Raapustus.netin avioliittopuolustus sai taas päivitystä. Hienoa nähdä että bloggaukseni aiheuttaa reaktioita kommentointimahdollisuuden ulkopuolella. Ja saan näpäytyksen sormilleni viitteessä numero 20. Ihmettelyni linkin puuttumisesta blogiini ei tietenkään ole mitenkään olennaista, mutta oli piristävää huomata ettei tänne haluta ohjata liikaa väkeä. "Älkää ny kaikki tänne tulko" kuten eräs kauppias totesi kiireisen päivän aikana. Joudun huomiohuoramaan muualla.
Noh. Itse asiaan. Edellisessä osassa huomautin, että ihmiskunnan historia on pullollaan mitä erilaisempia avioliiton muotoja. Mutta niillä ei ole mitään väliä, sillä Raapustuksessa on määritelty vain yksi pelkistetty muoto ainoaksi oikeaksi avioliitoksi. Kaikki variaatiot ovatkin sen korruptoituneita muotoja.
Tietenkin on mahdollista nostaa esiin mielikuvituksellisia perversioita, joita yksilöt tai suuretkin ryhmät ovat pitäneet luonnollisina. "Entä sitten?" kysyisi Humen giljotiini. Viittasin edellä C. S. Lewisiin, joka totesi, että vääristymän ymmärtää tarkoituksesta käsin, muttei päinvastoin.
Onko Amazonin viidakoissa painovoimaa?
Antropologit ovat raportoineet moni-isäisyydestä Amazonin alueen kulttuureissa aikaisemminkin, mutta tähän asti ei ole tiedetty, kuinka yleistä se on. Missourin yliopiston tutkimuksessa käytiin läpi suuri määrä Amazonin alueella tehtyjä tutkimuksia ja etnografioita.
Aineisto riitti 128 heimon analysoimiseen, mutta sen ulkopuolelle jäi vielä 52 yhteisöä. Tulokset osoittivat, että moni-isäisyys oli normi jopa 70 prosentissa aineistoon kuuluvista heimoista.
Vain 23 heimoa olivat "yksi-isäisiä".
Sukupuolineutraalia avioliittolakia kannattavat eivät lähde leijailemaan immuunina painovoimalle. Tiedustelin sitä kuka ensimmäisenä osasi määritellä tuon luonnollisen avioliiton.
Murskakritiikiksi tarkoitettu kysymys "jos avioliitto on löydetty eikä keksitty asia, kuka sen löysi, milloin ja mistä" on melko säälittävä. Se olettaa, että jos minä en pysty nimeämään asian löytäjää, löytöpaikkaa ja löytöaikaa, asia itse on osoitettu keksityksi. Tällä logiikalla Amerikka on ilmeisesti keksitty paikka, sillä kukaan ei tiedä, mikä oli sinne ensiksi saapuneen intiaanin nimi ja koska tuo löytäminen tarkalleen tapahtui. Hypotenuusan neliön tiedettiin olevan kateettien neliöiden summa jo paljon ennen Pythagorasta, mutta kuka sen havaitsi ja milloin? Ilmeisesti tuokin riippuvuus on täysin keksitty asia, ei todellisuuden luonteeseen kuuluva löydös.
Ei. Minua kiinnosti aivan toinen asia kuin tuollaisten asioiden toteaminen kysymyksen muodossa. Pahoittelen epäselvyyttäni. Kokeilen hieman pätevämmässä muodossa. Kuka on avioliiton Isaac Newton? Missä on avioliiton Philosophiae Naturalis Principia Mathematica?
Lopuksi haluan ohjata liikennettä Swash & Buckling-blogin analogioihin. Raapustus kävi jättämässä sinne kommentin, mutta toistaiseksi dialogi ei ole päässyt vauhtiin.
En tiedä onko tällä mitään relevanssia, muta sana "avioliito" löyty uusimmasta raamatun suomennoksesta tasan 8 kertaa.
ReplyDeleteAviorikos 25 kertaa.
Aviomies 8 kertaa.
Aviovaimo 1 kerran.
Vaimo 527 kertaa.
Mutta en löydä etsimälläkään avioliiton määritelmää.
Tämä ei ollut tietellisesti tai muutenkaan pätevä tutkimus.
Itselläni on sellainen tapa, että linkitän, jos asiassa on järkeä. Ilmiselvästi "liian stereptypinen typeryys" sen sijaan jää linkittämättä.
ReplyDeleteIdeana on se, että esimerkiksi blogilista näyttää mitkä (sen jäsenet) on linkittäneet yhteen. Näin dialogi saa vauhtia, ja kritisoitu saa mahdollisuuden puolustaa itseään. Ja lausuja joutuu väärässäolemisen riskin alle. Ettei jää puskasta huutelun tasolle.
Sen sijaan jos joku kommentoi niin että hänen kommenttinsa on lähinnä mainos sivulle (joko pelkkä linkki, kehuva "mielenkiintoinen" + linkki, lause pari +linkki, copy pastea linkin takaa+linkki...) ne kommentit lähtevät välittömästi autuaammille metsästysmaille. Ne eivät ole dialogia vaan googlestatuksen parantamista. Ja lisäksi niiden lausuja on "liian stereotyyppinen idiootti", joten sensuroin maailmaa hänen omaksi edukseen. Teen siis hänelle palveluksen.
Sen sijaan "vääräuskoinen = en linkitä" tuntuu hieman tarkoitushakuiselta. En ole harrastanut. Minulta löytyy siksi esimerkiksi linkkejä Uncommon Descentiin ja Discovery Instituten sivuille. (Ja linkki raapustukseenkin löytyy.) Jos on niin tärkeä että on mainittava ja kritisoitava, on hyvä linkittää että toinen on todella sanonut mitä hänen väitetään sanoneen. Ja tokihan sitä valitaan edustavia ettei oteta vain typerimpiä erimielisten kommentteja ja tästä tehdä olkiukkoa että muut on yhtä typeriä, joten linkittäminen tässä kohden on kunnioituksen osoitus.
Jos ei minua kunnioita, ei ansaitse koko keskustelua. Minun kritisointi on vaivannäköä ja siksi kunnianosoitus. Vähän kuten ennen vanhaan kaksintaistelussa. Oltiin kenties riidoissa ja erimielisiä. Mutta kaksintaistelu käytiin kahden herrasmiehen välillä. Minä olen tässä suhteessa kuin USA. En neuvottele terroristien kanssa.
PS: Jännittävää tarttua retoriikkaan. Tyypilliseen kielioppivirheeseen vetoaminen ei ole argumenttien moittimista. Tuntuu irrelevantilta. Etenkin kun muitsaa että ainakin minun blogissa kommentoidessaan raapustus loukkaantui sävystäni. Oli kuulemma epäkunnioittavaa mainita tiettyjä asioita. "Ei edes kirjoittaa osaa" + syytökset huomiohuoraamisesta lienevät pahempaa kastia kuin tekemäni.
Haluaisin selventää muutamaa asiaa.
ReplyDeleteLinkin puute ei johdu vääräuskoisuudesta tai possessiivisuffikseista. Minullakin on käytäntö, että linkitän, milloin asiassa on järkeä. En halua haaskata lukijoideni aikaa viittaamalla teksteihin, joissa (esimerkiksi) jankataan yhtä ja samaa tai joissa kantava ajatus on virheellinen. Moniavioisuus-argumentti ei ole kovin onnistunut, enkä siksi pidä aiheellisena ohjata ketään lukemaan sitä juuri alkuperäisestä tekstistä. Uskon kykeneväni itse toistamaan argumentin riittävällä tarkkuudella. Ellei näin ole yrityksestä huolimatta käynyt, otan mielelläni korjauksen huomioon.
Google-haku keskeisillä termeillä "moniavioisuus" ja "keksitty" tuottaa viidentenä tuloksenaan kaivatun postauksen, kun oma artikkelini on vasta seitsemäs. Olen ottanut PA:n esittämät väitteet vakavasti ja vastannut niihin. Jos tärkeää on asiatasolla työskentely, tämän pitäisi riittää. Jos taas itsetarkoitus on se, että kyseiset väitteet on saatava lukea juuri PA:n blogista, nk. "huomiohuoraus" lienee aiheellinen syytös.
Minulle itselleni tuottaa aitoa tuskaa lukea artikkeleita, joiden kielellinen taso ei vastaa niiden (todellista tai luuloteltua) asiatasoa. Kaikki eivät tästä kärsi. On kai selvää, etten tietenkään sivuuta väitteen "minun kissa on musta" todenperäisyyttä siksi, että lause raiskaa kielioppia. Kissan turkin väri on tutkittava erikseen. Tehtyäni näin totesin, että argumentti moniavioisuudesta ei ollut eheä analogia.
Mitä tulee moni-isäisyyteen, PA näyttää lukeneen linkittämästään artikkelista vain sen verran kuin on itselle edullista. Robert Walkerin mukaanhan nämä yleisesti hyväksytyt moni-isäisyyssuhteet ovat "avioliiton ulkopuolisia suhteita". Miten se olisi mahdollista, jos tässä kulttuurissa "avioliitto" tarkoittaisi juuri sitä yhtä naista ja hänen montaa miestään? Näissä avioliitoissa eläviä miehiä "paheksuttiin, jos he olivat mustasukkaisia vaimojensa suhteista". Jos "avioliitto" on Amazonissa määritelty niin, että yksi nainen elää monen miehen kanssa, mikä kumma tekee naisesta yhdelle miehelle erityisen "vaimon", josta tämä on mustasukkainen toisille miehille?
Mikäli Hesarin artikkelista ei puutu olennaista tietoa, Amazonin moni-isäisissä heimoissa on käytössä selkeä heteroseksuaalinen, yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto. Tämä liitto on yhteiskunnallisessa (vai pitäisikö sanoa yhteisöllisessä) erityisasemassa, sillä sen jäsenet käsitetään toisensa "mieheksi" ja "vaimoksi". Tämän liiton ulkopuoliset miessuhteet ovat naiselle sallittuja, jopa normi, mutta "avioliitossa" ovat vain hän ja yksi mies. (Tähän voisi kai todeta nurinkurisesti, että jos argumentillani on tällaisia vihollisia, mihin tarvitsen ystäviä?)
Kun kaikki kolme avioliiton löytämistä koskevaa postausta toistavat uudelleen ja uudelleen tämänkaltaisia huonoja vastaesimerkkejä, onko ihme, etten halua linkittää niihin, vaan toistan mieluummin itse väitteen olennaisen sisällön ja osoitan, mikä siinä on pielessä?
Jatkan vielä, kun kommentti oli yhtenä kappaleena liian pitkä.
ReplyDeleteMinua ilahduttaa, että PA kehuu "Squirrelin" analogiatekstiä ymmärtämättä, että itse käyttää huonoja analogioita (moniavioisuus, rotusyrjintä, säätyavioliitot, moni-isäisyys). "Squirrel" taas kehuu PA:n kakkostekstiä siitä, että argumentteihini vastataan, vaikka kyseinen teksti ei käytännössä vastaa mihinkään. Tämä muistuttaa minua kuulemastani (sinänsä asiaan liittymättömästä ja mahdollisesti täysin väärästä) anekdootista, että molekyylibiologit uskovat fossiiliaineiston todistavat evoluution kiistattomasti, kun taas fossiilitutkijat uskovat molekyylibiologian todistavan sen. :) (Tällä en ota kantaa evoluution todenperäisyyteen.)
Pyrin joka tapauksessa käsittelemään tärkeitä asioita loukkaamatta ja loukkaantumatta. Minusta kaivon myrkyttäminen ei ole asiallinen tapa lähestyä kenenkään artikkelia. Tästä syystä Swash/buckling -blogin avauskappale, jossa minut leimataan "kliseiseksi" mutta älykkääksi "fundamentalistiksi", joka "ovelin" "akrobaattitempuin" onnistuu "assimiloimaan" jopa "ilmiselvät argumenttivirheet" osaksi omaa ajatteluperinnettään, ei ole herrasmiesmäistä käytöstä eikä kunnioitusta. En siksi ole vaivautunut jatkamaan dialogia.
PA varmasti huomaa, että kun itse otin tarkasteluun hänen moniavioisuusväitteensä, en kutsunut "erästä bloggaajaa" kliseiseksi ateistiksi, joka kristinuskonvastaisuudessaan ei osaa enää ajatella johdonmukaisesti vaan kaatuu rähmälleen virheellisiin analogioihin. Tällainen olisi nimettömäänkin henkilöön kohdistuessaan alhaista peliä. Otan asiat asioina enkä yleensä vaivaudu edes ajattelemaan, kuka tai millainen henkilö väitteet on esittänyt. Sillä kun ei ole mitään väliä.
Raapustus: Mitä tulee moni-isäisyyteen, PA näyttää lukeneen linkittämästään artikkelista vain sen verran kuin on itselle edullista.
ReplyDeleteHyvinkin mahdollista. Alkuperäinen tutkimus luettavissa täällä:
http://anthropology.missouri.edu/people/walkerpubs/pnas_final.pdf
Robert Walkerin mukaanhan nämä yleisesti hyväksytyt moni-isäisyyssuhteet ovat "avioliiton ulkopuolisia suhteita". Miten se olisi mahdollista, jos tässä kulttuurissa "avioliitto" tarkoittaisi juuri sitä yhtä naista ja hänen montaa miestään?
Jos luet koko tutkimuksen, niin näet että Walker kertoo monenlaisista perheistä. On näitä yksi mies ja yksi nainen avioliittoja, joissa on täysin luonnollista, että veljet jakavat toistensa vaimoja. Ei vuoroin vieraissa vaan vuoroin suvussa, kuten sanotaan. Sademetsissä on melkoinen suhina.
Näissä avioliitoissa eläviä miehiä "paheksuttiin, jos he olivat mustasukkaisia vaimojensa suhteista".
Joissakin yhteisöissä suhtaudutaan noin. Toisissa ei. Joissain kuuluu asiaan, että vaimo antaa lahjoja avioliiton ulkopuoliselle miehelle.
Jos "avioliitto" on Amazonissa määritelty niin, että yksi nainen elää monen miehen kanssa, mikä kumma tekee naisesta yhdelle miehelle erityisen "vaimon", josta tämä on mustasukkainen toisille miehille?
Pitäisi nähdä näiden amatsoniheimojen avioliittorituaalit ja valat jotta saat tarkan vastauksen. He ovat aviopari, mutta sukupuolielinten avoin käyttö ei ole niin moraalisesti tuomittavaa. Heidät määritellään aviopariksi, mutta lasten hankinta, kasvatus ja sukulaisuusuhteet ovat aivan erilaisia verrattuna länsimaisiin "Luonnosta löydettyihin" arvoihin.
For example, the Panoan Matis is the only society in our sample with virilocal residence and universal partible paternity. Being too stingy with one’s genitals is a serious accusation, and both men and women have moral obligations to respond to the sexual advances of a cross cousin (27). Young girls traditionally moved in with future father-in-laws (often mother’s brother), who then took part in their sexual development. The Tupi-speaking Cinta Larga, another example of virilocality and partible paternity, traditionally had a preference for men to marry their sister’s daughter (28).