Matti Leisolan luento

Matti Leisolan luento Elämän synnyn arvoitus on kuunneltavissa netissä Suomen Ev.lut Opiskelija- ja Koululaislähetys-sivustolla. Ongelmia vastaväittelijän löytämisessä. Leisola kehuu tieteen saavutuksia, mutta samalla harmittelee uskonnoksi muuttuneen tieteen asemasta. Puolitoista tuntia kestävän nauhoituksen kuuntelemisen lomassa kirjoitan hajanaisia muistiinpanoja.

Tarkoitus saada yleisö pohtimaan mitä he tietävät tai miten voisi tarkastella asioita muista näkökulmista.

Kirjasuosituksia: Stephen Meyerin uutuus Signature in the Cell ja perusteellisin analyysi näistä kysymyksistä, eli Leisolan kääntämä Evoluutio - Kriittinen analyysi.

Leisola mainitsee vastaväittelijöiden katoavuuden ennen sovittuja väittelyitä. Esim Esko Valtaoja perui sovitun väittelyn Matin kanssa.

Koko luento on yksinkertaistettuna tämä: Tiedemiehet eivät vieläkään tiedä miten elämä syntyi. Tutkijoilla on kokoelma malleja, joille ei ole kertynyt vakuuttavaa kokeellista näyttöä.

Sitten yleisö saa kuulla, että dna-molekyyliin on varastoitu informaatiota. "Informaatiota on hankala määritellä, sillä sitä ei voi punnita tai mitata." Sen sijaan on erilaisia informaatiomalleja, joita sovelletaan eri asioissa. Dna-koodi on optimaallisen ihanteellinen koodaamaan informaatiota. Dna:sta on löytynyt luultua enemmän informaatiota. Sen määrää ei vielä edes ymmärretä.

Paris japonican uskomaton määrä dna-materiaalia on tuorein tiedeuutinen. Kukalla on 50 kertaa enemmän perimää kuin ihmisillä, joten pelkkä dna:n määrä ei kerro kuinka paljon siellä on informaatiota. Hieman harmittelen sitä, ettei Leisola mainitse tässä yhteydessä roska-dna:ta.

Seuraavaksi Matti alkaa vertailemaan elämän synnyn ongelmaa "ylhäältä," eli elävien solujen yksinkertaisimpien muotojen kautta. Edelliset puheet proteiineista ja rna:sta ovat "alhaalta" tiirailua. Yksinkertaisimmat solut ovat monimutkaisia, ja sisältävät tuntemattomia osia. Mycoplasman selviytyminen onnistuu n. 320 geenillä. Se lähestyy elämän minimirajaa.

Tiedeuutiset ovat muuttaneet Leisolan skeptiseksi. 20 vuotta sitten Iltalehden tiedeuutisissa mainittiin, että Europa-kuussa on elämää, mutta itse tekstissä on vain viittaus arvioon yhdestä satelliitin ottamasta kuvasta. No kukapa ei olisi pettynyt iltalööppien tiedeuutisointiin...

Proteiinien muokkaaminen on mahdollista tiettyyn rajaan asti. Proteiinirakenteiden vaihtoehtoja on järjettömän suuri määrä, mutta tiettyjä toimintoja edustaa murto-osa kaikista mahdollisuuksista. Tutkijoiden tekemillä muutoksilla ei ole saatu aikaan makromuutoksia. Proteiinin perusrakenteita ei voi muuttaa miten vaan. Jossain on aina raja. Liian suuret muutokset tuhoavat proteiinin.

Matti kertoo laktaasiaktiiviuudella tehdyistä kokeista. Laktoosiin tehtiin mutaatio, joka poisti sen kyvyn reagoida ruuan kanssa. Läsnä on myös vaihtoehtoinen tapa tuottaa ruokaa, EBG. Labrassa viljellään ja viljellään. Tarvittava mutaatio tapahtuu EBG:ssä! Solu pystyy elämään koeputkessa. Eli pelkkä sattuma riittää parantamaan soluje yhden mutaation verran.

Kahden tarvittavan positiivisen täsmämutaation tapaus yhdessä solussa on niin harvinainen tapaus, ettei sellaisia käytännössä tapahdu. Tarvitaan miljardi kertaa miljardi solua, joissa yhdessä tapahtuu tarvittava harvinainen yhdistelmämutaatio.

Richard Lenskin 22 vuotta kestänyt koe ohitetaan toteamalla, että siinä havaitut "muutokset ovat minimaalisia ja pieniä."

Puheet yhden ja kahden mutaation ylittävien muutosten mahdottomuudesta kajahtavat korvaan oudolla tavalla, sillä IDeisti Michael Behen Edge of Evolution kirjassa kerrotaan miten muutoksia kyllä kertyy rajusti. Samoin kylmien vesien kaloihin kehittynyt "pakkasneste" kehittyi asteittain pienten muutosten kerääntyessä.

Lopussa Leisola puhuu siitä miten maailmankuvien välinen keskustelu on vaikeaa. Hän kertoo olevansa IDeistien perustaman BIO-complexityn päätoimittaja. He pyysivät johtavista tieteellisistä julkaisuista joitain mukaan paperin pyörittämiseen.

"Reaktiot olivat mielenkiintoisia" Matti toteaa arvoituksellisesti, eikä kerro enempää.

Yleisökysymyksissä Matilta kysytään mitä voimme päätellä suunnittelijasta.

"Mahtava kyky koodata" ja "luonnon kauneus" kertoo meille jotakin elämän suunnittelijasta. Jopa agnostikot ajattelevat elämän olevan suunniteltua.

Seuraava kysymys tiedustelee Leisolan kantaa apinoiden ja ihmisten välisistä välimuotofossiileista.

Leisola suosittelee Myytti apinaihmisistä kirjaa fossiileista kiinnostuneille. Paleontologia ei ole kokeellista luonnontiedettä. Fossiileja täytyy tulkita niiden kontekstissa. "Itse en ollenkaan usko, että olemassa mitään selitystä sille miten apinankaltaisesta olennosta tulisi ihminen. Ei ole mitään perustetta sille uskolle, enkä usko että se on edes tapahtunut. Ihminen on niin paljon erilainen ja kompleksinen."

Leisola ei usko millään, että dna:ssa on 99% roskaa. *köh* Paris japonica *köh* Tutkijoiden tutkimisprojekteja haittasi kuulemma pitkään se, että roska-dna on niin vahvasti läsnä. Desing-lähtökohista tutkijat olisivat nykyään paljon pidemmällä biokemiassa.

Yksi yleisöstä mainitsee Darwinin peruneen teoriansa kuolinvuoteelta. Matti ansaitsee rispektit siitä, että hän oikaisee väärinkäsityksen. "Tämä on tällainen kaiken tietoni mukaan urbaanilegenda. Ei ole mitään näyttöä, että näin oli tapahtunut."

You are a gentleman and a scholar, professor Leisola

Toinen henkilö yleisöstä mainitsee teistisen evoluution mahdollisuuden, eli evoluutio on jonkin dynaamisen älyn ohjaamana.

"Vaikka näin olisi tapahtunut, niin luomisen kädenjäljet ovat nähtävissä."

Luonnon suunnitelmallisuus on kaikkien nähtävissä, kunhan avaa silmänsä. Turha selitellä Jumalan edessä ettei nähnyt jälkiä Jumalan töistä. Sentään Matti toteaa, ettemme tiedä miten Jumala puuttui elämän kulkuun vai puuttuiko ollenkaan.

"Mitä historiassa on tapahtunut me emme luonnontieteen perusteella voi sanoa."

Aivan lopussa yksi opiskelija pyytää Leisolaa määrittelemään informaation vähän tarkemmin. Se jäi epäselväksi esitelmässä.

Matti sanoo käyttävänsä biologiassa nuoren maailman kreationisti Werner Gittin määritelmää informaatiolle.