Pari kysymystä niille jotka sattuvat lukemaan blogiani ja ovat ID-liikkeen kannattajia. Toivon, että he ovat minua paremmin selvillä siitä mitä älykkään suunnittelun teoria on ja mikä sen tila on tänä vuonna.
1) Kuuntelin vuonna 2004 kuinka Paul Nelson kertoi yleisölle ID:n olevan hyödyllinen työkalu tiedemiesten työkalupakissa. Luennon nimi oli How Intelligent Design Illuminates Homology ja se pidettiin Matti Leisolan huuhaa-palkitussa luentosarjassa.
Missä viimeksi tiedemiehet ovat soveltaneet täsmennettyä monimutkaista informaatiota tutkiessaan jotakin biologiassa?
2) Olen seurannut William Dembskin tieteellistä edistymistä hieman harventuneella tahdilla. Kiinnostavin ongelma Demsbkin kehittämässä täsmennetyssä monimutkaisessa informaatiossa liittyy siihen miten älyn luoma TMI kyetään tunnistamaan luonnollisten lähteiden luomasta TMI:stä. Perinpohjainen selvitys ongelmasta. Pintaraapaisu ongelmasta.
Onko Dembski jo keksinyt miten näennäinen ja aktuaalinen TMI:n erotetaan toisistaan?
1. Missä viimeksi tiedemiehet ovat soveltaneet täsmennettyä monimutkaista informaatiota tutkiessaan jotakin biologiassa?
ReplyDeleteTällä hetkellä TMI:tä sovelletaan vain taustalla, koska jo viite ID kirjallisuuteen vaarantaisi tutkijan uran. Jos joku 'skeptikko' kieltäytyy uskomasta tätä, voi tehdä empiirisen testin ja yrittää viitata artikkelissaan Dembskin kirjoihin positiivisesti.
Ja joka tapauksessa sovellusten vaatiminen tässä vaiheessa on
a) Epäoleellista, koska asia voi olla totta ilman sovelluksia.
b) Liian aikaista, koska perustutkimus poikii sovelluksia usein vasta kymmenien vuosien päästä.
Näkisin, että tässä on (taas) kyse siitä, että 'skeptikot' valikoivat huomattavasti tiukempia kriteerejä ID:tä kohtaan kuin mitä muita tieteellisiä väitteitä kohtaan. Kannattaa muistaa, että valheellinen/valikoiva/ulkopuolelle kohdistuva skeptisyys on kertaluokan pahempi asia kuin herkkäuskoisuus.
2. Onko Dembski jo keksinyt miten näennäinen ja aktuaalinen TMI:n erotetaan toisistaan?
Viitteet luettuani vaikuttaisi siltä, että ongelma on näennäinen. Vaikka Dembski käyttää lainaamaasi rotta-esimerkkiä, huomaa, että hän käyttää sitä esimerkkinä, ei varsinaisena tapauksena johon hän soveltaisi TMI:tä. Jos käytät Dembskin Design-filtteriä rotta-esimerkkiin, filtteri ei löydä siitä suunnittelua, koska sattuma+algoritmi pystyy myös tuottamaan ratkaisun. Tässä, kuten kaikissa Elsberryn esimerkeissä, kyse on siis vain tapauksista, joista ei voida varmuudella sanoa onko ratkaisu suunnittelijan vai satunnaisalgoritmin tuotos.
(sattuma + algoritmi muuten kuuluu satunnaisprosesseihin, kuten Dembski oikein terminologiaa käyttää ja jossa Elsberryn artikkeli linkissäsi erehtyy.)
Näennäisellä TMI:llä Dembski näyttäisi tarkoittavan sitä, että suunnittelu on jossain tapauksissa edeltä ladattuna algoritmiin, joka tuolloin voi löytää kohteen jota se ei muuten löytäisi. Termi on huonohko, parempi olisi esmes esisuunnittelu, koska kyseessä on todellinen suunnittelu. Jos siis näennäisesti satunnainen algoritmi kykeneekin tuottamaan Paholaisen Asianajan blogin seuraavan useamman sivun tekstin, No Free Lunch-teoreemojen ja Dembskin tuoreemman tutkimuksen perusteella voimme todeta, että kyse on esisuunnittelusta, jossa näennäiselle satunnaisalgoritmi tai sen fitness-maasto on esisuunniteltu siten, että se tuottaa keski-järkevän tekstin.
Dembskin Design filtteri ja siten TMI:n käsite on siis toimiva ensiaskel suunnittelun havaitsemiseksi, mutta toivottavasti saamme jatkossa esimerkiksi yleisempää ja tarkempaa työkalua, esimerkiksi Bayeslaista sellaista http://apologetiikkawiki.fi/Bayesin_teoreema, suunnittelun havaitsemiseksi, ongelmiin, joihin Dembskin teoria ei vielä pure. Mutta avoimet kysymykset eivät tietenkään ole ongelma TMI:lle.
Asia voi toki olla totta ilman sovelluksia, mutta onko asia todistettu ilman kokeita?
ReplyDeleteEikö ID:t väitä että on tunnistanut suunnittelun luonnossa, evoluutio -opetus pitäisi kieltää sen vuoksi tai saada luomisteoria kouluun? Miten tämä voi olla ilman käytännön sovellustyötä?
Missä eliminointiprosessi on aidosti tehty? En ole kuullut edes missä Behe tai joku muu on käytännössä on tehnyt RC:n tunnistusta, eli poistellut osasia.
Eikö kaikki tiivisty siihen, että miten filtterin voi sanoa onnistuvan ja milloin eionnistuvan? Eli jos väärästä kohden löytyy Suunnittelua, eikö ID vaan sano että syy on se että Suunnittelua onkin oudoissa paikoissa?
Minustakin tuo näennäisen ja aktuaalisen ongelma ei ole yhtä olennainen, kuin ne ongelmat joita Elseberry ja Shallitin työssä tulevat jutut. Dembski kuluttaa aikaa eliminatiiviseen filtteriin, mutta ei edes todista että kyseesesä ei ole tyhjä joukko. Ja soveltelee vaihtelevalla tavalla, aina tilanteen mukaan, jotta saa tuloksia mitä haluaa.
Ja kun puhutaan Suunnittelusta, niin missä on osoitettu se paljon puhuva yhteys, että "lain ja sattuman eliminointi" on juuri Suunnittelua? Ja jos kyseessä ei ole yliluonnollisuus, niin miten se eroaa perinteisistä yliluonnollisuuden määritelmistä?
Eli missä on osoitettu että Suunnittelu ei olekaan esimerkiksi ihmisen tuottamien asioiden syy -yhteyden tuntemista, eli ilmiö+säännönmukaisuus -idea. Nythän taitaa perustua vain analogiaan. Ja niissä on se huono puoli, että hyvä ja huono analogia on vaikea erottaa toisistaan. ANalogioilla voi tietysti tukea muuta aineistoa, mutta mystikot ja salaliittoteoreetikot rakentaa niiden varaan koko järjestelmät. Eikä ne ole tiedettä.
PS: Se, että kyseessä olisi "vaino" on outo. Ei pelkkä julkaisematta jättäminen tarkoita vainoamista. Jos minä referoisin litteään maahan positiivisessa sävyssä, miten kävisi. Toisekseen vainokorttia on heitelty, mutta onko tosiasiassa positiivista ID -tutkimusta lähetetty. Siis sellaista joka ei perustuisi evoluution moittimiseen vaan keskittyisi todistamispuoleen?
Dembski ei taida osata tunnistaa algoritmejen rakenteesta infon salakuljetusta. Esim. tuossa "perinpohjaisessa selvityksessä" olleet NFL -lauseet, jotka perustuu vertailuun kaikkien erilaisten hakuaavaruuksien välillä. Mutta evoluutioalgoritmin ei tarvitse toimia kaikissa mahdollisissa maailmoissa toimiakseen yhdessä. Maailma ei ole kaikki mahdolliset maailmat.
ReplyDeleteMark Perakhin mukaan Dembski on puolustautunut tältä viittaamalla "Displacementiin", eli väittämällä että hakeakseen tämän parhaan evoluutioalgoritmin, tieto täytyisi hakea suuremmasta avaruudesta, joka sisältäisi kaikki mahdolliset hakualgoritmit; Tällöin ongelma tulee vaikeammaksi, satunnainen haku olisi jälleen yhtä tehokas, koska "kartta jossa on tieto aarteesta pitää hakea, ja tähän vaaditaan tieto siitä missä se kartta on". Perakh argumentoi että tämä on triviaalia, koska kaikki se informaatio, jonka haku oikeasti tarvitsee löytää ei suinkaan koske kaikkia mahdollisia hyvyysfunktioita vaan sitä, jossa ollaan hakemassa. Etenemiseen tarvitaan vain palautetietoa siitä, missä kiivetään. Hyvyysfunktio itse sisältää kyllä kaiken tarvittavan tiedon : Toiset ovat elinkykyisempiä kuin toiset, eli toisissa on "enemmän toiminnallista informaatiota kuin toisissa", on olemassa myös kriteeri, jolla ne ovat parempia. (Mark Perakh, "Why Intelligent Design Fails"[ed. Matt Young & Taner Edis], luku "There Is a Free Lunch after All", 153-171)
Toinen on oletus siitä että "Suunnittelija pehmentää hyvyysalgoritmin". Eli jos evoluutioalgoritmin hyvyysavaruus on pehmeä, se on pehmennetty. Tässä jännä asia on se, että satunnainen tosiaan tuotaa pienellä todennäköisyydellä siistin mäen jota kiivetä. Mutta eikö TMI -tunnistus vaatinut myös lainomaisten huomioimisen. Eli jos hyvyysalgoritmi olisi vaikka X^2 tasopinnalla, se olisi lainomainen, ja pehmeä. Siinä voitaisiin evoluutiolla menestyä. (en väitä että on, mutta se on lainomaisen tuottama siisti mäki, pehmeä hyvyysfunktio.) Jos hyvyysfunktiota ruvetaankin rakentamaan lain pohjalta, eikä sattuman, niin sileä on yksinkertaisempi. Itse asiassa satunnaisen hyvyysfunktion generoiminen laeilla vaatii maksimaallisesti ohjelmointia, algoritmisen kompleksisuuden kasvaessa.
Kaiken kaikkiaan tilanne näyttää minusta siltä, että Dembski lähettelee tutkimuksia siitä miten 1980 -luvulla kirjoitetun populaarikirjan luonnonvalinta vs. sattuma -esimerkin toimintaperiaate selitetään ja tätä kutsutaan sen "kritiikiksi". Päätelmät ei ole muutenkaan kovin hyviä, eikä edes algoritmissa ole sellaista "oikean vastauksen lukittavaa ominaisuutta", mikä siihen oli satuiltu olevan. Ah, mikä laatu ja nousevan paradigman henki!