Toinen käännyttäjä

Kerron hieman käännyttäjästä numero kaksi. Ensimmäinen vierailija oli melkein itkun partaalla, kun pyysi minua ottamaan Jeesuksen vakavasti. Hän myös kertoi rukoilevansa puolestani.

Ei kovin tehokas keino saada joku kiinnostumaan kristinuskosta. Toinen käännyttäjä oli asteen verran parempi. Hän oli lukenut sen haastattelun, jossa kerroin olevani uskomaton ihminen, mutta en tiennyt sitä heti kättelyssä. Numero Kaksi on mm. Radikaali.netin foorumilla kirjoitteleva mies.

Hän aloitti dialogin mainitsemalla omia harrastuksia. Punk-musiikkia ja playstationpelejä. Bad Religion-bändin nimen heittäminen ilmaan teki heti trendikkään vaikutuksen ateistin näkökulmasta. Kai olisi pitänyt. Ihmettelin ensin miksi asiakas alkaa puhumaan niin paljon tuollaisista asioista. Sitten monologiksi muuttunut dialogi kääntyi miehen historiaan. Entisenä ateistina hän nautti nuoruudessa villimmästä punk-musasta, mutta auto-onnettomuuteen joutuminen muutti prioriteetteja. Kuoleman läheisyys sai pohtimaan olisiko elämässä jotain merkityksellistä. Kuinkas ollakaan, hän löysi Jeesuksen. Elämä oli vihdoinkin elämisen arvoista.

Vierailut liikkeessä toistuvat. Aina tulee ostosten välissä pikainen maininta jostain uskonnollisesta aiheesta. Hän mainitsee kirjoittaneensa emailia mm. Richard Dawkinsille, mutta ei ole toistaiseksi saanut vastausta.

Vierailuja tapahtui vielä nelisen kappaletta, ja sain jopa lahjana kokoelman uskonnollisia pamfletteja (sanoin keräileväni niitä). Nykyään hän on varmasti huomannut, että en aukene uskontopuheille. En alkanut paljastamaan sieluni syövereitä. Mies on mukava ja ystävällinen. Mutta en lämpene puhumaan kasvotusten asioista, joita pyörittelen paljon mieluummin internetissä. Jos sielläkään.

Olen lukenut miehen kirjoituksia. Näen niissä kielioppia ja ihan oikeita sanoja, mutta sanoma ei oikein aukene. Ne on kirjoitettu kristityille. En koe menettäväni mitään.