2.2.07

Älykkyys ja Dembski (osa II)

Juttu jatkuu. Jäimme siis siihen, että Dembskin määritelmällä (joka voi kaivata tarkennusta) luonnonvalinta sisältyy älykkääksi vaikuttajaksi. Sillä on kyky tehdä valintoja. Tietyt muuntelun esiin tuomat ominaisuudet jatkavat eteenpäin, jotkut eivät. Se mikä ominaisuus pääsee eteenpäin ei ole sattumaa.

Otan lisää lainauksia Älykkään suunnitelman idea -kirjasta. Dembski kertoo siitä miten rotan seikkailu labyrintissä ja uloskäynnin löytäminen sopivat vertaukseksi suunnitelmallisuuden havaitsemisesta.

"Yhden vaihtoehdon toteuttaminen useista mahdollisista, muiden hylkääminen ja tuon toteutetun vaihtoehdon määritteleminen on tiivistettynä se, miten huomaamme älyllisen tekijän. Tai toisin sanoen näin tunnistamme suunnittelun. Eläinten oppimista ja käyttäytymistä tutkivat kokeellisen psykologian edustajat ovat tienneet tämän jo kauan. Jotta eläin oppisi tehtävän, sen on hankittava kyky toteuttaa tehtävään sopivia käyttäytymismalleja ja toisaalta kyky hylätä tehtävään sopimattomia käyttäytymismalleja. Kun psykologi huomaa eläimen oppineen tehtävän, hän ei ole ainoastaan havainnut eläimen tehneen onnistunutta erottelua, vaan hän on myös määritellyt erottelun."s. 117

"Vain jos rotta suorittaa psykologin määrittelemän oikealle ja vasemmalle kääntymisten sarjan, psykologi huomaa rotan oppineen reitin labyrintin läpi. Juuri näitä opittuja käyttäytymismalleja pidämme eläinten älykkyytenä. Näin ollen ei ole yllättävää, että sama eläinten oppimisen tunnistamisen kaava toistuu älyllisen tekijän tunnistamisessa: yhden vaihtoehdon toteuttaminen useista mahdollisista, muiden hylkääminen ja tuon toteutetun vaihtoehdon määritteleminen."s. 117

Kiteytettynä: eläimen oppima reitti ulos labyrintistä on esimerkki eläimen älystä. Hetkinen! Entäpä jos kylmä, tunteeton, darwinistinen algoritmi kykenisi hakemaan reitin monimutkaisen labyrintin läpi? Entäpä jos tämä algoritmi kehittäisi tavan ratkaista labyrintteja tehokkaasti? Olisiko se älyä?

Dembskin mielestä ei, sillä algoritmilta puuttuu ennakointi. Mutta labyrinttiin laitetulla rotalla ei ole ennakointia siihen missä uloskäynti on ja miten sinne pääsee. Kuitenkin kun rotta onnistuu tehtävässään, ja kykenee toistamaan sen, päättelemme, että mukana on älyä. Aivoton ja ennakoimaton algoritmi kykenee ratkaisemaan täysin saman ongelman. Juuri tämän takia Dembskin ideat eivät toimi. Hän tekee tarpeettoman jaon älykkyyden ja luonnonvalinnan välillä. Jos niillä on jotain olennaista eroa, niin niiden tuottamat ratkaisut ongelmiin ovat täysin identtisiä. Toinen on älyn tuottamaa, toinen muunto + valintamekanismin.

Kauppamatkustajan ongelma on eräs suosittu esimerkki tällaisesta ongelmasta, johon ei ole ennaltanähtävää ratkaisua. Steiner-puut ovat toinen samanlainen tapaus. Jokin aika sitten PandasThumbissa otettiin esiin tämä asia. Geneettinen algoritmi saa aikaan toimivan ratkaisun monimutkaiseen ja pahaan ongelmaa (sanotaan tätä ratkaisua X1:ksi). Toisessa tapauksessa samaa ongelmaa ratkaisee ihminen, joka käyttää apuna vaikka älykkäästi suunniteltua ohjelmaa, rukoilee vastausta Jumalalta, tai jotain muuta. Hän saa ratkaisuksi X2:n.

Ratkaisut X1 ja X2 ovat täysin identtisiä.

Jos meillä ei ole tietoa ratkaisujen syntyhistoriasta, eli vain pelkät ratkaisut, niin miten voimme tietää kumpi on älyn ja kumpi algoritmin ratkaisema?

Dembskin vastaus onkin, että toinen ratkaisuista on "aitoa" älyä, toinen on vain "näennäistä" älyä. Mutta miten hän tietä kumpi on kumpi? Niiden historiasta. Jos ratkaisu on algoritmin tuottama, se on "näennäistä". Jos ratkaisujen historiaa ei tiedetä, ei myöskään tiedetä onko kyseessä "aitoa" älyä. Tämä on aikamoinen ongelma niille, jotka väittävät ID:n kykenevän tunnistamaan suunnitelmallisuutta.

8 comments:

Anonymous said...

Ohhoh, olipa melko selkeästi kuvattu. Linkkasin tänne huomattavasti sekavammin kirjoitetusta vastaavaa aihetta käsittelevältä sivulta...

http://www.geocities.com/evonkeliumi/kontingenssi.html

Anonymous said...

Tilanteessa, jossa evoluutioalgoritmi saa aikaan saman toimivan ratkaisun vaikeaan ongelmaan kuin älykäs toimija, ei Dembski voi edes (jos olisi rehellinen ja johdonmukainen itsensä kanssa) vedota evoluutioalgoritmin Suunnittelijaan ja "salakuljetettuun informaatioon" ,
koska hän on itse on "Design Revolution" -kirjassaan kuluttanut suuren osan luvusta "The only games in town?" sen osoittamiseen, että jos Suunnittelija käyttää evoluutita Suunnitteluun, evoluutio piilottaa Suunnittelun ja tekee siitä "ei tunnistettavaa Suunnittelua" (undetachable design)..

analyysi said...

Kirjoitin taannoin samantapaisesta aiheesta, mutta eri näkökulmasta:
http://blogit.hs.fi/tiede/?p=79#comment-1058

"en näe ehdotonta syytä sille, miksei luonnossa voisi syntyä joskus samanlaista substraattispesifisyyttä, kuin mitä ihminen suorittamansa valinnan kautta kykenee saamaan aikaan. Eli pidän siis mahdollisena, että molempia reittejä pitkin voisi syntyä jokseenkin samanlainen substraattispesifiys."

"Nyt meillä on sitten näköjään kaksi kysymystä:

1) mistä ja miten voidaan tietää, milloin älykkään suunnittelun voi supistaa ilmiön aiheuttaneiden tekijöiden joukosta pois?
2) mistä ja miten voidaan tietää, milloin älykkään suunnittelun voi lisätä ilmiön mahdollisesti aiheuttaneiden tekijöiden joukkoon?

Minä en tiedä yleispätevää vastausta näihin kysymyksiin. Katson, että näitä kysymyksiä nimittäin joudutaan ilmeisesti tarkastelemaan analogioiden avulla, ja analogia-argumentit tunnetusti omaavat omat hyötynsä ja ongelmansa. Suuri ongelma on erityisesti se, että ne eivät ilmeisesti aina johda oikeaan tulokseen."

"(Sehän tulee tietää, jotta ei tulla supistaneeksi “vahingossa” älykästä suunnittelua pois sellaisessa tilanteessa, jossa älykäs suunnittelu on ollutkin todellinen tekijä, ja jotta supistus tulee tehdyksi muuhun kuin “musta tuntuu”-”tekniikkaan” perustuen.)"


Itse näen, että perustavanlaatuinen ongelma syntyy siitä, että me tiedämme kohteita, jotka on suunniteltu. Niiden pohjalta on mahdollista rakentaa edes jonkinlaisia analogioita. Mutta havaintokohteenamme ei ole mahdollisesti mitään, jonka varmuudella tiedettäisiin olevan kokonaan ei-suunniteltu. Osa ihmisistä katsookin, että maailmassamme ei ole eikä tapahdu mitään suunnittelematonta.

Anonymous said...

Minä kun luulin että koko eliminatiivinen argumentti on seurausta ajatuksesta "eliminoidaan luonnolliset syyt pois tai sitten ei voida". Nyt havaitaan että em. luonnollisten syiden karsiminen, johon suuri osa ID:n älyn tunnistamisesta nojaa, epäonnistuu(ei puhuta siitä että eliminatiivinen filtteri on täysin falsifioimattomissa, koska jos jokin luonnon piirre tuottaa TMI:tä, tulkitaan että "Luonnosta löytyy Suunnittelua sieltäkin, mistä ei odotettu".) Muistaakseni jossain blogissasi itkitkin "voi ollan falsifioinnista", se oli paha asia ulkoavaruuden planeetoissa, miksi se olisi hyväksyttävä Suunnittelussa? Koska johtopäätös on mieleinen?

PS: Tunnistamme älyn pikemminkin tuolla esitetyllä tavalla. Eli motiiveja jne. havainnoimalla...
http://www.talkdesign.org/faqs/theftovertoil/theftovertoil.html

Anonymous said...

Ja mitä analogia -argumentointiin tulee, niin jos otamme tapauksen, jossa vastaanotetaan ihmisten kielellä esitettyä informaatiota; Se voi olla esimerkiksi kirje, käärö tai kirja. Joka ikisessä tapauksessa, jossa tällaista kommunikaatiota vastaanotetaan ja vastaava seuraushistoria tunnetaan, ihmiset ovat olleet vastuussa tästä. Niinpä analogisesti ajatellen, voimme päätellä että ihmiset ovat pohjimmiltaan vastuussa aina kun ihmisten kieleen törmätään. Tällöin myös Raamattu olisi ihmisalkuperää.

-> Kun me vastaavasti sovellamme analogia -argumenttia Suunnittelussa, ei riskinä suinkaan ole se, että Suunnittelua jäisi jostain syystä rajattua laittomasti ulkopuolelle, vaan pikemminkin käy juuri päinvastoin; Kuten esimerkissä analogia liitti ihmiset Raamatun alkuperäksi, mielestäni väärin, niin samaan tapaan analogian riskinä on se, että liitämme Suunnittelijan sinne missä sitä ei ole.

Toinen, mielenkiintoinen, ongelma taas tulee vastaan siinä, että MITÄ me oikein liitämme siihen analogiaan; Jotta voimme tietää sen suunnitelluksi, jota liitämme analogiaamme vertailukohdaksi, tulee meillä olla myös jokin muu tapa tunnistaa Suunnittelua. Miksi tämä "toinen" tapa ei voi olla vastuussa siitä, että havaitsemme Suunnittelun niissä tapauksissa, missä ne ovat "aitoa tavaraa" eivätkä esimerkiksi skitsofrenian aiheuttamia vainoharhoja.

analyysi said...

Kun me ... sovellamme analogia -argumenttia Suunnittelussa, ei riskinä suinkaan ole se, että Suunnittelua jäisi jostain syystä rajattua laittomasti ulkopuolelle, vaan pikemminkin käy juuri päinvastoin ... analogian riskinä on se, että liitämme Suunnittelijan sinne missä sitä ei ole.

Juuri tätä ongelmaahan nostin yllä esiin. Analogia-argumentteja voidaan esittää suunnittelun puolesta, koska tiedämme ainakin joitakin rakenteita varmuudella suunnitelluiksi. Mutta havaintokohteenamme ei ole mitään, joka tiedettäisiin varmuudella ei-suunnitelluksi. Siksi ei voida rakentaa luotettavaa analogia-argumenttia suunnittelemattomuuden puolesta: luotettavaa vertailukohtaa analogian pohjaksi ei ole.

Tämä saattaisi olla yksi taustatekijä sille, miksi Hume ja moni muu hänen jälkeensä (laittamasi linkin kirjoittajatkin edustivat tätä kantaa) on hyökännyt analogia-argumentointia vastaan. He ovat tulleet tulokseen, että analogia-argumentointiin ei voi luottaa. Ironista kyllä, he tähän tulokseen on tultu käyttäen analogia-argumentteja...

Periaatteessa voisi olla nähtävissä kolme teoreettista vaihtoehtoa:

1) Maailmassamme ei ole eikä tapahdu mitään suunnittelematonta
2) Maailmassamme on ja/tai tapahtuu jotain suunnittelua, mutta kaikki maailmassamme oleva ei ole suunniteltua
3) Maailmassamme ei ole eikä tapahdu mitään suunniteltua

Jos elämme tilanteessa 1), tällöin suunnitteluargumenttien ei pitäisi välttämättä edes voida falsifioitua. Tai jos väite suunnittelusta falsifioidaan kyseisessä tilanteessa, on johtopäätös ollut virheellinen (tiesi johtopäätöksen tekijä sitten sitä itse tai ei).

Koska ainakin ihminen suunnittelee jotain, vaihtoehto 3) voitaneen sivuuttaa. Jäljelle jää vaihtoehdot 1) ja 2). Jää jäljelle kysymys, kummassa maailmassa me elämme. Koska ei ole menetelmää, jolla saataisiin selville se, mikäli jokin on varmuudella suunnittelematonta, tuota kysymystä ei ilmeisesti kyetä ratkaisemaan empiirisen aineiston perusteella.

Ps.
Kysymystä
Muistaakseni jossain blogissasi itkitkin "voi ollan falsifioinnista", se oli paha asia ulkoavaruuden planeetoissa, miksi se olisi hyväksyttävä Suunnittelussa? Koska johtopäätös on mieleinen?
en ymmärtänyt.

En tietääkseni ole "itkenyt" elämän avaruudesta etsimisen kohdalla mahdollista falsifiomattomuutta. Olen vain todennut asiantilan. Onko mahdollinen falsifiontikyvyn puute sitten ylitsepääsemätön ongelma vai ei, se on eri asia. Popperille se olisi ollut ongelma. Monille muille se ei tunnu sellainen olevan.

Anonymous said...

Mukavaa että Analyysi pitää kaikkia niitä "havaintojen seuraamiskysymyksiä", joita ID:läiset tekevät evolutionisteille (mallia "millä perustein olisit valmis hylkäämään evoluution" = kysytään miten sen voisi kumota) ovat jotain, joka olisi ollut ongelma Popperille mutta ei monille muille. Vai?

Anonymous said...

1) mistä ja miten voidaan tietää, milloin älykkään suunnittelun voi supistaa ilmiön aiheuttaneiden tekijöiden joukosta pois?
2) mistä ja miten voidaan tietää, milloin älykkään suunnittelun voi lisätä ilmiön mahdollisesti aiheuttaneiden tekijöiden joukkoon?
Minä en tiedä yleispätevää vastausta näihin kysymyksiin.

->ID ei siis vastaa niihin kysymyksiin jota varten se on tehty, eli Suunnittelun tunnistusta. Kuitenkin uskovaiset piirit julistavat sen nimeen ja väittävät toista. Miksiköhän tästä ei näy kommentointia ID -myönteisillä sivustoilla?