Uskontotietoa uskontotuntien sijalle
Opetusministeri Henna Virkkuselta ihan hyvä ehdotus: koulujen uskontotunnit voisi korvata kaikille oppilaille yhteisellä uskontotiedolla.
Systeemin voisi tehdä yksinkertaisemmaksi. Uskonnolliset yhteisöt saavat antaa seurakuntalaisilleen uskonnollista opetusta. Koulut antaisivat yleiskatsauksen maailman uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Tietoa siitä mihin kaikkeen maailmalla enimmäkseen uskotaan ja miksi niihin uskotaan. Yleissivistystä? Kouluissa?
Jo nyt on eroja päiväkotien tarjoamassa uskontokasvatuksessa. Joissain lausutaan ruokarukouksia, joissain ei. Kouluissa tunnustukseton opetus vaihtelee vähän opettajien mukaan. Jotkut uskonnonopettajat (onneksi vähemmistö) eivät muista, ettei koululuokissa saisi enää saarnata.
Kaikille yhteinen opetus ja standardit tekisivät elämästä helpompaa. Paineet muutokselle kasvavat vuosi vuodelta. Sekulaarit ihmiset heräävät uskonnottoman elämän olemassaoloon. Maahanmuuttajat tuovat omia uskontoja. Kouluihin pitäisi alkaa säätää monien eri uskontotuntien ja sen yhden elämänkatsomustietotaidon-mikähittosenytoli-opetusta.
Ehdotetulla muutoksella lukujärjestyksen suunnittelu tulisi yksinkertaisemmaksi. Koulujen ei tarvitsisi kuljettaa paria oppilasta pitkin lääniä sellaisiin kouluihin joissa voidaan järjestää sopivaa uskontotuntia.
Mutta uskonnonopettajat eivät ole innostuneita status quon heiluttelusta.Suomen uskonnonopettajain liiton puheenjohtajan Hannu Koskisen mukaan opettajat pitävät hyvin vahvasti kiinni nykyisestä mallista, joka on syntynyt pitkien neuvottelujen tuloksena. Hänen mukaansa on tärkeää, että jokaisella oppilaalla on oikeus oman uskontonsa opetukseen.
Koskinen varmasti tarkoitti, että oppilailla on oikeus vanhempien valitsemaan uskonnonopetukseen. Niinhän asia enimmäkseen on; kristityillä vanhemmilla on kristityt lapset, ei muslimilapset. Lapsi oppisi oman uskontonsa perusteet koulussa, joten sitä ennen hän oppinut oman uskontosta olevan... Niin. Miten lapsi oppii oman uskontonsa kaikkien uskontojen joukosta? Olkoon se jonkun toisen bloggauksen pohdintaa.
Koskinen kannattaa nykyistä mallia. Asiasta keskuteleminen on toistaiseksi turhaa, sillä emme tiedä mitä tuo uskontotieto oikein sisältäisi. Mitä ja miten lapsille opetettaisiin uskonnoista? Kopioitaisiinko uskontotietojen opit suoraan Ruotsin mallista? Annettaisiinko evankelis-luterilaiselle kristinuskolle selvä laadullinen ja määrällinen etuasema? Pääseekö Lentävä Spagettihirviö lukion kirjoituksiin?
Asia selvinnee kunhan ehdotuksen ympärille laaditaan enemmän sisältöä. Vasta silloin voi itse keskustelu alkaa.
Useampi henkilö on arvannut, että kaikkien uskontojen tasapuolinen opettaminen faktapohjalta on uskonnollisille piireille huono juttu. Se saisi oppilaan pohtimaan niin helposti sitä vaarallista kysymystä: miksi juuri minun uskonto on se ainoa oikea, kun toisella oppilaalla on oma uskonto, johon hän uskoo yhtä suurella vakaumuksella? Kun havaitaan, että maailma on pullollaan Ainoita Oikeita Uskontoja, niin mieleen voi hiipiä epäilys.
Se ei tunnu yhtään kivalta.
4 comments:
Vaihtoehtoja pitäisi tarjota tieteelle, mutta ei uskonnolle. Nämä eivät ole ristiriidassa, kun uskonto on vahvempi koska se ei muutu?
Minusta lakimuutos on yhdentekevä, koska tosiasiassa uskonnonopettajat seuraavat sitä jos se heille sopii. Omalla kohdalla ylilyöntejä on tapahtunut, mutta ne on ylilyönneiksi paljastunut vasta vuosien jälkeen.
Jos oppilas ei tiedä opettajan oikeuksia/velvollisuuksia, riski virheenhuomaamisesta on olematon. Moniko uskonnonopettaja on suomessa saanut potkut vääränlaisesta opettamisesta? En tiedä yhtään. Jos ei, kertooko siitä että kukaan ei koskaan missään ikinä lipsu? Vai että laki on kuollut kirjain.
Omat kokemukset vihjaa jälkimmäiseen. (En siis asunut kakarana edes missään "etelä -pohjanmaalla", vaan Vantaa-Kerava-Järvenpää kolmiolla.) Mitä lienee menot ja messut siellä "aktiivisemmilla alueilla"?
Laista puhuminen on pinnan muokkaamista. Nojaa ajatteluun että kun kosmeettisesti näyttää hyvältä, kun on se sellaiseksi määritelty, eikä sitten kurkita miltä oikeasti näyttää, niin sitten kaikki on hyvin.
Synkkä epäilykseni on, että kyseessä on pelkästään säästöidea. Siltä kannalta uskonnonopettajien huoli on ymmärrettävä.
Minulla oli aikoinaan päiväkoulussa entinen lähetyssaarnaaja opettajana. Hän kulutti tunnit kertomalla Ambomaan tavoista. Viihdyttävää.
Iltakoulussa (jossa luin lukioni) oli varsinainen hainhampainen uskontohullu. Luokan helluntailaistytön hän kidutti joka tunnilla kyyneliin. Lopulta sain huonomman numeron kokeista kuin minulle olisi kuulunut, koska oppikirjaksi tarjotun opuksen "muut uskonnot" -kohta loukkasi jo aikuista ymmärrystäni, ja menin kirjastoon lukemaan aiheesta. Koenumerostani valitin; vastauksena oli, että "Vastauksista näkyy, että on käytetty muuta kuin oppisuunnitelmaan kuuluvaa oppikirjaa". (Nykyisen tietoni mukaan käytetty oppikirja oli lisäksi umpirasistinen, mutta se on nykyistä tietoani.) Menin välittömästi rehtorin puheille ja erkaannuin uskonnonopetuksesta (olin jo vähän aikaisemmin eronnut kirkosta). Jestas, jos olisin ollut oikeussuojaton lapsi!
Mistä ihmisille tulee tarve olla etuoikeutettu jumalsuhteessaan ja kuulumalla sitten johonkin uskontokuntaan? Kyllä oli asiallinen ja hyvä kirjoitus! Kannatan.
"Jestas, jos olisin ollut oikeussuojaton lapsi!"
Joo. Taisi vaan käydä "vanhanaikainen". Toiminnallasi et estänyt opettajan toimintaa jatkossa. Eli teit kuten koulukiusatuille ja kiusaajille käy. Kiusattu vaihtaa koulua.
Olen kovasti kompensaatiokeskeinen ihminen, joten mielstäni uhrin ei täydy kärsiä yhtään lisää. Tekijän on kärsittävä, ei uhrin.
Kuinka moni luokastasi oli tietoinen että opettajan toiminta ei ollut lainmukaista? Kun oli iltakoulu, luultavasti useampi kuin normaalissa peruskoulussa.
Oikeuksiaan tuntematon lapsi on käytännössä aivan sama kuin oikeussuojaton lapsi.
PS: Mietin itse pitäisikö käydä vierailulla vanhan opettajan luona. Jutustella mukavasti. Ja lopuksi kiittää ehdottoman iloisesti ja lempeästi että juuri hänen toimintansa on näyttänyt uskonnon kasvot ja se on auttanut valtavasti kääntymisessäni ateistiksi. (Jota en ole enää nykyisin "ate", mutta sitä ei tarvitsisi välttämättä kertoa..) Että missä menee pitkän muistin, vahvan oikeustajun ja hyvien tapojen raja?
Post a Comment