31.1.11

Rokkaava DNA ja roska-DNA

Taas onnettomat geenitutkijat ovat menneet tuhoamaan evoluutioteorian tukipilareita. Miksi kukaan ei estä tutkijoita tarkastelemasta DNA:n rakennetta? Michiganin ja Kalifornian yliopistoissa on huomattu, että DNA:lla on kaksoiskierteen lisäksi hetkittäinen vaihtoehtoinen rakenne. Tuo vaihtoehtoinen muoto mahdollistaa uuden informaatiokerroksen säilömisen DNA:ssa. Aikaisemmin tiedettiin, että rakenne voi vaihdella lyhyiden hetkien ajan. NMR-spektroskopiaa käyttämällä paljastui, että vaihtoehtoinen muoto ilmestyy ilman ulkopuolista sorkkimista ja on omalla tavallaan funktionaalinen. Uusia muotoja tarkkailemalla voi paljastua uusia RNA- ja DNA-pätkiä.

Entistä enemmän monimutkaisuutta. Entistä enemmän informaatiota. Kaikki tämä julkaistaan ilman darwinistien vastalauseita. Miten se on mahdollista?

Discovery Instituten Casey Luskin on aikaisemmin todennut, että roska-DNA onkin itseasiassa argumentti evoluutiota vastaan. Roska-DNA ei ole turhaa tilkettä perimässä. Sillä täytyy olla jokin funktio. Luskin laittoi kaikki peliin levittäessään päivänvaloon pro-ID argumentin. Karille ajaneen evoluutioteorian sijaan älykkään suunnitelman idea ohjaa tutkijat selville vesille.

[I]ntelligent agents design objects for a purpose, and therefore intelligent design predicts that biological structures will have function.


Biologisilla rakenteilla on funktio. Elleivät ne sitten ole menettäneet alkuperäistä funktiota, jolloin perimässä voi olla roskaa.

Functionless structures may have been originally designed but were later rendered functionless by natural processes. For example, if you leave a laptop computer on the top of a mountain for 1000 years where it is exposed to the natural elements, it likely will no longer work. But that does not mean the laptop was not originally designed.


Eli älykkään suunnittelun perusteella voimme ennustaa, että perimässä on funktionaalisia ja ei-funktionaalisia osia. Ellen ole aivan täysin väärässä, niin juuri näin asiat ovatkin. Eli älykäs suunnittelu on yhteensopiva havaittavien luonnontieteellisten faktojen kanssa!

Mutta Discovery Institute on todennut, että evoluutioteoria on nilkuttanut viimeisillään roska-DNA:n tuella. "Darwin of the gaps" on aukkojen Jumalan peilikuva.

Jälleen kerran, jos roska-DNA onkin niin suuri ongelma evoluutiolle, niin miksi darwininpalvojat etsivät ja löytävät roska-DNA:lle toimintoja? Ja miksi tutkijat esittävät mm. seuraavanlaisen kysymyksen:

Jos roska-DNA on hyödyllistä, niin miksi se ei ole jakautunut tasaisesti lajien kesken?

Onko älykäs suunnittelija viskonut ylimääräisiä pätkiä satunnaisesti ympäri luomakuntaa. Vai olisiko taustalla jokin materialistinen ja luonnonlakeja noudattava ilmiö?

DNA:n korjatessa itseään tapahtuu hyviä tai huonoja asioita. Korjaus onnistuu hitaasti hyvin tai se onnistuu nopeasti virheille altiilla tavalla. Jos jotain menee pieleen, niin perimään kertyy ylimääräisiä intronipätkiä. Tai intronipätkiä pyyhitään pois reippaalla kädellä. Tämä yksinkertainen periaate DNA:n korjausprosessissa selittää miksi lähekkäisillä lajeilla voi olla huomattavia eroja perimän määrässä. Melkein toistensa näköisten kukkien perimämateriaalissa voi olla kymmenkertainen ero. Ellei enemmän. Samoin DNA:n korjausmokat tukevat sitä teoriaa, jonka mukaan perimässä on runsaasti hyödyttömiä pätkiä, joilla ei ole menettettyä alkuperäistä funktiota. Eli roska-DNA:ta.

2 comments:

Anonymous said...

Vastaus kirjoituksessasi esitettyihin kysymyksiin löytyy näistä teksteistä:

Tietoisuuden Laajentuminen - Tähtilapsen Perspektiivi
http://www.scribd.com/doc/61830837/Tietoisuuden-Laajentuminen-Tahtilapsen-Perspektiivi

Scientists confirm Extraterrestrial genes in Human DNA http://www.agoracosmopolitan.com/home/Frontpage/2007/01/26/01340.html

12.04.2011 Brave toddler Alfie Clamp stuns doctors after being born with extra strand of DNA http://www.news.com.au/world/brave-toddler-alfie-clamp-stuns-doctors-after-being-born-with-extra-strand-of-dna/story-e6frfkyi-1226037698646#ixzz1Lm9oBsxv

Tomi Aalto said...

Kuten jo tiedämme, ihmisen genomissa on vain noin 19'000 proteiinien koodaamiseen käytettävää DNA-jaksoa, mikä on vähemmän kuin yhdellä pienimmistä monisoluisista eliöistä, sukkulamadolla (C. Elegans, koko n. 1 mm). Erilaisia proteiineja kehossamme on tuoreimpien tutkimusten mukaan jopa n. kuusi miljoonaa. Onko DNA:ssa alueita, jotka säätelevät sitä, miten solu lukee proteiinien koodaamiseen käytettäviä jaksoja?

ENCODE -projekti v. 2008-2102 kartoitti järjestelmällisesti koko ihmisen genomin liittyen transkriptioon, transkriptiotekijöiden yhteyteen, kromatiinin rakenteeseen ja histonien modifikaatioihin. Projekti löysi 80,4%:lle genomistamme biokemialliseen aktiivisuuteen viittavaa toiminnallisuutta nimenomaan proteiinien koodaamiseen käytettävien jaksojen ulkopuolella.

Vaikka näinkin suurelle osalle DNA:ta löydettiin toiminnallisuutta, eivät johtavat evoluutiobiologit suostuneet uskomaan, että kyseinen osa olisi hyödyllistä. Mm. PZ Myers useissa kirjoituksissaan väheksyy ENCODE-projektin tuloksia.

Myöhempi tutkimus on havainnut, miten solu käyttää koodaamatonta aluetta moniin eri tarkoituksiin:

1. Dr John Stamatoyannopoulos Washingtonin yliopistosta toteaa, että Encode paljasti, genomissamme olevan 40 miljoonaa erilaista kytkintä (epigeneettisiä kytkimiä), jotka säätelevät ja kontrolloivat näitä geenejä (proteiineja koodaavat jaksot). Tutkijoiden mukaan tuo ENCODEN löytämä alue on eräänlainen käyttöjärjestelmä. Se on siis selkeästi sekä hyödyllistä että toiminnallista, eikä missään tapauksessa mitään roskaa tai tilkettä.

2. ENCODE -projekti jätti selvittämättä, mihin solu käyttää ns. STR (Short Tandem Repeat) jaksoja. Kyse on lyhyistä toistuvista DNA-jaksoista, jotka näyttävät pikemmin kirjoitusvirheiltä tai kohinalta. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että STR-jaksot ovat erittäin tärkeitä säätelyelementtejä genomissamme ja vaikuttavat n. 10-15 prosenttisesti ihmisten välisiin eroavaisuuksiin (niiden metylaatiotasot).

3. Siirtyvät elementit (transposable elements LINEs, SINEs, ERVs ja DNA-transposonit) on kaikki todettu erittäin tärkeiksi ja hyödyllisiksi. Niillä on useita eri tehtäviä. Solu rakentaa niistä tyypillisesti koodaamattomia RNA molekyylejä, kuten lncRNA-, microRNA-, siRNA- ja piRNA-molekyylejä.

4. Heterokromatiini on kromosomissa olevaa tiukaksi pakattua DNA:ta. Vasta äskettäin on alkanut selvitä, että solun mekanismit rekrytoivat 'ambulansseja' eli kaksijalkaisia myosiini-moottoriproteiineja kuljettamaan heterokromatiinissa olevia vaurioituneita DNA jaksoja korjattaviksi tumahuokoskompleksin äärelle. Solu siis yrittää korjata myös virheellistä, varastoitua DNA:ta.

Johtopäätelmä: Solu kykenee muokkaamaan DNA:ta monin eri tavoin joko yhdistelemällä jaksoja tai korjaamalla jo vaurioituneita jaksoja. DNA on solulle passiivista tietovarantoa, jota se käyttää rakentaakseen toiminnallisia RNA-molekyylejä. DNA:n passiivisesta luonteesta johtuen solussa ei ole mitään turhaa tai tilkitsevää DNA:ta, vaan kaikki on hyödyllistä. Kyse on tietovarastosta, poolista, josta solu etsii käyttötarkoitukseen soveltuvia jaksoja useiden ohjausmekanismien avulla.

Mutaatiokuorma on niin suurta, että solu ei kykene kaikkia virheitä korjaamaan. Epigeneettisten mekanismien häiriöt ja heikentynyt toimintakyky johtavat siihen, että solu ei kykene ryhmittelemään vaurioitunutta DNA:ta kromosomien päihin telomeereihin. Kromosomit yhdistyvät ja niiden kokonaismäärä laskee.

https://dornsife.usc.edu/news/stories/2830/cells-send-damaged-junk-dna-to-the-emergency-room-for-repair/