11.3.09

Bioninen ihminen

Bioninen nainen siirtyi jokin aika sitten tauolle televisiosta. Sitä katsellessa alkoi vain ärsyttämään miten epätodellisesti sankaritar käytti asennettuja implantteja. En tarkoita nyt tissejä. Hajonnutta luurankoa paranneltiin titaaniseoksella vahvistetuilla jaloilla ja vaikka mitä. Kun sankaritar taistelee pahiksia vastaan, niin hän käyttää voimia jotka rikkoisivat tavalliset luut. Jostain selittämöttästä syystä titaanin ja luonnollisen luun liitoskohta ei murru. Sama ongelma on ärsyttänyt scifirymistelyissä. Kyborgit taistelevat tyylikkäästi, mutta teräskädet eivät irtoa torsosta kesken nyrkkitappelun. Vaikka kyborgikäsi jaksaa nostaa tonnin verran rautaa, niin nostoyrityksen seurauksena se vaan irtoaa luusta.

Todellisuuteen perustuvassa maailmassa ollaan kuitenkin pääsemässä vaikuttaviin lisäosiin. Toisen maailmansodan jälkeen ei ole tapahtunut suuria edistyksiä, mutta viime vuosikymmenen aikana tietotekniikka on päässyt osaksi proteeseja. USA:n pitkät sotaretket pitkin maailmaa ovat tuottaneet runsaasti veteraaneja, jotka tarvitsevat proteeseja. Kysynnän kasvaessa ja maksukykyisten asiakkaiden ilmestyessä tuotekehitys nopeutuu. Ennen niin kankeat rautakoivet ovat alumiinia. Strategisesti tärkeä polvilumpio tuottaa ongelmia mekanikaan kannalta. Evoluution suunnittelemat lihakset ja nivelsiteet vahvistavat ja vaimentavat liikettä tarpeen mukaan. Yksinkertainen mekaaninen nivel ei pysty vastaavaan. Nyt valmistetaan hydrauliikan avulla joustavia tietokoneohjattuja tekojalkoja. Suosittelemme lisävarusteeksi mikrosirulla varustettua jalkaterää, joka on omaperäisesti nimetty iWalkiksi. Tekojalat sopeutuvat ympäristöön ja muuttuviin nopeuksiin. Jalkansa menettäneet voivat juosta ja hölkätä ilman huomattavia eroja biologiseen koipeen. Kunhan muistaa ladata akun.



Käsiä voidaan korvata suhteellisen realistisella iLimb-tekokädellä. Jokaisella sormella on oma moottori. Sormia ohjataan lihaksista lähtevillä signaaleilla. Tai kenkään laitetun joystickin avulla. Tekokättä käytetään ohjelmoitujen ohjelmien avulla. Tiettyjä lihaksia supistamalla laukaistaan tietty tekokäden asento. Asennetut ohjelmat säätävät puristuksen voimakkuutta. Tekokäsi ei särje kananmunaa, vaan lopettaa liikkeen kun sormet ovat liikkuneet sopivasti. Maalattu silikonipäällyste tekee proteesista realistisen. Tosin jotkut tykkäävät enemmän terminator-lookista.



Kehitteillä on paineeseen reagoiva iho. Synteettinen iho soveltaa nanoteknologiaa. Nanoputkeen kohdistuva paine muuttaa sen sähköjohtavuutta. Näin saadaan eriasteiset lukemat, jotka taas ohjaavat tekokäden tietokonetta. Tulevaisuudessa proteeseja ohjataan suoraan aivoihin kytkettyjen piuhojen avulla. Käsien kytkeminen kiinni on ongelmallista. Yleisin tapa on sitoa käsi jotenkin kiinni käsivarteen. Ihon ja proteesiin väliin jäävä raja täytyy pitää puhtaana. Tulehdukset ovat aina riski. Ongelma voidaan kiertää, kun kytkentä tehdään suoraan luuhun. Titaaniruuvi ruuvataan luuhun ja iholle jää näkyviin kahden sentin verran kiinnityskohtaa käsiproteesille. Ihon ja ruuvin väliin jäävä raja ei pääse tulehtumaan, jos titaaniruuvi on huokoista oikeasta kohtaa. Iho, lihakset ja luu kasvavat kiinni titaaniin.

Lopulta on vaikea erottaa keinotekoista kättä alkuperäisestä.

1 comment:

  1. Aiheeseen liittyen:

    http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/03/835308

    ReplyDelete