Noitavainot Euroopassa - Ihmisen pahuus, Marko Nenonen.
En ole vielä ostanut tätä kirjaa, mutta se on ostoslistallani. Olen onnistunut yllättämään itseni omalla lupauksella olla ostamatta uusia kirjoja ennen kuin saan luettua lukujonossa olevat kirjani loppuun (BookMoochin kautta tilatut käytet kirjat eivät kuulu joukkoon).
Marko Nenonen on siis kirjoittanut kirjan noitavainojen historiasta. Noitavainot Euroopassa - Ihmisen pahuus on jatkoa Noivainot Euroopassa - Myytin synty. Nenosen kirjojen pitäisi kertoa mistä kaikessa oikein oli kyse. Ihmisen pahuus-kirja pohjaa useaan tuoreeseen tutkimukseen. Löytämieni arvostelujen perusteella kirjan pitäisi olla hyvä selonteko noitavainojen rakenteesta ja piirteistä. Useat käsitykset vainoista ovatkin "jälkipolvien luomia."
Nenonen tekee eron yksittäisten oikeudenkäyntien ja joukko-oikeudenkäyntien välillä. Yksittäiset tapaukset eivät lietsoneen hysteriaa, vaan olivat kiertelevien noitien (joista jotkut itse uskoivat olevansa noitia) aiheuttamien vahinkojen selvittämistä käräjillä. Joukko-oikeudenkäynnit alkoivat vasta 1600-luvulla.
Noitavainojen syyksi esitetään uskonpuhdistusta. Protestantit ja katolilaiset taistelivat ihmisten sieluista ja samalla poliittisesta vallasta. Kerettiläisiä paloi poroksi kummankin osapuolen toimesta. Noidista piti päästä eroon, jotta Jumalan viha ei kohdistuisi siihen yhteisöön jossa noita oli asunut.
Tuon verran on selvinnyt pelkkiä kirja-arvosteluja lukemalla. Nyt vaan lukemaan edellisiä kirjoja pois alta. Taidan aloittaa ensi viikolla uuden kilpailun, jossa on taas luvassa kirjapalkinto.
Signs of Intelligence - Understanding Intelligent Design, 2001
Kirjan ovat koonneet William Dembski ja James Kushiner. Signs of Intelligence on neljäntoista esseen kokoelma. Kirjoittajina on käytännössä kaikki ID-liikkeen suuren nimet ja pari harvinaisempaa henkilöä: Dembski, Behe, Jonathan Wells, Phillip Johnson, Stephen C. Meyer, Paul Nelson, Walter Bradley, Bruce Gordon, Robert DeHaan, John Wiester, Nancy Pearcey, Patrick Reardon, John Reynolds ja John G. West Jr.
Kirjassa esitetään kaikki IDeistien suosikki argumentit, jotkut hieman lyhyesti, jotkut perinpohjaisesti. Phillip Johnson toistelee, etteivät koivumittarit lepää puiden rungoilla ja oppikirjoissa olevissa kuvissa on liimattuja koivumittareita. Useampi kirjoittaja huomauttaa, että tieteellinen materialismi ja naturalismi on este tieteen edistämiselle. Ja rappeuttaa yhteiskunnan moraalia. Pieni huomautus siitä miten ID-liike on muuttunut; kirjassa käytetään Discovery Institute-aivoriihen vanhaa nimeä, Center for the Renewal of Science and Culture. Nykyään "Renewal" on pudonnut pois. Se kun oli aika huono PR liikkeelle, joka väittää olevansa puhtaasti tieteellinen.
Behe selittää jälleen mitä palauttamaton monimutkaisuus oikein on, ja mukana on tärkeä muistutus:
"Let me add a word of caution. Demonstrating that a system is irreducibly complex is not a proof that there is absolutely no gradual route to its production. Although an irreducibly complex system can't be produced directly, one can't definitively rule out the possibility of an indirect, circuitous route."
Tällöin palauttamaton monimutkaisuus muuttuu epätodennäköisyysargumentiksi.
Kambrikauden räjähdys on tietenkin räikeä osoitus älykkäästä suunnittelusta, sillä ilmestyneet elämänmuodot (pääjaksot) ovat niin suuri ongelma evoluutiolle. Universumin hienosäätö kertoo meille sen olevan suunniteltu. Ja niin edelleen. Signs of Intelligence on lähellä Intelligent Thought-kirjaa. Molemmat ovat kokoelma esseitä, mutta eri näkökulmista. Siksi suosittelen lukemaan molemmat, jos mitenkään mahdollista.
Ei CSC:n nimimuunnoksessa "kulttuuri" pudonnut mihinkään. (Center for Science and Culture.) Sen sijaan pois putosi "the Renewal of".
ReplyDeleteWedge-dokumentin vuodettua julkisuuteen kävi ilmeiseksi, mitä oltiin "uudistamassa". Tavoitteena oli ajaa alas metodologinen naturalismi sekä tieteenteosta että esimerkiksi oikeussaleista (yliluonnolliset suunnitteluargumentit huomioitava oikeuskäsittelyssä? enkelit, demonit, rukousvastaukset tms?). Lisäksi ymmärtääkseni taidetta oli tarkoitus uskonnollistaa (ainakin kulttuuriuudistuksen oli tarkoitus ulottua taiteisiin). Ennen kaikkea tavoitteena oli ID:n tuominen lukioiden tiedeopetukseen, viimeistään "confrontation-vaiheessa". Wedge-dokumentti toi DI:lle paljon kielteistä julkisuutta, koska sen tulkittiin olevan toimintasuunnitelma teokraattiselle vallankumoukselle (jos kuinkakin rauhanomaiselle).
Lisäksi DI muutti Doverin oikeudenkäynnin alla yllättäen taktiikkaa ja ryhtyi aiemman politiikkansa vastaisesti mainostamaan, ettei DI suinkaan aja ID:tä koulun tiedeopetukseen vaan ainoastaan evoluutiokriittisempää tiedeopetusta.
Nämä kaksi tärkeää tapausta tekivät tieteen ja kulttuurin "uudistamis"-pyrkimyksistä julkisuuskuvalle rasitteen, mistä nimenmuutos ymmärtääkseni johtui. Julkisuuskuvan ryvetyttyä uskonnollisen radikalismin suuntaan on ollut parempi esiintyä jonkinlaisena "tieteellisen materialismin" kanssa maltillista jos kohta kriittistä vuoropuhelua harjoittavana toimijana kun räväkkänä "uudistajana".
Aivan! Renewal oli liian selvä merkki. My bad.
ReplyDelete