Vielä kerran avioliiton löytämisestä

Raapustus.netin Vapaasti määriteltävissä - Onko avioliitto keksitty vai löydetty asia? teksti on saanut päivitystä. Kirjoittaja on selvästikin seurannut miten hänen argumenttiin reagoidaan netissä. Aion naputella siihen pienen vastineen.

Moniavioisuus osoittaa avioliiton sopimukseksi

Eräs bloggaaja pyrki kumoamaan väitteeni siitä [Epäilen sen olleen Minä! t: PA], että miehen ja naisen avioliiton on kaikkialla ymmärretty olevan luonnonoikeudellinen asia, osa luonnon omaa järjestystä. Hän huomautti, että moniavioisuus on laajalle levinnyt ilmiö. Tämä osoittaa, että avioliitto on vain ihmisten keksimä sopimus, jonka sisältö on suhteellisen mielivaltaisesti määriteltävissä. Jos avioliitto olisi osa jotain korkeampaa järjestystä, kaikilla kansoilla olisi ilmeisesti taju siitä, että puolisoita tulee olla vain kaksi.

Melko hyvä yhteenveto minun tekstistä. Vaikka olisi ollut netiketin mukaista linkata sinne mistä puhuu, kuten hän on tehnyt Vauva-forumille. Ehkä kristityllä oli kiireitä ja linkki unohtui vahingossa. Miten Raapustus vastaa "erään bloggaajan" väitteisiin?

Itse asiassa ero on vain määrällinen, ei laadullinen. Useampien vaimojen, jalkavaimojen ja orjatarten pitäminen on ollut ja on ensisijaisesti osoitus taloudellisesta vaikutusvallasta ja arvoasemasta yhteisön sisällä. Mies, joka on jo luonnonjärjestyksen mukaisessa avioliitossa yhden naisen kanssa, nähdään niin varakkaana ja kyvykkäänä, että hän voi olla samanlaisessa suhteessa yhtä aikaa myös toisen tai useamman naisen kanssa.

Mutta Raapustus itse argumentoi alkuperäisessä tekstissään, että jopa avioliittoon osallistuneiden määrä on ratkaiseva! Onko se nyt unohdettu, kun hänelle on muistutettu moniavioisuuden historiasta ja nykyisyydestä? Tässä vielä kertauksena Raapustuksen alkuperäinen teesi:

Jos avioliitto on vain keksitty asia, mielivaltainen sopimus, sillä ei ole olennaista sisältöä. Se voidaan määritellä tarkoittamaan mitä tahansa, jolloin käsite tietenkin menettää merkityksensä. Mikä tahansa pari- tai monisuhde voidaan nimetä avioliitoksi ja vaatia sille yhteiskunnan yhdenvertainen tunnustus perinteisen heteroseksuaalisen, yksiavioisen liiton rinnalla.

Ja:

Puhe on tosiaankin vain yhdestä asiasta – mikä avioliitto on ja voiko yhteiskunta määritellä sen mielivaltaisesti miksi tahansa suhteeksi, olivatpa osapuolet mitä sukupuolta tahansa, mitä sukua tahansa tai miten monilukuisia tahansa. Puhe on siitä, että nämä kaikki rajoitukset voidaan unohtaa yhdellä kertaa täysin rinnasteisina, mikäli osapuolten tunteet ovat ainoa keskeinen tekijä avioliiton sisältöä määritettäessä.

Ehkä Raapustus kuitenkin pääsee uusimmissa perustelussaan hieman pidemmälle.

Moniavioinen yhteiskunta tunnistaa edelleen sen tosiseikan, että avioliitto on erityinen esivallan vahvistama suhde yhden miehen ja yhden naisen välillä, mutta moniavioinen mies on yhtaikaisesti useammassa tällaisessa liitossa. Vaimot eivät ole naimisissa keskenään, ja jos mies eroaa yhdestä vaimostaan, muut liitot ovat edelleen voimassa. Tämä on laadullisesti erilainen kuin se polyamoristinen tilanne, jossa Pirita, Pauli ja Elisa tahtovat kaikki olla toistensa puolisoita, ikään kuin osapuolten lukumäärä yhden liiton sisällä voisi olla mikä tahansa.

Ei unohdeta sitä harvinaisempaa polyandriaa, jossa miehet jakavat vaimon. Maailmalla on ollut ja on parhaillaan myös moniavioisuuden (group-marriage) muotoja, joissa miehet ovat keskenään 'sillai' samoin kuin naisten välillä on muutakin kuin ystävyyttä. Mutta nehän ovat vain vähemmistöjä, joten Raapustuksen ei tarvitse välittää teesilleen ristiriitaisesta materiaalista.

Moniavioisuuden monet muodot ihmiskunnan avioliittoinstituuteissa tarkoittaa sitä, että joissain yhteisöissä on eletty sukupolvesta toiseen sellaisilla avioliitoilla joissa "ei ole olennaista sisältöä". Kuinkas näin kävi, jos avioliitto on luonnosta löydettävä fakta kuten painovoima...

Primäärisiä sukupuolia on viime vuosien venkoilusta huolimatta kaksi – mies ja nainen.

Kyllä. Jos jätämme huomioimatta intersukupuolisuuden. Epäpoliittisesti korrekti termi oli joitain vuosia sitten hermafrodiitti.

On helppo ymmärtää, miksi niiden on kaikissa kulttuureissa nähty kuuluvan yhteen erityisen liiton kautta. Kuten C. S. Lewis totesi, vääristymät voi ymmärtää alkuperäisestä todellisuudesta käsin, muttei päinvastoin. Valveilla oleva mies käsittää, mikä on unta, mutta nukkuva mies ei käsitä, mikä on valvetilaa ja mikä ei. Seksuaalisuuden poikkeamat voi ymmärtää siitä luomakunnan todellisuudesta käsin, että ihmiset on tarkoitettu miehiksi ja naisiksi, mutta tarkoitus ei täysin toteudu. Jos sen sijaan pitää seksuaalisuuden poikkeamia tarkoituksenmukaisina normaalitiloina, on hyvin vaikea selittää, miksi mieheys ja naiseus näyttävät olevan niin vastaansanomaton osa todellisuutta.

Suomennos: Minä olen oikeassa. Jos aineisto on ristiriidassa minun kanssa, niin aineisto on väärässä.

Raapustus määrittelee oman kannan vastaiset havainnot ihmiskunnasta Ainoan Oikean Avioliiton vääristymiksi. Näillä pelisäännöillä hän on täysin immuuni minun teksteille.

Vielä kerran, jos vaikka Raapustus ymmärtäisi. Kirjoitukseni pointti ei ollut pelkästään todeta, että moniavioisuutta on olemassa. Se pointti oli siinä, että ihmiskunnan yhteisöissä on laadittu monenlaisia avioliittoja. Eri vaiheina ihmiskunnan historiaa joku yhteisö on laatinut jonkinlaisen avioliittoinstituutin, jonka sisältö on tarkkaan - erittäin tarkkaan - määritelty; rotusyrjintään perustuvaa valkoinen mies + valkoinen nainen, määrällinen variaatio eli vaikkapa mies + 3 naista, järjestetty avioliitto, kastijärjestelmään perustuva avioliitto, nainen miehen omaisuutta, ryhmäavioliittoja, ikärajoitettu avioliitto, jne. Joista Raapustus näyttää hyväksyvän vain sen yksinkertaisimman muodon (mies + nainen), joka sopii hänen maailmankuvaan. Kaikki muut avioliitot ovat vain tuon vääristymiä. Poikkeamia.

Luonnon omaan järjestykseen vetoaminen ei toimi, sillä ihmiskunnan ulkopuolisilla lajeilla on kaikki mahdolliset parinmuodostustemput. Jos taas luonnollisuus rajataan keinotekoisesti (no pun) vain ihmisten tarkkailuun (kuten seuraavaksi yleensä tehdään), niin taas pariutumisten monimuotoisuus eri kulttuureissa kumoaa yhden ja ainoan oikean avioliiton. Otan vain yhtenä esimerkkinä muinaisen Kiinan. Kungfutselaisuuden näkökulmasta avioliitto on merkittävä osa yhteiskuntaa. Sillä on suuri merkitys molempien osapuolten suvuille. Mutta avioliittojen kriteerinä oli sukupuolten lisäksi sukunimet. Saman sukunimen jakavat eivät saaneet mennä naimisiin, vaikka eivät olisi biologista sukua. Insestiä oli kahden samaa sukunimeä kantavan välinen liitto. Sukunimineutraali avioliittolaki?

Jos avioliitto on löydetty asia - kuten Raapustus ja Pasi Turunen väittävät - kuka sen löysi? Milloin? Mistä?