Suomen kreationistit perustivat uuden sivuston, jolla tarkastellaan tieteen uutisointia Suomessa. Aloituslaukauksen pamautti ilmoille Suomen tunnetuin kreationisti Pekka Reinikainen (ELÄMÄN SYNTYMINEN ITSESTÄÄN - MAHDOTON EI OLE MAHDOLLISTA), mutta hän ei heti saanut haluamaansa huomiota.
Onneksi pelikentälle tepasteli itsevarmasti Kari A. Tikkanen. Hän kirjoitti lukemisen arvoisen vastineen Reinikaiselle.
Varmaan tutustumisen arvoinen humpuukihyökkäys kreationisteilta tulee uuden kirjan myötä, jonka on kirjoittanut kukas muukaan kuin itse Puolimatkan Tapio.
ReplyDeleteTällä kertaa hän lanseeraisi jumalauskoon perustuvaa tiedettä.
Kirjan nimi oli tiedekeskustelun avoimuuskoe.
Selasin sitä aneemisessa kirjakaupassa. "Kuinka trollasin ateisteja." Haluan lukea sen kokonaisuudessaan, sillä Puolimatkan perusajatus on vihdoinkin pinnalla.
ReplyDeleteTieteessä pitäisi ottaa huomioon myös teistinen tiede, mutta kukaan ei osaa kertoa miten sillä tehdään tiedettä. IDeistien saamattomuus tällä saralla huutaa omaa merkitystään Puolimatkan vaatimuksen onttoudesta.
Oli hieno kirjoitus MrKAT:lta
ReplyDeleteAinakin näkyivät olevan valmiita julkaisemaan myös itsensä kanssa eri mieltä olevan kirjoituksen.
ReplyDeleteJa muistivat muistuttaa että oli ainut "kriteerit täyttänyt". Tästä syntyy kuva että on kovastikin harvinaista.
ReplyDeleteJa toisaalta - mikäs kätevämpi PR -temppu. Julkaista eriävä mielipide, jolloin voidaan sanoa että se on myös "otettu huomioon" ja "on tiedossa". Siten siihen ei tarvitse koskaan ottaa mitään kantaa. Vastine on ns. "esillä ja unohdettu." Keskustelu on käyty, ja erimielistä on kuultu joten "paikan henki" tuntuu heti objektiivisemmalta.
Kaikki voi olla tietysti aitoa reiluutta. Mutta myös PR -temppu, jolla teeskennellään keskustelevaa ja tasapuolista.
"teeskennellään keskustelevaa"
ReplyDeleteAivan. Kysymys kuuluukin, kumpi tarve on suurempi, vakuuttaa tiedemiehet ID:n arvosta, vai vahvistaa muiden ID-tutkijoiden ja kannattajien uskomuksia?
Tiedemaailmaa ID ei ole pystynyt haastamaan, joten ideologiaa levitetään markkinoimalla sitä "tieteenä" poliitikoille ja muille vaikutusvaltaisille henkilöille. Homeopaatit yms. pseudotietelijät toimivat täsmälleen samalla tavalla.
He critica:ssa halunnevat olla aidosti oppivaisia, vaikka evoluutio onkin varmaan inhokki nro 1. Termodynamiikka ja informaatioteoriat jne ovat molemmille puolin vaikeita asioita ja haluavat selvyyksiä sekasotkuihin.
ReplyDeleteHS:ssa ja muissa
popularisoinneissa ei ole lähdeviitteitä vaan valmiita vastauksia jotka ärsyttävät (muistuttavat satuja ja tarinoita), vaikka perustuisivatkin tiet. havintoihin ja kokeisiin (joita ei näy koska viitteet jäi popularisoijien pääkopan tai kirjaston sisään).
Voihan tää olla ansakin, nyt voivat vihdoin nostaa netin syövereissä alati evopropandaa maukuvan Katin pöydälle mätkittäväksi.. ;)
Sitä soisi, että asiaa tuntevat pysyisivät siinä asiassa, eivätkä veisi rahvasta kuin litran mittaa alkusyntymystiikkaan.
ReplyDeleteKoska jutut menevät jatkuvasti vastineista adjektiivien puolelle, vaihdan viihteelle minäkin: Oli meinaan ilahduttava juttu American Thinkerissä:
http://www.americanthinker.com/2010/03/secularisms_ongoing_debt_to_ch.html
To the extent that the West loses its religious faith in favor of non-judgmental secularism, then to the same extent, it loses that which holds all else together.
Succinctly put: Western civilization's survival, including the survival of open secular thought, depends on the continuance within our society of the Judeo-Christian tradition.
...
Free and creative secularism seems to me to function best when within the stable milieu provided by Christianity.
Niin että olkaa hyvä vaan. Mutta vaikka olisitte omalla kohdallanne miten jääräpäisen ja tahallisen sokeita näytölle tahansa, niin älkää kusko ihmisiä silmään, kiitos.
Kari Tikkanen kirjoittaa:
ReplyDelete"Viruselämä ilman ribosomeja ja soluja tuntuukin nykypäivänä oudolta väitteeltä molekyylibiologiaan perehtyneelle. Toimittajathan voivat toki erehtyä ja heidän soisi käyttävän useammin konditionaalia näissä asioissa. Mutta onko Reinikaiselta unohtunut, että eihän siinä puhuta nykyelämästä vaan 3 miljardin vuoden takaisista asioista ? Vai oliko hän muinoin paikalla katselemassa itse ? Alussahan viruksilla on saattanut olla omat solut tai kapselit ja itsenäinen alkeellisempi aineenvaihdunta. Niistä osa olisi rappeutunut nykyviruksiksi."
Niin. Alussahan virukset olisivat olleet vaikka aitotumaisia soluja, mutta tämä vain kiertää kysymystä. Keskeinen on kuitenkin Tikkasellekin mieleen juolahtama mahdollisuus (itse asiassa kyse on luonnontieteellisestä havainnosta kirjallisuudessa): Entäpä jos molekyylirakenteet ja jopa elävät organismit ovatkin rappeutuneet, eivät kehittyneet? Realistisempaa todellakin olisi puhua devoluutiosta eli rappeutumisesta, kuin evoluutiosta. Popularisaatiossa kuitenkin mikä tahansa muutos tulkitaan evoluutioksi, vaikka tunnetuimmatkin paraatiesimerkit ovat selkeitä rappeutumisesimerkkejä. Näitä ovat näkökykynsä menettäneet luolakalat, lentokykynsä menettäneet saarilinnut ja värittömät tai hemoglobiininsa menettäneet kylmien vetten kalat.
"Tutkijat Patrick Forterre ja David Prangishvili (Research in Microbiology Volume 160, Issue 7, September 2009, Pages 466-472) kirjoittavat: "Erityisesti kapseliproteiinien rakenneanalyysit ovat paljastaneet, että ainakin kahden tyyppisiä viruspartikkeleita (virions) oli riippumattomasti olemassa ennen LUCA:a (ensimmäistä kaikille yhteistä universaalia solu-esi-isää).""
Väite perustuu niin sanottuun parsimonia-analysiin, jossa havaintojen selitys on yksinkertaisin. Itse havainto on se, että bio-informaation alkuperää selvitettäessä ei ole kyetty löytämään edes mahdollista reittiä, jolla sinisilmäisimmässäkään toiveajattelussa edes virukset (kopioituvista biokoneistoista yksinkertaisimmat) olisivat voineet syntyä samasta alkuperästä eli monofylogeneettisesti. Jos mennään todelliseen elämän synnyn ongelmaan eli itsenäisesti elävään soluun, niin sama parsimoninen ajattelu johtaa johtopäätökseen alkuperäisestä "supersolusta", jossa on jo alun alkaenkin ollut pakko olla mm. intronirakennelmat DNA:n pakkaamisessa ja solunsisäiset organellit. Parsimoninen ajattelu saavutti tietyllä tapaa lakipisteensä ensimmäisten eliöiden genomien eli geenikirjastojen tultua aakkosiltaan sekvenoiduiksi vuosituhanteen vaihteen molemmin puolin. Tälle ajalle oli tyypillistä, että bioinformaation alkuperää ei kyettykään hahmottamaan, vaan se kätkeytyi signaalin ja kohinan pienenevään suhteeseen. Tiedelehdissä uutisoitiin tämä rehellisesti sanankääntein kuten "Elämän puu on kaatunut". Oireellista kuitenkin on, että tilalle otettiin ad hoc -selitys "horisontaalisesta geenisiirrosta". Eli informaation synty kuitattiin vain sanomalla, että elämän puu onkin kuin tippaleipä tai orapihlaja-aita: Informaatiota voi saada valmiina naapurilta, ilman periytymistä jälkeläiselle. Oma mielipiteeni on, että klassinen evoluutioteoria gradualistisine elämän puu -malleineen epäonnistui ennustamaan tätä. Occamin partaveitsi tai lex parsimoniae itse asiassa julistaa: Informaatio akkumuloituu itsestään vain sosiologisessa teoriassa.
Mitä nyt nukleotidien asettumiseen templaatti-DNA-juosteen viereen tulee, niin alkutekijöistään näitä järjestäytyneitä polymeerejä ei suinkaan synny. Päinvastoin, kondensaatioreaktion tasapainotila on vahvasti alkutekijöiden puolella. Tietenkin. Reaktion termodynamiikan perusasetelman (alkeiden) kertominen lukijakunnalle olisi vähimmäisvaatimus. Heitot kuten "DNA on halpaa ja kätevää verrattuna RNA:han" aliarvioivat DNA:n rakennetta. Kyseessä on tuntemamme maailmankaikkeuden monimutkaisin yksittäinen kappale dimensioiltaan, jonka pituuden suhte leveyteen on miljardikertainen. Yksi avoimia kysymyksiä on teoria, jonka mukaan DNA toimii myös sähköisenä puolijohteena, josta solukoneistot tunnistavat, onko juoste poikki jostakin kohden.
ReplyDelete"Se, ettei taaskaan viime kuussa tullut lotossani 7 oikein, ei tarkoita, etteikö jossain tv:n valaisemassa mökissä olisi tullut jättipottia." Oikeampi vertaus kuuluisi: Se, ettei taaskaan viime kuussa lottoarvonnassa pallot pompahdelleet pyörimissuuntaa vastakkaiseen suuntaan ja poimimiskouru jäänyt tyhjäksi, ei tarkoita etteikö jossain niin tapahtuisi. Kari Tikkanen johtaa kuulijaa harhaan, koska käsillä olevat tilastolliset epätodennäköisyydet ovat erittäin huomattavasti suuremmat kuin seitsemän oikein lotossa.
Olennainen kysymys onkin: Miksi Tikkanen valikoi lähteitään selektiivisesti? Miksi hän pureskelee jopa artikkeliläheidensä tiivistelmät lukijakunnalle valmiiksi, kertomatta varsinaisesta tutkimusasetelmasta? Yleisöä ei saisi johtaa harhaan. Juuri tämä oli LL Pekka Reinikaisen Helsingin Sanomien tiedetoimituksen päällikön Timo Paukun kirjoitusta vastaan osoittaman kritiikin kärki. Lukijaa ei saa johtaa harhaan tieteen popularisoinnissa, kuten tehtiin vuosikymmenet puhuttaessa esimerkiksi elämästä Marsissa ja Kuussa tai spontaanista ja jatkuvasta alkusynnystä mudasta ja kipsistä valtamerten pohjassa. Juuri tällaisen Pasteuria arvostelleen Kari Tikkasenkin puolustaman spontaanin alkusynnyn kaltaisen pseudotiedon varassa myös evolutionismi aikanaan myytiin ja se murtautui läpi. Valintaoppi katsottiin liian heikoksi mekanismiksi selittämään kehitystä, ja sen rinnalla popularisoitiin varmana tietona mm. hankittujen ominaisuuksien periytymistä; rekapitulaatiota (yksilönkehitys pikakelaa lajinkehityksen); toivottujen
hirviöiden mutationismia jne. Evoluutiopatsaassa on kultainen pää, hopeiset hartiat, vaskiset lanteet, rautaiset reidet- ja saviset jalkaterät.
Elämän synty luonnollisten prosessien kautta tosiaan ON paitsi mahdollista, myös "välttämätöntä". Kyse on kuitenkin sosiologisesta välttämättömyydestä ihmisistä koostuvan tiedeyhteisön parissa. Valistuksen ajan slogan "sapere aude" - uskalla ajatella! - kävi juuri tällaista autoritääristä näennäistiedon pakkovaltaa vastaan. Realistista skeptismiä kaivattaisiin tänä päivänä yhtä paljon kuin Valistuksen ajallakin, koska tiedeyhteisöstä on postmodernissa maailmassa vaarassa tulla tiedejuntta.
Pauli Ojala
biokemisti
putkimies-harjoittelija
Lähteitä
Dacks JB & Doolittle WF (2001) Reconstructing/Deconstructing the earliest eukaryotes: How comparative genomics can help. Cell 107, 410-25
Doolittle WF (2000) Uprooting the tree of life. Sci Am 282, 90-5
Forterre P, Philippe H (1999) Where is the root of the universal tree of life? Bioessays 21, 871-9
Kurland CG, Collins LJ & Penny D (2006) Genomics and the Irreducible Nature of Eukaryote Cells. Science 312, 1011-4
Ojala PJ (2004) Haeckelian Legacy of Popularization - Vertebrate Embryos and the Survival of the Fakest. Challenges for Bioethics from Asia. Fifth Asian Bioethics Conference ABC (5):391-412. Eubios Ethics Institute. Tsukuba, Japan
Ojala PJ, Vähäkangas JM & Leisola M (2005) Evolutionism in the Haeckelian shadow – Harry Federley, the father of the Finnish genetics and eugenics legislation, as a recapitulationist and a Monist propagator. Yearbook for the European Culture of Science 1(1):61-86. Steiner Verlag, Stuttgart, Germany