25.10.10

Vielä kerran Homoillasta

Homoillan jälkeinen kauhistelu näyttäisi - thank God - hiljenevän. Jälkilöylyjä nauttiessa pääsee selaamaan läpi eri keskustelupalstoilla käytyjä väittelyjä. Blogeissa on kannettu korsia kekoon. Suosikkini on Jatulintarhan kirjoitus. Pakollista luettavaa kaikille piikikkäiden tekstien ystäville.

Siinä huomioidaan sama asia, jota ihmettelin eräällä keskustelupalstalla näin:

Asiaan liittyvissä keskusteluissa ja kommenttiketjuissa paistaa päin verkkokalvoja tuo hämmästyttävä fiksaatio anaaliseksiin. Homoseksuaalisuus on vain ja ainoastaan peppuseksiä, sillä aina seksuaalisesta tasa-arvosta väiteltäessä joku tulee huomauttamaan, ettei penis anuksessa tuota lisää lapsia.

Onko se niin vaikeaa ajatella, että kaksi miestä tai kaksi naista voi elää arkisessa parisuhteessa, jossa voivotellaan laskujen, eläkkeiden, vakuutusten ja siivoamisen kanssa?

Ketjuun kuin ketjuun ja kommentiriviin ilmestyy vääjäämättä puhetta siitä miten lisääntyminen on erottamaton osa avioliiton määritelmää. Lisääntymisestä tehdään ehto avioliitolle. Oikeastaan lisääntymisen mahdollisuudesta. Luonto tietää parhaiten. Ja näin päästään kauhistelemaan anaaliseksiä.

Edelleenkään ne lapset ei tule sieltä papana luukusta! Eikä dildollakaan saa aikaseks hedelmöittää mitään!

Miehen sukupuolielin on tarkoitettu kautta aikojen naisen sukupuolielimeen sopivaksi! Muussa reiässä se on luonnotonta!

Papanaluukku on tarkoitettu ulostamista varten luonnollisella tavalla! Penis siellä on LUONNOTONTA!

Jatkan vielä yhdellä ajatuksella ja tavoistani poiketen joudun kirjoittamaan asian siten miten en haluaisi mutta ajatus siitä että kaksi miestä rakastelee keskenään olisi luonnollista on vieras minulle. Mitä miehen siittiöt tekevät toisen miehen peräsuolessa?

Juu mutta kukaan ei edelleenkään synnytä sieltä papanaluukusta mitään muuta kun paskaa,joka on sitä ihmisjätettä!Ja se että vagina tai jokin muu sattuu repeytymään synnytyksessä on täysin mahdollista ja luonnollista kyllä joo.On paljonkin eri asia vapaaehtoisesti tunkea jotakin sinne väärään reikään kuulumatonta riskeistä huolimatta kun et lisääntymisen yhteydessä sattuu jokin komplikaatio!!


Kaikki tuo on poimittu yhdestä kommenttiketjusta. Joillekin tuottaa suuria vaikeuksia hahmottaa sateenkaariperhe kahden ihmisen väliseksi parisuhteeksi, jossa ihmiset huolehtivat yhteisestä taloudesta. Tai sukulaisvierailuista. Tai pääseekö miehen luo sairaalassa lähin omainen, jos hän on myös mies. Tai miten se vakuutus pitäisi järjestää. Ja niin edelleen. Homoseksuaalisuus on pelkkää anaaliseksiä, jossa ei tunteista puhista.

Peppuseksin mysteerin ihmettelyn sijaan jotkut osaavat rakentaa filosofisempia argumentteja sukupuolineutraalia avioliittolakia vastaan.

Vapaasti määriteltävissä
Onko avioliitto keksitty vai löydetty asia?


Tekstissä tuodaan esiin aivan yllättäen ja puskista sukupuolineutraalin avioliiton aiheuttama skandaalimainen ongelma. Jos hyväksymme avioliiton muuttamisen sukupuolesta riippumattomaksi, niin samalla periaatteella se täytyy lopulta muuttaa myös sisarsuhdeneutraaliksi. Ja määräneutraaliksi. Jotta polyamoristit ja sisariin rakastuneet eivät koe olevansa syrjittyjä. Lopulta kaikki ovat kaikkien kanssa naimisissa. Ja lemmikkieläimet kans? Tekstissä huomioidaan Homoillan tunteelliset saarnat, eikä muistella juridisista oikeuksista riitelyä Mr Gay Finlandin ja Päivi Räsäsen välillä, tai puheita sukupuolineutraalin avioliiton sisällöstä. Se on toki ohjelmaformaatin vika.

Lopulta kirjoitus lataa kaiken yhden kortin varaan. Avioliiton täytyy olla jotakin suurempaa kuin vain ihmisten laatima sopimus.

Jos avioliitto on vain keksitty asia, mielivaltainen sopimus, sillä ei ole olennaista sisältöä. Se voidaan määritellä tarkoittamaan mitä tahansa, jolloin käsite tietenkin menettää merkityksensä. Mikä tahansa pari- tai monisuhde voidaan nimetä avioliitoksi ja vaatia sille yhteiskunnan yhdenvertainen tunnustus perinteisen heteroseksuaalisen, yksiavioisen liiton rinnalla. Ei ole mitään syytä väittää, ettei kahden miehen ja kolmen naisen solmima, sitoutunut ja rakkaudellinen ryhmäsuhde kävisi avioliitosta ja soveltuisi lasten kasvattamiseen, jos ihmisen omat tunteet ovat kaiken mitta. Mutta voimmeko elää sen todellisuuden kanssa, jonka tällainen arvopohja tuottaa?


Tätä kautta pääsemme siihen perusteluun jota raamatunopettaja Pasi Turunen mainosti Homoillassa:

Kysymys on siitä, onko avioliitto vain keksitty asia. Voi näet olla, että avioliitto on löydetty asia, kuten (Pasi Turusen sanoin) painovoima. Fysiikan lakeja ei ole keksitty mielivaltaisesti; niiden on havaittu olevan osa luotua todellisuutta. Lukuja, laskusääntöjä ja logiikkaa ei ole keksitty; nekin on löydetty. Itse asiassa heteroseksuaalista, kahdenkeskistä avioliittoa on historian kuluessa perusteltu juuri luonnollisella järjestyksellä ja luonnonoikeuteen vedoten. Kyse on niin keskeisestä osasta luotua todellisuutta, että miehellä ja naisella on laista riippumaton oikeus mennä naimisiin ja muodostaa pariskunta, kunhan ovat naimattomia ja riittävän kaukaista sukua toisilleen, vaikka yhteiskunta kiistäisi heidän olevan naimisissa.


Vielä viimeinen varmistus siitä mitä kirjoittaja ajaa takaa:

Puhe on tosiaankin vain yhdestä asiasta – mikä avioliitto on ja voiko yhteiskunta määritellä sen mielivaltaisesti miksi tahansa suhteeksi, olivatpa osapuolet mitä sukupuolta tahansa, mitä sukua tahansa tai miten monilukuisia tahansa. Puhe on siitä, että nämä kaikki rajoitukset voidaan unohtaa yhdellä kertaa täysin rinnasteisina, mikäli osapuolten tunteet ovat ainoa keskeinen tekijä avioliiton sisältöä määritettäessä.


Avioliiton täytyy siis olla jotakin suurempaa kuin vain ihmisten keksimä sopimus. Muuten avioliitto voi olla mitä vain.

Mutta kun se avioliitto on ihmisten keksimä sopimus, jota on muuteltu vuosituhansien aikana useaan otteeseen. Maailmalla avioliittoinstituutti on sisältänyt/sisältää mm. sellaisia ajatuksia joissa: nainen on miehen omaisuutta, jalkavaimojen oikeudet, sotasaaliina saatujen orjavaimojen määritelmän, moniavioisuuden, ja jopa sellaisen sairaan määritelmän jossa avioliittoon kuuluu romantiikkaa.

Esim. jalkavaimoille on muinaisissa lakikokoelmissa erikseen määrätty oikeus asuntoon, jonka aviomies kustantaa. Esi-modernissa Euroopassa jalkavaimot olivat lain vahvistamissa suhteissa, joten heitä ei saanut rankaista. "Tavallisesta" avioliitosta poiketen näissä liitoissa ei ollut pykäliä omaisuuden siirroista. Jalkavaimot olivat lisäys tai vaihtoehto avioliitolle. Jalkavaimojen käyttö oli se romanttinen ja tunteisiin perustuva liitto, kun aviovaimo ei tuottanut tarpeeksi tyydytystä.

Heterojen avioliitot perustuivat enimmäkseen omaisuuden määrittelyn kautta. Politiikka, kiinteistöt & läänit, sosiaalinen asema ja suvun jatkaminen olivat perusteluja aviopuolisojen yhdistämiselle. Ihmisillä ei ollut mahdollisuuksia tienata elantoa palkalla sillä tavalla kuin modernissa maailmassa nykyään tehdään. Myötäjäisiä ei enää maksella samaan tapaan kuin wanhaan hywään aikaan.

Nykypäivän kiista Suomen avioliittolain muuttamisesta on räjähtänyt aivan oudoille raiteille. Alkuperäinen tarkoitus oli muuttaa vain paria pykälää. Oras Tynkkynen on ilmoittanut avoimesti miten avioliittolakia muutettaisiin sukupuolineutraaliin suuntaan.

Olennaisin muutos olisi ensimmäisen pykälän päivittäminen. Nykyinen pykälä:

Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.

Avioliitto solmitaan vihkimisellä.

Ennen vihkimistä on selvitettävä, ettei avioliitolle ole esteitä.


Sukupuolineutraali versio:

Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.

Avioliitto solmitaan vihkimisellä.

Ennen vihkimistä on selvitettävä, ettei avioliitolle ole esteitä


Tämä muutos johtaa ihmiskunnan sukupuuttoon. Tämä muutos tuhoaa avioliittoinstituution. Tämän takia jotkut vauhkoavat anaaliseksistä.

Tiedän, tiedän. Maailma on hullu paikka.

14 comments:

Skiriki said...

Jaa... koska ne heterot on lopettaneet anaaliseksin? Ja dildoilla vehtaamisen? Ja oraaliseksin? Ja, ja, ja, ja...

Että voi olla joillakin niin ankeaa seksielämää, että pitää huolehtia siitä, mitä kaksi aikuista ihmistä keskenään vehtaa...

Anonymous said...

Oleellinen kysymys on se, miksi (fundamentalisteilla) kristityillä pitäisi olla oikeus rajoittaa muiden elämää?

Päivän kommentti Räsäseltä Iltalehdestä:
Turussa on herättänyt keskustelua kaupungin ylioppilasteatterin esitys 7,5 Kuolemansyntiä, jossa pohditaan muun muassa, onko uskonto itsessään syntiä.

Taiteessa on oma vapautensa. Klassiseen kristinuskoon nojautumisen demonisointi huolestuttaa, Räsänen sanoo.

Vailla minkäänlaista itseironiaa Päivi Räsänen on huolestunut demonisoinnista :D

Ninny said...

Ja vielä yksi kysymys: miten se lisääntyminen on nykyään enää mitenkään erityisen välttämätöntä? Eikö maailma ole jo täytetty? Hoidettaisiin ensin ne heteroiden vahinkotuotokset tasapainoisiksi aikuisiksi ennen kuin aletaan huolehtimaan että mistä niitä tulee lisää...

Siis WTF. Homopariskunnan rakastava parisuhde on luonnotonta ja iik voi kauheaa, mutta mikä tahansa teiniääliö voi pamahtaa vahingossa paksuksi ja saa siitä vielä suitsutusta.

raapustus said...

Paholaisen Asianajaja kommentoi tekstiäni, jossa todetaan, että mikäli osapuolten tunteet ovat ainoa avioliiton sisällön kannalta olennainen tekijä, liitto voidaan määritellä mielivaltaisesti miksi tahansa suhteeksi ja käsite menettää merkityksensä.

Murskaava vastaväite, joka kumoaa kaiken edellä sanotun, on ilmeisesti seuraava:

"Mutta kun se avioliitto on ihmisten keksimä sopimus, jota on muuteltu vuosituhansien aikana useaan otteeseen. Maailmalla avioliittoinstituutti on sisältänyt/sisältää mm. sellaisia ajatuksia joissa: nainen on miehen omaisuutta, jalkavaimojen oikeudet, sotasaaliina saatujen orjavaimojen määritelmän, moniavioisuuden, ja jopa sellaisen sairaan määritelmän jossa avioliittoon kuuluu romantiikkaa."

En käsitä, millä tavoin annetut esimerkit tekevät tyhjäksi ajatuksen, että avioliitto ei ole mielivaltainen keksintö, vaan jotakin löydettyä ja olennaisesti yhden miehen ja yhden naisen välille kuuluvaa.

Se, onko puoliso toisen omaisuutta jollakin tasolla, ei olennaisesti muuta liiton sisältöä, joka on miehen ja naisen vahvistettu suhde. Useampien vaimojen, jalkavaimojen ja orjatarten pitäminen taas on ollut ja on ensisijaisesti osoitus taloudellisesta vaikutusvallasta ja arvoasemasta yhteisön sisällä. Mies, joka on jo viittaamani "luonnonjärjestykseen" mukaisessa avioliitossa yhden naisen kanssa, on niin varakas ja kyvykäs, että hänen nähdään voivan olla samanlaisessa suhteessa myös toisen (kolmannen, neljännen...) naisen kanssa yhtä aikaa (tai nainen miesten).

Tämä ei ole laadullinen, vaan määrällinen ero. Moniavioinen yhteiskunta tunnistaa edelleen sen tosiseikan, että avioliitto on erityinen esivallan vahvistama suhde miehen ja naisen välillä. Saman miehen vaimot eivät ole naimisissa keskenään, ja jos mies eroaa yhdestä vaimostaan, muut liitot ovat edelleen voimassa. Moniavioinen mies on siis yhtä aikaa useammassa yhden miehen ja yhden naisen välisessä liitossa. Tämä on laadullisesti erilainen kuin se hypoteettinen polyamoristinen tilanne, jossa mies ja kaksi naista ovat kaikki toistensa puolisoita, ikään kuin osapuolten lukumäärä YHDEN liiton sisällä voisi olla mikä tahansa.

Se seikka, ettei romantiikkaa (siis niitä tunteita, joiden piti olla liiton ainoa sisältö) ole suuressa osaa avioliiton historiaa nähty edes välttämättömänä saati olennaisena, osoittaa kaiketi parhaiten juuri sen, kuinka keskeisestä yhteiskunnan perusyksiköstä on kysymys. Tunteilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Ratkaisevaa on se, että liiton solmivat keskenään kaksi osapuolta -- mies ja nainen.

Paholaisen Asianajaja said...

En käsitä, millä tavoin annetut esimerkit tekevät tyhjäksi ajatuksen, että avioliitto ei ole mielivaltainen keksintö, vaan jotakin löydettyä ja olennaisesti yhden miehen ja yhden naisen välille kuuluvaa.

No eihän avioliitto ole täysin mielivaltainen, sillä emme arvo sokkona sen osapuolten kriteerejä. Yleensä niistä tapellaan yhteiskunnan sisäisessä keskustelussa. Aivan kuten rotuerottelun varassa olleissa yhteiskunnissa jouduttiin debaattiin siitä saako valkoinen veri mennä sekaisin tummemman kanssa. Sekin on ollut "miehen ja naisen vahvistettu suhde"

Jos avioliiton määritelmä löydettiin luonnosta, niin kuka sen löysi ensimmäisenä ja missä?

Se seikka, ettei romantiikkaa (siis niitä tunteita, joiden piti olla liiton ainoa sisältö) ole suuressa osaa avioliiton historiaa nähty edes välttämättömänä saati olennaisena, osoittaa kaiketi parhaiten juuri sen, kuinka keskeisestä yhteiskunnan perusyksiköstä on kysymys. Tunteilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Ratkaisevaa on se, että liiton solmivat keskenään kaksi osapuolta -- mies ja nainen.

Puheidesi lukemisen jälkeen haluan esittää kysymyksiä.

Eli jos 14v tyttö myydään 58v miehelle vaimoksi, niin mahtaisiko siinä olla mitään moraalisesti tuomittavaa, vai onko avioliiton moraalinen sisältö yhdentekevää, kunhan sen sisällä on yksi mies ja yksi nainen? Vähän niin kuin painovoimalla on yhdentekevää putoaako kalliolta vierähtänyt kivi vai työnnetty ihminen.

Skiriki said...

Mä taas haluaisin tietää sen, että miten on mahdollista, että tällä hetkellä kun olen heterosuhteessa, niin minä saan adoptoida lapsia ja
mennä naimisiin...

...mutta jos toteuttaisin myös sitä toista suuntaustani (koska olen bi; oletetaan vaikka, että nykyinen puolisoni kuolee ja löydän toisen, jonka kanssa haluan jakaa elämäni), niin yht'äkkiä en enää siihen kelpaakaan, vaikka hypoteettinen toinen samaa sukupuolta oleva kumppani olisi ihmisenä tsiljoona kertaa parempi kuin mitä itse olen tässä tämän hetkisessä ei-hypoteettisessa heterosuhteessa, tai ei mitenkään ainakaan huonompi verrattuna puolisooni.

Mikä minussa muuttuu niin paljon, mikä minussa on niin väärää, että yht'äkkiä en kelpaa tälle yhteiskunnalle enkä ansaitse täysiä ihmisoikeuksia, jotka heteroparit saavat automaattisesti?

Sillä olen kenen tahansa kanssa, niin olen aina se sama henkilö.

En ymmärrä. Ehkä en halua ymmärtää, koska tämä sotii niin reippaasti kaikkea sitä vastaan, minkä näen reiluksi.

Katsokaa tätä kuvaa ja miettikää!

raapustus said...

Jos avioliiton määritelmä löydettiin luonnosta, niin kuka sen löysi ensimmäisenä ja missä?

Paha sanoa. Jos moraalitaju on ihmiselle luonnollista, niin kuka sen sitten löysi ensimmäisenä ja missä?

Eli jos 14v tyttö myydään 58v miehelle vaimoksi, niin mahtaisiko siinä olla mitään moraalisesti tuomittavaa, vai onko avioliiton moraalinen sisältö yhdentekevää, kunhan sen sisällä on yksi mies ja yksi nainen?

Ei tietenkään ole. Oikeankin asian voi tehdä vääristä motiiveista, väärin keinoin ja väärin päämäärin.

Esimerkiksi oman ruumiinsa käyttämisestä saa päättää henkilö, jolla on siihen luonnollinen oikeus -- ruumiin omistaja. On väärin, että joku toinen aiheetta omistaa ruumiisi ja pakottaa sinua käyttämään sitä tietyllä tavalla. Mutta yhtä lailla on väärin, että käytät itse (omistajan oikeudesta huolimatta) ruumistasi vääriin tarkoituksiin tai väärin motiivein.

Mikä minussa muuttuu niin paljon, mikä minussa on niin väärää, että yht'äkkiä en kelpaa tälle yhteiskunnalle enkä ansaitse täysiä ihmisoikeuksia, jotka heteroparit saavat automaattisesti?

Lapsen adoptoiminen kun ei ole ihmisoikeus, eikä se ole heteropareille lainkaan automaattinen. Omiin lapsiinsa heillä on luonnollinen oikeus, koska he ymmärrettävästi pystyvät tekemään niitä itse. Ehkä se kertoo jotain heteroliiton tietynlaisesta tarkoituksenmukaisuudesta.

Mutta sinussa itsessäsihän ei muutu mikään. Se, mikä muuttuu, on suhteesi. Suhteilla ei ylipäänsä ole ihmisoikeuksia, koska ne kuuluvat ihmisille. Ihmiset ovat tasavertaisia, mutta kaikki suhteet eivät.

Paholaisen Asianajaja said...

Paha sanoa. Jos moraalitaju on ihmiselle luonnollista, niin kuka sen sitten löysi ensimmäisenä ja missä?

Ahaa. Moraalitajuni sanoo minulle vahvasti, että mies saa mennä naimisiin miehen kanssa.

Nyt taidan ymmärtää paremmin. Voisitko vielä selittää mitä ihmettä (no pun intended) Pasi Turunen sitten tarkoitti puhuessaan painovoimasta ja luonnonjärjestyksestä?

Nyt näyttäisi siltä, että sinun käyttämä perustelu avioliiton määritelmälle onkin ihmisten henkilökohtainen "mutu".

Mutta yhtä lailla on väärin, että käytät itse (omistajan oikeudesta huolimatta) ruumistasi vääriin tarkoituksiin tai väärin motiivein.

Saavatko miehet kasvattaa pitkiä hiuksia? Onhan asiasta varoiteltu niin Vanhassa testamentissa kuin Uudessa testamentissa. Paavalikin vetoaa Raamatun sijasta luonnollisuuteen.

1. Kor. 11:14 "Opettaahan jo luontokin teille,
että pitkä tukka on miehelle häpeäksi"

Tomi said...

Raapustus, sinusta ihmiset siis ovat tasavertaisia, mutta toisilla tulee olla enemmmän oikeuksia kuin toisilla.
Ymmärsinkö oikein ?

Skiriki said...

Ahaa.

Eli esim. kaksi naista ei mitenkään sopisi kasvattamaan lasta ja siihen ehdottomasti tarvitaan ydinperhettä, isä + äiti? Niinkö? Onko ydinperhe se ainoa oikea muoto?

Mutta tuohan on ihan sairasta. Kyllä se nyt vaan on niin, että vanhana hyvänä aikana lapset kasvatti koko suku, isät ja äidit ja isovanhemmat ja tädit ja sedät ja kaikki rengit ja piiat yhtenä isona yhden tilan alueella asuvana yksikkönä.

Eli tulevaisuudessa mikäli aiot mennä naimisiin, se tarkoittaa sitä, että on parasta vaan muuttaa miehen suvun luo, mikäli olet nainen ja kiskoa morsian sinne, jos olet mies. Muutoin rikot iänikuisia suomalaisia perinteitä rankasti.

Veikkaanpa, ettei tässä ketjussa kovin moni ole tuollaisessa perinteisessä ympäristössä kasvanut, mutta itsepä voin sanoa, että minä olen.

Niin ja jos ryhdytään vetoamaan luonnollisuuteen, niin tämän tyyppisissä laumoissahan meidän geneettiset lähisukulaiset asuvat. FYI. "Ydinperhe" on äärimmäisen epätavallista ja epänormaalia.



Siitä huolimatta, että laajennettu perhe (sis. useamman sukupolven ja sukulaisuuden) on ollut Suomessa kautta historian enemmän kuin perinne, niin jostakin syystä sitä pidettiin ERITTÄIN kummalisena ja vähintäänkin epäilyttävänä 1970-1990-luvuilla.

Aivan samalla tapaa olisi suhtautuminen ollut negatiivista ja halveksuvaa, mikäli äitini olisi jättäytynyt suvusta ulos ja kasvattanut minua yksinhuoltajana, koska hän teki sen rohkean päätöksen, että ei todellakaan mene biologisen isäni kanssa naimisiin, kun ei ukosta ole siihen.

On aivan turha vedota siihen, miten ydinperhe on perinteinen ja ainoa oikea muoto lapselle: haters gonna hate, teit mitä tahansa.

Minut on kasvattanut suvun naisenemmistö: äiti, mummo, täti, kaikki muut. Joten en oikein mitenkään ymmärrä sitä, miten kaksi toisiaan rakastavaa naista (tai miestä) eivät kelpaisisi vanhemmiksi.

Isää minulla ei ole ollut, mutta miehen mallia olen voinut katsella suvun miehistä, joita kyllä löytyy. Miehistä, joita btw, esim. lesboiltakin löytyy omista suvuista ja tuttavapiireistä.

Se, että joku on lesbo tai homo, ei tarkoita sitä, että he täydellisesti hylkäisivät ystävyys- ja sukukontaktin toiseen sukupuoleen.

Sekin on aika kummaa, että jos nyt eläisin yksin, niin pystyisin edelleenkin adoptoimaan lapsia. Adoptointioikeus on yksin elävillä ihmisillä.

Eli en edelleenkään kykene ymmärtämään miten tämä toimii, tehdään siis kaavio pseudonimillä:

Minä + Paavo = OK
Pauliina + Paavo = OK
Paavo = OK
Minä = OK
Pauliina = OK
Minä + Pauliina = EI

What the fucking fuck, people?

Ettekö ihan aikuisen oikeasti näe, että tässä on jotain pahasti pielessä?

Skiriki said...

...perhana. Ensin väittää että ei voi prosessoida ja sitten kuitenkin näyttää postaavan.

PA, jos viitsit listiä turhat poies, kthx...

Paholaisen Asianajaja said...

Skiriki, hello and welcome to Blogger! Tekniset ongelmat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

Jaan täysin WTF-asenteesi tässä asiassa.

Elviira Pulli said...

Ihmiset ovat tasavertaisia, mutta kaikki suhteet eivät.

Oikeastiko vakavalla naamalla tuon kirjoitit, Raapustus? Oikeasti? Suosittelen lukemaan Orwellin Eläinten vallankumouksen ja miettimään uudemman kerran.

Paholaisen Asianajaja said...

Raapustus on näköjään kirjoitellut bloggaukseeni vastineen:

http://raapustus.net/?id=118#sect11