Tiedän uskovani, uskon tietäväni
Tiedän uskovani, uskon tietäväni - Keskustelikirjeitä
Juha Pihkala ja Esko Valtaoja
Piispa ja tähtitieteilijä ovat jatkaneet kirjeenvaihtoaan. Edellinen Nurkkaan ajettu Jumala -kokoelma oli pakollista luettavaa kaikille kaitä kiinnostaa asiallinen ja pohtimaan pakottava teksti. Näin on päässyt käymään myös jatko-osan kohdalla. Vuoropuhelu on jälleen kohtelista ja joskus jopa sovittelevaa. Kuitenkin paikoitellen Valtaojan partakarvat käryävät raivosta, kuten esim. abortista peistä kolistellessa. Oli myös ilo huomata miten Valtaoja ja Pihkala takovat sanoiksi ne mielipiteet teologiasta joita olen pyöritellyt päässäni vuosikaudet. Mistä moraalin perusteet tulevat? Tarvitaanko siinä Jumalaa? Mikä on elämän tarkoitus? Onko sellaiselle edes tarvetta?
Kumpikaan ei julista absoluuttisia totuuksia. Kumpikin ihmettelee ääripäiden (fundiskristityt ja militantit uusateistit) ohi ampuvia laukauksia. Ääripäiden kiistoissa kiinnitetään huomiota sellaiseen teologiaan jota Pihkala ei edusta eikä edes Valtaoja ole tavannut. Iltapäivät vierähtivät nopeasti tämän kirjan parissa. Vaikka se ei sisältänyt mitään mullistavaa uutta ajatusta. Onhan tätä keskustelua käyty monen tahon toimesta monta sataa vuotta. Tiedän uskovani, uskon tietäväni todistaa, että uskontokeskusteluja ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Vaikka aiheet ovat erittäin henkilökohtaisia.
11 comments:
"Kumpikin ihmettelee ääripäiden (fundiskristityt ja militantit uusateistit) ohi ampuvia laukauksia."
Minkälaisia esimerkkejä kirjassa annetaan "militanttien uusateistien" ohilaukauksista?
Itse olen sitä mieltä, että militantteja uusateisteja ei edes ole olemassa.
Mitä kirjaan tulee, en p*rkele lue, jos joutuu käyttämään omia aivoja.
Militantti uusateisti lienee hieman huono nimitys, vaikka kylläkin sellaista aggressiivista ateistia löytyy (ja on muuten monta vuosikymmentä löytynyt), jos jaksaa katsella ympärilleen.
Lopulta kuitenkin ateistien vahvuus on siinä, että he eivät näe uskonnoissa vain huonoja puolia tai ateismissa vain hyviä puolia, vaan objektiivisen omaisesti. Uusateisteja on haukuttu myös pehmoateisteiksi, koska he eivät harjoita sillä tavalla itsekritiikkiä kuin hc-ateistit tyyliin Niitse.
Sanonpa heti ateismin huonoja puolia suhteessa teismiin. Ei ole oikeasti tunnetta jonkun johdatuksesta tai suojeluksesta. Tai ei ole yhtä sinut kuoleman kanssa, koska kuolemaa ei olla pehmennetty toiveella paratiisista.
Itsekritiikki on eräs pääasiallisisata, joka erottaa rehellisen voisiko sanoa reflektiivisen ateistin kohtalaisen tavallisesta uskovaisesta. Myönnetään virheet/heikkoudet, osataan nähdä myös toisenlaisessa vahvuuksia yms. Mutta ei mitään mustavalkoisesti tai absoluuttisesti.
Juha Pihkala on harvoja uskovaisia, jotka sanovat etteivät tiedä onko Jumalaa, hän vain uskoo. Hän ei pysty todistamaan uskoaan ja moni asia on isolla liekillä uskon varassa. Pointsit tästä, mutta uskon, että reflektiiviset ateistit, mutta ateistit ylipäätään ovat kunnostautuneempia tässä asiassa.
Minkälaisia esimerkkejä kirjassa annetaan "militanttien uusateistien" ohilaukauksista?
Esim. Christopher Hitchensin ja Dawkinsin uskontokritiikeissä kauhistellaan Vanhan testamentin jumaluusrättipäiville, mutta Juha ja Esko ovat sitä mieltä, että uskoissa on kyse jostain korkea-arvoisemmasta.
Valtaojalla tuotti vaikeuksia lukea God is not great-kirjaa.
"Christopher Hitchensin ja Dawkinsin uskontokritiikeissä kauhistellaan Vanhan testamentin jumaluusrättipäiville"
Mutta tuskin pelkästään, eikös niin?
"Juha ja Esko ovat sitä mieltä, että uskoissa on kyse jostain korkea-arvoisemmasta."
No tätä käsitystä on vaikea niellä, jos kuuntelee päiviräsäsiä. On olemassa uskovaisia ja uskovaisia, tämän myöntää uusateistitkin.
Oikeastaan VT:n julmuuksien kammoksuminen ja ristiretkillä hekumointi menee ohittain ohi ja on osittain kuolleen hevosen ruoskimista, koska on merkittävä osa, jotka eivät kannata minkäänlaisia julmuuksia vaikkakaan eivät voi juuri VT:n kohdalla muuta kuin selitellä.
Eli harva kristitty enää polttaisi noitana muita ihmisiä, mutta silti sitäkin tapahtuu, tosin harvakseltaan. Näin ollen msutavalkoinen kritiikki, että kristityt kannattavat noitien polttamista roviolla, koska Raamatussa kehoitetaan näin, on kuolleen hevosen tai tulkinnan ruoskimista.
Pitää musitaa, että uskonnoissa edes tulkinta ole järkevää, vaan irrationaalista rusinapullatulkintaa. Toisaalta taas nurinkurisesti ne, jotka yrittävät ottaa kirjaimellisesti Raamatun totuuden, ovat niitä, joilla on eniten ristiriitoja tulkinnoista ja ovat yleensä pienempiä ja tiukempia ryhmiä. Eikä varmaan tule yllätyksenä, että usein myös henkisesti huonovointisempia kuin maltilliset.
Jostain syystä Raamattua enemmän ihmisen uskontulkintaa tuntuu ohjaavan aivokemia ja tästä on tietääkseni jotain näyttöäkin. Mm. liberaalien ja konservatiivien aivoja on verrattu, ja niissä on eroja ja samoin yhtenäisyyttä keskenään, mm. pelkosensitiivisyyden kohdalla.
VT on tavallaan "kuolleen hevosen ruoskimista". Sillä sosiologisesti kristinuskoon ei voi liittää esim. väkivaltaisuuden tukemista.
VT:n pohjalta edes Räsänen ei ehdota että kirkkoon ei saisi tuoda vammaisia, ihottumaisia, kyttyräselkiä, rampoja, sokeita ja pallirikkoisia. Ei kuulu ideoita että "ern rajoita vammaista kristittyä, mutta alttarin läheisyyteen pääsy ainakin pitäisi rajoittaa. Kyllä Raamatun kanta tähän on selvä. Eikä vammanen pappi nyt ole ainakaan vaihtoehto." (3.Moos.21:17-23)
Kuitenkin usein ns. tekopyhyysdiskurssissa ateisteja moititaan toisella tasolla, normatiivisella tasolla. Tässä vedotaan siihen että ateistit on moraalittomia, koska heillä ei ole tiettyä normia. Näin esimerkiksi kouluampuja -Auvinen edustaa ateistia siinä missä humanistiliiton puheenjohtajakin.
Kysymys ei tässä ole sosiologisesta todennäköisyydestä, koska valtaosa ateisteisata ei kouluampumisia salli. Oikeaoppisuusnäkemyksen kautta argumentti on itse asiassa validi. Kristitty joka ei kannata asioita joita Raamattu ajaa, joutuisi tunnustamaan olevansa eikristitty, sotivansa oppinsa normeja vastaan..
Argumentti on tylsä ja toistettu. Sen pätevyys riippuu "ehdoista". Ongelma on se, että uskovaiset tuntuu tykkäävän näiden ehtojen vaihtamisesta aina sen mukaan päästäänkö sillä itse karkuun vai voidaanko sillä ylenkatsoa ateisteja.
Jos Valtaoja ei ole kohdannut heitä, niin onneksi olkoon. Minun elämässä niitä vilisee.
Nämä kaverukset olivat jokin aika sitten ylen Seitsemäs taivas -ohjelmassa puhumassa tästä kirjasta. Emännän kanssa katsoimme kovin ällistyneenä kuinka sivistyneesti uskonnosta voi keskustella erimielisten kesken. Pelkästään se oli ihmeellistä ja opettavaista.
Tuomo.
On aika nurinkurista, että ne jotka uskovat irrationaalisesti ja tulkitsevat vielä irrationaalisesti tai vahvasti tulkiten ovat sitä maltillisempaa väkeä. Kaipa eletään Raamatun normin mukaan, mutta on otettu erivapauksia heittää pullat rusinoiden ympäriltä ja valittu itselleen sopivat normit.
Toisaalta on hyvä kysyä itseltään, että voiko osittain epäjohdonmukaista ja irrationaalista kirjaa edes tulkita kirjaimellisesti ja samalla juuri tällä "Raamatun normilla"? Jolloin päästään aina kysymykseen siitä, mitä oikeastaan on Raamatun normi ja sitten rusinpullaan rusinoita erittelemään.
Mainitsemasi uskovaiset ovat kyllä oikeasti olemassa olevia ongelmatapauksia. Varsinkin homokysymys ei vielä ole kaikille, itseasiassa suurimmalle osalle, ihan ok. Näitäkin harvoja löytyy, joille homojen avioliitot eivät ole vakava omantunnon kysymys.
Päivi Räsänen on kyllä osittautunut varsin tiukkapipoiseksi kristityksi, jota leimaa tyypillinen alkukantainen itsekritiikin puute (oma maailmankuva) ja pysähtynyt konservatiivisuus. Onko muuten kukaan perillä Päivin mielipiteistä luomisoppia kohtaan?
"Onko muuten kukaan perillä Päivin mielipiteistä luomisoppia kohtaan?"
http://www.city.fi/artikkeli/Kuka+teill%E4+m%E4%E4r%E4%E4+P%E4ivi/3729/
Tässä haastattelusa hän ainakin myöntää uskovansa tarinaan Nooan arkista.
Kokemukseni uskovaisten parista, jotka ovat kovin runsasta, ja minulla on itse asiassa tällä hetkellekin pyörimässä muutama testi, uskaltaisin sanoa että Valtaoja jne. ovat lähinnä etääntyneet tietyistä piireistä.
Ne ovat iso porukka. Se yllätys mikä pitäisi huomata, on se että Räsäsellä on vahva support group. (Lueskele vaikkap "kotimaan" -blogeja ei ole vaikeaa löytää.) Räsänen on itse asiassa löyhä verrattuna moneen muuhun. Olen itse asiassa kehunyt Räsästä blogissanikin muutamaan otteeseen sen takia että hän ei edusta mitään äärimmäistä. Räsänen on oikeasti leppoisa ja joustava. Minun "tiukkapipoaste" on tiukempi kuin sinulla. Ja SILTI positiivinen uskontokeskustelu on likimain sama kuin mahdottomuus.
Tosin syynä voi olla se, että saan kokemukseni uskonnoista uskonyhteisöistä ja internetistä. Eli kun katuelämässä tulee vastaan tunnustava uskovainen, hän on uskovainen. Tämä tuo esiin "hieman erilaisen maailman". Sellaisen, joka Valtaojasta tuntuisi varmaan naurettavalta epäteologialta.
Post a Comment