ja selvisi, että lääkäri oli määrännyt sen "luulotautiin".

Sähis said...

MrrKat:Jos siis vedän siivottoman kallista hintaa ravistetusta vedestä tai sokeripilleristä, niin se on ok koska lievittää varmemmin potilaan oireet ?

Onneksi kukaan ei ole näin moraaliton.

Mutta tosiaan tuossa on mielenkiintoinen lisäpulma aiheeseen. Kuka sen lääkkeen maksaa, koska sen on kuitenkin jotain maksettava (enempi-->tehokkaampi), ja kenelle?

Anonymous said...

Itse ainakin terveydenhoitoalalla, Valviran rekisteröimänä ammattilaisena, toimiessani koen että potilaan elämänlaadun parantaminen on ykkösprioriteetti, silloin kun vakavan sairauden mahdollisuus on suljettu pois.

Tämä tarkoittaa useimmiten oireenmukaista hoitoa, jolla joko helpotetaan oireita tai nopeutetaan jonkin verran paranemista, tilanteessa joka paranisi myös ns. itsestään ajan kanssa. Näitähän valtaosa ei-erikoissairaanhoitoa vaativista tilanteista todellisuudessa on.

Tällöin ovat mielestäni "kaikki keinot sallittuja" ja ainoastaan lopputulos - eli potilaan subjektiivinen kokemus oireiden helpottamisesta ja siten elämänlaadun (ja työkyvyn) paranemisesta - merkitsee.

Aiheeseen liittyen joku viisastelija on joskus lausahtanut hyvin, että lääkäri joka ei hyödynnä plaseboa työssään on tyhmä, mutta lääkäri jonka ainoa hoitokeino on plasebo on moraaliton.

Anonymous said...

"Aiheeseen liittyen joku viisastelija on joskus lausahtanut hyvin, että lääkäri joka ei hyödynnä plaseboa työssään on tyhmä, mutta lääkäri jonka ainoa hoitokeino on plasebo on moraaliton."

Sellaisen rajan vetäisin itse, että plasebo, jolla on hinta, on aina moraaliton.

Anonymous said...

Lisää haittoja:

Mitä lukee lääkkeen tuoteselosteessa vaikuttavan aineen kohdalla? "Ei vaikuttavaa ainetta" vai jotain valehtelua.

Asiaa ei voisi pitää salassa, joten yleinen vähättely saattaisi lisääntyä: "no saitko lekurilta plaseboa vai ihan oikeaa lääkettä?". "Lääketiede on nykyään vaan plaseboa, kun ei ne pellet muutakaan osaa."

Lääkefirmoille olisi huomattavasti riskittömänpää valmistaa plasebokamaa kuin oikeita lääkkeitä, sillä korvausriskiä ei olisi ja kehityskulut olisivat nollatasoa. Kiinnostaako enää oikean lääkkeen kehitys kun rahaa saa tyhjästä.

Anonymous said...

Itselläni on kokemusta placebo-vaikutuksen väärinkäytöstä. Asioin yleislääkärillä turvotusta muistuttavien oireiden takia, jotka ilmenivät vatsan hienoisena raskauspyöristymisenä ja neljän kilon painonnousuna kuukaudessa, mitä tuntemattomien ihmisten ei ollut helppo havaita. No itselläni oli ex-syömishäiriö tausta ja siitä enemmän tai vähemmän johtuen yhdistettynä vielä siihen, etteivät tavanomaisemmat verikokeet ilmaisseet muuta kuin anemiaa, tämä sai ilmeisestikin lääkärin pitämään allekirjoittanutta vain luulosairaana ja kyvyttömänä hyväksymään normaalia ruumiinkuvaa.

Niinpä lääkäri määräsi rautatabletteja väittäen raudanpuutteen voivan aiheuttaa turvotusta, mitä en ollut koskaan aiemmin kuullut, ja kusetuksen maku suussa poistuin paikalta. Vaikka suuresti epäilinkin tulleeni huijatuksi, olin kuitenkin toiveikas sen suhteen, että jos oireeni sittenkin johtuisivat raudanpuutteesta ja loppuisivat rautakuurilla. Muutama kuukausi myöhemmin painoni oli noussut alkuperäisestä 14 kg ja olin lopulta päätynyt endokrinologille, joka diagnosoi harvinaisemman aineenvaihduntasairauden.

Kaikessa tässä minua kismittää se, että ensimmäinen lääkäri valehteli päin naamaa sen sijaan, että olisi rehellisesti sanonut, ettei ota minua vakavasti tai ettei hänen ammattitaitonsa riitä asian selvittämiseen. Sen sijaan sainkin lukea epäuskon rivien välistä.

Anonymous said...

Mitäs sitten jos oikeat lääkkeet loppuvat poikkeustilanteessa ja moraalittomat viranomaiset syöttävätkin lopuille sairastuneille plaseboa. Kyllä potilaalla pitää olla oikeus tietää mitä suuhunsa pistää. Jokin etukäteen annettava suostumus tulla lääkärin huijaamaksi pitäisi olla vähimmäisvaatimus.

Mielisairaat yms. ja lapset on asia erikseen.

MrrKAT said...

Nyt "kallis parantaa" -ilmiölle löyty vanhaa tukea yllättäen Virosta kun sain vanhoja Skepsis-lehdia vinon pinon ( kiitos vain Oulun skeptikot !). Skeptikko 3/96 s. 22 Psykiatri Anti Liiv:

"Liivin mukaan yksi syy tällaisten hömppähoitojen suosiolle oli se, että neuvostoaikana terveydenhuolto oli ilmaista. -Noituudesta piti maksaa, ja siksi se koettiin ikään kuin arvokkaammaksi.
Liiv sanoi kannattavansa maksullista terveydenhoitoa, koska se hänen mielestään oli selvästi vähentänyt erilaisten hömppähoitojen suosiota. "

Anonymous said...

Kirjoitin tuossa aiemmin plasebon, jolla on hinta, olevan moraaliton. Kuitenkin pohdin asiaa tarkemmin ja palasin korjaamaan väitettäni, vain huomatakseni MrrKatin ottaneen asian varsin ansiokkaasti esille. Eli mitäpä tässä lisäilemään muuta kuin että asia tosiaan on huomattavasti moniulotteisempi kuin alkujaan kuvittelin. Vedän siis sanani takaisin ja raavin jatkossa ahkerammin partaani ennen sanaisen arkun avaamista.

Arhi Kuittinen Finnsanity said...

Jopa puolet naispotilaista haluaa "vain" huomiota lääkäriltä.

Psykosomaattinen oireilu on täysin todellista.

Parantuminen on aina psykodynaamista. Lumelääkkeiden teho on todistettu joten hoito on hoitoa.

Psykologeja on Suomessa vähän eikä kunnallinen terveydenhoito viitsi käyttää verovaroja henkiseen hyvinvointiin. Kaiken lisäksi psykologien koulutus on Suomessa surkeaa.

Se keskittyy vain työhönottopsykologian paukuttamiseen opiskelijoille muka tieteelisen tilastoanalyysin opetuksella.

Tilastoanalyyseilla ei kuitenkaan ymmärretä mielen malleja eikä kouluteta empaattisia psykologeja.