26.11.09

Taikauskoa Saudi-Arabiassa, osa 2

Libanonilainen tv-persoonallisuus Ali Sibat kävi vierailulla Saudi-Arabiassa. Hän on puhunut televisiossa ihmisille elämänohjeista ja antanut ennustuksia. Se oli virhe.

Uskonnollinen poliisi Mutaween oli valppaana. Ennustaja pidätettiin viime vuonna Saudi-Arabiassa. Todistusaineistona pätkä Libanonin tv-kanavalta, jossa Sabin tekee ennustuksen. Lisäksi uskonnollinen poliisi kertoi, että rikollinen oli salakuljettanut maahan noituudesta kertovan kirjan. Oikeudessa päätettiin täydellisen lain mukaisesti (siis Sharia), että Ali Sibat on tapettava. Hänen rikos on noituus. Saudien oikeusjärjestelmä on tehokkaampi kuin Suomen, sillä huhujen mukaan ennustaja ei saanut puolustusasianajajaa, joka olisi vain hidastanut ja nostanut prosessin kustannuksia. Suomella on paljon opittavaa.

Jos Saudit saavat valituksia tuomiosta, niin ehkä he lieventävät tuomiota.

Ai niin. Ali Sibatin tapaus ylitti uutiskynnyksen, mutta taustalla on lukemattomia tapauksia joissa pienten kylien omat tuomarit tuomitsevat ihmisiä piestäväksi tai tapettavaksi noituuden takia. Ilmiö on maailmanlaajuinen.

Viime vuonna uutisissa oli Fawza Falih. Nainen tuomittiin teloitettavaksi. Rikoksena noituus. Kansainvälinen itkuporku tuotti jotain tuloksia, sillä Saudikuningas taisi puuttua tuomioon. Naisen päätä ei ole vielä erotettu ruumista, sillä Falih kituu vieläkin vankilassa.

1 comment:

  1. Tässäpä onkin pulma, jota olen pohdiskellut. Jos noituuteen tosi aidosti uskoo, niin noituudella tehdyt rikokset ovat luonnollisesti yhtä pahoja ja yhtä rangaistavia kuin muulla tavoin tehdyt rikokset. Noituudella tehty murha on aivan samanlainen murha kuin vaikka vasaralla tehty murha. Silloin on kyse vain samoista asioista kuin muissakin rikoksissa; mikä kelpaa todisteeksi? kuulopuheet, oma tunnustus, mikä? Maailmalla on näyttöjä (lähinnä siis historiassa) noituusoikeudenkäynneistä, joissa tuomarit ovat olleet ilmeisen tosissaan ja parhaansa yrittäviä. On tietysti myös pahansuopuuteen ja kuulopuheisiin perustuvia tuomioita. Ja niitä, joissa noita on käyttänyt täysin normaaleja myrkkyjä noituuden lisäksi (Ludwig XIV:n hovin Voisin).

    Jos taas noituuteen ei usko, kuten me länsimaalaiset mielellämme ajattelemme, ettemme usko, niin koko noituus on humpuukia ja siitä syyttäminen oikeusmurha ja kuvaamatonta typeryyttä. Joskin noituuden varjolla tehdyt rikokset (albiinomurhat noin viime ajoilta)ovat edelleen rikoksia.

    Tässä on pulma: ilmeisesti länsimaissakin on henkilöitä, jotka uskovat noituuteen ja ovat halukkaita harjoittamaan sitä (keskustelupalstoilla kysellään tosissaan, millä loitsulla kutsutaan demoni ja millä taialla voi vahingoittaa).

    Ongelmani on: pitääkö noituus kumota nauramalla vai onko jonkin tahon (kirkon?)asia kampanjoida sellaista ajattelua vastaan, jolloin sillä on voimakas vaara joutua naurunalaiseksi? Kuten ne tahot, jotka varoittavat Harry Potterista. Katolinen kirkko (ja anglikaaninen) harrastavat manausta, jolla voi olla voimakas vaikutus, toivottavasti parantava, ainakin joihinkin psykoottisiin yksilöihin, mutta joka kokonaisuudessaan pitää yllä uskoa, että demoniset voimat ovat aivan todellisia ja uhkaavia.

    Niin että tällaiset Saudi-Arabia.uutiset nostavat minulla käsivarsissa karvat pystyyn. Niissä on jotakin oikeasti peloittavaa, ei vain sellaista "rättipäät ovat tyhmiä" -ajattelua (jota blogi tosin ei edustanutkaan).

    Ihmiskunta kokonaisuudessaan ei ole kovin kaukana animismista, jota harjoitimme, ja osin vieläkin harjoitamme, vaelluksemme ensimmäisen miljoona vuotta - noin arviolta.

    ReplyDelete