Hävetkää kirkosta eronneet! Hävetkää!

Eroa kirkosta -palvelu on ollut erittäin ahkerassa käytössä viime vuosina. Ev.lut.kirkon jäsenmäärä on tasaisessa laskussa, sillä sisään ei virtaa tarpeeksi uusia sieluja. Jäsenkato tarkoittaa verotulojen supistumista. Kirkko joutuu säästökuurille. Varallisuutta on onneksi kiinteistöissä, sijoituksissa ja säästöissä yhteensä peräti miljardin euron verran. Kirkko ei katoa nopeasti. Huomasin parisen viikkoa sitten Akaan seutu -lehdessä mielipidekirjoituksen, jossa mainittiin jäsekadon seuraamuksia.

Lapsi- ja perhetyön puolestapuhujana Mirva Lammenranta on huolestunut kirkon tarjoamien palvelujen tulevaisuudesta. Ihmisten auttaminen ruohonjuuritasolla on uhattuna, sillä rahat eivät enää riitä.

"Seurakunta käyttää saatua verorahoja vanhusten, nuorten ja pienten lasten kerho- ja muuhun toimintaan sekä moneen muuhun hyvään asiaan. Tähän asti kaikki on ollut maksutonta askartelumateriaaleista lähtien.
Seurakunnan tulot ovat laskeneet niin paljon, että jatkossa niin vanhukset kuin nuoretkin vauvoihin asti joutuvat tuntemaan sen nahoissaan, kun ei kerran ole rahaa käytettävissä."

Seurakunnan tulevaisuus on tänään vaakalaudalla myös Aamulehden mielipidepalstalla. Risto Virtanen Tampereelta esittää saman asian, mutta veitikkamaisen veikeästi. Hän haluaisi liittyä Eroa kirkosta -järjestöön. Tosin vasta sitten kun Eroa kirkosta -järjestö (Risto tarkoittanee Tampereen Vapaa-ajattelijit ry:tä) korvaa ihmisten auttamisen.

Kirjoituksessaan Risto onnittelee Eroa kirkosta -järjestöä hyvin onnistuneesta työstä. Nimittäin, kirkon humaanisen toiminnan alasajamisesta. Kirkon katoavien palvelujen tilalle hän toivoisi tämän Eroa kirkosta -lahkon versiota humaaniselle toiminnalle. Sitten Risto liittyisi mukaan, vaikka kaksinkertaisella jäsenmaksulla. Eli vapaa-ajattelijoiden pitäisi aloittaa vaate- ja ruokahuollon ammattilaisiksi, jotta Risto olisi tyytyväinen. Tämän lisäksi Eroa kirkosta -järjestön pitäisi pystyttää "jokaiseen niemennotkoon ja saarelmaan" kirkonkaltaiset juhlavat tilat elämän tärkeille perhetapahtumille. Tuo jälkimmäinen ei ole ollenkaan hullumpi idea, mutta Eroa kirkosta -järjestön sijaan suosittelen sitä Pro-seremoniat firmalle. Ehkä se onnistuu sitten sillä vuosituhannelle, kun Pro-seremonioiden juhlapuhujille suodaan vihkimisoikeus. Nyt tilanne on se, että uskonnottomat ovat oikeasti ja käytännössä syrjittyjä ihmisiä maaseudulla.

"En voi olla ihmettelemättä minkälaisia kiksejä Eroa kirkosta -järjestö saa jokaisesta hyväntekeväisyydestä poisjäävästä kirkollisveroeurosta ja käännytetystä sielusta. Olen kuitenkin varma, että näin massiivisesta, ilman taloudellista hyötyä tavoittelevasta toiminnasta saatava nautinto johtaa mielettömään kliimaksin huipentumaan."

En voi tietää minkälaisia orgasmeja Jori Mäntysalo ja Petri Karisma oikein saavat seuratessaan erolaskuria. Kuitenkin toiveet kirkkojen palvelujen korvaamisesti ovat kohdallaan. Itse olen laittanut kirkosta eroamisen jälkeen kuukausittain käyvää valuuttaa erään sananvapaus- ja ihmisoikeusjärjestön tilille. Ilman kirkollista byrokratiaa eurojeni välikätenä.

Hetkinen! Olisiko siis hypoteettisesti mahdollista, että kirkosta eronneet voisivat ihan itse lahjoittaa rahallista tukea suoraan haluamalleen hyväntekeväisyyskohteelle? Onko sellainen toiminta laillista Suomessa? On? Hyvänen aika sentään. Jonkun täytyy kertoa tästä tiedosta Risto Järviselle ja muille huolestuneille. Kirkon seuraajaa ei välttämättä tarvitsekaan rakentaa uudelleen tyhjästä, vaan kirkosta eronneet (jotka ovat sekä kristittyjä että ateisteja, btw) voivat tukea lähimmäisiään ilman välikäsiä.