Letter to a Christian Nation, Sam Harris

Sam Harris on ateismin nouseva tähti, ainakin mediassa. Hänen edellinen kirjansa oli nimeltään End of Faith: Religion, Terror, and the Future of Reason. Letter to a Christian Nation-kirjan lukemisen jälkeen se onkin seuraavana tilauslistallani. Harrisin kirjoitustyyli on ytimekästä ja selkeää. Jos Dawkinsia on syytetty yliagressiivisesta tyylistä, niin Harrisia ei voi sanoa herttaiseksi hiirulaiseksi. Hän ottaa usein avoimen kriittisen kannan, eikä edes teeskentele anteeksipyyntöä sanoessaan vaikka näin:

"Anyone who believes that the Bible offers the best guidance we have on questions of morality has some very strange ideas about either guidance or morality."
s. 14

"Do you have the courage to admit the obvious? These poor people (hirmumyrsky Katrinan uhrit) died talking to an imaginary friend."
s. 52

Kirja alkaa kuvauksella siitä palautteesta jota Harris on saanut End of Faithin jälkeen. Tuhannet ihmiset ovat kertoneet hänelle, että hän on väärässä uskomattomuudessaan. Kaikkein vihamielisimmät kirjeet ovat tulleet kristityiltä. He eivät kestä tippaakaan kritiikkiä, ja usein osoittavat melkein murhanhimoista suvaitsemattomuutta. Harris huomasi, että kaikkein häiriytyneimmät kirjeet sisälsivät aina lainauksia Raamatusta.

Harris tekee heti alussa selväksi ketä vastaan hänen kirja on tarkoitettu. Oikeisto-kristityt, eli kunnon konservatiivit, ovat suurin ovat tällä hetkellä suurin uhka uskonnon ja valtion erolle, uskonnonvapaudelle ja lopulta ihmisoikeuksille. Kun Harris kirjoittaa kristityistä, hän tarkoittaa kristittyjä sen kapeimmassa merkityksessä. Sellainen kristitty uskoo vähintään Raamatun olevan Jumalan inspiroivaa sanaa, ja vain ne jotka hyväksyvät Jeesus Kristuksen jumalallisuuden pelastuvat kuoleman jälkeen. Yli puolet amerikkalaisista uskovaisista täyttävät nämä kriteerit. Keskittymällä perusasioihin Harris onnistuu kritisoimaan käytännössä kaikkia krisittyjä ja samalla periaattella myös muslimeja. Maltilliset ja liberaalit kristityt eivät välttämättä tunnista itseään Harrisin esittämässä kritiikissä, mutta heidän pitäisi tarkailla yli 150 miljoonaa naapuriaan.

Harris listaa surullisia lukuja. Enemmistä amerikkalaisista on kreationisteja. Heidän ajatusmaailmassa ihmiset elivät samaan aikaan dinosaurusten kanssa, Nooan arkki oli oikeasti olemassa, universumi on vain tuhansia vuosia vanha ja elämä on muovattu maan tomusta pienellä jumalallisella henkäyksellä, puutarhassa jossa oli puhuva käärme. Amerikka onkin yksin teollisuusmaiden joukossa näillä uskomuksillaan. Eikä opetuksessa jälkeenjääminen edes huolestuta uskovaisi, sillä kaikkihan on loppumassa aivan pian kun Jeesus palaa maan päälle. Jos New York palaisi poroksi, niin se nähtäisiin hyvänä merkkinä tulevasta tuomiopäivästä. Sienipilvellä olisi hopeinen reuna. Katastrofaalinen maailmanloppu nähtäisiin johtavien uskovien poliitikkojen piirissä hienona asiana. Kuinka suurella innolla he edes yrittäisivät estää tulevaa tuhoa? Olisihan se selvästikin Jumalan tahto.

Harris käsittelee monta uskonnolliseen ajatteluun liittyvää tabua. Uskonnon auktoriteetti moraalin määrittelemisessä ei ole tarpeeksi usein kriittisen ajattelun kohteena. On kuitenkin erittäin helppoa osoittaa miten Raamattuun perustuva moraali on kaikkea muuta kuin vankkaa.
Otetaan esimerkki joka on itse Jumalan määräämä laki Vanhassa Testamentissa ja hyväksymä Uudessa Testamentissa. Eihän se voi silloin olla väärin? Kyseessä on tietenkin orjuus. Tietenkin kristityt pystyivät nappaamaan otteita Raamatusta joilla pystyi perustelemaan orjuuden lopettamista. Orjuus oli kuitenkin Jumalan määräämä ja hyväksymä asia. Jopa tyttären myyminen orjaksi oli hyväksyttävää. Orjuuden vastustajat olivat selvästikin moraalisesti oikeassa, mutta teologisesti heikolla jäällä.

Kirjassa esitetään useita kohtia joissa tämä taikauskoon perustuva moraalisuus aiheuttaa oikeita ja kuolettavia ongelmia. Esimerkiksi papillomavirus on surullinen tapaus. Se on yleisin sukupuolitauti Yhdysvalloissa. Liki puolet maan väestöstä saa tartunnan. Vuosittain melkein 5000 naista kuolee sen aiheuttamaan kohdunkaulansyöpään. On olemassa tehokas ja turvallinen rokote, joka tuotti luotettavan immuniteetin 6000 naiselle, jotka saivat rokotteen kliinisessä kokeessa. Rokote kannattaa antaa nuorena, jotta immuniteetista saa suurimman hyödyn, eli ennen aktiivista seksiä. Kuitenkin konservatiivit kristityt ovat vastustaneet rokotteen antamista tytöille sillä perusteella, että papillomavirus on tehokas pelote esiaviollista seksiä vastaan. Nämä uskovaiset hurskaat haluavat säästää tappavan syövän, jotta seksistä pidättäytyminen olisi houkuttelevampaa. Erään Center for Disease Controlin neuvovan komitean evankelinen jäsen, Reginald Finger onkin todennut, että hän vastustaisi HIV rokotteen jakamista. Se kun rohkaisisi esiaviollista seksiä pienentämällä sen riskiä.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka uskonnollinen moraali kykenee muovaamaan elämäämme tappavalla tavalla. Ja Harris osoittaakin, että uskovaiset eivät ole kiinnostuneita seksin aiheuttamasta kärsimyksestä, vaan seksistä.

Raamatun ennustukset, kymmenen käskyä, ateistien moraali, Jumalan hyvyys sekä uskonnon ja tieteen taistelu saavat perustellun käsittelyn. Ja seuraava sivu on pakko lukea. Kun sain vihdoinkin suljettua alle sata sivuisen kirjan, totesin Harrisin olevan uusi sankarini. Häntä haasteltiin Newsweek-lehdessä [April 8, 07] ja hän sai vastaansa pastorin, otsikolla The Pastor vs The Atheist: Is God Real?