Teologian sietämätön keveys

Biologian professori Jerry Coyne on jo tovin tutustunut teologian antiin. Hän oli aluksi kovin ihmeissään siitä, että ateistien uusimpia kirjoja kritisoitiin tietämättömyydestä: Ateistit eivät ole ymmärtäneet sen sivistyneen teologian hienouksia, vaan keskittyivät pelkästään nuoren maailman kreationistien hullutuksiin. Moderni teologia tarjoaisi pätevät selitykset Jumalan faktuaalisuudelle.

Coyne halusi perehtyä näihin parempiin selityksiin. Toistaiseksi hänen lukemansa tekstit eivät ole tehneet suurta vaikutusta miehen uskonnottomuudelle. Teologien kirjoittamat kirjat eivät ole sisältäneet uutta tietoa. Coyne kaipaa selkeää päättelyketjua jumalolennon olemassaololle. Kirjoissa on tullut vastaan tyhjyyttä kaikuvaa, mutta tiedeslangilla naamioitua puhetta. Teologia on puhetta Jumalan ominaisuuksista, mutta ei siitä onko Jumala olemassa.

Katolinen filosofi Edward Feser vastaa Coynelle: Lue Tuomas Akvinolaisen tuotoksia. Johon Coyne on jo vastannut. Molempien paikkojen kommenteissa käydään pitkää keskustelua aiheesta.

Myös Scienceblogsin Jason Rosenhouse on sen paremman teologian perässä.

Since then I have read a fair amount of highbrow theology. I have read my share of Augustine and Aquinas, Barth and Tillich, Kierkegaard and Kuhn, just to pick a few names. I have read quite a lot of Haught and Ward and Swinburne. I did not go into this expecting to be disappointed. Conversion seemed unlikely, but I expected at least to find a lot of food for thought. Instead, with each book and essay I read I found myself ever more horrified by the sheer vacuity of what these folks were doing. I came to despise their endlessly vague and convoluted arguments, their relentless smugness towards nonbelievers, and, most seriously, the complete lack of any solid reason for thinking they weren't just making it up as they went along. I thought perhaps I was just reading the wrong writers, and that I would eventually come to the really good theology. But I never did.

Englanninkielisissä blogeissa käyty keskustelu teologian sisällöstä tuli tietyllä tapaa eteeni viime vuonna, kun luin Timo Eskolan Ateismin sietämätön keveys -kirjaa. Suosittelen tuota kirjaa lämpimästi kaikille uskontokeskusteluista kiinnostuneille. Se nimittäin paljastaa, että keskustelu teologien ja filosofien välillä on lähes mahdotonta.

"Raamatun antama vastaus pahan ongelmaan on luonteeltaan sellainen, että filosofinen ajattelu ei hyväksy sitä. Uusateismi ei voi koskaan päätyä siihen normaalin päättelyn avulla. Sen edellyttämät lähtökohdat poikkeavat liiaksi filosofian lähtökohdista. Niinpä pahan ongelma jää materialistisen ajattelun perusteella varsinaisesti ratkaisematta."

S. 209.

Materialistiseen ajatteluun nojautuvana henkilönä minulla on siis ylitsepääsemätön este teologiaan perehtymisessä. Kunhan aikaa ja sopivia kirjoja löytyy olen valmis lukemaan vaikka mitä.

Modernit teologit voivat myös pohtia miten Harry Potter sopii yhteen kristillisen teologian kanssa.